Valmiustila, poikkeustila, hätätila − koronaviruksen aikaansaamia olosuhteita kuvaillaan monilla termeillä. Erityistilanteissa myös monet aiemmin ”normaalina” pidetyt asiat voivat saada uusia tulkintoja, ja samalla tavoin poikkeuksellisista asioista alkaa huomaamatta tulla ”normaaleja”. Suomessa on monessa perheessä jo totuttu kotona olemiseen; newyorkilaiset eivät ehkä enää hätkähdä jatkuvaa hälytysajoneuvojen ääntä, ja siellä monin paikoin ruumisrekoista on tullut arkinen osa katukuvaa. Ihmisyyteen näyttää kuuluvan pyrkimys ja taito niin fyysiseen kuin psyykkiseen adaptoitumiseen, oli ympäristö mikä tahansa. Sopeutumisessa auttaa onneksi tieto siitä, ettei poikkeustila tule kestämään ikuisesti.
Taide ja viihde poikkeusolosuhteissa
Poikkeustilat muuttavat myös taiteelle ja viihteelle annettuja merkityksiä. Taide ja elämykset ovat osa kulttuuria eli ihmiskunnan jaettua henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuutta (Kielitoimiston sanakirja, 2020); kulttuuri, viihde tai taide sen osana eivät tapahdu irrallaan ympäröivästä yhteiskunnasta. Esimerkiksi Suomessa jatkosodan ajan poikkeusolosuhteissa viihteen ja taiteen merkitykset muuttuivat niin, että teatterin, oopperan, runouden ja toisaalta huumorin ja kaikenlaisen tarinankerronnan välinen raja-aita menetti merkityksensä: yhteisenä tavoitteena kaikilla oli torjua ikävää, väsymystä ja alakuloa (Niiniluoto, 1994). Samaa tavoitetta voitaneen nähdä tänään vaikkapa 150 suomalaisten muusikon hyväntekeväisyystyönä tekemässä Uuden edessä -kappaleessa, joka tehtiin koronatilannetta helpottamaan (https://yle.fi/uutiset/3-11295869).
Viihde ja taide: populaari- vai korkeakulttuuria?
Koronaviruksen aiheuttama poikkeustila on varsin erilainen kuin sota-aika 1940-luvulla, mutta tarjoaa mielenkiintoisen taustan sen aiheuttamien ilmiöiden pohtimiselle. Otetaan esimerkiksi kulttuurin, taiteen ja viihteen merkitys. Mikä on nykyään ”populaarikulttuurin” ja ”korkeakulttuurin” välinen ero? Teatterikin oli alun alkaen rahvaan kansan ratoksi tarjottua huvia, nykyisin korkeakulttuuria − millä lailla kulttuurin alalajien väliset rajat muuttuvat? Voidaanko vaikkapa tietokonepeli määritellä taiteeksi (vrt. Eskelinen, 2005)?
Erään sanonnan mukaan ”viihde auttaa ihmistä unohtamaan, kun taas taide auttaa ihmistä muistamaan”. Tässä näkemyksessä taiteeseen liitetään ajatus pysyvyydestä eli ajatus siitä, että taiteen kautta voidaan käsitellä tai taiteeseen tallettaa ja siirtää ilmiöitä myös myöhempää käsittelyä varten. Viihteellä taas nähdään olevan enemmän hetkellinen vaikutus; viihde tarjoaa helpotusta, iloa, keinon muokata nykyhetkessä olevaa tunnetta.
Onko viihteen ja taiteen määrittely mahdollista?
Kielitoimiston sanakirjan (2020) mukaan termi ”viihde” tarkoittaa ”kevyttä ajanvietettä”. Verbi ”viihdyttää” taas tarkoittaa yritystä saada joku viihtymään; termi viittaa myös rauhoittamiseen ja tyynnyttämiseen. Huumori ja nauru, jotka usein liitetään viihteen käsitteeseen, tarjoavat keinon auttaa sietämään ja antamaan lepotaukoja negatiivisista tunteista (Nikopoulos, 2017).
Taidetta taas voidaan määritellä esimerkiksi taidefilosofi Denis Duttonin (2010) mukaan kriteereillä, joita ovat: 1) taide tuottaa mielihyvää; 2. taide esittää taitoa ja taituruutta; 3. taide esittää tyyliä; 4. taide esittää uutuutta ja luovuutta; 5. taiteeseen kuuluu kritiikki; 6. taiteeseen kuuluu esittäminen; 7. taiteella on tietty fokus; 8. taide on ilmaisevaa yksilöllisyyttä; 9. taiteeseen kuuluvat tunteet; 10. taide esittää älyllistä haastetta; 11. taiteella on omat traditionsa ja instituutionsa ja 12. taiteeseen kuuluu mielikuvituksellinen kokemus. Näistä monet kriteerit sopivat myös viihteen tuntomerkkeihin: esimerkiksi urheilussa ja sen tuoman hurman kokemuksessa, fanikulttuurissa tai vaikkapa hauskan vitsin kertomisessa yhdistyy monia edellä mainittuja piirteitä. Silti tietokone-, rooli- tai jääkiekkopeliä, pihaleikkejä tai julkkiksen fanittamista ei yleisesti luokitella taiteeksi.
Taide ja viihde silmälaseina ja peileinä
Taiteen ja viihteen välinen ero on veteen piirretty, eikä kummankaan käsitteen määrittely tai käsitteiden välisen suhteen selvittäminen ole yksiselitteistä. Yhtä mieltä voidaan olla siitä, että sekä taide että viihde voivat auttaa ilmaisemaan, näkemään ja ymmärtämään ilmiöitä, ajatuksia ja tunteita itsessämme ja ympärillämme. Mielenkiintoista on jatkossa tarkastella ja pohtia sitä, miten nykyisessä poikkeustilanteessa käytämme viihdettä, taidetta tai kulttuuria kaikissa muodoissaan? Millaisia keinoja taide ja viihde tarjoavat koronaviruksen aiheuttamista ajatuksista ja tunteista irrottautumiseen tai kenties niiden käsittelyyn? Entä synnyttääkö nykyinen poikkeustila sellaista taidetta, josta myöhemmin näemme globaalin pandemian symboleita? Muuttuuko esittävän taiteen etä-esittämisen johdosta ”vanha normaali” taiteen ja viihteen kuluttamisessa tuota pikaa verkkoesitysten dominanssiksi eli ”uudeksi normaaliksi? Jäämme seuraamaan kehitystä mielenkiinnolla!
Lähteet
Dutton, D. (2010).The Art Instinct. Beauty, Pleasure, and Human Evolution. London: Bloomsbury Press
Eskelinen, M. (2005). Pelit ja pelitutkimus luovassa taloudessa. Sitran raportteja 51. Helsinki: Sitra. Saatavilla: https://media.sitra.fi/2017/02/27173121/Raportti51-2.pdf
Kielitoimiston sanakirja. Verkkojulkaisu, päivitetty 24.2.2020. URN:NBN:fi:kotus-201433. Saatavilla: https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/kulttuuri
Niiniluoto, M. (1994). On elon retki näin, eli miten viihteestä tuli sodan voittaja: Viihdytyskiertueita, kotirintaman kulttuuria ja Saksan suhteita vuosina 1939-45. Helsinki: Kirjayhtymä
Nikopoulos, J. (2017). The stability of humor. Humor, 30, 1-21. Saatavilla: https://doi.org/10.1515/humor-2016-0062
Yle Uutiset (9.4.2020). Lauri Tähkän hyväntekeväisyyskappaleessa mukana yli 150 muusikkoa: ”Musiikki tuo toivoa ja lohtua rajussa tilanteessa”. https://yle.fi/uutiset/3-11295869
Blogimerkinnän kirjoittaja Eveliina Holmström on psykologian tohtori, joka työskentelee Metropolian sosiaali- ja terveysalalla lehtorina.
Ei kommentteja