Taide monine ilmiöineen, taidejärjestelmät ja taiteen rooli yhteiskunnassa ovat ajassamme varsin yleisiä tutkimusaiheita. Usein tuntuu, että taide on jossain määrin siiloutunut omaksi tutkimusalueekseen, joka joutuu jotenkin perustelemaan ”oikealle tieteelle” oikeutustaan. Aina ei ole ollut näin. Tässä blogissa tarkastellaan taidetta ydinalana, josta tiede on ammentanut kautta aikain.
Tapasin viime syksynä Tuomo Suntolan, joka sai vuonna 2018 Tekniikan Akatemia -säätiön jakaman Millennium-teknologiapalkinnon. Se annettiin hänelle ”uraauurtavasta teknologisesta innovaatiosta, joka parantaa ihmisten elämänlaatua ja edistää kestävää kehitystä”. Tapaamisessa keskusteltiin universumin laeista ja rakenteista. Tapaaminen jännitti humanistisosiologia ja samalla osoittautui yhdeksi viime vuoden huippuhetkistäni, sillä yllätyksekseni Suntola palasi usein pohtimaan luovan alan roolia tieteen edistämisen ja keksintöjen osatekijänä.
Historian pitkissä linjoissa musiikki on ollut tieteen ytimessä
Taide ja tiede ovat historian kulussa tukeneet toisiaan vuosisadasta toiseen. Esimerkiksi antiikin Kreikan luonnonfilosofiassa matematiikassa keskeinen rooli oli musiikilla, geometrialla, aritmetiikalla ja astronomialla. Keskeisiä kysymyksiä olivat esimerkiksi maailman synty, sen rakennusaineet ja kaiken takana oleva järjestys − ja ratkaisuja niihin etsittiin muun muassa äänen ja musiikin rakenteista. Useat kuuluisat tieteilijät ovatkin olleet myös merkittäviä musiikin teorian luojia ja muusikoita. Yhtenä musiikinteoreettisen perustan rakentajana toimi Pythagoras. Hän havaitsi äänien numeeriset suhteet, jotka määrittelevät länsimaisen musiikkimme sävelasteikon.
Keskiajalla yliopisto-opetuksen muodostivat seitsemän vapaata taidetta (artes liberales), joka sisältävät myös antiikin aineiden lisäksi kieliopin, retoriikan ja logiikan. Aikalaistutkijoihin lukeutui muun muassa planeettojen ja musiikin suhdetta intensiivisesti tutkinut matemaatikko ja tähtitieteilijä Johannes Kepler (1619). Keplerin ajattelu tiivistyi sfäärien harmonia -teoriaksi, jonka lähtökohtana on planeettojen tuottama musiikin ja planeettojen kiertoratojen pohjalta laskettujen intervallien järjestelmä.
Historian pitkissä linjoissa monet mullistavia ajatuksia esittäneet matemaatikot ovat olleet taiteilijoita (kts. myös Suntola 2018). Taiteilija-tutkija nerojen listalle kuuluvat myös esimerkiksi maalaustaiteen, arkkitehtuurin, matematiikan ja keksintöjen suurmies Leonardo da Vinci ja kuvataiteen, matematiikan ja elektromagnetiikan edelläkävijä Samuel Morse.
Luova toimija sparraa tiedettä
Tieteen keskeinen tehtävä on selittää maailmaa. Englantilainen biologi ja fyysikko Rupert Sheldrake haluaa nostaa taiteet tieteen rinnalle juuri siksi, että taiteilijoilla on kyky ajatella ja tiedostaa ympäristöä uudella tavalla (Obrist 2000). Taiteilijan ajattelussa on läsnä intuitio ja tunteet, jotka ovat jääneet taka-alalle viimeiset 300 vuotta hallinneen modernismin ajatuksissa luonnosta koneenomaisena sieluttomana ympäristönä. Toisaalta juuri taide antaa mahdollisuuksia käsitellä, tehdä näkyväksi ja sanoittaa monia ilmiöitä ja sielunkin liikkeitä. Albert Einsteinin sanoittaa sitä lausahduksellaan ”Miten ikimaailmassa on mahdollista selittää kemian ja fysiikan termein sellainen asia kuin ensirakkaus?”
Taiteilijat saattavat ”ajatella toisin” ja sitä kautta avata ihmisen kokemusta ympäristöstä. Esimerkiksi perspektiivimaalaus muutti ihmisen tapaa hahmottaa maailmaa, ja taiteilijat kuvasivat ympäristön paikallaan olevasta katselupisteestä jo paljon ennen teknisten kuvausvälineiden (kameran) keksimistä. Kuva on ollut myös merkittävä osa esimerkiksi Charles Darwinin työn osana. Hänellä ei ollut kameraa maailmanympärysmatkallaan 1830-luvulla, ja tunnetut kuvat Darwinin tuomista lintulajeista piirsi ornitologi ja kuvittaja John Gould.
Taiteen ominaispiirteisiin kuuluu kyky syventää ja tiivistää olennaisimman. Hyvä kuvataiteilija voi pelkistää muutamaan viivaan suuren määrän informaatiota. Suntolan puheessa kulkee usein termi ”Occamin partaveitsi”, joka on säästäväisyyden periaate. Siinä ilmiötä selittävien, keskenään kilpailevien selitysvoimaisten teorioiden joukosta pyritään valitsemaan mahdollisimman yksinkertainen. Tässä taiteilija kysymyksineen ja haluineen tiivistää voi olla tutkijalle innokas sparraaja. Ja myös silta tieteen tulosten näkyväksi tekemiseksi erilaisille yleisöille.
Ammattikorkeakoulujen soveltavan tutkimuksen tehtävä on kääntynyt pitkälti tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnaksi. Tuota toteutetaan usein hyvin monien eri alojen yhdyspinnoilla. Kokemukseni mukaan niissä taidetaustaiset menetelmät avaavat perinteisestä luonnontieteestä poikkeavia menetelmiä kerätä tietoa ilmiöstä sekä myös viestiä erilaisille kohderyhmille löydöksistä. Tiede puolestaan pakottaa pohtimaan etenkin omaa roolia viimeistä hiustupsuaan myöten prosessiin sotkeutuneena aktiivisena kehittäjä-tutkijana. Myös usein tilaajan tarpeisiin tuotettujen havaintojen ja ratkaisuiden yleistettävyyttä on välttämätöntä arvioida.
Ratkaisuja haetaan yleensä monialaisesti, jolloin yhteisen kielen löytäminen voi olla toisinaan varsin tuskallistakin. Silloin avuksi voi olla päämäärä sanoittaa sanomaansa niin yksinkertaisesti ja alasidonnaisia jargoneita vältellen, että toisen tutkimustradition kehittäjäkumppani ymmärtää sen. Ohjenuoraksi voi ottaa vaikkapa Herakleitoksen sanat ”kaunein harmonia saa alkunsa riitasoinnusta”.
LÄHTEET JA TAUSTATEKSTIT
Halonen, Katri & Suntola, Silja (2019). Tiede ja taide kohtaavat. AMK-lehti 4/2019. Haettu 4.3.2020 osoitteesta https://uasjournal.fi/4-2019/tiede-ja-taide-kohtaavat/
Kepler, Johannes (1619). Harmonices Mundi.
Millennium-teknologiapalkinto (2018). Technology Academy Finlandin tiedote 22.5.2018. Haettu 2.10.2019 osoitteesta https://taf.fi/fi/2018/05/22/millennium-teknologiapalkinto-2018-suomalaiselle-fyysikolle-tuomo-suntolan-innovaatio-mahdollistaa-tietoteknisten-laitteiden-valmistamisen-ja-kehityksen/
Obrist, Hans-Ulrich (2000). Taide tieteen edelläkävijänä. Kiasma-lehti 2000 Nro 6 Vol 3.
Suntola, Tuomo (2018). Tieteen lyhyt historia – vai pitkä tie luonnonfilosofian ja empirismin kohtaamiseen. Physics Foundations Society ja Luonnonfilosofian seura. 3. täydennetty painos. Haettu 4.32020 osoitteesta https://physicsfoundations.org/data/documents/History_FI_978-952-68101-5-7.pdf
Suntola, Tuomo (2019). Millennium Talks: Tiede ja tekniikka ovat ihmistä varten. Esitelmä Turun Tieteen päivillä 28.9.2019.
KIRJOITTAJA
Katri Halonen, YTT, FL, yliopettaja, Metropolia-ammattikorkeakoulu, katri.halonen(at)metropolia.fi
Ei kommentteja