Voiko taiteen arvoa bruttokansantuotteelle mitata? Miten taiteen eri muotoja voidaan hyödyntää luovuuden, innovatiivisuuden ja hyvinvoinnin vahvistamisessa? Lisääkö luovien menetelmien käyttö luovuutta? Mikä on estetiikan merkitys hyvinvoinnillemme?
Näitä ja monia muita kysymyksiä pohdimme soveltavan psykologian kurssilla, joka on yksi Metropolian monista eri tutkintojen opiskelijoille tarjolla olevista yhteisistä valinnaisista opintokokonaisuuksista VOK:eista. Se houkutteli tänäkin syksynä opiskelijoilta kiitettävän monista tutkinnoista. Erään kurssitapaamisen aiheena oli kirjallisuus voimavarana. Kirjallisuutta käsiteltiin taideterapeuttisesta näkökulmasta niin, että pyrittiin etsimään hyvinvointia vahvistavia näkökulmia sen käyttämiseen. Opintojaksolla tehtiin myös käytännönläheisiä harjoituksia, jotka innostivat niin opiskelijoita kuin opettajiakin. Tästä syntyi ajatus harjoitteiden jakamisesta laajemmin. Näin joulun alla päätettiin valita jakelumuodoksi joulukalenterin formaatti. Avaa rohkeasti ensimmäiset luukut!
Taide tukee hyvinvointia kokonaisvaltaisesti
Lukuisat kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet vahvaa näyttöä taiteen merkityksestä yksilön fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin edistämisessä. Taiteellisen toiminnan on havaittu tukevan sekä psyykkistä että fyysistä terveyttä, niin yksilön omana kokemuksena kuin kansanterveydellisesti mitattuna (Fancourt 2017; Rajan & Rajan 2017). Hoitoympäristöissä taiteellisen toiminnan on todettu parantavan potilaiden hoitotuloksia ja vähentävän lääkkeiden tarvetta (ks. esim. Staricoff & Clift 2011); työpaikoilla kulttuuritoiminnan on nähty voivan lieventää työntekijöiden kokemaa stressiä (ks. esim. Wilson, Bungay, Munn-Giddins & Boyce 2016). Taiteen käytöstä hoitomuotona ollaankin innostuttu niin, että esimerkiksi Iso-Britanniassa toimii niin kutsuttu ”Taidetta reseptillä” -toimintamalli Artlift. Siinä yleislääkäri ohjaa esimerkiksi kipu- ja mielenterveysasiakkaita osallistavan taiteen ryhmiin (10 viikon ajaksi, 2 h/vko). Tulokset osoittavat taiteen olevan kustannustehokas hoitomuoto: taidetoimintaan osallistuneet raportoivat terveydentilansa kohentuneen, ja lisäksi heidän hoitokustannustensa on havaittu vähentyneen (Opher 2011).
Taiteen terapeuttisia käyttömuotoja on monia
Taidetta ja luovaa ilmaisua voidaan käyttää ihmisen hyvinvoinnin tukena monin tavoin. Taideterapeuttisessa toiminnassa hyödynnetään esimerkiksi kuvataidetta, musiikkia, valokuvaa, elokuvaa, draamaa, tanssia, liikettä tai tekstiä. Luovat terapiamuodot eroavat esimerkiksi pelkkään keskusteluun perustuvista terapiamuodoista siinä, että ne hyödyntävät taidetta, erityisesti taiteen itseilmaisun funktiota, terapeuttisessa tarkoituksessa (Saarinen 2010). Ajatuksena on, että työskentelyssä pystytään käyttämään niin kutsuttua esiverbaalista materiaalia − sellaisia ajatuksia, tunteita ja toimintaa, joka ei (vielä) ole sanallistettavassa muodossa.
Kirjallisuusterapeuttinen toiminta sopii monille
Omien ajatusten jäsentäminen kirjoittamalla tai omassa elämässä mietityttävän asian lähestyminen proosaa tai lyriikkaa lukemalla osoittavat kirjallisuuden tarjoavan monille meille hyvinvointia tukevia toiminnan muotoja. Näitä kirjallisuuden tai kirjoittamisen terapeuttisia piirteitä ovat esimerkiksi tunteiden sanallistaminen, stressin purkaminen, tunteiden ilmaiseminen epäsuorasti, voimavarojen ja luovuuden kehittäminen sekä itsetuntemuksen ja -luottamuksen parantaminen (Mohammedian 2011). Omaa lukemista tai kirjoittamista ei kuitenkaan kutsuta virallisesti kirjallisuusterapiaksi − terapiakontekstissa kyse on tavoitteellisemmasta, strukturoidummasta toiminnasta, jossa keskeistä on vuorovaikutus asiakkaan, terapeutin ja taiteen välillä (ks. esim. McCarty Hynes & Hynes-Berry 1994). Taideterapeuttista toimintaa voidaan kutsua taidepsykoterapiaksi vain silloin kun sitä tarjoaa psykoterapeutin pätevyyden omaava henkilö. Taidepsykoterapeutteja ovat vain Valviran (Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston) hyväksymän koulutuksen suorittaneet ammattilaiset.
Kirjallisuusterapia toteutuu usein ryhmämuotoisena, jolloin hoidollista vuorovaikutusta rakennetaan varsin monella tasolla: kirjallisuuden ja lukijan ja/tai kuulijan välille, oman tekstin ja oman itsen välille sekä yksilön, mahdollisen ryhmän ja ryhmän ohjaajan välille.
Systemaattinen kirjoittamisen ja lukemisen käyttö terapiamuotona kehitettiin alun perin USA:ssa, jossa ensimmäisen maailmansodan jälkeen sotilaille tarjottiin niin kutsuttua lukuterapiaa. Myöhemmin kehitettiin muita käyttötapoja hoitotyöhön. (McCarty Hynes & Hynes-Berry 1994.) Suomessa kirjallisuusterapeuttinen toiminta alkoi 1970-luvulla. Viime vuosikymmeninä kirjoittaminen hyvinvointia tukevana toimintana on levinnyt hoidollisista konteksteista laajalle: on havaittu, että kirjallisuutta voivat hyödyntää tavoitteellisesti periaatteessa kaikki, jotka haluavat lisätä itsetuntemusta tai pohtivat erilaisia ratkaisuja elämässään (Ihanus 2009).
Eli – sitten vain kokeilemaan adventtiajan seikkailua! Tämän joulukalenterin tarkoituksena on tarjota muutamia helppoja ja käytännöllisiä tapoja hyödyntää kirjallisuutta, siis painettua tekstiä, eri muodoissa: tekstin, sanojen ja kirjainten kanssa leikittelyä, kirjoittamista ja lukemista, tekstin tuottamista eri näkökulmista. Alla on kokeiltavaksesi ensimmäiset neljä harjoitusta:
1) Blackout-poetry
Blackout-poetry tarkoittaa runoutta, joka nousee esiin jonkun toisen sanoista. Voit tutustua tähän suhteellisen uuteen taiteen muotoon esimerkiksi Austin Kleonin työssä. New York Times jopa lanseerasi lukijoilleen palvelun, jossa lukijat voivat käyttää lehden digitaalista sisältöä sanomalehtirunouden tekemiseen! Tee näin:
- Varaa paksu musta tussi ja sanomalehti
- Valitse sattumanvaraisesti jokin teksti. Ryhdy tarkastelemaan siinä olevia sanoja. Mieti, mitkä niistä kiinnostavat tai puhuttelevat sinua eniten. Voit vaikka ympyröidä nämä sanat.
- Tarkastele ympyröityjä sanoja. Mieti mitkä niistä täytyy jättää pois, vai tuleeko sinun ehkä löytää lisää sanoja, niin että niistä voisi muodostaa kokonaisuuden.
- Ryhdy rohkeasti töihin mustan tussin kanssa: ympyröi ja yliviivaa tekstistä pois kaikki sanat, joita et runoosi tarvitse.
- Muista, että sanomalehtirunous antaa anteeksi jos tökkii: jos lopputulos ei miellytä, älä jää murehtimaan, vaan aloita uusi! Tekemällä oppii.
2) Sanomalehtirunous − huomio visuaaliseen ilmeeseen
Tee näin:
- Ota sanomalehti ja tussi
- Valitse sattumanvaraisesti jokin sivu. Pohdi, millaisen kuvan koko sivusta saisi, jos siitä tekisi seinälle ripustettavan taulun. Voit katsoa inspiraation lähteenä ideoita esimerkiksi Kleonin blogista tai Pinterestistä
- Hyödynnä visuaalisuuttasi: tarkastele millaisia vapaita tiloja valittujen sanojen ympärille jää? Millainen kuva siihen mahtuisi?
- Yliviivaa, revi tai ympyröi: kokonaisuudesta muodostuu kuva!
3) Sarjakuvan käyttö: kuvan ja tekstin yhdistäminen
Tee näin:
- Ota sanomalehti, sakset, liimaa ja tyhjä paperi
- Selaa esille lehden sarjakuvaosio. Valitse tämän hetken kiinnostuksesi perusteella yksi sarjakuvaruutu, jonka KUVA tänään puhuttelee sinua. Valitse TEKSTIN perusteella toinen sarjakuvaruutu, joka juuri sillä hetkellä puhuttelee sinua
- Yhdistä sarjakuvan kuva ja toisen sarjakuvan puhekupla tai teksti liimaamalla ne tyhjälle paperille
- Pohdi, millainen voisi olla seuraava ruutu?
4) Sanat jotka liittyvät toisiinsa: omaa tekstiä painetuista kirjaimista
Tee näin:
- Ota sanomalehti, sakset, liimaa ja puhdas paperi
- Leikkaa sinua kiinnostavia, hauskannäköisiä kirjaimia ja tavuja
- Yhdistele kirjaimista ja tavuista sanoja, puolisanoja, sanamuunnoksia, lauseita, jopa tarina!
Leiki ja hulluttele, älä kritisoi itseäsi ja tuotoksiasi. Ja jos nämä eivät sinua sytytä, avaa seuraavasta blogipostauksesta uudet luukut ja tutustu muihin harjoituksiin.
Lähteet
Fancourt, D. (2017). Arts in Health: Designing and Researching Interventions. Oxford University Press. Oxford.
Ihanus, J. (2009). Sanat että hoitaisimme: terapeuttinen kirjoittaminen. Duodecim: Helsinki.
McCarty Hynes, A. & Hynes-Berry, M. (1994). Biblio/poetry therapy. The interactive process: A handbook. St. Cloud: North Star Press of St. Cloud.
Mohammadian, Y., Shahidi, S., Mahaki, B., Mohammadi, A. Z., Bagh-ban, A. A., & Zayeri, F. (2011). Evaluating the use of poetry to reduce signs of depression, anxiety and stress in iranian female students. The Arts in Psychotherapy, 38(1), 59–63.
Opher, S. (2011) Cost-benefit Evaluation of Artlift 2009–2012: Summary. Gloucester: Gloucestershire County Council and NHS Gloucestershire. http://static1.1.sqspcdn.com/static/f/1482593/19171593/1341830741930/Simon_Opher_cost_benefit_report
Rajan, B. & Rajan, S. (2017). Staying engaged: health patterns of older Americans who participate in the arts, an analysis based on the Health and Retirement Study. National Endowment for the Arts. Washington, DC. https://www.arts.gov/sites/default/files/StayingEngaged_0917_0.pdf
Staricoff, R.L. & Clift, S. (2011). Arts and Music in Healthcare: An overview of the medical literature: 2004-2011. Sidney De Haan, Research Centre for Arts and Health. http://www.lahf.org.uk/sites/default/files/Chelsea%20and%20Westminster%20Literature%20Review%20Staricoff%20and%20Clift%20FINAL.pdf
Wilson, C., Bungay, H., Munn-Giddins, C. & Boyce, M. (2016). Healthcare professionals’ perceptions of the value and impact of the arts in healthcare settings: A critical review of literature. International Journal of Nursing Studies 56, s. 90–101.
* * * * * * *
Blogimerkinnän kirjoittaja on psykologian tohtori Eveliina Holmgren, joka toimii Metropoliassa psykologian lehtorina sosiaali- ja terveysalalla
Ei kommentteja