Maaliskuun loppupuolella vuonna 1852 uuteen aamuun heräsi todennäköisesti jännittynyt, mutta innokas joukko helsinkiläisiä yliopistonuoria, musiikkia harrastavia amatöörejä sekä heidän johtajansa. Tuo johtaja oli Helsingin yliopiston musiikinopettaja Fredrik Pacius (1809–1891), jonka oli määrä tehdä illalla historiaa esiintyjäjoukkonsa kanssa: toteuttaa säveltämänsä Kaarle-kuninkaan metsästyksen, ensimmäisen suomalaisen oopperan, kantaesitys. Ooppera oli menestys, ja aikalaislähteiden mukaan Paciusta juhlittiin laakeriseppelein kuin olympolaista sankaria.
Nykypäivänä usein unohtuu, että ensimmäinen Suomessa sävelletty ooppera oli nimenomaan yliopistoyhteisön voimannäytös. Kaarle-kuninkaan metsästys tehtiin yliopiston puitteissa siksi, että Suomessa ei vielä 1850-luvulla ollut infrastruktuuria ylipäänsä musiikkielämälle, saati oopperainstituutiolle.
Sillä, että oppilaitokset, kuten Metropolia tänä keväänä, esittävät Kaarle-kuninkaan metsästystä, on siis oman aikamme Suomessa symboliarvoa.
Kaarle-kuninkaan metsästystä on tutkimuksessa tarkasteltu pääasiassa niin kutsutulla kansallisella katseella (Kettunen 2008), jolloin sen suomalaisuutta esiin tuovia piirteitä on korostettu. Omassa tutkimusartikkelissani ”Toiset oopperassa Kaarle-kuninkaan metsästys – Postkolonialistinen analyysi markkinakohtauksen juutalaisrepresentaatiosta ” olen tarkastellut Kaarle-kuninkaan metsästystä toisin. Olen toisin sanoen tulkinnut oopperaa postkolonialistisesta näkökulmasta, mikä tarkoittaa muun muassa vähemmistöjen ja rodullistamisen nostamista tutkimuksen kohteeksi.
Luonnollisesti Paciuksen esikoisooppera on teos, jonka musiikinhistoriallista arvoa ei voida kieltää. Silti sitä on voitava tarkastella myös kriittisesti. Esimerkiksi Kaarle-kuninkaan metsästyksen varsinaiset suomalaisuuteen viittaavat elementit lisättiin muutamaa vuotta myöhemmin, koska kantaesityksessä sen ei ajateltu olevan riittävän suomalainen.
Kaarle-kuninkaan metsästys on tyypillinen oman aikansa tuote. Se on romanttinen sekoitus rakkautta ja salaliittoja, ja siinä toistuvat eurooppalaisen oopperan muutkin konventiot: on värikäs metsästys-, tori-, kapakka- ja markkinakohtaus. Kuningas on oikeamielinen ja kansa uskollista.
Oman aikamme tulokulmasta katsottuna oopperasta kuitenkin löytyy häpeätahra, yksityiskohta jo mainitussa markkinakohtauksessa, oopperan kolmannessa näytöksessä. Markkinahälinä on teoksessa kuvattu eloisasti: myydään kalaa, viiniä ja kaikenlaista rihkamaa. Libretisti Zachrias Topelius (1818–1898) kuvasi kohtauksessa pikemminkin helsinkiläistä 1800-luvun arkielämää kuin 1600-luvun Ahvenanmaata.
Markkinoilla tavataan myös kaksi juutalaista kauppiasta. Heidät on kuvattu röyhkeiksi, kyräileviksi ja rahvaanomaisiksi, ja he huutavat suurella äänellä ja liioittelevat mittavasti tyrkyttäessään tuotteitaan. Juutalaiskauppiaiden markkinapuheesta paljastuu, että he ovat ”kielipuolia”: saksa, suomi, ruotsi ja jiddiš menevät iloisesti sekaisin. Tämä kaikki voisi mennä huumorin piikkiin (ja sellaisena sitä on edeltävässä tutkimuksessa pidetty), ellei tietäisi, että hahmojen malli, nk. näyttämöjuutalainen siirtyi Kaarle-kuninkaan metsästykseen eri reittejä 1700-luvun saksalaisesta oopperasta, ja se oli omana aikanaan vakiintunut kulttuurisen antisemitismin muoto.
Metropolian tämän kertaisesta produktiosta juutalaisten jakso on jouduttu jättämään pois tuotannollisista syistä. En tiedä, onko se kulttuurisen ymmärryksen kannalta hyvä vai huono asia.
Tutkimuksessani esittämäni tulkinta Kaarle-kuninkaan metsästyksestä ei millään muotoa kiistä teoksen arvoa, eikä se myöskään tarkoita sitä, ettei teosta pitäisi esittää. Sen sijaan toivon tulkintani kannustavan tarkkaavaisuuteen ja teosten kriittiseen lähilukuun jo harjoitusprosessien aikana. Näinä suuren yhteiskunnallis-kulttuurisen muutoksen aikoina, jolloin kysymykset ”Meistä” ja ”Toisista” ovat jatkuvasti läsnä, taiteilijoidenkin on oltava tietoisia historiasta ja sen mahdollisista painolastista.
Dosentti, akatemiatutkija Liisamaija Hautsalo, Taideyliopiston Sibelius-Akatemia
Artikkelin viite:
Hautsalo, Liisamaija 2012. ’Toiset oopperassa Kaarle-kuninkaan metsästys – Postkolonialistinen analyysi markkinakohtauksen juutalaisrepresentaatiosta’. Musiikki 3–4: 48–87.
Ei kommentteja