Fredrik Pacius (1809−1891) sai kuolemansa jälkeen “Suomen musiikin isän” kunniakkaan arvonimen ja hänestä rakennettiin tietoisesti kansallissäveltäjän ihailtua hahmoa. Miksi ihmeessä? Miten saksalainen, Hampurissa nuoruutensa viettänyt Fritz – ja Tukholman kuninkaallisessa hovikapellissakin viulistina jo kuusi vuotta työskennellyt Friedrich – liittyi Suomeen? Miksi häntä ja hänen elämäntyötään kannattaa edelleenkin arvostaa, vaikka aikaa on kulunut hänen syntymästään jo 210 vuotta? Voiko saksalainen olla edelleen maamme kansallinen suurmies, vai ovatko hänen teoksensa jo pölyttyneet arkistojen kätköissä. Ketä kiinnostaa Pacius, who cares?
Pieni tuntematon uusi pääkaupunki jossain kaukana
Oli yhteensattumaa, että vuonna 1834 tämä 25-vuotias saksalainen muusikko sattui Tukholmassa kuulemaan Helsingissä avautuvasta Keisarillisen Yliopiston musiikinopettajan virasta. Paikan saaminen vasta 22 vuotta aiemmin pääkaupungiksi tulleesta pienestä ja vaatimattomasta Helsingforsista oli varmastikin kuin “karkoitus Siperiaan”. Mutta nuori Pacius ei ollut hiiri vaan toimelias ihminen, joka tempautui innolla mukaan Suomen kansallisen nousun huumaan. Hänestä yliopiston opiskelijat saivat taitavan, ymmärtävän ja työlleen omistautuneen orkesteri- ja kuoronjohtajan. Sen myötä myös pääkaupungin musiikkielämä alkoi rakentua, sillä tarmokkaana tyyppinä Pacius alkoi organisoida säännöllistä konserttitoimintaa ja yleisölle avoimia esityksiä.
Innostusta ja kunnianhimoa
Tässä on yksi avain Paciuksen merkitykseen: hän pystyi innostamaan ylioppilaat ja musiikin harrastelijat kunnianhimoiseen, tavoitteelliseen taiteelliseen työhön. Tuohon aikaan ei vielä ollut suomalaisia ammattimuusikoita, ei vakituisia orkestereita, ei oopperataloa, konserttisalia eikä yliopistolla edes flyygeliä. Niinpä konsertteihin yliopiston juhlasaliin roudattiin nupukivipäällysteistä Aleksanterinkatua pitkin tuon tuostakin tarvittaessa kauppaneuvos Henrik Borgströmin flyygeli, jonka hän auliisti antoi ystävänsä Paciuksen käyttöön. Kyseinen kaiken nähnyt ja kokenut flyygeli on itse asiassa yhä suvun hallussa.
Euroopan hullu vuosi ja Suomi
Euroopassa vuosi 1848 oli niin sanottu hullu vuosi, jota värittivät erilaiset radikaalit, yhteiskunnan vapautumista edustavat poliittiset liikehdinnät ja uudistuksia vaativat ylioppilasmellakat. Myös Suomessa ylioppilasnuoriso alkoi laulaa “marseljeesejaan” eurooppalaisten vallankumousihanteiden mukaisesti. Suomalaisuuskysymyksestä alettiin keskustella yhä kiivaammin, olihan Kalevalan ilmestyminen 1835 osoittanut, että suomalaisilla oli rikas myyttinen menneisyys ja kyky luoda omintakeista kansallista kulttuuria.
Runebergin Vårt land -runosta kohottava yhteislaulu
Vuoden 1848 toukokuussa Flooran-päivänä 13.5. ylioppilaiden kokoontumisessa Kumtähden kentällä Kumpulassa tarvittiin isänmaallisesti kohottavaa yhteislaulua. Pacius sävelsi Vårt landin J.L. Runebergin runoon parissa päivässä aavistamatta, että siitä tulisi myöhemmin Suomen kansallislaulu eli Maamme-laulu. Runebergilla, Maamme-laululla ja ylioppilaiden vaalimalla kansallisaatteella oli suuri merkitys kansallisen heräämisen kannalta. Se johti lopulta Suomen itsenäistymiseen vuonna 1917.
Paciuksen ansioluettelo
Voi hyvin sanoa, että Paciuksen kiistattomat ansiot Suomen musiikin isänä nojautuvat näihin seikkoihin:
- hän oli Maamme-laulun säveltäjä
- hän loi Helsinkiin musiikkielämän eurooppalaiseen klassisen musiikin traditioon liittyvät perinteet ammattitaidolla, jota Suomesta ei silloin omasta takaa löytynyt
- hän perusti ja johti itse musiikillisesti kunnianhimoisia ylioppilaskuoroja ja -orkestereita
- hän loi Helsinkiin säännöllisen julkisen konserttitapahtumaperinteen.
Taiteellista toimintaa
Eikä edellisessä vielä kaikki: Pacius toimi viulistina ja solistina, sävelsi upeaa, edelleenkin vaikuttavaa musiikkia maassamme soitettavaksi ja laulettavaksi (mm. vakio-ohjelmistoon kuuluva kuorolaulu Suomen laulu, Suomis sång). Näiden lisäksi hän sävelsi ensimmäisen suomalaisen suuren oopperan Kung Karls Jakt sanomalehtimiesystävänsä Zachrias Topeliuksen tekstiin. Kotimainen, suomalaiseen kansallisromanttiseen aiheeseen kotimaisin (amatööri)voimin esitetty laajamuotoinen alkuperäisteos nosti Suomen kerralla sivistysmaiden joukkoon vuonna 1852, siinä missä Kalevala oli tehnyt sen 1835 kirjallisuuden alalla.
Patsaana Kaisaniemen puistossa vai elävänä sävellystensä ansiosta?
Paciuksen 80-vuotispäivänä Topelius piti hänelle juhlapuheen ja sanoi: “Suuret kiitokset sinulle siitä kaikesta kauniista ja jalosta, jota olet Suomelle laulanut!”. Vielä paljon myöhemmin Jean Sibelius lausui Paciuksen tyttärentyttärelle seuraavat ikimuistoiset mainesanat: “Kaikki mitä me muusikot nyt teemme täällä, rakentuu Fredrik Paciuksen elämäntyölle”.
Emme menestyisi ilman aiempien toimijoiden panosta
Vaikka me suomalaiset emme enää tuntisi yksityiskohtaisesti Paciuksen elämänvaiheita tai hänen teoksiaan, on hyvä muistaa, että nykyisen menestyvän ja maailmalla tunnetun musiikkielämämme tulokset perustuvat lahjakkaiden, asialleen vihkiytyneiden, hullunahkerien ja joskus myös persoonaltaan tavattoman voimakkaiden yksilöiden työlle. Yksi heistä oli eittämättä Fredrik Pacius. Koska hän oli myös säveltäjä, hänen elämäntyönsä yksi osa säilyy niin kauan, kuin haluamme kuulla ja esittää hänen musiikkiaan. (Ks. myös ajankohtainen Samuli Tiikkajan aiheeseen liittyvä Helsingin Sanomien lauantaiessee 9.3.2019 otsikolla Kuka määrittää taidelajien kaanonin, kenen musiikkia esitetään? Esseessä mainitaan myös Fredrik Pacius!)
Musiikki elää ja on esitysten arvoista
Metropolian oopperakoulutus haluaa tuoda Paciuksen musiikkia esiin nykyaikanakin. Siksi se esittää hänen oopperansa kuningas Kaarle XI:n metsästysretkestä Ahvenanmaalle – ja siksi, että se on täysiveristä, melodista ja mukaansatempaavaa musiikkia. Kauan eläköön Suomen ensimmäinen ooppera!
Lähteet
Dahlström, Fabian ja Salmenhaara, Erkki 1995. Suomelaisen musiikin historia 1. Ruotsin vallan ajasta romantiikkaan. Porvoo: WSOY.
Elmgren-Heinonen, Tuomi 1959. Laulu Suomen soi. Fredrik Pacius ja hänen aikansa. Helsinki: Fazerin musiikkikauppa.
Granberg, Jan 1991. Suomalaisen musiikin saksalainen isä. Levyesittely 2-CD-levyssä Kung Karls jakt : Opera in three acts, final version (4th), 1879 / Fredrik Pacius. Finlandia Records FACD107. Fazer-musiikki.
Haapanen, Toivo 1940. Suomen säveltaide. Helsinki: Otava.
Maasalo, Kai 1964. Suomalaisia sävellyksiä Tulindbergistä Sibeliukseen. Porvoo – Helsinki: WSOY.
Ranta, Sulho 1946. Sävelten valoja ja varjoja. Porvoo – Helsinki: WSOY.Tiikkaja, Samuli 2019. Maailma on täynnä musiikkia, mutta siitä tunnetaan vain pieni osa. Helsingin Sanomat https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006028691.html [tark. 3.4.2019]
Vainio, Matti 2009. Pacius – suomalaisen musiikin isä. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy
Tutustu Fredrik Paciukseen myös Prezi-esityksen avulla osoitteessa
https://prezi.com/view/lNyEthZ6u340b0EokOih/
Ei kommentteja