Luovien alojen uusi vuosikymmen on lähtenyt liikkeelle melkoisella ryminällä. Sitä on leimannut COVID-19, joka on koskettanut 8 miljardia maapallon asukasta. Globaali pandemia on iskenyt syvälle luovan alan toimijoihin. Samalla karanteenien ja rajoitusten syvenemisen myötä se on iskenyt jokaisen suomalaisen kulttuurisen osallisuuden mahdollisuuksiin.
Luovat toimialat tuottavat 4 % Euroopan unionin alueen bruttokansantuotteesta ja ovat työllistäneet 12 miljoonaa ammattilaista. Tilanne on muuttunut hyvin toisenlaiseksi viime kuukausien aikana, ja uusia lukuja odotellaan kauhun sekaisin tuntein. Varsin monessa kohdassa luovan alan toimijoille setetuista rajoituksista on julkisuudessa kertonut julkishallinnon palveluksessa toimiva henkilö. Ja toisinaan syyttävä sormi on tainnut osua viestin tuojaan, eikä rajoitusten taustalla olevaan pandemian aiheuttamaan toiminnan säännöstelyyn. Tässä blogimerkinnässä pohditaan, onko byrokratia viimeinen niitti kulttuurialan toiminnan edellytyksille ja hedelmälliselle yhteistyölle?
Toisinaan luovat alat kätkeytyvät ehkä liiankin helposti byrokratian taakse, ja se on ymmärrettävää. Byrokratia säätelee paljon toimintaamme esimerkiksi tapahtumapalvelua rakennettaessa, mutta myös esimerkiksi osallistuttaessa vapaaehtoisena palvelun toteuttamiseen (kts. Rautiainen 2015).
Byrokratia leimaa keskeisenä elementtinä monin paikoin julkisen sektorin kautta ohjautuvaa rahoitusta.
Tämä tulee vahvasti esille tuoreessa taiteilijoiden työllisyyteen ja toimeentuloon keskittyneessä Taiteen ja kulttuurin barometrissä (Hirvi-Ijäs et.al.2020).
Uusi vuosikymmenemme koronakriisin siivittämänä on näyttänyt kuitenkin, ettei byrokratian tarvitse olla aina jäykkää. Esimerkiksi esitystoiminnan rahoittamiseksi tarjottuja tukia on joustavasti muutettu käyttötarkoitukseltaan toisenlaiseksi. Byrokratian kaavoihin on siis mahdollista ajoittain ja tilanteen niin vaatiessa liittää taiteen kentän peruselementtinä tunnettua improvisaatiota ja mielikuvitusta.
Vaikka byrokratiaksi leimautuvat asiat tuntuvat usein pyyhkäisevän luovalta idealta siivet ruttuun, nyt ei ole lamaantumisen paikka. Jokaisessa kriisissä on mahdollisuuksia – ja niin tässäkin. Charles Landry (2020) on kirjoittanut kiinnostavan keskusteluavauksen ”Now is the time for culture and a more creative bureaucracy ”. Paperi on julkaistu osana meneillään olevaa European Creative Industries Summittia, jota isännöi Euroopan Unionin puheenjohtajamaa Saksa. Landryn ydinviesti on, että luovaa aloja tukevien byrokraattien ja luovan alan ammattilaisen kohtaamisten henki on ollut tyypillisimmillään ”joo, mutta…” -puhetta. Landry kehottaakin siirtymään kohti ”joo, jos…” puhetapaa.
Entä, jos yhteistyön sävy olisikin kyllä, ja jos teemme näin tai näin saadaan vietyä eteenpäin? Ehkä tämä auttaisi löytämään yhteistyöstä uutta potentiaalia ja kohtauspintaa.
Itse menisin vielä pidemmälle. Landryn esittämän ”joo, jos…” puheen sijasta voisi Suomi edelläkävijämaana olla vieläkin rohkeampi. Suomalaisessa, usein taustalle jäävässä viranomaisjoukossa on mukana valtava määrä osaamista, ratkaisukeskeisyyttä ja tekemisen asennetta. Esimerkiksi Osuma -koordinaatiotyön puitteissa yhteistyön henki on mielestäni ollut oppilaitoksen, ministeriön ja ELY -rahoittajan välillä täysin poikkeuksetta ”joo, ja…”. Jossittelun sijasta on hyväksytty toisen kehittämisajatus ja lisätty siihen vielä omia intressejä. Niiden välimastosta on onnistuttu löytämään se molempia osapuolia kutkuttava kohtauspinta. Tätä samaa ”joo, ja…” -henkeä ovat viestineet myös asiakkainamme olevat kymmenet ESR-rahoitetut hankkeet.
Näen Suomessa paljon potentiaalia kasvaa luovan byrokratian kärkimaaksi. Tahtotilaa on ja byrokratia on saanut jäädä taka-alalle. Olenkin vakuuttunut, että byrokratian takana piilee suuri määrä innostusta ja energiaa sekä luovia ratkaisuja, jotka odottavat hetkeä pulpahtaa esille.
Nyt on se hetki. Hetken oikeellisuudesta kertoo esimerkiksi parhaillaan järjestettävä Creative Bureaucracy Festival, jonka osana esille tuotuja tapauskuvauksia suosittelen jokaiselle byrokratiakammoiselle. Osallistujia on yli 40 maasta ja innostusta on riittänyt useiden paikallisten tapahtumien järjestämiseen.
Byrokratiakoneiston viestimässä, karanteenien säätelemässä ympäristössä eri kulttuurialojen toimintamahdollisuuksiin on tullut rajoitteita ja samalla myös uusia mahdollisuuksia. Digiloikkaa on tehty urakalla, mutta samalla karanteeni on tarkoittanut monelle hidastamista — lockdownista on tullut slowdown. Karanteenin aikana esimerkiksi Netflix on lähtenyt ennen näkemättömään liiketoiminnan kasvuun (Lehtiniitty 2020) ja esimerkiksi Euroopassa on jo huononnettu kuvan laatua, jotta internet ei ylikuormittuisi.
Hidastaminen on kuljettanut suomalaisia kohti ulkomaanmatkailuun verrattuna ekologisempien elämyslähteiden pariin kuten patikoimaan lähimetsiinsä. Samalla tuntuu siltä, että yhdessä koetun kulttuurin nälkä on kasvanut. Olisiko yksi avautuva mahdollisuus lähikulttuurin uusi kukoistuskausi? Kriisiaikoina kautta historian ihmiset ovat tukeutuneet kulttuuriin. Hakeneet sieltä yhteishenkeä ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä hyvinvointia. Kulttuuriala kipuilee muutoksessa, johon ei ole olemassa valmiiksi rakennettua palvelupolkua. Mutta juuri luovat alat ovat omiaan löytämään uusia keinoja kompleksisessa ympäristössä — ilman karttaa ja kompassia.
”Joo, ja…” -asenteen siivittämänä luovan alan ammattilaisten käsissä on ratkaisujen avaimia kuljettaessa kohti uutta kulttuuritoiminnan normaalia. Luovat ihmiset tulisi nähdä osana ratkaisua, ei ongelmana. Nyt on aika ottaa luovan alan osaaminen käyttöön. Tarvitaan ongelmanratkaisutaitoa, eri alojen rajapinnoilla työskentelyn kokemusta ja villejä visioita. Ja niistähän kulttuuriala on tehty.
Haastan sinut lukija tuomaan ne vähän villimmätkin ideat esille. Ne saattoivat olla joskus utopioita. Uudessa rajoitusten värittämässä maailmassa ne saattavat olla avaimia uuteen.
Ja virkamiehistön ja luovan alan ammattilaisten kohtaamisiin toivon rutkasti ”joo, ja…” -asennetta. Yhteistyössä rakennamme yhteistä tulevaisuutta.
LÄHTEET
Creative Bureaucracy Festival (2020) Falling Walls Foundation gGmbH. Berliini 29.9.-02.10.2020.
European Creative Industries Summit (2020) Flaming Creative Futures. 24.9.-28.10.2020 livestream Berliinistä.
Hirvi-Ijäs, M, Kautio, T., Kurlin, A., Rensujeff, K. & Sokka, S. (2020) Taiteen ja kulttuurin barometri 2019. Taiteilijoiden työ ja toimeentulon muodot. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus CUPORE & Taiteen edistämiskeskus. Cuporen verkkojulkaisuja 57.
Landry, Charles (2020) Now is the time for culture and a more creative bureaucracy. European Creative Industries Summit, Green paper 2. European Creative Business Network.
Lehtiniitty, Markus (2020) Netflixin tilaajamäärä kasvoi peräti 15,77 miljoonalla korona-ajan kiihdyttämänä. Mobiili.fi blogit 22.04.2020.
Rautiainen, Pauli (2015) Kulttuuritapahtumien järjestäminen: Sääntelyn ja byrokratian purkamisen tarpeita koskeva kartoitus. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2015:21.
KIRJOITTAJA
Katri Halonen, YTT, FL, yliopettaja, Metropolia-ammattikorkeakoulu, katri.halonen(at)metropolia.fi
