Tekijä: Milla Åman Kyyrö
Blogi tauolla – kiitos
Hei alumnimme Alumnimme menestyvät maailmalla upeasti. AMK-tutkinnon suorittaneita on yli 20 000 ja YAMK-tutkinnonkin on ehtinyt tahkota kokoon monituhatlukuinen joukko. Itsekin talon alumnina olen ylpeä meistä kaikista. Hoidin Metropolian alumnisuhdetoiminnan koordinaattorin tehtävää vuodet 2013-2016, jolloin toimintaa kehitettiin alumnisuhdetoiminnan kehittäjäverkostossa aktiivisesti. Valitettavasti erilaiset korkeakoulutukseen kohdistuneiden resurssien leikkuut veivät pohjan käytännön toteutukselta. Ideat jäivät paperille. Metropolian alumneja ovat jokainen meillä opiskellut tai työskennellyt, myös kaikki edeltävien oppilaitostemme alumnit ovat alumnejamme. Kaikessa yksinkertaisuudessaan Metropolian alumnipolku on seuraavanlainen: Orientaatiojaksolla sanan "alumni" makustelu - kyllä, se olet sinä, vaikket koskaan valmistuisi tai liittyisi mihinkään alumnirekisteriin. Olet kasvatti, suojatti, saanut Metropolialta oppia. Opintojen aikana opiskelijan ja alumnin kohtaamiset - monessa tutkinto-ohjelmassa kutsutaan alumnit kertomaan työelämän totuuksista. Muitakin mukavia kohtaamisia voi tapahtua. Opintojen päättyessä - varmistus, että oma LinkedIn-profiili on ajantasalla ja siellä on ainakin oman ryhmän henkilöt kontakteina. Lisäksi mahdollisesti alumnirekisteriin liittyminen. Työelämään siirtyessä alumnina kasvaminen - sijoittumiskyselyihin ja -tutkimuksiin vastaaminen, oman verkoston puitteissa ammatin ja alma materin edustaminen, oman ammatillisen identiteetin kehittäminen, ammattikorkeakoulutuksen puolesta puhuminen. Takaisin kotiin - YAMK-opintoihin hakeutuminen, luennoitsijaksi tuleminen, tapahtumiin osallistuminen, stipendirahastoon tai varainhankintatoimintaan rahan lahjoittaminen... Metropolialla on oma alumnirekisterinsä, käytössä kesäkuusta 2014 saakka. Sinne liittyneille lähetetään alumniuutiskirje neljästi vuodessa. Rekisteröityä voi täyttämällä e-lomakkeen. Ei maksa mitään, ei velvoita mihinkään. Suurin joukko metropolialaisia alumneja löytyy LinkedIn -palvelusta. Meitä on siellä tällä hetkellä yli 20 000 metropolialaisuutta tunnustavaa. Päivittelemme ajoittain Metropolian alumnit -Facebook-sivua. Metropolian Facebook-sivulta löytyvät ajankohtaisimmat alma materin kuulumiset. Facebookin Metropolia Career -sivulla on työtarjouksien jättöpaikka. Parintuhannen seuraajan joukossa enimmälti opiskelijoita. Käy silti siellä, jos työtarjouksia etsit. Twiittaillaankin. Mikäli olet kiinnostunut oman tutkinto-/koulutusohjelmasi alumnitoiminnasta, ota suoraan yhteys vanhoihin opettajiin tai koulutussuunnittelijoihin. He kaipaavat usein teitä alumneja. Meillä vain ei ole välineitä tavoittaa suoraan teitä - valmistumisen jälkeen emme saa automaattisesti tietoomme uusia sähköpostiosoitteitanne. Kotiin kirjeen lähettämiseksi keinot vielä on olemassa, mutta se on tyyristä lystiä. Mikset siis suoraan itse kysyisi, mitä tutkinto-ohjelman arkeen kuuluu ja voitko tulla jollekin opintojaksolle kertomaan oman alasi työnteon arjesta, tavataksesi entisiä opettajiasi ja nykyisiä opiskelijoita? Tällaisesta proaktiivisesta toiminnasta voi olla hyötyä sinulle ja työnantajallesi. Tutustumalla nuorempiin vuosikertoihin, on mahdollista saada tuoreita näkökulmia, jakaa oma uratarina, tai etsiä harjoittelijoita tai kesätyöntekijöitä. Suhteet perustuvat luottamukselle ja niiden luominen alkaa jo ensimmäisestä opiskelupäivästä. Vaalikaa suhteitanne, opinahjoonne ja etenkin omiin opiskeluaikaisiin tuttaviinne. Ihmiseltä ihmiselle annettu aika on arvokkain lahja, jonka voimme kukin itseltämme toisille jakaa. Ensi vuonna Metropolia täyttää jo kymmenen vuotta. Kootkaa vanhat luokkakaverit yhteen ja skoolatkaa - meille ja teille. Ystävyydellä. Näillä sanoin jätän tämän blogimerkinnän toistaiseksi viimeiseksi tällä palstalla. Menestystä toivottaen! Milla Åman
Alumnin uratarina – Juhani Kauhaniemi, automaatioinsinööri
Valmistuin automaatioinsinööriksi Metropolian Myyrmäen yksiköstä 2015. Päädyin rakennusautomaatiosuunnittelijaksi suunnittelutoimisto Optiplan Oy:lle. Ensin pääsin työharjoitteluun, eikä aikaakaan, kun sain mahdollisuuden tehdä myös lopputyöni. Minua ilahdutti heidän positiivinen suhtautuminen harjoittelijoihin sekä panostukset työviihtyvyyteen ja valmistumisen jälkeen päädyinkin tänne vakituiseen työsuhteeseen. Minulle annettiin jo harjoitteluaikana vastuullisia tehtäviä, joissa pystyin kehittämään taitojani niin automaatiossa, projektityössä kuin kokonaisuuksien hallinnassa. Rakennusautomaatiosuunnittelijan tehtävä on kuvata kaavioin ja toimintaselostuksin, miten rakennuksen moninaisia lämpö- vesi- ja ilmanvaihtojärjestelmiä ohjataan ja säädetään siten, että rakennus pysyy kunnossa ja siellä on viihtyisää olla. Metropolian automaatiolinja on tekniikasta yleisesti kiinnostuneelle erinomainen valinta. Automaatio on erittäin laaja alue kattaen opintoja aina ohjelmoinnista, rakentamiseen, teollisuuteen ja logistiikkaan. Ennen Optiplanille tuloa en edes kuvitellut työskenteleväni rakennusalalla. Metropolian automaatiolinja on kattavuudessaan kehuttava. Kun valmistumisen jälkeen päivitin ansioluetteloni ja kirjasin, mistä kaikista automaatiojärjestelmistä olin koulussa kokemusta saanut, niin listan pituus ja monipuolisuus oli vakuuttavaa. Ja kaikille opiskelijoille, jotka epäilevät osaavatko he soveltaa oppejaan työelämässä: AMK antaa työkalut ja työelämä opettaa käyttämään niitä - hyvät työnantajat myös ymmärtävät tämän. Ole siis innokas oppimaan työelämässä ja valmis antamaan muutama extratunti työuran alussa asioiden ymmärtämiseen, niin vuoden jälkeen huomaat, mitä tarkoitan :).
Alumnin uratarina – Tomi Siebel, laatuinsinööri, Saksa
Tomi Siebel valmistui Metropolian kone- ja tuotantotekniikan insinööriksi 2014. Asuinpaikka on Saksa, jossa Tomi työskentelee tittelillä Quality Engineer yrityksessä HP Pelzer GmbH. HP Pelzer on maailman johtava autoteollisuuden akustisten- ja eristys osien valmistaja Hän asuu Kaiserslauternissa, mutta käy töissä Wittenissä Ruhrin alueella 330 kilometrin päässä. Etäisyydet kotoa töihin ovat yleiset Saksassa. Autobahn palvelee kaikkialla. Viikonloppuisin ollaan kotona, työviikot jossain lähempänä. Tomi Siebelin tehtävä on toimia laatuinsinöörinä Volvo-projektissa. Pelzer tekee Volvolle uuteen S90/V90-malliin takakontin sisustusta. Käytännössä Siebelin työ on projektin johtamista; PPAP-prosessin saattamista loppuun, laatuvaatimuksien ja spesifikaatioiden täyttäminen on laadunvalvonnan kulmakiviä. Valmistumisen jälkeen Siebel muutti heti Saksaan, eikä hänellä vielä ollut työkokemusta. ”Lähetin 300 hakemusta ja sain muutaman haastattelun. Se ei ollut helpoin vaihtoehto, halusin silti tehdä niin ja se on toiminut hyvin. Aluksi oli vaikeaa, en tarkalleen tiennyt mitä pitäisi tehdä tai tarjota yrityksille. Työnhaussa meni nelisen kuukautta, aloitin lopulta pienessä, juuri perustetussa firmassa, joka teki autonosien laadunvalvontaa. Meillä oli muutamia ulkomaalaisia asiakkaita, joita yritettiin markkinoida euroopassa, joka ei onnistunut. Yritys meni konkurssiin ja siitä tuli opittua paljon kaikenlaista, yrityksen nousu ja tuho. Sen jälkeen oli helpompi löytää töitä, lähetin 20 hakemusta, tuli 5 haastattelupyyntöä: parin kuukauden päästä olin seuraavassa työpaikassa. Täällä on laatuinsinööreille autoteollisuudessa paljon töitä, koska teollisuus perustuu alihankkijoihin. Toimiva autoteollisuus vaatii alihankkijoiden valvontaa. Projektinhallintaan, alihankkijoiden valvontaan ja laatuinsinöörin aloille löytyy töitä Saksassa”. ”Nykyiseen tehtävään päädyin hakemalla. Hain eri paikkoihin, mulle soitettiin ja kysyttiin lyhyen haastattelun jälkeen, paljonko haluan palkkaa. Yleensä Saksassa kysytään heti palkka, sitten sanotaan summa, se on ok tai ei, riippuen yrityksen kaavaillusta budjetista. Kairon taksikuskit ovat hyvä preppauskeino palkkaneuvotteluihin. Palkka- ja hintatasosta sen verran, että taso Saksassa ei houkuttele palaamaan Suomeen. Olen nyt siirtymässä projektipäälliköksi omaan projektiin. Toinen Saksassa yleinen juttu on että insinöörit työllistyy ensin rekrytointifirmojen kautta ja myöhemmin siirtyy vakituiseksi yritykseen, näin minunkin tapauksessa. Mielikuvani on, että työnteko Saksassa on tahdiltaan kovempaa kuin Suomessa." Siebel jatkaa: ”Täällä pitää toimittaa. Ei voi taukoja pitää, jos on töitä. Jos haluaa edetä, kelloa ei voi katsoa. Kun ei ole töitä, on vapaampaa jos on tehnyt työnsä hyvin. Kun pitää tehdä töitä, on vaarallista sanoa että kello on neljä, täytyy lähteä kotiin. Varsinkin autoteollisuudessa on hektistä. Varastot on pieniä, koko ajan pitää tulla uutta tavaraa alihankkijoilta. On vaarana että tehdas pysähtyy, jos ketju ei toimi. Siksi pitää olla varautunut koko ajan.” Siebelin mukaan työkulttuuri Saksassa riippuu kuitenkin työpaikasta. ”Kun menet haastatteluun, sun täytyy pitää siitä henkilöstä joka sua haastattelee, se on yleensä sun tuleva pomo. Jos se toimii hyvin, sopii ajattelutapa hyvin yhteen. Työpaikat, jotka olen saanut, niissä on haastattelujen jälkeen ollut ajatus, että toi meni hyvin, persoonallisuudet ovat kohdanneet hyvin. Sitten on ollut haastattelut, joiden jälkeen on ollut tunne etten haluaisi työskennellä tuolla, eikä niitä paikkoja ole mulle tarjottukaan”, Siebel summaa. Urakehitykseensä Siebel kokee koulutuksen ja oman asenteen vaikuttaneen eniten. ”Koulutuksen avulla pääsee näihin työtehtäviin. Koulutus on pakko olla. Uskon, että uralla on paljon kiinni asenteesta. Yritän lukea paljon kirjoja, jotka auttaa itsensä kehittämiseen. Ne ovat auttaneet siihen, miten reagoida tilanteisiin ja ongelmiin. Esimerkiksi, miten pysyä positiivisena. Suosittelen kirjaa Dale Carnegie; Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Tärkein sisältö tuossa kirjassa on neuvottelusta, eli miten olla mukava henkilö ja saada toinen ymmärtämään sun pointti niin, että molemmat on tyytyväisiä. Eli lähinnä miten esittää asioita.” Metropoliassa annetusta opista Siebel kokee hyötyneensä etenkin siinä, miten työskennellä hyvin ja laadukkaasti. Miten raportoida, esimerkiksi labrakursseissa ja opinnäytetyössä oppii tiettyä järjestelmällisyyttä ja laadukasta työtä. Lisäksi kiitoksen ansaitsevat opettajat. ”He, jotka ovat olleet työelämässä. Heiltä sai tietoa, jota ei oppikirjoista saa, erityinen kiitos opinnäytetyöni ohjaajalle lehtori Jarmo Perttulalle.” Myös kieliopinnot Tomi Siebel kokee tärkeäksi anniksi. ”Saksaa olen opiskellut ammattikorkeakoulussa, on tärkeää saavuttaa tietty taso että pystyy kommunikoimaan. Arkikeskustelujen täytyy sujua. Englanti pitää olla vahva, joka tukee vaikeammissa keskusteluissa.” Valinta lähteä opiskelemaan insinööriksi syntyi lukiossa. Nyt Siebel kuvailee: ”Tämä on ollut mahtava matka, oon nähny niin paljon, päässyt matkustamaan työn kautta niin paljon, Euroopan ulkopuolelle tapaamaan eri paikkoihin uusia ihmisiä. Toki on raskasta olla koko ajan matkustamassa, mutta toisaalta tulee nähtyä niin paljon ja on tapahtumien keskipisteessä. Teen globaalisti töitä, tapaan paljon eri kansallisuuksia töissä, kuten Kiina, Tsekki, Hollanti, Britannia, meillä on monikansallinen tiimi. Minulle kansainvälistyminen on sitä, että tunnet, että sinulla on mahdollisuus asua myös muissa maissa.” Rekrytoitumisvinkkeinä Tomi Siebel kertoo, että jos haluaa esimerkiksi autoteollisuuteen töihin, ”kannattaa ostaa muutama kirja tietystä aiheesta, jotka kiinnostaa. Autoteollisuuden uraa havittelevan kannattaa valita teoksia APQP:stä, PPAP:sta ja FMEA:sta, edellä mainitut järjestelmät ovat konkreettista tietoa, minkä voi tuoda esille työhaastattelussa. Siitä pääsee alkuun. Sen jälkeen voi etsiä sopivan polun eteenpäin." "Opiskelijoille haluaisin vielä sanoa, että työnteko on helpompaa kuin opiskelu, eikä menestymistä työelämässä ole syytä epäröidä. Tarttukaa rohkeasti tilaisuuksiin, mutta vasta kun koulu on suoritettu kunnialla loppuun!”
Anonyymit asiantuntijat
"Asiantuntija" on yksi Suomen tyypillisimmistä ammateista. Tittelin alle mahtuu joka alan edustajia, taustoja ja urapolkuja. Asiantuntijoiden nippuun liitettävien yksittäisten ammattilaisten kirjo on laaja. Erottuminen oman alansa edustajana vaatii työtä. Kilpailu jokaisesta työpaikasta on kovaa. Silti työorganisaatioissamme toimii asiantuntijoita tai spesialisteja, jotka piiloutuvat harmaaseen massaan. He tekevät asiantuntijatyönsä jämäkällä otteella, rakkaudella ja vahvalla ammattietiikalla. Mutta alan asiantuntijoita etsittäessä, hakukoneet eivät löydä heitä. Eivät he ole huonompia asiantuntijoita kuin toisetkaan alansa edustajat, he vain valitsevat keskittyä olennaiseen - omaan asiantuntijatyöhönsä. Globaalin kilpailun aikakaudella omaan työhön keskittyminen ei joka tilanteessa enää riitä, ei palvele tarkoitustaan. Harmaiden asiantuntijoiden työn tulokset on helppo sivuuttaa päätöksenteossa, vaikka he tietäisivät kaikki oikeat vastaukset kaikkiin alansa kiperiin kysymyksiin ja suorittaisivat työnsä oikein. Asiantuntijat tekevät tärkeänä pitämää työtänsä, raportoivat tekemisestään organisaationsa sisällä, ja luovat omalla työllään suuntaviivoja oman organisaationsa tai jopa kansakunnan tulevaisuudelle. Joka alalle mahtuu yksi tai muutama asiantuntijaa, joiden nimet tulevat ensimmäisenä mieleen, kun kyseisen alan edustajaa tarvitaan antamaan asiantuntijalausuntoa medialle. Ovatko he aina parhaita alallaan ja eniten oikeassa? Tuskin. Asiantuntija on anonyymi, kunnes hänestä tulee brändi. Valta on medialla. Sosiaalisella tai perinteisellä. Kansalaiset eivät juuri minkään alan asiantuntijatyötä sen vivahteikkaitten nyanssien kautta ymmärrä, eivätkä sitä siksi arvosta, ennen kuin median kautta asiantuntijan erityisalana oleva ilmiö nousee yleisesti tunnetuksi puheenaiheeksi. Mitä, jos ei olekaan itse samaa mieltä oman alansa eniten mediassa esillä olevien asiantuntijoiden kanssa? Kuka muokkaa median ja sen välityksellä koko kansan mielipiteitä? Eikö mukana keskustelussa tulisi olla se vaihtoehtoinen, kriittinen ääni? Ei siksi, että joku kokee tarvetta ilmaista olevansa itse enemmän oikeassa, vaan siksi, että se oma ala voisi saada puhtia kehittymiselle siitä, että muitakin ääniä valikoituisi kuultavaksi, kuin vain se julkisuudessa eniten käytetty? Moni asiantuntija kavahtaa itsensä brändäämistä, mutta ehkä sekin ymmärretään usein liian vakavasti. Jokin digitaalinen jalanjälki on luultavasti uran varrella kertynyt joka tapauksessa. Mikset ottaisi omaa verkkopreesensiäsi omiin hyppysiisi? Harjoituksena; Googlaa itsesi. Mitä löytyy? Kelpaavatko tulokset? Jos ne eivät miellytä, on hyvä pohtia, miten tilannetta voisi parantaa Ehdotuksena; bloggaa, tubeta, tee podcasteja, kirjoita kolumni paikallislehteen. Ole esillä niissä kanavissa ja foorumeilla, joissa alasi ihmiset muutenkin ovat. Kerro tekemästäsi työstä tekstein, kuvin, videoin. Jokaiselle löytyy jokin sopiva itseilmaisumuoto Huomio; mitä useampi alansa asiantuntija esittää omia näkemyksiään julkisesti, se kehittää myös osaltaan niin alasi kollegoiden kuin suuren yleisön ymmärrystä alastasi
Varainhankinta on taidetta
Korkeakoulujen varainhankinta ja sen kehittäminen olivat Lontoossa Development for Academic Leaders -seminaarissa keskustelunaiheena marraskuussa. Paikalla oli kolmisenkymmentä osallistujaa, joista valtaosa UK:n yliopistoista. Manner-Euroopasta paikalle olivat saapuneet alumnisuhdetoiminnasta vastaavat edustajat eli minä sekä ruotsalainen ja hollantilainen kollegani. Päivän pääpuhuja oli kanadalainen Lorna Somers, Vice President McMasters University Foundation & Director of Development (artikkelikuvassa). Hän on uransa aikana kerännyt kymmeniä, jopa satoja miljoonia edustamalleen yliopistolle. Keskustelu varainhankinnasta kymmenien tai satojen miljoonien mittakaavassa kuulostaa suomalaisen ammattikorkeakoulun edustajalle utopistiselta ja etäiseltä. Alumnisuhdetoiminnan yhteydessä on totuttu näkemään alumnit lahjoittajina siten, että usealta alumnilta saatava pienikin lahjoitus tekee mukavan pesämunan, Metropolian kohdalla ensisijaisesti Metropolian tukisäätiön ylläpitämään opiskelijoiden stipendirahastoon. Kaikkia seminaaripäivän aikana kuultuja vinkkejä, ideoita ja neuvoja voi soveltaa mielestäni Suomenkin olosuhteisiin - pienemmässä mittakaavassa. Meillä ei ole lähtökohtaisesti lahjoittamisen kulttuuria, eikä multimiljonäärejäkään tuhatpäin. Isossa maailmassa kalatkin ovat isompia. Kaiken lahjoittamisen taustalla ovat kuitenkin motiivit - niin lahjan antajan kuin sen pyytäjän. Seminaarissa nimenomaisesti puhuttiin pyytämisestä, ei saamisesta. Saadakseen lahjoituksia, on aktiivisesti työskenneltävä potentiaalisten lahjoittajien parissa. Kyse on pohjimmiltaan taidokkaasta suhdetyöstä. Lorna Somersin luennoinnin aikana on helppo nyökytellä; näinhän ne asiat pitäisi hoitaa. Kyllä, kaikki perustuu suhdetoimintaan! Suhteita tulee vaalia, rakentaa ja kehittää määrätietoisesti. Huomioita keskustelusta: Suhteita tulee rakentaa määrätietoisesti Suhdetoiminta on määrätietoista ja jatkuvaa työtä Suhteita ei voi kääntää päälle ja pois tarvittaessa; ne joko ovat olemassa tai eivät ole. Jos suhteita ei vielä ole, on tunnistettava potentiaaliset lahjoittajat ja luotava ohjelma heidän tavoittamisekseen. Lahjoittajien motivaatiot on tunnistettava Superrikkaat, säännölliset ja pienet lahjoittajat toimivat kukin eri lähtökohdista Pyritäänkö lahjoitusvaroin vaikuttamaan esimerkiksi tutkimusohjelmiin Lahjoittajien kanssa voi ja pitää neuvotella, "mitä voimme saada aikaiseksi yhdessä" Lahjoituksen jälkeen on toimittava Kun lahjoitus on saatu, sillä odotetaan myös olevan vaikutusta. Varat tulee käyttää siihen tarkoitukseen, mihin ne on lahjoitettu. On sovittava, miten lahjoittajalle raportoidaan varojen käytöstä. On hyvä selvittää jo ennalta, miten lahjoittaja haluaa neuvotella, jos jokin oleellisesti muuttuu sovitusta. Rehellinen ja avoin kommunikaatio vahvistaa luottamussuhdetta. Yhteistyötä voi kehittää Ihmiset suunnittelevat entistä nuorempina, keille lahjoittavat ja millä aikataululla Enää ei tarvitse odottaa yllättäviä testamenttauksia Hyväntekeväisyysjärjestöt häviävät yliopistoille ja tutkimuslaitoksille Pyytäminen ja antaminen eivät ole epämiellyttäviä kokemuksia, vaan neuvotteluja Kun lahjoitusaie on tunnistettu, tulee käynnistää keskustelu, mitä kaikkea voidaan saada aikaiseksi vielä suuremmalla lahjoituksella Ihmisistä tuntuu hyvältä tehdä hyvää Kasvokkaiset tapaamiset potentiaalisten lahjoittajien kanssa kasvattavat lahjoitussummia Tutkimuksen tai kehittämistyön tekijöiden ja lahjoittajien kohtaamiset voivat avata lahjoittajan ymmärrystä alakohtaisesta kehittämis- tai tutkimustyöstä saada tämän puolestapuhujaksi tärkeäksi kokemalleen aihepiirille Lahjoittajien kiittämisestä ja muistamisesta on sovittava loppuun saatettu projekti on hyvä syy yhteiseen juhlaan Lisää tapahtumanjärjestäjästä: CASE - Council for Advancement and Support of Education
Osteopatian osaamista alumnien osuuskunnassa
Tasan vuosi sitten Osteopatiakeskus Valo avasi ovensa Helsingin Hietalahdessa. Osteopatiakeskus Valo on osuuskunta, jonka perusti yhdeksän Metropolia Ammattikorkeakoulusta samalta vuosikurssilta keväällä 2015 valmistunutta osteopaattia. Keskuksen vastaava osteopaatti on Sandra Rinne, joka toimii myös osteopatian koulutusohjelman tutkintovastaavana Metropoliassa. Ajatus yhteisestä keskuksesta virisi viimeisen opintovuoden aikana. Alkuun tarvittiin lukuisia palavereja, suunnittelua, lakipykälien selvittelyä ja yhteisten tavoitteiden hahmottelua. Osuuskunta perustettiin alkukesästä ja toimilupa saatiin syksyn korvilla. "Vain reilu vuosi sitten moni asia oli vasta mahdollisuuksia, haaveita ja kysymyksiä. Ensimmäisen vuoden tarkastelua leimaa tyytyväisyys, jaettu sellainen. Koko porukka on puhaltanut yhteen hiileen ja mennyt kohti tavoitteita yhdessä. Ei tunnu liian itsestäänselvältä, että tämä kaikki on saatu aikaan. Luonnolliselta kylläkin, ja onnekkaalta", kertoo toiminnasta koko osuuskunnan puolesta Laura Lee Kamppila. Valon osteopaatit ovat taustoiltaan hyvin erilaisia, ja tämä on koettu toiminnan rikkautena. Pitkä yhteinen historia on taannut sen, ettei yllätyksiä kollegoiden toimintatavoissa ole ilmaantunut. "Yhdessä tekeminen tuo turvaa, helpottaa käytännön tekemistä ja inspiroi. Ammatillinen tuki ja osteopatiasta puhuminen, kokemusten jakaminen ja ongelmien pohtiminen on rikastuttanut tätä kulunutta vuotta suunnattoman paljon. Jaamme upean, uniikin ammatin. Se, että jaamme fyysisen tilan lisäksi yhteisen ajatusmaailman on ihana rikkaus ja vahvuus", Laura kuvailee. Tuhannen uuden asiakkaan raja rikkoutui kesäkuussa ja yksittäisiä hoitoja on ollut moninkertaisesti enemmän. "On ilo, että Valo on löydetty ja että täällä viihdytään. "Kuluneen vuoden aikana asiakastyön lisäksi keskuksemme on näkynyt messuilla, kuulunut radiossa, toiminut osana työterveysholtoa ja esitellyt toimintaa eri yhteisöille ja yrityksille. Tästä on hyvä jatkaa, kohti valoisalta näyttävää tulevaisuutta", summaa Laura.
Alumnin uratarina – Niko Ekholm, laboratorioanalyytikko
Niko Ekholm työskentelee tällä hetkellä tutkimuskemistinä Thermo Fisher Scientificillä. Työ on käytännössä laboratoriotöitä ja niihin liittyvää menetelmänkehitystä. ”Meillä on aika tiivis tiimi, toki jokaisella on omia työtehtäviä. Jokaisella on pieni pala kakkua siitä kaikesta. Meillä on tosi hyvä tiimihenki!” Miten päädyit töihin Thermo Fisher Scientificille? Aloitin siellä syyskuun 2015 alusta tutkimusteknikkona, ja matkan varrella nimike muuttui tutkimuskemistiksi vastaamaan suorittamaani ylempää korkeakoulututkintoa. Päädyin sinne tavallaan kahta kautta: LinkedInissä huomasin heidän rekrytointi-ilmoituksen ja sitten on Suomen Massaspektriaseura, jonka sähköpostilistan ilmoituksien kautta sain myös saman ilmoituksen ja päätin hakea. Mitä teit ennen nykyistä tehtäviä? Kemistiksi täydensin erillisvalinnan kautta, tein gradua, kesätöitä ja sellaista. Metropolian jälkeen hain erillisvalinnassa yliopistolle, mutta päädyin välissä vuodeksi kokopäivätöihin, ja parin vuoden ajan olinkin sitten sekä osa-aikaisesti kaksissa töissä ja suoritin opintoja. Oli aika rankkaa. Mitä jäi käteen Metropolian opinnoista? Käytännön labrakokemus oli arvokasta. Yliopistossa saa kyllä teoriapuolen tiedot, labroja siellä on tosi vähän ja kuitenkin monesti pitäisi mennä käytännön labratyöhön tai olla ainakin käsitys myös käytännössä. Hyvin harva haluaa kemian kandidaattia yliopistolta rekrytoida, juuri puuttuvan käytännönkokemuksen vuoksi. Laboratorioanalyytikkoja koulutetaan Metropoliassa, mutta monet työnantajat eivät tunnista tätä vieläkin suhteellisen uutta AMK-tutkintoa. Ilmeisesti monessa ammattikorkeakoulussa se on valitettavasti lakkautettu tai mennyt insinööripuolen opinnoiksi. Työnantajien ymmärrys laboratorioanalyytikon osaamisesta ja sen kautta arvostus vaihtelee. Kun haetaan laboranttia, usein mieluummin kuitenkin otetaan laboratorioanalyytikko. Miten neuvoisit valmistumassa olevia työelämään siirtymisessä? Itsellä on tarkoitus tietysti edetä uralla, mutta ihan hetkeen en aio kokonaisia tutkintoja tehdä tämän opintoputken jälkeen. Jos työnantaja haluaa, että käyn jotain kursseja osaamista päivittämässä. Sehän on ihan virkistävää. Uralle siirtymisessä auttaa, kun verkostoituminen aloittaa heti opintojen alussa. Se ei välttämättä tarkoita muuta, kuin että juttelee ihmisten kanssa ja heille jää naama mieleen. Ekan opiskeluvuoden jälkeen kannattaa heti rohkeasti hakea kesätöitä vaikka olisi epävarma, että saako juuri sen työn. En tiedä, onko tämä tyypillinen suomalainen ongelma, mutta moni itse karsii itsensä jo ennen hakuja pois. Itse olen ainakin hakenut kaikkiin hommiin, mitkä vähänkään kiinnostaa. Ei ole minun ongelma hakuvaiheessa, jos en täytä aivan kaikkia työnantajan ilmoitukseen listaamia vaatimuksia. Voihan se olla, että jos en hae, joku toinen saa sen homman, vaikka hänellä on minua vähemmän täytettyjä vaatimuksia. Kaikkeen on mahdotonta valmistautua. Oma LinkedIn -profiili kannattaa perustaa heti opiskelujen alussa ja alkaa kerätä hiljalleen verkostoa sinne. Projektityöskentelytaitoja on hyvä harjoitella, niitä tarvitaan melkein joka työssä. Ja jos englanti tuntuu vaikealta, pitää sitä heti ryhtyä parantamaan. Tärkeää on myös hankkia esiintymiskokemusta ja -varmuutta. Rekrytointeja tehdään nykyisin myös videohaastatteluina. Sosiaalisesta luonteesta huolimattavideolle puhuminen ei tuntunut itselle luontevalta, mutta sain silti paikan! Treenata voi vaikka vloggaamalla. Pitää olla valmis menemään omalle epämukavuusalueelle. Olen ollut erilaisissa töissä, nykyään tehdään kaikkialla kovalla paineella, kiireiset deadlinet on joka paikassa. Toisille se sopii paremmin kuin toisille. Ylipäänsä oma aktiivisuus vaikuttaa työnsaantiin eniten. Pitää tutustua ihmisiin. Myös erilaiset yhdistykset ja seurat on hyviä paikkoja tavata alan ihmisiä. Nykyisin tosin osassa niistä on aika vähän nuoria mukana. Kannattaa kokeilla sitä kauttakin.
Alumnin uratarina – Olli-Pekka Kursi, reportterin ääni YLEn aalloilla
Olli-Pekka Kursi toimii YLEssä Radio Suomen Helsinki-toimituksen toimittajana. "Käytännössä olen reportteri eli kiidän ympäri Uuttamaatta mielenkiintoisten aiheiden ja ihmisten perässä, ja teen pääsääntöisesti suoria haastatteluja. Aloitin Ylellä ensin Yle Kioskissa, ja Yle Helsingin –radiotoimitukseen siirryin tammikuun lopussa.” Olli-Pekan opiskelu- ja työhistoria ei ole ollut yksiviivainen. "Aiemmin olen opiskellut sosionomiksi ja valmistuin 2005. Sen jälkeen päädyin pariksi vuodeksi Ateneumin museon kahvilavastaavaksi. Siellä touhutessa sain ajatuksen, että nyt haluan radioon. Teinistä asti olin halunnut radioon töihin. Silloinen kämppikseni sanoikin, että NYT haet sinne, olin silloin jotain 27-vuotias, kun hain Laajasaloon. Vuonna 2008 pääsin opiskelemaan Radio- ja TV-linjalle Metropoliaan. Opintojeni aikana työskentelin suurimmissa mediataloissa freelencer-toimittajana." Tutuiksi tulivat mm. Metroradioiden ja myöhemmin Nelonen Media radiokanavat, kuten MetroFM, GrooveFM ja Loop. "Välillä työskentelin The Voice –kanavalla juontajana ja verkkotoimituksessa kirjoittavana toimittajana. Televisiotuotannot tulivat tutuiksi mm. Big Brother –ohjelman ansiosta. Katselin BB-talon toimintaa muutamien kuukausien ajan kahtena peräkkäisenä syksynä nettitoimittajan ominaisuudessa 2010-luvun alkupuolella. Se oli myös aika ennakkoluulotonta somen tekemistä, johon muualla on taivuttu vasta vuosia myöhemmin. Olen sitten saanut jalan useamman mediatalon oven väliin ammattitaitoni, mutta myös sosiaalisen verkostoni avulla. Onhan se ihan totta, että sillä kenet tuntee on merkitystä. Uran alussa, mutta tietysti myös kaikissa vaiheissa, on osaamisesta, oppimisen halusta ja vuorovaikutustaidoista varmasti hyötyä." Teknologian kehitys ja median murros näkyvät media-alan työssä kaikella mahdollisella tavalla. Ei pelkkää radiota tai pelkkää nettiä enää tehdä missään, vaan ne kulkevat käsi kädessä. Työhön kuuluu, että tehdään videoita someen, verkkojuttuja, ja -uutisia. Mediamaailma on muuttunut valtavasti siitä, kun aloitin opinnot Metropoliassa. Jos olisin arvannut, että videosta tulee niin merkittävä ilmaisun muoto, olisin keskittynyt siihen hommaan vähän tarkemmin! Olli-Pekan tavanomainen työpäivä sisältää paljon ihmisten tapaamisia ja haastatteluja. "Esimerkiksi eilen tein kolme juttua eli haastattelua päivän aikana. Yhden aamupäivällä, jonka tulin leikkaamaan valmiiksi toimitukseen, sitten riensin seuraavaan haastatteluun ja kolmas juttu oli suora lähetys Kalliosta. Päivät tosin vähän vaihtelevat – välillä on toki valmistelevia päiviä, jolloin miettitään juttuaiheita. Alumnikollegoita on YLEssa töissä useitakin, joten entiset opiskelukaverit ovat myös lähellä arjessa. Onko Olli-Pekka nyt tyytyväinen työtilanteeseensa? "Teen nyt just sitä, mistä haaveilin pitkään. Jännää on huomata, että aika monta mutkaa mahtuu matkalle. Kaikki hommat ovat olleet älyttömän opettavaisia ja nyt sitten tehdään tätä työtä. Tällä hetkellä on töitä, ja siitä olen älyttömän onnellinen! Uskoisin, että vaatii sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä, että saavuttaa sen mistä haaveilee. Hakijoita riittää media-alan töihin paljon. täytyyhän sitä valmistautua siihen, että yrittää näyttää itsestään parhaat puolet joka tilanteessa!"
Alumnin uratarina – Matti Laukko, tuottaja Helsinki Coffee Festivalin takana
Matti Laukko päätyi tuottamaan tapahtumia, kun kulttuurituotantoa opiskellessaan, kansainvälisessä opiskelijavaihdossa Espanjassa Madridin kulttuuri-instituutissa ollessaan sai soiton Suomesta ystäviltään. Ruisrockiin tarvittiin tekijää. Vaikka Matti oli jo ajatellut jäädä Espanjaan pysyvästi, hän päätti lähteä Ruisrockiin töihin neljän päivän varoitusajalla. Sillä tiellä hän on ollut jo yhdentoista vuoden ajan. Nyt Matti kumppaneineen tuottaa jo toista vuotta Helsingin Coffee Festivalia. Matin ura ei kuitenkaan keskity ympäri vuoden yhteen isoon festivaalituotantoon. Hän on työskennellyt freelancer/yrittäjä -statuksella useiden muidenkin tapahtumien parissa. Näin työskentyyn syntyy mielekästä vaihtelua. "Kyllähän mä uran alussa olin kuskina ja roudarina. Ei sitä koulusta valmistuta suoraan tuottajan paikalle." Miten Helsinki Coffee Festival syntyi ja mistä siinä on kyse? "Vuosi sitten järjestettiin ensi kertaa kahvifestivaali Kattilahallissa Suvilahdessa. Me saatiin idea tähän kahden mun kaverin, Maijan ja Tommin kanssa siitä vielä vuosi taaksepäin. Ruvettiin vaan ideoimaan, mitä voitaisiin tehdä yhdessä. Keksittiin sitten yhtenä iltana, ettei sellaista ole Suomessa tai lähimaillakaan tehty. Noin vuoden aikana saatiin kasaan se ensimmäinen. Päätettiin jatkaa, koska se osoittautui hyväksi tapahtumaksi ja selkeästi sille oli tilausta. Sen verran tilausta, että siirrettiin saman tien isompiin tiloihin. Sekin osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Näytteilleasettajia on nyt kolmen viikon kuluttua Kaapelitehtaalle tulossa 35-40." "Tapahtuman ideana on tehdä kahvi tutuksi kävijöille. Oikeasti tutuksi. Miltä hyvä kahvi maistuu ja miten se tehdään." Minkälaisia riskejä HCF:n tuottamiseen liittyy? "Ollaan minimoitu riskit. Ekana vuonna tehtiin päätös, että jos ei saada tarpeeksi myytyä paikkoja, täytyy harkita tapahtuman tekemistä. lipunmyyntiriskillä ei haluttu tehdä tapahtumaa. Ei siis taloudellisesti kovin suuria riskejä." Ammattilaispäivä - mitä siellä tapahtuu ja onko siellä restonomeille jotain? "Tapahtumassa ovat alan firmat paikalla, uusimmat trendit, kahvilaadut, koneet esittelyssä. Uutta ja tuoretta tietoa, ellei sitten ole jo valmiiksi kahvialan täysinoppinut ammattilainen. Puhujat ovat ammattilaispäivänä valittu hieman eri kulmalla kuin muille päiville, tietysti." Ammattilaiset myös kisaavat tapahtumassa, mistä siinä on kysymys? "Kilpailujen karsinnat järjestää SCAE ja tapahtumamme HCF toimii finaaliareenana. Lauantaina on Suomen Brewer's Cup eli kuka keittää parhaat suodatinkahvit. Sunnuntaina puolestaan kisataan SM-baristan tittelistä. Voittaja lähtee baristojen MM-kilpailuihin." Tapahtumassa saa maistella kahveja aamu- tai iltapäiväsessioissa. Onko neuvoja kävijälle, miten välttyä kofeiinin yliannostuksesta? "Olisi hyvä syödä välissä. Tapahtumassa toki on tarjolla erinomaista ruokaa foodtruckista myytynä." Itse en ole kokeillut, mutta niin on sanottu, että banaani on hyvä tasoittaja kahvikupillisten jälkeen. Sitä kannattaa kokeilla. Tai syödä jotain muuta. Mitä yleisöjä tapahtuma tavoittelee? "Tavoite on laajapohjainen yleisö. Lähdetään siitä, että kahdeksankymppisistä alaspäin kaikki tulisi tutustumaan kahviin. Viime vuonna haasteena oli, että meidän kävijä oli tyypillisen kaupunkilainen, 25-40 -vuotias. Toivomme, että myös neljästäkympistä ylöspäin olisi tulijoita, siellähän on paljon kahvinkuluttajia. Esimerkiksi vein viime vuonna omille vanhemmilleni uudet myllyt, keittimet ja tutustutin papuihin. Nythän siellä ei keskustellakaan muusta kuin hyvistä kahvilaaduista. Kyllähän kahvi teemana aika hyvin uppoaa kaikkiin; jos miettii, miksi tulla, itse aloitan usein esimerkiksi ajatuksesta, että jos kipristelee vatsaa, kannattaisi tutkia ja tutustua, mitä kahvia juo ja miten sitä keittelee. Tapahtuma on laajentunut myös sillä, että kahvin kylkeen kuuluu tee. Nyt tapahtumassa on tarjolla myös salathéhuone, jossa pidetään teeseremonia. Se on vetänyt yleisöä niin, että seremoniapaikat on jo lähes loppuunmyyty." Miten rakas kahvi on juomana sinulle itsellesi? "En ole itse mikään himojuoja. Juon mieluiten yhden hyvän kahvin päivässä."
Periscope on helppo väline
Olen ollut kiinnostunut Periscopen hyötykäytöstä. Olen scopettanut kokeilumielessä syksyllä muutaman opiskelijapuheenvuoron, tarjotakseni satunnaisille katselijoille tuoreita sisältöjä. Samalla kunnianhimo sisällöntuotantoon on kasvanut. Halusin lähteä haastamaan ammattikorkeakoulun innovaatiotoiminnan parissa työskenteleviä tekemään omaa työtään läpinäkyvämmäksi. Onnekseni kollegani Juha Järvinen ja Heikki Santti ovat pelottomia kokeilijoita, joten ehdotin heille Periscope-livelähetystä ammatillisista asioista. Valitsimme pääaiheeksi innovaatiot ja lähetyspaikaksi luonnollisesti Vantaan Aviapoliksessa toimivat yrityshautomo Turbiinin, jossa työskentelevä alumnimme Hannes Jesar oli heti innokkaasti mukana. Lähetys sai nimen "Silicon Vantaa: asiaa innovaatioista". Näillä pääsee alkuun: Hanki haastateltavat (meillä oli all-male -paneeli, olemme tietoisia tästä). Kirjoita haastattelun runko ja kysymykset. Lähetä kysymykset haastateltaville. He voivat nähdä ja kommentoida kysymyksiä etukäteen. Näin vältetään "jäätyminen" livelähetyksen aikana. Hanki älylaite, jossa Periscope toimii ja lataa app siihen. Se linkittyy Twitter-tiliisi. Käyttämäni tili on @MetropoliAlumni Mainosta striimausta ennakkoon muissa viestintäkanavissa, jotka ovat käytössäsi. Itse perustin Metropolian alumnien Facebook-sivun alle erillisen tapahtuman. Olisin voinut levittää sanomaa tätäkin enemmän ja tuottaa myös esimerkiksi puhujaesittely tapahtuman yhteyteen. Ensi kerralla sitten... Striimaa ennakkoon Periscopeen tiisereitä. Tuotin yhden. Se jäi näkyviin Twitter-tililleni, ja siksi otsikkoon oli tärkeää muistaa laittaa varsinaisen lähetyksen päivämäärä. Tiisereiden systemaattinen käyttö vaatii asianmukaista käsikirjoittamista. Siksi en tehnyt tällä kertaa useampaa. Valitse hyvä paikka livelähetykselle. Käytimme Turbiinin neuvotteluhuonetta. Huomioi ainakin ääni- ja valotilanne. Hiljainen ympäristö ja mieluiten luonnonvalon lähde toimivat parhaiten. Lavasta lähetyspaikka ja asettele laitteesi valmiiksi ajoissa (minulla oma android-käyttöliittymällä toimiva älypuhelimeni). Käytä laitteellesi jonkinlaista vankkaa jalustaa. Tärisevä kuva on ärsyttävä. Koska minulla ei ollut puhelimelle jalustaa, käytin valurautaista lautasliinatelinettä. Tee testiajo. Me teimme sen niin, että lähetimme yksityisesti #MetropoliAlumnin tililtä striimiä #Turbiinitweetsin tilille. Näin saimme tarkistettua äänen ja kuvan toimivuuden. Olin varautunut ulkoiseen mikrofoniin, mutta puhelimen oma mikrofoni riitti hyvin, kun tila oli rauhoitettu taustahälyltä. Haastateltavia pitäisi myös muistuttaa, ettei kannata tuottaa taustahälyä lähetyksen aikana. Toimistotuolilla rullaaminen, pöydän heiluttaminen, kahvikupin iskeminen kovaa pintaa vasten aiheuttavat kaikki häiriötä. Niin toki haastattelijan yskänkohtauskin. Yritä saada haastateltavat / puhujat rentoutumaan. Onneksi jutun edetessä meilläkin rento fiilis levisi huoneeseen. Tee livelähetys ennaltamainittuna ajankohtana. Käytä Periscopessa asiaa kuvaavaa otsikkoa. Näin käyttäjät näkevät nimestä, mistä aiheesta ja millä kielellä lähetys on. Varaudu yllätyksiin, etenkin teknisiin. Lähetyksemme katkesi 20 minuutin jälkeen kuin seinään. Selvyyttä sen syystä ei tullut. Päätimme sitten vain lopettaa. Kerää mielipiteitä yleisöltä. Meillä ei ollut livelähetyksessä yhtään chat-kommenttia, mikä oli harmillista. Olimme varautuneet kuitenkin ottamaan yleisökysymykset huomioon lähetyksen aikana. Nyt vuorovaikutusta yleisön kanssa ei syntynyt. Livelähetystämme seurasi jopa 6 katsojaa. Koska kyseessä oli pilotti, lukumäärä oli kuusinkertaisesti enemmän kuin mitä uskalsin odottaa. Käy palautekeskustelu tiimin kanssa. Meillä oli niin mukavaa, että päätimme tehdä jatkossakin lähetyksiä. Joskin ne tulevat olemaan hieman kompaktimpia, noin 10-15 -minuuttisia. Suunnittele tulevat lähetykset ennakkoon ja hyödynnä toiston voimaa. Kuten blogikirjoitustenkin osalta, aiheet, julkaisun säännönmukaisuus ja sisällön laatu / mielenkiintoisuus ratkaisevat yleisömäärän. Analysoi yleisömääriä ja pohdi keinoja sitouttaa heitä. Jos ajankohta oli huono tai aihe tylsä, muuta aikaa tai näkökulmaa. Muista, että lähetyksen tallenne katoaa Periscopesta 24 tunnin jälkeen eikä siten ole enää katsottavissa. Onnekseni kollegani Tiina Niskanen muistutti minua #katchme -palvelusta, joten sain lähetyksen tallennettua pysyvästi uudelleenkatseltavaksi, vaikken ollut perustanut tiliä ennen striimausta. Ohjeet tähän löytyivät palvelun FAQista. Jotta Katch.me toistaisi livelähetykset oikein päin, pitää jatkossa muistaa kuvata pystyasennossa. Kolmen miehen haastattelun aikana vaakatason kamerakulma tuntui houkuttelevammalta, mutta ei kannata. Eilisen pilottilähetyksen jälkeen päätimme, että ensi viikon tiistaina Turbiini lähettää seuraavan striimauksen. Aion itse mennä tekemään striimausta heidän striimauksestaan "making of" -hengessä. Siitä tulee lystiä. Voit katsella pilottilähetyksen linkin takaa katch.me/MetropoliAlumni PS: you may find this text in English from my LinkedIn posts.
Alumnien uratarina: opiskelijatiimistä suoraan start-up -yrittäjiksi
Practigamen tarina alkoi Metropolian opiskelijoiden osallistumisesta Electrian projektiin opiskeluaikana. Lehtorin idean pohjalta tiimi lähti rakentamaan hoitotyön opetuspeliä. Tietotekniikan, 3D-animoinnin ja muotoilun osaajat tiimiytyivät. Nyt he ovat tuoreita alumneja ja start-up -yrittäjiä. Practigamen osakkaina käyttöliittymäsuunnittelija Saku Nylund, 3D-artisti Anna-Saida Koskiluoma ja koodari Tuomas Louhelainen muodostavat toimivan tiimin, jossa kaikilla oman osaamisalueen mukaiset työt. Miten päädyitte yrittäjiksi? Tuomas: ”Kun tulin Electrialle duuniin, heti alussa projektipäällikkö Sampo Nurmentaus puhui, että projektista olisi mahdollisuus spinnata firma. Ite oon aina tiennyt, että haluan jossain vaiheessa pistää firman pystyyn. Toisaalta luulin, että menisin ensin johonkin firmaan duuniin. En tiedä, ajatteliko kukaan että oikeesti näin tehdään, mutta oli kuitenkin tiedossa se mahdollisuus”. Anna-Saida: ”Oli se tiedossa, että jossain vaiheessa firma pystyy, mutta vähän epävarmaa alkuun. Sitten tilaisuus tuli ja siihen tartuttiin. Projektin aikana saatiin hommat käyntiin ja tiesi että saman tiimin kanssa jatkaisi, oli aika hyvä fiilis, kun tiesi että kommunikaaito pelaa ja sillä lailla hyvä tehdä töitä yhdessä.” Electria sijaitsee Vantaan Technopoliksessa, kasvavalla Aviapoliksen alueella. Start-up -toimintaa on voitu tukea tarjoamalla hyvä vuokrasopimus toimitiloihin määräajaksi. Muutakin tukea entinen opinahjo tarjoaa päivittäin: ”Metropolian ja Turbiinin väkeä tapaa toimitiloissa päivittäin. Heiltä saa tukea ja konsultaatiota tarvittaessa, tulee tervehdittyä, spesifimpääkin voi keltä vain kysyä. Tosi positiivista”, Tuomas kertoo. Vastavalmistuneiden budjetista ei välttämättä löydy isoja varoja investoida yritystoimintaan, onneksi nytkään ei ole tarvinnut. Yritystoiminta on käynnistetty starttirahalla ja Practigamen toimitusjohtaja Jaana-Maija Koivistolta löytyi rahoitus tarpeellisiin laitehankintoihin. ”Kyllähän ”oikeissa töissä” voisi tienata neljäkin kertaa enemmän, eli sikäli riskillä ollaan mukana”, Tuomas huomauttaa. Anna-Saida jatkaa: ”Starttirahalla yritetään. Taloudellinen tilanne voisi olla parempi, mutta tekeminen on nyt mielenkiintoista ja mielekästä: Lisäksi yrittäjän alkutaipale ja opiskelijan taloudellinen tilanne ei eroa paljoakaan toisistaan, joten oli helppoa jatkaa niukalla ansiotasolla suoraan valmistumisen jälkeen.” ”Kynnys on matalampi, kun ei ole ehtinyt olla töissä tienaamassa ”liikaa”. Lisäksi kellään tiimistä ei ole isompia taloudellisia perhe- tai taloussitoumuksia”, Saku muistuttaa. Start-up -yrittäjien aika keskittyy tuotekehityksen ympärille. Tuote on selainpohjainen opetuspeli sairaanhoidon eli hoitotyön alalle. Tuote vaatii jatkuvaa testausta, ennen kuin se on myyntivalmis koulutusorganisaatioille ja myöhemmin myös kuluttajille. Ohjelmiston testaamisessa mukana ovat aidot käyttäjät, eli Saku suuntaa protojen kanssa testaamaan peliä opiskelijoilla ja alan ammattilaisilla muun muassa Metropoliasta, Turun AMKista, HUSista. Kerätty käyttäjäpalaute vaikuttaa ratkaisuihin suoraan. Pelin yksinkertainen tehtävänanto kuuluu: hoida potilasta! Peli toimii webissä ja siinä on täysi muunneltavuus. Pelistä on tarkoitus tulla opiskelijoille motivoiva oppimistyökalu. Ohjaajalla on mahdollisuus seurata osaamisen kehittymistä ja jättää palautetta oppijalle. Opettaja voi tehdä omia ryhmiä ja potilastapauksia voi muokata täysin oman mielen mukaan. Opettaja voi saada tiedon, mikä asia on ollut koko ryhmälle vaikeinta. Pelituote muokkautuu globaaleille markkinoille kieliversioiden ansiosta. 3D-artistille riittää töitä, koska markkinoille mentäessä hahmojakin täytyy jonkin verran kohdistaa. ”Naishahmoa ja nuorempaa potilasta on toivottu ja toki naiselle tehdään sairaaloissa eri toimenpiteitäkin kuin miehille”, Anna-Saida huomauttaa. Peli ei ole syntynyt yhdessä yössä. Matka ideasta valmiiksi tuotteeksi on pitkä. ”Ensimmäisten versioiden testausvaiheessa ymmärtää tehneensä jotain huonoja ratkaisuja, jos joutuu demonstroidessa koko ajan selittämään, mitä on tekemässä”, Saku naurahtaa. Entäpä alumnien tulevaisuudensuunnitelmat? ”Aion olla jatkossakin yrittäjänä, tässä tai jossain muualla. Yrittäjyydessä on niin monta plussaa, kuten työtahti ja itse päätetyt työajat. Joskin Electria sijaitsee paikassa, josta ei pääse yöllä pois…”, Tuomas aprikoi ja toiset räjähtävät nauruun. ”Practigame on pieni organisaatio, mutta koko ajan tässä syntyy ymmärrystä, joka auttaa sopeutumaan isompaakin organisaatioon. Yrittäjänä toimiminen edistää kokonaisvaltaista liiketoiminnan hahmottamista. Siirryn varmaan jossain vaiheessa perustyöntekijäpuolelle johonkin isompaan yritykseen. Siitä voi olla hyötyä, jos hyppää takaisin yrittäjyyteen”, Anna-Saida kaavailee. ”Tähän on nyt sitouduttu. Täytyy luoda yksi peli kerrallaan alusta loppuun, mutta opetuspelejä voisi muillekin aloille tehdä. Tämä on nopeasti kehittyvä toimiala. Ei tiedetä, minkälaisia tulevaisuuden pelit voivat olla”, Saku kiteyttää. Tutustu yritykseen http://practigame.com
Alumnin uratarina – Lasse Parkkila on kitaristi, musiikkipedagogi ja yrittäjä
Lassella oli ensin bändi, sitten kiinnostus muusikon uraan. Soitonopettajaksi Lasse päätyi sattumalta “periessään” ystävältään kitaraoppilaita. Tie vei Järvenpäästä Kotkan kautta Helsinkiin ammattikorkeakouluun, kitaran ja musiikkipedagogin opintoihin. Muutama vuosi myöhemmin hän on Metropolian alumni, kitaransoitonopettaja ja osa-aikayrittäjä. Tilanne kuulostaa tämän päivän silpputyöläisen arjelta: bändikeikkaa, musiikin opetusta, yrittäjyyttä. Miten tähän on tultu? Lasse perusti yrityksen jo konservatoriossa opiskellessaan. ”Se oli helppoa. Netti on pullollaan sivustoja, joista saa kaiken tarvittavan tiedon toiminimen perustamiseksi. Toiminimi ei poista opiskelijalta opintotukea tai asumislisää, kunhan tulorajat eivät ylity.” Lassella pyörittää toiminimensä kautta myös laskutuspalvelua. Se on laskutusyritys, jonka asiakkaita ovat keikkailevat muusikot. Laskutuspalvelujen tarjoaminen alkoi puolivahingossa ystävien bändejä auttaen. Lassella ei ole kaupallisen alan koulutusta. Hän kritisoi omien opintojensa osana olleiden yrittäjyysaiheisten luentojen laatua. ”Luennoitsija ei tuntenut musiikkialaa. Tunneilla keskityttiin muusikoille tyypillisen yritysmuodon sijasta epäoleellisuuksiin. Tuntien aikana ja niiden jälkeen sainkin vastata muiden opiskelijoiden kysymyksiin toiminimen koukeroiden ollessa jo melko hyvin hallussa”, Lasse toteaa. Verottaja ja muutkin tahot ovat tarjonneet Lassen mielestä hyvää, ilmaista neuvontaa. Kirjanpito sivutoimisella toiminimellä onnistuu hyvin alkeellisilla Excel-taidoilla. Lasse on itseoppinut, mutta on välttänyt yrittäjän pahimmat karikot. Yritystoimintaa suunnitellessa täytyy huomioida riskit. Lassen mukaan niistä vakavin on toiminimen perustaneelle se, että osa- aikayrittäjänäkin vastaa itse henkilökohtaisesti kaikesta. ”Toiminimellä yrittäminen on todella yksinkertaista niin kauan kun kyseessä on vain omien palkkioiden laskuttaminen. Jos haluaa pystyä maksamaan palkkoja myös muille, on asioista otettava huomattavasti laajemmin selvää. Myöskään yrittäjä-statukseen kerran siirryttyään on vaikea päästä siitä pois eli yhteiskunnan tukiverkostot katoavat yrittäjän ympäriltä.” Muusikko on usein yrittäjä tai freelancer. Friikkujenkin tulisi ymmärtää tulonmuodostuksen päälle. ”Muusikon keikkojen kohdalla puhutaan usein laskutussummista. Ja tämähän ei todellakaan ole se mitä käteen jää. Jokaisen freelancerin tulisi ymmärtää mistä palkka koostuu”, Lasse huomauttaa. Asia on yksinkertainen, mutta ei aina oikein ymmärretty. Freelancereiden asemasta on käynnissä lainmuutos ja siitä seurannut huolestunut keskustelu. Lasse nostaa esiin, että tällä hetkellä aiheesta vallitsee suuri epätietoisuus eivätkä esim. TE-keskukset osaa soveltaa lakia. Lassen mielestä onkin ikävä ajatus, jos esimerkiksi kaikki muusikot pakotettaisiin yrittäjiksi: ”Kaikista ei todellakaan ole yrittäjäksi eikä tarvitsekaan olla. Freelancereiden tulisi tarpeen vaatiessa jatkossakin voida laskuttaa keikkansa laskutuspalveluiden kautta.” Vaikka Lassella on yrityksen suhteen kasvuhaluja, hän nauttii myös bändin keikkailusta ohjelmatoimiston välityksellä, sekä opetustyöstään, josta saa vakituista tuloa. Tuottelias mies on laatimassa kitaransoiton opasta aloittelijoille ja suunnittelee hakeutumista jatko-opintoihin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon saadakseen. Tutustu yritykseen http://keikkalasku.fi
Rakas ura
Lauantaina 6.2. minulla tulee täyteen kymmenen vuotta Metropolian (ja sitä edeltävän laitoksen) palveluksessa. Haluan siksi kirjoittaa lämpimän onnittelukirjeen uralleni. Kymmenen vuotta voi olla lyhyt tai pitkä aika. Itselleni se on yli 25% koko eliniästäni, joten pitäisin ajanjaksoa kohtalaisen merkittävän mittaisena. Aikamääreistä viis - sisältöhän uran merkityksellisyyden ratkaisee! Omani on ollut tähän saakka hyvin monivaiheinen ja rikas. Olen saanut kokea alumnikoordinaattorin, kansainvälisten asioiden koordinaattorin, hanketiedottajan, projektipäällikön ja koulutuspäällikön tehtävät esimiesvastuineen. Olen myös luennoinut ja kehitellyt opintojaksoja, mutta pedagogi en ole. Tehtävieni ytimessä ovat kehittäminen, verkostoituminen, ongelmanratkaisu ja projektinhallintataidot. Aina, kun on luullut vakiintuneensa johonkin tehtävään, on nurkan takaa iskenyt muutos. Tehtävät, yksikkö, esimies tai organisaation rakenne on muuttunut. Työkaverit ovat vaihtuneet tasaiseen tahtiin. Osaamista on saanut päivittää. Se on pitänyt mielen kirkkaana. Kaikki työ on ollut minulle tärkeää, jopa rakasta. Mutta itselleni mielekkäintä urallani on jatkuvan oppimisen vaatimus. Kontaktiverkostot ovat avain menestykseen tehtävässä kuin tehtävässä. Verkostoissa toimiessa fokuksen on oltava ihmisissä. Ihmisten kanssa työskennellessä tärkeintä ovat kunnioitus ja kiittäminen. Heitä, jotka kiitoksen ansaitsevat, ei aina kiitetä riittävästi. Kiitos kaikille kollegoille ja asiakkaille! Asiat voivat riidellä, mutta suhdetoiminnassa pitää jäädä mahdollisimman hyvä jälkimaku. Toisten ihmisten tekemisiin ei voi itse vaikuttaa, olipa esimies tai ei. Luonteenpiirteet, persoonallisuudet ja maailmankatsomukset ovat jokaisella omansa. Ihmisten parissa työskennellessä yhteentörmäyksiltä ei aina voi välttyä. Ura on kymmenessä vuodessa opettanut paljon, mutta kasvattanut vielä enemmän. Kymmenen vuoden aikana olen kolmesti törmännyt aidosti hankalaan tilanteeseen. Ne ovat olleet vaativimmat ja nöyrimmät hetket. Olen aina osannut myöntää virheeni. Olen pyytänyt anteeksi mokia ja ottanut niistä opiksi. Olen urallani ehtinyt käydä burn-outin partaallakin. Työkuormat ovat olleet pahimmat, kun on määräaikaisessa roolissa pyrkinyt osoittamaan olevansa korvaamaton ja seuraavan määräaikaisen pätkän arvoinen. Eräänä vuonna tein kolmea määräaikaista tehtävää yhtä aikaa. Selvisin siitäkin, mutten suosittele herkemmille. Seitsemän vuotta määräaikaisuuksia tahkottuani pääsin työelämän munkkipossukerhoon ja sain toistaiseksi voimassa olevan työntekijän pestin. Vakituisena työntekijänä omaksuu nopeasti pitemmälle tähtäävän näkökulman työhön. Täytyy katsoa laajoja kokonaisuuksia. Kolmen vuoden aikana esimies ja työyksikkö ovat vaihtuneet vasta kolme kertaa, ja tehtävätkin ovat taas muuttumassa. Uutta tulee koko ajan, ei pääse jämähtämään paikoilleen. Työstä murehtiminen on stressaavaa. Työ muuttaa muotoaan, mutta ei se lopu mihinkään. Tulevaisuudesta ei varmuudella tiedä, siihen on vain sopeuduttava. Kaikenlainen tulevaisuuden, tuntemattoman tai hallitsemattoman pelko on inhimillistä, mutta älytöntä ja siksi turhaa. Epävarmuudensietokyvyn kasvattaminen on nuorelle ammattilaiselle tärkein lahja, jonka voi itselleen ojentaa. Nostankin kahvikupposen uralleni ja kaikille sen aikana tapaamilleni ihmisille - huraa, ilman teitä ei olisi minua! Jatkukoon yhteistyömme eläväisenä ja alati opettavaisena tulevinakin vuosina!
Haluan vain polkea työmatkani
Keskellä talvea haaveilen kevätkeleistä ja sulasta maasta. Haluaisin päästä ajamaan pyörällä työmatkani. Se on kymmenisen kilometriä suuntaansa. Fillarilla hurautan kolmessa vartissa kotoa työpaikalle. Julkisilla liikennevälineillä matkaan menee sama aika, joskus enemmänkin. Autoa tai ajokorttia minulla ei ole. En tarvitse sellaisia kaupungissa, jossa jokin julkinen kulkee menosuuntaani kerran viidessä minuutissa. Helsingin kaupungin selvityksen mukaan valtaosa helsinkiläisistä on kanssani samoilla linjoilla. Minulla ei ollut polkupyörää moneen vuoteen. Toissa keväänä sain sellaisen käytettynä. Tuo tapaus muutti elämäni. Olin huonokuntoinen, istumatyötä tekevä toimistovässykkä. Aluksi kymmenen kilometriä pyörän päällä tuntui urakalta. Puoli vuotta myöhemmin sama matka hujahti hetkessä. Kun talvikelit tulivat, en uskaltanut ulos palelemaan ja liukastelemaan (tiedän, se on oikeasti varustekysymys, minulle sissiyden raja menee kymmenessä plusasteessa), hankin jäsenyyden kuntokeskukseen päästäkseni sisäpyöräilytunneille. Jäin välittömästi koukkuun säännöllisiin harjoituksiin. Työmatkapyöräily voi parhaimmillaan olla hyötyliikuntaa, joka säästää aikaa, ympäristöä ja rahaa. Pyöräilyn, kuten muunkin säännöllisen liikunnan terveysvaikutukset ovat kiistattomat. Olen saavuttanut polkemalla terveemmän ja kevyemmän elämän. Jos yhden naisen kokemukset eivät riitä vakuuttamaan asian tärkeydestä, laajempia äänenpainoja edustaa esimerkiksi Metropolian Fillarijengi. Keväällä 2015 uskaltauduin mukaan polkemaan Tour de Metropoliaa. Vaikka viimeinen etappi jäi välistä, kokemus oli rohkaiseva - kyllä, pysyin kovakuntoisempien tahdissa - omalla, epävireisellä mankelillani! Laajempiakin ryhmittymiä löytyy, esimerkiksi Pyöräliitto ja Helsingin polkupyöräilijät HePo ry, jotka edistävät pyöräilykulttuuria ja -myönteisyyttä, levittävät tietoa pyöräilystä ja fillarikansaan vaikuttavista päätöksistä sekä tutkimuksista some-kanavissaan. Omat työmatkat pyörän selässä eivät aina suju ongelmitta. Ajan vastuullisesti ja varovasti. Trikootorpedot ja sähköavusteiset hurjastelijat pelottavat. Itselläni on aina kypärä päässä ja pysähdyn punaisiin. Näytän käsimerkillä kääntymisaikeeni. En ohittele holtittomasti. Joskus olen ajanut jalkakäytävällä, pyörätien päätyttyä varoittamatta. Hankalinta on kuitenkin, kun pyörästä menee jokin rikki. Kumin vielä saa kotona vaihdettua, mutta joskus tarvitaan ammattilaisen apua. Kun budjetti tai aikataulut eivät aina anna periksi viedä pyörää heti huoltoon, kismittää. Pitää palata kulkemaan julkisilla välineillä, bussiaikataulujen ehdoilla. Unelmoin tulevaisuudesta, jossa saisin joka päivä sotkea innolla töihin ja takaisin luotettavan kulkupelin kanssa. Miten toteuttaa tuo tulevaisuudenkuva? Ruotsalainen tutkijaryhmä ehdottaa Vihreän langan verkkojulkaisun linkkauksen mukaan pyöräilijöille käänteistä ruuhkamaksua. Työsuhdepolkupyöristä on puhuttu vuosikausia. Palveluntarjoajakin löytyy ja tahoja, joissa työpaikkapyöräily on arkea. Mutta liekö verotettavaksi luontoiseduksi luokittelemisen syy, ettei käyttö ole laajemmin yleistynyt. Voisiko työsuhdefillarit tuoda verovapauden piiriin, työntekijöiden terveyden ja työhyvinvoinnin kohentamisen nimissä? Aloitteita tehdään kummemmistakin asioista, onko nyt lähdettävä kansalaisaddressin tielle? Vai onko jollakulla kokemusta tahi tietoa siitä, onko jokin taho jo edistämässä ajatusta?
To Do or Not To Do
Uusi vuosi ja uudet työtehtävät. Olen tilanteessa, jossa tiimini on vaihtunut. Uusi vuosi näyttää tuovan Metropolia ammattikorkeakoulun alumnisuhdetoiminnan koordinoinnin ja kehittämisen rinnalle muitakin työtehtäviä. Mikä onkaan vuonna 2016 menestyksen salaisuus, jos tavoitteena on tehokas ajankäyttö ja järjestelmällisyys työtehtävien hoidossa? Auttavatko ToDo-listat? Auttaako ajan hallinnassa kalenterin synkronisointi tiimiläisten kanssa? Pitääkö hallintotehtävissä kirjata vartin tarkkuudella suoritteensa? Miten tarkkailla kulutettua aikaa eri tehtäväkokonaisuuksien osalta? Pysyykö homma hanskassa, jos virittää ajankäyttönsä äärimmilleen? Pitääkö multitaskata, jos ei tahdo? Kun kokonaisviikkotyöajasta täytyy silpoa 50% sinne, 20% tänne ja loput 30% siihen, tähän ja tuohon, hämärtyvät suuremmat kokonaisuudet helposti. Siksi kuukausittaisten, viikottaisten ja päivittäisten todo-listojen oheen on hyvä kirjailla huoneentaulu, jossa kiteytyy työnteon merkitys. Jos kirjailuun ei ole taitoja eikä aikaa, voi myös itselleen tärkeisiin kysymyksiin säännöllisesti vastaamalla pitää fokuksensa koossa: miksi teen näitä työtehtäviä, mitä suurempaa asiakokonaisuutta palvelen? Kun haluaa asiantuntijana kehittää omaa työtään ja sen tuloksia, on hyvä aika-ajoin pohtia myös kysymyksiä oman työnteon laadusta ja siihen vaikuttavasta omasta työasenteesta. Mikä minua motivoi parhaiten juuri tänään?
What I learned from Organizing an Alumni Event
The Metropolia Masters' Alumni Event was held in October at Leppävaara campus as part of a project ”Increasing the R&D impact of Master's education”, funded by the Ministry of Education and Culture. Metropolia UAS is involved in the Diversity Management work package. It was the first event aimed at all of our Master level graduates -whom we have educated for a decade already in four different fields of study. Here are my notes on the production of this event. The Program was made of live music, a Poster exhibition, some coffee & cake, a Rector's Speech, Awarding the Best Master's Theses, a Panel Discussion, an Alumni Quiz Show, a Toast to Masters' Education, finally the Salad Buffet Dinner, some wine & time for networking. The Evening was planned in collaboration of a Project Manager, a Project Coordinator, a Communications Officer, an Alumni Relations Coordinator and several Lectors. The Evening was conducted in collaboration of those mentioned, added with a Hosting Lector, The Houseband, Secretaries and other on-site helping hands, as well as a media student shooting the entire event to a video. The Alumni of the past Decade were all invited both by personal invitation by snailmail as well as by Alumni Newsletter and Social Media releases. The aim was to gain 200 alumni participants but eventually only 80 were buying the ticket (it was a moderate price). There were around 70 participants on-site, including members of Staff . Those who came, seemed happy with the Event. They gave a lot of verbal feedback during the evening, all positive. A week after the event they also received a feedback questionnaire. Only few participants had the time to answer. However, these answers are showing in a detailed manner, how we should improve our Events for the Alumni of Metropolia Masters' in the future. We are about to have the last bit of the outcomes of the Evening to be published at the end of this week - while waiting for the compilation, here are my conclusions: what you need to succeed in producing an Alumni Event for Metropolia Masters. Funding. As it's highly unlikely we draw the participants if the ticket price is too high, there must be a solid budget coming from "somewhere", may it be a Project like in this case, or a Sponsoring organization. Time. Planning needs to be started early enough. What is enough, it's totally up to the event, audience, funding and production team. The venue and the speakers are most critical to book early on. Excellent Time Management is essential factor during the entire production process. You can't manage time itself, though, it runs as always. People. Gather a Production Team. No one survives alone. A team might be just two people - a professional event manager and a curator of the programme. It's important to have the content-creators settling the framework for the Event at the early stage of the planning. Also it's important to deal the tasks to individuals, have meetings and make sure a production plan is followed. There might be several different cycles in the production. If you have resourceful people, they might compensate the lack of money, but you just can't make the time freeze. Content. Make sure the event is relevant to the participants. It should provide new knowledge to the professionals, be fresh and up-to-date. In our case, the core audience was "all our Masters Alumni" and funding was based on a project so the topic of the Event was quite simple to pick. In the future, the topics should be somewhat relatable to "all the fields of study" we are inviting the Alumni from. Communications. Plan well and execute professionally: Core Audience, Key Phrases aimed at them, Visual Design, understanding the Communications will cost something. Also, sending Save-The-Date notes and Invitations early enough and planning how-to use Social Media channels for marketing of the Event. And never forget the importance of the internal communication between the Production Team members. Execution. Plan well and be prepared for surprises. Make sure everyone on Production Team is on the map. Especially on the day of the Event, tasks should be divided quite accurately. Always remember, the Audience does not know for sure, what you were supposed to do on a particular slot of the Event. Sometimes improvizing is a must. Try to create a pleasant athmosphere. It helps a lot if some technical error occurs. Feedback. Let the audience give feedback. Listen closely. Ask for feedback. Read the feedback. Have a feedback meeting with the team. Take notes and dare to talk about hick-ups that happened on the way. Here are the conclusions from the feedback we gained from our Event: Having a panel discussion with the alumni and the lectors was the most preferred part of the official programme. Some of the alumni would like to meet only people from their own field. Others want to integrate and network in a cross-faculty manner. It's nice to have Masters' Theses Awards but it could be more informal. As a bilingual (FIN/ENG) institute of higher education we also run into this critique: is it really necessary to use English language in all parts of the programme if the audience in majority knows Finnish, too? This question remaines unsolved.
E-drive Retro – Innovation Project upcycles Vintage Cars
The beautiful, old "american" cars from 1950s and 1960s are gas-driven and huge in size. Unfortunately, their motors running with gasoline and are nowadays considered as nature-destructive vehicles. Globally, hundreds of thousands, even millions of old cars have their own fan base. Enthusiasts are worried to see their own piece of beloved machinery loose their usability. Is there any way of updating the retro cars with modern technology, without losing the design, oh-so-cosy interior and the old feel? Running cars with electricity instead of gas has been seen as the greener option. As the cleantech focuses on engineering and making cars emission-free, car owners are still worried if all the new cars have to have the futuristic design. Thanks to the vision of one man, lucky coincident and young engineering talent we might still be able to see the vintage cars driving on streets. Mr. Michael M. Richardson from E-drive Retro has begun to realise his vision of upcycling the vintage beauties. Technology’15 Convention was recently held in Helsinki, Finland. Mr. Richardson’s company and two lovely vintage cars were the showpiece audience wanted to see and understand more closely. The Estonian-based assembly line has not popped out of the blue. E-drive Retro has been developing technological solutions in collaboration with Helsinki Metropolia University of Applied Sciences as part of car and electric engineering students’ innovation project. The vision of bringing life to old cars has been bubbling under for a decade in mr. Richardson’s mind. According to mr. Richardson, the time was not ripe before Tesla made the whole e-car industry take a leap ahead. Hard work starts paying as audience will become more familiar with the idea of plugging the car into the wall instead of driving it to the nearest gas station. But how did mr. Richardson find Metropolia’s engineering students in the first place? “It was a coincidence”, he says “I happened to bump into an old student of mine, who was studying at Metropolia. She gave me the hint, I found out more and soon enough we were collaborating. Couldn’t be more pleased with the results!” Watch Michael M. Richardson’s sharing his thoughts on the vintage car upcycling and the project work on the Youtube-clip below. https://youtu.be/bZ4vp51lpw4 For more detailed information, please contact E-drive Retro’s homepage here.
Barbie on esikuvani
Otsikon perusteella voisi luulla, että haluaisin näyttää Barbie-nukelta niin tulenpalavasti, että olisin valmis vaalentamaan kutrini tai jopa uhrautumaan plastiikkakirurgin veitsen alle. Ei sentään. Lapsuuteni Pohjois-Suomessa oli käytännössä kaksi vaihtoehtoa muotinukkevalikoimassa: Daisy tai Barbie. Jälkimmäinen oli se hohdokkaampi. Tykkäsin leikkiä nukkien lisäksi Legoilla, kiipeillä puissa ja lukea. Olin enemmän poikatyttö, mutta en koskaan ollut pahoillani saadessani avata uutuuttaan kiiltävää, pinkkiä Barbie-laatikkoa. Tänä päivänä aikuisen naisen Barbien ihailulle nauretaan. Kuvitellaan, että Barbien ulkoiset ominaisuudet olisivat se juttu. Vaaleat hiukset, tavoittamattoman linjakkaat kurvit. Minulle nuo seikat ovat yhdentekeviä. Barbien ehtymätön asuvalikoima kyllä on kiehtonut joskus. Mutta tärkeintä on taustatarina. Barbie Millicent Roberts on itsenäinen nainen. Hän hengaillut romanttisesti poikaystävänsä Kenin kanssa vuosikymmenestä toiseen, päätymätt1ä koskaan avioliiton satamaan. Barbie on tehnyt uraa kymmenissä eri ammateissa. Barbie-nukkea oli lapsuudessani saatavilla (katalogeissa, ei lelukaupan hyllyillä) niin astronauttina, lääkärinä kuin toimitusjohtajana. Toki myös aerobic-ohjaajana ja prinsessana. Barbie ei koskaan hankkinut lapsia. Nyt tuo Mattelin muotinukke on jo päälle viisikymppinen, joten aika lie ajanut perheenlisäyksen ohitse. Barbie ei ole yksinäinen. Hänellä on laaja joukko ystäviä ja perheenjäseniä. Barbie edusti kahdeksankymmentäluvulla itsenäistä uranaista, joka voi myös näyttää upealta. Jälkimmäinen ominaisuus johtaa valitettavasti edelleen helposti harhaan ja saa meidät ajattelemaan ulkomuotoa. Feminiininen vahvuus kumpuaa kuitenkin sisältä. Ehkä Barbieta ulkoisesti ihaileva, plastiikkakirurgin pöydältä itsensä löytävä ihminen voi hetkeksi saada lisää itsevarmuutta ulkonäköään muokkaamalla. Kivuttomimmin sen saavuttanee kuitenkin kehittämällä itseään ja ottamalla ohjat käsiinsä omasta elämästään, kuin myös uravalinnoistaan. Kiitos siis Barbie, ihan hyvä roolimalli olit pikkutytölle, joka aikanaan ihaili myös Madonnaa, vaikkei ymmärtänyt englanninkielisistä laulunsanoista pätkän vertaa... -- Barbien ammatit englanninkielisen, ulkoisen linkin takana.
Alumni Career Paths – Joanna Szybińska: from Erasmus exchange in Finland to business-owner in Poland
We asked alumni of different fields to share their experiences in working life after graduation. They all have in common a study period at Helsinki Metropolia University of Applied Sciences (or the previous institutions). This is Joanna Szybińska's story. 1.What is your background and how you’re linked to Finland? Journalism - I spent this fabulous year in Finland thanks to Erasmus program. In this time I learned more that during 4 other years at Polish University. (Sorry Warsaw!) 2. What is your current profession and where do you work? I'm the co-owner in private company which I founded with Michał (my husband actually) We are a producer of organic food, in my company I need to do many various things - from idea, to selling and negotiate prices. 3. How did you get there? How was your career path? Firstly, during my studies I managed one of the biggest coffee shops in Warsaw. This experience - which I still use every day - helped me do get some gastronomy project for Italians. They wanted me to open and manage Italian (Sicilian) restaurant in the city center in Warsaw. But (happily) they were undecided about each location I suggested for them (basically today in this places are the most know restaurants in Warsaw. After 6 months I quit this job and decided to sell Michał's mom's book about herbs. I worked at home, cooperating with herbal stores and sell on Polish alternative to e-bay. In this time, we decided to prepare first herbal blend and sell it with books. So after 3 months we had our first 'tea' product. In this time also Michał finished his adventure with tv advertising company (his story is also very interesting, because he get this job only thank's to our Finnish adventure. Our courses in Stadia and everything we learned in this time - and he tells almost everyday that those Erasmus time saved his life! And it's so true. So! Now my (our) company is 4,5 years old, we attend to different market exhibitions like EXPO etc. and sell around the country. Have quite a lot of products. 4. How do you find labour markets at the moment based on your experiences? Luckily I was saved from long term searching job. My first big job - in coffee shop - I found very quickly, head-hunter found me for Italians and then own company. But I can say, that every every day, I need all my experiences, which I get before. All my gastronomy knowledge (we still need all hygienic etc. law regulations), managing people, accountant staff and experience from Finland - presentations, working with different people, Photoshop courses - which I use everyday (!) for advertising my products and finally - next week we are starting with short videos - which we will be able to edit only thank's to Stadia time. 5. Based on your own experiences, what have been the most important lessons you’ve learned so far? It's a very hard question, but I think that it would be 'not to be too nice to people'. I hate that, but in my business I have only bad experiences about that. And it's not about being a woman - because Michał has the same problem. You just need to be assertive and not too nice - other way workers are going to lose this 'good distance', contractors want bigger discounts etc. I learned that my 'being nice for everybody' policy is not working anymore! I need to fight with myself everyday - to remember about that and on the other hand - not to lose this 'being nice' part of myself - which is very important to me and help me to be "ME". Now it's reserved for family and closest friends :) 6. If you think your current field of trade, what is/are the hardest for women to tackle? Or does gender have any meaning at all? I'm sure that gender has a huge meaning here. I hadn't many problems - I noticed that in business I have got many male attributes and even it's easier to me to talk with guys. But my experience is also that, that women are unprofessional - I need to say... Men as well, but it's very hard to find (maybe that's only my market/country/contractors) well prepared woman. Usually they (girls) make a lot of mistakes (p. ex. prices), are unprepared about information about their companies, products etc. Also it was hard to find female workers to our office - to find them professional, focused, full of energy and enthusiasm. Sorry all woman around the world, but my experiences are that they think they smile nice and everything is done. But it doesn't work that way. But - to make this story a little bit sweeter… I'm very proud to be a woman in business! I am able to make deals with guys but on the other hand - when it's needed - for example during some huge usefulness controls from government etc. I let myself to be 'a woman' and don't know some small things. 7. How do you want to encourage those willing to have your position at the moment? How can they get there, too? Everyone can get wherever he wants! The most important thing is - to do what you love. To take 10 favorite things like 'working with people/working with my husband (in my situation) /design/selling/traveling etc. And find your dreamed job. If it's 7/10 noted points - it's quite close to happiness. Don't accept bullshit in your life. If something makes you angry all the time - change that. Other way - you won't be happy - and only happy people can make good things. Please find more about the company at Joanna’s website in Polish or basic version in English in English
Tykkisluuppi Diana – opiskelijoilta alumneille
Suomenlinnan telakalla historiallisten piirustusten pohjalta rakennettu tykkisluuppi Diana oli jo ennen neitsytpurjehdustaan osa Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijatöitä. Sen parissa ovat ahertaneet mm. elokuvan ja television sekä 3D-mallinnuksen opiskelijat. Alus rakennettiin perinteisiä rakennusmateriaaleja ja rakennusmenetelmiä käyttäen vuosina 2010-2014. Tykkisluupit olivat 1700-luvun lopulla kehitettyjä sota-aluksia, joita rakennettiin kymmenittäin Viaporin telakalla Suomenlinnassa. Diana perustuu laiva-arkkitehti Fredrik Henrik af Chapmanin laatimiin piirustuksiin ja Ruotsin laivaston piirustuskonttorin vanhoihin asiakirjalähteisiin. Saatuaan kasteensa 2014 Diana siirtyi käyttöön Suomenlinnan kulttuurimatkailun hyväksi ja samalla Metropolian alumnien osaaviin käsiin. Dianan tarjoamat, historiallisesti elävöitetyt merimatkat ovat ohjaaja-käsikirjoittaja Jani Tihisen käsialaa. Puvustuksen ja tapahtumatuotannon takana on vestonomi (AMK) - kulttuurituottaja (YAMK) Sanna Pietilä. He ovat molemmat työskennelleet Suomenlinnassa vuosien ajan historiaa vaalivan Ehrensvärd-Seura ry:n palveluksessa. Jani on toiminut pitkään myös Metropolian teatteri-ilmaisun ohjaajien tuntiopettajana. Dianan syleilyyn mahtuu nelisenkymmentä aikuista. Alusta ei ole katettu, joten matkaajat ovat säiden armoilla. Diana voi purjehtia kaksin purjein, tai sitä voi soutaa. Airoja aluksessa tosin on vain yksi pari, mutta ne ovat sitäkin pidemmät. Lisäksi aluksella on sähkömoottori. Se auttaa tuulettomalla säällä, jos soutajat voipuvat. Pääsin Dianan kyytiin Helsinki-päivänä. Valistusajan 1790-luvun merimieselämästä ja Kustaa III:n sotafilosofiasta kertoivat matkan aikana kaksi mainiota historiallista hahmoa. Dianaa operoi kolmihenkinen miehistö, jotka ovat myös puetut 1700-luvun tyyliin. Hahmot tuovat hauskan lisän purjehdukseen, mutta eivät vaadi liiaksi huomiota matkan aikana. Mainosteksti lupaa, että osallistujat saavat kokemuksen siitä, millaista aluksella oli aikoinaan seilata. Tärkeintä matkalla olivatkin meri, säätila ja saaristo Suomenlinnan ympärillä. Matkustajat voivat vaikuttaa omalla aktiivisuudellaan retken kulkuun. Helsinki-päivän kyyditettävät osasivat kysyä vaikeita historiallisista asioista, ja saivat myös vakuuttavia vastauksia. Niiden täydellisestä todenperäisyydestä ei auta käydä merillä kiistelemään - Wikipediaa voi selata myöhemminkin. Tykkisluupin voi tilata ryhmänsä käyttöön tai sen kyydissä voi purjehtia heinä-elokuun viikonloppuina tänä kesänä. Lisätietoja Facebook-sivulta
Why Alumni Relations Matter?
During International Staff Week, coordinators Daniela from Technische Hochschule Ingolstadt (THI) / Germany / Ingolstadt and Milla from Helsinki Metropolia UAS / Finland / Helsinki had discussions concerning Alumni Relations. These are their thoughts on the matter. First of all, German and Finnish education systems differ slightly from each other. In Finland you basically get all the Higher Education studies free of charge. The rest of the world tends to ask for some kind of tuition fees at some point of study. Higher Education in both countries are divided into Universities of Science and Applied Sciences. In Finland and Germany, the Institutions of Higher Education provide studies for Bachelor and Master level.In both countries the graduates are always the alumni of their own alma mater. Alumni membership - There are however national differences between Universities, so let’s take a closer look at THI and Metropolia: At THI alumni network members can be both graduates and current students. At Metropolia alumni register can be joined by graduates, retired employees, international exchange students, but not current students. In both the Alumni Network Membership is free of charge yet donations are welcomed. Alumni activities - At THI the typical Alumni Activities include Events, Seminars, Newsletter, “Behind the Scenes of Faculties” workshops or laboratory talks, Alumni Regular’s Table, Career Lounge, Alumni Spokespersons and their meetings. At Metropolia the typical Alumni Activities include Events, Seminars, Parties, Newsletter and Alumni Relations’ Development Network. There are also possibilities to arrange Campus Walks or other gathering for old classmates. Career after graduation - The University of Applied Sciences studies typically aim at a Degree and a profession and the studies have some integration with working life. The alumni ideally step after graduation to their career path and become members of their professional networks at their workplaces. They also stay in touch with their former student colleagues. Working life ambassadors - In their workplace, alumni are always the ambassadors or messengers of the Universities, too. If they succeed, we can all be successful and gain good reputation. This could also let Universities to gain positive testimonials from their alumni and encourage younger people to apply to university. Life Long Learning - Developing constantly is more and more important for businesses and individuals. The changes in the labor market is very fast. Many universities have their further training centers, where they offer and sell post-graduate education programs or courses. Former students are a big target group for sales purposes and marketing happens often by contacting members of alumni network. Customer relationship - Every successful company is investing in good customer relationship management, why would public company like a University do the same? It might not be a tradition yet, so it could need a little more thought before acting. The golden rule should be that Alumni Relations is always more than just selling. Giving back - On the other side the alumni network has the possibility to give their Alma Mater something back. Financially or by other means. The most valuable things to give back are the experiences after graduation. The alumni can offer the current students insights to working life their teachers might not. What we learned from each other - Based on our experiences as Alumni Relations Coordinators, we have learned that both in Germany and Finland the Engagement of Alumni as well as Staff of University is both hard and necessary. Engagement should be started already during the study years. “That’s why I find student membership a very nice idea, but not sure if it would work for us as such”, thinks Milla, “Instead we should be able to integrate alumni to our everyday studies as visiting lecturers or otherwise. It would benefit alumni to meet the current students, too. The alumni should be invited to come and participate the lessons - not entire courses. This kind of collaboration would not cost anything extra but would benefit all.” “Not only knowing the importance of Alumni Relationship Management is sufficient”, Daniela points out. “It´s important to show the network how important and valuable they are. In order to demonstrate it, Universities may integrate Alumni more visible in any kind of activities. For example, publishing career stories or engaging Alumni as guest lecturer. Further Universities could nominate Alumni for their work, for donations or other best practice activities.” “Finally, we need further collaboration with each other as institutions of higher education. And must have possibilities to compare our practices and learn from each other, in the future too”, Milla concludes.
Alumni Career Paths – Njambi Mungai: from engineer in Finland to leader in Kenya
We asked alumni of different fields to share their experiences in working life after graduation. They all have in common a degree from Helsinki Metropolia University of Applied Sciences (or the previous institutions). This is Njambi Mungai's story. 1.What is your background and how you're linked to Finland? I am a Kenyan citizen, born and raised. I went to Finland to study for my Undergrad degree. Joined Helsinki Metropolia University of Applied Science in 2006, which at that point was Evtek Ammattikorkeakoulu (could never pronounce that word correctly). I studied Information Technology majoring in Software Engineering and minoring in Information Systems graduating in 2011. 2. What is your current profession and where do you work? I am currently in Media as a Team Leader in Standard Digital. Standard Digital is a product of Standard Media group, the oldest media house in Kenya. Standard Digital is the leading website in Kenya, East and Central Africa. I am the head of Standard Digital Entertainment (SDE), a brand of Standard Digital, it is the leading entertainment website in Kenya. I am a writer, sub-editor, strategist, content marketer, social media editor and product developer for Standard Digital. 3. How did you get there? How was your career path? Mine was a warped journey to say the least. After graduating, I did a stint at Nokia Siemens Networks in Espoo as an IT administrator. But I really didn’t like working in the field of software development. I was looking for a passion and a reason to look forward to waking up every morning. I needed a change and Finland was not giving me too many options beyond what I had graduating in. So I packed my bags and headed back home hoping to find my purpose beyond the hill. Even on arrival to Kenya, I really didn’t know where my passion lay. I once again started working in the IT field but here I was able to start learning and branching into different fields. I started writing content and building content based websites for different companies. I even started travelling to write and realized that writing was a thing I immensely enjoyed. I could wake up late at night to write about anything and everything. I also learned more about online marketing and advertising, project management and social media management. A successful application to the digital department of Standard Digital led to the start of SDE and subsequent growth to the top. This was mainly due to great content aggregation, optimization and acting on marketing research. 4. How do you find labour markets at the moment based on your experiences? I would say the labour market is evolving. With the digital age many roles have had to be created while others have become redundant. It is upto to companies and instituitions to recognize the need for such skills and enable training for them. It is upto the public to empower themselves on these skills to be able to position themselves in the market. 5. Based on your own experiences, what have been the most important lessons you've learned so far? I think by far the most important lesson is to find something you love. That is a sure way of being successful in whatever career you choose to pursue because you tend to give it your best. Secondly self-improvement is important. Being well versed in diverse aspects of your career not only gives you an edge but also grows you as an individual. Networking is literally the steps on the ladder of career growth. So get out, meet people and see what opportunities and lessons are out there. Have fun. Laugh, cry, keep good friends close and family closer. 6. If you think your current field of trade, what is/are the hardest for women to tackle? Or does gender have any meaning at all? I wouldn’t say gender is a challenge. At the end of the day if you are great at your job, you will be recognized despite the gender factor. I have never thought to myself that I missed out on an opportunity because I was female. While gender has been quite an impediment in society and especially in Africa, I would say that now is a good time to be born female. Because we women get to be just as educated and heard as much as our male counterparts. 7. How do you want to encourage those willing to have your position at the moment? How can they get there, too? Follow what you love. The rest will fall in place. As Paulo Coelho said,” And, when you want something, all the universe conspires in helping you to achieve it” Want to hear more of Njambi? Read her blog here.
Alumnisuhdetoiminta ammattikorkeakoulun mainetekijänä
Ketä alumnin, joka ei ole vuosiin ollut tekemisissä entisen opinahjonsa kanssa, tulisi kontaktoida, jos tulisi jotain oleellista asiaa? Entisten opettajiensa ehkä jo siirryttyä eläkkeelle, tilanne voi olla hankala, ellei asiakaspalveluprosessia ole oppilaitoksessa mietitty alumnin näkökulmasta. Jos yhteydenotto on vaikeaa tai tuloksetonta, ensimmäinen yritys voi jäädä viimeiseksi. Kotikorkeakoulu ei ehkä koskaan saa edes tietää, että tapahtui yritys, joka johti erehdykseen. Mikä kolhu se on organisaation maineelle yksittäisen alumnin näkökulmasta? Entäpä hänen edustamiensa verkostojen piirissä? Alumnikoordinaattorin työ korkeakoulussa on monipuolista. Se on myös vaativaa. Kohdeyleisö on lähtökohtaisesti myötämielistä yhteistyön tekemiselle. Oleellisimpia kysymyksiä ovat, miksi suhdetoimintaa harjoitetaan, mitä sillä tavoitellaan ja miten sitä käytännössä toteutetaan niin, että kaikki osallistuvat osapuolet hyötyvät. Opiskelijat eivät ammattikorkeakoulussa välttämättä ole tietoisia siitä, että heistä tulee valmistuttuaan alumneja. Opettajat eivät aina ehdi tai miellä tarvetta lähteä mukaan alumnisuhdetoimintaan, vaikka ovatkin omien opiskelijoiden myöhemmästä urasta ja menestyksestä kiinnostuneita. Opettajista moni on luonut itseohjautuvasti verkostoja alumnien keskuuteen. Joskus he myös visusti varjelevat jakamasta näitä verkostoja muiden tietoisuuteen. Samoin opiskelijat luovat omia, tulevaisuuden alumniverkostojaan opintoaikanaan. Haastavinta voi olla tavoittaa alumnit sen jälkeen, kun valmistuminen on takanapäin jo joitain vuosia sitten. Korkeakouluilla on ajoittain kampanjoita, joissa alumneja toivotaan palaavan yhteistyön pariin. Mutta miksi? Ja miten? Mitä alumnien kanssa voidaan tehdä yhteistyössä niin, että siihen kannattaa molempien osapuolten tarttua? Kysykäämme alumneilta. Kysykäämme korkeakoulujen opettajilta, johdolta, opiskelijoilta. Jokainen joukkio antaa erilaisia vastauksia. Jokainen yksilö näkee yhteistyön motiivit omien suodattimiensa lävitse. Koordinaattori pähkäilee näitä näkökulmia päivittäin. Useimmissa korkeakouluissa alumniasioista vastaavia työntekijöitä on yksi. Joskus hänen toimenkuvaansa kuuluu muutakin kuin pelkät alumnisuhteet. Prosesseja tarvitaan pitämään organisaatio hyvin organisoituna, mutta suhdetoiminta on ihmistenvälistä työtä. Suhdetoiminnassa tuloksia ei saavuteta pikaratkaisuin. Tärkeää on asettaa tavoitteet, suunnitella toimenpiteet ja toteuttaa ne järjestelmällisesti. Kehittämistyössä vaaditaan kerättyä dataa, tilastoja tai palautetta. Välineitä, joiden avulla voidaan arvioida, johtivatko toteutuneet toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseen. Suhdetoiminta ei voi olla yhden ihmisen varassa. Ei, vaikka kaikki työvälineet olisivat kunnossa ja vastuu siirrettävissä helposti toiselle. Parasta on, jos suhdetoiminnan kehittämistä tehdään useamman henkilön voimin ja käytännön toimenpiteiden toteuttamisvastuuta jaetaan laajemminkin organisaation sisällä - ja ulkona, jossa suurin osa alumneista kuitenkin toimii omissa verkostoissaan. Ihminen tarvitsee ihmistä, onnistuakseen, menestyäkseen, kehittyäkseen. Alumnia koskettavat syyt palata takaisin vanhan oppilaitoksensa kanssa yhteistyöhön ovat löydettävissä. Omaa ammattia koskettavat tuoreet sisällöt vetävät tuoreita alumneja ja kauan sitten valmistuneita puoleensa. Miten sisällöt tarjoillaan, on toinen juttu. Tapahtumia pursuaa joka päivälle. Alumni on kiinni työelämässä. Ei ehdi, ei jaksa, ei kykene. Sekin on hyvä huomioida. Joillekin tärkeintä on nostalgia; saada kävellä vielä kerran niillä käytävillä ja luokkahuoneissa, joissa nuorempana tuli vietettyä aikaa. Tavata vanhoja opiskelukavereita. Itse asiassa jokainen tutkintoaikana istuttu luento on osa koko koulun markkinointiviestintää. Mitä niistä vuosista jää mieleen? Tekeekö mieli palata takaisin vai iljettääkö ajatuskin? Milloin nostalgiavaihe aktivoituu? Miten hyvin on tullut pidettyä yhteyttä muihin kollegoihin? Alumnisuhdetoiminta vaikuttaa jo hakuvaiheessa. Mikä on oppilaitoksen maine sieltä valmistuneiden keskuudessa? Suosittelisivatko he tutkinto-opintoja juuri meillä nuoremmillensa? Ovatko he ylpeitä alumniudestaan? Miten ylpeitä oppilaitos on alumneistaan? Miten se osoittaa arvostusta? -- Näitä pohdintoja jatketaan. Myös niitä tärkeimpiä sisältöjä, eli alumnien haastatteluja heidän työelämästään, on vireillä. Ehdotuksia haastateltaviksi saa lähettää meiliin alumni ät metropolia piste fi.
365 päivää myöhemmin
Mitä teit työpaikallasi vuosi sitten? Muistatko? Mistä muistat sen? Kalenterimerkintöjä, muistiinpanoja selaten? Tuleeko koskaan tunnetta, että aikajaksoja elämästäsi on kadonnut, hautautunut palavereihin ja kiireeseen? Löytyykö kadonneista muistijäljistä työn merkityksellisyyden tunnetta? Nämä kysymykset nousivat mieleeni, kun kävin läpi vuoden vanhoja tulostepinoja. Nivaskasta löytyi laatimani esitys, jossa oli yksittäinen esitysdia. Oleellisimmat kysymykset 25.3.2014: miltä alumnitoiminnan tulee näyttää (brändäys) alumnirekisterin viimeistely ja julkaiseminen AMK:n alumnitoiminnan sisäisen verkoston rakentaminen. Tämä kolmen suuremman asian lista voi tuntua vaatimattomalta, jos ei tunne reunaehtoja, yksityiskohtia ja taustaorganisaatiota. Asiat ovat ajankohtaisia yhä tänään. Kaikki kolme kokonaisuutta on otettu haltuun, mutta paikoitellen niiden hiominen jatkuu. Niiden kuuluukin elää ja kasvaa tarpeen mukaan. Itselleni on mielekästä todeta 365 päivää myöhemmin, että tehty työ on suoritettu suunnitellusti. Vuoden kuluttua tästä nyt tehtävä työ näkyy toivottavasti laajemmin yhteisössämme, niin talon sisä- kuin ulkopuolella: alumneille, muille kumppaneille, opiskelijoille ja henkilöstölle.
Luokkakokous Bulevardilla
Vuoden 1971 Tekulaiset vierailivat Bulevardilla verestämässä muistoja. Kahdestakymmenestäviidestä aikanaan valmistuneesta yksitoista pääsi paikalle viettämään luokkakokousta.
Alumni palaa innosta
Janne Jämsä, 24, valmistui Metropoliasta keväällä 2014, muttei ole malttanut pysytellä pois kulttuurituotannon opiskelijoiden parista. Mikä saa kiireisen teatterintekijän palaamaan entiseen opinahjoonsa vapaa-ajallaan? Teatterin parissa Janne on toiminut 12-vuotiaasta saakka:"Puolet elämästäni! Ennen kuin löysin sisäisen tuottajaminäni, perustin ensimmäisen teatteriryhmäni 16-vuotiaana, mutta alaikäisenä siitä ei saanut tehtyä juridisesti pätevää. Kävin pitchaamassa ideani Pieksämäen teatterille ja sain sinne ryhmän!" Janne tuotti ja ohjasi nuorisoryhmää kolmen vuoden ajan, kävi samalla lukiota ja loi toisen ryhmän Lahteen. Tuottajuus on kasvanut harrastuksesta ammatiksi ja näkyy siinä, että esiintyvänä taiteilijanakin hän pysyy kiinni realismissa erilaisten tuotantoratkaisujen suhteen. Jannella riittää intohimoa omaan alaansa. Hän haluaa vielä perustaa yhden ryhmän, kunhan aika on kypsä. Valmistumisensa jälkeen Janne on jatkanut UIT:n palveluksessa. Hän ei ole koskaan edes harkinnut muita aloja kuin teatteria. "Jos tämä on asia, jota haluaa tehdä ja sydän sanoo niin, miksei hanskaisi tätä alaa 100-prosenttisesti. Ei kannata haalia mitään vara-vara-suunnitelmia." Urakehitys UITissa on edennyt portaittain myyntityöstä teatterisihteeriksi, tuotantoassistentista tuottajaksi. Tutkinnon suorittaminen työskentelyn ohessa oli täysin itsestä kiinni. Välillä piti kieltäytyä työnteosta, jotta koulu tuli käytyä. "Kyse oli jostain vuodesta, sitten on paperit, eikä harmita myöhemmin", Janne kuvailee ratkaisujaan. Mutta mikä saa palaamaan kouluun, perustamaan esiintymisjännityksestä kärsiville opiskelijoille ihan oman iltapäiväkerhon? Koska Janne on opettanut ilmaisutaitoa ja esiintyjyyttä, hän kokee, että opiskelijaympyrät kiinnostavat pedagogiikan vuoksi. Houkuttimena on myös ajatus siitä, että itse opiskeli kulttuurituottajaksi paikassa, jossa ilmapiiri on hyvä ja yhteisöllisyys vahvaa. Janne ei erottele ykkösvuotisia alumneista, vaan koko tuottajayhteisö on helposti lähestyttävä. Ajatus esiintymisjännityskerhosta lähti yhden opiskelijan tarpeesta saada apua. Jannella syttyi idealamppu, että tätähän on kokeiltava! Ryhmä on hyvä ja tiivis, he ovat kiinnostuneet kehittämään itseään. "On kivaa olla auttamassa muita ihmisiä, jos pystyn kannustamaan jollain tavalla tai vahvistamaan ihmisten itsetuntoa, se on minulle jo jonkinlainen palkinto! Ei tätä jaksaisi muuten tehdä, sillä tämähän on vapaaehtoista hommaa." Miten muita alumneja voisi saada innostumaan samanlaisesta tekemisestä? Jannen mielestä koskaan ei pidä sanoa ei uusille mahdollisuuksille. Hänellä itsellään on vahva sisäisen tarve auttaa; jollekulle toiselle syy lähteä kehittämään toimintaa voi olla mahdollisuus luoda yhteyksiä tuoreisiin oman alan opiskelijoihin ja tutustua tuleviin kollegoihin jo heidän opiskeluaikanaan. "Jos haluaa pysyä kartalla siitä, minkälaisia tyyppejä on tulossa kentälle, tässä tutustuu heihin ja on hyvä tuntea heidät jo tässä vaiheessa!"
Uutta Metropoliaa Myllypuroon
Hybridikampus -hankkeen päätöstapahtumassa perjantaina 21.11. alumnit ja opiskelijat tekivät Metropoliaa näkyväksi paikallisesti. Käyttäjälähtöinen hybridikampus -hanke tukee Metropolian uusien kampusten suunnittelua. Osallistavan suunnittelun menetelmillä kootaan yhdessä Myllypuron ja myöhemmin Arabianrannan asukkaiden, alueen yrittäjien, muiden palveluntarjoajien sekä opiskelijoiden kanssa tarpeita ja ideoita kampussuunnittelun tueksi. Tilaisuuteen poikkesi myös paikallisia asukkaita.
Elävää alumniyhteistyötä
Metropolian ensimmäisen lukuvuoden opiskelijat ja kokeneet alumnit kohtasivat tiedonvaihdon merkeissä, työelämästä keskustellen. Leppävaaran kampuksella lehtori Ilkka Kylmäniemi oli sisällyttänyt mediatekniikan insinööriopiskelijoiden koodausopintoihin työpaikkavierailun EVTEKistä samalle alalle valmistuneen alumni Jani Tiihosen toimistolle. MTV Oy:n Katsomo-palvelun vastaavana tuottajana toimiva Tiihonen oli vain yhden Skype-puhelun päässä Pasilassa. Parinkymmenen minuutin mittainen vierailu sisälsi mielenkiintoisen piipahduksen Maikkarin studioilla webbikameran välityksellä. Osallistujat kävelytettiin läpi televisiostudioiden ja ajankohtaistoimituksen, esiteltiin studioiden robottikameroille ja lopulta iloisen tervehdyksensä vilkutteli säämies Pekka Pouta. Tiihonen kertoi urastaan nettividoiden maailmassa. Nykyistä työtä ovat edeltäneet monipuolinen työkokemus erilaisista media-alaa ja verkkojakelua yhdistäneistä tehtävistä. Sekä lukio- että ammattikorkeakouluopinnot ovat vieneet kohti omia urasuunnitelmia, mutta kiinnostus ja harrastuneisuus av-tuotantoon ja nettivideoihin on syntynyt jo lapsuudessa. Tiihonen kokee, että hänellä on vielä ammatillisia ambitioita toteuttamatta. Suurimpana niistä elokuvan ohjaaminen. Opiskelijoille Tiihonen vakuuttaa, että koulut kannattaa käydä. Ei välttämättä arvosanojen ja papereiden vuoksi, vaan siksi, että koulusta saa valmiuksia oman osaamisen kehittämiseen. Tiihonen olisi itse kiinnostunut palaamaan opiskelijaksi, koska hän haluaisi nähdä, mihin suuntaan teknologia ja oma ala ovat kehittymässä. Etäyhteyden järjestäminen vaikutti vaivattomalta, kun molemmissa päissä oltiin tottuneita Skypenkäyttäjiä. Opiskelijat eivät keksineet paljonkaan kysyttävää, ehkä siksikin, että Tiihosen esitys oli sangen kattava. Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille kysymys saattoi olla vielä etäinen, mutta heille vakuutettiin, että työllistyminen on mahdollista, jos on hyvä tyyppi. Se puolestaan puntaroidaan työhaastattelussa. Haastatteluun pääsemiseksi toki CV:n on hyvä olla kunnossa, mutta asenne ratkaisee. Muutama tunti myöhemmin, Arabianrannan kampuksella. Stadiasta valmistunut alumni Nuppu Stenros ja Metropolian alumnikoordinaattori, yhteistyössä kulttuurituotannon opiskelijakunnan Kutu OK:n kanssa, ovat järjestäneet ensimmäisen vuoden opiskelijoille mahdollisuuden keskustella työelämästä ja työllistymisestä. Stenros on kulttuurituottaja, jolla on kymmenen vuoden ajalta monipuolinen työkokemus. Toimittuaan syksyllä Metropoliassa järjestetyn työelämätapahtuma Bootcampin panelistina hän koki, että oman alan opiskelijoille pitäisi päästä kertomaan vielä lähemmin tuottajan uran menestystekijöistä ja valamaan myönteistä asennetta nuoriin. Paikalla Tuottamolla oli viisitoista aiheesta kiinnostunutta. Stenros kertoi omista näkemyksistään, kulttuurituottajan työllistymisen monipuolisista mahdollisuuksista ja urakehityksen ongelmakohdista, sekä keskustelutti paikalla olleita teemoista. Puolentoista tunnin kasvokkaistapaaminen pienryhmässä toimi epävirallisena mentorointihetkenä, jolloin valmistunut ammattilainen ja vasta alaa opiskelevat ovat samalla tasolla, oppimassa toinen toisiltaan. Keskustelut ovat rehellisiä, mikään kysymys tai vastaus ei ole liian hölmö. Ryhmässä purskahdetaan monta kertaa nauruun. Tilanne koetaan vapautuneena ja antoisana. Se kirvoittaa lopuksi kommentin osallistujalta: "Tällaisia tilaisuuksia lisää!"
Verkostoitumisen vinkkilista
Olen toiminut Metropoliassa useissa projekteissa ja yksiköissä. Viimeisin projektityöryhmäni, jonka kanssa toimin ennen alumnikoordinaattorin tehtäviin siirtymistä, ojensi minulle Vuoden verkostoituja -diplominkin. Se hymyilyttää yhä. Projektiluontoiset työt ovat usein eri organisaatioista syntyvien verkostojen yhteisiä ponnistuksia. On luontevaa, että projekteista jää siinä työskenneille ihmisille kontakteja. Siirryttyäni alumnikoordinaattorin tehtävään olen aprikoinut, miten verkostoitumista eri tahojen kanssa niin talon sisällä kuin alumnien kesken voisi käynnistää luontevasti. Alumnisuhdetoiminnan kehittäminen oppilaitoksessa ei etene suunnitelmista käytännön toteutukseen pelkästään yhden naisen höyrymoottorilla. Vanhat verkostot kannattelevat pitkään, jos niistä muistaa pitää huolen. Tapaan entisiä kollegoja säännönmukaisesti, pidän yhteyttä. Kyselen heiltä mielipidettä omiin ammatillisiin tilanteisiin, olen apuna heidän työssään, jos suinkin pystyn. Verkostoissa on hyvä pysyä selvillä edes pintapuolisesti toisten ihmisten tai organisaatioiden kuulumisista. Jossain vaiheessa voi löytyä jälleen yhteisiä intressejä, syy palata jälleen tekemään yhteistyötä hyväksi havaitun kumppanin kanssa. Itselläni oli eilen ilo toimia NoNoobNetworks -tapahtuman juontajana, kun pyydettiin apuun. Kuulin seminaaripäivän aikana tuoreita näkökulmia toimialoista, joiden parissa en ole varsinaisesti työskennellyt. Tapahtuman yhteydessä ehdin tutustua muutamiin puhujiin ja yleisössä istuneisiin ihmisiin hieman paremmin. Tänään olen lähettänyt tapaamilleni henkilöille kontaktipyynnön LinkedIn -palvelussa. Nyt minulla on LI-verkostossani yhdeksän uutta kontaktia, ja jokunen saattaa vielä tulla lisää. He edustavat yrityksiä tai toimialoja, joista minulla ei ennen tapahtumaa ollut kovin vahvaa otetta. Mitä hyötyä uusista kontakteista on? Koskaan ei tiedä, ennen kuin se hetki tulee kohdalle. Olisin voinut toki kieltäytyä poikkeuksellisesta työtehtävästä. Tai olisin voinut käydä juontamassa ja kuitata päivän työn olankohautuksella. Onneksi en kuitenkaan tehnyt niin. Puhujien joukosta löytyi muutama alumnikin. Oli hauska huomata, miten laajalle Metropolia on lonkeronsa levittänyt. Vinkkilistani verkostoitumiseen ytimekkäästi: Ole yhteistyökykyinen Tartu tilaisuuksiin Pysy avoimena
Kiihkottomasti
Sähköiset ympäristöt tuottavat jatkuvasti uusia impulsseja, joihin tekee mieli tarttua. Nettikeskusteluissa trollataan ja lollataan. Lyhytjännitteistä, alati uutta tietoa ja bittiherkkua etsivää mieltä ruokitaan netissä videoklipeillä ja klikkijournalismilla. "Minä en usko voivani koskaan rauhoittua", puuskahti ystäväni turhautuneena. "Liikaa mielenkiintoisia tapahtumia kaikkialla, pakko reagoida." Samaan aikaan toisaalla, ihmisiä kannustetaan etsimään mielenrauhaa mindfulnessista ja retriiteistä. Multitaskaus ei enää ole päivän sana. Hillitty ulosanti ja hallittu ulkomuoto muodostavat uskottavan vaikutelman. Viilipytty suhtautuu asioihin asioina, kiihkottomasti. Sen sijaan hän henkii lämpöä, rauhaa ja empatiaa asiakkaidensa suuntaan. Nämä ovat tunnusmerkkejä ammattilaiselle, joka haluaa kiihkeätahtisessa työelämässä erottua edukseen. Mihin meiltä vähemmän viileiltä on kadonnut aikuisen ihmisen tunnusmerkki, kiihkoton harkitsevaisuus? Onko se hukkunut sähköisten ympäristöjen argumentointiin, jossa sarkastisia reunahuomautuksia jakeleva nokkela sanansäilän heiluttaja saa parhaat pisteet, pelissä, jonka säännöt ovat epäreilut heille, jotka eivät ymmärrä konteksteja? Pitäisikö sähköisten ympäristöjen käyttöä vähentää tai vaihtoehtoisesti meditaatioharjoituksia lisätä? Ehkä sitä voisi kokeilla, ainakin jos hetken malttaisi. Ja kauanko minä harkitsin tämän blogimerkinnän julkaisemista? Tasan kymmenen minuuttia. Saman ajan, mitä sen kirjoittaminen minulta vei. Paljon on vielä opittavaa elontiellä.
Katse silmiin
Kesä oli harvinaisen aurinkoinen. Käytin aurinkolaseja kuuden viikon ajan lähes tauotta. Totuin aurinkolaseihin, liiaksikin. Yhtenä päivänä ihmettelin kaupan kassan nuivaa tervehdystä. Luulin ottavani ystävällistä katsekontaktia kassaan aurinkolasit päässä. Sitten tulivat harmaammat päivät. Aurinkolasit vaihtuivat silmälaseihin. Jatkoin touhuamista kuten ennenkin. Ihmettelin vain, mikä minussa on erilaista. Miksi muut ihmiset tuijottivat minua aiempaa pidempään. Pitäisikö olla imarreltu vai huolissaan? Ei. Mikään minussa ei ollut muuttunut. Toiset vain näkivät silmälasien takaa silmäni. Sain luotua toisiin ihmisiin suoran katsekontaktin. Minä olin se, joka tuijotti ventovieraita takaisin silmiin häiritsevän pitkään. Tämän hoksaaminen vei aikaa ja sai ajattelemaan. Liian pitkä, liian lyhyt tai katsekontaktin täydellinen välttely voidaan käsittää väärin. Silmiin katsomisen sanatonta viestintää on hyvä harjoitella, jotta siitä tulee luonteva osa ihmistenvälistä kanssakäymistä. On hyvä olla tietoinen muutenkin omasta tavasta käyttää niin kehonkieltä kuin äänenpainojaan. Asiakaspalvelutehtävissä, myynnissä ja muissa ihmisten kohtaamista vaativissa töissä ammattilaiset pyrkivät usein mukautumaan vastapuolen taajuudelle; he pehmentävät vai vahvistavat ääntään, rentoutuvat tai ryhdistävät asentoaan, käyvät innostamaan tai rauhoittamaan tilannetta eleillään ja ilmeillään, saadakseen kohtaamansa ihmisen avautumaan omalle sanomalleen. Kyse ei kuitenkaan ole ainoastaan myötäsyntyisestä kyvystä tulla toimeen muiden ihmisten kanssa, vaan taitoa voi myös harjoitella. Vuorovaikutustaitoja ja sosiaalista kanssakäymistä voi opetella, ilmaisutaitoon saa valmennusta. Kehittyä voi vain ja ainoastaan olemalla vuorovaikutuksessa muidenkin kuin oman peilikuvansa kanssa.
Älä stressaa, ammattikirjallisuus auttaa
Kesälomani viimeisenä päivänä pistäydyin pitkästä aikaa kirjakaupassa. Menin etsimään harrastekirjallisuutta. Hakemani teokset sijaitsivat tietokirjallisuus-osastolla, joten silmäilin lävitse myös ammattikirjallisuutta: viestintää, organisaatioita, johtamista, työnhakuoppaita. Sosiaalinen media, itsensä johtaminen ja itsensä brändääminen näyttivät olevan ajankohtaisia ilmiöitä. Ammattikirjallisuus on mielenkiintoista. Lukematta enempää kuin teoksen otsikon ja takakannen, ei voi välttämättä päätellä, onko kirja oikeasti hyödyllinen luettava. Kirjan kannessa olevien kirjoittajien tunnettuus saattaa ohjata valintaa, tuleeko kirjaan edes tartuttua. Sisällysluettelo usein määrittää, kannattaako lukea alkua pidemmälle, löytyykö revittelevän otsikon alta oikeaa asiaa. Moni asiantuntija on brändännyt itsensä huippuasiantuntijaksi kirjoittamalla omasta erityisosaamisalueestaan oppaan. Moni heistä kirjoittaa sujuvasti ja paljastaa oikeasti hyödyllisiä ammattiniksejä. Usein mukana on lähdeviitteitä tutkimuksiin tai alalla tunnustettujen julkaisuihin, perusteoksiin. Itse arvostan tällaista kombinaatiota. Nopeasykkeisessä maailmassa ajankohtaiset ilmiöt myyvät ilman pitkällistä tutkimustakin. Ammattikirjallisuudessa käytännön kokemukset ovat keskiössä. Tiede ei pysy alati muuttuvan arjen perässä. Monissa työelämään liittyvissä ilmiöissä ei koskaan olla yhden, vaan monen tieteenalan piirissä. Työelämässä on kysymys paitsi siitä "omasta alasta", myös ihmisistä ja organisaatioista. Niistä sitten riittääkin mielipiteitä yhtä monta kuin on alalla toimivaa ihmistäkin. Sen kummemmin tieto- ja ammattikirjallisuutta julkaisevien kustantamojen toimintaan syventymättä uskallan väittää, että kustannusbisneksessäkin tarjonta luo kysyntää. Suomenkielinen kirjallisuus on hankalaa kustannettavaa, sillä markkina-alue on pieni. Meillä tuotetaan tietokirjallisuutta harkitummin kuin esimerkiksi englanninkielisillä markkinoilla. Onneksi suomenkielistä tietokirjallisuutta on yhä tarjolla. Paikallisuus tuntuu ja maistuu. Meille tutut ilmiöt tulevat selitetyiksi. Hyvässä kirjassa kaikki tieto on kompaktisti samojen kansien välissä. Painettu kirja tuntuu usein uskottavammalta kuin netistä löydetyt tietolähteet. Tärkeintä on muistaa lähdekritiikki. Objektiivista informaatiota ajankohtaisista ilmiöistä on lähes mahdotonta saada. Olipa asiantuntija kirjoittanut blogiinsa tai kirjaan, asiantuntijan artikkeli on kaikista arvokkaista lähdeviitteistä huolimatta hänen omien kokemusten ja pyrkimysten silmälasien läpi värittynyttä.Siksi kriittisen lukijan hyvä tutustua useamman asiantuntijan käsityksiin aiheesta. Esimerkiksi, mitä on hyvä johtajuus. Siitä riittää kirjallisuutta hyllymetreittäin. Tänään ja tulevaisuudessa. Kirjoihin on vuodatettu asiantuntijoiden valistuneet arviot, mielipiteet, opit, neuvot ja niksit. Kun niitä otetaan käyttöön, alkaa kirjan sisältö elää todellisuutta. Se on asiantuntijuuden viimeinen koettelemus: toimivatko kirjan sivuille painetut viisaudet ja neuvot käytännössä? Miten tietoa voi soveltaa eri tilanteisiin? Tuleeko taikinasta pannukakku vai tuulihattu, kuten kirjassa luvattiin? Jos ei tule tuulihattua, onko vastuu reseptin laatijassa, yhden tekstirivin epähuomiossa pois editoineessa kustannustoimittajassa vai ohjeita väärin tulkinneessa kotikokissa?
Soveltuvuusarvioinnit rekrytointiprosessin osana
Miten ammattikorkeakoulusta valmistuva pääsee työuran alkuun, kun kilpailu kovenee ja työpaikat ovat entistä tiukemmassa? Tapasin Adeccon seniorikonsultit Tiina Hakokorven ja Heidi Granqvistin, jotka kertovat rekrytointiprosesseista ja soveltuvuusarvioinneista. Mistä hakija tunnistaa asiantuntevan rekrytointikonsultin? "Meillä uusille konsulteille annetaan kattava perehdytys. Jatkuvalla lisäkoulutuksella varmistamme konsulttien ammatillisen osaamisen pysymisen ajan tasalla. Konsulttimme tietävät, miten työtä tehdään työnhakijoita kunnioittaen ja mm. henkilötietolain puitteissa sekä eettisen ohjeistuksen mukaisesti. Myös HPL:n auktorisointi määrittää hyvän toimintatavan." Työnantajien ydinosaaminen on yleensä muualla kuin rekrytoinnissa. "Jotkut työnantajat pitävät siitä, että pääsevät välillä rekrytoimaan, mutta heillä on paljon muutakin työpöydällä. Rekrytointiin ei ole antaa sitä aikainvestointia, mitä sen käyminen huolella läpi vaatisi. Siksi prosessi on hyvä osittain tai kokonaan ulkoistaa. Lopullisen valinnan tekee aina asiakasyrityksen esimies. Konsulteilla on asiantuntemusta, joka liittyy mm. hakijoiden osaamisen arviointiin. Lisäksi he tietävät, mistä kanavista sopivia hakijoita voisi löytää." Miksi soveltuvuusarvioinnit ovat lisääntyneet myös suorittavan tason tehtäviin haettaessa? "Avainhenkilöt ja johtotason henkilöt on hyvä arvioida mahdollisimman hyvin. Siihen onkin panostettu eli tehty investointia jo pitkään. Mutta varsinkin nyt, kun useat yritykset ovat tehneet henkilöstövähennyksiä, on ymmärretty suorittavan tason työntekijöiden tärkeä rooli yrityksen toiminnassa. On siis hyvä varmistaa myös heidän soveltuvuuteensa. Ajat ovat muuttuneet, enää ei vain kävellä suoraan tehtaalle kysymään töitä. Tehokkuusvaatimukset sekä sääntöjen ja turvallisuusmääräysten noudattaminen operatiivisella tasolla korostuvat aiempaa enemmän." Mistä puhutaan, kun arvioidaan soveltuvuutta? "Menetelmät valitaan aina tapauskohtaisesti riippuen tehtävästä, johon henkilö hakee. Hakijan ominaisuuksia peilataan haettavan tehtävän vaatimuksiin. Meitä ohjaa lainsäädäntö sekä Suomen Psykologiliiton ohjeistus arviointien tekemiseen. Menetelmien on oltava tarkoituksenmukaisia ja annettava relevanttia tietoa haettavaan tehtävään liittyen. Yleensä mitataan henkilön toimintatapaa, motivaatiotekijöitä ja kykypotentiaalia esim. erilaisilla päättelytehtävillä. Lisäksi voidaan teettää työnäyte, jonka myös tulee korreloida haettavan tehtävän kanssa." Soveltuvuusarviointi on yleisesti ottaen laaja käsite ja se herättää ihmisissä erilaisia mielikuvia. "Yhden menetelmän pohjalta ei johtopäätöksiä henkilöstä tehdä, vaan käytössä on aina useampi menetelmä. Tulokset käydään arvioitavan henkilön kanssa läpi henkilökohtaisessa tapaamisessa. Laadimme kirjallisen arviointilausunnon, joka annetaan myös henkilölle itselleen. On hyvä muistaa, että samankaltainen rooli eri yrityksessä voi vaatia eri ominaisuuksia. Arvioinnissamme todettu kehittämiskohde ei välttämättä tarkoita, etteikö henkilö soveltuisi esim. johonkin toiseen tehtävään." Arviointitulosten tulkitseminen ei ole niin mustavalkoista kuin voisi kuvitella. "Jossain tilanteissa ja rooleissa esimerkiksi tarvitaan sosiaalisuutta, muttei sillä kaikissa tehtävissä ole merkitystä. Ei ole vain yhdenlaista oikeaa henkilöä, vaan kaikilla on aina joitain kehittymiskohteita ja vahvuuksia haettavan tehtävän kannalta. Etsimme kokonaisnäkemystä siitä, kuka arvioiduista henkilöitä on soveltuvin juuri tähän tehtävään ja työympäristöön." Työnantaja saa myös johtamiseen tarvittavia välineitä, kun hänelle annetaan rekrytoitavasta jo etukäteen tietoa vahvuuksiin ja kehittymisalueisiin liittyen. Näin myös perehdytyksessä voidaan suoraan korostaa oikeita asioita. Takaavatko testit kuitenkaan, että tehtävään on saatu rekrytoitua sopiva henkilö? "Sataprosenttista ennustetta ei voida antaa rekrytoiville esimiehille eikä hakijoille. Aina on mahdollisuus pieneen virhemarginaaliin. Sekin vaikuttaa, millaisia työympäristö, kollegat ja tehtävät ovat. Ihmiset käyttäytyvät eri lailla eri tilanteissa, joten arvioinnissa ilmenneet ominaisuudet eivät välttämättä näy tyypillisenä toimintatapana yksi yhteen käytännön työssä. Arvioinnissa voi tulla ilmi motivaatiotekijöitä, joiden vaikutusta on tiettyyn pisteeseen asti voitu ennustaa, mutta on haastavaa arvioida, milloin tietty ”raja” ylittyy ja esim. motivaatio kääntyy laskuun. Mitä enemmän tietoa työnhakijasta on, sitä todennäköisemmin löytyy oikea tekijä, joka viihtyy ja menestyy työssään. On hyvä muistaa, että tässä haetaan myös hakijan näkökulmasta unelmatyöpaikkaa." Lopuksi vielä vinkkejä työnhakuun. "Kokemuksen kartuttaminen on tärkeää. Opintojen aikana kannattaa rakentaa omaa verkostoaan esimerkiksi harjoittelujaksoilla." "Kaikille ei ole kristallinkirkasta, mitä heistä isona tulee. Se ei ole niin suoraviivaista ja uran suunta voi myös muuttua. Silmät kannattaa pitää auki ja suhtautua avoimin mielin eri vaihtoehtoihin. Useita eri polkuja pitkin voi päästä kohti unelmatehtäväänsä."
Tiukkoina aikoina suhdeverkostot ratkaisevat
Metropolia Ammattikorkeakoulusta valmistuneet työllistyvät erinomaisesti. Vuosi valmistumisen jälkeen työttömänä on ilmoittanut olevansa vain 3%. Valmistuneet sijoittuvat myös pääsääntöisesti koulutustasoaan vastaaviin tehtäviin, vain 8 % ilmoittaa nykyisen työn vaativuuden olevan koulutustasoa selvästi alhaisempi. Tiedot ovat kyselytutkimuksesta, joka on tehty Metropoliasta vuonna 2012 valmistuneille vuosi amk-tason tutkinnon suorittamisen jälkeen. Sijoittumisseurantakyselyn avulla selvitettiin valmistuneiden eli alumnien sijoittumista työelämään ja heidän näkemyksiään koulutuksen vastaavuudesta työelämän tarpeisiin. Tutkimuksilla voidaan hahmottaa todellisuutta vain rajallisesti. Tähän kyselyyn vastasivat vuonna 2012 Metropoliassa tutkinnon suorittaneista (2510 henkilöä) syksyllä 2013 kohtalaisen suuri joukko, 45 % kyselyn saaneista. Työmarkkinatilanteen laskusuhdanne näkyy vastauksissa. Jonkin aikaa työttömänä oli ollut valmistumisen jälkeen keskimäärin 24%, edellisellä tutkimuskierroksella eli vuotta aikaisemmin, vain 17% vastaajista. Alakohtaisia eroja tietysti on. Vastaajista työttöminä ilmoittivat olevansa kyselyhetkellä, noin vuosi valmistumisensa jälkeen: tekniikan ja liikenteen alalta kuusi prosenttia (6 %) sosiaali- ja terveysalalta yksi prosentti (1 %) liiketalouden alalta neljä prosenttia (4 %) kulttuuri- ja luovalta alalta neljä prosenttia (4 %) Työllistymistä vaikeuttavista tekijöistä korostuvat aiempia kyselyitä enemmän kaikilla aloilla heikko työmarkkinatilanne ja alueellinen työmarkkinatilanne, puutteelliset suhdeverkostot ja työkokemuksen puute. Nämä tekijät yhdistivät kaikkien alojen vastaajia. Alakohtaisia eroja työllistymistä vaikeuttavien tekijöiden osalta on hyvä myös nostaa esiin. Liiketalouden alalla hankaluudeksi koettiin epävarmuus omasta osaamisesta ja tutkinnon heikko arvostus. Kulttuurialaa vaivasivat katkot määräaikaisissa työsuhteissa sekä tutkinnon arvostuksen puute. Sosiaali- ja terveysalalla sekä tekniikan ja liikenteen alalla molemmissa haasteeksi koettiin epävarmuus omasta osaamisesta ja huono valmistumisajankohta. Työllistymistä merkittävimmin edistävä opiskeluaikainen tekijä kaikkien vastaajien mielestä oli työharjoittelujakso. Lisäksi, tiedon nykyisestä työpaikasta 28% oli saanut suhdeverkostojensa kautta (edellisellä kierroksella 23%). Entistä useammalle (nyt 15 %, edellisellä kierroksella 13 %) työnantaja oli ilmoittanut suoraan avoinna olevasta tehtävästä. Kontaktit, verkostot ja suhteet siis helpottavat työllistymistä. Tutkinnolla, kokemuksella ja osaamisellakin on oma sijansa.
Moninaisuuden ymmärtäminen työyhteisössä
Osallistuin luennolle, jonka tarkoitus oli avata moninaisuuden käsitettä työyhteisössä. Luennolla käsiteltiin persoonien kirjoa enneagrammi-menetelmällä. Oma asennoitumiseni mihin tahansa "ihmisiä lokeroivaan" menetelmään on hieman skeptinen. Useinkaan en tunnu itse soljahtavan täsmälleen siihen "kategoriaan", joka minulle tarjoillaan. En myöskään pidä ajatuksesta, että minun pitäisi heti ensivaikutelman perusteella tehdä kiveenhakatut johtopäätökset toisesta, itselleni uudesta ihmisestä. Joskus on kuitenkin hauskaa analysoida itseään. Samalla voi oppia, miten omat luonteenpiirteet voivat vaikuttaa toimintatapoihimme, "energian suuntautumiseen" eli siihen, mihin kiinnitämme huomion. Millainen minä olen? Lähdin kuitenkin enneagrammi-leikkiin mukaan. Kyseisessä metodissa on tyypiteltynä 9 erilaista luonnetta, joilla on erilaisia piirteitä ja joiden huomio kohdistuu tämän perusteella eri asioihin. Tämä selittää sitten sen, minkä vuoksi työyhteisöissä tai elämässä yleensä voi kohdata henkilöitä, joiden toimintatavat tuntuvat itselle "oudoilta". Luennolle osallistuvat saivat valita kolme kuvausta, jotka mielestämme olivat lähinnä juuri meitä itseämme. Jokaisesta yhdeksästä kuvauksesta saattoi löytää yksittäisen, omasta mielestään itselleen sopivan piirteen. Kokonaisuus kuitenkin ratkaisi. Ensimmäinen vaihtoehto kolahti minulle heti. Se oli numero kahdeksan, johtaja. Mitä sitten piilee tuon numeron takana? Kahdeksikkoa kuvaavat sanat vaikuttaja, varma, vahva, suojelija, haastaja, hallitsija, vastuuhenkilö. Johtajien perusarvoihin kuuluu oikeudenmukaisuus ja sen puolustaminen. "Kahdeksikot etsivät totuutta ja haluavat pitää tilanteet kontrollissa. He tahtovat saada tärkeitä asioita aikaan ja pyrkivät kätkemään haavoittuvuutensa ja heikkoutensa", luennoitsija kertoi. Onko persoonallisuuksien luokittelulla merkitystä työyhteisöjen toiminnassa? Itselle luennon sisältö harjoituksineen oli muistutus siitä, miten monin eri tavoin yksilöt pyrkivät mallintamaan ympäröivää todellisuuttaan. Erilaiset arvostukset vaikuttavat työyhteisöissä siihen, miten yksilöt niissä toimivat ja mikä heitä motivoi. Tämän kannalta muistutus oli tarpeen. Enneagrammiajattelun pohjalta David Danielsin on rakentanut viiden A:n mallin, jonka avulla moninaisuus yhteisöissä voi rakentua: 1. Awareness / Erilaisuuden tiedostaminen: tunnistaminen ja kuvaaminen jollakin neutraalilla tavalla 2. Acceptance / Erilaisuuden hyväksyminen 3. Appreciation / Erilaisuuden arvostaminen 4. Action / Erilaisuuden huomioiminen käytännössä 5. Adherence / Erilaisuusajattelun jatkuva harjoittaminen Ristiriidat työyhteisöissä syntyvät useimmiten kommunikaatiovaikeuksista. Ne puolestaan syntyvät siitä, ettei yhteisön jäsenten moninaisuutta muisteta tai osata huomioida työn arjessa tai päätöksenteossa. Välillä tulee oletettua liiaksi. Esimerkiksi, että kaikki muutkin maailman ihmiset toimisivat juuri minun persoonalleni rakentuneiden toimintamallien kautta. Kaikki lähtee yksilöistä, heidän kyvyistään olla osana moninaista yhteisöä. Siksi sen pohtimiseen on hyvä käyttää aikaa.
Henkilöarvioinnit työnhaussa konsultin silmin
Valmistuttuaan Metropoliasta tuore ammattilainen siirtyy suoraan työelämään tai työnhakijaksi. Enää ei riitä hakemus ja haastattelu. Miksi työnhausta on tullut niin monimutkaista? Tapasin konsulttina toimivan Saara Karhulan Cubiksista, jolta sain arvokasta tietoa rekrytoinneissa käytettävien henkilöarviointien maailmasta. Cubiks on kansainvälinen konsultointiyritys, joka tuottaa palveluja henkilöstön arviointiin ja kehittämiseen. Yritys toimii kansainvälisesti 12 eri maassa. "Meitä on yhteensä 150 konsulttia, paikallistoimistot ovat tyypillisesti pieniä. Leimallista on, että meidän toiminnassa yhdistyvät psykologinen ja HR osaaminen sekä IT-osaaminen. UK:ssa toimii Cubicksin tuotekehitys- ja tutkimusyksikkö eli arviointi- ja konsultointityön lisäksi meillä on myös tuotteita, joita käytetään henkilöarvioinneissa ja henkilöstön kehittämisessä. Soveltuvuusarviointeja toteuttavia tahoja on Suomessa monta." Miten työnantajat käyttävät palveluitanne rekrytointitilanteessa? "Jotkut yritykset ostavat tuotteitamme, niin että myymme ne kyseiselle organisaatiolle ja koulutamme heidät käyttämään niitä. Rekrytoitavat saattavat tällä tavoin olla tekemisissä tuotteidemme kanssa. Teemme myös itse henkilöarviointeja, joissa on mukana tyypillisesti kaksi-kolme viimeistä kärkivaiheen hakijaa. Henkilöarviointipäivä on tavallisesti työpäivän mittainen ja se tapahtuu toimistollamme. Arvioitavat tekevät haettavasta tehtävästä riippuen erilaisia kykytehtäviä, työelämän simulaatioita ja itsearviointitehtäviä. Tavoitteena on saada tietoa mm. henkilön työmotivaatiosta, työskentelytavasta, yhteistyötyylistä sekä oppimisvalmiuksista. Päivän aikana on myös konsultin haastattelu, jossa käydään läpi henkilön työhistoriaa ja taustaa, mutta eniten keskitytään tehtävän kannalta keskeisiin kompetensseihin." Mitä kompetensseilla tarkoitetaan? "Kompetensseilla tarkoitetaan henkilön toimintatapaa ja käyttäytymisen piirteitä erilaisissa tilanteissa. Kompetensseihin vaikuttavat mm. henkilön persoonallisuus, osaamiset ja taidot, kokemus, motivaatio ja asenteet. Työnantajia voivat kiinnostaa esimerkiksi henkilön yhteistyö-ja neuvottelutaidot-, johtamistaidot, paineensietokyky, tai jotkin muut työtehtävään oleellisesti liittyvät asiat." Miksi jo "suorittavan tason" tehtäviin tekijää valittaessa tehdään henkilöarviointeja? "Rekrytointiin panostetaan nykyisin entistä enemmän, koska tehtävät ovat muuttuneet paljon monimutkaisemmiksi ja tiedon määrä on valtava. Ns suorittavan tasonkaan töissä ei pärjää pelkällä ammattiosaamisella vaan esimerkiksi vuorovaikutustaitojen merkitys korostuu yhä enemmän. Ehkä siksi entistä varhaisemmassa vaiheessa rekrytointiprosessia otetaan valintamenetelmiä avuksi. Toki sekin on hyvä huomioida, että rekrytointi vie sekä aikaa että rahaa ja siksi ns. virherekrytointeihin ei ole yrityksissä varaa. Työnantajan kannalta itse rekrytoinnin toteuttaminen sekä henkilön perehdyttäminen on tärkeä prosessi ja siihen halutaan panostaa. Myös työntekijän näkökulmasta ammattitaitoisesti toteutettu rekrytointiprosessi on etu, se mahdollistaa mm. motivaatioon, urasuunnitelmiin ja työskentelytapoihin liittyvän pohdinnan ja harkinnan. Ymmärrän kyllä, että moni kyseenalaistaa arviointeja ja se voi tuntua vieraalta, jos ei ymmärrä, mitä niillä haetaan takaa. Kun tapaan työnhakijoita, pyrin korostamaan, että tämähän on myös heidän etunsa. Pääsee miettimään, onko tämäntyyppinen työ oma juttu. Parhaassa tapauksessa hakija voi saada tästä itselleen vinkkejä omista vahvuuksista ja kehittymiskohteista ja tunnistaa, minkälaisiin asioihin voisi kiinnittää enemmän huomiota.” Minkälaista mielestänne on tämänhetkinen suomalaisten työnantajien rekrytointiosaaminen? "Osaaminen vaihtelee varmasti organisaatioittain. Erilaisissa organisaatioissa on varmasti erilaiset resurssit ja variaatio on uskoakseni laaja, joten vaikea antaa yksiselitteistä vastausta. Sen ymmärrän, että tuntuu kurjalta, jos lähettämäänsä hakemukseen ei saa vastausta. Ymmärrän kuitenkin myös sitä henkilöä, joka saa ne kaksisataa hakemusta eteensä ja yrittää niiden joukosta etsiä sopivimman henkilön. En usko, että lähtökohtaisesti työnantajat haluaisivat antaa käsityksen, etteivät he olisi kiinnostuneita henkilöistä, joita kiinnostaisi työskennellä yrityksessä. On kuitenkin hyvä muistaa, että rekrytointitarve voi vaihdella paljonkin yrityksissä ja yksittäiselle esimiehelle rekrytointitarve ei tule kovin usein vastaan, joten on hyvä, että on kaltaisiamme organisaatioita, joilta saa tarvittaessa apua ja tukea." Entäpä rekrytointikonsultteina toimivien osaaminen? "Koska käytämme arvioinneissa omia tuotteitamme, koulutamme ja sertifioimme kaikki niitä käyttävät konsultit. Samoin toimimme niiden yritysten kanssa, jotka käyttävät meidän tuotteitamme. Jokaiseen tuotteeseemme liittyy oma sertifiointi, joka voi olla päivän tai useamman päivän kestävä koulutus. On todella tärkeää, että arviointia tehdään monimenetelmäisesti, sillä yhden menetelmän perusteella ei voi tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Siksi rekrytointiprosessiin ja arviointipäiviin liittyykin tyypillisesti haastattelun lisäksi muita tehtäviä ja menetelmiä. Rekrytointipäätöksen tekee viime kädessä aina palkkaava yritys ja erilaisilla henkilöarviointimenetelmillä ja testeillä saadaan tukea tämän päätöksen tekemiseen." Mitä, jos se testipäivä ei olekaan itselle paras mahdollinen? "Monesti hakija miettii, oliko kyseessä paras mahdollinen päivä. Tärkeintä on tulla ja toimia omana itsenään, niin saa parhaan ja totuudenmukaisen arvioinnin. Arviointipäivään en kuitenkaan suosittelisi tulemaan esimerkiksi sairaana tai muusta syystä ei-työkykyisenä.” Voiko testivastauksia manipuloida? Esimerkiksi vastaamalla niin kuin luulee, että kannattaisi vastata? "No periaatteessa esimerkiksi itsearviointitehtävissä näin voisi tehdä vaikka vastaamalla täysin sattumanvaraisesti kysymyksiin, mutta en suosittelisi sitä kenellekään. Se ei anna henkilöstä oikeaa kuvaa eikä hyödytä henkilöä itseäänkään, koska itsearviointien rinnalla painoarvoa on myös toisten havainnoilla ja vaikutelmilla henkilön käyttäytymisestä. Onhan sekin hyvä tietää, että monesti itsearviointitesteissä on ominaisuuksia, joilla varmistetaan, ettei vastausten manipulointi olisi mahdollista. Näkisin, että se on asennekysymyksin - pitää olla ymmärrystä siihen, että kaikissa ihmisissä on vahvuuksia, mutta myös kehittämistarpeita. Ei ole olemassa täydellistä ihmistä ja omien kehittymisalueiden tunteminen vahvuuksien rinnalla on hyödyllistä " Olisiko vielä vinkkejä AMK-tutkintoon valmistuneelle, miten suhtautua arviointiin työtä hakiessa? "Peräänkuulutan ennakkoluulotonta asennetta ja avointa mieltä. On sellainen kun on. Kannattaa miettiä työpaikkaa hakiessaan, onko hakemassa itselleen sopivaa roolia. Ymmärrän, että paineita saada työpaikka on ja hakemuksia tulee laitettua joka paikkaan, mutta jokaisen olisi hyvä miettiä ja omata näkemystä siitä, minkätyyppisessä tehtävässä voisi onnistua ja viihtyä. Siitähän henkilöarvioinnissakin on viime kädessä kyse." -- Kiinnostuneille lisäinfoa tuotteista (linkin takana PDF-tiedote): Cubiks_PAPI_Tuotekuvaus_Press -- Oletko samaa mieltä Saaran kanssa? Jätä kommenttisi, niin pähkäillään lisää yhdessä! //
International Workshopping: Student and Alumni Employability
Yesterday, I was honored to take part in International Week at Creative Wellbeing of Helsinki Metropolia UAS. I had pleasure to work with Dr Christopher Seenan, Lecturer in Physiotherapy from Glasgow Caledonian University, Scotland. Our workshop was bound around student employability. The workshop participants were exchange and Metropolia's students as well as Metropolia lecturers. We heard from Chris how in Scotland, GCU has searched for strategies that involve and empower students in maximizing their employability skills. The workshop attendees had group discussion over the matter and their key findings include the importance of self-assurance, self-confidence, resilience and student's willingess to engage in Life Long Learning. My input to this workshop was about Metropolia's Alumni viewpoint. We measure our success in educating future professionals by asking our Alumni to fill out a survey a year after their graduation. The questionnaire focuses on Alumni employability and it is highly detailed with questions concerning their employment after graduation, the lenght of possible unemployment, current employer, their own position, the sector they work at, their payrate, their future plans of career developing. The survey also measures how the Alumni think of Metropolia's curricula and quality of given education, i.e. has their Alma Mater given them enough and suitable tools and knowledge to enter the labour market. The Alumni Survey has been conducted for 5 years now together with other Universities of Applied Sciences in Finland. This survey reaches each year answering rate of 40-45% and the results show how each year the labour market changes from better to worse - or some day in the future, hopefully, vice versa. International Staff Week continues at Vanha Viertotie all week. I encourage everyone to use these kind of opportunities to network internationally and enjoy inspiring collaboration with international partners!
Korkeakoulutettujen rekrytointikyselyn tulokset
Korkeakoulutettujen rekrytointikysely käynnistyi helmikuun 2014 alkupuolella. Kysely keräsi 22 vastaajaa, lämmin kiitos teille! Tässä blogimerkinnässä julkaistavat, anonyymeina pysyvien vastaajien kokemukset ovat subjektiivisia. Ehkä ne silti antavat vihjeitä siitä, mitä kaikkea voi tulla eteen korkeakoulutetuille työnhakijoille. Tarkoituksena oli kartoittaa, minkälaisia kokemuksia rekrytointiprosesseista on viime aikoina saatu. Kyselyssä ei tiedusteltu koulutusalaa, sukupuolta tai ikää. KYSELYTULOKSET 1. Mikä on koulutustasosi? Korkeakoulututkinto. 76% Useampi kuin yksi korkeakoulututkinto. 19% Opiskelen vasta korkeakoulututkintoa. 5% 2. Montako vuotta työkokemusta takanasi? (vapaaehtoinen kysymys) Kuviossa: Työvuosien määrä [vastaajien määrä]. 3. Mikä on työtilanteesi? Olen työtön työnhakija / TE-toimiston asiakas. 24% Haluan vaihtaa nykyisestä työstäni toiseen. 5% Etsin nykyisen työni ohelle lisäansioita sivutyöstä. 5% Olen tällä hetkellä työllistynyt ansiotyöhön. 43% Lähiaikoina tiedän siirtyväni työnhakijaksi (2 viikkoa - 3 kk aikajänne). 5% Ei, työllistän itse itseni eli olen yrittäjä / freelancer 5% Muu 14% 3b. Kauanko olet etsinyt töitä? 1-3 kk 20% 3-6 kk 10% 6-12 kk 30% Yli 12 kuukautta 40% 3c. Jos et parhaillaan ole työnhakija, montako työpaikkaa hait, kunnes sinut rekrytoitiin? Haetut työpaikat, kappalemäärä / %-osuus vastaajista 1 haku / 10% 2-5 hakua / 20% 6-10 hakua / 10% 10-20 hakua / 10% 20-30 hakua / 10% yli 100 hakua / 10% Muu määrä hakuja / 30% 4. Mitä kanavia olet viimeisen 12 kuukauden aikana käyttänyt työnhakuun? Yrityksen tai organisaation omat Internet-sivut 17% Työministeriön www.mol.fi -sivusto 13% Muu Internet-palvelu 16% Korkeakoulu (koulutusohjelma/ ura- ja rekrytointipalvelut) 6% Työvoiman vuokraus- tai välityspalvelu tms. 5% Työvoimatoimisto ja/ tai työllistäminen 4% Lehti-ilmoitus 7% Kysynyt työnantajalta suoraan tai lähettänyt "avoimen hakemuksen" 7% Työnantaja ilmoitti paikasta henkilökohtaisesti 5% Suhdeverkostot: ystävät, tuttavat, sukulaiset 11% Suhdeverkostot: korkeakouluopintojen aikana saatu kontakti 5% Muu 4% 5. Sujuiko rekrytointiprosessi mallikkaasti? Muutamia mielenkiintoisia avoimia vastauksia. "Usein käy ilmi, että halutaan palkatonta orjatyövoimaa yritykseen, jota ei käytännössä ole olemassa." "Yleisellä tasolla rekrytointiprosessi sujui varsin normaalisti. Kävin useassa haastattelussa ja pääsin prosesseissa hyvinkin pitkälle, mutta valinta osui usein toiseen hakijaan. Lopulta tähän työhön minut kutsuttiin, haastattelun jälkeen annettiin uskoa, että valinta saattaisikin osua johonkin toiseen, mutta lopulta ottivat kuitenkin minut. Myöhemmin selvisi, ettei muita ole edes haastateltu." "Parhaimmillaan opintojen aikana sain joulukuussa tiedon, "ettei valinta osunut minun kohdalleni kyseisen vuoden kesätyöntekijöitä valittaessa"" "Firmojen avoimien työhakemusten jättösivustot eivät toimi. Niiden täyttäminen on työlästä ja todella monessa firmassa niitä ei edes seurata. Ainoastaan suora yhteys (email, puhelu, käynti) toimii. Jos on virallinen haku päällä, tulee hakusääntöjä noudattaa pikkutarkasti. Ja yrittää vähän enemmän, kuin muut." "Pääasiassa ok, joskin tieto valinnasta usein venyy. Kerran sain rekrykonsultilta tiedon, etten tullut valituksi reilua viikkoa ennen kuin työnantaja itse otti vielä yhteyttä ilmoittaakseen saman. Tilanne oli vähän hassu ja antoi vähän oudon kuvan prosessista, mutta toisaalta oli hyvä tilaisuus kysyä palautetta." "100 hakemusta lähetetty ja noin 95 prosenttiin olen saanut palautetta!" "En ole koskaan saanut työtä virallisia kanavia, mutta tiskin alla olevien paikkojen markkinoilla olen suhdeverkostolla pärjännyt. Suurin osa virallisista hakemistani paikoista on lähettänyt tiedon etten ole tullut valituksi. " "Muutama on kertonut kuka on palkattu, ja hänen koulutuksensa ja perustelut valinnalle, se on ollut tosi hieno homma! On myös paikkoja joista ei kuulu pihaustakaan, se on tosi kurjaa." 6. Minkälaisia rekrytointiprosesseja olet läpikäynyt? Työnantajan oma: hakemus + haastattelu -menetelmä 47% Työnantajan ulkoistama: hakemus + haastattelu -menetelmä 29% Työnantajan ulkoistama: hakemus, kutsu testeihin tai muu "välikarsinta" + haastattelu 13% Muu 11% 7. Oletko saanut palautetta rekrytointiprosessin päätyttyä? Tämä ei ollut pakollinen kysymys, vastaajia vain 15 kappaletta. Heistä 4 /15 kertoo, ettei ole saanut palautetta lainkaan. Samoin 4 / 15 kertoo saaneensa tiedon, että on tai ei ole tullut valituksi tehtävään. Kuitenkin 7/15 kertoo saaneensa palautetta aina tai ainakin joskus. 8. Oletko voinut antaa palautetta rekrytointiprosessista halutessasi? Kyllä, sain tiedon, miten antaa palautetta. 19% Ei, olin epätietoinen palautemenettelystä. 48% En tiedä, olinko saanut tietoa palautemenettelystä. 33% 9. Kaikille vastaajille pakollinen kysymys: Oletko koskaan osallistunut rekrytointiprosessissa ulkopuolisten yritysten järjestämiin seulontoihin, esim. psykologisiin testeihin? Tämä oli avoin kysymys. Vastaajista 7 ilmoitti, ettei ole koskaan osallistunut muihin testeihin kuin varsinaisiin työhaastatteluihin. Loput 15 vastaajaa kuvaavat soveltuvuusarviointeihin tai muihin vastaaviin "karsintoihin" osallistumista muun muassa näin: "Rekrykonsulttiyrityksen psykologiset ja älykkyystestien kaltaiset psykologiset testit. Aika vitsejä, mutta tuloksista löytyi samaistuttavaa." "Yhden kerran oli paperilla tehtävä persoonallisuus- tai vastaava testi. En oikein ymmärtänyt kysymysten perusteella miten se liittyi haettavaan työtehtävään. Ei ollut mielestäni kauhean hyvä mittari omalle osaamiselleni." "Kyllä, psykologisiin testeihin sekä ulkopuolisten rekrytointikonsulttien haastatteluihin. Mielestäni nämä ovat olleet haettaviin paikkoihin nähden relevantteja toimenpiteitä." "Varsinaisia testejä ei ole vielä tullut suoritettua, mutta yhden kerran olen suorittanut videohaastattelun niin, että itse nauhoitin rekrytointifirman valmiiksi nauhottamiin kysymyksiin omat videovastaukset." "Muutamissa rekrytointiprosesseissa olisi ollut psykologinen testi edessä, mutta en ole päässyt ensimmäistä haastattelua pidemmälle kokeneempien hakijoiden mennessä ohitseni." "Aikanaan minut kutsuttiin ryhmähaastatteluun, jossa mitattiin muun muassa sosiaalisia taitoja tulevien työkaverien kanssa." "Olen osallistunut 2001. Psykologinen testi kesti tunteja ja sain palautteen mukaan hyvän arvion. Testi sisälsi kuvallisia ongelmanratkaisutehtäviä, sanallisia tehtäviä, hahmottamista ja piirtämistä sekä haastattelun. Oikeastaan en tiedä testin tarpeellisuutta ja mitä lisäarvoa se toi. Itse en ole vastaavia testejä rekrytoidessani käyttänyt." "Solveltuvuustestit rekrytointifirmassa. En osaa sanoa, miten hyvin ne kuvasivat minua. Ehkä 50% oikein kuvattu." "Olen, minulle on tehty Thomas-analyysi. Analyysistä ei mielestäni selvinnyt mitään suurta ja mullistavaa, mutta yksi työnantaja käytti analyysin yhtä lausetta (mikä ei ollut edes suoranaisesti totta) syynä siihen miksi päätyi toiseen hakijaan." 9b. Jos vastasit edelliseen kyllä, koetko että ns. testit ovat merkityksellinen rekrytointiprosessin osa? Tämä oli avoin kysymys. 15 vastaajan joukosta nousi seuraavia mielipiteitä: "Minun kokemukseni perusteella analyysi sai liian suuren merkityksen, kun sen pitäisi olla vain tukena rekrytointiprosessissa." "Kyllä. Varsinkaan pienemmillä firmoilla ei muuten ole resursseja hoitaa koko rekryprosessia kunnolla läpi." "En usko." "Hyvin vastuullisissa ja johtotehtävissä ne voivat olla tarpeen. Erityisosaamista vaativissa asiantuntijatehtävissä koulumenestys ja mahdollinen työkokemus tai työnäytöt antavat riittävän kuvan osaamisesta. Kyseisessä tapauksessa karsittiin hakijamäärää ilmeisen reippaasti." "Kallis ratkaisu." "Kyllä varmasti jokainen testi on merkityksellinen, ainakin jossain määrin. Etenkin työtehtävät, joissa vastuu on suuri (esimerkiksi vaikka voimalaitoksen valvomohenkilöstö), on hyvä kartoittaa muullakin tavalla henkilön soveltuvuus tehtävään." "Haastattelutilanteisiin voi harjoitella, mutta testeissä tai muissa tehtävissä voi paljastua myös muita piirteitä henkilöstä." "Omia kokemuksia: Videohaastatteluissa tämä karsii heti pois henkilöt, jotka eivät ole tottuneet esiintymään luonnollisesti kameran edessä." "Riippuu onko testaamassa keskenkasvuisia nuoria ihmisiä joilla ei ole kokemusta asioista." 10. Haluatko kertoa kokemuksistasi tarkemmin? Tämä oli avoin kysymys. Vastaajat kuvasivat rekrytointiprosesseja ja rekrytoitumispyrkimyksiään muun muassa seuraavasti: "Työnhaku on aivan toivotonta hommaa." "Tiedän varmaksi, että nykyisen työnantajani "avoin hakemus" sivusto oli jäänyt vaille seurantaa. Lopulta, kun kerroin kaverini hakeneen sitä kautta, ilmeni, ettei sinne ollut edes tunnuksia enää." "Suuressa osassa firmoja työhakemuksia eivät käsittele rekrytoinnin ammattilaiset. He saattavat olla yhtä tunareita rekrytoinnissa, kuin hakija on hakemisessa. jopa suoraan sähköpostitse toimitettu kaverini hakemus olisi jäänyt huomaamatta, jos en olisi muistanut patistaa osapuolia käsittelemään sitä. Jos ei kuulu mitään, niin soita perään." " Tiedän työpaikasta, jonne hakiessaan kaverini joutui kokemattomien haastattelijoiden "testeihin." Annettiin tehtävä tehtäväksi ja samalla aiheutettiin "häiriötä" muka vahingossa esim. ylimäärisiä kävijöitä huoneessa, "kiinnostavia" keskusteluja samaan aikaan samassa huoneessa ja äänen korottamista kesken keskustelun. Kaverini koki prosessin huvittavan amatöörimäiseksi ja niin lopulta osoittautui työtehtävissä esimieskin amatööriksi HR asioissa. Lähes minimipalkkaisen duunin haastattelu kesti 2 h ja hakijoita oli 1-3." "Oma työnhakuprosessini oli helpompaa siinä mielessä, että kävin samalla töissä kun hain uutta. Tutkintoni saatuani halusin päästä työelämässä eteenpäin eikä oma yritykseni pystynyt tarjoamaan minulle uusia haasteita." "Inhimillisyys ja asiakaskeskeinen näkökulma on rekryfirmoille ja osalle työnantajista vierasta. Hakija pakotetaan täyttämään kaavamiaisa ikkunalomakkeita sekä antamaan järkyttävä määrä tietoa itsestään ja saatu palaute tai muu vastine on mitätöntä. Usein näiden hakemusten täyttämiseen menee minunlaisella pitkällä uralla olleella useita tunteja. Tämän lisäksi halutaan vielä CV ja yksilöity hakemus. Tunteja kuluu ja usein jää aika tyhjä olo, palute on kiitosviesti automaattiselta e-mailirobotilta?? Välillä tulee mieleeen, että mihinköhän tietojani nyt ja tulevaisuudessa käytetään." Ja opiskelijoina vielä olevat, huomatkaa tämä kokeneemman neuvo! "Pään hakkaamista seinään on työnhaku sille, joka ei opiskeluvuosinaan osannut pelata korttejaan oikein - eli suorittaa harjoitteluita paikoissa, joissa on mahdollisuuksia jatkotyöllistymiseen." Verkostoitumisen merkityksestä muistuttaa tämä vastaus: "Onnistuneillakaan kokemuksilla, vakuuttavilla työnäytteillä (näin ovat luonnehtineet itse haastattelijat) tai ylistävillä työtodistuksilla ei tee mitään, jos ja kun sinua ei ole käytännössä olemassakaan oikeiden ihmisten silmissä." Oliko tämä kysely kiinnostava? Tähän kyselyyn vastanneista suurin osa koki kyselyn erittäin tai melko hyödylliseksi. "Vaikka omalla kohdallani kaikki on sujunut hyvin, tiedän että monesti niin ei ole ja prosessit saattavat olla värikkäitä." "Kyllä! Sain pohtia omaa työnhakuprosessiani puoli vuotta työn vaihtamisen jälkeen." "Kyllä ja hyvin ajankohtainen vaikeassa työllisyystilanteessa." Hutejakin tuli, kyselyn rakennetta kritisoitiin ja todettiin, ettei sisältö palvellut yrittäjän tilannetta. Aina on vara tehdä paremmin. Vuoropuheluja teemasta "korkeakoulutettujen rekrytoituminen" jatketaan kevään 2014 aikana. Tulevina viikkoina haastatteltavina ovat rekrytointikonsultit ja mm. soveltuvuusarviointijärjestelmiä tarjoava ja konsultteja kouluttava yritys.
Ammatti-identiteetin rakentamisesta
Miten sinusta tulee ammattilainen? Tuoreen tutkintoon valmistuneen näkökulmasta kaikki on mahdollista, ammatilliset polut ovat valittavissa, pitää vain lähteä liikenteeseen. Onko se niin helppoa? Ennen valmistumista mielen voi vallata kauhu: enhän mä edes tiedä MITÄ MÄ HALUAN OIKEASTI TEHDÄ! Ajatukset tuppaavat rullaamaan samoja ratoja, jos ahdistaa tai pelottaa. Silloin toimintakyky saattaa lamaantua. Tutkintoon valmistuminen on yksi vaihe elämässä. Opiskelemaan hakeutuessaan ei varmuudella voi tietää, mihin menee töihin valmistuttuaan. Eikä tarvitsekaan tietää. Mikään ei ole tärkeämpää, kuin seurata omia intohimojaan. Näin meitä lohduttaa ainakin filosofian tohtori, lue 13.2. julkaistu Lauri Järvilehdon haastattelu, jossa hän kertoo kutsumustyöstä ja siinä sivussa intohimon merkityksestä ihmisen koko elämässä: "Kutsumustyö ei tarkoita myöskään koulutusta vastaavaa työtä. – Täytyy selvittää, missä oma intohimo on, mikä on minun mielestäni siistiä, ja kuinka voin palvella toisia ihmisiä intohimoni kautta." Pelko epäonnistumisesta pitää karistella pois mielestä. Mutta miten se onnistuu? Vertaistuki auttaa monia. On hyvä käydä vuoropuheluja toisten ihmisten kanssa, se auttaa vahvistamaan käsityksiä itsestä, omasta osaamisesta ja mahdollisuuksista. Itsenäinen iedonhankinta oman opiskeltavan ammattikentän ominaispiirteistä aloitetaan tietysti jo opiskeluaikana. Lisätukea ammatti-identiteetin rakentamiseksi voi saada hakemalla tuoretta tietoa netistä. Yksi tiedonlähde löytyy osoitteesta Töissä.fi , jossa kerrotaan suomalaisista korkeakouluista valmistuvien sijoittumisesta työelämään. Jos olet itse valmistunut jo tutkintoon ja siirtynyt työelämään, mikset auttaisi tiedonjanoisia (myös niitä, jotka vasta valitsevat tulevaa koulutusalaansa), käymällä lisäämässä palveluun oman tarinasi siitä, miten sinusta tuli sinä! Opiskeluaikana voi lähteä nuuhkimaan ammattikentän tuulia myös etujärjestöihin tutustumalla. Useimpiin ammattijärjestöihin voi liittyä opiskelijajäseneksi. Se voi olla jopa ilmaista. Opiskelijajäsenten edut vaihtelevat, kannattaa tutustua ehtoihin ennen liittymistä. Tärkeää on muistaa, että ammattiliittoa saa ja voi vaihtaa valmistumisen jälkeen - jos vaikka sijoittuukin ihan eri alalle kuin mitä opiskeluaikana valittu organisaatio edustaa. Voi tietysti liittyä pelkän työttömyyskassan jäseneksi. Moni tekee niin, koska se on halvempaa. Useimmiten "kassan jäsenyys" ei tarjoa muuta kuin mahdollisuuden kartuttaa mahdollisen työttömyyden varalle ansiosidonnaisia päivärahoja. Liittoon järjestäytymisen aste on perinteisillä ammattialoilla korkea. Juristit, lääkärit ja opettajat liittyvät liittoihin, vaikkeivat tarvitsisi kaikkia niiden palveluja. Miksi ihmeessä? Ehkä siksi, että joukossa on voimaa. Tai siksi, että järjestön kautta he ovat saman ammattikunnan edustajien kanssa tekemisissä. Samassa verkostossa. Mahdollisesti yhteisissä tapaamisissa ja ainakin yhteisten tiedonlähteiden äärellä, kuten oman alansa työmarkkinatilanteesta kertovien tutkimustulosten tai omaan alaan liittyvien uusimpien muutosten tiedotuksen piirissä. On myös aloja, joita ei yhdistä yksi yksittäinen tutkintonimike, näitä ovat vaikkapa kulttuuriala, viestintä ja media. Ammattilaiseksi tullaan näille aloille monia eri reittejä pitkin. Toisilla on filosofian kandin, toisilla medianomin paperit, joillain ei ole tutkintoa ollekaan, mutta vuosikymmenien työkokemus. Heillä kaikilla voi olla yhteiset intressit ammattialansa etujen valvonnassa. Liittoon järjestäytyminen tuoreena ammattilaisena on järkevää paitsi erilaisten jäsenille tarjottavien koulutusten, tapahtumien, oman alan palkkavertailutiedon tai työsuhdelakineuvonnan vuoksi, myös vertaistuen löytämiseksi. Joukolla voidaan tehokkaammin tehdä asioille "jotain". Samaa ammattialaa koskevat, yhteisesti jäsenten keskuudessa tunnistetut ongelmat voidaan "nostaa pöydälle" ratkaistaviksi helpommin kuin yksin erilaisia epäkohtia vastaan taistelemalla. Tärkeintä ammatti-identiteetin rakentamisessa on -intohimon lisäksi- kasvattaa ammattiosaamistaan ja ammattilaisverkostojaan aktiivisesti. Ei sekään haittaa, että tietää riittävästi omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan työelämässä. Kaikkea ei tarvitse selvittää yksin. Tapoja löytää ammatillinen vertaisryhmänsä on monia. Ota selvää ja valitse itsellesi paras tapa.
Työelämään siirtymisen nivelkohta
Vastavalmistunut, tutkinnon suorittanut, tuore ammattilainen. Miten tahansa ihminen itsensä identifioi, valmistuttuaan opiskelijasta tulee Metropolia ammattikorkeakoulun alumni. Valmistumisen ja työelämään siirtymisen välinen ajanjakso on merkittävä nivelkohta. Miten ammattikorkeakoulu voisi tai miten sen pitäisi tukea valmistumassa olevien tai aivan vastavalmistuneiden joukkoa? Tällä hetkellä systemaattista menettelyä vastavalmistuneiden tukemiseksi ei ole. Eivätkä kaikki tukea kaipaakaan. Kun alumni pullahtaa korkeakouluputkesta ulos, hän on omillaan. Valmistuneelle on kertynyt työkokemusta kesätöistä, työharjoittelujaksolta ja opinnäytetyön toimeksiantaja on mahdollisesti jo rekrytoinut hänet. Lisäksi tuoreella alumnilla on laajat verkostot, jotka hän on rakentanut opiskeluvuosien aikana. Hän tuntee omat alumnikollegansa, tai useammankin vuosikerran talon eri tutkinto-ohjelmien kasvatteja, parhaimmillaan verkostoissaan on myös opiskelijayhdistysaktiiveja tai esimerkiksi harrastuksen kautta kertyneitä kontakteja. Lisäksi hän on ehtinyt ottaa haltuun joukon oman alansa ammattilaisia, koska nämä ovat käyneet vierailevina luennoitsijoina tärkeillä opintojaksoilla, joista hän opiskeluaikana on ottanut kaiken irti. Kuulostaako vieraalta? Kaikilla ei ole opiskeluvaiheessaan voimavaroja tai osaamista, he eivät kykene toimimaan sosiaalisesti taitavasti ja tunneälyään kehittäen. Pitäisi kyllä. Mutta oma elämäntilanne painaa. Eläminen maksaa. Opiskelu stressaa. Oma persoonakin on vasta kypsymässä. Metropoliasta valmistuvat työllistyvät erinomaisesti. Silti, talouslukujen tilanteesta huolimatta, aina joku jää ulos. Kaikille ei tapahdu sulavaa siirtymistä opiskelijasta tutkinnon suorittaneeksi tai vastavalmistuneesta työntekijäksi. Ja vaikka töitä saakin, se ei välttämättä vastaakaan omia mielikuvia siitä, mitä työnteon pitäisi olla. Uran alkuvaiheissa tarjolla saattaa olla pelkkää sijaistamista, pätkää tai silpputyösuhteita. Työelämään siirtyminen ja ammattilaisuuteen kasvamisen ensivaiheet voisivat olla paremmin ohjattavissa. Mutta kenen vastuulle ratkaisujen etsiminen ja toimintatapojen kehittäminen kuuluu, kun kyseessä ovat juuri valmistuneet? Yksilön vastuu! huutaa joku. Yhteiskunta huolehtii perusturvasta! kiljaisee toinen. Sellaista se on, syrjäytyneen arki! karjaisee kolmas. Mene vuokrafirmaan! neuvoo neljäs. Liitot on sitä varten! vihjaisee viides. Kaikki mielipiteet ovat perusteltuja. Mutta mitä, jos nämäkään huutelut eivät auta sitä yksilöä, jolla on epätietoinen ja ehkä hieman epätoivoinenkin tilanne. Voisiko olla mahdollista, että alumnikollegat kykenisivät auttamaan? Entäpä kokeneemmat alumnit, joilla on jo vakiintunut työelämäkokemus? Uskon, että auttamishaluja löytyy. On kokeneita työelämän konkareita, jotka ovat jääneet eläkkeelle. On heitä, jotka on irtisanottu tai lomautettu. Osalla heistä on valtavat varannot voimia ja kykyä, sekä parhaimmillaan myös tulenpalava halu auttaa. Neuvojen tarpeessa olevien ja mielellään tukea antavien ihmisten kohtaamisten mahdollistaminen saattaa ollakin pahin ongelma. Ratkaisuna nivelkohtien tukemiseksi, korkeakoululle voisi olla eduksi kehittää toimiva alumnien mentorointiohjelma. Parhaimmillaan kevyellä ohjauksella käynnistyvät mentorointisuhteet palvelisivat monenlaisia tarpeita. Alumnit mentoroisivat tuoreempia alumneja tai vielä opiskelijastatuksella olevia, tai alumnit saisivat itselleen kokeneemman mentorin joltain itseään kiinnostavalta sektorilta, esimerkiksi yritystä perustaessaan. Hyvä lukija. Tämä on keskustelunavaus. Mitä mieltä olette? Tulisiko Metropolia Ammattikorkeakoulun pyrkiä kehittämään ja käynnistämään mentorointiohjelma alumneille? Miten se voisi onnistua?
Voiko työyhteisössä olla ystäviä?
Ystävänpäivää vietetään kuluvan viikon perjantaina, 14.2.2014. Mitä, jos työ vie kaiken ajan, eikä ystävyyssuhteita ehdi vaalia riittävästi työajan ulkopuolella? Voiko työpaikalla olla ystäviä? Usein ystävyyttä määrittää se, että toinen hyväksytään sellaisena kuin hän on, vikoineen ja hyveineen. Ystäviä yhdistää yksi tai useampi yhteinen kiinnostuksenaihe. Ystävät luottavat toisiinsa, uskoutuvat toisilleen. Tukevat toisiaan vaikeina hetkinä. Antavat rakentavaa kritiikkiä tarvittaessa. Heittävät hurttiakin huumoria, loukkaamatta kuitenkaan ketään. Eivätkö nämä kaikki asiat toteudu myös modernissa työelämässä? Tulisiko selkeä ero kollegan ja ystävän välillä säilyttää? Epäilen, onko sellainen edes mahdollista työyhteisöissä, joissa ei ole vahvoja rooleja ja hierarkioita, vaan kaikki aulapalveluhenkilöstä toimitusjohtajaan ovat virallisesti määritelty "yhdeksi suureksi perheeksi". Voiko ystävystyminen olla työnantajan näkökulmasta ongelmallista? Hankaluutta voi aiheuttaa tilanne, jossa ystäviksi päätyneiden kollegoiden työtehtävissä keskittyminen herpaantuu. Työaikaa käytetään vaikkapa yhteisen vapaa-ajan suunnitteluun. Toisaalta voi olla, että vapaa-ajalla ystävykset ratkovat työhönsä liittyviä ongelmia. Kukaan ei raportoi sitä työaikakirjanpitoon eikä siitä saa ylityökorvauksia. Voiko roolien sekaantuminen olla virhe, joka kostautuu esimerkiksi urakehityksen hidastumisena? On mahdollista, että kollega tunkee ystäväksi. Jos lähentyminen ei tunnu itselle mieluisalta, on osattava suojella itseään ja toimittava diplomaattisen jämäkästi. Vedettävä selkeä raja. Olen itse todennut mahdolliseksi kehittää ystävyyssuhteita työpaikalla. Ne perustuvat molemminpuoliseen kunnioitukseen. Yhdistäviä tekijöitä ovat myös koulutustausta ja mielenkiinnon kohteet. Olen kokenut, että ystävyys on työpaikalla voimavara, joka auttaa jaksamaan. Vaikka tiet jossain vaiheessa työtehtävien vaihtuessa eroaisivat, jää jälkeen luottamuksellinen, aikuinen ystävyys. Sen ansiosta on mielekästä jatkaa yhteydenpitoa. Näin ammatilliset verkostot laajenevat luontevasti. Vaikkei aivan ylimmiksi ystäviksi kollegan kanssa yltäisikään, muita voi kohdella ystävällisesti. -- Onko sinulla kokemuksia työyhteisössä syntyneestä ystävyydestä tai ilmiön hyvistä ja huonoista puolista? Avaa rohkeasti sanainen arkkusi, jätä kommenttisi!
Yhteisiä ponnistuksia tarvitaan
Sain ilokseni työskennellä lähes täyden vuoden Metropolia alumnit ry:n toiminnanjohtajana. Nyt pesti on ohi. Alumnisuhdetoiminnan muutokset ovat käynnistyneet Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Metropolia Alumnit ry on jo 12-vuotias. Se jatkaa toimintaansa vuoden 2014 alusta itsenäisenä yhdistyksenä, ilman Metropolian sponsoroimaa toiminnanjohtajan työpanosta. Muutos saattaa vaikuttaa radikaalilta. Ilman päivittäisistä toiminnoista ja yhdistyksen jäsenpalveluista huolehtivaa toiminnanjohtajaa yhdistyksen toimintaa jatkava alumnien joukko on valtavien muutoshaasteiden edessä. Yhdistystoiminta on aina toimijoidensa näköistä. Alumniyhdistyksessä toimivilla ihmisillä on päivätyöt, sivutyöt, jatko-opinnot ja perheet, harvalla on riittävästi aikaa sitoutua kantamaan vastuuta myös yhdistystoiminnan systemaattisesta kehittämisestä. Historian varrella yhdistyksellä on ollut useampi toiminnanjohtaja, hallituksen puheenjohtajia ja hallituslaisia kymmeniä. Vaihtuvuus ei ole ollut valtavan vilkasta. En hetkeäkään epäile, etteivätkö viime vuosikokouksessa valittu puheenjohtaja ja hallitus pyri toimimaan yhdistyksen ja sen jäsenistön parhaaksi niillä resurssein, jotka käytettävissä on. Muutokset koskettavat kaikkea yhdistyksen toimintaa. Aika näyttää, kuinka sopeutuminen tapahtuu ja miten se vaikuttaa yhdistykseen. Entisenä toiminnanjohtajana ja alumnina toivon, että nyt jos koskaan, alumniyhdistyksen jäsenistö aktivoituu ja sitoutuu tukemaan yhdistyksen hallitusta toiminnan ylläpitämisessä. Samalla kiitän yhdistystoiminnan parissa kuluneista hetkistä ja toivotan menestystä tulevaan. Metropolia Ammattikorkeakoulu ei ole unohtanut alumnejaan. Päinvastoin. Vaikka yhdistystoiminta jää historiaan, alumniyhteistyö nostetaan ammattikorkeakoulussa entistä selkeämmin esiin. Alumnit ovat Metropolian tärkeimpiä yhteistyökumppaneita. Siksi Metropolia Ammattikorkeakoulun (ja sitä edeltävien oppilaitosten) alumneille suunnattavaa suhdetoimintaa kehitetään vuoden 2014 aikana aktiivisesti. Kehittämistyöhön ovat kaikki alumnit tervetulleita osallistumaan. Alkuun sen voi tehdä liittymällä Metropolia ammattikorkeakoulun alumneille suunnattuihin some-kanaviin ja käynnistää siellä keskustelua. Voi myös seurata tätä blogia ja jättää kommentteja. Tai ottaa yhteyttä henkilökohtaisesti, alumni ät metropolia piste fi. Alumnisuhdetoiminnan palvelut, siihen liittyvä viestintä ja erilaiset käytännön toimenpiteet käynnistyvät vaiheittain vuoden kuluessa. Pysykää kuulolla.
Miten tulla valituksi työtehtävään?
Työmarkkinoilla on kova kilpailutilanne. Töitä ei riitä kaikille. Myös korkeakoulutettuja on työttömänä, tai he eivät ole koulutustaan vastaavissa tehtävissä, tai työ ei ole täysiaikaista. Kuitenkin joillain työnantajilla saattaa olla pulaa osaajista. Ristiriita vaikuttaa ilmeiseltä. Työnantajat käyttävät monenlaisia rekrytointiprosesseja löytääkseen juuri sen oikean henkilön juuri siihen tehtävään, joka on vapaana. Kun työpaikka avataan julkiseen hakuun, ryntäys on valtava. Yhtä tehtävää saattaa hakea sadoittain työtä vailla olevia. Moni työnantaja turvautuu ulkoistettuun ennakkokarsintaan. Se on ymmärrettävää, sillä työnantaja saattaa olla pulassa, jos joutuu käsittelemään itse satojen kandidaattien hakupaperit ja järjestämään haastattelut. Työnantajan ulkopuolelta ostettavia rekrytointiapuja on monenlaisia. Voi vuokrata työvoiman vuokrafirmalta. Voi ostaa palveluja suorittaakseen kokonaisen tai osan rekrytointiprosessistaan ulkopuolisen tahon suorittamana. Psykologisia profilointeja, taitotestejä, video- ja ryhmähaastatteluja. Näihin kaikkiin menetelmiin työnhakija voi törmätä. Mutta mitä nämä ennakkokarsintakierrokset oikeastaan ovat? Kuka niitä suorittaa? Minkälaisia tuloksia työnantajan ulkoistamat rekrytointiprosessit tuottavat? Johtaako kolmi- tai viisivaiheinen rekrytointiprosessi haluttuun lopputulokseen? Jos esikarsintavaiheet menevät omasta mielestä hyvin, on sopiva tutkinto ja monen vuoden työkokemus, mutta sekään ei enää riitä takaamaan työpaikkaa, mitä tavallinen ihminen voi enää asialle tehdä? Onko valituksi tuleminen ainoastaan tuurista kiinni? Osallistu keskusteluun tai kerro oma kokemuksesi rekrytointiprosessista. Voit vastata anonyymisti lomakekyselyyn täällä. Kyselylomake on avoinna helmikuun loppuun asti. Kyselyn tuloksista koostetaan oma blogimerkintä maaliskuun aikana ja se julkaistaan tiistaina 25.3.2014.
Onnellisuustekijöitä
Voiko työstä tulla onnelliseksi? Kun itse on tyytyväinen ja kokee omaan työskentelyyn liittyvän merkityksen, asiat tuntuvat soljuvan. Mutta arjessa ei välttämättä ole helppoa löytää kaikelle tekemiselle merkitystä. Useimmille meistä tulee vastaan myös työhön liittyviä asioita, joista kumpuaa jotain negatiivista. Työ voi aiheuttaa hetkellistä ärsytystä, ahdistusta, surua tai pelkoa. Onnellisuutemme riippuu näissä tilanteissa myös kyvystämme käsitellä niin työhön kuin sen ulkopuoliseen elämäämme liittyviä kuormitustekijöitä. Mihin voimme itse vaikuttaa? Merkityksen löytämiseen ovat itselleni auttaneet nämä kysymykset: Mikä on tärkeintä minulle? Mihin haluan käyttää aikani? Mitkä ovat tavoitteeni? Kun olen näistä selvillä, voin esittää täsmentäviä kysymyksiä: Minkä kokoisia tavoitteeni ovat? Enhän vain ahnehdi kerralla liikaa! Minkälainen työsuunnitelma on laadittava tavoitteiden saavuttamiseksi? Mitkä ovat työsuunnitelman yksityiskohdat? Miten suunnitelma siirtyy käytäntöön? Mitä, kun asetetut tavoitteet on saavutettu tai niille asetetut aikarajat ovat tulleet täyteen? Työelämä ei aina etene suunnitelmien mukaisesti. On opittava hyväksymään sekin, että vaikka kuinka suunnittelee, varaa aikaa, valmistelee ja toteuttaa, kaikki voi olla turhaa. Vaikka omasta mielestä lopputulos on loistava, työn tulosta ei välttämättä tarvitakaan mihinkään. Onnellisuustekijänä ”työn merkitys” on siis kaksiteräinen miekka. Mitä, jos työllä ei olekaan ollut mitään merkitystä muille, vain itselle? Työtä aloittaessa, luulimme että se olisi merkityksellistä. Työn valmistuttua selviääkin, ettei ole. Tuleeko siitä onnettomaksi vai onko sillä enää väliä? Onni on hetkeen sidottua. Parhaimmillaan ihmisen valtaa työn imu, flow-tila. Vallitsevaan tilanteeseensa tyytyväinen, läsnä oleva ihminen ohjaa tulevaisuuttaan tiedostamattaankin kohti onnellisuutta. Parhaimmillaan hän imaisee tiiminsä mukaan hyvän mielen hyrinään. Vähintäänkin hän itse on tyytyväinen, koska on löytänyt merkityksensä ja tietää paikkansa maailmassa, vaikka universumi ympäriltä sortuisi. Se, jos jokin, on merkityksellistä. Sellaista hyrisevää tyytyväisyyttä (itsekritiikkiä ja rakentavaa palautteenantoa unohtamatta) toivotan jokaisen työvuoteen 2014!
alumni alumni career paths alumnikoordinaattori alumnisuhdetoiminta alumnisuhteet ammattikorkeakoulu career flow-tila Huolinta-alan merkitys ulkomaankaupassa Huolinta-alan tunnettuus Huolinta- ja logistiikka-ala Metropoliassa Huolinta- ja logistiikkalan yritykset hyrinä insinööri kokemus kulttuurituottaja lahjoitukset Logistiikka-alan houkuttelevuus merkitys metropolia Metropolia Ammattikorkeakoulu Metropolian printtimedian sivuaine Metropolia UAS Opintotajonta Metropoliassa opiskelija Painotekniikan ja -tuotteiden modernit sovellukseten painosovellusten Painovoimaa! Printtimedian sivuaine rekrytointi rekrytointiprosessi soveltuvuusarviointi suunnitelma Talotekniikan ja kiinteistötiedon hyödyntäminen tavoitteet testit tutkimus työelämä työllistyminen työnhaku ura uratarina varainhankinta verkostot yhteistyö yrittäjyys
