Avainsana: Työllisyys
Maahanmuuttajanaisten työttömyys on jopa viisikymmentä prosenttia
Vaikka maahanmuuttajanaiset ovat koulutetumpia kuin suomalaiset miehet, he eivät työllisty yhtä hyvin. Maahanmuuttajanaisten työllistyminen parantaa heidän asemansa ja tuo lisää veronmaksajia. Helsingin kaupunginhallitus hyväksyi 9.3.2020 Helsingin kaupungin palvelujen yhdenvertaisuussuunnitelman vuosille 2020–2021. Siinä on 32 konkreettista toimenpidettä, joilla voidaan edistää kaupungin palveluissa yhdenvertaisuutta. (Helsingin kaupunki 2020.) Helsingin kaupungin tekemää suunnitelmaa varten kerättiin aineistoa erilaisilla työkaluilla ja osallistavilla menetelmillä kuten työntekijöiden työpajat, sidosryhmien kuulemistilaisuudet ja yhdenvertaisuusvaltuutetun tilastot. Yksi toimenpiteistä on edistää maahanmuuttajanaisten työllisyyttä. (Ihmisoikeuksien Helsinki 2019.) Maahanmuuttajanaisten työllisyys on huolestuttavan alhainen ja siihen on monenlaisia syitä. Ensinnäkin maahanmuuttajanaisia ei saisi niputtaa yhteen kategoriaan vaan eri taustaisilla voi olla erilaiset syyt työttömyyteen. Taustalla voi olla niin yksilöllisiä kuin yhteiskunnallisia haasteita. Työttömyyteen vaikuttavat Suomessa kotihoidontuki, joka kannustaa jäämään pitkään kotiin, huono työmarkkina-asema, koulutustaso, työkokemuksen puute omassa kotimaassaan ja kyky toimia kodin ulkopuolella. Maahanmuuttajanaisten työelämään saaminen hyödyttää sekä maahanmuuttajia itseään että yhteiskuntaa. Monet maahanmuuttajanaiset jäävät yhteiskunnan ulkopuolelle, mikä vaikuttaa heidän mielenterveyteensä ja elintasoonsa. Maahanmuuttajien lapset kärsivät tilanteesta myös ja huono-osaisuus periytyy yli sukupolvien. Koulutus lisää vain hieman työllisyyttä ”Maahanmuuttajataustaisten naisten työmarkkina-asema on erittäin heikko hyvästä koulutuksesta ja kielitaidosta huolimatta, eikä se saavuta suomalaistaustaisten naisten työllisyyttä edes 15 Suomessa asumisvuoden jälkeen” (Larja 2020: 30). Maahanmuuttajanaisten tilanne on kirjaava. Osa maahanmuuttajista ei ole saanut edes suomalaista peruskoulua vastaava koulutusta ja osan lukutaito on heikko. Varsinkin pakolaistaustaisilla maahanmuuttajilla koulutustaso on heikko. Kuitenkin kaikista 25–54- vuotiaista maahanmuuttajanaisista jopa 43 prosenttia on suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Se on enemmän kuin suomalais- ja ulkomaalaistaustaisilla miehillä. (Larja 2020, 30.) Suomi on Pohjoismaiden häntäpäässä maahanmuuttajanaisten työllistämisessä. Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomessa ei ole hyödynnetty maahanmuuttajanaisten työmarkkinapotentiaalia. Taustalla vaikuttaa hidas pääsy työvoimapalveluihin, varsinkin äideillä. Lapsettomilla maahanmuuttajanaisilla työllisyystilanne on parempi. Tilanne vaihtelee myös eri kielitaustaisten kesken. Esimerkiksi vironkielisten työllisyystilanne on parempi kuin somalinkielisten. Silti kaikilla vähemmistökielitaustaisilla työllisyysero suomenkielisiin ja ruotsinkielisiin on merkittävä. Maahanmuuttajanaiset tarvitsevat tukea Maahanmuuttajanaisten työllistäminen on tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä, jonka työministeri Tuula Haatainen (sdp) on asettanut tavoitteeksi viime vuoden alussa (YLE 2020). Maahanmuuttajanaiset ovat yleensä hyvin motivoituneita opiskelemaan ja käymään töissä. Ne naiset, joilla on pieniä lapsia, joutuvat tekemään moninkertaisesti töitä, jotta voisivat päästä työelämään. Työelämän, kodin ja uuden kotimaan välinen tasapainottelu voi olla todella haastavaa, ja naiset tarvitsevat tukea yhteiskunnalta. Maahanmuuttajanaisten työllisyyttä voidaan tukea heti maahan saavuttua kielikoulutuksella. Kielitaito helpottaa työelämään pääsyä. Koulutusta voidaan tukea erilaisilla kannustimilla, muun muassa palkkatuella. Tällöin suomen kielen opetusta voidaan jatkaa läpi työelämän. Oppisopimus on myös hyvä keino päästä työelämään. Ammattijärjestöt voisivat myös ottaa suuremman vastuun maahanmuuttajanaisten tasavertaisen kohtelun edistämiseksi työpaikoilla. Kirjoittaja Yildiz Afarin, sosiaalialan (ylempi AMK) opiskelija Ratkaisukeskeinen terapeutti ja sosiaaliohjaaja perhekuntoutuksessa. Lähteet Helsingin kaupunki 2020. Kaupunginhallitus hyväksyi Helsingin kaupungin palvelujen yhdenvertaisuussuunnitelman. Luettu 28.11.2020. https://www.hel.fi/uutiset/fi/kaupunginkanslia/kaupunginhallitus-hyvaksyi-palvelujen-yhdenvertaisuussuunnitelman Ihmisoikeuksien Helsinki 2019. Palvelujen yhdenvertaisuussuunnitelma 2020-2021. Luettu 28.11.2020 https://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginhallitus/Suomi/Paatos/2020/Keha_2020-03-02_Khs_7_Pk/87CC7404-56D7-C016-960D-701EBDD00000/Liite.pdf Larja, Liisa 2020. Maahanmuuttajanaiset työmarkkinoilla ja työmarkkinoiden ulkopuolella. Teoksessa Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019. Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta. Työ- ja elinkeinoministeriö. Helsinki YLE uutiset 2020. Vain puolet Suomen maahanmuuttajanaisista käy töissä – Tässä keinoja, joilla heidät saataisiin pois kotoa. Luettu 3.12.2020 https://yle.fi/uutiset/3-11167817
Suunta elämään löytyy tulevaisuutta hahmottamalla
Tutkimusten mukaan huono-osaisuuden ennaltaehkäisyllä ja nuoruusiän interventioilla on tärkeä rooli sosiaalisesti, inhimillisesti ja taloudellisesti katsottuna. Esimerkiksi alueellisesti kasautuneella huono-osaisuudella voi olla kielteisiä seurauksia monessa sukupolvessa asti. Sosiaalisesti kestävän Suomen 2020 raportin mukaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta tulee yhteiskunnassa lisätä. Yhdeksi ratkaisuksi haasteeseen ehdotetaan yksilöllisten polkujen vahvistamista työttömyydestä työelämään. Varsinkin nuorten työttömyyttä on ehkäistävä, sillä juuri nuorten riski jäädä pysyvästi työttömäksi on suurempi kuin muilla ikäryhmillä. Syrjäytymistä edistävät riskitekijät voivat liittyä vamman, sairauden, päihteiden käytön, mielenterveysongelmien tai pitkäaikaistyöttömyyden aiheuttamaan toimintakyvyn heikkenemiseen. Jos nuori putoaa työmarkkinoilta ja nuoren työttömyys pitkittyy, hänen riskinsä syrjäytyä kasvaa (Sosiaalihuoltolain soveltamisopas 2017). Nuorten syrjäytymisen merkittävin syy nuorten itsensä mukaan on ystävien puute (Myllyniemi 2019). Nuoret tarvitsevat monenlaista toimintaa, tukea ja ohjausta osallisuuden, toimijuuden ja yhteisöllisyyden kokemuksen vahvistamiseksi. Itsensä, toiveiden ja mahdollisuuksien löytäminen voi avata monia mahdollisuuksia elämässä. Metropolian Motiivi-hankkeessa kehitetään toimintamalleja, joiden avulla voidaan tukea työttömiä ja työelämän ulkopuolella olevia 16–29-vuotiaita nuoria tunnistamaan ammatillisen kasvunsa edistäjiä ja esteitä sekä suuntaamaan toimintansa kohti realistisia, ammatillisia tavoitteita. Nuori tarvitsee oikea-aikaisia ja lähellä olevia palveluita Suomen hallitusohjelman yhtenä keskeisenä tavoitteena on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja sekä parantaa palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta. Tällöin toiminnassa painotetaan perustason palveluiden ja ennaltaehkäisevän toiminnan merkitystä. Työllistämisen edistäminen vaatii monien eri palvelujen yhteensovittamista. Palveluiden yhteensovittaminen on kuitenkin Saikun (2018) mukaan usein valitettavan epäselvää. Usein odotetaan, että yksilö itse ottaa enemmän vastuuta hyvinvoinnistaan ja työllistymisestään. Esimerkiksi nuorten kohdalla vastuunotto voi olla ongelmallista: haasteellisessa elämäntilanteessa olevilta nuorilta ei voi edellyttää joustavaa itseohjautuvuutta ja laaja-alaisia taitoja. Nuoruuteen kuuluu, että nuori vasta rakentaa identiteettiään ja etsii itseään. Nuori saattaa tarvita turvallisen aikuisen tukea ja ohjausta sekä apua tulevaisuuden mahdollisuuksien hahmottamiseen (Raatikainen 2018). Nuoren energian ei pitäisi mennä palveluiden etsimiseen, sillä esimerkiksi NEET-nuoriin liittyvissä tutkimuksissa (Gretschel & Myllyniemi 2017) on tullut esille nuorten turvattomuuden tunne tulevaisuutta kohtaan. Kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia nuoruus elämänvaiheena voi haastaa huomattavan paljon. Nuoret tarvitsevat ohjausta, tukea ja uskoa tulevaan sekä apua omien vahvuuksiensa ja mahdollisuuksiensa löytämiseen. Tulevaisuustyöskentelyä yli palvelurajojen Tulevaisuussuuntautunut ohjaus on ohjausta tai tavoitteellisesta toimintaa, jolla pyritään päämäärätietoisesti kohti uutta. Tulevaisuusohjaus tarkoittaa tulevaisuusajattelun ja kokonaisvaltaisen (opinto-ja/tai ura)ohjauksen yhdistämistä sekä moninaisten ohjauksen työkalujen ja menetelmien käyttöä. Tulevaisuusohjauksessa sovelletaan tulevaisuudentutkimuksen sekä ryhmä- ja yksilöohjauksen lähestymistapoja ja menetelmiä. Tulevaisuusohjauksessa nuorta tuetaan omannäköisen tulevaisuuden löytämisessä ja sen rakentamisessa. Nuori hahmottaa ja rakentaa tulevaisuuttaan aikaisempien kokemustensa avulla. Kokemansa pohjalta hän yrittää sopeutua tulevaan ja toimii itse toivomansa tulevaisuuden luomiseksi (Rubin & Kaivo-Oja 1999). Tulevaisuussuuntauneen ajattelun etuna on, että sen avulla suunnataan tulevaan, ei menneeseen. Voima löytyy sanoista ja kielestä – mitä ja miten puhun tulevasta. Miten rakennetaan tulevaa ajatuksissa, asenteissa ja uskomuksissa – kohtaamisissa nuoren kanssa? Kieli muokkaa ajatuksia ja ajatukset muokkaavat tapaa puhua myös tulevaisuudesta. Usko ja luottamus tulevaisuuteen ja omiin mahdollisuuksiin oman elämän hallitsijana - toimijana ja osallisena – voi avata uusia mahdollisuuksia tulevaan. Nuoren on tärkeää saada kokemus arvostavasta kohtaamisesta ja positiivisesta tulevaisuusohjauksesta ja –puheesta (Toiviainen 2019). Kirjoittaja: Eija Raatikainen, KT, yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet: Gretschel, A. & Myllyniemi S. 2017. Työtä, koulutus- tai harjoittelupaikkaa ilman olevien nuorten käsityksiä tulevaisuudesta, demokratiasta ja julkisista palveluista. Nuorisobarometrin erillisnäyte, aineistonkeruu. Luettu 11.9.2019. Hämäläinen A., Ipatti A., Raatikainen E. (Eds.)., (2019). Nuorten tulevaisuusohjaus - monta tietä tulevaan. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja., Metropolia Ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/handle/10024/228055 Myllyniemi, S. 2019. Luento ”Näe Nuori 2025 seminaarissa” 24.9.2019. https://www.metropolia.fi/ajankohtaista/uutiset/?tx_ttnews%5Btt_news%5D=6708&cHash=4d0ff3ee92fcdfb18fa264f35f39c707 Raatikainen, E. 2018a. Nuoren identiteetin rakentaminen kohtaamisessa. Teoksessa Rautiola, T. & Ala-Nikkola, E. (toim.) Kohtaa nuori – Kompassi suuntaa hakevan nuoren kohtaamiseen. http://kohtaanuori.metropolia.fi/ Rubin, A. & Kaivo-Oja, J. 1999. Towards a futures-oriented sociology. Journal International Review of Sociology. Revue Internationale de Sociologie. Volume 9, 1999 - Issue 3. Osoitteessa https://www. tandfonline.com/doi/abs/10.1080/03906701.1999.9971322?journalCode=cirs20. Luettu 11.9.2019. Saikku, P. 2018. Hallinnan rajoilla : Monialainen koordinaatio vaikeasti työllistyvien työllistymisen edistämisessä. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/233917 Sosiaalihuoltolain soveltamisopas. Sosiaali- ja terveysministeriö. Julkaisuja 2017:5. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80391/05_17_Sosiaalihuoltolain%20soveltamisopas.pdf?sequence=1&isAllowed=y Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia. Sosiaali- ja terveysministeriö. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/73418/URN%3aNBN%3afi-fe201504223250.pdf?sequence=1&isAllowed=y Toiviainen, S.2019. Suhteisia elämänpolkuja – yksilöiden elämänhallintaa? Koulutuksen ja työn marginaalissa olevien nuorten toimijuus ja ohjaus. Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 217.
Helsinki mukaan Ohjaamo-hankkeeseen!
Oli ilahduttavaa lukea Helsingin kaupungin päätöksestä tarttua mahdollisuuteen ja lähteä mukaan nuorten palveluverkostoja kehittävään Ohjaamo-hankkeeseen. Helsinki on perustamassa yhteistyössä Espoon ja Vantaan kanssa työllisyyden edistämiseksi uutta Ohjaamo-palvelupistettä nuorille. Palvelupisteen on tarkoitus palvella nuoria Helsingin keskustassa. Ohjaamo-hankeen on suunniteltu käynnistyvän vielä tämän kevään aikana. Ohjaamo hankkeessa on tarkoituksena perustaa nuorille matalan kynnyksen palvelupiste, joka sitoo yhteen jopa 25 eri alojen asiantuntijaa. Hanke on suunnattu 15-29-vuotiaille työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle jääneille nuorille. Hankkeelle on myönnetty kolmivuotinen rahoitus Euroopan sosiaalirahastosta (ESR). Ohjaamosta nuorelle kokonaisvaltaista tukea Ohjaamo-hankkeen taustalla on tavoite kyetä tehokkaammin ja laadukkaammin vastaamaan nuorisotakuun asettamiin tavoitteisiin. Ohjaamo-hanke perustuu nuorten omiin näkemyksiin siitä, mitä nuoret kaipaavat työllistyäkseen ja päästäkseen koulutuksen piiriin. Hankkeella on siis virkistävän asiakaslähtöinen tausta. Ohjaamo-hankkeessa nuori voi tulla palvelupisteeseen itse tai jonkun yhteistyötahon ohjaamana. Ohjaamo-toiminnan tavoitteena on tarjota nuorelle vahvaa yksilöllistä tukea sekä koulutuksen, työllistymisen sekä kuntoutuksen palveluita yhden palvelupisteen kautta. Tärkeä ja merkittävä tavoite toiminnalle on se, että palveluprosessi säilyisi katkeamattomana silloinkin kun nuori tarvitsee erilaisia monialaisia palveluita, jotka sijoittuvat eri hallinnonaloille. Ohjaamo-hankkeen kautta ”yhden luukun”- periaatteella nuorten palvelut halutaan yksinkertaistaa ja eri toimijat saattaa yhteen tiiviiseen sopimusperustaiseen yhteistyöhön. Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla on olemassa paljon erilaisia nuorille suunnattuja palveluita, joita ei kuitenkaan välttämättä löydetä eikä osata käyttää. Yhteistyötä onkin Ohjaamo-hankkeessa tarkoitus tehdä todella laajassa verkostossa mm. TE-palvelujen, sosiaali- ja terveyspalvelujen, liikuntapalvelujen, nuorisotyön, työpajojen, yrityspalvelujen, oppilaitosten, talous- ja velkaneuvonnan, nuorisopsykiatrian toimijoiden ja vapaaehtoistyön toimijoiden kanssa. Myös Espoon, Helsingin ja Vantaan välinen yhteistyö on Ohjaamo-toiminnassa avainasemassa, sillä nuorten elämää, työtä ja koulutusta ei voi rajata yhden kunnan sisällä tapahtuvaksi: nuori voi asua Helsingissä ja hänen kaipaamansa koulutuspalvelut sijaitsevat esimerkiksi Espoossa. Nuoret oman elämänsä ohjaajina Nuorten osallisuuden vahvistaminen toimii tuen lähtökohtana. Otettaessa nuoret itse mukaan omaa tarvettaan arvioimaan ja palveluverkostoa suunnittelemaan, vahvistetaan samalla nuoren itsetuntemusta ja käsitystä niistä valmiuksista sekä asiantiloista joiden kehittämiseen nuori kaipaa ohjausta. Jotta saavutettaisiin todellisia tuloksia nuorisotakuun tavoitteiden hengessä, nuoren tilannetta olisi katsottava ja ymmärrettävä kokonaisuutena. Yhteen asiaan takertuminen tai yhden ongelman ratkaiseminen ei tuo toivottua tulosta jos samaan aikaan nuoren ongelmat muilla osa-alueilla jäävät ratkaisematta tai jopa lisääntyvät. Myönteistä Ohjaamo-hankkeessa on erityisesti se, että palvelutarjontaan sidotaan mukaan erilaiset kuntouttavat palvelut. Monissa nuorisotakuuhun perustuvissa toiminnoissa ei ole pystytty tähän asti riittävästi huomioimaan niitä nuoria, jotka tarvitsevat elämässä edetäkseen kuntouttavia sekä elämänhallintaa vahvistavia palveluita. Vaikeimmassa asemassa olevat nuoret ovat jääneet helposti palveluiden ulkopuolelle, heidän tarvitessa monialaisia, vahvasti tukevia ja kuntouttavia palveluita. Ohjaamo-hankeen onnistuessa, jatkossa nämä nuoret voisivat saada kaikki tarvitsemansa palvelut yhdestä ja samasta paikasta, yhden työntekijän koordinoimana. Hankkeen tavoitteena on myös tarjota nuorelle vahvaa tukea niin kauan kuin nuori tämän tuen tarvitsee tai hänen tilanteeseen löydetään pysyvämpi ratkaisu. Tiiviillä yhteistyöllä paremmat tulokset Ohjaamo hanke vaatii onnistuakseen tiivistä yhteistyötä eri toimijoiden kesken sekä asiakaslähtöistä lähestymistapaa. Yhteistyörakenteiden uudistaminen ei ole välttämättä helppoa eikä halpaa, vaikka halua ja hyvää tahtoa löytyisi. Tämän vuoksi hankemuotoinen kehittäminen herättää myös huolta: miten käy yhteistyölle ja toiminnalle hankerahoituksen päättyessä? Olisi myös tärkeää saada työnantajat aktiivisesti hankkeeseen mukaan, jotta työtilaisuuksia nuorille voitaisiin tarjota. Tämän hetkisessä taloudellisessa tilanteessa tämä voi muodostua suureksikin haasteeksi. Palvelupisteen perustaminen ja nuorten palveluiden saattaminen yhteen on kuitenkin uudistus, jota Helsingissä todella kaivataan, jotta pystyttäisiin vastaamaan nuorten palvelutarpeisiin ja saattamaan nuoret palveluiden pariin. Tavoitteena on saada koppi niistä nuorista jotka tähän mennessä ovat pudonneet palveluverkoista ja tuoda heidät yhteisen, nuorelle merkityksellisen, toiminnan pariin. On kohtuutonta että nuoret joutuvat ilman neuvontaa ja ohjausta suunnistamaan usein hajallaan olevien ja pirstaloituneiden palveluiden välillä. Onkin tärkeää kehittää palveluverkostoja, jotka pystyvät vastaamaan nuoren kokonaistilanteesta yhdessä nuoren kanssa. Ohjaamo-hankkeella Helsinki voi myös osaltaan vastata uuden sosiaalihuoltolain asettamaan velvoitteeseen järjestää tarvittaessa nuorille sosiaalista kuntoutusta, jolla tuetaan nuoren työ- ja opiskelumaailmaan sijoittumista (Sosiaalihuoltolaki 1001/2014 17§). Ohjaamo-hankkeen valtakunnallinen kohtaamistilaisuus pidettiin 24.–25.3.2015 Haaga-Helian tiloissa Helsingissä. Aino Hiltunen, sosionomi ylempi AMK-opiskelija Tietoa Ohjaamo-hankkeesta sekä nuorisotakuusta: Gretschel, Anu – Paakkunainen, Kari – Suoto, Anne-Mari – Suurpää, Leena (toim.) 2014. Nuorisotakuun arki ja politiikka. Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura: Julkaisuja 150 Helsingin kaupunki: Ohjaamo ottaa kopin nuoresta. 18.2.2015. http://www.hel.fi/www/uutiset/fi/kaupunginkanslia/ohjaamo-ottaa-kopin-nuoresta Helsingin kaupunki: Ohjaamosta nuorelle uusi suunta. 3.2.2015. http://www.hel.fi/www/uutiset/fi/kaupunginkanslia/ohjaamosta-nuorelle-uusi-suunta Helsingin Uutiset: Ohjaamo tulee – oletko valmis! 3.3.2015. http://www.helsinginuutiset.fi/blogi/270053-ohjaamo-tulee-oletko-valmis Työ- ja elinkeinoministeriö. Nuorisotakuu on nuoren puolella. http://www.nuorisotakuu.fi/nuorisotakuu/tietoa_takuusta
Nuorten kokemuksia ammatillisesta kuntoutuskurssista – ”Tuntui niinku oikealta elämältä”
Ammatillinen kuntoutus nuoren tukena matkalla kohti työllistymistä Artikkeli perustuu Metropolian sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön, jossa aineistona oli yhdeksän nuoren teemahaastattelu. Nuoret ovat osallistuneet ammatilliselle kuntoutuskurssille vuosina 2012–2013. Nuorilta kysyttiin heidän kokemuksiaan kuntoutuksesta sekä ideoita toiminnan kehittämiseen. Nuoret kokivat saaneensa kuntoutuksesta tukea työssä ja arkielämässä selviytymiseen sekä uusia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja ammatillisen tulevaisuuden suunnitteluun. Voimavarojen ja itsetunnon vahvistumisen sekä sosiaalisten taitojen lisääntyessä kokemus osallisuudesta lisääntyi. Nuoret toivoivat lisää yksilöllisyyden huomioimista, toiminnallisuutta ja arkitaitojen harjaannuttamista. Nuorten asema ja elinolot ovat nousseet 2000-luvulla yhteiskunnallisen keskustelun keskiöön. Huomioin kohteena ovat olleet nuorten sijoittuminen koulutus- ja työmarkkinoille ja osallisuus yhteiskunnan toimintaan. Nuoruus on ikävaihe, jolloin pyritään etsimään paikkaa ja tekemään valintoja kaikilla elämänalueilla. Samaan aikaan yhteiskunta edellyttää ja toivoo nuorelta koulutus- ja ammatinvalintojen tekemistä ja työelämässä tarvittavien valmiuksien vahvistamista. Pelkän perusopetuksen pohjalta töitä hakevien nuorten uhka syrjäytyä työmarkkinoilta on lisääntynyt entisestään. Työntekijöiden kysynnän vähentyessä myös tutkinnon suorittaneet nuoret kilpailevat samoista työpaikoista irtisanottujen tai lomautettujen ammattilaisten kanssa. (Winqvist 2011: 76–77.) Palkkatyötä on totuttu pitämään yhtenä moderniin yhteiskuntaan kiinnittymisen alueena ja mikäli nuorelle ei avaudu mahdollisuutta siirtyä työelämään, tilanne voi muodostua ristiriitaiseksi nuoren kohdalla. (Nivala 2007: 90–91.) Nuori voi tarvita tukea oman ammatillisen polun löytymisessä ja työelämässä tarvittavien taitojen harjaannuttamisessa. Tätä voidaan tukea ammatillisen kuntoutuksen avulla. Työkyky nähdään kokonaisvaltaisena ilmiönä, johon vaikuttavat työssä selviytymisen ja jaksamisen lisäksi parempi fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky, arkielämässä selviytyminen ja elämänhallinta. (Järvikoski – Härkäpää 2011: 117–118.) Kuntoutus voi tuoda nuoren elämään osallisuuden, luottamuksen vahvistumisen ja myönteiseen tulevaisuuteen suuntautumisen kokemuksia (Savukoski – Kauramäki 2004: 122). Ryhmästä voimaa ja ohjauksella osallisuutta Nuorten ammatillinen kuntoutuskurssi on tarkoitettu 16–29-vuotiaille nuorille. Kursseille valittavat nuoret ovat koulutusta vailla olevia, koulutuksen keskeyttäneitä tai ammattiin valmistuneita nuoria, joiden on vaikea työllistyä. Sairauden lisäksi työhön tai koulutukseen sitoutumisen esteenä voivat olla myös elämänhallinnan puute ja syrjäytyminen. Kurssin tavoitteena on auttaa nuorta pääsemään työelämään joko suoraan työharjoittelun kautta tai etsimällä kuntoutujalle sopiva koulutus- tai ammattiala. Ammatillinen kuntoutuskurssi on ryhmämuotoista toimintaa, jossa ryhmän sosiaalinen tuki edistää tavoitteiden toteutumista. Työharjoittelu oikeilla työpaikoilla, ryhmässä työskentely sekä yhteiset keskustelut harjaannuttavat nuoren sosiaalisia taitoja ja työelämävalmiuksia. Kuntoutuskurssilla nuoren kanssa työskennellään ratkaisu- ja voimavarakeskeisesti. Työtavan perustana ovat jo toimivien, olemassa olevien voimavarojen etsiminen ja löytäminen sekä niiden vahvistuminen. Eniten ohjauksessa saadaan aikaan, kun ohjattavan ja ohjaajan välille muodostuu vuorovaikutuksellinen, yhteistyötä korostava ja neuvotteluun perustuva suhde. Nuoren elämässä ja arjessa voi olla asioita, jotka estävät häntä saavuttamasta ammatillisia tavoitteitaan työn tai koulutuksen suhteen. Näitä voi olla oppimisvaikeudet, arjen taitojen puute tai epäsäännöllinen päivärytmi. Nuori saa ohjaajalta tietoa erilaisista koulutusvaihtoehdoista ja ohjausta arjen- ja elämänhallintaan, mutta asettaa itse tavoitteensa ja aikataulunsa elämänsä suunnittelussa ja muutosprosessissa. Joskus nuorella voi olla toiveena suorittaa kuntoutuskurssiin kuuluva työharjoittelu sellaisen työn parissa, joka ei sovellu hänelle terveydentilansa vuoksi tai jossa työn vaatimustaso on nuoren tietoihin ja taitoihin nähden liian korkea. Luottamuksellisessa ohjauksessa ja tuettuna nuori voi kokeilla rajojaan epäonnistumista ja virheitä pelkäämättä. Toisaalta nuoren onnistunut työharjoittelujakso voi parhaimmillaan pysäyttää epäonnistumisten kierteen. Tällöin ”keskeyttäjä”, ”häirikkö” tai ”koulukiusattu” nuori puhuttelee itseään toisella tavalla rakentaen itselleen erilaista identiteettiä ja itsetuntoa. (Vänskä ym. 2011: 76.) Nuoret toivat haastatteluissa esille ryhmän merkityksen kuntoutumisen onnistumiselle ja tavoitteiden saavuttamiselle, mutta sen rinnalla korostettiin yksilöllisyyttä ja henkilökohtaisen seikkojen huomioimista. Tämän ajattelutavan voidaan nähdä heijastavan vallitsevaa ajatusmaailmaa sekä kulttuurista ja yhteiskunnallista ilmapiiriä, jossa korostuvat toisaalta yksilöllisyys ja yksityisyys, mutta myös yhteisöllisyys ja sosiaalisten taitojen merkityksen korostaminen. Erilaiset pärjäämisen ja menestyksen vaatimukset hämmentävät erityisesti niitä nuoria, jotka etsivät paikkaansa erilaissa yhteisöissä sekä minuuden rajojaan suhteessa muihin ihmisiin ja omaan itseen. Tulevaisuudessa on löydettävä keinoja, miten ja millaisen kuntoutuksen keinoin voidaan auttaa myös niitä nuoria, joiden arki rajoittuu kotiseinien sisälle ja joiden kontaktit ulkomaailmaan tapahtuvat tietokoneen välityksellä. Miten kuntoutuskurssilla voitaisiin hyödyntää sosiaalista mediaa vuorovaikutustilanteita jännittävien nuorten kanssa? Toisaalta nuoren työelämätaitoja vahvistava kuntoutustoiminta perustuu kasvokkain tapahtuvaan vuorovaikutukseen ja ryhmässä oppimiseen eivätkä nykyteknologia ja sähköiset sovellukset voine koskaan korvata kasvokkain tapahtuvaa kommunikointia. Kuntoutuksen hyödyt ovat muutakin kuin työllistymistä ja koulutukseen pääsyä Kuntoutuksen hyötyä nuorelle ei voida arvioida ainoastaan työllistymisen tai koulutukseen hakeutumisen näkökulmasta. Haastatellut nuoret kertoivat muutoksista, jotka edistivät selviytymistä: arki jäsentyi ja ammatilliset tavoitteet selkiintyivät. Vaikka ammatillisen kuntoutuskurssin strategiassa tavoitteeksi on asetettu ensisijaisesti nuoren työllistyminen työharjoittelun tai koulutuksen kautta, kuntoutuksen voidaan katsoa hyödyttäneen nuorta, mikäli nuoren sosiaalinen toimintakyky lisääntyy ja sitä kautta elämänhallinta vahvistuu. Kaisa Priiki, sosionomi (ylempi AMK) Lähteet Järvikoski, Aila – Härkäpää, Kristiina 2011. Kuntoutuksen perusteet. 5. Uudistettu painos. Helsinki: WSOYpro Oy Kiipulan ammattiopisto 2012. Nuorten ammatillisen kuntoutuskurssin toteutusohje. Nivala Elina 2007. Sosiaalipedagogiikka nuorten yhteiskunnallisen kasvun tukena. Teoksessa Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 2007. Suomen sosiaalipedagoginen seura ry. Kuopio: Kopijyvä. 77–107. Savukoski, Marjo – Kauramäki, Pirjo 2004. Nuoren sosiaalinen tukeminen omalle ammatilliselle uralle. Teoksessa Karjalainen, Vappu – Vilkkumaa, Ilpo (toim.): Kuntoutus kanssamme. Jyväskylä: WS Bookwell Oy. 123–136. Winqvist Leena 2011. Työ- ja elinkeinohallinto. Teoksessa Aaltonen, Kimmo (toim.) Nuorten hyvinvointi ja monialainen yhteistyö. Tallinna: AS Pakett. 74–86. Vänskä, Kirsti – Laitinen-Väänänen, Sirpa – Kettunen, Tarja – Mäkelä, Juha 2011. Onnistuuko ohjaus? Sosiaali- ja terveysalan ohjaustyössä kehittyminen. Helsinki: Edita Prima.
Työpaikkavalmentaja osatyökykyisen henkilön työllistymisen tukena
Monilla vammaisilla, pitkäaikaissairailla ja mielenterveysongelmaisilla henkilöillä on vaikeuksia päästä työelämään ja saada työtä. Heillä riski työttömyyden pitkittymiseen on suurempi kuin niin sanotulla terveellä väestöllä. Vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja mielenterveysongelmaisten työnhakijoiden kohdalla työllistymismahdollisuudet voivat olla heikentyneet silloinkin, kun heidän työkykynsä ei ole varsinaisesti alentunut. (Härkäpää – Järvikoski 2011: 125, 129.) Tutkimusten mukaan tähän voivat olla syynä työnantajien kielteiset asenteet osatyökykyisiä työnhakijoita kohtaan. Työllistymisen esteinä pidetään esimerkiksi työturvallisuuteen, yksilön tehokkuuteen ja työntekijöiden tasa-arvoisuuteen liittyviä riskejä. Työnantajien ennakkoluulot ja tietämättömyys työvoima-poliittisista tukitoimenpiteistä osatyökykyisten työnhakijoiden työllistämisessä voivat aiheuttaa sen, että osatyökykyisten työnhakijoiden on vaikeaa työllistyä avoimille työmarkkinoille. (Kukkonen, 2009: 107, 109, 112; Ala-Kauhaluoma – Härkäpää 2006: 15, 21.) Aspa-säätiön kehittämishankkeissa nimeltä Koulutuksella Palkkatyöhön (2008–2011) ja Silta työhön (2012–2014) on koulutettu työpaikkavalmentajia työyhteisöihin. Kun työpaikalle palkataan tai otetaan työkokeiluun osatyökykyinen tai muuten vaikeassa työmarkkina-asemassa oleva työnhakija, voidaan työyhteisössä tarvita järjestelyjä työhöntulijan vastaanottamiseen, tukemiseen ja ohjaamiseen. Tällaisia tilanteita varten työyhteisöön voidaan kouluttaa työpaikkavalmentaja, joka on työhöntulijan kanssa lähes samoissa tehtävissä toimiva työntekijä. Työpaikkavalmentajia on koulutettu eri ammattialoille, esimerkiksi erilaisiin asumispalveluihin, vanhusten kotihoitoon, lasten päivähoitoon, iltapäiväkerhoihin, toimistotyöhön, kiinteistöhuoltoon sekä ruokapalveluihin. Työyhteisöt ovat olleet mukana Aspa-säätiön kehittämisprojektien toiminnassa tarjoamalla työpaikaltaan työkokeilupaikan osatyökykyiselle tai muuten vaikeassa työmarkkina-asemassa olevalle henkilölle sekä kouluttamalla yhden työntekijän työyhteisöstään kyseessä olevan henkilön työpaikkavalmentajaksi. Työpaikkavalmentajuus toteutuu perehdyttämisenä ja tuen antamisena Työpaikkavalmentajina toimineiden henkilöiden ja heidän esimiesten mukaan työpaikkavalmentajuuden toteuttamisen keskiössä on ollut työhöntulijan perehdyttäminen työtehtäviin sekä tuki työyhteisöön sopeutumisessa. Työpaikkavalmentaja ja työhöntulija ovat tehneet työtehtäviä yhdessä ja olleet samoissa työvuoroissa. Työpaikkavalmentaja on ohjannut työhöntulijaa työtehtävissä ja pitänyt huolen työtehtävien suunnittelusta sekä tarvittaessa myös räätälöinnistä. Työpaikkavalmentajuuteen on kuulunut luottamus työpaikkavalmentajan ja työhöntulijan välillä. Työpaikkavalmentaja on antanut vastuuta ja seurannut työtehtävien sujumista jopa ”takavasemmalta”, mutta samalla pyrkinyt luomaan työhöntulijalle turvallisuuden tunnetta. Työpaikkavalmentajat näkivät oman roolinsa vastuullisena ja tärkeänä. He kokivat olevansa viestin viejiä työhöntulijan, esimiehen ja työyhteisön välillä. Omalla toiminnallaan he pyrkivät rakentamaan ymmärrystä työhöntulijan ja työyhteisön välille. Työhöntulijalle työpaikkavalmentaja on ollut rohkaisija ja vierellä kulkija. Työpaikkavalmentajan rooli nähtiin vahvasti tasavertaisena työhöntulijan kanssa. Työpaikkavalmentajuuden koettiin olevan monella tapaa hyödyllistä työyhteisölle. Työhöntulijan työkokeilujakson, työpaikkavalmentajakoulutuksen ja menetelmän toteuttamisen on nähty vaikuttavan myönteisesti koko työyhteisön kehittymiseen sekä työpaikkavalmentajan ammatillisen osaamisen kasvuun. Työllistyminen mahdollistuu yksilöllisellä tuella Työhöntulijan työllistymistä on pyritty tukemaan työpaikkavalmentajan kouluttamisella työyhteisöön. Näin on pystytty mahdollistamaan työhöntulijalle yksilöllistä tukea työyhteisön sisältä käsin. Työpaikkavalmentajan tarjoama tuki suhteessa työhöntulijan työllistymiseen on koostunut pitkälti yksilöllisestä huomioimisesta. Hyvä perehdytys on ollut lähtökohta työhöntulijan työkokeilujakson onnistumiselle ja näin ollen myös mahdolliselle työllistymiselle. Työhöntulijalle on tarjottu tukea työyhteisöön sopeutumiseen ja työelämätaitojen oppimiseen. Työpaikkavalmentaja on pystynyt omalla toiminnallaan myös tukemaan työhöntulijan itseluottamuksen kasvua suhteessa työelämässä selviytymiseen. Työpaikkavalmentaja näyttäytyy tukihenkilönä, joka on vienyt viestiä työhöntulijan työllistymishalusta ja edellytyksistä esimiehelle. Työpaikkavalmentaja on ollut niin sanotusti työhöntulijan puolestapuhuja ja työllistymisen tukeminen on ollut tärkeä osa tehtävää. Työyhteisön asenteilla on ollut suuri merkitys työhöntulijan työllistymisen onnistumisessa. Osa työyhteisöistä on suhtautunut työhöntulijaan avoimesti, mutta osassa työyhteisöistä on ilmennyt ennakkoluuloja työhöntulijaa kohtaan. Työpaikkavalmentaja on tukenut työhöntulijan työllistymistä herättämällä keskustelua työyhteisössä ja pyrkinyt omalta osaltaan vaikuttamaan työyhteisössä esille nousseisiin ennakkoluulohin. Työpaikkavalmentaja tulevaisuudessa jokaiseen työpaikkaan? Työikäisen väestön suhteellisen osuuden vähentyessä Suomessa on tärkeää huolehtia siitä, että mahdollisimman monen henkilön työpanos olisi työmarkkinoiden käytössä. Tärkeää olisi löytää erilaisia keinoja, joiden avulla voidaan parantaa tai mahdollistaa sairauden, vamman tai muun syyn vuoksi työmarkkinoiden ulkopuolella olevien henkilöiden mahdollisuuksia antaa työpanoksensa työmarkkinoiden käyttöön. (Härkäpää – Harkko - Lehikoinen 2013: 9.) Työllistymistä pystytään edistämään monilla olemassa olevilla palveluilla, kuten työ- ja elinkeinopalveluilla, ammatillisella kuntoutuksella, tuetulla työllistymisellä ja erilaisilla työ- ja työhönvalmennuspalveluilla. Näille kaikille yhteistä on, että palvelu kohdistuu työelämään haluavaan henkilöön mahdollisen työpaikan ulkopuolelta käsin. Näitä palveluja tarvitaan edelleen, mutta niiden lisäksi työllistymistä voidaan edistää myös työpaikkojen sisältä käsin tulevalla työllistymisen tuella. Työpaikkojen omaa halua ja osaamista osatyökykyisen tai muuten vaikeassa työmarkkina-asemassa olevan henkilön työllistymisen tukemiseen tulisi kasvattaa. Työpaikkavalmentajamenetelmää voidaan käyttää yhtenä työelämään pääsemisen tai palaamisen tukimuotona osatyökykyisten tai muuten vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden kohdalla. Työpaikkavalmentaja-mallin kehittämiskohteina nähdään työpaikkavalmentajien ja työhöntulijoiden vuorovaikutuksen lisääminen työpaikkavalmentajien koulutuksessa sekä menetelmän näkyväksi tekeminen työyhteisöissä. Työ- ja elinkeinopalveluita toivottiin tiedotettavan työpaikkavalmentaja-mallista. Työpaikkavalmentajan tehtävänkuvan arvostusta toivottiin korostettavan jatkossa palkitsemisen keinoin. Kirjoitus perustuu Kristiina Leinosen Metropolian sosiaalialan ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetyöhön Työpaikkavalmentaja osatyökykyisen henkilön työllistymisen tukena - Työpaikkavalmentajien ja heidän esimiesten näkemyksiä työpaikkavalmentajuudesta 2014. Kristiina Leinonen, Sosionomi (ylempi AMK) Lähteet ja lisätietoja: Ala-Kauhaluoma, Mika – Härkäpä, Kristiina 2006. Yksityinen palvelusektori heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistäjänä. Työpoliittinen tutkimus 312. Helsinki: Työministeriö. Aspa-säätiön nettisivuilta lisätietoa. Härkäpää, Kristiina – Järvikoski, Aila 2011. Kuntoutuksen perusteet. Helsinki: WSOY-pro. Kukkonen, Tuula 2009. Vastuun uusjako. Vajaakuntoisten työkyky ja työllistyminen yritysten näkökulmasta. Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja 102. Jo-ensuu: Joensuun yliopisto. Härkäpää, Kristiina – Harkko, Jaakko – Lehikoinen, Tuula 2013. Työhönvalmennus ja sen kehittämistarpeet. Helsinki: Kelan tutkimusosasto.
Womenton työuramentorointi
Womenton työuramentorointi kulttuurien välisen kohtaamisen areenana ja maahanmuuttajanaisten kotoutumisen edistäjänä ”Ilman Womentoa me ei oltais koskaan kohdattu. Womento on kuin silta, jonka yli voin mennä katsomaan, miten te teette töitä ja mitä suomalaiset ihmiset ajattelevat.” Suomeen muuttaa joka vuosi naisia, jotka ovat oman ammattialansa osaajia. Työllistyminen on Suomessa heille kuitenkin usein haastavaa. Yksilöllisiä syitä voivat olla heikko kielitaito tai oman ammattialan verkostojen puuttuminen. Rakenteellisia syitä voivat olla työmarkkinoiden toiminta, yhteiskunnassa esiintyvät ennakkoluulot ja mahdollinen syrjintäkohtelu. Monet koulutetut Suomeen muuttaneet naiset uhkaavat jäädä työmarkkinoiden marginaaliin ja sitä kautta myös heidän osaamispääomansa jää yhteiskunnassa hyödyntämättä. Työttömyys on myös uhka yksilön hyvinvoinnille ja uuteen kotimaahan kotoutumiselle. Womento on Väestöliiton toteuttama hanke, jonka tarkoituksena on työuramentoroinnin kautta edistää Suomeen muuttaneiden koulutettujen naisten työllistymistä koulutustaan vastaaviin töihin. Aktoreiksi voivat hakeutua Suomeen muuttaneet koulutetut naiset, jotka haluavat tukea ammatilliselle kehittymiselleen. Mentoreina toimivat suomalaiset tai Suomessa pitkään asuneet ja työskennelleet naiset, jotka haluavat tukea aktoreita ammatillisessa kehittymisessä. Naisia yhdistää sama ammattiala. Mentorointi on osallistujilleen vapaaehtoista ja se tapahtuu pääasiassa mentorin ja aktorin välisissä tapaamisissa. Mentoripareille järjestetään myös koulutuksia ja ryhmätapaamisia, joissa parit voivat jakaa kokemuksiaan ja saada vertaistukea. Womento antaa mahdollisuuden tulla nähdyksi ja ymmärretyksi Womenton mentoroinnissa mukana olleet aktorit kuvasivat kokemustaan merkittävänä. He kokivat suhteensa mentoriin hyvin läheisenä ja tärkeänä. Womento antoi heille mahdollisuuden tulla nähdyiksi ja kuulluiksi oman ammattialan osaajina ja naisina. Aktoreiden sosiaaliset verkostot olivat ylirajaisia, mutta useimmilla aktoreilla niistä puuttuivat kontaktit valtaväestöön. Osa aktoreista koki itsensä voimakkaasti yksinäisiksi. Aktoreiden mielestä mentoroinnin tärkeimpänä merkityksenä olikin se, että he saivat mentoristaan itselleen suomalaisen ystävän. Vasta toissijaisena aktorit näkivät mentoroinnin merkityksen oman työllistymisensä tukemisessa. Tämä oli yllättävä tulos, sillä ystävyyssuhteen muodostaminen ei ole Womenton alkuperäisenä tavoitteena. Mentoroinnin hyödyt ja haasteet kulkevat käsi kädessä Womento näyttäytyi paikkana, jossa aktoreilla oli mahdollisuus ylläpitää suomen kielen osaamistaan. Mentorilta aktorit saivat konkreettista apua ansioluettelon päivittämiseen ja työhakemusten tekoon. Osa pareista käytti mentoroinnin kielenä kuitenkin suomen kielen sijaan englantia, sillä heillä mentoroinnin tavoitteet eivät liittyneet kielen oppimiseen. Aktoreiden suomen kielen oppimiseen vaikuttivat myös aktoreiden motivaatio sekä vapaa- ja työajalla tapahtuva suomen kielen käyttö. Vaikka suomen kielen osaaminen nähtiin tärkeänä, sitä ei aina aktiivisesti pyritty edistämään. Aktoreiden ammatilliset verkostot laajenivat mentoroinnin myötä yhdellä ihmisellä – saman ammattialan suomalaisella edustajalla. Osa mentoreista toimi aktorin suosittelijana työhaastatteluissa, mistä oli huomattavaa hyötyä aktorin työllistymiselle. Suomalainen suosittelija toimi työhaastattelutilanteessa luottamuksen osoittajana ja lisäsi hakijan uskottavuutta. Saman ammattialan edustaja pystyi myös jakamaan ajantasaista ja käyttökelpoista ammattitietoa sekä neuvomaan aktoria työnhaussa. Kaikki mentorit eivät kuitenkaan toimineet aktorin suosittelijana, eivätkä aktorin verkostot laajentuneet mentoria ”kauemmaksi”. Työuramentorointi väylänä työllistymiseen ja kotoutumiseen? Mentorointi koettiin toimivana, koska se rakentui aktoreiden yksilöllisten tarpeiden ja toiveiden varaan ja oli osallistujilleen vapaaehtoinen. Kun tavoitteet oli rakennettu omista tarpeista käsin, niihin myös sitouduttiin ja motivoiduttiin. Womenton aikana suurin osa aktoreista sai työkokeilu- tai työpaikan, mitä voi pitää merkittävänä saavutuksena. Mentoreiden antama kannustus ja tuki vahvistivat aktoreiden ammatti-identiteettiä. Mentoreiden jakama ajantasainen ammattitieto selkiytti aktoreiden urakäsityksiä ja -toiveita. Vahva ammatti-identiteetti voi edistää aktoreiden työllistymistä myös jatkossa. Onnistuneeseen kotoutumiseen tarvitaan yhteiskunnan muutosta ja maahanmuuttajien sopeutumista. Womento-mentorointi antaa koulutetuille maahanmuuttajanaisille mahdollisuuden tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi. Kohdatuksi tuleminen, aktorin ystävystyminen mentorin kanssa sekä mentoroinnista saatu ammatillinen tuki lisäävät aktoreiden hyvinvointia. Tämä johtaa voimaantumisen ja osallisuuden kokemuksiin, jotka puolestaan voivat edistää naisten kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Jatkossa Womenton mentorointiverkostoa voi kehittää ryhmätapaamisten osalta kohti toiminnallisuutta. Toiminnallisuuden ja pienryhmäkeskusteluiden kautta aktoreiden suomen kielen taito pystyy kehittymään ja heidän ammatilliset verkostonsa voivat laajentua. Mentoreiden kanssa on hyvä käydä keskustelua siitä, mikä merkitys suosittelijana toimimisella voi olla koulutettujen maahanmuuttajanaisten työllistymiselle. Suomen kielen taitoa olisi hyvä pyrkiä mentoroinnissa parantamaan, mutta se ei silti saisi mennä muiden tärkeämpien tavoitteiden ohi. Artikkeli perustuu kirjoittajan tekemään Metropolian sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön Womento – Koulutettujen Suomeen muuttaneiden naisten kokemuksia työuramentoroinnista. Satu Kinnunen, sosionomi (ylempi amk) Lähteet ja lisätietoja: Forsander, Annika 2002: Luottamuksen ehdot. Maahanmuuttajat 1990-luvun suomalaisilla työmarkkinoilla. Helsinki, Väestöliiton Väestöntutkimuslaitos, julkaisusarja D 39/2002. Fågel, Stina – Säävälä, Minna – Salonen, Ulla 2012: Womento-käsikirja. WOMENTO – Naiset mentoroinnilla yhteisiin tavoitteisiin. Helsinki, Väestöliiton julkaisusarja. Vanhanen, Sari – Ahlfors, Gunta – Saarela, Inka – Wetzer-Karlsson, Marina 2013: Mentorointi koulutettujen maahan muuttaneiden naisten kotoutumisen edistäjänä. Teoksessa Alitolppa-Niitamo, Anne – Fågel, Stina – Säävälä, Minna (toim.): Olemme muuttaneet – ja kotoudumme. Maahan muuttaneen kohtaaminen ammatillisessa työssä. Helsinki, Väestöliitto. 176–186. Väestöliitto, Womento-hanke http://www.vaestoliitto.fi/monikulttuurisuus/womento/
CV-sukupolven työttömyys
Nuorten työttömien määrä kasvoi Uudella maalla, uutisoi Helsingin Sanomat 30.7.2013. (HS 30.7.) Tilastot ovat ristiriidassa hallituksen asettamaan Nuorisotakuu hankkeeseen. Nuorisotakuu aloitti toimintansa 1.1.2013 ja sen tavoitteena on tarjota alle 25-vuotiaille sekä alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille koulutus-, työkokeilu-, työpaja- tai työpaikan kolmen kuukauden sisällä työttömäksi ilmoittautumisesta. Nuorisotakuuseen kuuluu myös koulutustakuu, joka takaa jokaiselle juuri peruskoulunsa päättäneelle koulutuspaikan. (Nuorisotakuu 2013.) Nyky-yhteiskunnassa arvostetaan koulutusta, ilman koulutusta ei pääse töihin. Pelkkä tutkintotodistus ei kuitenkaan riitä töihin pääsemiseen. Tänä päivänä eletään cv-yhteiskunnassa, jossa ilman tutkintotodistusta sekä pitkää cv:tä on vaikea työllistyä. Koulutuksissa tulisikin ottaa huomioon työelämälähtöisyyden ja konkreettisen työssä oppimisen lisäämistä, jota kautta jo kouluaikana avautuisi ovia työelämään. Nuoret mukana Ennaltaehkäisevä työ on ensiarvoisen tärkeää, johon tulevaisuudessa tuleekin erityisesti panostaa nuorten työttömyyden alentamiseksi. Peruskoulun aikana tulisi käydä yksilöllisesti nuoren kanssa läpi tulevaisuuden koulutusmahdollisuuksia läpi. Käytännössä kaikkien hankkeiden suunnittelemiseen, kehittämiseen ja toteuttamiseen tulisi ottaa mukaan nuoret sekä työnantajat, jotta saataisiin kehitettyä toimivia ja tarpeellisia rakenteita, jotka pysyvät. Pääkaupunkiseudulla tutkijasosiaalityöntekijä Kati Palsanen tutkii yhteistutkimusta, jossa rikotaan asiakas- ja työtekijärooleja ja pyritään asettumaan tasavertaisiksi toimijoiksi kehittämään ja tutkimaan palveluita. Tästä kokeilusta on erittäin hyviä kokemuksia, jossa esimerkiksi lastensuojelun nuoret voimaantuvat, kun se saavat vaikuttaa ja heitä kuullaan tasavertaisina ja he saavat kokemuksen, että heidän sanomisellaan on oikeasti arvoa. (Jaakkola 2013:16-18.) Yksilöllistä työllistymisen tukea Nuorten työllistymispalveluissa pitäisi ottaa huomioon myös nuoren yksilölliset tarpeet. Joustavat ja yksilöllisesti räätälöidyt työllistymispolut ehkäisevät epäonnistumisen kokemuksia, jotka voivat vaikuttaa nuorten itsetuntoon huomattavasti tulevaisuuden työllistymistä ajatellen. Työttömien nuorten kirjo on suuri. Osalla työttömyys johtuu mielenterveydellisistä syistä, osalla päihteiden käytöstä, osalla siitä että tarvittavia tietoja ja taitoja ei ole eikä työllistymistä helpota varsinkaan yhteiskunnan tämän hetkinen tila, jossa yt-neuvotteluista uutisoidaan viikottain. Sosiaalista yritystoimintaa yhteisöjen hyväksi Noste-lehden toimituspäällikkö Lea Suoninen-Erhiö kirjoittaa, että nuorille tulisi tarjota työtä ja antaa tukipalveluita työhön, niin kuin asunnottomille annetaan asunto ja tarjotaan tukipalvelut asuntoon Asunto ensin – periaatteen mukaisesti. (Suoninen-Erhiä 2013:23.) Sosiaalisten yritysten perustaminen nuorten työttömyyden ehkäisemiseksi olisi varteenotettava vaihtoehto. Esimerkiksi Istanbulissa toimii lievästi kehitysvammaisten nuorten pyörittämä kahvila. Kahvilan ei odoteta tuovan voittoa, vaan tavoitteena on työllistää nuoria. Nuoret saavat palkkaa tehtyjen työtuntien mukaan ja osallistuvat omien kykyjensä mukaan toimintaan. (Singen 2013.) Samanlaista toimintaa voitaisiin soveltaa nuorten työttömien työllistämiseksi. Sosiaalista yritystoimintaa tukemalla nuoret voisivat perustaa omia yrityksiä tai työllistyä yrityksiin. Ehkäistään nuorten eläköityminen Samalla, kun pyritään ehkäisemään nuorten työttömyyttä, ollaan nostamassa eläkeikää. Jos uusia työpaikkoja ei synny, lisää eläkeiän nostaminen nuorisotyöttömyyttä. Suuri osa eläkeiässä olevista haluaisivat mahdollisimman nuorena eläkkeelle ja suuri osa työttömistä haluaisi töihin. (Kokko 2013). Nuorten mielenterveysongelmat ovat kasvaneet kuin sen myötä nuorten eläkeläisten määrä. Jokaisen nuoren eläkkeelle jääneen tekemättä jäänyt työpanos tuo kansantalouteen 1,5 miljoonan euron tappion. (Karisto 2013.) Voidaankin miettiä, saadaanko Suomen talous kuriin eläkeikää nostamalla vai ehkäisemällä nuorten eläkkeelle jäämistä? Jaana, sosionomi ylempi amk-opiskelija Lisätietoa Helsingin Sanomat 30.7.2013. Jaakkola, Helena 2013: Kokemusta rikkaampi. 30 päivää, Talentia-lehden erikoisnumero lastensuojelun ammattilaisille 1.2013. Helsinki: Punamusta Oy. Karisto, Ilkka 2013: Puuttumisesta. Verkkodokumentti. Kokko, Outi 2013: Näinkö käy: vanhat pysyvät töissä, nuoret työttöminä?Verkkodokumentti. Nuorisotakuu 2013. Verkkodokumentti. Singen, Saruhan 2013: Down Cafe. Sosiaalialan edunvalvonta- ja ammattilehti Talentia 5.2013. Helsinki: Oy Scanweb Ab. Suoninen-Erhiö, Lea 2013: Mä mikään luuseri ole. Verkkodokumentti.
Työvoimapalveluiden tuulet ovat puhaltaneet työpajoille saakka
Nuorten työllistämistoimissa ovat puhaltaneet vuoden vaihteesta alkaen uudet tuulet. Vuoden alusta voimaan tullut yhteiskuntatakuu on velvoittanut, että kaikille alle 25-vuotiaille on tarjottava työ-, harjoittelu-, opiskelu-, tai työpajapaikka kolmen kuukauden sisällä työttömäksi ilmoittautumisesta. Lisäksi kaikille peruskoulun päättäville taataan opiskelupaikka ja alle 30-vuotiaat vastavalmistuneet saavat tukea työllistymiseen palkkatuen kautta. Tähän samaan aikaan voimaan astui uusi työvoimapalvelulaki ja sen myötä nuorten työllistämistoimia pantiin uuteen uskoon ja työvoimapalveluja pyrittiin nuorten osalta tehostamaan. Työharjoittelu ja työelämävalmennus poistuivat käytöstä ja niiden tilalle tuli työkokeilu. Yhteiskuntatakuun tuulet ovat olleet navakan oloisia ja purjeiden levittäjäksi on huudettu useita tahoja; muun muassa elinkeinoelämän, työmarkkinajärjestöjen, kolmannen sektorin, nuorisopalveluiden ja työpajojen toimijoita. Uusien tuulien myötä on vaikuttanut, että työ- ja elinkeinotoimistollakin on ollut hankaluuksia laittaa pääpurje oikeaan kulmaa. Yle ehtikin jo 25.3.2013 uutisoida, että nuorisotakuu vaikuttaa täydelliseltä flopilta. Uutisen mukaan nuorten työpajoille tulemista hankaloittaa aiempaa tarkemmin määritellyt ehdot, esimerkiksi se, että nuoren täytyy tarkasti tietää, mihin alalla aikoo suunnata. Uuden työvoimapalvelulain tullessa voimaan, että aluksi olikin epäselvyyksiä, millä ehdoin ja kuka pajalle voi tulla työkokeilijaksi. Keskustelua aiheutti esimerkiksi se, voiko ammattiin valmistunut osallistua työkokeiluun ollenkaan. Nuorten työpajatoiminta on laineilla keikkuen pyrkinyt sopeuttamaan kulkuaan vallitseviin olosuhteisiin. Aluksi tilanne näytti hakevan suuntaa rajustikin, mutta on sittemmin jo rauhoittunut. Pajalle on hakeutunut juuri niitä nuoria, jotka pajatoiminnan tarjoamaa eriammattialojen työkokeilua eniten tarvitsevat. Pajalle on saapunut nuoria, jotka eivät vielä ole löytäneet opiskelupaikkaa, omaa alaansa, ovat jo pidempään olleet työttömänä ja kynnys kotiovella on päässyt nousemaan turhan korkeaksi – nuoria, joiden elämää painaa moni muukin asia kohtuuttomasti kuin vain se, ettei heillä ole töitä tai opiskelupaikkaa. On ollut helpottavaa, että myös ne ammattiin valmistuneet nuoret jotka ovat olleet pidempään työttömänä, saavat ennakkotiedoista poiketen tulla työpajatoimintaan työkokeiluun. Tämä on vaatinut sen, että myös työ- ja elinkeinotoimistossa osataan tulkita uusien tuulien suuntia oikein ja reivata purjeet oikeaan asentoon. Kun TE-toimistossa osataan tulkita työvoimapalvelulakia tukemaan nuorisotakuuta ja yhteistyö pajatoiminnan kanssa on vuorovaikutteista, ohjautuu pajalle juuri niitä nuoria joiden tarvetta pajatoiminta palvelee parhaiten. Vaihtelevassa tilanteessa luovimalla on saatu kokonaisuudessa suunta pysymään oikeana. Vaikka tuulet puhaltavat ympärillä, ovat nuorten lähtökohdat pajalle tullessa samat kuin ennenkin: saada ehkä hetkeksi paikka, jossa hänet otetaan vastaan, arvostetaan ja tuetaan – paikan, jossa hän pystyy kehittämään taitojaan ja näyttämään osaamistaan. Jotta nuori saa riittävän laadukasta tukea sekä hyvää tuulta purjeisiinsa, täytyy sekä pajaohjaajien ammatillinen osaaminen, että myös psykososiaalisen ohjauksen olla entistä laadukkaampaa. Ohjaustyö vaatii sosiaalialan ammattilaiselta paljon. Se vaati ajankohtaisen lainsäädännön tuntemista, yhteiskunnallisen keskustelun seuraamista, nuoria koskevien etuisuuksien ja tukien tuntemista, palveluverkoston ja laadukkaan palveluohjauksen tuntemista eikä vähäisempänä, tahtoa nähdä nuoren tilanne, kykyä pysähtyä rohkeasti katsomaan, mikä suunta häntä auttaisi parhaiten. Lainsäädäntöjen ja käytäntöjen muuttaminen, ei muuta sitä perusasiaa, että ammattilaisen tulee kohdata asiakas aidosti, kysyä, kuunnella ja yrittää ymmärtää. Tähän perusasiaan eivät puhurit eikä tuulensuunnan muuttumiset vaikuta. Johannes Saarinen, Kirjoittaja toimii nuorten työpajatoiminnassa työpajakuraattorina ja opiskelee sosionomin ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Aiheesta lisää Ylen uutisten nettisivuilta
Onko työmarkkinoilla tilaa osatyökykyisille?
Julkisuudessa on viime aikoina mietitty erilaisia ratkaisuja työvoiman riittävyyden, työurien pidentämisen ja työmarkkinoilla pysymisen turvaamiseksi. Näissä keskusteluissa on harvakseltaan näkynyt myös osatyökykyisten henkilöiden palkkaamiseen liittyviä ratkaisuja. Mutta kuka on oikeasti valmis palkkaamaan osatyökyisen tai jollain tavoin vajaakuntoisen työnhakijan? TE-toimistoissa oli vuonna 2011 yhteensä noin 93 000 vajaakuntoista työnhakijaa. Heistä työttömiä oli 68 000 ja pitkäaikaistyöttömiä 23 000. Vajaakuntoisten työttömien työnhakijoiden diagnooseista tai vajaakuntoisuuden syistä merkittävimpiä olivat tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ja mielenterveyden häiriöt. (Antila ym. 2013: 14.) Suomessa on siis melkoinen joukko työtä haluavia vajaakuntoisia tai osatyökykyisiä työnhakijoita, joiden on ilmeisen vaikea päästä työmarkkinoille. Esimerkkinä palveluyritykset, joista tutkimusten mukaan vain 2 - 4 prosenttia on palkannut fyysisesti vammaisen tai kehitysvammaisen henkilön tai mielenterveyskuntoutujan (Antila ym. 2013: 18). Työllistymisen vaikeudesta kertoo sosiaali- ja terveysministeriön asettaman osatyökykyisten työllistymisen edistämisen toimintaohjelmaa valmistelevan työryhmän välimietintö, joka julkaistiin 22.2.2013. Antilan ym. (2013:17–18) esittämissä tutkimuksissa ja selvityksissä tulee ilmi työnantajien perusteluja vajaakuntoisten ja osatyökykyisten työnhakijoiden vähäiselle rekrytoinnille. Työnantajien perustelut vähäiseen rekrytointiin liittyvät siihen, että em. ryhmistä rekrytointi voisi vaikuttaa yrityskuvaan tai työyhteisöön kielteisesti. Erityisen usein tämä arvio oli tehty selvitysryhmän mukaan psyykkisesti vajaakuntoisen henkilön työllistämisestä. Vajaakuntoisten rekrytointi koetaan haastavaksi, koska työnantajien arvioiden mukaan osatyökykyiset työntekijät vaativat enemmän aikaa työtehtävien suorittamiseen kuin muut työntekijät. Työnantajan on lisäksi vaikea arvioida työnhakijan pätevyyttä ja työnantajalle ei ole tarjolla riittävästi ohjausta, tukea ja neuvontaa työllistämiseen liittyvissä asioissa. Työnantajilla tuntuu myös olevan varsin vähän tietoa eri tukitoimista tai – rahoista, joita voisi hyödyntää palkkauksessa, esim. kyselyyn osallistuneista 60 prosenttia ei tuntenut palkkatukea. Huomioon kannattaa ottaa se, että suuri osa vastaajista ei katsonut myöskään tarvitsevansa lisätietoa vammaisen työntekijän työhön ottamisesta. Positiivisena asiana työryhmän muistiossa tuli esiin, että kun yrityksellä oli kokemusta työllistämisestä, arviot mm. työntekijän työssä suoriutumisesta, erityisjärjestelyjen tarpeesta ja työkyvyttömyyden riskistä olivat myönteisempiä kuin kokemusta vailla olevilla yrityksillä. (Antila ym. 2013: 18.) Työnantajien perustelut palkkaamatta jättämiselle kertovat mielestäni karua kieltä osatyökykyisten henkilöiden työllistymismahdollisuuksista. Asenteet ovat sillä tasolla, että pelätään palkata erilaisia työnhakijoita, koska se saattaa vaikuttaa kielteisesti yrityskuvaan. Missä ovat ajatukset ihmisten yhdenvertaisuudesta? Laissa on kyllä kirjattuna syrjinnän kielto eli, että ketään ei saa syrjiä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, sukupuolisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella ja tätä pitäisi nimenomaan soveltaa myös, kun kyse on työhönottoperusteista, työoloista tai työehdoista, henkilöstökoulutuksesta taikka uralla etenemisestä (Yhdenvertaisuuslaki 2004/21 § 6, § 2). Harva työnantaja näyttää kuitenkaan olevan valmis kantamaan yhteiskuntavastuuta ja toimimaan uusien työntekijöiden palkkaamisen kohdalla yhdenvertaisuuslain periaatteita noudattaen. Tiedon vai halun puutetta? Ihmettelen, miksi työnantajat sanovat, että eivät tiedä tarpeeksi yhteiskunnan tarjoamista osatyökykyisten palkkaamiseen liittyvistä tukitoimista, mutta eivät kuitenkaan myöskään koe tarvitsevansa lisätietoa tarjolla olevista mahdollisuuksista. Osatyökykyisten henkilöiden palkkaaminen ei tässä suhteessa näytä olevan millään tavalla olennaista työnantajien mielestä. Yhteiskunnan tasolta on kyllä huolehdittu, että koulutusjärjestelmässä on tilaa kaikenlaisille oppijoille ja opiskelijoille. Suomessa on mahdollisuus opiskella ammattiin asti eritysopetuksen piirissä. Ammatillisissa erityisoppilaitoksissa oli vuoden 2010 tilastojen mukaan noin 4 155 opiskelijaa (OPM 2010). Tämän lisäksi opetussuunnitelmaperusteisessa ammatillisessa koulutuksessa on iso joukko opiskelijoita, jotka saavat erityisopetusta joko eriytettynä tai integroituna opetuksena. Näiden opiskelijoiden erityisen tuen tarve on pystytty huomioimaan koulutuksen poluilla, mutta missä on se ”erityinen työelämä”, johon he työllistyvät ammattiin valmistumisen jälkeen? He kilpailevat niistä samoista työpaikoista, kuin kaikki muutkin työnhakijat, ja lisäksi kohtaavat työnantajien ennakkoluulot ja -asenteet rekrytointitilanteissa. Yhdenvertaisuutta työmarkkikoille Voisimmeko oikeasti alkaa ajatella, että kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia ja kaikilla tulisi olla oikeus työhön sekä tasavertaiseen osallisuuteen yhteiskunnassa. Työ ja ammatti ovat monelle meistä tärkeitä itsetunnon rakentajia ja tuovat tunteen yhteiskuntaan kuulumisesta. Miten voisimme mahdollistaa tuon tunteen kaikille sitä haluaville? Kulunut sanontakin kuuluu: ”Työ on parasta sosiaaliturvaa”. Miten saatamme osatyökykyiset ja vajaakuntoiset työnhakijat tuon sosiaaliturvan piiriin? Työmarkkinoille tarvitaan tilaa kaikenlaisille työntekijöille. Voisiko tulevaisuuden työelämässä monimuotoinen, erilaisista työntekijöistä koostuva, työyhteisö olla menestysvaltti eikä yrityskuvaan kielteisesti vaikuttava tekijä? Kristiina, sosionomi YLEMPI AMK-opiskelija Lähteet Antila Outi, - Kerminen, Päivi - Liski-Wallentowitz, Hanna - Nissinen, Pia - Paaermaa, Pekka – Tossavainen, Hanna - Tötterman, Patrik 2013. Osatyökykyisten Työllistymisen edistäminen. Toimintaohjelmaa valmistelevan työryhmän välimietintö. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2013:6. Opetusministeriö 2010. Ammatillisten erityisoppilaitosten ammatillisen peruskoulutuksen ja valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen järjestävät vuonna 2010. Yhdenvertaisuuslaki 21/20.1.2004.
Katriina Rantala-Nenonen
päätoimittaja
Lehtori, YTM
katriina.rantala-nenonen@metropolia.fi
p. 040 641 8303
Hilla Niemi
koulutussuunnittelija
hilla.niemi@metropolia.fi
p. 050 567 8049
Eveliina Korpela
Lehtori:suomen kieli ja viestintä, FT
eveliina.korpela@metropolia.fi
p. 040 641 8336
Toimituskunta toimittaa blogin sisällöt ennen niiden julkaisua. Uudistuva sosiaalialan osaaminen –blogin toimituskunta on aloittanut työnsä 15.6.2018.
Ammatillinen koulutus asiakaslähtöisyys Asiakkaan oikeudet Ehkäisevä lastensuojelu Eija Raatikainen empatia Etiikka Henkilökohtainen budjetointi hyvinvointi Hyvinvointipolitiikka ikäihmiset Kasvatus Kehitysvammaisten palvelut Kelpoisuusehdot Kotihoito Koulu Lapsiperheiden palvelut Lastensuojelu Maahanmuuttaja Metropolia ammattikorkeakoulu Moniammatillinen yhteistyö nuoret Nuorten hyvinvointi Opinnäytetyöt Osaaminen Osallisuus Perhepolitiikka Päivähoito Sirkka Rousu Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen sosiaaliala sosionomi Sosionomi ylempi AMk-tutkinto Sote-uudistus Syrjäytyminen Työhyvinvointi Työllisyys Työttömyys Vaikuttavuus valinnanvapaus Vanhemmuus Varhaiskasvatus vuorovaikutus Yhdenvertaisuus Ylempi amk-tutkinto