Avainsana: nuoret
Aika tunnistaa ilmiö ja sen pysyvä luonne!
Kiusaaminen, ahdistelu ja häirintä kouluissa ovat valitettavia ilmiöitä oppilaitoksissa lasten ja nuorten keskuudessa. Kuinka osaamme siihen puuttua ja mitkä ovat keinot, joilla teemme näkyväksi myös aikuisten lapsiin ja nuoriin kohdentavan kiusaamisen, ahdistelun ja häirinnän? Viime joulukuussa MTVuutiset.fi (1) uutisoi uusimmasta vuoden 2022 THL:n kouluterveyskyselystä (2), jossa tuhannet yläasteikäiset vastaajat kertoivat opettajan tai muun koulun aikuisen kiusaavan heitä vähintään kerran viikossa. Asiaa kysyttiin kouluterveyskyselyssä ensimmäistä kertaa. Jutussa Finlandia-palkittu Iida Rauma esitti oman näkemyksensä kiusaamisasiaan, josta hän on kirjoittanut palkitussa kirjassaan Hävitys (3). Kirja kertoo Rauman omista lapsuuden kokemuksista, jossa koulussa tapahtuvassa henkisen ja fyysisen väkivallan teoissa keskeinen kaltoinkohtelija on opettaja. Kohti häirintävapaata yhteiskuntaa – matalalla kynnyksellä? Ei ole kohtuutonta vaatia, että kiusaamistilanteisiin puututaan. Mutta puuttumisen muodot voivat olla vaikeita hahmottaa aikuisen näkökulmasta. Vaikka me kaikki olemme olleet lapsia ja nuoria, miten onkin niin vaikeaa tietää tai ymmärtää, minkälaista apua ja tukea nuori haluaa tilanteessa, jossa on joutunut kokemaan kiusaamista, ahdistelua tai häirintää. Jokainen meistä haluaa tulla nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi omalla ainutlaatuisella tavallaan. Kiusaamisella on havaittu olevan yhteys esimerkiksi nuoren matalaan osallisuuden kokemukseen (4). THL:n tekemästä kouluterveyskyselystä selvisi, että noin joka viides yläastelainen on kokenut kiusaamista aikuisen taholta koulussa (2). Helsingin kaupungin valtuustoaloitteessa keväällä 2021 esitettiin kaupungin oman häirintäyhteyskanavan perustamisesta nuorille (5). Häirintäyhteyskanavan kuvattiin olevan uudenlainen yhteydenottotapa nuorille, jotka kokevat häirintää, ahdistelua tai kiusaamista. Aloitteessa todettiin, että kynnys ottaa em. asioita esiin koulussa voi olla liian korkea, erityisesti silloin kun väärintekijä on aikuinen. Aloitteessa esitetyllä Häirintäyhteyskanavalla toimisi aloitteen ehdotelman mukaan häirintäyhteyshenkilö, jonka vastuulla olisi viedä nuoren asiaa eteenpäin niille tahoille, jotka auttavat nuorta ko. vaikeuksien ratkomisessa. Häirintäyhteyskanava toimisi matalan kynnyksen palveluna ahdistelua ja häirintää kokeneille nuorille. Kiusaamisella on edelleen monia näyttämöitä. Nuoret kokevat kiusaamista, ahdistelua ja häirintää netissä ja kasvokkain. Koulumatka, TikTok, bussipysäkki tai pikaviestisovellus WhatsApp voivat olla tilanteita ja paikkoja, joissa henkinen tai fyysinen väkivalta näyttäytyy. Tilanteet saattavat olla aikuisille ohimeneviä, huomaamattomiakin tilanteita, jotka kuitenkin jättävät suuret haavat nuorten elämään. Kiusaaminen, häirintä ja ahdistelu ovat sitkeitä ilmiöitä Helsingin kaupungin valtuustoaloite Häirintäkanavan perustamisesta nuorille oli ajateltu keinoksi saada niiden ääni kuuluville, jotka tätä ilmiötä joutuvat kokemaan. Asiasta lisää kiinnostuneet voivat lukea kasvatus- ja koulutuslautakunnan lausunnon kaupunginhallitukselle esiteltyyn aloitteeseen seuraavan linkin takaa: Asiat | Päätökset | Helsingin kaupunki Tunnetko sinä seuraavat nettisivut, joiden kautta kiusaamiseen voi saada apua, tukea ja tietoa? Rikosuhripäivystyksellä on oma RIKUchat (rikosuhripäivystys, www.riku.fi)), jossa voi kysyä ohjeistusta rikosuhriasioista MLL ylläpitää omaa Apua ja tukea - Nuorten netti- palvelua (www.nuortennetti.fi), jossa on monenlaista tietoa ja apua nuorille mm. chat- ja puhelinpalveluja nuorille missä tahansa asiassa. Opetushallitus jakaa nettisivuillaan tietoa kiusaamisesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä (oph.fi), mutta kohdentaa ne sivuston luonteen mukaisesti aikuisille (6). Kirjoittaja Matleena Hanhisalo, YAMK-opiskelija, joka viettää hyvin ansaittua opintovapaata Helsingin kaupungin lastensuojelun tehostetusta perhetyöstä. Lähteet Nämä ovat Finlandia-voittajan keinot koulukiusaamisen kitkemiseksi - MTVuutiset.fi Helenius, J. & Kivimäki, H. & Hietanen-Peltola, M. Työpaperi 54/2022. Perusopetuksen 8. ja 9. luokan oppilaiden kokemuksia kouluarjesta. Kouluterveyskyselyn tuloksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (julkari.fi) Rauma, I 2022. Hävitys. Tapauskertomus. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala. Virrankari, L. & Leemann, L. & Kivimäki, H. 2020. Osallisuuden kokemus ja koulukiusaaminen: Kouluterveyskyselyn 2019 tuloksia. Tutkimuksesta tiiviisti 35/2020. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsingin kaupunginvaltuuston päätösasiakirja 21/24.11.2021. (hel.fi) Tunnetko vastuusi - Kiusaamisen, häirinnän, syrjinnän ja väkivallan tunnistaminen ja niihin puuttuminen kuuluu jokaiselle aikuiselle | Opetushallitus (oph.fi)
Kokemus osallisuudesta kuuluu tasavertaisesti kaikille
Yhteiskunnassa on havahduttu siihen, miten merkittävä vaikutus osallisuuden kokemuksella on nuorten hyvinvointiin. Jotta vaikuttamismahdollisuudet olisivat yhtäläiset kaikille, tulee osallisuutta tukea yksilöllisesti nuoren voimavarat ja kasvuympäristö huomioon ottaen. Sosiaali- ja terveyslautakunta päätti marraskuussa 2021, että Helsinkiin perustetaan Lasten ja nuorten osallisuuden ohjausryhmä. Ohjausryhmän tavoitteena on edistää lasten ja nuorten osallisuuden vahvistamista sekä kehittää vaikuttamistoimintaa, jonka toimeenpanoa varten on tarkoitus luoda käytännönläheiset toimenpiteet. Ryhmän tarkoitus on myös pitää huolta siitä, että tässä kehittämisprosessissa ja sen arvioinnissa kuullaan lapsia ja nuoria. Arviointia tehdessä selvitetään alueellisia eroja lasten ja nuorten osallisuudessa, ja sen pohjalta laaditaan tapoja näiden erojen pienentämiseksi. Vaikuttamisväyliä ja toimintakäytäntöjä on tarkoitus yhtäjaksoisesti kehittää yhteistyössä lasten ja nuorten kanssa. Osallisuuden tukemisella voidaan ehkäistä syrjäytymistä Lasten ja nuorten osallisuuden edistäminen on tavoitteena oleellinen ja tehtyjen päätösten vaikutuksia lapsiin ja nuoriin tulisi jatkuvasti arvioida. Muuntuvassa ja entistä kompleksisemmassa maailmassa on tärkeää yrittää vahvistaa joukkoon kuulumisen kokemuksia ja sitä kautta ehkäistä sosiaalista syrjäytymistä. Sosiaalinen syrjäytyminen on pohjimmiltaan prosessi, jossa ulkopuolelle jätetyksi tulemisen, riittämättömyyden ja epäonnistumisen kokemukset kertyvät. Sosiaalinen syrjäytyminen aiheuttaa merkittävää kärsimystä sekä yksilölle että yhteisölle, ja sen kustannukset ja synkät vaikutukset ovat kattavasti tiedossa. (Sajaniemi ja Mäkelä 2014: 137.) Koronaviruksen vuoksi on maailmanlaajuisesti eletty jo pidemmän aikaa poikkeuksellista ajanjaksoa, joka on rajoituksineen vaikuttanut lasten ja nuorten hyvinvointiin sekä mahdollisuuksiin ylläpitää sosiaalisia suhteita. Osallisuuden edistämisen lisäksi olisi tärkeää asettaa myös konkreettiseksi tavoitteeksi lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen ja pohtia, miten saadaan myös heidän äänensä kuuluviin, jotka ovat etäopiskelujaksojen myötä jääneet koulujärjestelmän asettamista velvoitteista jälkeen. Elli Kyyrösen ja Elina Laukkalan (2019) etsivän nuorisotyön asiakkaiden koulukokemuksiin perustuvassa tutkimuksessa todetaan, koulussakin voi ilmetä sosiaalisen osattomuuden kokemuksia, jos oppilas ei koe tulevansa kuulluksi tai saavansa arvostusta opettajalta. Liian vähäiset resurssit saattavat vaikuttaa siihen, ettei opettajalla ole mahdollisuuksia kohdata ja huomioida oppilaita yksilöllisesti. (Kyyrönen & Laukkala 2019: 75–76.) Laki velvoittaa ottamaan huomioon lasten ja nuorten näkökulman YK:n lapsen oikeuksien sopimus ohjaa Suomessa lainsäädäntöä, ja sopimus velvoitetaan oikeudellisesti huomioimaan lapsiin vaikuttavia päätöksiä tehdessä. Päätöksen vaikutukset lapsiin tulee pystyä erottamaan, jotta voi keskeisesti ottaa huomioon lapsen edun. Lapsivaikutusten arviointi toimii keinona lapsen edun selkiyttämisessä. Siinä yhteydessä täytyy huomioida myös lasten olosuhteet, asema ja tarpeet. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016: 30–31.) Lapsivaikutuksia arvioidessa tulisi siis ottaa mahdollisimman laajasti huomioon eri taustoista tulevat lapset ja nuoret, sillä arviointimenetelmät voivat huonosti suunniteltuina osoittautua kohderyhmänsä jäseniä eriarvoistaviksi. Helsingin kaupungin lasten ja nuorten osallisuussuunnitelmassa todetaan, että tavoitteiden toteutumista arvioidaan seuraamalla järjestelmällisesti kouluterveyskyselyn tuloksia, ja niitä hyödynnetään toiminnan kehittämisessä. Useimmiten lapset ja nuoret, joilla on haasteita koulunkäynnissä ja jotka kokevat ongelmia sosiaalisissa suhteissaan, eivät ole paikalla vastaamassa kouluterveyskyselyyn. Jos tavoitteiden toteutumista arvioidaan pelkästään koulussa kerätyn hyvinvointipalautteen kautta, antaa se vääristävän ja todellisuudesta poikkeavan tuloksen päättäjille. Miten passiivisten nuorten ääni saadaan kuuluviin? Osa nuorista on vaarassa jäädä ulkopuolelle päätöksenteosta, jos nuorten vaikuttamismahdollisuudet keskittyvät koulumaailman ympärille. Laajan kohderyhmän tavoittamiseksi tulisi jalkautua lapsille ja nuorille merkityksellisiin paikkoihin, kuten nuorisotaloille ja kauppakeskuksiin, joissa nuoret vapaa-aikaansa pääsääntöisesti viettävät. Lapsilta ja nuorilta kerättiin näkökulmia osana lapsistrategian valmistelua. Työskentelyssä esiin nousseiden mielipiteiden ja kokemusten pohjalta voidaan todeta, että lasten ja nuorten mukaan osallisuus syntyy hyväksytyksi tulemisen kokemuksesta, turvallisuudesta sekä näihin perustuvasta voimakkaasta luottamuksesta vaikuttamismahdollisuuksiin. Tilaisuus osallisuuteen rakentuu muiden ihmisten tarjoamista mahdollisuuksista sekä omasta pyrkimyksestä olla mukana ja vaikuttaa. (Stenvall 2021: 51.) Aikuisilla on siis erityinen rooli lasten ja nuorten osallisuuden tukemisessa luomalla vaikuttamisen mahdollistavat puitteet. Mahdollisimman moninaisen ja laajan lapsi- ja nuorisoryhmän kuuleminen olisi varmasti todennäköisempää, jos lapsia ja nuoria kohtaavat ja kuulevat eri kulttuuri- ja kielitaustaiset aikuiset. Jokaisella lapsella ja nuorella tulisi olla myös mahdollisuus ilmaista itseään omalla tunnekielellään, ja se edellyttää kulttuurisensitiivisyyttä työntekijöiltä. Vuorovaikutustilanteissa myöskin sukupuolella voi olla merkitystä, ja lapsi tai nuori saattaa kokea luontevammaksi keskustella samaa sukupuolta edustavan aikuisen kanssa. Lisäksi lasten ja nuorten asioiden kanssa työskenteleviltä edellytetään osaamista tavoittaa nuoret eri sosiaalisen median kanavien kautta, joita lapset ja nuoret nykyään käyttävät usein kommunikointiväylinä. Kaikilla perheillä ei välttämättä ole varaa tarjota lapsilleen sosiaalisen median käyttämiseen soveltuvia välineitä, joten kasvokkain kohtaaminen on sitä ajatellen yhtä lailla tärkeää. Lapsia ja nuoria koskevia päätöksiä tehdessä tulisi ottaa heidät osaksi kehittämisprosessia jo toiminnan toteutusta suunniteltaessa, ja siten hyödyntää lasten ja nuorten asiantuntijuutta heidän omaa arkeaan koskettavissa asioissa. Heillä voi olla myöskin hyviä ajatuksia sen suhteen, kuinka eri-ikäiset ja eri taustoista tulevat lapset ja nuoret saadaan tavoitettua ilman, että lisätään yhdenkään lapsen tai nuoren kokemusta ulkopuolelle jäämisestä. Kirjoittaja Satu Tynkkynen, opiskelija, sosiaalialan (ylempi AMK) tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Kyyrönen, Elli & Laukkala, Elina 2019. Sosiaalinen osallisuus etsivän nuorisotyön asiakkaiden koulukokemuksissa. Kasvatustieteiden pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Viitattu 18.12.2021. Sajaniemi, Nina & Mäkelä, Jukka 2014. Ihminen voi hyvin joukossa. Teoksessa Uusitalo-Malmivaara Lotta (toim.) Positiivisen psykologian voima. Jyväskylä: PS-kustannus. Sosiaali- ja terveysministeriö 2016. Säädösvaikutusten arviointi. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten näkökulmasta. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:2. Helsinki: Lönnberg Print & Promo. Viitattu 7.12.2021. Stenvall, Elina 2021. Lasten ja nuorten osallisuus kansallisessa lapsistrategiassa. Osa 3: Lasten ja nuorten näkökulmia osallisuudesta. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2021:19. Helsinki. Viitattu 18.12.2021
Vertaisneuvonnalla voidaan tukea nuorten asumista
Itsenäistyminen on monelle nuorelle uutta ja jännittävää aikaa. Aina asuminen ei kuitenkaan onnistu toivotulla tavalla, vaan eteen voi tulla suuriakin haasteita. Nuorten asumisen onnistumista voidaan tukea monipuolisemmin, kun vertaisneuvonta otetaan rohkeasti osaksi nuorten asumisneuvontaa. Nuoret itsenäistyivät Suomessa vuonna 2020 keskimäärin 22-vuotiaina (1). Osa nuorista muuttaa pois lapsuudenkodistaan omasta tahdostaan, kun osa taas joutuu lähtemään jostain ulkopuolisesta syystä. Kaikki nuoret eivät kuitenkaan muuta pois lapsuudenkodistaan, vaan itsenäistyminen voi alkaa myös silloin, kun nuori muuttaa pois lastensuojelulaitoksesta, sijaiskodista tai muusta tukipalveluita tarjoavasta paikasta. Ensimmäiseen omaan asuntoon muuttaminen voi siis tapahtua hyvinkin aikaisessa vaiheessa, eivätkä kaikki nuoret ole vielä ehtineet valmistautua itsenäisen elämän alkamiseen. Lastensuojelun Keskusliiton laatimaan kyselyyn vastanneiden nuorten mielestä sopiva aika itsenäistymiselle on 18-vuotiaana. Suurin osa nuorista kokee saavansa kotoaan tarpeeksi neuvoja, ohjeita sekä tukea itsenäistymiseen. Kaikki eivät kuitenkaan saa tarpeeksi tukea. Nuoret toivovatkin, että itsenäiseen asumiseen liittyviä taitoja alettaisiin opetella jo koulussa. (2, s. 40) Itsenäistymiseen tarvitaan asumistaitoja Asumistaidoille käsitteenä ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää. Asumistaitoja voidaan kuitenkin määritellä esimerkiksi Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n asumissosiaalisen työn oppaan mukaisesti (3, s. 10). Yhtenä asumissosiaalisen työn keinona ARA:n opas ohjaa asumisen tuen tarpeen kartoittamisessa. Arvioinnin tueksi oppaassa esitetään tarkasteltavaksi seuraavia osa-alueita: Asunnon kunnossapito ja siisteys (asunnosta huolehtiminen ja tarvittaessa vikailmoituksen tekeminen huoltoyhtiöön). Taloustaidot (vuokran ajallaan maksaminen, tarvittavien etuuksien hakeminen sekä vuokravelkojen ja maksuhäiriömerkintöjen hoitaminen). Naapuruustaidot (taloyhtiön järjestyssääntöjen noudattaminen, asumisrauhan kunnioittaminen). Asumisen tuki (tarvittaessa palvelujen piiriin hakeutuminen, sovitun palvelusuunnitelman noudattaminen sekä omasta ruoka- ja vaatehuollosta huolehtiminen). Tämän lisäksi Isännöintiliiton sivuilla kuvataan asumistaitoihin kuuluvan asumiseen liittyviä arkisia asioita, kuten esimerkiksi taloyhtiön toimintatapojen tunteminen, asumiseen kuuluvien sopimuksien tekeminen sekä ongelmatilanteiden selvittäminen oma-aloitteisesti (4). Nuorten asumistaitoja voidaan tukea asumisneuvonnan keinoin. Nuorten asumisneuvonta on nuoren tarpeisiin pohjautuvaa neuvontaa asumiseen ja talouteen liittyvissä asioissa. Tavoitteena on tukea itsenäisen asumisen alkamista ja sen jatkumista. Yleisestä asumisneuvonnasta nuorten kanssa tehtävä asumisneuvontatyö eroaa erityisesti niin, että nuorten tavoittamisella ja sitouttamisella on erityisen suuri rooli palvelun onnistumisen ja vaikuttavuuden kannalta. Vertaisneuvoja tukee asumisen ongelmatilanteissa Vertaistuki perustuu aina vapaaehtoisuuteen ja sen vahvuutena nähdään erityisesti vastavuoroisuus. Vertaistuen antamisessa korostuvat omat arjen kokemukset sekä elämänkokemus, jolloin vertaiset voidaan nähdä ikään kuin oma elämänsä asiantuntijoina. Kun ihmisen sosiaalinen tukiverkko vahvistuu, vähentää se myös yksinäisyyden ja syrjäytyneisyyden tuntemuksia. Vertainen voi samalla päästä myös itse avun vastaanottajasta aktiiviseksi toimijaksi esimerkiksi vertaistukiryhmissä. (5) Myös nuorten itsenäisen asumisen tukemiseen voidaan käyttää vertaisneuvontaa. Vertaisneuvoja antaa neuvoja omien kokemuksiensa ja oppimansa perusteella, mutta ei kuitenkaan ohjaa neuvonnan kohteena olevan henkilön toimia. Samalla vertaisneuvoja voi toimia myös kannustajana ja vertaistuen antajana nuorelle. Vertaisneuvonnan avulla voidaan myös tuoda saatavilla olevaa tietoa helpommin löydettävämmäksi ja näkyvämmäksi, jotta nuori voisi itsenäisesti ratkaista asumisen ongelmatilanteita. Tukemalla nuorta hänen omaan arkeensa kuuluvassa ympäristössä, nuori voi oppia itse tekemään asioita jatkuvan neuvonnan tai ohjauksen sijaan. Pääkaupunkiseudun Nuorisoasunnot ry on vuodesta 2017 alkaen ottanut vertaisneuvonnan osaksi nuorten asumisneuvontaa. Yhdistys koordinoi talotuutoritoimintaa, jossa yksi talon asukkaista toimii vertaisneuvojana muille talon asukkaille. Talotuutorin tehtäviin kuuluu esimerkiksi uusien asukkaiden tervehtiminen, asumisviihtyvyyden edistäminen, yhteisten tilojen käyttämisessä opastaminen sekä asumiseen liittyvissä ongelmatilanteissa neuvominen. Lisäksi talotuutori voi auttaa naapureita pienissä arjen askareissa. Onnistunut vertaisneuvonta vaatii suunnitelmallisuutta Tein ylemmän ammattikorkeakoulun tutkintoon kuuluvan opinnäytetyön vertaisneuvonnan mahdollisuuksista osana nuorten asumisneuvontaa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, minkälainen vaikutus vertaisneuvonnalla on ollut NAL Asuntojen asukkaiden asumisviihtyvyyden ja asumistaitojen kehittymiselle. Tätä varten lähetin sähköisen kyselyn NAL Asuntojen asukkaille sekä haastattelin nykyisiä ja entisiä talotuutoreita. Tuloksien perusteella oli nähtävissä, että vertaisneuvonnan avulla on mahdollista tukea nuorten asumisviihtyvyyden ja asumistaitojen kehittymistä. Vaikka vertaisneuvonnalla voitiin nähdä olevan vaikutusta nuorten asumistaitojen kehittymiseen sekä asumisviihtyvyyden edistämiseen, tätä ei kuitenkaan voida pitää automaattisena seurauksena vertaisneuvonnasta. Tuloksista kävi ilmi, että vertaisneuvonnan onnistumiseen vaikuttaa merkittävästi palvelun saavutettavuus ja monipuolisuus sekä nuoren oma aktiivisuus. Kaikkein tärkeimpänä ominaisuutena voidaan kuitenkin nähdä vertaisneuvojan oma panostus työtä kohtaan. Jotta nuorten asumistaitojen kehittymiseen voi vaikuttaa, tulee vertaisneuvojan olla aktiivinen, helposti lähestyttävä sekä tarjota monipuolisia yhteydenottotapoja. Lisäksi vertaisneuvojan tulisi tehdä asioita yhdessä nuorten kanssa, eikä heidän puolestaan. Tämä mahdollistaa sen, että nuori voi oppia selviytymään ongelmatilanteista jatkossa itsenäisesti. Työelämän puolesta vertaisneuvojalle tulisi tarjota kunnollinen perehdytys, tarvittavat työvälineet sekä säännöllistä ohjausta ja tukea neuvontatyöhön. Kehittämällä vertaisneuvontaa voidaan vastata entistä monipuolisemmin nuorten tarpeisiin ja toiveisiin. Vertaistoiminnan kehittämistarve on tunnistettu myös yhteiskunnallisella tasolla. Kehittämistoiminnassa nähdään erityisesti järjestöjen vahvuutena kokemusasiantuntijuuden sekä teoriatiedon yhdistäminen osaksi palvelujen toimintaa (6). Lisäksi Ympäristöministeriön asuntopoliittisen kehittämisohjelman yhtenä tavoitteena on ollut edistää nuorten pääsemistä alkuun omalla asumispolullaan, tukea erityisryhmien asumista sekä kiinnittää huomiota asumisneuvonnan saatavuuden paranemiseen ja asunnottomuuden ennaltaehkäisemiseen (7). Opinnäytetyöni pohjalta ehdotan, että tulevaisuudessa vertaisneuvontaa tulisi hyödyntää rohkeasti sosiaalialalla erityisesti nuorten kanssa toimiessa. Vertaisneuvonnan avulla voidaan vahvistaa nuoren asumistaitoja, kun nuori oppii luottamaan itseensä ja kykyynsä selviytyä arjen askareista itsenäisesti. Asumistaitojen lisäksi vertaisneuvonnan avulla voidaan tukea myös nuoren sosiaalisia taitoja. Parhaimmillaan vertaisneuvonnalla voidaan vähentää myös vuokravelkatilanteita ja häätöjä, mikä omalta osaltaan taas ennalta ehkäisee nuorten asunnottomuutta. Kirjoittaja Heidi Juvonen-Jääskeläinen, sosionomi (ylempi AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja toimii kouluttajana nuorten asumisasioiden parissa. Erikoisosaamiseen kuuluu nuorten jalkautuva asumisneuvonta, verkostoyhteistyö sekä asumiseen liittyvä koulutustoiminta. Kirjoitus perustuu Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön: Juvonen-Jääskeläinen, H. 2021. Talotuutoritoiminta nuorten asumisneuvontatyössä - Asumisviihtyvyyden ja asumistaitojen edistäminen vertaisneuvonnan avulla Lähteet Eurostat 2021. Estimated average age of young people leaving the parental household by sex. Päivitetty 22.6.2021. Viitattu 12.11.2021. Custódio, Ira 2020. Ensiaskel tulevaisuuteen. 16-vuotiaiden nuorten ajatuksia itsenäisestä asumisesta. Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 3/2020. Viitattu 12.11.2021. Hokkanen, Sonja 2019. Asumissosiaalisen työn opas työntekijöille. Asuminen puheeksi. Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn kuntastrategiat – varhainen välittäminen, osallisuus ja asumisen tuki (AKU) -hanke. Viitattu 12.11.2021. Isännöintiliitto 2019. Asumisen taidot monella hukassa – voi aiheuttaa jopa vaaratilanteita. Viitattu 12.11.2021. Salonen, Mirva 2012. Voimauttavan vertaisohjauksen käsikirja. Leijonaemot ry. Helsinki: Leijonaemot ry. Sosiaali- ja terveysministeriö 2020. Sosiaali- ja terveysjärjestöt uudistajina? Selvitys STEA-avusteisesta tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnasta. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2020: 19. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Ympäristöministeriö 2020. Asuntopoliittinen kehittämisohjelma. Työryhmän raportti. Viitattu 12.11.2021.
Sosiaalisten suhteiden vahvistaminen on avain syrjäytymisen kierteen katkaisussa
Syrjäytyminen on systeeminen ongelma, johon ei ole lineaarisia ratkaisuja. Syrjäytymiseen vaikuttaa sekoitus erilaisia yhteiskunnallisia, yhteisöllisiä ja yksilöllisiä tekijöitä (1, s. 30-31; 2, s. 160). Voidaankin puhua vaikeasta ja pirullisesta ongelmasta, jonka ytimessä on arjen tyhjyys, turvattomuus ja tekemättömyys (3). Syrjäytymisen kierteiden kääntäminen hyvinvoinnin kierteiksi edellyttää auttamistyöhön uudenlaisia lähestymistapoja ja näkökulmia. Jos nuorilta kysyttäisiin Nuoret kertovat kokevansa keskeiseksi syrjäytymisen syyksi ystävien puutteen ja yksinäisyyden (4). Vuoden 2021 Kouluterveyskyselyn tulosten mukaan jo neljäsosa 9.-luokkalaisista tytöistä tuntee ja kokee yksinäisyyttä (5). Nuoret itse ovat tuoneet esille lukemattomia sekä kertaantuvia kokemuksia siitä, kuinka palvelut, varhaiset kasvuympäristöt ja auttavat tahot ovat epäonnistuneet nuorten aikuisten tukemisessa (6). Nuorille tarjottavien palveluiden tarjonta ja kysyntä ei kohtaa. Palveluita on tarjolla, mutta nuoret kokevat, ettei heitä pitkien jonotusaikojen jälkeen oteta palveluissa tosissaan, joten he eivät sitoudu palveluihin. (7, s. 130-133) Loppujen lopuksi nuoret odottavat ammattilaisilta yksinkertaisia asioita: kuuntelua, kunnioitusta, rinnalle asettumista, luottamuksen arvoisena olemista sekä mukana olemista (8, s. 1). Vertaismentorit hyvinvointia vahvistamaan Vertaismentoritoiminnalla on havaittu olevan nuorten hyvinvointia vahvistavia vaikutuksia. Mm. Creaney (9) sekä St. Vil ja Angel (10) ovat tutkineet vertaismentorointia ja todenneet, että nuorten oma kokemus omasta hyvinvoinnistaan vahvistuu vertaismentoroinnin kautta. Tämä näkyy erityisesti kasvaneena tyytyväisyytenä omaa elämää kohtaan. Helsingin NMKY:llä on vuodesta 2018 kehitetty Kiintopiste-hankkeessa Stean Veikkausvaroin NEET-nuorten vertaismentoroinnin toimintamallia. Toimintamallissa moniulotteisissa haasteissa kamppaileva nuori saa rinnalleen vertaismentorin, jolla on omakohtaisia kokemuksia syrjässä olemisesta. Selvitin YAMK-opinnäytetyössäni Kiintopiste-hankkeen vertaismentoritoiminnan tuottamia hyvinvoinnin tekijöitä nuorten omiin kokemuksiin perustuen. Tutkimuskysymys opinnäytetyössäni oli, mitä hyvinvoinnin tekijöitä NEET-nuoret kokevat saavansa vertaismentoroinnista itselleen. Laadullisen opinnäytetyön metodina oli tulkitseva kokemuksen tutkimus. Opinnäytetyön teemahaastatteluihin osallistui neljä vertaismentoritoiminnassa mukana olevaa nuorta ja viisi vertaismentoria. Haastattelut analysoitiin teorialähtöisesti tulkitsevan fenomenologisen analyysin mukaan. Vahvista nuoren sosiaalisia suhteita Opinnäytetyöni tuloksista korostui aiemmissakin tutkimuksissa (mm. 11) havaittu ilmiö: kun kysytään nuorilta heidän kokemastaan hyvinvoinnista, sosiaaliset suhteet ovat merkittävässä roolissa. Opinnäytetyön tulosten perusteella sosiaaliset suhteet vaikuttavat suoraan tai välillisesti haastateltujen nuorten kaikkeen sellaiseen hyvinvointiin, jonka nuoret kokevat elämässään tärkeäksi. Nuoret kokevat vertaismentoritoiminnan kaverillisena suhteena. Se vahvistaa sosiaalisia taitoja ja verkostoja, luo elämään mielekkäitä arjen sisältöjä ja tulevaisuususkoa sekä kasvattaa voimavaroja niin mentoroitavilla nuorilla kuin vertaismentoreillakin. Tuloksista ilmenee, että nuoria ohjatessa rehellisyys ja realistisuus vievät nuorten tilanteita tehokkaammin eteenpäin kuin asioiden kaunistelu. Ilman sosiaalisia suhteita ja aitoja vertailupintoja nuori voi asettaa elämäänsä epärealistisia tavoitteita, jotka voivat lamaannuttaa nuorta entisestään. Auktoriteetittomassa, nuorilähtöisessä ja kiireettömässä vertaismentorisuhteessa ei ole tarvetta suorittaa jotain ulkoapäin määritettyä päämäärää tai kaunistella asioita. Vuorovaikutus on rehellistä ja siksi eteenpäin vievää. Yksinäisyyden vähentäminen arjessa on kaikkien etu Kiusaaminen, oman lähiympäristön sosiaalisesta piiristä ulkopuolelle jääminen ja sitä kautta syrjään vetäytyminen aiheuttavat nuorille pitkäkestoista yksinäisyyttä, jonka seuraukset voivat olla hyvinvoinnin kannalta tuhoisat ja kauaskantoiset. Vaikka yksinäisyys näkyi haastateltujen nuorten osalta elämää varjostavana teemana, ei silti ole syytä leimata tämän perusteella koko moninaista NEET-kohderyhmää yksinäisiksi. Vertaismentoritoiminta vähentää yksinäisyyden kokemusta. Se tarjoaa luottamuksellisen keskusteluyhteyden nuoren ja vertaismentorin välille, jonka kautta se antaa sekä nuorille että mentoreille tunteen yhteenkuuluvuudesta ja osallisuudesta. Näillä tekijöillä on merkittävä vaikutus nuoren yksinäisyyden kokemukseen ja koettuun hyvinvointiin. Lisäksi niillä on vaikutuksia jopa toimintakykyyn ja edellytyksiin työllistyä. (12, s. 122-124) Rinnalla kulkemaan, eteenpäin Useat aiemmin esitetyt tutkimukset esittävät pitkäkestoisen rinnalla kulkemisen olevan ratkaisu pitkäkestoisen syrjäytymisen vähentämiseen (mm. 13, s. 193). Opinnäytetyössäni esiin tulleiden tulosten perusteella voi todeta, että vertaismentorointi koetaan pitkäkestoisena, luottamuksellisena kaverisuhteena, jossa yhdessä reflektoiden edetään nuorilähtöisesti elämässä eteenpäin. Voisiko tässä olla peräänkuulutettu rinnallakulkija? Vertaismentorit ymmärtävät omasta kokemuksestaan, että muutoksen aikaansaaminen ja syrjäytymiskierteen katkaisu voi olla vuosia kestävä prosessi. Tästä johtuen he myös ymmärtävät pitkäaikaisen rinnallakulkijuuden tärkeyden ja osaavat vahvistaa nuoren arkea ja toimintakykyä. Vertaismentoreilla on arvokasta kokemustietoa, jonka perusteella he osaavat tukea nuoren kykyä kuvata omaa tilannettaan kattavasti ja ohjata nuoria palveluihin, jotka ovat itse kokeneet hyödyllisiksi. Toiminnan kautta nuoren haasteet saadaan tunnistettua ja apu kohdennettua oikea-aikaisesti, tarpeen mukaan, tehokkaasti. Sosiaalisten suhteiden vahvistamisella näyttäisi olevan positiivisia vaikutuksia moniin hyvinvoinnin osa-alueisiin, joten syrjäytymisen kierteen katkaisussa sosiaalisten suhteiden ja verkostojen vahvistaminen olisi ensisijaista. Vertaismentoritoiminnalla voidaan saavuttaa laajojakin positiivisia muutoksia hyvinvoinnissa, mutta vähimmilläänkin vertaismentorisuhde tarjoaa ympäristön, jossa mahdollisuudet hyvinvoinnin vahvistumiselle ovat olemassa (14). Kirjoittaja Joni Liikala on Helsingin NMKY:llä kehityspäällikkönä ja vastaa nuorten ja aikuisten palvelut ja koulutukset toimialasta. Kirjoitus perustuu hänen YAMK opinnäytetyöhönsä Vertaismentorointi NEET-nuorten hyvinvointia vahvistamassa. Lähteet Nurmi, Jan-Erik 2011. Miksi nuori syrjäytyy? NMI-bulletin, 2011, Vol. 21, No. 2 © Niilo Mäki -säätiö. Karvonen, Sakari & Kestilä, Laura 2014. Nuorten aikuisten syrjäytymisvaaraan liittyvä huono-osaisuus. Teoksessa: Vaarama, Marja ym. (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2014. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Sevänen, Sanna 2019. Syrjäytyminen vaatii varhaista puuttumista. Viitattu 14.11.2020 Gretschel, Anu & Myllyniemi, Sami 2017. Työtä, koulutus- tai harjoittelupaikkaa ilman olevien nuorten käsityksiä tulevaisuudesta, demokratiasta ja julkisista palveluista – Nuorisobarometrin erillisnäyte/aineistonkeruu. Viitattu 12.11.2020 Helenius, Jenni & Helakorpi, Satu & Kivimäki, Hanne 2021. Kouluterveyskysely: Iso osa lapsista ja nuorista on tyytyväisiä elämäänsä – yksinäisyyden tunne on yleistynyt. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. Päivitetty 17.9.2021. Viitattu 28.10.2021 Turkka, Ville & Währn, Nina 2020. Nuoret Valtaan -ryhmän kannanotto. Helsingin NMKY. Aaltonen, Sanna & Berg, Päivi & Ikäheimo, Salla 2015. Nuoret luukulla - Kolme näkökulmaa syrjäytymiseen ja nuorten asemaan palvelujärjestelmässä. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura julkaisuja 160. Helsinki: Unigrafia. Gissler, Mika & Kekkonen, Marjatta & Känkänen, Päivi 2019. Nuorten palvelusolmut auki. THL – Tutkimuksesta tiiviisti 9/2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 14.11.2020 Creaney, Sean 2020. Children’s Voices -are we Listening? Progressing Peer Mentoring in the Youth Justice System, Child Care in Practice, 26:1, 22-37. Taylor and Francis Group. Viitattu 6.11.2020. Vil, Chrostopher & Angel, Adam 2018. Studies from School of Social Work Reveal New Findings on Social Work. A Study of a Cross-Age Peer Mentoring Program on Educationally Disconnected Young Adults. Politics & Government Week. February 21, 2019; p 642. Viitattu 10.11.2020. Gretschel, Anu & Myllyniemi, Sami 2017. Työtä, koulutus- tai harjoittelupaikkaa ilman olevien nuorten käsityksiä tulevaisuudesta, demokratiasta ja julkisista palveluista – Nuorisobarometrin erillisnäyte/aineistonkeruu. Viitattu 12.11.2020 Kestilä, Laura & Karvonen, Sakari & Parikka, Suvi & Seppänen, Johanna & Haapakorva, Pasi & Sutela, Elina 2019. Nuorten hyvinvoinnin erot. Teoksessa Suomalaisten hyvinvointi 2018. Kestilä, Laura & Karvonen, Sakari (toim.) Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Gissler, Mika & Kekkonen, Marjatta & Känkänen, Päivi 2019. Nuorten palvelusolmut auki. THL – Tutkimuksesta tiiviisti 9/2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 14.11.2020 Carter, Erik & Moss, Colleen & Asmus, Jennifer & Fesperman, Ethan & Cooney, Molly & Brock, Matthew & Lyons, Gregory & Hube, Heartley & Vincent, Lori 2015. Promoting inclusion, social connections, and learning through peer support arrangements. Teaching Exceptional Children. Volume: 48 issue: 1, page(s): 9-18. Viitattu 14.11.2020.
Vantaalla koulukiusaamisen kitkemiseksi pohditaan uusia ratkaisuja
Vantaalla ollaan huolissaan koulukiusaamisen seurauksista. Nuorilla on perusopetuslain mukaan oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön, mutta käytännössä opiskeluympäristö ei ole kiusatulle turvallinen. Kiusaamisella on kauaskantoiset seuraukset ja kiusaamisen vaikutukset voivat vaikuttaa nuoren arkeen aikuisuuteen asti. Huolestuttavan moni koululainen kokee koulukiusaamista. Valtakunnallisen Kouluterveyskyselyn (2017) mukaan syrjivää kiusaamista on kokenut 19 prosenttia alaluokkalaisista, 24 prosenttia yläluokkalaisista, 11 prosenttia lukiolaisista ja 13 prosenttia ammattiin opiskelevista, mikä kertoo karua kieltä koulukiusaamisesta ja nuorten tilanteesta. Vantaan kouluterveyskyselyn (2019) mukaan kiusaaminen on kahden vuoden aikana noussut 4.―5.-luokilla mutta laskenut 8.―9.-luokilla. Vantaalla on pohdittu ratkaisuja koulukiusaamisen kitkemiseksi ja yhtenä vaihtoehtona sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen, kaupunginvaltuutettu Tiina Tuomela esittänyt kymmenen muun valtuutetun kanssa koulurauha-asiamiehen viran perustamista. Vaikka sivistystoimen apulaiskaupunginjohtaja Elina Lehto-Häggroth ei pidä viran perustamista parhaana ratkaisuna, on hän yhtä mieltä valtuutettujen kanssa siitä, että koulukiusaamista on tärkeä ehkäistä. Koulukiusaamisen ehkäisy on yhteiskunnallisesti merkittävää. Opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman työryhmän tehtävänä on ollut pohtia kiusaamisen ehkäisyn ja siihen puuttumisen keinoja sekä hyvinvointia ja koulurauhaa edistäviä keinoja. Vantaan sivistystoimen tavoitteena taas on ollut vuoden 2019 ajan kiusaamisen vähentäminen. Työtä on päätetty jatkaa myös tulevana vuonna. Lisäksi sivistystoimi on laatinut Lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyn tavoite- ja toimenpidesuunnitelman vuosille 2020―2025, jossa esitetään toimenpide-ehdotuksia kiusaamisen vähentämiseksi. Koulukiusaamisen kalliit seuraukset Koulukiusaamisella on kauaskantoiset seuraukset, eivätkä kaikki kiusatuiksi joutuneet toivu kokemuksistaan koskaan. Kiusatun kokemien psyykkisten ja fyysisten kärsimysten lisäksi koulukiusaaminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi. On arvioitu, että koulukiusaamisesta aiheutuvat kustannukset yhden henkilön osalta ovat noin 1,2 miljoonaa euroa. Kiusatuiksi tulleilla on psyykkistä ja psykosomaattista oireilua, kuten masennusta, ahdistuneisuutta ja itsemurha-ajatuksia tavallista enemmän vielä vanhempanakin, sekä riski tulla kiusatuksi vielä työelämässä. Kiusaajilla taas on havaittu aikuisiällä ihmissuhteisiin, päihteiden käyttöön, aggressiivisuuteen ja rikollisuuteen liittyviä ongelmia sekä heikkoa menestystä työelämässä. Uusia keinoja koulukiusaamisen kitkemiseksi Vantaalla vuosien 2019–2021 aikana toteutettavan Myönteisen erityiskohtelun toimintaohjelma pyrkii ehkäisemään nuorten syrjäytymistä. Yhtenä keinona ohjelmassa on ollut uusien erityisnuorisotyöntekijöiden palkkaaminen. Heidän tehtävänään on vahvistaa yhteisöllisyyttä ja madaltaa kynnystä kertoa koulukiusaamisesta niin koulussa kuin vapaa-ajallakin. Toisena esimerkkinä kiusaamisen ehkäisystä on Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piirin ry:lle myönnetty tuki Yhteisötalon perustamiseen yhdessä kaupungin ja muiden järjestöjen kanssa. Yhteisötalon tarkoituksena on niin ikään tukea lasten ja perheiden hyvinvointia tarjoamalla koulunkäynnin tukea, mielekästä tekemistä ja ystäviä sekä vahvistamalla tukiverkostoja. Nuorten hyvinvoinnin edistäminen on panostus tulevaisuuteen. Lähtökohtana hyvinvointia tukevassa työssä on, että jokaisella nuorella tulee olla mahdollisuus kasvaa ja elää tulematta kiusatuksi! Kirjoittaja Tiina Harju, Sosiaalialan YAMK-opiskelija. Teksti on kirjoitettu osana Muuttuva sosiaalinen todellisuus -opintojaksoa. Lähteet Opetus- ja kulttuuriministeriö 2018. Kiusaamisen ehkäisy sekä työrauhan edistäminen varhaiskasvatuksessa, esi- ja perusopetuksessa sekä toisella asteella. Loppuraportti. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: <http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160694/okm16.pdf>. Luettu 24.11.2019. Taloussanomat 18.4.2011. Nuori putoaa putkesta – lasku 1,2 miljoonaa. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: <https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001708425.html>. Luettu 23.11.2019. Kouluterveyskysely 2017. THL. Oppilaat voivat paremmin peruskoulun alaluokilla kuin yläluokilla. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: <https://thl.fi/fi/-/kouluterveyskysely-2017-oppilaat-voivat-paremmin-peruskoulun-alaluokilla-kuin-ylaluokilla>. Luettu 24.11.2019. Vantaan kaupunki 1. 11.11.2019. Kaupunginhallituksen pöytäkirja. Vastaus Tanja Vahvelaisen ja Tiina Tuomelan sekä 9 muun aloitteeseen koulurauha-asiamiehen viran perustamisesta. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: <http://paatokset.vantaa.fi/ktwebbin/dbisa.dll/ktwebscr/pk_asil_tweb.htm?+bid=148524>. Luettu 23.11.2019. Vantaan kaupunki 2. 11.11.2019. Kaupunginhallituksen pöytäkirja. Avustus myönteisen erityiskohtelun ohjelman toteuttamiseen. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: <http://paatokset.vantaa.fi/ktwebbin/dbisa.dll/ktwebscr/pk_asil_tweb.htm?+bid=148524>. Luettu 24.11.2019. Vantaan kaupunki 3. 11.11.2019. Kaupunginhallituksen pöytäkirja. Toiminta-avustuksen myöntäminen Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piiri ry:lle yhteisötalotoimintaan. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: <http://paatokset.vantaa.fi/ktwebbin/dbisa.dll/ktwebscr/pk_asil_tweb.htm?+bid=148524>. Luettu 24.11.2019. Vantaan kaupunki 12.11.2019. Vantaan budjetti ensi vuodelle on 1,8 miljardia euroa. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: <https://www.vantaa.fi/uutisia/kaikki_uutiset/101/0/148043>. Luettu 24.11.2019. Vantaan kaupunki 22.10.2019. Sivistystoimen lausunto. Lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyn tavoite- ja toimenpidesuunnitelma vuosille 2020―2025. Saatavilla sähköisesti osoitteessa: <https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/DownloadAttachmentQuestionAnswerFile?FileId=916b8a03-85bc-4380-90f5-aaee010c57cc>. Luettu 24.11.2019.
Suunta elämään löytyy tulevaisuutta hahmottamalla
Tutkimusten mukaan huono-osaisuuden ennaltaehkäisyllä ja nuoruusiän interventioilla on tärkeä rooli sosiaalisesti, inhimillisesti ja taloudellisesti katsottuna. Esimerkiksi alueellisesti kasautuneella huono-osaisuudella voi olla kielteisiä seurauksia monessa sukupolvessa asti. Sosiaalisesti kestävän Suomen 2020 raportin mukaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta tulee yhteiskunnassa lisätä. Yhdeksi ratkaisuksi haasteeseen ehdotetaan yksilöllisten polkujen vahvistamista työttömyydestä työelämään. Varsinkin nuorten työttömyyttä on ehkäistävä, sillä juuri nuorten riski jäädä pysyvästi työttömäksi on suurempi kuin muilla ikäryhmillä. Syrjäytymistä edistävät riskitekijät voivat liittyä vamman, sairauden, päihteiden käytön, mielenterveysongelmien tai pitkäaikaistyöttömyyden aiheuttamaan toimintakyvyn heikkenemiseen. Jos nuori putoaa työmarkkinoilta ja nuoren työttömyys pitkittyy, hänen riskinsä syrjäytyä kasvaa (Sosiaalihuoltolain soveltamisopas 2017). Nuorten syrjäytymisen merkittävin syy nuorten itsensä mukaan on ystävien puute (Myllyniemi 2019). Nuoret tarvitsevat monenlaista toimintaa, tukea ja ohjausta osallisuuden, toimijuuden ja yhteisöllisyyden kokemuksen vahvistamiseksi. Itsensä, toiveiden ja mahdollisuuksien löytäminen voi avata monia mahdollisuuksia elämässä. Metropolian Motiivi-hankkeessa kehitetään toimintamalleja, joiden avulla voidaan tukea työttömiä ja työelämän ulkopuolella olevia 16–29-vuotiaita nuoria tunnistamaan ammatillisen kasvunsa edistäjiä ja esteitä sekä suuntaamaan toimintansa kohti realistisia, ammatillisia tavoitteita. Nuori tarvitsee oikea-aikaisia ja lähellä olevia palveluita Suomen hallitusohjelman yhtenä keskeisenä tavoitteena on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja sekä parantaa palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta. Tällöin toiminnassa painotetaan perustason palveluiden ja ennaltaehkäisevän toiminnan merkitystä. Työllistämisen edistäminen vaatii monien eri palvelujen yhteensovittamista. Palveluiden yhteensovittaminen on kuitenkin Saikun (2018) mukaan usein valitettavan epäselvää. Usein odotetaan, että yksilö itse ottaa enemmän vastuuta hyvinvoinnistaan ja työllistymisestään. Esimerkiksi nuorten kohdalla vastuunotto voi olla ongelmallista: haasteellisessa elämäntilanteessa olevilta nuorilta ei voi edellyttää joustavaa itseohjautuvuutta ja laaja-alaisia taitoja. Nuoruuteen kuuluu, että nuori vasta rakentaa identiteettiään ja etsii itseään. Nuori saattaa tarvita turvallisen aikuisen tukea ja ohjausta sekä apua tulevaisuuden mahdollisuuksien hahmottamiseen (Raatikainen 2018). Nuoren energian ei pitäisi mennä palveluiden etsimiseen, sillä esimerkiksi NEET-nuoriin liittyvissä tutkimuksissa (Gretschel & Myllyniemi 2017) on tullut esille nuorten turvattomuuden tunne tulevaisuutta kohtaan. Kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia nuoruus elämänvaiheena voi haastaa huomattavan paljon. Nuoret tarvitsevat ohjausta, tukea ja uskoa tulevaan sekä apua omien vahvuuksiensa ja mahdollisuuksiensa löytämiseen. Tulevaisuustyöskentelyä yli palvelurajojen Tulevaisuussuuntautunut ohjaus on ohjausta tai tavoitteellisesta toimintaa, jolla pyritään päämäärätietoisesti kohti uutta. Tulevaisuusohjaus tarkoittaa tulevaisuusajattelun ja kokonaisvaltaisen (opinto-ja/tai ura)ohjauksen yhdistämistä sekä moninaisten ohjauksen työkalujen ja menetelmien käyttöä. Tulevaisuusohjauksessa sovelletaan tulevaisuudentutkimuksen sekä ryhmä- ja yksilöohjauksen lähestymistapoja ja menetelmiä. Tulevaisuusohjauksessa nuorta tuetaan omannäköisen tulevaisuuden löytämisessä ja sen rakentamisessa. Nuori hahmottaa ja rakentaa tulevaisuuttaan aikaisempien kokemustensa avulla. Kokemansa pohjalta hän yrittää sopeutua tulevaan ja toimii itse toivomansa tulevaisuuden luomiseksi (Rubin & Kaivo-Oja 1999). Tulevaisuussuuntauneen ajattelun etuna on, että sen avulla suunnataan tulevaan, ei menneeseen. Voima löytyy sanoista ja kielestä – mitä ja miten puhun tulevasta. Miten rakennetaan tulevaa ajatuksissa, asenteissa ja uskomuksissa – kohtaamisissa nuoren kanssa? Kieli muokkaa ajatuksia ja ajatukset muokkaavat tapaa puhua myös tulevaisuudesta. Usko ja luottamus tulevaisuuteen ja omiin mahdollisuuksiin oman elämän hallitsijana - toimijana ja osallisena – voi avata uusia mahdollisuuksia tulevaan. Nuoren on tärkeää saada kokemus arvostavasta kohtaamisesta ja positiivisesta tulevaisuusohjauksesta ja –puheesta (Toiviainen 2019). Kirjoittaja: Eija Raatikainen, KT, yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet: Gretschel, A. & Myllyniemi S. 2017. Työtä, koulutus- tai harjoittelupaikkaa ilman olevien nuorten käsityksiä tulevaisuudesta, demokratiasta ja julkisista palveluista. Nuorisobarometrin erillisnäyte, aineistonkeruu. Luettu 11.9.2019. Hämäläinen A., Ipatti A., Raatikainen E. (Eds.)., (2019). Nuorten tulevaisuusohjaus - monta tietä tulevaan. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja., Metropolia Ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/handle/10024/228055 Myllyniemi, S. 2019. Luento ”Näe Nuori 2025 seminaarissa” 24.9.2019. https://www.metropolia.fi/ajankohtaista/uutiset/?tx_ttnews%5Btt_news%5D=6708&cHash=4d0ff3ee92fcdfb18fa264f35f39c707 Raatikainen, E. 2018a. Nuoren identiteetin rakentaminen kohtaamisessa. Teoksessa Rautiola, T. & Ala-Nikkola, E. (toim.) Kohtaa nuori – Kompassi suuntaa hakevan nuoren kohtaamiseen. http://kohtaanuori.metropolia.fi/ Rubin, A. & Kaivo-Oja, J. 1999. Towards a futures-oriented sociology. Journal International Review of Sociology. Revue Internationale de Sociologie. Volume 9, 1999 - Issue 3. Osoitteessa https://www. tandfonline.com/doi/abs/10.1080/03906701.1999.9971322?journalCode=cirs20. Luettu 11.9.2019. Saikku, P. 2018. Hallinnan rajoilla : Monialainen koordinaatio vaikeasti työllistyvien työllistymisen edistämisessä. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/233917 Sosiaalihuoltolain soveltamisopas. Sosiaali- ja terveysministeriö. Julkaisuja 2017:5. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80391/05_17_Sosiaalihuoltolain%20soveltamisopas.pdf?sequence=1&isAllowed=y Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia. Sosiaali- ja terveysministeriö. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/73418/URN%3aNBN%3afi-fe201504223250.pdf?sequence=1&isAllowed=y Toiviainen, S.2019. Suhteisia elämänpolkuja – yksilöiden elämänhallintaa? Koulutuksen ja työn marginaalissa olevien nuorten toimijuus ja ohjaus. Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 217.
Työpajanuoret: oman osaamisen tunnistaminen edistää luottamusta tulevaisuuteen
Luottamus on liitettävissä ihmisen optimistiseen asenteeseen (Rathbun 2011a). Kun ihminen luottaa, hänellä on positiivinen asenne ja myönteiset odotukset elämää ja muita ihmisiä kohtaan. Positiivisuudesta seuraa hyviä asioita, ja luottamus lisää luottamusta. Saman mielisten ihmisten on todettu luottavan enemmän vieraisiin ihmisiin (Freitaga & Bauer 2016, 473). Myös luottamuksen muista monista positiivisista seurauksista on näyttöä, sillä luottamuksen on myös todettu vaikuttavan ihmisen hyvinvointiin (DeNeve & Cooper 1998), terveyteen ja pitkäikäisyyteen (Barefoot et al. 1998). Vanhempien koulutustasolla on selvä yhteys luottamukseen. Se, että ainakin toisella vanhemmalla on korkeakoulutus, ennustaa lapselle keskimääräistä vahvempaa sosiaalista luottamusta (Pekkarinen ja Myllyniemi 2017, 91). Luottamus on moninainen ilmiö, mutta sen positiivisia ja elämää kantavaa voimaa ei voi kieltää. Työpajanuorten ajatuksia luottamuksesta tulevaisuuteen Matti - Miesten matkat työhön -hankkeessa (ESR 2016–2018) järjestettiin Helsingin työpajoilla ja Kouvolan Ohjaamoissa olleille nuorille Elämänkulku- sekä Pelillisyys-työpajoja. Pajojen avulla pyrittiin parantamaan nuorten miesten jatkokoulutus- ja työllistymismahdollisuuksia. Tämä blogiteksti pohjautuu tutkimukseen nuorten merkityksellisistä luottamus- ja epäluottamuskokemuksista ja niiden yhteydestä nuorten tulevaisuususkoon. Työpajanuorten kuvaukset luottamuksesta tulevaisuuteen jakautuivat tutkimuksessa neljään kategoriaan. Yhdelle osalle nuorista oli selvää se, mitä he halusivat tai mistä haaveilivat. Toiset eivät olleet pohtineet tulevaisuuttaan tai he eivät ainakaan puhuneet siitä. Tutkittaessa luottamuksen ja tulevaisuuden yhteyttä, työpajanuoret jäsensivät sen kategorisesti neljän näkökulman kautta. Nämä olivat: a) omiin haaveisiin, päätöksiin ja päämäärätietoisuuteen liittyvä luottamus b) suunnittelematon tulevaisuus c) keinottomuus tunnistaa omaa osaamista sekä d) epäluottamus tulevaisuuteen. Omiin haaveisiin, päätöksiin, osaamiseen ja päämäärätietoisuuteen liittyvä luottamus Tarkasteltaessa tulevaisuuteen suuntautumista Decin ja Ryanin teorian (SDT) (2000; 2003) valossa, luottamus tulevaisuuteen liitettiin nimenomaan oman osaamisen tunnistamiseen[1]. Tämän lisäksi nuorten kertomuksissa oli tunnistettavissa päämäärätietoisuutta ja uskallusta haaveilla, luottamusta tulevaan ja siihen, että siihen voi itse vaikuttaa omaan elämäänsä. Tarvitsee sellaista määrätietoisuutta. (NH6.) Usko tulevaisuuteen on itsestä kiinni. (NH7.) No siis eiköhän nyt jokainen voi vaikuttaa omaan elämäänsä niin ku haluu. Et ohan ihan mikä tahansa tehtävis, jos jaksaa vaan yrittää, haluu yrittää. Haaveisiin ja suunnitelmiin liittyi myös oman osaamisen tunnistaminen. Esimerkiksi muutamissa nuorten kertomuksissa oman osaamisen tunnistaminen tuotiin esille, vaikka siitä ei oltukaan täysin varmoja. Joo. Kyl mä tavallaan tunnistan tiettyjä vahvuuksia mut et en oo viel ite täysin varma, että onks ne kuinka vahvoja vahvuuksia. (NK4.) Suunnittelematon tulevaisuus Toisen kategorian kuvaukset liittyivät suunnittelemattomaan tulevaisuuteen. Tutkimustuloksissa ilmeni, että nuoret eivät olleet ajatelleet tulevaisuutta tai eivät ainakaan tuoneet sitä haastattelussa esille. Tätä he eivät kuitenkaan useinkaan perustelleet sen enempää. Ei oo. En oo oikeen miettiny niin pitkälle että, päivä kerrallaan.(NK8.) Ei mitään toiveita sinänsä nyt oikeen ole. En minä niin sinänsä ajattele mitenkään tulevaan.(NK12) Mun tulevaisuus on seuraava muutama tunti. Emmä funtsi oikein hirveesti, niin paljo pidemmälle. Tulevaisuuden suunnitelmat liittyy noihin, mikä se kysymys oli?(NK6.) Keinottomuus tunnistaa omaa osaamista Kolmas nuorten esille tuoma näkökulma tulevaisuuteen liittyi kyvyttömyyteen hahmottaa tulevaisuutta. Vastauksissa oli heijastuksia myös siitä, että oma osaaminen jollakin tasolla tunnistettiin, mutta nuorella ei ehkä ollut keinoja oman osaamisen sanoittamiseksi. Esimerkiks just piirtämisessä tai nois taidehommissa niin tulee kehuja, ihmisiltä ja sit just matemaattisissa ja tälläsis koulujutuis niin on kans ollu opettajaihmisiä et sul menee hyvin ja kielitaidon ja tälleen, kanssa on tullu kehuja mut itellä on vaan semmonen fiilis et, kai se on, liittyy johonki mun omaan persoonaan et mä oon vaan sellanen—. Sit mä en ite osaa sanoo et missä mä oon sit hyvä. Vaikka saaki palautetta.(NK4) Epäluottamus tulevaisuuteen Epäluottamuskokemukset tulevaisuutta kohtaan koettiin tulevaisuutta hankaloittavana asiana. Epäluottamus liittyi ulkoisiin tekijöihin, ei omaan osaamiseen tai kyvykkyyteen. Epäluottamus määrittyi ulkoisten tekijöiden kautta; nuoret toivat esille esimerkiksi talouteen tai asumiseen liittyvää epävarmuutta. Velka (salattu vanhemmilta) hankaloitti elämää. Sisäiset ristiriidat perheessä luo epäluottamusta elämään. mul ei oo luottotuetiu, nii asunnon saanti vähän kestää. (HN1.) Nuorta lähellä oleva aikuinen voi luoda uskoa tulevaisuuteen Luottamus omiin kykyihin ja osaamiseen löytyi tutkimustulosten mukaan melko harvoin yksin, usein nuoren apuna oli työpajaohjaaja. Tulosten mukaan nuoren (itse-)luottamuksella ja oman osaamisen (Deci & Ryan 2000; 2004; 2017) tunnistamisella näytti olevan yhteys nuoren tulevaisuuden hahmottelemiseen ja unelmien rakentamiseen. Toisin sanoen, jos nuori tunnisti osaamisensa, lisäsi se myös hänen uskoaan tulevaisuuteen. Näin ollen, nuoren itseluottamusta vahvistava aikuinen voi olla korvaamaton tuki nuorelle hänen tulevaisuuden rakentamisessa. Ohjaava aikuinen auttaa nuorta tunnistamaan omaa osaamistaan ja luo hänelle uskoa tulevaisuuteen. Hän on parhaimmillaan esimerkki asioiden ennustettavuudesta ja elämän moninaisista mahdollisuuksista. Tutkimuksemme osoittaa, että hyvä, empaattinen ja kannustava ohjaus vahvistaa nuoren uskoa itseensä ja osaamiseensa sekä sen myötä myös luottamusta tulevaisuuteen (Raatikainen 2018). Kirjoittaja: Eija Raatikainen (KT, sos.tt.) työskentelee lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan AMK ja YAMK tutkinto-ohjelmissa. Lähteet: Barefoot, J. C., Maynard, K. E., Beckham, J. C., Brammett, B. H., Hooker, K., & Siegler, I. C. 1998. Trust, health and longevity. Journal of Behavioural Medicine, 21, 517–526. Deci, E. & Ryan, R.M. 2004. Handbook of Self-Determination research. Rocherster: University of Rochester Press. Deci, E. & Ryan, R.M. 2000. The “What and Why” of Goal Pursuits: Human needs and Self-Determination of Behavior. Psychological Inquiry 2000, 11 (4), 227-228. Deci, E. & Ryan, R.M. 2017. Self-Determination theory. Basic Psychological Needs in Motivation. Development and Wellness. New York: The Guilford Press. DeNeve, K., & Cooper, H. 1998. The happy personality: A meta-analysis of 137 personality traits and subjective well-being. Psychological Bulletin, 124, 197–229. Freitaga, M. & Bauer, B.C. 2016. Personality traits and the propensity to trust friends and strangers. The Social Science Journal 53, 467–476. Pekkarinen, E. ja Myllyniemi, S. 2017. Opin polut ja pientareet. Nuorisobarometri 2017. https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2018/03/Nuorisobarometri_2017_WEB.pdf Raatikainen, E.2018. Nuoren identiteetin rakentaminen kohtaamisessa. Teoksessa Rautiola, T. & Ala-Nikkola, E. (toim.) Kohtaa nuori - Kompassi suuntaa hakevan nuoren kohtaamiseen. http://kohtaanuori.metropolia.fi/ Rathbun, B. 2011a. Before hegemony: Generalized trust and the creation and design of international security organizations. International Organization, 65, pp. 243-273. [1] Teorian mukaan omaehtoisuus (autonomia), kyvykkyys (osaaminen) ja osallisuus (yhteisöllisyys) ovat selittäviä tekijöitä tarkasteltaessa ihmisen sisäistä motivaatiota. Tässä tutkimuksessa selvitettiin vain kyvykkyyskokemuksen (osaamisen) ja luottamuksen välistä yhteyttä. Julkaisu tulossa.
Espoo yhteisöllisen asumisen edelläkävijäksi?
Vanhusten ja nuorten yhteisasumiskokeilu alkoi Helsingissä vuonna 2016. Myös Espoossa tehtiin aloite yhteisasumiskokeilusta. Yhteisöllisen asumisen näkökulma tulisi ottaa rohkeasti huomioon asumisen suunnittelussa. Ensimmäinen vanhusten ja nuorten yhteisasumiskokeilu alkoi Helsingissä palvelutalo Rudolfissa vuoden 2016 alussa yhteistyössä sosiaali- ja terveysviraston kanssa. Kokeilussa muutama nuori sai vuokrata asunnon palvelutalosta. Nuoret saavat vuokranalennusta, ja asumiseen kuuluu viikoittain muutamia tunteja seurustelua tai muuta toimintaa vanhusten kanssa. Nuorten asuminen Rudolfissa jatkuu vuonna 2017. Myös Espoossa tehtiin valtuustoaloite nuorten ja ikäihmisten yhteisasumisesta. Valtuustoaloitteesta käytiin keskustelua sosiaali- ja terveyslautakunnassa, kaupunginhallituksessa sekä valtuustossa. Kun aloitteen käsittelyä oltiin lykätty kerta toisensa jälkeen lähes vuoden verran, päätettiin asia loppuun käsitellyksi. Sosiaali- ja terveyslautakunnassa käydyssä keskustelussa pohdittiin nuorten asunnottomuutta Espoossa ja sen vähentämiseen kohdennettuja toimenpiteitä, sekä ikäihmisten yksinäisyyttä ja sen vähentämiseksi tarjolla olevia keinoja. Mietinnässä tultiin siihen tulokseen, että jäädään seuraamaan Helsingin kokeilua ja arvioidaan yhteistoiminnan tavoitetta. Lopputuloksena siis oli, että tavoitetta tulee kirkastaa. Yksinäisyys hyvinvoinnin vähentäjänä Vuonna 2014 perustettiin Juho Saaren johdolla yksinäisyysverkosto, johon yksinäisyydestä kiinnostuneiden tutkijoiden ja kolmannen sektorin toimijoiden oli mahdollista liittyä. Tutkimuksissa on todettu yksinäisyyden vähentävän merkittävästi suomalaisten koettua hyvinvointia ja olevan yhteydessä heikentyneeseen toimintakykyyn, terveyteen ja erilaisiin elämänkolhuihin. Kuitenkin vasta vähän tiedetään siitä mitä yksinäisyyden vähentämiseksi voidaan tehdä. Yksinäisyyden lievittämisessä on tällä hetkellä keskitytty lähinnä tarjoamaan erilaisia kerhoja sosiaalisten kontaktien lisäämiseksi. Kaikki eivät kuitenkaan viihdy järjestetyssä toiminnassa tai heillä ei ole mahdollisuuksia osallistua sellaiseen. Yhteiskunnan asenteiden merkitys yksinäisyyteen on aikaisemmin lähes kokonaan ohitettu. Kuitenkin ihmisen yksinäisyyttä voi lievittää hänen kokemuksensa siitä, että hän on arvostettu yhteiskunnan jäsen. Myös Elisa Tiilikainen on väitöstutkimuksessaan tullut tulokseen, että ikäihmisten yksinäisyyttä voitaisiin vähentää vaikuttamalla yhteiskunnallisiin tekijöihin. Hänen mukaansa yksinäisyys ei ole vain mukavan seuran kaipuuta, vaan myös uuvuttava kokemus yhteiskunnallisesta osattomuudesta ja oman elämän merkityksettömyydestä. Tutkimukseen osallistuneet ovat haikailleet aikaa, jolloin naapureiden kanssa vietettiin aikaa ja koettiin yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kaupungin asutuskeskuksissa elämäntapa on yksityisempää ja kyläilykulttuurissa on tapahtunut muutoksia. Eriytyneisyys ja tunne ajautumisesta yhteiskunnan laidalle muodostuivat muun muassa siitä, ettei naapurustossa tervehditty. Tiilikainen toteaakin toivovansa katseen yksinäisyydestä puhuttaessa kääntyvän yksilöstä arjen infrastruktuuriin ja osallisuuden mahdollisuuksiin. Kohti yhteisöllisyyttä Viime aikoina yksinäisyyden lisäksi on puhuttu paljon myös yhteisöllisyydestä. Esimerkiksi ASUVA-hanke selvitti ikäihmisten yhteisöllisyyttä edistäviä asumisen malleja, yhteisöllisyyden yhteyksiä asukkaiden koettuun hyvinvointiin ja osallistumismahdollisuuksiin yhteisössä sekä sitä, vastaavatko mallit asukkaiden avun ja palveluiden tarpeeseen. Ikäihmisten ja nuorten lisäksi myös lapsiperheitä kiinnostaa yhteisöllinen asuminen. Erilaisia yhteisöllisiä ratkaisuja, kuten kylätaloja, on jo suunniteltu uusille asuinalueille Espoossakin. Nyt vaadittaisiin päättäjiltä rohkeutta ottaa askel eteenpäin. Tutkimustulosten perusteella pelkkä järjestetty toiminta ei ehkäise yksinäisyyttä tehokkaasti, vaan tulisi luoda yhteiskunnallisia rakenteita, jotka mahdollistavat kaikille ihmisille mahdollisuuden kokea osallisuutta ja kuulua yhteisöön. Espoossa tulisikin nyt ryhtyä miettimään, miten edistää yhteisöllisyyttä esimerkiksi luomalla mahdollisuuksia yhteisasumiseen. Tämä näkökulma tulee ottaa huomioon sekä uutta asuntokantaa suunnitellessa, että vanhaa avarakatseisesti hyödynnettäessä. Uskon, että edullisemman asumisen lisäksi vetovoimainen tekijä yhteisasumisessa olisi juuri yhteisöllisyys. Arvokkaat kohtaamiset sukupolvien välillä toisivat merkityksellisyyttä elämään ja osallisuuden kokemuksia puolin ja toisin. Yhteisöllinen auttaminen voisi lisääntyneen hyvinvoinnin lisäksi tuoda suuren säästön sosiaali- ja terveysmenoihin sekä turvallisuutta vaihtoehtona nykyiselle leikkauspolitiikalle. Vanhusten määrä tulee Espoossakin lisääntymään. Espoossa tarvitaan nyt vahvaa tahtoa ja edistyksellistä ajattelua katselun ja odottelun sijaan. Tiina Tuomela, sosionomi YAMK -opiskelija Lisää tietoa aiheesta: ASUVA - Asumisen uudet vaihtoehdot ja hyvä vanhuus 2017. Valtioneuvoston tutkimus- ja kehittämistoiminta. Espoon kaupunki. Valtuuston pöytäkirja 12.12.2016 Oman muotoinen koti 2017. Nuorisoasiainkeskus. Helsingin kaupunki. SYYS - Yksinäisyydestä yhdessä 2017. University of Eastern Finland. Tiilikainen, Elisa 2016. Yksinäisyys ja elämänkulku. Laadullinen seurantatutkimus ikääntyvien yksinäisyydestä. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, sosiaalitieteiden laitos. Helsinki: Unigrafia. Uotila, Hanna 2011. Vanhuus ja yksinäisyys Tutkimus iäkkäiden ihmisten yksinäisyyskokemuksista, niiden merkityksistä ja tulkinnoista. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, terveystieteiden yksikkö. Tampere: Tampere University Press.
Näin nuoria oikeasti palvellaan
Aloite nuorten olojen parantamiseksi Keravalla Noin vuosi sitten julkaistun hyvinvointikertomuksen mukaan nuoret Keravalla voivat huonommin, kuin naapurikuntien nuoret. Hyvinvointikertomus kertoi, että keravalaiset ovat kokeneet enemmän kiusaamista, kaverittomuutta ja huonoa terveydentilaa kuin saman ikäiset yläkoulujen oppilaat Tuusulassa, Järvenpäässä ja Vantaalla. Kaupunginvaltuustossa reagoitiin hyvinvointikertomuksen tuloksiin ja esitettiin aloite tilanteen parantamiseksi. Aloite sisälsi toiveita nuorten olojen parantamiseksi sekä koulussa että vapaa-ajalla ja perheiden yhteisen tekemisen lisäämistä. Toiveena oli, että tekeminen sekä vanhempien että kavereiden kanssa ohjaisi pois kotisohvalta tai omasta huoneesta yksin pelaamasta. Ehdotuksena oli ottaa mallia Järvenpään viihteetön ja välittämisen viikko -kampanjoista syksy- ja kevät kaudella. Aloitteeseen vastasivat sekä kasvatus- ja opetuslautakunta että vapaa-ajanlautakunta hyvin tehdyn ja käytännönläheisen selvitystyön pohjalta. Koulut lasten ja nuorten asialla Koska resurssit ovat rajalliset, sekä kasvatus- ja opetuslautakunta että vapaa-ajanlautakunta ovat todenneet nykyiset toimet riittäviksi. Todellisuudessa molemmilla toimialoilla tehdään siis paljon hyvää ja tarpeellista työtä, kaikki ei vain näy aina ulospäin. Tästä syystä onkin todella hyvä asia, että lautakunnat ovat eritelleet vastauksissaan monta käytännön työmuotoa, jotka vastaavat aloitteen kysymyksiin ja toiveisiin, ja tehneet niitä tällä tavoin näkyviksi. Kouluissa ja päiväkodeissa on käynnissä monia eri ohjelmia ja hankkeita sekä tapahtumia, joilla lasten ja nuorten hyvinvointia pyritään parantamaan. On arkiliikuntaa, tukioppilastoimintaa, KiVa Koulu -ohjelmaa ja erityisiä teemapäiviä ja -viikkoja. On myös erikseen koulutettua henkilökuntaa, uuden opetussuunnitelman huomioimista ja oppilaiden osallistamista. Lisäksi työtä tehdään koulun seinien rajoja rikkoen, ja mukana on muun muassa eri urheilujärjestöjä. Panostusta nuorten vapaa-aikaan Vastauksissa aloitteeseen todettiin, että nuorten hyvinvoinnista huolehtiminen on todella suuri tehtävä, ja nuoret sekä ryhmänä että yksilöinä ovat haastava kohderyhmä viranomaistyölle, vaikka kuinka tehtäisiin yhteistyötä. Kaupungin vapaa-aikapalveluiden piirissä tehdään kuitenkin paljon työtä nuorten laadukkaan vapaa-ajanohjelman tarjoamiseksi ja hyvinvoinnista huolehtimiseksi. Nuorisotyön periaatteena on tehdä työtä yhdessä nuorten kanssa. Se osallistaa nuoria aktiivisesti ja antaa heille paljon vaikutusmahdollisuuksia omaan elämään vaikuttavissa päätöksissä. Nuorille tarjotaan turvallista ryhmää, luotettavaa aikuista, edullista tai jopa ilmaista mahdollisuutta osallistua erilaisiin toimintoihin sekä kanavia päästä tarvitsemiensa palveluiden äärelle mahdollisissa ongelmatilanteissa jo ennen, kuin ongelma kasvaa nuoren kannalta hallitsemattoman suureksi ja hankalaksi käsitellä. Vastauksessa on lueteltu monia erilaisia työmuotoja ja -tapoja sekä tuotu niitä hyvin päättäjien nähtäväksi. Positiiviset kokemukset heijastuvat muihin lähellä oleviin ihmisiin Pahoinvointia ei kuitenkaan pystytä kokonaan poistamaan. Aina on joku tai jotkut, joille mitkään tarjotuista palveluista tai vaikutusmahdollisuuksista ei syystä tai toisesta sovi. On myös niitä, jotka eivät vain halua. Yleisenä suuntaviivana ihmisläheisillä aloilla on torjua syrjäytymistä kaikilla mahdollisilla tavoilla, koska syrjäytyminen on suuri ja vaikea ihmisiin liittyvä menoerä Suomessa. Kaikkia ei pystytä pelastamaan, mutta onneksi tehdään paljon. Ja onneksi yhden saamat positiiviset kokemukset, voimaantuminen, vaikuttamiskokemukset omassa elämässä sekä täytetty tarve tulla autetuksi ja huomatuksi tulemisesta, tapaavat heijastua myös muihin lähellä oleviin ihmisiin. Emma Raassina, sosionomi ylempi AMK-opiskelija Lisätietoa Keravan kaupungin päätöksenteko-sivulta http://www.kerava.fi/palvelut/p%C3%A4%C3%A4t%C3%B6ksenteko-ja-hallinto/esityslistat-ja-p%C3%B6yt%C3%A4kirjat Kaupunginvaltuusto 13.4.2015/35 § Kasvatus- ja opetuslautakunta 21.10.2015/88 §
Nuoria muutti asumaan vanhusten palvelutaloon Helsingissä – mitä ihmettä?
23-vuotias Emil, 19-vuotias Jonatan ja 18-vuotias Veera muuttivat tammikuussa 2016 asumaan palvelutalo Rudolfiin Helsingin laajasaloon, naapureinaan heillä on miltei 140 ikäihmistä. Yksiön vuokra on edullinen, 250 euroa kuukaudessa, sen lisäksi nuoret ovat sitoutuneet viettämään ikäihmisten kanssa aikaa kolmesta viiteen tuntia viikossa. Nuorille tarkoitettuja asuntoja palvelutalossa haki noin 300 alle 25-vuotiasta, heistä osa haastateltiin ja kolme valittiin, haastattelemassa oli mukana myös palvelutalon asukkaiden edustaja. Ulospäin suuntautuneisuuden ja 18–25-vuoden iän lisäksi asukkaiden valintakriteereinä oli myös kiireellinen asunnon tarve. Mistä on kyse? Kyseessä on hanke nimeltä Oman muotoinen koti, jota luotsaa Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus yhteistyökumppaneiden kanssa. Tarkoituksena on kokeilujen kautta pyrkiä löytämään erilaisia ratkaisuja alle 25-vuotiaiden vaikeaan asuntotilanteeseen. Yhtenä kokeiluna on nuorten ja ikäihmisten yhteisasuminen palvelutalossa, kokeilu on vuoden mittainen. Suomessa vastaavia hankkeita ei ole, mutta esimerkiksi Hollannissa, Ruotsissa, Tanskassa ja Yhdysvalloissa tehdään samankaltaista kehittämistyötä. Hanke on omalta osaltaan mukana tukemassa Helsingin kaupungin strategiaohjelman ja arvojen jalkautumista. hankkeen avulla etsitään monipuolisia asumisvaihtoehtoja ja vähennetään asunnottomuutta sekä annetaan nuorille tilaa loistaa ja kuulua. Helsinki haluaa olla avoin, demokraattinen ja osallistava sekä asiakaslähtöinen kaupunki joka myös huolehtii ikääntyvistä. Ikäihmisten ja nuorten yhteisasuminen jossa yhteistä tekemistä suunnittelevat nuoret ja ikäihmiset yhdessä tukee Helsingin tavoitteita hyvin. Hanke on omiaan edistämään sukupolvien välistä kanssakäymistä, kaikkia hyödyttäen positiivisessa hengessä. Ikäihmisten odotukset Ikäihmisten odotuksia yhteisasumiselta ja yhdessä tekemiseltä on monia ja nuoret on otettu todella positiivisella mielellä vastaan. Odotetaan ilon läikähdyksiä kun on eri-ikäisiä ihmisiä ja elämää ympärillä. Palvelutalon asukkaat toivovat kanssakäymistä ja keskustelua positiivisesti elämään suhtautuvien ihmisten kanssa, sekä korostavat että on tärkeää kuunnella toinen toista koska taustat ja elämänkokemukset ovat erilaisia ja niistä oppii. Ikäihmisten toiveista on noussut esiin muun muassa juttukaverin tarve, yhdessä kokkailu, musisointi ja laulutuokiot sekä ääneen lukeminen, olisi heistä mukavaa. Eräs palvelutalon ikäihmisistä totesi odottavansa että ”saadaan hyvällä meiningillä sytytettyä tekemisen palo”. Yhteisiä intressejä kuten taide, musiikki, keskustelu, ja lukeminen on jo nuorten ja ikäihmisten välillä löytynyt. Nuorten odotukset Nuoret odottavat yhteisasumiselta myös monia asioita ja ovat aktiivisesti tutustuneet palvelutalon ikäihmisiin. Nuoret toivovat kuulevansa tarinoita menneiltä ajoilta ja saavansa sitä myötä ikäihmisten elämänkokemuksesta vinkkejä myös omaan elämäänsä. Nuoret toivovat ystävystymistä ja myös kahdenkeskistä ajanviettoa ikäihmisten kanssa, ja että yhteisiä intressejä löytyisi, heistä on mukavaa antaa aikaa ikäihmisille. Yhdessä tekemisessä voi hyödyntää jokainen omaa osaamistaan ja vahvuuksia. Jonatan on leiponut naapureille pullaa ja käynyt kyläilemässä heillä ja on kiinnostunut muun muassa taiteesta ja löytänyt samoja intressejä omaavia naapureita. Emil on kiinnostunut muun muassa valokuvauksesta ja mielellään kysyy ikäihmisen toiveita yhdessä tekemisestä. Veera muun muassa soittaa pianoa ja kitaraa joten musiikkituokiot ja yksilölliset kohtaamiset ikäihmisten kanssa tuntuvat mukavilta ajatuksilta. Kokemuksesta nuoret odottavat saavansa uudenlaista suhtautumista ihmisiin, ja kokemusta eri-ikäisten kanssa toimimisesta, mutta myös omaa itsenäistymistä. Muiden odotukset Palvelutalon ja nuorisoasiainkeskuksen puolelta toivotaan nuorten juttelevan, kuuntelevan, ja jakavan arkea ikäihmisten kanssa, sekä molemminpuolisia myönteisiä kokemuksia sitä myötä. Nuorilta odotetaan spontaaniutta ja vapaamuotoista yhteistoimintaa, ei missään nimessä hoitotyötä, heihin luotetaan ja ruutuvihkoon ei tunteja ruksata. Nuoret ovat osaltaan vähentämässä ikäihmisten yksinäisyyttä, hoitajien ja muun henkilökunnan ja hankkeen tuella. Hankkeen toivotaan olevan menestys ja sen toivotaan kannustavan vastaaviin hankkeisiin myös tulevaisuudessa. Maailmanlaajuinen media huomio antaa olettaa että tämänkaltaiselle toiminnalle on tarvetta. Kristiina Stenman, sosionomi (ylempi AMK) opiskelija Lähteet ja lisätietoa Hanke ehdotus U16, Oman muotoinen koti. Verkossa. Helsingin Kaupunginhallituksen pöytäkirja 14.12.2015. Verkossa. Helsingin strategiaohjelma 2013-2016. Verkossa. Oman muotoinen koti, Verkossa. Oman muotoinen koti. Verkossa. Rasi, Maarit. Ilon läikähdyksiä palvelutaloon. Iltasanomat 2.2.2016. Verkossa.
Katriina Rantala-Nenonen
päätoimittaja
Lehtori, YTM
katriina.rantala-nenonen@metropolia.fi
p. 040 641 8303
Hilla Niemi
koulutussuunnittelija
hilla.niemi@metropolia.fi
p. 050 567 8049
Eveliina Korpela
Lehtori:suomen kieli ja viestintä, FT
eveliina.korpela@metropolia.fi
p. 040 641 8336
Toimituskunta toimittaa blogin sisällöt ennen niiden julkaisua. Uudistuva sosiaalialan osaaminen –blogin toimituskunta on aloittanut työnsä 15.6.2018.
Ammatillinen koulutus asiakaslähtöisyys Asiakkaan oikeudet Ehkäisevä lastensuojelu Eija Raatikainen empatia Etiikka Henkilökohtainen budjetointi hyvinvointi Hyvinvointipolitiikka ikäihmiset Kasvatus Kehitysvammaisten palvelut Kelpoisuusehdot Kotihoito Koulu Lapsiperheiden palvelut Lastensuojelu Maahanmuuttaja Metropolia ammattikorkeakoulu Moniammatillinen yhteistyö nuoret Nuorten hyvinvointi Opinnäytetyöt Osaaminen Osallisuus Perhepolitiikka Päivähoito Sirkka Rousu Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen sosiaaliala sosionomi Sosionomi ylempi AMk-tutkinto Sote-uudistus Syrjäytyminen Työhyvinvointi Työllisyys Työttömyys Vaikuttavuus valinnanvapaus Vanhemmuus Varhaiskasvatus vuorovaikutus Yhdenvertaisuus Ylempi amk-tutkinto