Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Roolipelit kehittävät transversaaleja taitoja

4.4.2023

Niina Pietilä ja Tuula Metsäketo-Korkalainen

Monialaisella yhteistyöllä on erityinen asema sote-uudistuksessa, jonka keskeisenä tavoitteena ovat sujuvat asiakasprosessit ja tarpeisiin vastaavat palvelut (1). Eri ammattiryhmien välinen yhteistyö ei kuitenkaan aina hyrähdä käyntiin ilman vaivannäköä (2). Yhteistyötä voivat hiertää ammattilaisten erilaiset tietoperustat, totutut toimintatavat ja organisaatioiden toisistaan poikkeavat työtavat. Yhteistyön välttämättömänä lähtökohtana on pidetty asiakkaan tarpeisiin liittyvä syytä. Asiakkaan tarve ei kuitenkaan vielä takaa monialaisen työskentelyn sujuvuutta, vaan se vaatii rinnalleen yhteistyötahojen keskinäistä luottamusta. (3, s. 216-218.) Toimiva yhteistyö vaatii ammattilaisilta irrottautumista oman profession näkemyksistä kohti yhteistä tiedon muodostusta (3, s. 218). Tämä puolestaan edellyttää jatkuvaa harjoittelua ja oman toiminnan reflektoivaa arviointia. Korkeakouluissa on pyritty jo opiskeluvaiheessa huomioimaan monialaisen työn haasteet ja tarjoamaan opiskelijoille mahdollisuuksia kokeilla työskentelyä eri ammattiryhmien kanssa esimerkiksi simulaatioilla tai roolipeleillä (ks. esim. 4; 5). Roolipelit harjoittelun välineenä Metropolia Ammattikorkeakoulu on ollut mukana monialaiseen työskentelyyn keskittyvällä opintojaksolla, johon on osallistunut Metropolian sairaanhoitaja-, terveydenhoitaja ja sosionomiopiskelijoiden lisäksi Helsingin yliopiston lääketieteen opiskelijoita. Opintojakson tavoitteena oli tutustua eri ammattiryhmien tehtävistä ja merkityksestä sote-palveluiden kokonaisuudessa, ymmärtää ryhmädynamiikan merkitys moniammatillisessa tiimissä sekä oppia ammatillista päätöksentekoa ja arjen johtamista. Jo tavoitteet osoittavat sen, että opintojaksolla pyritään vahvistamaan erityisesti taitoja, jotka eivät liity yksinomaan tiettyyn ammattialaan. Näitä taitoja nimitetään transversaaleiksi taidoiksi, ja ammattialojen rajojen ylittämisen lisäksi ne ovat siirrettävissä eri tehtäviin ja toimintaympäristöihin. (6.) Yhteisiä opetuskertoja oli neljä, minkä lisäksi opiskelijat tekivät pienryhmissä välitehtäviä. Keskeisenä oppimisen muotona olivat roolipelit, joissa opiskelijat eläytyivät ammattilaisten roolien lisäksi asiakkaan ja potilaan sekä heidän läheistensä rooleihin. Opetuskerrat sisälsivät lisäksi lyhyitä alustuksia, välitehtävien tarkastelua ja yhteistä keskustelua. Opiskelijat ilmoittautuivat etukäteen kunkin roolipelin rooleihin. Roolipelissä oli mahdollista olla asiakkaan tai potilaan, hänen läheisensä tai eri alojen ammattilaisen roolissa. Jo ennakkoon oli tiedossa, kuka ammattilaisista oli tapaamisen vetovastuussa. Ennen roolipeliä opiskelija sai kirjallisen kuvauksen siitä, minkälainen hänen roolihenkilönsä oli ja mitkä hänen keskeiset tavoitteensa ja toimintatapansa olivat. Muut kuin kyseisessä roolissa oleva opiskelija eivät tienneet näitä kuvauksia. Roolipeliin osallistuvien lisäksi osa opiskelijoista oli tarkkailijoina, jotka kiinnittivät huomiota ennalta määriteltyihin teemoihin kuten kokouksen johtamiseen, asiakaslähtöisyyteen sekä ryhmädynamiikkaan. Roolipeli kesti noin 15-20 minuuttia. Tämän jälkeen kokouksessa roolissa olleet kertoivat omia havaintojaan ja purkivat kokemustaan. Tarkkailijat toivat keskusteluun omat havaintonsa, minkä jälkeen oli aikaa yhteiselle reflektoivalle ja pohdiskelevalle keskustelulle. Oman osaamisen ja muiden osaamisen parempaa tunnistamista ”Vaikka monelle opiskelijalle tiimikokousten harjoittelu oli uutta ja vähän jännittävääkin, ilmapiiri oli hyväksyvä ja avoin. Ryhmähenki parani joka tapaamisella ja yhteiset keskustelut käytännön harjoittelun jälkeen olivat melkein parasta. Mitä paremmin tutustuimme toisiimme, sitä luontevammin moniammatillinen yhteistyömme sujui. Kurssin aikana opin paljon yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta. Kynnys moniammatilliseen yhteistyöhön on madaltunut.” (7) Roolipelaaminen edellyttää turvallista ympäristöä, jotta uuteen ja ennakoimattomaan uskaltaa hypätä. Tämän vuoksi ensimmäisellä kokoontumiskerralla keskityttiin tutustumiseen ja sen varmistamiseen, että osallistujat tiesivät, mistä opintojaksossa on kyse. Yhteiset keskustelut, joita käytiin alustusten ja roolipelien jälkeen, olivat merkityksellisiä. Pienryhmätyöskentelyssä oli mahdollista tutustua muiden alojen opiskelijoihin paremmin ja rakentaa samalla ymmärrystä siitä, mitä eri alojen ammattilaiset ajattelevat ja miten he sanoittavat esimerkiksi omaa osaamistaan. Samalla oman alan taitojen ja tietojen kuvaaminen muiden alojen opiskelijoille herätti huomaamaan omaa osaamista ja paikkaa monialaisessa yhteistyössä uudella tavalla (ks. myös 2, s. 158). Roolipeleissä eivät korostu vain substanssiin liittyvät taidot, vaan erityisesti ihmisten väliseen vuorovaikutukseen liittyvä osaaminen, vuorovaikutustaidot ja empatia (8, s. 40). Yhteinen tiedon muodostaminen asiakkaiden ja muiden alojen ammattilaisten kanssa kuitenkin lisää myös substanssiosaamista. Yhdessä muodostettu tieto laajentaa ymmärrystä käsiteltävistä ilmiöistä ja mahdollistaa uudenlaisten ratkaisujen huomaamisen. Opintojakso tarjosi opiskelijoille mahdollisuuden kehittää taitojaan ja osaamistaan monipuolisesti samalla hyödyntäen hänelle jo olemassa olevia taitoja. Jo käytössä olevat transversaalit taidot tulivat aiempaa helpommin tunnistettaviksi ja opiskelijat pääsivät terävöittämään esimerkiksi kriittisen ja luovan ajattelun taitojaan ratkoessaan moniulotteisia asiakas- ja potilastilanteita. Tällöin kyky tunnistaa yhdessä keskusteltavia asioita tai uudenlaisia ratkaisuja olivat välttämättömiä. Sosiaaliset taidot keskiössä ”Sain kurssilta valmiuksia luoda yhteistä asiantuntijuutta muiden ammattilaisten kanssa. Tilanteiden reflektointi ja ymmärrys yhteistyön ja hyvän vuorovaikutuksen tärkeydestä korostuivat kurssin aikana. Esiin nousi vahvasti oppimistilanteiden aikana eettinen osaaminen, asiakaslähtöisyys ja laaja-alainen tarpeiden kartoittaminen moniammatillisena yhteistyönä.” (7) Ihmissuhde-, sosiaaliset- ja tunnetaidot nousevat roolipeleissä erityisesti esiin. Roolipelaaminen imaisee mukaansa ja herättää monenlaisia tunteita helpotuksesta turhautumiseen ja suuttumukseen. Myös monitoimijaisessa sosiaali- ja terveysalan työssä ammattilaiset kohtaavat erilaisia tunteita. Työn vaikuttavuus ja työssäjaksaminen edellyttävät, että työntekijä tunnistaa tunteitaan ja ajatuksiaan sekä osaa sanoittaa niitä myös muille. Itsesäätelyn oppiminen onkin yksi roolipelaamisen sisällöistä, joka voi auttaa opiskelijaa arvioimaan olemassa olevia taitojaan ja havaitsemaan vahvuusalueiden lisäksi kehittämiskohteita. Roolipelaamiseen sisältyvä heittäytyminen ja kokemuksellisuus haastavat opiskelijoita oppimaan, vaikka tilanne ei olekaan todellinen samaan tapaan kuin esimerkiksi harjoittelujaksoilla. Roolipelaamisen etuna on sen riittävä todentuntu mutta samalla se, että kyse ei ole todellisesta tilanteesta. Tämä jättää tilaa tehdä rohkeitakin valintoja ilman, että siitä esimerkiksi olisi haittaa asiakkaalle tai potilaalle. Opintojaksolla nousevat esiin tunteet, asenteet ja odotukset sekä niiden yhteydet toimintaan ja käytökseen. Roolipelin jälkeisissä keskusteluissa yhtenä aiheena oli usein se, miltä erityisesti asiakkaan tai tämän läheisen roolissa oleminen tuntui. Roolipelaaminen syventää empatiataitoja sekä luo ymmärrystä ja ideoita sille, miten monialaisen tapaamisen voi järjestää erityisesti asiakkaan tarpeita huomioiden. ”Koin hyödylliseksi palautteen tiimin toiminnasta ja myös omasta toiminnastani eri rooleissa. Tarkkailijoina olleet opiskelijat huomasivat tiimin toiminnassa asioita, joita en itse aina tiedostanut.” (7) Palautteen antaminen ja vastaanottaminen ovat vuorovaikutustaito, jota harjoiteltiin opintojakson aikana. Se mahdollisti oman osaamisen ja kykyjen näkemisen toisen silmin ja sanoittamana. Roolipeliin osallistunut opiskelija on voinut kokea olleensa hermostunut, kun taas muiden havainto on ollut se, että hän on ollut rauhallinen, selkeä ja jämäkkä. Palautteen antaminen lisää kykyä rakentaa turvallista vuorovaikutusta. Opiskelijat pääsevät myös pohtimaan millä tavalla he voivat todellisissa yhteistyötilanteissa antaa palautetta ja mitkä ovat keinoja, jotka vievät yhteistyötä eteenpäin eivätkä halvaannuta sitä. Työskentely muiden alojen opiskelijoiden kanssa, roolipeleihin ja keskusteluun heittäytyminen ja transversaalien taitojen harjoittelu sopivat saumattomasti yhteen. Kirjoittajat Niina Pietilä (VTL) toimii opettajana Metropolian sosiaalialan tutkinnoissa ja on ollut yksi monialaisen opintojakson opettajista. Lisäksi hän on asiantuntijalehtorina ITSHEC-hankkeessa. Tuula Metsäketo-Korkalainen (yhteisöpedagogi) työhönvalmentaja ja sosionomiopiskelija Metropoliassa. Lähteet Sote-uudistus 2022. Internet-sivu. Luettu 22.2.2023. Isoherranen, K. 2012. Uhka vai mahdollisuus - moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Helsinki: Helsingin yliopisto. Pärnä, K. 2012. Kehittävä moniammatillinen yhteistyö prosessina - Lapsiperheiden varhaisen tukemisen mahdollisuudet. Annales Universitatis Turkuensis 341. Turku: Turun yliopisto. Kekoni, T. & Mönkkönen, K. & Silen-Lipponen, M. & Tiihonen, M. & Saaranen, T. 2021. Moniammatillinen suursimulaatio opiskelijoiden oppimisen näkökulmasta. Janus 4 (29), 366–385. https://doi.org/10.30668/janus.89973 Karppinen, H. & Kattainen, E. & Pitkälä, K. 2014. Roolipelillä ymmärrystä moniammatilliseen tiimiin ja johtamiseen. Yliopistopedagogiikka. Luettu 22.2.2023. Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2022. Pedagogical framework. In Carrió M & Rosa N, coordinators. Learning strategies to promote transversal skills on health and social care studies: a methodological guide. Barcelona: ITSHEC; 2022. p. 7–20. Haettu 22.2.2023 Metsäketo-Korkalainen, Tuula 2022. Kenttämuistiinpanot. Ammattien välinen yhteistyö ja johtaminen. Sosiaalialan tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Julkaisematon materiaali. Sánchez Quinto S, Vives Abril, T. 2022. Role playing for developing transversal skills. In: Carrió M, Rosa N, coordinators. Learning strategies to promote transversal skills on health and social care studies: a methodological guide. Barcelona: ITSHEC; 2022. p. 39-46.

Lue lisää

Henkilöstön osaaminen ja sen johtaminen lastensuojelun tehostetussa perhetyössä Helsingin kaupungilla

28.2.2023

Kirsi Martiskainen

Sosiaalialan palveluiden tulee olla yhä kasvavassa määrin vaikuttavia, oikea-aikaisia sekä saavutettavia. Näitä palveluita pitää pystyä tuottamaan kustannustehokkaasti ja niukkenevilla sosiaalialan resursseilla. Julkisia palveluita tuottavilta organisaatioilta edellytetään johtamista, joka tukee ja vahvistaa henkilöstön osaamista ja kyvykkyyttä vastata asiakkaiden tarpeenmukaiseen tukeen. Osaava ja motivoitunut henkilöstö on organisaation tärkein voimavara. Opinnäytetyössäni selvitin sähköisellä kyselyllä Helsingin kaupungin lastensuojelun tehostetun perhetyön henkilöstön osaamista ja kuinka osaamista johdetaan. Lastensuojelulaissa (36§) säädetään viranomaisten velvollisuudesta järjestää tarpeen mukaisia lastensuojelun avohuollon tukitoimia, lastensuojelun asiakkuudessa olevalle perheelle, huomioiden lapsen ja perheen tuen tarpeisiin perustuva asiakassuunnitelma (1). Tehostettu perhetyö on yksi merkittävä avohuollon tukitoimi, jonka tavoitteena on lapsen tai nuoren sekä vanhempien toimijuuden vahvistaminen ja tukeminen. Lastensuojelun avohuollon vastuusosiaalityöntekijä hakee palvelua perheelle. Palvelua voidaan järjestää myös ryhmämuotoisena tukena perheille. Lastensuojelun tehostettu perhetyö Tehostettua perhetyötä toteutetaan koko perheen kanssa yhdessä laaditun suunnitelman mukaisesti. Keskeistä työssä on lapsen edun, terveyden ja kehityksen turvaaminen. Painopisteenä on muutosorientoitunut, vanhemmuutta, sosiaalista toimintakykyä ja perheen vuorovaikutussuhteita vahvistava työskentely. Perhetyön aikana pyritään löytämään keinoja, joiden avulla vanhempi kykenee olemaan omalle lapselleen riittävän hyvä vanhempi. (2) Helsingissä tehostetun perhetyön toteutuksesta vastaavat alueelliset tiimit, joita on yhteensä seitsemän. Tehostetun perhetyön työntekijät ovat sosiaaliohjaajia, jotka toteuttavat perhetyötä työparityönä. Sosiaaliohjaajien pääsääntöisenä koulutuksena on sosionomi (AMK) -tutkinto. Perhetyön tiimien esihenkilöt vastaavat asiakasohjauksesta sekä tukevat ja ohjaavat henkilöstöä asiakastyössä ja sen toteuttamisessa. Asiakaskunnan tarpeet osaamisen vaatimusten taustalla Lastensuojelussa asiakkaana olevien lasten tuen tarpeet ovat suuria ja tilanteet kompleksisia. Perhetyön asiakasperheissä lapsen lastensuojelullisen tuen tarvetta voivat aiheuttaa lapsen omat kehitykselliset erityistarpeet, vanhemman terveydentila, yleinen jaksamattomuus, vanhemmuuden taitojen puutteet, pitkittyneet huolto- ja tapaamisriidat tai monenlainen lasten kaltoinkohtelu tai laiminlyönti. Haasteisiin saattavat liittyä lisäksi taloudelliset ja asumisen vaikeudet. Suhteet läheisiin voivat olla jännitteisiä. Perheiden vaikeuksia ja turvattomuutta aikaan saavat kokemukset voivat olla syvään juurtuneita ja ylisukupolvisia. (3, s. 19) Tehostetun perhetyön henkilöstö kohtaa asiakasperheitä näissä kriittisissä, usein nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Asiakaskunnan tarpeet asettavat omat vaatimuksensa henkilöstön osaamiselle. Tehostettu perhetyö on interventio, jonka tavoitteena on muutokseen tähtäävä työ. Ennen kaikkea tavoitellaan asiakkaana oleville lapsille ja nuorille parempia kasvun ja kehittymisen mahdollisuuksia. Asiakkaat ovat entistä vaativampia ja yhä paremmin tietoisia omista oikeuksistaan (4, s. 266-267). Osaamiskartoituksella vahvuudet ja kehitettävät alueet esille Selvitin opinnäytetyössäni sähköisellä kyselyllä Helsingin kaupungin lastensuojelun tehostetun perhetyön henkilöstön osaamista ja sitä, kuinka lähiesihenkilöt osaamista johtavat. Kysely jaettiin 73 työntekijälle ja vastaajia oli kaikkiaan 26. Kyselyssä henkilöstö arvioi osaamistaan työn eri osa-alueilla. Osaamista arvioitiin neliportaisella asteikolla joko vahvaksi tai paljon vahvistamista tarvitsevaksi. Kysely sisälsi sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Osaamisen johtamista kartoittavissa kysymyksissä arvioitiin käytössä olevia johtamisen keinoja sekä niiden tärkeyttä. Osaamiskartoitusten suurin hyöty on osaamisen kehittämisen jäsentyminen ja oikea suuntaaminen (5, s. 182-183). Tulokset osoittivat, että tehostetun perhetyön henkilöstö tunnistaa omaa osaamistaan ja työn vaatimia kehittämistarpeita hyvin. Ammattieettinen osaaminen ja työn hallintaan liittyvät työelämätaidot näyttäytyvät vahvana osaamisena. Työn organisointi ja ajanhallinta, ongelmanratkaisutaidot sekä paineensietokyky ovat työelämätaitoja, joita tarvitaan työelämässä laajasti (6, s. 40; 7, s. 49-50). Henkilöstön ammatillinen osaaminen asiakastyön eri osa-alueilla on pääsääntöisesti laaja-alaista ja monipuolista. Osaaminen painottuu vahvasti vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaitoihin. Lastensuojelussa suhdeperustainen perhetyö edellyttää toteutuakseen toimivien suhteiden luomista tasapainoisesti sekä lapsiin että vanhempiin (8, s. 20). Menetelmällinen osaaminen painottuu sekä toiminnalliseen, yhteiseen tekemiseen että perheiden sisäistä vuorovaikutusta tutkivien ja tukevien menetelmien esim. erilaisten tehtävien, lomakkeiden ja korttien käyttöön. Työparityö mahdollistaa työntekijöiden omien vahvuuksien hyödyntämisen. Erilaisten asiakasryhmien tarpeiden tunnistamisessa ja niissä tarvittavissa työtaidoissa henkilöstö kokee tarvetta ja on motivoitunutta osaamisensa vahvistamiseen sekä jatkuvaan kehittämiseen. Asiakastyössä nousee esiin uusia ilmiöitä, jolloin on tarvetta osaamisen vahvistamiseen. Näihin tarpeisiin on vastattava sopivalla täydennyskoulutuksella ja työssä oppimista mahdollistavilla rakenteilla. Tulosten perusteella vahvistusta osaamiseen kaivattiin asiakastyön yhteiseen dokumentointiin, ryhmän ohjaamiseen sekä asiakasperheiden spesifisiin tarpeisiin, kuten neuropsykiatrisiin haasteisiin tai nuorten rikoksilla oireiluun. Esihenkilön tärkeä rooli henkilöstön osaamisen vahvistamisessa Virtasen & Stenvallin (2019) mukaan osaamisella on suuri merkitys julkishallinnon organisaatioiden toiminnassa. Julkisessa hallinnossa ollaan siirtymässä vahvemmin osaamisen maailmaan, jossa arvostetaan monitaitoisuutta sekä yksilöllisiä vahvuuksia. Osaamista tulee osata johtaa ja käyttää moninaisia osaamisen kehittämisen keinoja. Johtamisessa tärkeää on huolehtia henkilöstön osaamisen uudistumisesta ja hyödyntää erilaisia työssä oppimisen mahdollisuuksia osaamisen kehittämisessä. (9, s. 137) Lastensuojelun lähijohtaminen vaatii monenlaista johtamisosaamista ja toisaalta asiantuntijaosaamista lastensuojelutyön erityisyyden vuoksi (10, s. 58). Esihenkilö on merkittävässä roolissa perhetyön henkilöstön osaamisen vahvistamisessa. Esihenkilön on tunnistettava henkilöstön vahvuudet. Kehityskeskustelut ovat siihen toimiva keino, mutta muitakin arjen kohtaamisia tarvitaan. Esihenkilön on mahdollistettava myös yhteisen osaamisen rakentuminen sekä huolehdittava osaamisen kehittymisen suuntaamisesta asiakastyön tarpeita vastaavaksi. Esihenkilö on avainasemassa, yhdessä henkilöstön kanssa, luomassa ja rakentamassa työpaikan oppimista edistävää ilmapiiriä. Lähiesihenkilöiden osaamisen johtaminen toteutuu arjen rakenteiden kautta: työparityön mahdollistaminen osaamisen jakaminen asiakastyön reflektointi. Osaamisen johtamisessa esihenkilön on tärkeää huomioida ja vahvistaa sekä ylläpitää sellaisia rakenteita, jotka tarjoavat yhteisen oppimisen ja osaamisen jakamisen paikkoja sekä reflektoinnin mahdollisuuksia työn arjessa systemaattisesti. Henkilöstölle on merkityksellistä, että esihenkilö on helposti lähestyttävä ja saatavilla. Hänellä tulee olla riittävästi aikaa asiakastyön tarkasteluun yhdessä henkilöstön kanssa. Asiakastyön ilmiöiden ja haasteiden reflektointi tukee myös henkilöstön työssä jaksamista. Osaamisen varmistaminen tulevaisuudessa Lastensuojelun avohuollon tukitoimiin panostaminen on välttämätöntä, että voidaan välttyä taloudellisesti kalliilta sekä inhimillisesti raskailta lasten ja nuorten sijoituksilta. Tehostettua perhetyötä tulee jatkuvasti kehittää palveluna siten, että perheiden oma toimijuus vahvistuu. Tavoitteena perhetyöllä on saavuttaa sellaista vaikuttavuutta, että lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen edellytykset paranevat ja perheiden hyvinvointi kasvaa. Jatkossa on tärkeää panostaa henkilöstön osaamisen vahvistamista kaipaaviin osa-alueisiin. Erityisen merkittävää on, että osaamista johdetaan työn tavoitteiden suuntaisesti. Tarpeen mukaiseen täydennyskoulutukseen tulee panostaa niin tarjonnalla, kuin kannustaen ja ohjaten kouluttautumaan henkilöstöä. Koulutusten anti tulee konkreettisesti hyödyntää asiakastyössä. Työssä oppimisen riittävistä rakenteista on huolehdittava niin hyvin, että asiakastyön reflektointi aidosti tukee henkilöstöä ja mahdollistaa uuden oppimisen. Kokeneempien työntekijöiden ns. hiljainen tieto on arvokasta oppia yhteisesti jaettavaksi. Yhteisesti tiiviissä vuoropuhelussa henkilöstön kanssa esihenkilöiden tulee innostaa ja rohkeasti etsiä sekä kehittää uusia, yhteistä osaamista vahvistavia ja tukevia keinoja. Osaava, motivoitunut ja kehittymismyönteinen henkilöstö on tärkein voimavara tehostetussa perhetyössä. Riittävän osaamisen varmistaminen ja kyvykkyyden kokemus myös sitouttaa työhön. Kirjoittaja Kirsi Martiskainen, sosionomi (ylempi AMK) Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja toimii johtavana sosiaaliohjaajana tehostetussa perhetyössä Helsingin kaupungilla. Kirjoitus perustuu Metropolia ammattikorkeakoulun sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön: Kirsi Martiskainen 2023. Henkilöstön osaaminen ja sen johtaminen lastensuojelun tehostetussa perhetyössä Helsingin kaupungilla. Theseus. Lähteet: Lastensuojelulaki 36 § 30.12.2014/1302. Perhetyö. Toimipisteet. Lastensuojelun ja perhesosiaalityön palvelut. Helsingin kaupunki. Päivitetty 26.4.2021. Viitattu 12.2.2023 Alatalo, Marjo & Lappi, Kari & Petrelius, Päivi 2017. Lapsikeskeinen suojelu ja perheen toimijuuden tukeminen lastensuojelun perhetyössä ja perhekuntoutuksessa. Kohti mo- nitoimijaista, yhteistä perhetyötä. Työpaperi 21/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Otala, Leenamaija & Mäki, Tiina 2017. Palvelut uudistuvat ja johtaminen muuttuu sote-alalla. Teoksessa Martela, Frank & Jarenko, Karoliina (toim.) Itseohjautuvuus, miten organisoitua tulevaisuudessa. Helsinki: Almatalent. 265–285. Viitala, Riitta 2015. Henkilöstöjohtaminen. Strateginen kilpailutekijä. Helsinki: Edita. Viitala, Riitta 2021. Henkilöstöjohtaminen - keskeiset käsitteet, teoriat ja trendit. Helsinki: Edita. Eklund, Annina 2021. Osaamiskartta. Osaamisen kehittäminen työelämässä. Espoo: Brik. Alatalo, Marjo & Lappi, Kari & Petrelius, Päivi 2017. Virtanen, Petri & Stenvall, Jari 2019. Julkinen johtaminen. Helsinki: Tietosanoma. Paasivirta, Annukka & Pitkänen Miia 2021. Lastensuojelun mahdollistajat. Selvitys lähijohtamisen sisällöstä ja merkityksestä. Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 5/2021. Viitattu 6.11.2022

Lue lisää

VR todellisuuden hyödyntäminen opinnoissa tukee valmentautumista ennakoimattomiin asiakastilanteisiin

7.2.2023

Niina Pietilä, Eija Raatikainen & Katriina Rantala-Nenonen

Sosiaalialan ammattilaiselta odotetaan monenlaista osaamista, kuten haastavissa elämäntilanteissa olevien asiakkaiden kohtaamisen taitoa, monimutkaisten palvelujärjestelmien haltuun ottamista, lainsäädännön ja yhteiskunnan rakenteiden tuntemusta ja tulkintaa sekä eettisesti virittynyttä työotetta. Moni näistä taidoista on sellainen, jonka opetteleminen vaatii tuekseen pedagogista kekseliäisyyttä ja uudenlaista lähestymistapaa - kuten virtuaalitodellisuuden hyödyntämistä opiskelussa. Virtuaalitodellisuuden (VR) avulla voidaan tuottaa todellisuutta muistuttavia ympäristöjä, jolloin esimerkiksi sosiaalialan työlle tyypillisiä tilanteita voidaan harjoitella jo opintojen varhaisessa vaiheessa. Virtuaalitodellisuus mahdollistaa aidon kokemuksen työympäristöstä ja esimerkiksi 360-työympäristöissä käyttäjä voi liikkua virtuaalitodellisuudessa ja tutustua ympäristöön (1, s. 6). Tämä mahdollistaa monenlaisiin ympäristöihin ja työtilanteisiin tutustumisen ennakoivassa ja turvallisessa luokkahuoneympäristössä sen sijaan, että tilanteet jäävät ainoastaan käytännössä oppimisen nojaan. Virtuaalisen todellisuuden hyödyt Virtuaalisen todellisuuden hyötyjä opinnoissa: tulevaisuuden työympäristöt tulevat lähemmäksi opiskelijoita tuntemattoman herättämä jännitys ja pelko hälvenee erilaisia kohtaamistilanteita voi harjoitella ilman virheiden tekemisen pelkoa harjoitusten jälkeinen omien tunteiden reflektointi antaa mahdollisuuden tutustua omiin reagointitapoihin uusissa, vaativissa tilanteissa reflektointi tekee myös omat tunteet tunnistettaviksi mahdollisesti vaaralliset tilanteet voi oppia ennakoimaan haastavien tilanteiden kohtaaminen ilman todellista vaaraa lisää ongelmanratkaisukykyä ja aktiivisuutta. (2, s. 137; 3, s. 71-74) Virtuaalisessa todellisuudessa opiskelija oppii jotain myös itsestään Virtuaalitodellisuuden hyödyntämisessä ei ole kyse yksinomaan tilanteissa olemisesta tai harjoittelusta, vaan opiskelija pääsee reflektoimaan ja sanoittamaan kokemaansa. (4, s. 74, 83). Keskeistä on myös se, että opiskelijan on mahdollista oppia tilanteissa toimintamallien lisäksi paljon itsestään. Pysähtymisen paikkoja ovat esimerkiksi kysymykset siitä, minkälaisia ajatuksia ja tunteita tilanne herättää tai minkälaisia reaktioita ja toimintaa ne saavat aikaan? Opiskelija ei jää ajatustensa kanssa yksin, vaan ajatuksia on mahdollista jakaa ja kehittää muiden opiskelijoiden ja opettajan kanssa käydyssä moniäänisessä dialogissa. Virtuaalimaailman hyödyntämisen opinnoissa on myös todettu lisäävän opiskelijoiden kykyä ymmärtää erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä ja heidän kokemuksiaan (5). Opiskelija tulee myös tietoisemmaksi omasta osaamisestaan ja taidoistaan, mikä lisää hänen varmuuttaan todellisissa työtilanteissa. Virtuaalitodellisuuden hyödyntäminen voikin olla merkittävä opetusväline parempaan itsetuntemukseen ja aiempaa vahvempiin valmiuksiin astua sosiaalialan tehtäviin. Tämä voi lisätä tulevien ammattilaisten luottamusta omaan osaamiseensa ja selviytymiseensä työkentällä, jolla tilanteet eivät ole ennakoitavissa eikä käsikirjoitusta voi juurikaan opetella ennakkoon. Virtuaalisen todellisuuden hyödyntäminen opetuksessa tukee työelämään siirtymistä ja luo pysyvyyttä alalle, jolla nopea työntekijöiden vaihtuvuus tällä hetkellä vaikuttaa työn onnistumisen mahdollisuuksiin. Vaikka virtuaalitodellisuus tarjoaisikin arvokkaita mahdollisuuksia opetukseen, on sen käyttö sosiaalialalla Suomessa vielä vähäistä. Sen sijaan esimerkiksi terveydenhuollon koulutuksissa VR-teknologiaa on hyödynnetty esimerkiksi kirurgian osaamisessa (6, s. 17-18). Kansainvälisesti on todettu sosiaalialan ammattilaisten alkaneen tunnistaa virtuaalimaailman hyödyntämisen mahdollisuuksia, mikä tukee ajatusta VR-teknologian hyödyntämisestä myös alan koulutuksessa. Huttar ja Brintzenhofeszoc (7, s. 137-138) toteavat, että virtuaalitodellisuutta hyödynnetään tällä hetkellä lähinnä suorien käytännön taitojen opettelussa. Heidän mukaansa virtuaalitodellisuutta voisi kuitenkin hyödyntää laajemmin esimerkiksi asiakkaiden edunvalvonnan tai yhteisöjen rakentamisen opettamisessa sekä jo valmistuneiden sosiaalialan ammattilaisten osaamisen kehittämisen välineinä. Metropolian sosiaalialan YAMK -tutkinto on mukana ITSHEC-hankkeessa (Integration of transversal skills into health and social care higher education and curriculum) (8), jossa kehitetään VR-teknologiaan pohjautuvia pedagogisia ratkaisuja transversaalien taitojen edistämiseksi. Transversaaleilla taidoilla tarkoitetaan kaikille aloille yhteisiä niin sanottuja laaja-alaisia tai siirrettäviä taitoja, kuten ihmissuhde- sekä vuorovaikutus- ja tunnetaitoja sekä kriittistä ja luovaa ajattelua. Helsingissä Metropolian kampuksella järjestettiin kansainvälinen intensiiviopintojakso syksyllä 2022 (9). Intensiiviviikon aikana sosiaali- ja terveysalan kansainvälinen korkeakouluopiskelijaryhmä tutustui VR-teknologiaan, perehtyi sosiaali- ja terveysalan kehitteillä olevaan VR-oppimisympäristöön sekä suunnitteli, käsikirjoitti ja toteutti oman prototyypin VR-oppimisympäristöstä. Intensiiviviikon toteutuksen tuloksena havaittiin muun muassa, että VR-todellisuuden hyödyntämisen arviointi ja oman oppimisympäristön suunnittelu johdatti jo itsessään reflektoimaan haastavia asiakastilanteita ja transversaalien taitojen käyttöä näissä tilanteissa syvällisesti. Kehittämistyö jatkuu ITSHEC-hankkeessa uusien VR-ratkaisujen luomisella sosiaali- ja terveysalan korkeakouluopintoihin. Kirjoittajat Niina Pietilä (VTL) toimii opettajana Metropolian sosiaalialan tutkinnoissa ja asiantuntijalehtorina ITSHEC-hankkeessa. Eija Raatikainen (KT) toimii yliopettajana Metropolia sosiaalialan tutkinnoissa, IK teemavastaavana ja hän on ITSHEC -projektin Suomen koordinaattori (ERASMUS+) sekä Sosiaalipedagogisen aikakauskirjan apulaispäätoimittajana. Katriina Rantala-Nenonen (YTM) toimii opettajana Metropolian sosiaalialan tutkinnoissa ja asiantuntijalehtorina ITSHEC-hankkeessa. Kansainvälisessä ITSHEC-hankkeessa (metropolia.fi) kehitetään transversaalien taitojen pedagoginen viitekehys sekä opetusmetodeja ja -materiaalia transversaalien taitojen oppimiseksi sosiaali- ja terveysalalla. Transversaaleilla taidoilla tarkoitetaan kriittistä ja luovaa ajattelua, ihmissuhde- sekä vuorovaikutus- ja tunnetaitoja sekä oppimaan oppimista. Taitojen omaksuminen valmentaa opiskelijoita muuttuvaan työelämään ja ne ovat oleellisia elinikäisen oppimisen kannalta. Hanke toteutetaan seuraavien korkeakoulujen yhteistyönä: Universitat Pompeu Fabra, Escola Superior D’infermeria del Mar, Immersium Studio Barcelona, University of Split ja Metropolia Ammattikorkeakoulu (sosiaalialan ylempi AMK-tutkinto). Hankkeen rahoittaa Euroopan Unionin Erasmus+-KA2 Strategic Partnership. Lähteet Aho, J. & Laivuori, N. & Lindholm, M. & Toivonen, O. 2022. VR-materiaalien käyttöopas. Maahanmuuttajien työelämätaitojen vahvistavat VR-materiaalit ja niiden käyttö. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 144. Turun ammattikorkeakoulu. Luettavissa: Luettu 22.12.2022. Huttar, C.M. & Brintzenhofeszhoc, K. 2020. Virtual Reality and Computer Simulation in Social Work Education: A Systematic Review. Journal of Social Work Education 2020, vol. 56, no 1, 131-141. Wagner, C. & Liu, L. 2021. Creating Immersive Learning Experience: A Pedagogical Design Perspective. Teoksessa Hui, A. & Wagner, C. (eds.) Creative and Collaborative Learning Through Immersion: Interdisciplinary and International Perspectives. Springer, 71 - 87. Wagner, C. & Liu, L. 2021. Herrera F., Bailenson, J., Weisz, E., Ogle, E. & Zaki, J. 2018. Building long-term empathy: A large- scale comparison of traditional and virtual reality perspective-taking. PLoS ONE 13(10): e0204494. Ranta, J. 2022. Virtuaalitodellisuuden mahdollisuudet. Teoksessa Drake, M. (toim.) Kun kielitaito kangertelee virtuaalitodellisuus voi auttaa. Virtuaalitodellisuuskokeiluja maahanmuuttajille. Turun ammattikorkeakoulu. Luettu 22.12.2022 Huttar, C.M. & Brintzenhofeszhoc, K. 2020. ITSHEC-hanke. Haettu 23.12.2022. ITSHEC-hanke, Koonti intensiiviviikosta. (Video Youtube-verkkosivulla). Haettu 23.12.2022

Lue lisää

Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset