Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Uusi varhaiskasvatuslaki: paljon odotuksia, valtavasti työtä – mitä jää loppujen lopuksi käteen?

20.5.2016

Uusi varhaiskasvatuslaki herättää paljon erilaisia tunteita alan kentällä. Odotukset uudelle laille olivat suuret, vihdoinkin saisimme vanhan, vuonna 1973 tehdyn päivähoitolain ajan tasalle. Ajatuksissa kävi jopa se, että nostaisiko uusi varhaiskasvatuslaki työmme näkyvyyttä ja arvostusta. Mutta toisin taisi käydä. Lakia uudistetaan vaiheittain. Viime syksynä ensimmäisen vaiheen myötä päivähoitolaki muutettiin nimikkeenä varhaiskasvatuslaiksi. Voimaan tuli myös mm. että ryhmiä muodostettaessa tulee lähtökohtana olla se, että lain 5 a §:n ja asetuksen 6 §:n 1 ja 2 momentin mukaiset henkilöstömitoitukset toteutuvat. Ryhmiä ei siis jatkossa enää voida muodostaa niin, että ryhmässä olisi enemmän kuin kolmea kasvattajaa vastaava lapsimäärä samanaikaisesti läsnä. Lapsia voi kuitenkin olla kirjoilla enemmän kuin enimmäiskoon tai suhdeluvun mukaan säädetään. Kasvattajien rajaaminen kolmeen neljän sijasta oli hyvä uudistus, estäähän tämä isojen neljän kasvattajien ryhmien muodostamisen. Se, että lapsia voi olla kirjoilla enemmän kuin enimmäiskoko tai suhdeluku määrittää, tekee ryhmien muodostamisen hankalaksi. On totta, että lapset sairastavat ja ovat vapaapäivillä, mutta kuinka voimme taata sen ettei jonakin päivänä kaikki lapset ovat samanaikaisesti paikalla. Sillä kun he ovat samanaikaisesti paikalla, rikomme lakia. Ryhmäkoot eivät kasva kaikissa kunnissa - ei Espoossakaan 1.8.2016 voimaan astuu laki, jonka mukaan yli 3-vuotiaiden suhdeluku muuttuu 1:8. Aikaisemmin se oli 1:7. Monet kunnat ovat käyneet tiukkaa poliittista keskustelua ja vääntöä siitä lähtevätkö toteuttamaan lain asettaa uutta suhdelukua vai pitäytyvätkö he vanhassa suhdeluvussa. Espoon kaupunginvaltuusto päätti 2.12.2015, että hoitajamitoitus säilytetään ennallaan 1:7. Uutena asiana valtuusto myös päätti, että ryhmien, joissa on op lapsia, ryhmäkoko voi olla 24. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella kasvatusvastuullisella voi olla yli 3-vuotiaita lapsia 7 ja uuden lain myötä lisäksi yksi op-lapsi. Jos kokopäiväisiä lapsia on vähemmän kuin 21, osapäiväisiä voi olla siten, että kokonaismäärä on edelleen enintään 24. Alle 3-vuotiaiden kohdalla suhdeluku ei muutu vaan on edelleen 1:4. Mielenkiintoiseksi työmme Espoossa tekee se, että vaikka hoitajamitoitus säilyy 1:7, seuraamme kuitenkin varhaiskasvatuslain toteutumista erilaisissa tietojärjestelmissämme uuden asetuksen mukaan eli 1:8 mukaan. Lapsen oikeus varhaiskasvatukseen ei kavennu Espoossa Suhdelukumuutoksen lisäksi toinen mieltä kutkuttava asia on uuden lain myötä tulevat muutokset varhaiskasvatusoikeuteen. Tämä osa lakia vahvistettiin 29.1.2016 ja se astuu voimaan 1.8.2016. Uuden lain myötä jokaisella lapsella on oikeus saada varhaiskasvatusta 20 tuntia viikossa. Tämä lakimuutos aiheutti valtavat selvittelytyöt kunnissa, jännityksellä jäätiin odottamaan miten muutos tullaan toteuttamaan eri kunnissa. Osa kunnista on päätöksensä tehnyt, osalla se on vielä työstön alla. Poliittinen keskustelu on ollut tiukkaa tämänkin aiheen ympärillä. Espoon kaupunginvaltuusto päätti 15.2.2016, että Espoo ei lähde rajaamaan varhaiskasvatusoikeutta. Espoossa nähtiin tärkeänä, että lasten yhdenvertainen oikeus varhaiskasvatukseen turvataan, riippumatta vanhempien työmarkkina-asemasta. Tämän päätöksen tekeminen kesti valtuustolta nelisen tuntia ja vaati toista sataa puheenvuoroa. Päätöslukemat olivat 38-37. Tiukalle siis meni. Valitettavasti näin tiukalle meneminen, jätti huolen siitä, kuinka pysyvä päätös on. Onko sama keskustelu on edessä puolen vuoden päästä, viimeistään silloin kun uutta budjettia tehdään? Mihin tietoon lakiuudistukset perustuvat? Koko varhaiskasvatuslain uudistuksen aikana, lukuisilta asiantuntijoilta on pyydetty viisaita ajatuksia siitä, mihin päättäjien päätökset tulisi perustua. Päättäjät ovat saaneet tärkeää tietoa mm. lapsen kehitysvaiheista, lapsen ja perheen asemasta ja oikeuksista sekä taloudellista tulevaisuuden visiota siitä mihin tiukennukset ja rajaukset mahdollisesti johtavat. Sitä, kuinka paljon nämä tärkeät taustoitukset ja uusimmat tutkimustiedot ovat vaikuttaneet tehtyihin ja tuleviin päätöksiin, en tiedä. Varhaiskasvatuslaissa säädetään lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen ja korostetaan lapsen etua toiminnan järjestämisessä. Yksi suurimmista huolista uuden varhaiskasvatuslain myötä on kuitenkin huoli asiakkaasta. Parantaako uusi laki asiakkaan, lapsen asemaa? Pysyykö varhaiskasvatus yhtä laadukkaana kuin tähänkin asti uuden lain myötä? Ja kuinka paljon uusi laki tulee eriarvoistamaan perheitä riippuen siitä missä kunnassa he asuvat ja millaista palvelua tämä kunta järjestää. Tällä hetkellä kentällä vallitsee sekava tunnelma varhaiskasvatuslain uudistuksen tiimoilta. Paljon muuttuu - vai muuttuuko? Ja kun muuttuu niin miten. Espoossa olemme tehneet valtavan määrän valmistelutyötä uuden lain myötä. Ja paljon työtä on vielä jäljellä. Edessä on mm. tulevien lakimuutosten eteenpäin vieminen ja jalkauttaminen varhaiskasvatushenkilöstölle sekä ennen kaikkea asiakkaille. Kirjailija Publilius Syrus (50 eKr) on sanonut ”Kuka tahansa voi pidellä ruoria, kun meri on tyyni”. Muutoksen aallokossa onkin tärkeätä pysyä tyynenä eikä missään vaiheessa unohtaa sitä tärkeintä - lasta. Jaana Särmälä, sosionomi (ylempi AMK) opiskelija Kiinnostuitko - tässä lisätietoa Uudesta varhaiskasvatuslaista löydät täältä. Espoon valtuuston päätöksistä löydät täältä.

Lue lisää

Koulutuksesta leikkaamalla valtio säästää ensin vähän ja häviää sitten paljon

19.5.2016

Sosiaalialan bloggaajat

“Suomi on maa, jossa tekee mieli oppia koko ajan uutta. Suomalaisten osaamis- ja koulutustaso on noussut, mikä tukee suomalaisen yhteiskunnan uudistumista ja mahdollisuuksien tasa-arvoa. Suomi on koulutuksen, osaamisen ja modernin oppimisen kärkimaa.” Tämä hallitusohjelman 10 vuoden tavoite herättää minussa hieman ristiriitaisia ajatuksia. Suomella on hyvä maine yhtenä koulutuksen kärkimaana, mutta ollaanko mainetta romuttamassa koulutukseen kohdennetuilla leikkauksilla? Tuoreimpana esimerkkinä mainittakoon opintotukien mahdollinen leikkaaminen. Mikäli selvitysmies Roope Uusitalon esitys toteutuu, pienenee korkeakouluopiskelijoiden tuki kuukaudessa yli 25 % ja opintorahan pienennys korvataan aiempaa suuremmalla opintolainalla. Toinen vaihtoehto on poistaa koko opintoraha suurelta osalta opiskelijoita. Muutoksia kaavaillaan myös muun muassa opintotukikuukausien enimmäismäärään sekä opintojen edistymisvaatimuksiin. Yhteiskunnan on pakko leikata menojaan. Tämä on selvä asia, ja sen ymmärtävät varmasti myös opiskelijat. Mielestäni Suomen talouden nousu vaatii kuitenkin kansainvälisesti menestyviä yrityksiä, joilta saaduilla verotuloilla voidaan pyörittää julkisen sektorin palveluita. Suuria ja menestyviä yrityksiä ei synny kuitenkaan ilman koulutusta ja toimivaa koulutusjärjestelmää. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen toteaa Helsingin Sanomissa 19.3.2016, että hän ei usko kaavailtujen muutoksien vähentävän halukkuutta lähteä opiskelemaan, vaikka olisi vähävaraisesta perheestä. Itse olen kuitenkin asiasta eri mieltä ja epäilen monen pelkäävän valmistuvansa pahimmillaan suuren opintolainan kanssa työttömäksi. Voiko Suomi siis tässä valossa olla tulevaisuudessa hallitusohjelman tavoitteen mukainen koulutuksen, osaamisen ja modernin oppimisen kärkimaa, jos nimenomaan korkeakouluopiskelijoihin ollaan kohdistamassa näin merkittäviä leikkauksia? Menetämmekö kouluviihtyvyydessä sen, minkä Pisa-tuloksissa saavutamme? Toinen hallitusohjelman 10 vuoden tavoitteeseen kohdistuva ristiriita liittyy Pisa-tutkimuksen tuloksiin. Pienistä heikkenemisistä huolimatta suomalaisen koulun menestyminen Pisa-tutkimuksissa on yhä ylpeyden aihe ja tältä osalta hallitusohjelman tavoitteen saavuttaminen näyttääkin valoisalta. Kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka on kuitenkin huolissaan siitä, ettei kukaan kiinnitä huomiota siihen, että kouluviihtyvyys on Suomessa romahtanut. Pisa-tutkimuksen tulosten mukaan Suomi on sijalla 60, 65:stä OECD maasta kouluviihtyvyyttä mitattaessa. Yksi tärkeä aiheeseen liittyvä tutkimustulos on myös se, että jo 12-vuotiaina alkavat ne lapset, joilla on erityisen hyviä taitoja teknologiassa, osoittaa kyynistymisen oireita. Professori Katariina Salmela-Aron tutkimuksen mukaan lähes puolet 12-vuotiaista suhtautuu kyynisesti koulunkäyntiin ja joka neljäs heistä on kyllästynyt kouluun sekä kokee, ettei koulunkäynti voisi vähempää kiinnostaa. Joka kymmenes 12-vuotiaista on koulussa uupunut, viisi prosenttia on joko stressaantunut tai koulu-uupunut. Nämä luvut ovat melko ikävää luettavaa alakouluikäisistä oppilaista. Mikäli emme saa parannettua oppilaiden viihtyvyyttä koulussa sekä vähennettyä koulu-uupumusta ja stressiä, voi tuloksena olla iso joukko psyykkisesti huonovointisia lapsia ja nuoria, joista koituu yhteiskunnallemme merkittäviä lisäkustannuksia. Uudistumisen tarve suomalaisessa koulutuspolitiikassa on kuitenkin havaittu, vaikka Kirsti Lonka HundrEd-hankkeeseen liittyvässä haastattelussa toteaa koulussa olevan vielä hyvin vähän tilaa luovalle ongelmanratkaisukyvylle, tiimityölle, projektien oppimiselle ja muille tulevaisuuden taidoille. HundrEd-hanke on juuri yksi hyvä esimerkki koulutuksen uudistumisesta ja koko hankkeen tavoitteena on auttaa Suomea pysymään opetuksen mallimaana myös tulevaisuudessa. Uusi perusopetuksen opetussuunnitelma uudistuu elokuussa 2016 ja se tuo myös muutoksia koulutyöhön ja luo oppilaalle aktiivisemman aseman oppijana ja osana kouluyhteisöä. Ristiriita hallitusohjelman tavoitteessa Mikä sitten on mainitsemani ristiriita suhteessa hallitusohjelman tavoitteeseen? Eikö uusi opetussuunnitelma ja erilaiset hankkeet nimenomaan tähtää hallitusohjelman tavoitteisiin? Opetussuunnitelmauudistuksen onnistuessa tästä onkin nimenomaan kyse, mutta mikäli koulutukseen kohdistuu runsaasti leikkauksia, voi tuloksena olla lisää uupuneita oppilaita ja oppilaita sekä mahdollisesti sen lisäksi vielä heikommat oppimistulokset. Lapsiin ja nuoriin panostaminen on aina satsaus tulevaisuuteen! Kaikilla Suomessa vakituisesti asuvilla lapsilla on oppivelvollisuus ja Opetushallituksen www-sivujen mukaan 99,7 % lapsista suorittaa Suomessa perusopetuksen oppimäärän. Peruskoulu tavoittaa siis lähes kaikki oppivelvollisuusikäiset lapset ja koulupäivä on iso osa lapsen ja nuoren elämää. Näen koulun mahdollisuudet oppilaittensa hyvinvoinnin tukijana hyvin suurena. Lapsena omaksuttu aktiivinen elämäntapa ja kiinnostus ympärillä tapahtuvista asioista, kantaa usein myös aikuisikään, jolloin vaikutukset ovat myös hyvin merkityksellisiä, kuten työkykyisyys, kiinnostus yhteiskunnallisista asioista, kyky huolehtia itsestään sekä kantaa vastuuta asioita. Viedään siis asioita eteenpäin niin, ettei koulutuksesta leikkaamalla valtio säästä ensin vähän ja häviä sitten paljon. Minna Hyvärinen, sosionomi (ylempi AMK) opiskelija Lisätietoa Opintotukileikkaus. Verkkojulkaisu. Opintotukileikkaus. Verkossa. Videoklippi. Pisa-tutkimus. Verkossa. Koulun merkitys: Verkkojulkaisu. Koulun merkitys: verkossa.

Lue lisää

Kannelmäessä yhdistetään kouluja ja jaetaan suomi toisena kielenä -oppilaita tasaisemmin eri kouluihin

18.5.2016

Sosiaalialan bloggaajat

Helsingin kaupunginvaltuusto päättää yhdistää Pelimannin ala-asteen ja Kannelmäen peruskoulun yhtenäiseksi peruskouluksi 1.8.2016 alkaen. Kaupunginhallitus perustelee päätöstä sillä, että yhtenäinen koulupolku mahdollistaa oppilaalle yhtenäisen, turvallisen koulupolun koko peruskoulun ajaksi. Koulupolkuun ei tule niveltä 6. ja 7. vuosiluokkien välille ja oppilaalla on tukenaan sama henkilöstö koko peruskoulun ajan, tällöin esimerkiksi oppilaan tarvitsemat tukitoimet voidaan suunnitella pitkäjänteisesti. Koulun koko vaikuttaa sen resursointiin: suuremmassa koulussa oppilashuollon henkilöstö on tavoitettavissa koulun oppilaille lähes joka päivä. Suuremmassa koulussa oppilaat oppivat tuntemaan toisensa ja eri-ikäiset oppilaat voivat oppia ja toimia yhdessä. Yhtenäisen peruskoulun etuja Yhtenäisessä peruskoulussa oppilaita voidaan ryhmitellä joustavammin erilaisiin opetusryhmiin, jolloin erilaiset tarpeet voidaan ottaa paremmin huomioon. Yhtenäiset opettajat voivat joustavasti opettaa vuosiluokilla 1-9 ja yhteiset tilat tuovat fyysisesti uudenlaisen oppimisympäristön. Suuremmassa koulussa toteutuvat paremmin monipuolinen kielivalikoima ja valinnaisaineet, koska eri ryhmiin saadaan tarpeeksi oppilaita. Yksi koulu myös tukee ja vahvistaa alueellista identiteettiä ja tasaa maahanmuuttajataustaisten lasten määrää koulujen kesken. Oppilaiden viihtyvyyttä ja opettajien hyvinvointia parantaa myös se, että koulun johtamiseen saadaan enemmän resursseja ja rehtorilla on enemmän aikaa johtamiseen. Koulujen yhdistäminen vähentää siis rehtoreiden määrää ja vain yhdelle on jatkossa töitä. Kannelmäen peruskoulun johtokunta perustelee yhtenäistä koulupolkua myös nivelvaiheen poistumisella 6. ja 7. luokkien välillä ja luokan- ja aineenopettajien käytön joustamisella eri luokka-asteilla. Yhtenäisessä koulussa voidaan tiloja käyttää joustavasti ja monipuolisesti. Suuressa koulussa rehtorilla on opetustunteja vain 0-2, jolloin rehtori voi keskittyä kokonaan johtamiseen. Suomi toisen kielenä -oppilaat ja lähikoulu oppilaan näkökulmasta Kannelmäen peruskoulun johtoryhmän lausunnossa se perustelee koulujen yhdistämistä segregaatiokehityksen vähenemisellä. Suomi toisena kielenä – oppilaiden osuus on tällä hetkellä Kannelmäen peruskoulussa n. 13 % ja Pelimannin ala-asteella n. 47 %. Yksi kaikille alueen lapsille ja nuorille yhteinen peruskoulu mahdollistaa tasaisempien oppilasryhmien muodostamisen. Johtokunta edellyttää, että opetusvirasto ja Tilakeskus varmistavat Kannelmäen alueelle terveelliset ja riittävät koulutilat. Lähikoulu on lapsen koulumatkan näkökulmasta ihanteellinen, varsinkin kun on kyseessä pienimmät 7 – 9 -vuotiaat oppilaat ja yhtenäinen koulupolku myös. Kannelmäki on koulualueena varsin laajalle levittyvä ja lähikoulu ei aina ole ihan vieressä. Kun nyt on suunniteltu, että maahanmuuttajataustaisia oppilaita jaetaan tasaisemmin eri koulurakennuksiin, niin miten toteutuu lähikoulun periaate? Entä jos tästä tasaisemmasta jaosta aiheutuu oppilaalle turhan pitkä koulumatka? Moni pieni koululainen kulkee kävellen koulumatkansa. Millä perusteella maahanmuuttajataustaisia oppilaita jaetaan eri rakennuksiin kiinnostaa myös. Tällä hetkellä nämä oppilaat eivät ole jakautuneet kotinsa sijainnin mukaan tasaisesti Kannelmäkeen, vaan heitä on enemmän vuokrataloalueilla. Tällä hetkellä Pelimannin ala-aste on remontissa ja tulevaisuudessa on suunniteltu, että tästä koulurakennuksesta luovutaan kokonaan, kun Kuninkaantammen asuinalueelle rakennetaan uusi koulu. Kannelmäen peruskoulun alakoulutiloissa on siis tällä hetkellä myös Pelimannin ala-asteen oppilaat omien alakouluikäisten lisäksi. Nyt Kanneltien tiloissa opiskelee suuri määrä oppilaita, niin että ruokailuihin on varattu noin vartti aikaa ja tähän sisältyy hieman jonottamista ruoanottovaiheessa. Aikaisemmin tämän Kanneltien koulun pihalla on ollut myös parakkeja, jotka tässäkin tilanteessa helpottaisivat oppilaiden tilanahtautta. Tulevaisuudessa Kannelmäen vanha ostoskeskus puretaan ja tilalle rakennetaan kerrostaloja. Näin ollen oppilaiden määrä alueella kasvaa varmasti. Miten taataan riittävä määrä hyväkuntoisia opetustiloja on alueen oppilaiden ja asukkaiden jatkuva huolen aihe, johon he eivät ole saaneet tyydyttävää vastausta, vaikka asiasta järjestettiin keskustelutilaisuus. Tämän huolen jaan heidän kanssaan, sillä olen ollut oppilaana kahdessa koulurakennuksessa ja työntekijänä alueen päiväkodissa ja tiedän mitä tilanahtaus on. Johanna Henriksson, sosionomi (ylempi AMK) opiskelija Lisätietoa Helsingin kaupunki, Kaupunginvaltuusto, Esitys11: Kannelmäen peruskoulun ja Pelimannin ala-asteen koulun yhdistäminen yhtenäiseksi peruskouluksi. Helsingin kaupunki, Opetusvirasto, Perusopetuslinja, Linjanjohtaja, Pelimannin koulun johtokunta, Kannelmäen koulun johtokunta, ryhmäkirje. Helsingin kaupunki, Kannelmäen peruskoulu, Johtokunta, Pöytäkirjanote 5/2015, Lausuntopyyntö. Tilastoja 31 2013, Helsingin ulkomaalaisväestö vuonna 2013, Helsingin kaupunki, Tietokeskus. Varvikko, Jauri 2016. Keskustelutilaisuus asukkaille Runonlaulajantien koululla. Lehtiartikkeli ilmaisjakelulehti Tanotorvessa 16.3.2016. Julkaisija: Kaarela-seura ry.

Lue lisää

Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset