Kannelmäessä yhdistetään kouluja ja jaetaan suomi toisena kielenä -oppilaita tasaisemmin eri kouluihin

Helsingin kaupunginvaltuusto päättää yhdistää Pelimannin ala-asteen ja Kannelmäen peruskoulun yhtenäiseksi peruskouluksi 1.8.2016 alkaen. Kaupunginhallitus perustelee päätöstä sillä, että yhtenäinen koulupolku mahdollistaa oppilaalle yhtenäisen, turvallisen koulupolun koko peruskoulun ajaksi. Koulupolkuun ei tule niveltä 6. ja 7. vuosiluokkien välille ja oppilaalla on tukenaan sama henkilöstö koko peruskoulun ajan, tällöin esimerkiksi oppilaan tarvitsemat tukitoimet voidaan suunnitella pitkäjänteisesti. Koulun koko vaikuttaa sen resursointiin: suuremmassa koulussa oppilashuollon henkilöstö on tavoitettavissa koulun oppilaille lähes joka päivä.  Suuremmassa koulussa oppilaat oppivat tuntemaan toisensa ja eri-ikäiset oppilaat voivat oppia ja toimia yhdessä. Yhtenäisen peruskoulun etuja Yhtenäisessä peruskoulussa oppilaita voidaan ryhmitellä joustavammin erilaisiin opetusryhmiin, jolloin erilaiset tarpeet voidaan ottaa paremmin huomioon. Yhtenäiset opettajat voivat joustavasti opettaa vuosiluokilla 1-9 ja yhteiset tilat tuovat fyysisesti uudenlaisen oppimisympäristön. Suuremmassa koulussa toteutuvat paremmin monipuolinen kielivalikoima ja valinnaisaineet, koska eri ryhmiin saadaan tarpeeksi oppilaita. Yksi koulu myös tukee ja vahvistaa alueellista identiteettiä ja tasaa maahanmuuttajataustaisten lasten määrää koulujen kesken.  Oppilaiden viihtyvyyttä ja opettajien hyvinvointia parantaa myös se, että koulun johtamiseen saadaan enemmän resursseja ja rehtorilla on enemmän aikaa johtamiseen. Koulujen yhdistäminen vähentää siis rehtoreiden määrää ja vain yhdelle on jatkossa töitä. Kannelmäen peruskoulun johtokunta perustelee yhtenäistä koulupolkua myös nivelvaiheen poistumisella 6. ja 7. luokkien välillä ja luokan- ja aineenopettajien käytön joustamisella eri luokka-asteilla. Yhtenäisessä koulussa voidaan tiloja käyttää joustavasti ja monipuolisesti. Suuressa koulussa rehtorilla on opetustunteja vain 0-2, jolloin rehtori voi keskittyä kokonaan johtamiseen. Suomi toisen kielenä -oppilaat ja lähikoulu oppilaan näkökulmasta Kannelmäen peruskoulun johtoryhmän lausunnossa se perustelee koulujen yhdistämistä segregaatiokehityksen vähenemisellä. Suomi toisena kielenä – oppilaiden osuus on tällä hetkellä Kannelmäen peruskoulussa n. 13 % ja Pelimannin ala-asteella n. 47 %. Yksi kaikille alueen lapsille ja nuorille yhteinen peruskoulu mahdollistaa tasaisempien oppilasryhmien muodostamisen. Johtokunta edellyttää, että opetusvirasto ja Tilakeskus varmistavat Kannelmäen alueelle terveelliset ja riittävät koulutilat. Lähikoulu on lapsen koulumatkan näkökulmasta ihanteellinen, varsinkin kun on kyseessä pienimmät 7 – 9 -vuotiaat oppilaat ja yhtenäinen koulupolku myös.  Kannelmäki on koulualueena varsin laajalle levittyvä ja lähikoulu ei aina ole ihan vieressä. Kun nyt on suunniteltu, että maahanmuuttajataustaisia oppilaita jaetaan tasaisemmin eri koulurakennuksiin, niin miten toteutuu lähikoulun periaate? Entä jos tästä tasaisemmasta jaosta aiheutuu oppilaalle turhan pitkä koulumatka? Moni pieni koululainen kulkee kävellen koulumatkansa. Millä perusteella maahanmuuttajataustaisia oppilaita jaetaan eri rakennuksiin kiinnostaa myös. Tällä hetkellä nämä oppilaat eivät ole jakautuneet kotinsa sijainnin mukaan tasaisesti Kannelmäkeen, vaan heitä on enemmän vuokrataloalueilla. Tällä hetkellä Pelimannin ala-aste on remontissa ja tulevaisuudessa on suunniteltu, että tästä koulurakennuksesta luovutaan kokonaan, kun Kuninkaantammen asuinalueelle rakennetaan uusi koulu. Kannelmäen peruskoulun alakoulutiloissa on siis tällä hetkellä myös Pelimannin ala-asteen oppilaat omien alakouluikäisten lisäksi. Nyt Kanneltien tiloissa opiskelee suuri määrä oppilaita, niin että ruokailuihin on varattu noin vartti aikaa ja tähän sisältyy hieman jonottamista ruoanottovaiheessa. Aikaisemmin tämän Kanneltien koulun pihalla on ollut myös parakkeja, jotka tässäkin tilanteessa helpottaisivat oppilaiden tilanahtautta. Tulevaisuudessa Kannelmäen vanha ostoskeskus puretaan ja tilalle rakennetaan kerrostaloja. Näin ollen oppilaiden määrä alueella kasvaa varmasti. Miten taataan riittävä määrä hyväkuntoisia opetustiloja on alueen oppilaiden ja asukkaiden jatkuva huolen aihe, johon he eivät ole saaneet tyydyttävää vastausta, vaikka asiasta järjestettiin keskustelutilaisuus. Tämän huolen jaan heidän kanssaan, sillä olen ollut oppilaana kahdessa koulurakennuksessa ja työntekijänä alueen päiväkodissa ja tiedän mitä tilanahtaus on. Johanna Henriksson, sosionomi (ylempi AMK) opiskelija Lisätietoa Helsingin kaupunki, Kaupunginvaltuusto, Esitys11: Kannelmäen peruskoulun ja Pelimannin ala-asteen koulun yhdistäminen yhtenäiseksi peruskouluksi. Helsingin kaupunki, Opetusvirasto, Perusopetuslinja, Linjanjohtaja, Pelimannin koulun johtokunta, Kannelmäen koulun johtokunta, ryhmäkirje. Helsingin kaupunki, Kannelmäen peruskoulu, Johtokunta, Pöytäkirjanote 5/2015, Lausuntopyyntö. Tilastoja 31 2013, Helsingin ulkomaalaisväestö vuonna 2013, Helsingin kaupunki, Tietokeskus. Varvikko, Jauri 2016. Keskustelutilaisuus asukkaille Runonlaulajantien koululla. Lehtiartikkeli ilmaisjakelulehti Tanotorvessa 16.3.2016. Julkaisija: Kaarela-seura ry.

Iloa liikkumiseen – lisää hyvinvointia

”Olemme maailman liikkuvin urheilukansa – 2020”, järjesti tänä vuonna ensimmäistä kertaa Unelmien liikuntapäivän 10.5.2016 Suomessa. Se on osa WHO:n Move for Health hanketta, jonka tavoitteena on edistää liikuntaa ja terveellisiä elintapoja. Viime vuosina on enenevässä määrin kiinnitetty huomiota siihen, että perheiden ja etenkin lasten liikunnan ja liikkumisen määrä on huolestuttavasti vähentynyt. Tätä puoltavat myös useat aiheesta tehdyt tutkimukset, muun muassa v. 2014 tehty ”Lasten ja nuorten liikunta – Suomen tilannekatsaus 2014 ja kansainvälinen vertailu”. Tutkimuksen mukaan kehittämisen kohdat ovat meillä erityisesti fyysisen kokonaisaktiivisuuden lisäämisessä, omatoimisen liikunnan lisäämisessä sekä istumisen ja ruutuajan vähentämisessä. Tutkimuksessa nostetaan esiin erityisenä haasteena liikunnan väheneminen murrosiässä, mikä näkyy voimakkaimmin Suomessa verrattuna muihin verrokkimaihin. (Lasten ja nuorten liikunta 2014: 5, 9.) Toinen uudempi tutkimus on tehty puolestaan päiväkoti-ikäisten lasten liikkumisesta. Anne Soini tarkastelee väitöskirjassaan (2015) Always on the move? Measured physical activity of 3-year-old preschool children (Jatkuvasti liikkeessä – Kolmevuotiaiden päiväkotilasten mitattu fyysinen aktiivisuus) erityisesti kolmevuotiaiden päiväkotilasten fyysistä aktiivisuutta. Tulosten mukaan fyysinen aktiivisuus rajoittuu monilla pääosin istumiseen, seisomiseen ja kävelyyn. Lisäksi harva tutkimukseen osallistunut liikkui suositusten mukaisesti vähintään kaksi tuntia päivässä. (Soini 2015.) Miten olemme pikkuhiljaa päätyneet tähän? Ja ennen kaikkea, jos suuntaus on tämä, lähitulevaisuudessa liikkumattomuudesta syntyy kansanterveydellinen pommi, jonka purkamiseen eivät enää pienet askeleet riitä. Puuttumisen keinot – ei pelkästään liikuntaa vaan myös liikkumista Onneksi haasteeseen on jo usealla eri taholla tartuttu ja liikkumissuunnitelmia lähdetty monipuolisesti kehittämään niin kunnallisella kuin yksikkötasollakin. Helsingin kaupungin strategiaohjelman (2013-2016) tavoitteista löytyy ”Hyvinvoiva Helsinkiläinen”, jonka yhtenä päämääränä on liikunnan lisääminen ja toimenpiteinä muun muassa ulkoliikuntamahdollisuuksien huomioiminen päiväkodeissa ja kouluissa, liikunnan kansalaistoiminnan aktiivisuuden lisäämisen siten, että pääpaino on lasten ja nuorten liikunnan tukemisessa sekä asiakasosallisuuden lisääminen ja kaupunkilaisten aktivoiminen mukaan jo liikuntapaikkojen ja toimintojen suunnittelussa. (Helsingin strategiaohjelma 2013–2016: 11.) Myös varhaiskasvatusvirasto on omalta osaltaan tarttunut tähän hankkeeseen. Niin päiväkodeissa kuin leikkipuistoissakin pyritään lisäämään ja tekemään näkyväksi jo olemassa olevaa liikuntaa. Lisäksi pyritään kiinnittämään huomiota niihin kohtiin, joissa lasten luontaista liikkumista voitaisiin vielä enemmän aktivoida. Liikunnan lisääminen on leikkipuistotoiminnassa myös yksi tärkeä vuoden 2016 tulospalkkiotavoite ja sitä on lähdetty kehittämään edelleen lisäämällä muun muassa ”Ilo liikkua” – tuokioiden määrää ja hyödyntämällä valtakunnallista Valon ”Ilo kasvaa liikkuen” -materiaalia, jota työstetään yhdessä työyhteisön ja asiakkaiden kanssa sekä ideoidaan ja kehitetään uusia tapoja liikkua ja iloita liikunnasta (Valo - Valtakunnallinen liikunta- ja urheiluorganisaatio ry 2016: Ohjelman kuvaus - Mikä on Ilo kasvaa liikkuen ohjelma?). Perheet mukaan yhdessä liikkumaan Päivittäinen liikkuminen ja liikunta eivät voi yksinomaan kuitenkaan olla yhteiskunnan vastuulla vaan tärkeitä ideoijia, osallisia ja toteuttajia siinä ovat ihmiset ja perheet. Se, miten vähän tai ei ollenkaan liikkuvat perheet saadaan innostettua mukaan, on tiedon ja tietoisuuden lisääminen uutisten ja erilaisten hankkeiden kautta, mutta myös ymmärryksen lisääminen siinä, kuinka tärkeästä asiasta on kysymys ja että myös niillä pienillä teoilla on suuri vaikutus myönteiseen kehitykseen kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Tässä kohtaa tarvitaan myös hieman faktoilla pelottelua, mutta lähtökohtana kuitenkin se, että oikeanlainen, pysyvään elämänmuutokseen kannustava aktivointi tapahtuu yhteisen suunnittelun ja toiminnan kautta. Toisaalta kaikenlainen sosiaalisen median ja tietoteknisten välineiden hyödyntäminen tulee lähivuosina lisääntymään joka puolella, niin päiväkoti-, koulumaailmassa kuin vapaa-ajallakin. Niiden rajoittamisen sijaan tai ajatukseen siitä, että liikunta ja tietotekniikka olisivat toisensa poissulkevia, tulisi nähdä se potentia, millä tavoin näitä välineitä voisi hyödyntää myös liikkumisen ja liikunnan lisäämisessä. Unelmien liikuntapäivä osallistaa kaikki mukaan! Valo, jonka visio on ”Olemme maailman liikkuvin urheilukansa – 2020”, järjestää tänä vuonna ensimmäistä kertaa Unelmien liikuntapäivän 10.5. Se on osa WHO:n Move for Health hanketta, jonka tavoitteena on edistää liikuntaa ja terveellisiä elintapoja. Tähän tapahtumaan oli toukokuun alkuun mennessä ilmoittautunut yli 800 liikuntatapahtumaa ja se aktivoi kymmeniä tuhansia ihmisiä. Idea on yksinkertainen ja toteutettavissa missä tahansa: luonnossa, pihapiirissä, kotona ja kenen kanssa vaan: perheen, ystävien ja työkavereiden. Tapahtuma toimii starttina isommalle unelmalle eli se jatkuu syyskuussa "Liikkumisen unelmakuukautena" ja huipentuu "Liikkumisen unelmavuoteen 2017". Tämä liittyy myös vahvasti Suomen itsenäisyyden satavuotisen historian juhlintaan, jonka teema on "Yhdessä”. On hienoa, että niin moni taho on jo erilaisissa liikkumisprojekteissa mukana ja kehitys oikeaan suuntaan etenee. Juuri tällaista positiivista ja helposti toteutettavaa toimintaa ja yhdessä tekemisen meininkiä tulee jatkossakin vahvistaa! Satu Hiltunen, sosionomi (YAMK) opiskelija Lisätietoa Helsingin kaupunki 2013. Helsingin strategiaohjelma 2013–2016. Verkkodokumentti. <http://www.hel.fi/www/Helsinki/fi/kaupunki-ja-hallinto/strategia-ja-talous/strategiaohjelma/> Lasten ja nuorten liikunta. Suomen tilannekatsaus 2014 ja kansainvälinen vertailu. 2014. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus ja Jyväskylän yliopisto. Soini, Anne 2015. Always on the move? : measured physical activity of 3-year-old preschool children. Studien in sport, physical education and health 216. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Valo - Valtakunnallinen liikunta- ja urheiluorganisaatio ry 2016. Ohjelman kuvaus - Mikä on Ilo kasvaa liikkuen ohjelma? Verkkodokumentti. <http://www.sport.fi/varhaiskasvatus/liikkumis-ja-hyvinvointiohjelma-ilo-kasvaa-liikkuen/ohjelman-kuvaus> Valo - Valtakunnallinen liikunta- ja urheiluorganisaatio ry 2016. Unelmien liikuntapäivässä 10.5. jo lähes 800 tapahtumaa. Verkkodokumentti. <http://news.cision.com/fi/valo/r/unelmien-liikuntapaivassa-10-5--jo-lahes-800-tapahtumaa,c9961430>

Lastensuojelua kehittämässä – opas yhteistyökäytäntöihin tulossa

Yksi Sipilän hallituksen terveyden ja hyvinvoinnin viidestä kärkihankkeesta on Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma, jonka tavoitteena on uudistaa koko lapsi- ja perhepalveluiden palvelujärjestelmä. Palveluita on tarkoitus kehittää asiakaslähtöisemmiksi korostamalla ennaltaehkäisevää tukea. Muutosohjelmaan liitettiin lisäksi eduskunnan lisärahoituksella vuonna 2013 käynnistynyt lastensuojelua kehittävä kolmivuotinen hanke, jonka vetovastuu on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Tavoitteena on lisätä lastensuojelun ammattilaisten ja ilmoitusvelvollisten tietoa sekä kehittää yhteistyömuotoja. Tarkoituksena oli julkaista sähköinen opas ja aloittaa verkkokoulutus vuoden 2015 lopussa. Lastensuojelun parissa pitkään työskennelleinä olemme usein kohdanneet haasteita ammattilaisten välisessä yhteistyössä. Hienoa, että asiaan on nyt viimein kiinnitetty huomiota, ja lastensuojelua kehittävä opas on nostettu osaksi eduskunnan lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaa. Oppaan julkaiseminen viivästyy… Helsingin Sanomat uutisoi kuitenkin helmikuun 2016 alussa, että lapsi- ja perhepalveluiden kärkihanke on päättänyt lykätä lastensuojeluoppaan julkaisemista. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan opas on liian suppea julkaistavaksi, koska se ei sellaisenaan vastaa uuden hallitusohjelman tavoitteita. Toisaalta viivästyksen taustaksi on mainittu myös lapsi- ja perhepalveluiden kärkihankkeen huomioiminen kokonaisuudessaan, mikä on muilta osin vielä alussa. Lastensuojeluhankkeen osuus muutosohjelman kärkihankkeesta on vain noin viisi prosenttia eli hyvin pieni osa. Ratkaisusta yllättynyt Terveyden ja hyvinvoinnin laitos jatkaa oppaan työstämistä vielä kevään 2016 ajan. Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman ohjausryhmän puheenjohtaja Maria Kaisa Aula arvioi kriittisesti lykkäysmääräystä ja ihmettelee, miksi hankkeeseen kuuluvat koulutukset eivät olisi voineet jo alkaa. Oppaan julkaisemisen lykkääntymisen voi ajatella herättävän ajatuksia puolesta ja vastaan. Toisaalta on hyvä, että opas työstetään perusteellisesti loppuun asti ennen tiedon välittämistä työntekijöille. Tuntuu kuitenkin kummalta, että opasta on työstetty kolme vuotta ja juuri julkaisun kynnyksellä se arvioidaan liian suppeaksi. Yhteistyön haasteet on tiedostettu kentällä jo kauan sitten ja on uskomatonta, että ratkaisuja niihin joudutaan edelleen odottamaan. Yhteistyön epäselvät roolijaot herättävät hämmennystä työntekijöissä ja saattavat pahimmassa tapauksessa johtaa kohtuuttomiin seurauksiin. Lastensuojelun työntekijät ovat olleet pettyneitä oppaan julkaisemisen viivästymisestä. Varmasti. Haastavissa asiakastilanteissa työskentelevät odottavat taatusti malttamattomina oppaan mukanaan tuomia selkiyttäviä käytäntöjä. Miksi tarvitsemme oppaan? Oppaan työstämisen taustalla on mediassa vahvasti esillä ollut lähes neljä vuotta sitten tapahtunut 8-vuotiaan tytön murha, josta tuomittiin tytön isä ja äitipuoli. Tiedotusvälineiden mukaan järkyttävää tapahtumaa edelsi pitkään jatkunut lapsen kaltoinkohtelu, johon syystä tai toisesta ei asiaankuuluvalla tavalla pystytty puuttumaan. Julkisuuteen on kerrottu, että tytöstä oli tehty 11 lastensuojeluilmoitusta, mutta vastuuta tytön tilanteen selvittämisestä siirrettiin viranomaiselta toiselle. On äärettömän surullista, että on tapahduttava näin peruuttamattomia asioita ennen kuin yhteistyökäytäntöjen puutteellisuus otetaan vakavasti. Kenelle saa antaa ja mitä tietoja salassapitosäädös huomioiden? Kuka ottaa lastensuojeluilmoituksen vastaan ja mitä tapahtuu sen jälkeen? Minä viikonpäivänä ilmoituksen voi tehdä? Kenen vastuulla lapsi on? Kenen etua ajatellaan? Paljon kysymyksiä. Vähän vastauksia. Viranomaisverkoston pettäminen kriittisellä hetkellä ei anna lastensuojelukentästä mairittelevaa kuvaa. Ikävintä vastuukysymysten viidakossa on niiden suora vaikutus asiakkaisiin, jolloin apua tarvitsevat kärsivät eniten. Katse tulevaan Tulevan oppaan osalta on huolehdittava, että yhteistyössä toimivia eri viranomaistahoja koulutetaan maanlaajuisesti kattavasti ja koulutuksen sisältö juurrutetaan ruohonjuuritasolle. Koulutuksesta ei ole hyötyä, jos tieto jää vain ylimpien virkamiesten haltuun. Näin on usein vastaavanlaisissa tilanteissa käynyt. Koulutuksen tarkoituksena ei varmastikaan ole kertaluontoinen oppiminen, vaan rakenteiden turvaaminen ja muuttaminen siten, että esimerkkitapaus ei tule missään muodossa toistumaan. Koulutuksilla tulee olla selkeä tavoite vakiinnuttaa oppaan sisällöllistä tietoa ja ymmärrystä kenttätyöhön. Ammattilaisten tulisi uudistetun sosiaalihuoltolain hengessä tehdä asiakaslähtöisesti yhteistyötä yli ammattirajojen. Tätä yhteistyötä hidastavat ja jopa estävät useat seikat. Kentän työntekijät tarvitsisivatkin pikaisesti konkreettisia neuvoja ja ohjeita tällaisissa tilanteissa toimimiseen. Onhan uusi laki astunut voimaan jo noin vuosi sitten. Opasta odotellessa. Toivottavasti hallituksen kunnianhimoiset tavoitteet kärkihankkeiden osalta eivät jää vain sanahelinäksi, vaan voimme tulevaisuudessa tarjota laadukkaampia sosiaalialan palveluita. Jäämme mielenkiinnolla ja malttamattomina odottamaan oppaan antia. Outi ja Minttu, sosionomi (ylempi AMK) -opiskelijat Lisätietoa Helsingin Sanomat 8.2.2016. Verkkouutinen.  Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301. Sosiaali- ja terveysministeriö 2016. Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma käyntiin. Verkkouutinen. Valtioneuvosto 2016. Hallitusohjelman toteutus. Verkkouutinen.  Valtioneuvosto 2016. Hyvinvointi ja terveys. Verkkodokumentti.