Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Sosiaalialan AMK- ja YAMK-tutkinnon opiskelijoiden yhteisblogi Tilaa RSS-syöte

Haetaan hyviä sijaisvanhempia!
30.9.2017
Sosiaalialan bloggaajat

Perhehoidon on ajateltu jo pitkään olevan paras mahdollinen hoitomuoto huostaanotetuille lapsille. Tämä ajatus näkyy myös lastensuojelulakiin vuonna 2012 tehdyssä muutoksessa, jonka johdosta huostaanotettu lapsi pyritään sijoittamaan laitoksen sijasta sijaisperheeseen aina kun se on mahdollista. Sijaisperhe tarjoaa lapselle perheenomaiset kasvuolosuhteet ja mahdollisuuden läheisiin ihmissuhteisiin, jolloin turvataan lapsen terveys ja kehitys, samalla kun tarjotaan kasvatusta, hoitoa ja huolenpitoa pysyvissä ja vakaissa olosuhteissa. Sijaisvanhemman tehtävä voi äkkiseltään vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta se on kaikessa antoisuudessaan myös vaativaa ja moniulotteista. Tärkeintä on lapsen etu, jonka on tarkoin punnittu toteutuvan paremmin sijaisperheessä, kuin lapsen syntymäperheessä. Kuulostaa suurelta vastuulta, ja sitä se onkin. Siksi tehtävään ei voi hakeutua kevyin perustein. Varsinkaan kun pelkkä lapsen hyvä hoito ei riitä. Lisäksi täytyy olla valmis tekemään yhteistyötä syntymävanhempien ja lapsen muun verkoston kanssa. Ja taustalla häilyy lastensuojelulain mukainen tavoite siitä, että sijoitus voitaisiin lopulta purkaa ja lapsi voisi palata takaisin syntymäperheeseensä. Sijaisperheeseen sijoitettu lapsi ei siis ole oma lapsi, vaikka joskus vieläkin kuulee virheellisesti vedettävän yhtäläisyysmerkkejä sijoitetun lapsen ja adoptiolapsen välille. Kyse on niin juridisesti kuin käytännön tasollakin eri asiasta. Silti sijaisvanhemman täytyisi pystyä hoitamaan lasta kuin omaansa. Lapsella tulisi olla mahdollisuus kiintyä ja kiinnittyä sijaisvanhempaan, kokea olevansa rakastettu, tasapuolisesti kohdeltu ja arvostettu omana itsenään. Syntymävanhempien kanssa tehty yhteistyö avaa parhaimmillaan lapselle mahdollisuuden asettua sijaisperheeseen, joka on edellytys sille, että lapsi kykenee ottaa vastaan niitä kaikkein pisimmälle kantavia, korjaavia kokemuksia. Huostaanotettuja lapsia meillä valitettavasti riittää, sen me kaikki tiedämme. Samoin tiedämme, että sijaisvanhemmista on jatkuva pula. Jotta lain edellyttämä pyrkimys perhehoidon ensisijaisuudesta täyttyisi, sijaisvanhemmuuden tulisi olla houkutteleva elämäntapa. Sanon elämäntapa, sillä työkään se ei ole. Kunnat ja palveluntarjoajat rekrytoivat sijavanhempia jatkuvasti ja kilpailevat motivoituneista ja kaikin puolin sopivista perheistä. Palkkioiden hintaa on korotettu viime vuoden puolella ainakin kahdessa pääkaupunkiseudun kunnassa. Tämä on paitsi oikein, myös loogista, sillä sijaishuollon toteuttaminen perhehoidossa on edelleen huomattavasti halvempaa, kuin laitoshoidossa. Perusteluina on käytetty myös sitä, että erityistä tukea tarvitsevien lasten määrä sijaishuollossa on kasvanut. Sisäinen motivaatio on sijaisvanhemmuutta kannatteleva voima Helsingin Sanomat nosti tammikuussa julkiseen keskusteluun huolen sijaisvanhempien jaksamisesta. Vaikka palkkioiden korottaminen saattaa lisätä motivaatiota, jokapäiväiseen jaksamiseen sillä luulisi olevan melko vähän vaikutusta. Tosin kilpailukykyiset palkkiot saattavat auttaa siihen, että sijaisvanhemmalla on taloudelliset edellytykset jäädä kotiin hoitamaan sijoitettua lasta, jolloin voimavaroja ei tarvitse jakaa palkkatyön ja elämäntavan välillä. Toisaalta voidaan pohtia, missä määrin on oikein ja hyvä, että ihmiset hakeutuvat perhehoitajiksi rahan vuoksi. Ja kuitenkin, korvauksen täytyy olla niin suuri, että sillä saa suuren sydämen lisäksi tietämystä lapsen kasvusta ja kehityksestä, mielellään myös kiintymyssuhteesta ja traumoista, sekä taitoa soveltaa vielä käytännössäkin tietämystään. On puhuttu siitä, kuinka sijaisvanhemmat kokevat jäävänsä yksin ja vaille tukea liian usein. Vaikka sijaisperhe toimiikin kuin mikä tahansa perhe, itse luodun turvaverkoston tukemana, sen kohtaamat haasteet ovat omanlaisensa. Tuen kehittämiseen on luvattu kiinnittää huomiota myös niissä kunnissa, joissa palkkionkorotuksia on tehty. Tehtävään hakeutuessa kannattaakin selvittää, minkälaista tukea kunta tai palveluntarjoaja sijaisvanhemmalle antaa ja onko tuki ennaltaehkäisevää ja jatkuvaa vai saatavissa vasta silloin, kun asiat ovat jo umpisolmussa. Miksi sitten hakeutua sijaisvanhemmaksi? Sisäinen motivaatio on varmasti paras ja kauaskantoisin prosessin liikkeelle saava ja sitä kannatteleva voima. Tuki ja palkkio tietysti ovat merkitseviä joissakin kohdissa, mutta kriittisesti tarkasteltu omasta itsestä kumpuava halu elää lapsen rinnalla tämän elämän ratkaisevimmassa kohdassa ennalta määrittämättömän hetken, on ratkaisevinta. Se riittää yhdessä sopivan elämäntilanteen kanssa, kaiken muun voi oppia. Johanna Virtanen, Sosionomi YAMK-opiskelija   Helsingin kaupunki, sijaisperheeksi Perhehoitoliitto, Minustako sijaisvanhempi?  

Lue lisää

”Mörkö” nimeltään Sote-uudistus
26.9.2017
Sosiaalialan bloggaajat

Sipilän hallitus antoi maaliskuussa 2017 esityksen, jonka mukaan Suomeen muodostetaan 18 maakuntaa, joissa vaaleilla valittava maakuntavaltuusto käyttää päätäntävaltaa. Maakunnille siirrettäviä keskeisiä tehtäviä ovat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sekä pelastustoimi, pääosa ELY-keskuksen tehtävistä sekä TE-tehtävät. Uudistuksessa valmistellaan erikseen asiakkaan valinnanvapautta koskeva lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on, että asiakas voi valita valinnanvapauden piiriin kuuluvissa palveluissa joko maakunnan yhtiön, yksityisen tai järjestön palvelun välillä. Uudistuksen tavoitteena on alentaa sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia niin, että vuoteen 2030 mennessä ne olisivat 3 miljardia euroa vähemmän kuin ennen uudistusta. Tavoitteena on myös kaventaa terveyseroja ja parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta. (www.alueuudistus.fi.) Huolta ja tarpeita uudistukselle Kuvailisin itseäni kehittämismyönteiseksi ja uudistuksille avoimeksi. Silti aiheena sote-uudistus on lähinnä aiheuttanut pakokammoa ja aistin negatiiviset odotukset sekä arjen ympyröissä että työilmapiirissä tulevaa suurta uudistusta kohtaan. Lähdin miettimään, kuinka paljon negatiivisuus todellisuudessa lähtee omista odotuksista ja mietteistä. Pyrin etsimään kevään ja kesän keskusteluista positiivista näkökulmaa uudistukselle. Huoli ei kuitenkaan täysin häipynyt, mutta tarve uudistukselle on nähtävissä kaikissa keskusteluissa. Sosiaalialan koulutuksen uudistamisen tarpeista YTM Sanna Lähteinen sekä YTM Niina Pietilä kirjoittivat huhtikuussa 2017 Sosiaalinen tekijä-blogissa sote-alan koulutuksen uudistamisesta. Tekeillä oleva uudistus edellyttää sekä tulevien ammattilaisten että alalle jo valmistuneiden osaamisen uudistamista. Lähteisen ja Pietilän mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön tiedotteen perusteella, on koulutuskeskusteluissa sama ongelma kuin koko sote-uudistuksessa eli terveydenhuolto menee edelle ja sosiaalihuolto on unohdettu lähes kokonaan. Alan koulutuksen kehittämisen painopisteiksi on nostettu ohjaus, neuvonta ja kustannustietoisuus, joiden tavoite on varmistaa asiakkaiden mahdollisimman varhainen ohjautuminen tarvittavien palveluiden piiriin. Lähteinen ja Pietilä korostavat, että sosiaalihuollon työ ei voi kutistua ohjaukseen ja neuvontaan vaan asiantunteva ja laadukas palvelutarpeen arviointi on sote-alan työn keskeisin osa.  He pohtivat blogissaan ymmärretäänkö sosiaalialan ammattilaisten tehtävät ja sosiaalisen hyvinvoinnin merkitys esimerkiksi kansanterveydelle sote-uudistuksessa. (Lähteinen - Pietilä 2017.) Asiakkaan valinnanvapaus esimerkiksi lastensuojelussa puhuttaa Lastensuojelun keskusliiton kuntajäsenet ottivat kantaa sote-uudistuksessa asiakkaan valinnanvapauteen ja sen tuomiin haasteisiin. Heidän mukaansa valinnanvapauteen liittyy riskejä erityisesti lastensuojelussa. Vaikka hallituksen esityksessä lapsivaikutuksen arvioinnista nähtiin, että valinnanvapaus lastensuojelussa saattaa heikentää lapsen edun toteutumista, ei lastensuojelua ole rajattu lain ulkopuolelle - huolestuttava arviointi.  Valinnanvapaus lastensuojelussa voi hajauttaa perheiden palveluja ja siten uhata integraation toteutumista. Lastensuojelussa jatkuvuus on tärkeää ja mahdollisuus vaihtaa toimipistettä uhkaa jatkuvuutta. Vielä on epäselvää missä määrin sijaishuoltopaikan valinta tulee olemaan valinnanvapauden piirissä. Valinnanvapausmallissa haasteena tulee olemaan perheet, joilla on moninaisia palvelutarpeita useilta eri tuottajilta, mutta joilla ei ole voimavaroja tai kykyä tehdä päätöksiä. Lastensuojelun keskusliitto näkee tärkeänä uudistuksen onnistumiselle, että sote-keskuksilla on riittävästi osaamista perheiden tukemiseen, arviointiin ja ohjaamiseen. (Alanen – Hanhinen - Hyvärinen 2017.) Uudistuksen vaihestaminen oli perusteltua Sosiaalityön yliopiston lehtori Harry Lunabba sanoo Image-lehdelle antamassaan haastattelussa, että hallituksen olisi pitänyt keskittyä uudistamaan ensin terveydenhuolto. Lunabban mielestä sote-uudistuksella ja sote-keskuksilla halutaan antaa kuva palveluiden kokonaisvaltaisuudesta, mutta todellisuudessa ministerit ja keskuksia havittelevat yritykset eivät ole osoittaneet kiinnostusta sosiaalipuoleen. ”Koska sotekeskuksiin jää vain neuvonta ja ohjaus, sosiaalityö siirtyy peruspalveluista maakuntien erikoispalveluihin. Ero kansalaisen elinympäristön ja sosiaalityön välillä kasvaa, ja siitä tulee enemmän korjaavaa työtä” sanoo Lunabba.  (Onninen 2017) Huoli lastensuojelun palveluista ja perheiden eriarvoistumisesta entisestään näin ollen kasvaa. Tarvitaan osaavaa henkilöstöä maakuntiin, jotta lastensuojelullisia ongelmia osataan katsoa ja palvelutarpeen arvioinnit ovat asianmukaisia ja perheitä tukevia. Sosiaalialan asiantuntijat ja ammattilaiset ovat kritisoineet pitkin kulunutta kevättä ja kesää sote-uudistusta ja sosiaalialan väheksyntää. Sirkka Rousu kirjoitti Lastensuojelija -blogissaan 30.6.2017 lastensuojelun kulttuurista muutosta koskevasta kirja-artikkelistaan. Rousu käsitteli artikkelissaan erityisesti lastensuojelun kehittymistä ja kehittämistä vuodesta 1983 lähtien. Rousun mukaan lastensuojelusta löytyy yhteiskunnallisia ja yksilön haasteita ja ongelmia, joihin ei saadakaan lopullisia ratkaisuja, mutta esimerkiksi työolosuhteisiin voidaan vastata rahalla. Rousun tekstistä tulee esiin, että lastensuojelu on ja on aina ollut marginaalissa, kun kohdennetaan budjettia. Esitykset sote-uudistuksesta ja valinvapauslaista ovat lastensuojelun asiakkaan näkökulmasta vain pirstaloinut palveluverkostoa entisestään. (Rousu 2017.) Suomesta löytyy valtava määrä osaamista, erityistä asiantuntijuutta sosiaalialaa ja ymmärrystä lastensuojelua kohtaan. Ihmetyttää miten tällainen tieto ja taito jätetään hyödyntämättä sote-uudistusta tehtäessä. Tulevaisuuden näkökulmista ei ole vaikeaa löytää tietoa ja päättäjillä olisi kaikki työvälineet käytettävissä, jos vain tahtoa löytyisi. Lastensuojelutyö on kuormittunut Lastensuojelu on yleisesti nähty haastavana, heikosti resursoituna, henkisesti kuormittavana, työntekijän laaja-alaista yhteiskunnan ja yksilön ymmärrystä edellyttävänä alana. Laki ja ammattietiikka sekä ihmisen omat kokemukset ja ajatukset ohjaavat lastensuojelun työntekijää. Lastensuojelu on noussut isoksi puheenaiheeksi ja kritisoinnin kohteeksi mediassa. Resurssipula ja riittämättömät voimavarat tunnistetaan ja niistä halutaan pitää ääntä. Freestyle-päihdekasvatuskampanjan julkaisussa otettiin kantaa resursointi ongelmiin ja sosiaalityön riittämättömien resurssien vaikutukseen koko lastensuojelun kentällä. Lastensuojelun organisaation kuuluisi olla perheitä tukemassa, mutta aiheuttaa pahimmillaan lisäkuormaa perheelle. Sosiaalityön yhtenä haasteena nähtiin myös sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus. Vaihtuvuuden syynä on pidetty työnkuormittavuutta, jonka yksi syy on suuret asiakasmäärät. Näin ollen työntekijän vaihtuvuus kuormittaa taas asiakasta. Lapsen edun tavoittelu on ensisijainen tavoite, mikä ei saisi kärsiä riittämättömistä resursseista tai byrokratian hankaluudesta. (Remahl 2017, 12-15) Helsingin sote uudistuu valtakunnallisen muutoksen kynnyksellä Toukokuun 2017 Helsingin kaupungin henkilöstölehdessä käsiteltiin kaupungin uudistuksia sote-uudistuksen kynnyksellä. Sosiaalivirasto ja terveysvirasto yhdistettiin muutama vuosi sitten, jolloin Soten hallinto koki suuret muutokset Helsingissä. Helsingissä sosiaali- ja terveystoimiala on lähtenyt uudistamaan jo ennen valtakunnallisia maakunta- ja sote-uudistuksia. Palvelujen uudistamisessa ollaan jo pitkällä ja ensimmäinen perhekeskus avattiin Itäkeskukseen kesäkuussa. Uusia toimintamalleja on alettu kokeilla ja pilotoida. (Kasurinen 2017, 11) Kalasatamaan nousee ensi vuonna uusi terveys- ja hyvinvointikeskus, josta myös Helsingin Sanomat kirjoitti kesäkuussa 2017. Artikkelissa Helsingin pormestari Jan Vapaavuori kertoo Helsingin toteuttaneen omaa sote-uudistustaan vuodesta 2014, jonka mukaan kaupunki keskittää sosiaali- ja terveyspalvelut isoihin yksiköihin samojen kattojen alle. Vapaavuoren mukaan nyt on eletty pitkään epävarmassa ja haastavassa tilanteessa, koska ei tiedetä mitä ja milloin sote-uudistuksen suhteen tapahtuu. Tästä huolimatta Helsinki toteuttaa toistaiseksi tehtyä suunnitelmaansa. Vapaavuoren mukaan aikataulu tulee olemaan suurin ongelma. Suuri huolenaihe on, miten näin mittava hanke saadaan vietyä hallitusti läpi. (Varmavuori 2017.) Kaupungin tasolla sosiaalialalla ja lastensuojelussa ylhäältä organisaatiosta valuvat ja nopeat päätökset ja muutokset ovat tuoneet osansa työn kuormittavuuteen. Se kuinka sote-uudistus tulee vielä muuttamaan jo tekeillä olevaa Helsingin organisaatiouudistusta, on suuri kysymysmerkki. Tuleva uudistus tulee vaatimaan kunnilta ja kuntayhtymiltä paljon, jotta muutokset saadaan toteutettua asiakkaiden ja sote-alan ammattilaisten näkökulmasta mahdollisimman hyvin. Sote-muutos vaatii tahtoa ja uusia ajatuksia Jos sote-uudistuksen onnistuminen vaatii päättäjiltä tahtoa ja uutta tapaa ajatella, vaatii uudistus sitä myös meiltä, sosiaalialan ammattilaisilta ja asiantuntijoilta. Muutokset asenteissa ja toimintakulttuureissa tulee lähteä jo esimiestasolta, mutta meidän jokaisen täytyy nähdä muutoksen tarve itsessämme. Parhaimmillaan sote-uudistuksella pystytään kohdistamaan asianmukaiset palvelut oikea-aikaisesti asiakkaalle. Sitran 2015 julkaisemassa Nuoren tilannekuva -hankkeen loppujulkaisussa pyrittiin avaamaan uusia ratkaisuja syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten auttamiseksi. Vastuu lasten ja nuorten hyvinvoinnista tulisi olla kaikilla; vanhemmilla sekä terveydenhuollon ja sosiaalitoimen, koulutuksen ja muiden toimialojen ammattilaisilla. Selvityksessä korostetaan jälleen ennaltaehkäisevän työn merkitystä sen sijaan, että keskitytään korjaamaan kasautuneita ongelmia. Varhainen tuki on tutkitusti taloudellisesti kannattavaa ja lasten ja nuorten hyvinvointia edistävää. (Ervamaa – Haahkola – Illi – Markkola – Suomalainen – Tukiainen 2015) Lapsuudessa rakentuu hyvinvoinnin ja terveyden perusta. Tämän takia painopisteen tulisi olla lapsissa, nuorissa ja perhepalveluissa. Hallitus on luvannut antaa valinnanvapauslakiesityksensä loka/marraskuun vaihteessa. Katja Laxström, sosionomi (ylempi AMK) opiskelija Lähteet: Alanen, Olli. Hanhinen, Sari. Hyvärinen, Olli 2017. Lehdistötiedote. Sote-uudistuksen valinvapausmalli voi heikentää lapsen edun toteutumista. Lastensuojelun keskusliitto. Ervamaa, Suvi. Haahkola, Kimmo. Illi, Marja. Markkola, Antti. Suomalainen, Kirsi, Tukiainen, Henna 2015. Lasten ja nuorten palvelut 2020: Jotta yksikään lapsi tai nuori ei tipahda turvaverkon läpi. Sitra. Kasurinen, Maija-Liisa 2017. Kaupunkilaiset mukaan kaupungin kehittämiseen. Sosiaali- ja terveystoimiala valmistautuu seuraavaan uudistukseen. Helsingin henki, Helsingin kaupungin henkilöstölehti 2/2017. Lunabba, Oskari 2017. Sosiaalipuoli unohtui sote-uudistuksesta. Image 22.6.2017. Lähteinen, Sanna. Pietilä, Niina 2017. Huhuu missä sosiaaliala. Sosiaalinen tekijä -blogi 8.4.2017. Remahl, Marko 2017. WANTED: kiireetön sosiaalityöntekijä. Freestyle-päihdekasvatuskampanjan julkaisu 3/17. Rousu, Sirkka 2017. Sote-malli uusiksi - tämä on myös lastensuojelun kannalta hyvä asia. Tahto tehdä toisin -kirjan artikkelista. Lastensuojelija-blogi. 30.6.2017. Sote- ja maakuntauudistus.  www.alueuudistus.fi Varmavuori, Marjaana 2017. Vielä ei tiedetä, ketä Kalasataman terveys- ja hyvinvointikeskuksessa lopulta hoidetaan – Helsinki odottaa tietoa soten kohtalosta kuin kuuta nousevaa. Helsingin Sanomat 28.6.2017.    

Lue lisää

Varhaiskasvatus on varhaisen tuen palvelu, jonka rajaaminen asettaa perheet eriarvoiseen asemaan
28.8.2017
Sosiaalialan bloggaajat

Elokuussa 2016 astui voimaan varhaiskasvatuslain muutos. Muutoksen myötä laki rajasi subjektiivisen oikeuden varhaiskasvatukseen 20 tuntiin viikossa. Osa kunnista rajasi päivähoito-oikeuden. Tänä syksynä otettiin käyttöön uudet varhaiskasvatussuunnitelmat, joiden tavoitteena on varmistaa laadukas ja tasalaatuinen varhaiskasvatus lapsen asuinpaikasta riippumatta. Laadukas varhaiskasvatus tukee koulutuksellista tasa-arvoa ja ehkäisee eriarvoistumista. Vuosi sitten elokuussa tuli voimaan varhaiskasvatuslain muutos. Lapsella on ollut lakiuudistuksen myötä edelleen oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen, mikäli vanhemmat tai muut huoltajat työskentelevät kokoaikaisesti, opiskelevat päätoimisesti, toimivat yrittäjinä tai ovat työssä. Lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen myös yli 20 tuntia viikossa vanhemman osa-aikaisen tai väliaikaisen työssä käynnin, työllistymistä edistävään palveluun osallistumisen, kuntoutuksen tai muun vastaavan syyn vuoksi. Lisäksi varhaiskasvatus on järjestettävä kokopäiväisenä, mikäli se on tarpeen lapsen kehityksen, tuen tarpeen tai perheen olosuhteiden kannalta, tai on muutoin lapsen edun mukaista. Perheiden tulee tarpeidensa mukaan hakea laajempaa oikeutta hoitoon ja tehdä työssäkäynnistä, opiskeluista tai työttömyydestä selvityksiä kunnalle, mikä lisää byrokratiaa. Lapsen vanhempien tai muiden huoltajien on kunnan päättämin määräajoin esitettävä selvitys oikeudesta laajempaan varhaiskasvatusoikeuteen. Osa kunnista on rajannut päivähoito-oikeutta lain perusteella, osa ei. Päivähoito-oikeuden rajaaminen ei tue tasa-arvoa Olen huolissani, sillä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen joissakin kunnissa on asettanut perheet eriarvoiseen asemaan asuinpaikkakunnan perusteella. Uudet varhaiskasvatussuunnitelmat on otettu käyttöön 1.8.2017 alkaen. Varhaiskasvatuksen tavoitteena on muun muassa edistää lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia vanhemman kanssa yhdessä toimien sekä tukea vanhempaa kasvatustyössä. Varhaiskasvatuksessa tuetaan oppimisen edellytyksiä ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista. Tavoitteena on myös kehittää vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja vertaistensa kanssa. On ristiriitaista pohtia yhtenäistä varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja koulun jatkuvaa oppimisen polkua, kun osalta lapsista rajataan mahdollisuuksia osallistua varhaiskasvatukseen. Laki varhaiskasvatuksen rajaamisesta on myös tasa-arvokysymys. Varhaiskasvatuksessa työskentelee suurimmalta osin naisia, osa äitejä. Muutokset oikeudesta päivähoitoon vähentävät sitä kautta myös työpaikkojen määrää varhaiskasvatuksessa. Osa-aikatyö lisääntyy naisvaltaisella matalapalkkaisella alalla, mikä vaikuttaa erityisesti naisten ansiotasoon. Ennaltaehkäiseminen ja varhainen tuki Laadukkaan varhaiskasvatuksen toteutuminen edellyttää aikaa monipuolisen varhaiskasvatustoiminnan toteuttamiselle. Laadukkaan varhaiskasvatuksen edellytyksenä on myös, että kasvattajilla on aikaa havainnoida ja seurata lasten taitojen kehittymistä sekä ohjata ja tukea heitä riittävän varhain. Ennaltaehkäisevän lastensuojelun avulla edistetään lasten ja nuorten hyvinvointia seuraamalla ja kehittämällä kasvuolosuhteita. Kaikki jotka työskentelevät lasten ja perheiden kanssa, ovat vastuussa heidän hyvinvoinnistaan ja tuen tarpeiden varhaisesta tunnistamisesta. Varhaisen tuen merkitystä korostetaan syrjäytymisen ennaltaehkäisyssä. Varhaiskasvatuslaki rajaa varhaiskasvatuksen ulkopuolelle lapsia ja perheitä, jotka saattaisivat hyötyä palvelusta. Kokopäivähoitopaikan hakeminen voi leimata vanhempaa, ja kynnys hakemiseen kasvaa. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen aliarvioi vanhemman omaa kykyä arvioida omaa jaksamistaan ja lapsen hoidon tarvetta. Perheiden yksilölliset tarpeet palveluntarjonnan lähtökohdaksi On hyvä, että perheille tarjotaan erilaisia mahdollisuuksia järjestää lapsen hoitoa. Jokainen asiakas voi löytää oman perheen tarpeille sopivimman hoitomuodon kotihoidon, perhepäivähoidon, päiväkotihoidon ja erilaisten kerhotoimintapalveluiden väliltä. Hyvällä palveluohjauksella löydetään perheen tarpeita eniten tukeva vaihtoehto. On hyvä pohtia kriittisesti varhaiskasvatuksen ja kotihoidon vaihtoehtoja esimerkiksi tilanteessa, jossa vanhempi hoitaa toista lasta kotona. Varhaiskasvattajan kanssa voi pohtia lapsi- ja perhekohtaisesti esimerkiksi sisarussuhteen muodostumisen merkitystä varhaislapsuudessa tai eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten kielen omaksumiseen tarvittavan ympäristön merkitystä. Lähtökohtaisesti kaikilla lapsilla pitäisi olla samat oikeudet varhaiskasvatukseen ilman ulkoisten tekijöiden vaikutusta. Laadukas varhaiskasvatus tukee koulutuksellista tasa-arvoa ja ehkäisee eriarvoistumista. Jelena Hurskainen, sosionomi YAMK-opiskelija   Lisää tietoa aiheesta: Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet   Varhaiskasvatuksen lainsäädäntö  

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset