Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Sosiaalialan AMK- ja YAMK-tutkinnon opiskelijoiden yhteisblogi Tilaa RSS-syöte

Qualified Empathy: “from understanding to action”
26.4.2021
Eija Raatikainen, Leigh Anne Rauhala, Seija Mäenpää

Empathy can improve the quality of working life, because it is a powerful component in multiprofessional teamwork. This is one reason why the benefits of empathy need to be recognized more carefully during social studies. Empathy is too often taken for granted  during studies (Grant, Kinman, & Alexander 2014). This is just one reason why the benefits of empathy need to be recognized and explored more carefully there is some evidence that empathy can improve the quality of working life (State of Workplace Empathy). Studies have shown (Bohns & Flynn 2021), that highly empathic individuals are more attuned to others' needs. In other words, “more empathic help-seekers may hold higher expectations that they would receive help if they were to ask for it relative to less empathic help-seekers”. This is an important point to remember, when we consider social workers as helping professionals. There is also research which shows that empathy does not work as a good basis for moral decisions (Bloom 2016)  which means we do not need to be single-minded when considering empathy. However, empathy is a powerful component in multiprofessional teamwork, because by understanding other professionals' frameworks (which are different from your own) and empathizing with them, the whole team is able to be more collaborative in practice (Adamson, Loomis, and Cadell & Verweel 2018). Although the basics of empathy are learned during childhood[1] and  youth[2]opportunities still arise for further development of these skills during adolescence (prosocial behaviors), as well as during working life in the professional context. Qualified Empathy requires practical steps Qualified Empathy is more than just empathy. According our study[3] (Raatikainen, Rauhala & Mäenpää 2021), students pointed out that they felt that the QE theoretical framework was beneficial and the concept of “accurate or qualified” empathy, was ‘easier’ to internalize as a tool for action. It helped them to create some distance from the “personal part of the empathy”. We designed the ‘Qualified Empathy’ approach to support students in gaining the skills needed for the professional context. The QE approach is a professional approach, which works to prevent professionals’ risk for burnout, to support awareness of the risk of developing inappropriately intense empathy in client relationships and to explore the meaning of empathy from a wider perspective. According to our definition of QE (Raatikainen, Rauhala & Mäenpää, 2017; Raatikainen, Rauhala & Mäenpää, 2021[4]), this broader viewpoint can be described as: “Qualified Empathy requires compassion for empathic action and it includes the ability for professional self-reflection, emotional skills and a healthy set of boundaries. Qualified Empathy encompasses the ability to tell the difference between sympathy and empathy, as it includes the capacity to use compassion to act in an empathic way in professional contexts (Raatikainen, Rauhala & Mäenpää, 2017). Additionally, the QE professional is someone who has empathic skills and compassion towards themselves, colleagues, clients and the environment. Qualified Empathy is more of a mindset or work orientation that is rooted in ethical thinking. An empathic social worker is able to be a mirror to others and adjusts his or her interactions without immersing into the other’s emotional world or context (Raatikainen, Rauhala & Mäenpää 2021). The results of the study[5] demonstrate the progress areas of the students’ developing Qualified Empathy skills. The development stages in the three progress areas are: From emotional reaction to emotional response From understanding to empathic acting From a client perspective to a more systematic approach.       Reflective professionals Adopting a more reflective approach QE becomes more professional in nature. As part of QE, the emotional reaction includes the emotional response, from understanding to empathic acting (even just a smile), and from ‘client perspective’ to a more systematic approach, which sees and meets the world around us. Qualified empathy is a wider, more systematic approach towards our world and the opportunities for empathy which exist in it. As educators, we need to be more active in supporting future professionals in gaining the skills needed for their work in supporting clients living with demanding life situations, life conditions as well as wider more complex issues existing in our world today. Empathy needs action as well as boundaries. Understanding alone is not enough, and our emotional responses need to contribute to the sense that we, and our experiences, are each valuable to one another.                                 Future Trends Currently, there is an ongoing discussion surrounding the place of AI in the social services sector. A recent article by Rosso (2021) in Psychology Today, ‘Can AI Machine Learning Enable Robot Empathy?’ discusses new research from the US. This is cutting edge research which is still out of reach in practice. Until we are able to determine if this type of AI is feasible in, we will continue to need empathic humans working as social and healthcare professionals who are equipped with Qualified Empathy skills. As we ride the waves of the developing technology while navigating the Fourth Industrial Revolution, the World Economic Forum (WEF, 2018) point out that the will need soft skills as much as it will need technological expertise for the journey. In line with this Vossen and Valkenburg’s (2016) study found that social media use related to an increase in adolescents’ cognitive and affective empathy over time. Specifically, adolescents’ social media use improved informants’' ability to understand (cognitive empathy) and share the feelings with peers (affective empathy). Empathy needs to be practiced by professionals as well as individuals in order to achieve a more harmonious and coherent future for us all.   [1] Empathy skills are generally learned in early childhood. One such programme focusing on this age group in a school setting is KiVa Koulu, which has reported positive effects on students’ affective empathy during the school years. According to Garandeau, Laninga-Wijnen & Salmivalli (2021), there is evidence that the effects of the KiVa programme did not depend on students’ popularity, bullying or gender or on the school type or classroom bullying norms. [2] “For boys, levels of prosocial behavior were stable until age 14, followed by an increase until age 17, and a slight decrease thereafter. For girls, prosocial behavior increased until age 16 years and then slightly decreased” (Van der Graaff, J., Carlo, G., Crocetti, E. et al. Prosocial Behavior in Adolescence: Gender Differences in Development and Links with Empathy. J Youth Adolescence 47, 1086–1099 (2018). https://doi.org/10.1007/s10964-017-0786-1). [3] The study was a case study, designed to explore the students’ experiences of their one semester-long educational intervention (EI) (n=20). The research question was “How did the students construct ‘Qualified Empathy (QE)’ as a dimension of their own professional expertise?” In our case, we followed a first year student group’s (n=20) development process in terms of empathy skills during the spring of 2018. The students were 18–30 years old. We collected data by using open questionnaires, learning diaries and written documentation related to the final internship (see table 1.). The intervention had four phases. In pre-assignment (1), students filled out open questionnaires prior to the Individual and Community Counselling (ICC) course [4] Raatikainen, E., Rauhala, L.A. and Mäenpää, S. (2021), "An educational intervention focused on teaching Qualified Empathy to social work students in Finland", Journal of Applied Research in Higher Education, Vol. ahead-of-print No. ahead-of-print. https://doi.org/10.1108/JARHE-11-2020-0404 [5] Raatikainen, E., Rauhala, L.A. and Mäenpää, S. (2021), "An educational intervention focused on teaching Qualified Empathy to social work students in Finland", Journal of Applied Research in Higher Education, Vol. ahead-of-print No. ahead-of-print. https://doi.org/10.1108/JARHE-11-2020-0404 Writers Eija Raatikainen, Principal lecturer, a project manager (PhD of Education  & a licensed social worker) Leigh Anne Rauhala, Senior lecturer &  (Master of Social Work) Seija Mäenpää, Senior lecturer (Master of Art) References Adamson K, Loomis C, Cadell S, Verweel LC. (2018), Interprofessional empathy: A four-stage model for a new understanding of teamwork. J Interprof Care. 2018 Nov;32(6):752-761. doi: 10.1080/13561820.2018.1511523. Epub 2018 Aug 30. PMID: 30160548. Bohns K.V. & Flynn F.J. (2021), Empathy and expectations of others' willingness to help, Personality and Individual Differences, Volume 168, https://doi.org/10.1016/j.paid.2020.110368. Bloom, P. (2016), Against Empathy: The Case for Rational Compassion. Ecco. p. 240. ISBN 9780062339348. Garandeau C.F., Laninga-Wijnen, L. & Salmivalli, C. (2021), Effects of the KiVa Anti-Bullying Program on Affective and Cognitive Empathy in Children and Adolescents, Journal of Clinical Child & Adolescent Psychology, DOI: 10.1080/15374416.2020.1846541 Grant L., Kinman G., & Alexander K. (2014), What's All this Talk About Emotion? Developing Emotional Intelligence in Social Work Students. Social Work Education 33(7). Raatikainen E., Rauhala, LA. & Mäenpää, S. (2021), An educational intervention focused on teaching Qualified Empathy to social work students in Finland. Journal of Applied Research in Higher Education.  (in press). Raatikainen, E., Rauhala, L.A. & Mäenpää, S. (2020), Empathy -Is it too often taken for granted? https://blogit.metropolia.fi/uudistuva-sosiaalialan-osaaminen/2020/02/26/empathy-is-it-too-often-taken-for-granted/ Raatikainen, E. (2019), Ammatillista Empatiaa (QE) oppimassa. https://blogit.metropolia.fi/uudistuva-sosiaalialan-osaaminen/2019/04/24/ammatillista-empatiaa-qe-oppimassa/ Rauhala , L.A., Mäenpää, S. & Raatikainen, E. (2018),  Qualified Empathy - the new superpower! Can using aesthetic methods help you flourish? Hiiltä ja timanttia : opettajat pedagogiikan rajapinnoilla, Metropolia ammattikorkeakoulu, 2018 Raatikainen, E. (2018), Empatian monet kasvot. Kirja-arvio. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, vuosikirja 2018. Suomen sosiaalipedagoginen seura. 117—120. Rauhala, L.A., Mäenpää, S. & Raatikainen, E. (2018), Qualified Empathy - the new superpower! Can using aesthetic methods help you flourish? Hiiltä ja timanttia : opettajat pedagogiikan rajapinnoilla, Metropolia ammattikorkeakoulu, 2018. https://blogit.metropolia.fi/hiilta-ja-timanttia/2018/08/21/qualified-empathy-the-new-superpower-can-using-aesthetic-methods-help-you-flourish/ Raatikainen, E., Rauhala, L. A., & Mäenpää, S. (2017), Qualified Empathy. A key element for an empowerment professional. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, 18, 113–21. Rosso, C. (2021), AI Machine Learning Enable Robot Empathy? https://www.psychologytoday.com/us/blog/the-future-brain/202101/can-ai-machine-learning-enable-robot-empathy Van der Graaff, J., Carlo, G., Crocetti, E. et al. (2018),  Prosocial Behavior in Adolescence: Gender Differences in Development and Links with Empathy. J Youth Adolescence 47, 1086–1099 .https://doi.org/10.1007/s10964-017-0786-1). Vossen HGM, Valkenburg PM. Do social media foster or curtail adolescents’ empathy? A longitudinal study. Computers in Human Behavior. 2016;63:118–124. doi: 10.1016/j.chb.2016.05.040. WEF (2018), The Future of Jobs Report 2018. Geneva: World Economic Forum. Workplace state of Empathy - Executive Summary (2018), https://info.businessolver.com/hubfs/empathy-2018/businessolver-empathy-executive-summary.pdf?hsCtaTracking=7e237aa9-1d60-4cfb-b9a9-2b881143391a%7C0c012412-b9e0-488a-8f56-4c153450c4fa      

Lue lisää

Maahanmuuttajanaisten työttömyys on jopa viisikymmentä prosenttia
21.4.2021
Yildiz Afarin

Vaikka maahanmuuttajanaiset ovat koulutetumpia kuin suomalaiset miehet, he eivät työllisty yhtä hyvin. Maahanmuuttajanaisten työllistyminen parantaa heidän asemansa ja tuo lisää veronmaksajia.  Helsingin kaupunginhallitus hyväksyi 9.3.2020 Helsingin kaupungin palvelujen yhdenvertaisuussuunnitelman vuosille 2020–2021. Siinä on 32 konkreettista toimenpidettä, joilla voidaan edistää kaupungin palveluissa yhdenvertaisuutta. (Helsingin kaupunki 2020.) Helsingin kaupungin tekemää suunnitelmaa varten kerättiin aineistoa erilaisilla työkaluilla ja osallistavilla menetelmillä kuten työntekijöiden työpajat, sidosryhmien kuulemistilaisuudet ja yhdenvertaisuusvaltuutetun tilastot. Yksi toimenpiteistä on edistää maahanmuuttajanaisten työllisyyttä. (Ihmisoikeuksien Helsinki 2019.) Maahanmuuttajanaisten työllisyys on huolestuttavan alhainen ja siihen on monenlaisia syitä. Ensinnäkin maahanmuuttajanaisia ei saisi niputtaa yhteen kategoriaan vaan eri taustaisilla voi olla erilaiset syyt työttömyyteen. Taustalla voi olla niin yksilöllisiä kuin yhteiskunnallisia haasteita. Työttömyyteen vaikuttavat Suomessa kotihoidontuki, joka kannustaa jäämään pitkään kotiin, huono työmarkkina-asema, koulutustaso, työkokemuksen puute omassa kotimaassaan ja kyky toimia kodin ulkopuolella. Maahanmuuttajanaisten työelämään saaminen hyödyttää sekä maahanmuuttajia itseään että yhteiskuntaa. Monet maahanmuuttajanaiset jäävät yhteiskunnan ulkopuolelle, mikä vaikuttaa heidän mielenterveyteensä ja elintasoonsa. Maahanmuuttajien lapset kärsivät tilanteesta myös ja huono-osaisuus periytyy yli sukupolvien. Koulutus lisää vain hieman työllisyyttä ”Maahanmuuttajataustaisten naisten työmarkkina-asema on erittäin heikko hyvästä koulutuksesta ja kielitaidosta huolimatta, eikä se saavuta suomalaistaustaisten naisten työllisyyttä edes 15 Suomessa asumisvuoden jälkeen” (Larja 2020: 30). Maahanmuuttajanaisten tilanne on kirjaava. Osa maahanmuuttajista ei ole saanut edes suomalaista peruskoulua vastaava koulutusta ja osan lukutaito on heikko. Varsinkin pakolaistaustaisilla maahanmuuttajilla koulutustaso on heikko.  Kuitenkin kaikista 25–54- vuotiaista maahanmuuttajanaisista jopa 43 prosenttia on suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Se on enemmän kuin suomalais- ja ulkomaalaistaustaisilla miehillä.  (Larja 2020, 30.) Suomi on Pohjoismaiden häntäpäässä maahanmuuttajanaisten työllistämisessä. Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomessa ei ole hyödynnetty maahanmuuttajanaisten työmarkkinapotentiaalia. Taustalla vaikuttaa hidas pääsy työvoimapalveluihin, varsinkin äideillä. Lapsettomilla maahanmuuttajanaisilla työllisyystilanne on parempi. Tilanne vaihtelee myös eri kielitaustaisten kesken. Esimerkiksi vironkielisten työllisyystilanne on parempi kuin somalinkielisten.  Silti kaikilla vähemmistökielitaustaisilla työllisyysero suomenkielisiin ja ruotsinkielisiin on merkittävä. Maahanmuuttajanaiset tarvitsevat tukea Maahanmuuttajanaisten työllistäminen on tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä, jonka työministeri Tuula Haatainen (sdp) on asettanut tavoitteeksi viime vuoden alussa (YLE 2020). Maahanmuuttajanaiset ovat yleensä hyvin motivoituneita opiskelemaan ja käymään töissä. Ne naiset, joilla on pieniä lapsia, joutuvat tekemään moninkertaisesti töitä, jotta voisivat päästä työelämään.  Työelämän, kodin ja uuden kotimaan välinen tasapainottelu voi olla todella haastavaa, ja naiset tarvitsevat tukea yhteiskunnalta. Maahanmuuttajanaisten työllisyyttä voidaan tukea heti maahan saavuttua kielikoulutuksella. Kielitaito helpottaa työelämään pääsyä. Koulutusta voidaan tukea erilaisilla kannustimilla, muun muassa palkkatuella. Tällöin suomen kielen opetusta voidaan jatkaa läpi työelämän. Oppisopimus on myös hyvä keino päästä työelämään.  Ammattijärjestöt voisivat myös ottaa suuremman vastuun maahanmuuttajanaisten tasavertaisen kohtelun edistämiseksi työpaikoilla. Kirjoittaja Yildiz Afarin, sosiaalialan (ylempi AMK) opiskelija Ratkaisukeskeinen terapeutti ja sosiaaliohjaaja perhekuntoutuksessa.   Lähteet Helsingin kaupunki 2020. Kaupunginhallitus hyväksyi Helsingin kaupungin palvelujen yhdenvertaisuussuunnitelman. Luettu 28.11.2020. https://www.hel.fi/uutiset/fi/kaupunginkanslia/kaupunginhallitus-hyvaksyi-palvelujen-yhdenvertaisuussuunnitelman Ihmisoikeuksien Helsinki 2019. Palvelujen yhdenvertaisuussuunnitelma 2020-2021. Luettu 28.11.2020 https://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginhallitus/Suomi/Paatos/2020/Keha_2020-03-02_Khs_7_Pk/87CC7404-56D7-C016-960D-701EBDD00000/Liite.pdf Larja, Liisa 2020. Maahanmuuttajanaiset työmarkkinoilla ja työmarkkinoiden ulkopuolella. Teoksessa Kotoutumisen kokonaiskatsaus 2019. Tutkimusartikkeleita kotoutumisesta. Työ- ja elinkeinoministeriö. Helsinki YLE uutiset 2020. Vain puolet Suomen maahanmuuttajanaisista käy töissä – Tässä keinoja, joilla heidät saataisiin pois kotoa. Luettu 3.12.2020 https://yle.fi/uutiset/3-11167817  

Lue lisää

Valtaa sosiaalihuollon asiakkaille ja työntekijöille
30.3.2021
Sirkka Rousu

Lainaan aluksi pitkän koosteen Simon Duffyn kahdesta Suunta-kolumnista 1. ja 8.2.2021, sillä kommentoin hänen ajatuksiaan tässä puheenvuorossani. ”Ratkaisevaa on, millaisiksi henkilökohtaisen budjetoinnin järjestelmät on suunniteltu ja millaisiin arvoihin ne perustuvat. Henkilökohtainen budjetointi on vain työväline; järjestelmä olemme me, ihmiset, työskentelemässä yhdessä, käyttäen tätä työkalua. Jos henkilökohtaisen budjetin avulla ei voi muuta kuin valita, käyttääkö tätä vai tuota palvelutarjoajaa, järjestelmä on pääosin epäonnistunut. Henkilökohtainen budjetointi toimii, jos se auttaa ihmisiä osallistumaan, olemaan aktiivisia ja luovia omissa yhteisöissään. Siinä ei kehitetä uutta hallintojärjestelmää vaan sitoudutaan yhdessä edistämään ihmisten välistä tasa-arvoa, valinnanvapautta ja aktiivista kansalaisuutta kaikille. Jos siis haluamme, että ihmisten olisi helpompi rakentaa itselleen hyvä elämä, joudumme kovasti miettimään, miten luodaan toimivia palvelujärjestelmiä, jotka ovat riittävän joustavia ja yksinkertaisia toimiakseen hyvin monenlaisten ihmisten monenlaisissa tilanteissa. Palvelujärjestelmästä täytyy tehdä myös hallinnon ja veronmaksajien kannalta toimiva: pitkällä aikavälillä tehokas, kohtuuhintainen ja houkutteleva. Jos järjestelmän sanotaan olevan joustava, mutta siinä on paljon sääntöjä ja rajoituksia, kuinka ottaisin riskin ja muuttaisin mitään? Melkein kaikki sosiaalipalveluiden työntekijät haluavat tehdä työnsä hyvin ja toimia luovasti ja kannustavasti asiakkaan tasaveroisena kumppanina. Työntekijät joutuvat kuitenkin mukautumaan jäykkärakenteisiin, rajoittaviin järjestelmiin niin, että lopulta voi näyttää siltä, kuin ongelma olisi työntekijöissä eikä järjestelmässä. On luotava sellainen järjestelmä, joka saa työntekijät loistamaan ja kannustaa heitä onnistumaan. Tehokkuus saadaan aikaan sillä, että palvelujen käyttäjät voivat panostaa omaan yhteisöönsä, omaan elämäänsä ja sellaisiin tukiin, jotka oikeasti palvelevat heitä. Luodaan järjestelmä, jossa kaikkia kohdellaan reilusti ja jonka säännöt kaikki ymmärtävät. Varmistetaan, että kaikki hyötyvät parannuksista ja säästöistä.” Duffy Simon. Suunta-blogi 1.2.2021. Miten henkilökohtainen budjetointi tukee palvelujen käyttäjiä ja perheitä? Duffy Simon. Suunta-blogi 8.2.2021. Henkilökohtainen budjetointi: hyvän järjestelmän periaatteet. Ollaanko sosiaalihuollon organisaatioissa valmiita jakamaan valtaa? Viisaita sanoja. Nostaisin esille monissa tutkimuksissa todetun suomalaisen yhteiskunnan keskeisen vahvuuden - luottamuksen. Kun kerran luotetaan, niin miten järjestelmä suhtautuu valtaan.  Kysynkin, uskallammeko antaa todellista valtaa asiakastyöhön. Uskallammeko organisaatioissa aidosti luottaa asiakkaana olevan ihmisen ja hän läheistensä sekä työntekijän kykyyn löytää kunkin ihmisen tarpeisiin ja elämän tavoitteisiin sopivia ratkaisuja? - tämä kysymys riippumatta siitä, käytetäänkö henkilökohtaista budjetointia tai jotain muuta tapaa järjestää asiakkaan palvelutarpeisiin soveltuvaa tukea. Suomalainen yhteiskunta ja hyvinvointijärjestelmä perustuvat luottamukseen. Keskeinen lähtökohta sote-lainsäädännössä on tarvelähtöisyys - universaalien palvelujen ohella. Ihmisen tarpeiden tulisi ohjata palveluapparaatin toimintaa. Tämä edellyttää hyvää vuoropuhelua ihmisten kanssa heidän tarpeistaan. Lainsäädäntömme mukaan ihmisellä on itsemääräämisoikeus ja sitä tulee kunnioittaa. Sote-alan koulutusorganisaatiot tuottavat alansa osaajat. Ammatillisuuteen kuuluu autonomia ja myös vastuu asiakkaiden tarpeiden kuulemisesta ja asiakkaan kanssa ratkaisuvaihtoehtojen löytämisestä. Miten organisaatiot hyödyntävät ammattilaisen kyvykkyyttä olla ratkaisemassa yhdessä asiakkaan kanssa hänen tarpeisiinsa ja hyvinvoinnin tavoitteisiin soveltuvaa tukea ja apua? Olemmeko rakentaneet sääntöjen ja raja-aitojen järjestelmän, jossa asiakkaan kanssa toimivilla alansa osaajilla on heikot mahdollisuudet kukoistaa ja yltää parhaimpaansa? Voisivatko järjestelmä ja siinä toimivat johtajat ja päättäjät luottaa siihen, että asiakas ja työntekijät löytävät yhdessä parhaat soveltuvat ratkaisut? Kun puhutaan rahasta ja henkilökohtaisesta budjetin käytöstä, olen varma, että asiakas ja työntekijä huolella miettivät, miten kaikkein viisaimmin budjettiraha saataisiin riittämään ja että rahan käytöllä vahvistettaisiin ihmisen hyvinvointia ja toimintakykyä arjessa. Suomessa ammattilaisilla on korkea ammattieettinen sitoutuminen ja laaja ymmärrys myös yhteiskunnan voimavarojen käytöstä mahdollisimman fiksusti. Ja kun yhdenvertaisuus on tärkeä arvo ja tavoite, se tarkoittaa juuri sitä, että kukin saa tarpeidensa mukaan, ei sitä, että kukaan ei saisi enemmän kuin toinen - jos tarpeet ovat erisuuruisia. Pois holhoavasta toimintatavasta Meidän on opittava pois ihmistä holhoavasta toimintatavasta ja annettava vastuu ja valta sinne, missä on parasta osaamista. Johtamisesta palkituissa organisaatioissa vahvistetaan ammattilaisten ja asiakastiimien itseohjautuvuutta, mikä merkitsee myös valtaa vastuun ohella. Johtamisopeissa myös korostuu kyky toimia resilientisti. Asiakastyössä tarvitaan ihmisten erilaisiin tarpeisiin joustavasti rakentuvia ratkaisuja, eikä niitä synny ellei sitä mahdollisteta organisaatioissa. Henkilökohtainen budjetointi olisi yksi hyvä väline resilientille organisaatiolle. Veikkaan, että tällainen järjestelmä olisi kustannustehokas ja vaikuttava. Ja vaikuttavuushan on yhteiskunnallisen toiminnan tärkein tavoite. Suomalainen sosiaalihuolto on monin paikoin edelleen järjestelmä- ja organisaatiolähtöinen, jossa palveluja toimeenpanevat organisaatiot määrittävät mikä on ihmiselle kulloinkin se tuki ja palvelu, jota on valittavissa. Millainen valta ihmisellä itsellään on vaikuttaa häntä koskeviin ratkaisuihin? Lainsäädäntömme on kirjoitettu ammattiala- ja palvelukohtaiseksi, ei ihmislähtöisesti, vaikka lakien sisällössä korostetaankin asiakkaana olevan ihmisen itsemääräämisoikeutta ja tarvelähtöisyyttä. Toisin on Skotlannissa, jossa jo lain nimi viestii asiakkaana olevan ihmisen asemasta ohjata sitä, miten hän tarvitsemansa tuen järjestää. ”The Scottish Parliament passed the Social Care (Self-directed Support) (Scotland) Act 2013 so people who are eligible for social care support can get greater choice and control over these services.” Asiakkaana olevan ihmisen itsemääräämisoikeuden toteutuminen suomalaisissa käytännöissä on pitkälti vielä järjestelmän ja työntekijän ”taskussa”. Ihmisten osallisuuden vahvistuessa, vähenee järjestämä- ja asiantuntijajohtoisuus. Ihmiskohtainen palvelujen ja tuen integraatio Kirjoitin Kainuun Sanomiin kehitysjohtaja Maritta Pikkaraisen kanssa Avain kansalaisuuteen - hankkeen päättyessä organisaation rajoista, jotka estävät tai hankaloittavat ihmislähtöistä työskentelyä. Silloin kun ihmisellä on tarve moniin palveluihin, tulisi näistä muodostua arkea ja toimintakykyä tukeva integroitu tuen kokonaisuus. Esimerkiksi ikäihmisen kotona asumisessa tai erityistä tukea tarvitsevan lapsiperheen tukemisessa tarvittavat erilaisten tukien yhteentoimivuus. Kyse ei aina ole vain sote-palveluista, vaan sosiaalista hyvinvointia edistävistä erilaisten yhteisöjen ja vertaisryhmien kautta syntyvästä arjen tuesta. Tuen kokonaisuus on erilainen riippuen ihmisen tarpeista, voimavaroista ja tarjolla olevista mahdollisuuksista. Jotta palveluista muodostuisi ihmisen ja hänen perheensä tarpeisiin vastaava integroitu palvelukokonaisuus, pitäisi soten palvelutyö ja siinä yhteisvastuu organisoida niin, että tämä mahdollistuu. Erilaisten hallinnollisten raja-aitojen ja “siilojen” sijaan tarvitaan joustavasti toimivia monialaisia vastuutiimejä. Asiakkaan tiimi muodostuu niistä ammattilaisista ja muista toimijoista, jotka ovat mukana asiakkaan palveluissa. Tässä on kyse toiminnallisesta asiakaskohtaisesta integraatiosta. Ihminen on oman elämänsä asiantuntija Sote-palvelujärjestelmässä tulisi ymmärtää, että ihminen on itse oman elämänsä asiantuntija. Hän tuntee omat tarpeensa ja voimavaransa sekä tietää, millaisesta tuesta ja avusta hän kulloinkin hyötyisi. Ihmisen tarve ymmärretään usein palveluna, jota hänelle tarjotaan sellaisena, jota palvelujärjestelmässä “sattuu olemaan palveluhyllyllä”. Elämäntilanteiden muutoksissa palvelujärjestelmä ei jousta, eikä mahdollista yksilöllistä tuen muotoilua. Lähtökohtaisesti ihminen toimii vastuullisesti, ja sitä edistää kokemus siitä, että häneen luotetaan. Palvelujärjestelmässä tämä tarkoittaa sitä, että ihminen on päähenkilö omassa asiakkuudessaan. Hänellä on valtaa ja vastuuta oman elämänsä ratkaisuissa. Ilman ihmisen omaa motivaatiota, hoidon ja tuen vaikuttavuus jää vähäiseksi. Motivaatio syntyy kokemuksesta, että ihminen on tullut kuulluksi ja ymmärretyksi. Hänen näkemyksensä otetaan aidosti häntä koskevissa palvelupäätöksissä huomioon. Ensikontakti määrää paljon: ihmisen tarpeeseen on tärkeää vastata sote-organisaatiossa nopeasti. Jos jo ensikontaktissa asiakasta ohjataan eteenpäin ihmisen omien tarpeiden mukaan, tuesta voi tulla vaikuttavaa ja sitä kautta tehokasta.  Tarvitaan uudenlaista ihmislähtöistä asiakasohjauksen toimintatapaa. Ihmislähtöisen toimintalogiikan mukainen palvelujärjestelmä tuottaa terveys- ja hyvinvointihyötyä sekä kustannusten kannalta paremman tuloksen. Toimintamallin kokonaisvaltainen muutos vaatii rohkeutta päättäjiltä, alan ammattilaisilta ja asiakkailta. Kuten Simon Duffy Suunta-blogissa toteaa, meillä Suomessa on mahdollisuus ottaa opiksi muiden maiden kokemuksista. Käydessämme Skotlannissa opintomatkalla kysyin asuinalueen sosiaalijohtajalta, mihin asiakas saa budjettiaan käyttää ja mihin ei. Sain vastauksen: “Budjettia ei saa käyttää uhkapeleihin eikä laittomaan toimintaan, budjettia pitää käyttää ihmisen hyvinvointiin ja toimintakykyyn. Ja sitä me seuraamme. Meillä asiakastulos on ihmisen hyvinvointi ja sitä me mittareilla mittaamme.” Uskallammeko olla Suomessa näin joustavia ja antaa valtaa ihmiselle ja hänen tukenaan toimiville? Organisaatiot voisivat toimia toisin - nykyiset lait eivät estä vallan jakamista.   Kirjoittaja   Sirkka Rousu, hallintotieteiden tohtori, sosiaalityöntekijä ja johtamisen opettaja Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja toimi Avain kansalaisuuteen - henkilökohtainen budjetointihankkeen projektipäällikkönä 2016-2019 www.henkilokohtainenbudjetointi.fi. Metropolia Ammattikorkeakoulu toimii kehittämiskumppanina Essoten Sopiva HB-hankkeessa. Hän on kotikuntansa kuntavaltuutettu sekä Keski-Uudenmaan sote -kuntayhtymän (Keusote) valtuuston valtuutettu, yhtymähallituksen ja yksilöjaoston jäsen. Keusote oli STM:n henkilökohtaisen budjetoinnin palvelusetelikokeilussa mukana, kuten on myös meneillään olevassa Vammaispalvelujen HB-hankkeessa. Kuntayhtymässä on käytössä HB-toimintamalli. Blogiteksti on julkaistu 1.3.2021 Suunta - henkilökohtaisen budjetoinnin keskuksen blogina Lisätietoa Duffy Simon. Suunta-blogi 1.2.2021. Miten henkilökohtainen budjetointi tukee palvelujen käyttäjiä ja perheitä? https://suunta.fi/duffyn-blogi-1/ Duffy Simon. Suunta-blogi 8.2.2021. Henkilökohtainen budjetointi: hyvän järjestelmän periaatteet. https://suunta.fi/hb_jarjestelman_periaatteet/ Ihamäki Katja 2018. Asiakaslähtöisyyden ytimessä sosiaali- ja terveystoimessa. Julkaisussa: Rousu Sirkka (toim.) 2018. Henkilökohtainen budjetointi - yksilöllinen ratkaisu asiakkaan tarpeisiin. Avain kansalaisuuteen - henkilökohtainen budjetointihankkeen ensimmäisen toimintavuoden kokemuksia ja havaintoja. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 52-78. Saatavana Theseus-tietokannasta https://www.theseus.fi/handle/10024/146228 Artikkelit julkaisussa: Rousu Sirkka (toim.) 2019. Henkilökohtainen budjetointi. Ihmislähtöinen toimintapa sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Avain kansalaisuuteen - henkilökohtainen budjetointi -kehittämishankkeen (2016-2019) tulokset ja kehittämisehdotukset sekä yhteenveto hankkeesta. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Saatavana Theseus-tietokannasta https://www.theseus.fi/handle/10024/167272  Rousu Sirkka, Ihamäki Katja, Ojanen Mia 2019. Monipuolistuvat palvelut ja osallistava asiakkuusprosessi. 31-49. Rousu Sirkka & Pekonen Elina (toim.) 2019. Henkilökohtainen budjetointi - ihmislähtöinen toimintatapa sosiaali- ja terveydenhuoltoon. 74-90. Pikkarainen Marita & Rousu Sirkka 2019. Näkökulma: Soten palvelujärjestelmässä tarvitaan vallankumous. Kainuun Sanomat 25.6.2019. Saatavana https://www.kainuunsanomat.fi/artikkeli/nakokulma-soten-palvelujarjestelmassa-tarvitaan-vallankumous-165775325/ Uusitalo Kaisa 2020. "Viisaus ei asu esimiehen päässä", todettiin sote-yhtymässä – ja siitä käynnistyi kokonaisen työkulttuurin jättimuutos. Yle-uutiset/Työelämä-artikkeli: 7.9.2020. Saatavana https://yle.fi/uutiset/3-11525700 Tammeaid Marika & Virtanen Petri 2020. Yhdessä ohjautuvan tiimin rakentaminen. Itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahasto ITLA, blogi 28.8.2020. Saatavana https://itla.fi/yhdessa-ohjautuvan-tiimin-rakentaminen/ Martela, Frank Jarenko, Karoliina (toim.) 2017. Itseohjautuvuus: Miten organisoitua tulevaisuudessa? Alma Talent. Filosofian Akatemia - johtamisen blogit https://filosofianakatemia.fi/blogi/ 

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset