Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Pedagogiset pakopelit traumainformoituun työotteeseen tutustumisen välineenä

20.6.2022

Ida Jouttijärvi

Tietoa traumoista ja taitoa tukea trauman kokeneita tarvitaan myös sosiaalialalla, mutta harvalla on aikaa ja motivaatiota opiskella aihetta hektisessä työarjessa. Opinnäytetyöni tarjoaa tähän ratkaisun: traumainformoituun työotteeseen voi tutustua mielekkäästi ja tehokkaasti pakopelin avulla. Pedagogisia pakopelejä on suunniteltu viime vuosina monista aiheista, mutta ei traumainformoidusta työotteesta. Peleistä on kuitenkin paljon hyötyjä, sillä ne sisältävät lukuisia oppimista ja oivaltamista edistäviä ominaisuuksia: ne tarjoavat säännöt ja tavoitteen, mutta jättävät kuitenkin tilaa pelaajan omalle harkinnalle, luovuudelle ja toiminnalle (Koiranen 2019: 24–37). Pedagogisten pakopelien käytöstä ei kuitenkaan ole vielä juurikaan vertaisarvioitua tutkimustietoa (ks. Leinonen & Rab, 2020: 58) vaan saatavilla oleva tieto perustuu esimerkiksi pelihankkeissa tuotettuun tietoon. Nuorten Akatemian, Saku ry:n ja Lasten ja Nuorten säätiön Pelaa! -hankkeen pohjalta tuotetun pelisuunnitteluoppaan mukaan pedagogisia pelejä voidaan käyttää esimerkiksi tiedon välittämisen, taitojen harjoittamisen ja erilaisten teemojen käsittelyn menetelmänä. Pedagogisille peleille tyypillistä on ennalta määritelty pedagoginen tavoite ja se, että pedagogiikka ja pelillisyys liittyvät yhteen ja muodostavat oppimista tukevan kokonaisuuden. (Hämäläinen, Brusila & Mertanen 2022:4.) Opinnäytetyöni työelämäkumppanina toimi Pelaa! – hankkeessa mukana ollut Nuorten Akatemia, joka on suunnitellut useita pedagogisia pakopelejä. Sain käyttööni pakopeleihin perehtyneen Nuorten Akatemian projektikoordinaattorin tietotaidon, sekä mahdollisuuden testata peliä ennen sen julkaisemista. Nuorten Akatemia levitti valmista peliä omille Mahis-ohjaajilleen, jotka työskentelevät haavoittuvassa asemassa olevien nuorten parissa (https://www.mahis.info/ ). Opinnäytetyöni osoittaa, että toimivan pedagogisen pakopelin voi suunnitella ja toteuttaa ilman isoja taloudellisia resursseja. Pelimateriaalin löydät täältä: https://www.nuortenakatemia.fi/pedagoginen-pakopeli-menetelmana/. Pelin ei siis tarvitse olla efektien kyllästämä, eikä siinä tarvitse olla suurta määrää rekvisiittaa. Tärkeää on rakentaa kiinnostava, läpi pelin kulkeva taustatarina, jonka varrella pelaajat ratkaisevat teoriaan perustuvia tehtäviä. Aloitin pelin suunnittelun traumainformoituun työotteeseen liittyvän teorian kokoamisella. Asetin pelille seuraavat tavoitteet: Herättää mielenkiinto traumainformoitua työotetta kohtaan. Tarjota tietoa työotteeseen liittyvistä asioista ja näkökulmista. Tarjota luova ja innostava tapa tutustua työotteeseen. Pedagoginen pakopeli on hyvä koulutusvaihtoehto esimerkiksi verkossa toteutettaville webinaareille. Vaikka webinaarit voivat olla hyödyllisiä, ne vaativat usein paljon aikaa. Pakopeli on tehokas ja motivoiva tapa oppia, sillä pelin valmisteluun ja pelaamiseen kuluu aikaa alle kaksi tuntia. Pelin aikana pelaajat sukeltavat aihetta käsittelevään tarinaan tehden oppimista tehostavia tehtäviä. Työote on laaja, eikä pelin tarkoituksena ole opettaa kaikkea siihen liittyvää vaan toimia kipinän ja kiinnostuksen herättäjänä. Pedagogisen pakopelin toteuttaminen Pelin tehtävät pohjautuvat traumainformoidun työotteen teoriaan ja tarjoavat katsauksen traumainformoidun työotteen kannalta oleellisiin asioihin ja näkökulmiin, kuten turvattomuuden moniulotteisuuteen, ammattilaisen itsetuntemuksen tärkeyteen, alle 18-vuotiaana tapahtuviin traumaattisiin kokemuksiin ja niistä mahdollisesti seuraaviin oireisiin. Jaoin aihetta niin, että yksi tehtävä käsittelee aina jotain teorian palasta tai näkökulmaa, kuten sitä, millaiset kokemukset on luokiteltu alle 18-vuotiaana tapahtuviksi erityisen haitallisiksi kokemuksiksi (ks. Goddard, Anna 2021: 145–147). Peliä testattiin Nuorten Akatemian toimesta ja kävi ilmi, että pelille asettamani tavoitteet toteutuivat varsin hyvin. Peli osoittautui koherentiksi kokonaisuudeksi ja se eteni loogisesti. Peli osoitti, että traumainformoidun työotteen kaltaisista, haastavistakin työotteista on mahdollista suunnitella toimiva pedagoginen pakopeli. Pedagoginen pakopeli on onnistuessaan innostava, ajatuksia, keskustelua ja mielenkiintoa herättävä menetelmä ihmistyön työmenetelmien tutuksi tuomiseen. Haluaisinkin opinnäytetyöni perusteella kannustaa tarttumaan pakopelipedagogiikan tarjoamiin mahdollisuuksiin uuden oppimisessa ja uusiin teemoihin tutustumisessa. Kirjoittaja Ida Jouttijärvi. Kirjoittaja viimeistelee sosionomi (AMK) tutkintoaan Metropoliassa, ja teksti pohjautuu hänen opinnäytetyöhönsä. Pakopelin materiaalit: https://www.nuortenakatemia.fi/wp-content/uploads/2022/05/Traumainformoitu-tyoote-pakopelin-pelimateriaalit.pdf Ohjaajan ohjeet ja tarvikelista: https://www.nuortenakatemia.fi/wp-content/uploads/2022/05/Traumainformoitu-tyoote-pakopelin-ohjaajan-materiaalit.pdf Lähteet: Goddard, Anna 2021. Adverse Childhood Experiences and Trauma-Informed care. Journal of Pediatric Health Care 2021–3. Vol. 35 (2). s. 145–155. Hämäläinen, Sonja & Brusila, Elisa & Mertanen, Milla Minerva 2022. Pieni opas pelisuunnitteluun. Pelaa! -hanke: Nuorten Akatemia, SAKU ry & Lasten ja nuorten säätiö. Jouttijärvi, Ida 2022. Pedagoginen pakopeli menetelmänä traumainformoidun työotteen tutuksi tuomisessa. Nuorten Akatemia. Blogipostaus 12.5.2022. Koiranen, Joonas 2019. Pedagogiset pakopelit. Opas. Helsinki: Ääres eduEscape. Mahis. Nuorten Akatemia. Rab, Isra & Leinonen, Teemu 2020. Educational escape rooms as collaborative learning environments. Aalto Yliopisto. Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu. Maisterivaiheen työ.

Lue lisää

Psykologisen- ja emotionaalisen turvallisuuden merkitys sosiaalialan työssä

7.6.2022

Eija Raatikainen

Korona-aikana sosiaalialan työntekijät kokivat usein jääneensä melko yksin haastavien tunteidensa ja huoliensa kanssa (1). Korona-aika vähensi ihmisten sosiaalisia turvaverkkoja, jolloin sosiaalialan työllä oli entistä keskeisempi rooli asiakkaiden elämässä (2). Eristäytyminen kuormitti myös työntekijöitä, sillä korona-aika oli paljolti yksin tekemisen aikaa. Kollegat eivät voineet kohdata, rohkaista toisiaan ja pohtia asioita yhdessä (Banks ym. 2020). Sosiaalinen etäisyys kosketti asiakkaiden lisäksi työntekijöitä ja työyhteisöjäkin. Tunteiden tunnistaminen ja mahdollisuus niistä keskustelemiseen on avain psykologisesti turvalliseen (työ-)ympäristöön ja työn kuormittavuuden helpottamiseen. Edmondsonin (1999) mukaan psykologisesti turvallisessa ympäristössä ihmiset uskaltavat tehdä virheitä ja osallistua aktiivisesti ilman, että he pelkäävät virheiden negatiivisia seurauksia (4). Psykologisesti turvallisessa työyhteisössä sallitaan keskeneräiset ajatukset ja ääneen ideoinnit (5). Korona-aika toi esille sosiaalialalla psykologisen turvallisuuden merkityksen. Sama oli havaittavissa muillakin aloilla. Esimerkiksi kotoa käsin työskentely oli haaste henkilökohtaisten ja ammatillisten rajojen hämärtymisen ja kollegoista eristyneisyyden vuoksi (6). Ilman korona-aikaakin sosiaalialalla painottuvat huomiota vaativat psykososiaaliset kuormitustekijät kuten esimerkiksi haastavat asiakastilanteet ja väkivallan uhka. Lisäksi työmäärä ja työlle asetut tavoitteet koetaan kohtuuttomiksi (7). Sosiaalialan työn saattaa sisältää myös väkivallan uhkaa. Esimerkiksi yksintyöskentely, asiakasta koskevien etuuksien epääminen tai ei-toivotut päätökset voivat lisätä väkivallan riskiä. Tällaisia ovat esimerkiksi yksintyöskentely, asiakasta koskevien etuuksien epääminen tai ei toivotut päätökset. (8). Myös stressi työssä näyttää kasaantuvan hieman enemmän naisille kuin miehille, sillä esimerkiksi vuonna 2021 naisista jopa viidennes koki stressiä melko tai erittäin paljon verrattuna miehiin (12 prosenttia) (9). Kuitenkin, moni lähityötä tekevä kuvasi, että korona-aika oli vahvistanut työyhteisön yhteishenkeä, vaikka etätyössä yhteisöllisyyden rappeutuminen oli ilmeistä (10). Psykologisesti ja emotionaalisesti edistävään työympäristöön- ja yhteisöön on syytä kiinnittää huomiota. Psykologista ja emotionaalista turvallisuutta edistävä työyhteisö On selvää, että työntekijöiden turvallisuuden tai turvattomuuden kokemukset heijastuvat koko lähiyhteisöön; asiakkaisiin, potilaisiin, omaisiin, kollegoihin, esimiehiin ja verkostoon. Turvallisuuden kokemus on perusedellytys työnteolle (11). Tunteiden tunnistamisen ja sanoittamisen lisäksi voimavaraistavan työyhteisön mahdollistuminen kehittyy empaattisella kohtaamisella, jossa ihmisten keskinäinen kyky mentalisaatioon on vahvaa. Mentalisaatio on kykyä ‘pitää mieli mielessä’ (oma ja toisten) (12). Mentalisoivissa yhteisöissä virheiden tunnustaminen ja tunnistaminen sekä anteeksi pyytäminen on luonnollista ja sallittua. Jäsenten väliselle vuorovaikutukselle tunnusmerkillinen avoin kuunteleminen ja eri näkökulmien pohdinta ovat itsestään selvää (13). Vastaavasti työntekijän emotionaalisen turvallisuuden kokemus nivoutuu kiinteämmin kokemukseen luottamuksesta (14) itseensä ja toisiin ihmisiin (15). Vincetin (1995) mukaan emotionaalinen turvallisuus on ’koettua vapautta psykologisista haitoista’, joita voidaan mitata jatkumossa ’uhanalaisuudesta turvallisuuden tunteeseen’ (from feeling threatened to feeling safe). Emotionaalinen turvallisuuden tunne kulminoituu ihmisen psykologisiin perustarpeisiin (16). Monet lait (Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014, Työturvallisuuslaki 8.2002/738) (17) (18) takaavat osaltaan oikeuden turvalliseen ja väkivallattomaan työympäristöön ja -yhteisöön. Ammattieettiset ohjeistukset edistävät myös osaltaan turvallisen työympäristön ylläpitämistä ja rakentamista. Psykologisesti- ja emotionaalisesti myönteisen työyhteisön voima Työtehtävän suorittamisen ja ratkaisujen luomisen rinnalla työyhteisön jäsenten väliset positiiviset keskinäiset suhteet ovat avaintekijä, jonka nojalla voidaan luoda suotuisia edellytyksiä työlle ja työn tekemiseen. Pohdittaessa emotionaalisesti -ja psykologisesti turvallista työyhteisöä on sen jäsenten mentalisaatio- ja empatiakyvyllä merkittävä rooli. Tämä ilmenee työntekijöiden keskinäisissä suhteissa kykynä pitää toisen ihmisen ’mieli omassa mielessä’ sekä osoittaa myötäelämistä ja ymmärrystä. Lyhytkin positiivinen arjen hetki yhdessä ja kohdatuksi tuleminen kollegan taholta voivat lisätä kaikkien osapuolten psykologisen turvan, osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemista. Myönteinen ja rakentava tahtotila kollegaa ja koko työyhteisöä kohtaan sekä kyky osoittaa rakentavaa uteliaisuutta kollegan ajatuksia kohtaan voivat olla hyvinkin merkityksillä ja voimaannuttavia asioita. Työn tekemisen mielekkyys kohenee, kun työyhteisön jäsenet kokevat keskinäistä psykologista ja emotionaalista turvallisuutta. Psykologisesti- ja emotionaalisesti innostava työyhteisö huokuu mukaan kutsuvuutta ja keveyttä. Joskus huumorikin voi olla tekijä, joka avaa (psykologisia) ovia kohtaamiseen ja läsnäoloon. Työsuojelurahaston rahoittamassa TIITU-hankkeessa tutkitaan emotionaalisen, psykologisen ja fyysisen turvallisuuden rakentumista, niitä estäviä ja edistäviä tekijöitä sekä niiden kehittämistä sote- ja opetusalojen tiimeissä ja esimiestyössä. TIITU - tutkimushanke on Työsuojelurahaston rahoittama hanke, jota toteutetaan aikavälillä 1.9.2021 – 28.2.2023. Alustavia tuloksista raportoidaan loppuvuodesta 2022. Kirjoittaja Eija Raatikainen, KT, yliopettaja Metropolia Ammattikorkeakoulussa Lähteet Ahonen, A. & Manssila, J. & Pekkarinen, H. & Pesonen, T. 2020. Koronaepidemian vaikutukset sosiaalipalveluihin. Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry. Banks, S. & Cai, T. & de Jonge, E. & Shears, J. & Shum, M. & Sobočan, A.M. & Strom, K. & Truell, R. & Úriz, M.J. & Weinberg, M. 2020. 'Practising ethically during Covid-19: social work challenges and responses.', International social work., 63 (5), 569 - 583. Banks S. ym.2020. Edmondson, A. 1999. The Fearless Organization: Creating Psychological Safety in the Workplace for Learning, Innovation, and Growth. Wiley & Sons. New Jersey. Edmondson, A.C. 2018.The Fearless Organization – Creating Psychological Safety in the Workplace for Learning, Innovation, and Growth. Creating Psychological Safety in the Workplace learning, innovation and Growth. Wiley. Pascoe, K. 2021. Remote service delivery during the COVID-19 pandemic: Questioning the impact of technology on relationship-based social work practice. British Journal of Social Work, 00, 1–20. Arki, arvot ja etiikka Sosiaalialan ammattihenkilön eettiset ohjeet. Talentia. Talentia_Etiikkaopas_2017.pdf (e-julkaisu.com) 3.5.2022. Työturvallisuuskeskus. 2020. Väkivalta pois työpaikalta. Työturvallisuuskeskus, Kuntaryhmä ja Palvelukeskus. Markprint. Työolobarometri 2021. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työelämä, 2022:23. 27.4.2022. Sutela, H. & Pärnänen, A. (2021). Koronakriisin vaikutus palkansaajien työoloihin. Tilastokeskus, Helsinki. Oinonen-Söderström, M. 2017. Työnsä vuoksi vainotut - Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kokemuksia vainotuksi tulemisesta ja siitä selviämisestä. Tampereen yliopisto Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö. Sosiaalityön lisensiaatintutkimus.27.4.2022. Larmo, A. (2010). Mentalisaatio - kyky pitää mieli mielessä. LÄÄKETIETEELLINEN AIKAKAUSKIRJA DUODECIM, 126(6):616-22. Pajulo, M. & Salo, S. & Pyykkönen, N. 2015. Mentalisaatio ihmistä suojaavana tekijänä. Lääketieteellinen aikakauskirja DUODECUM, 131(11):1050-7 Blanchard, K. & Olmstead, C., & Lawrence, M. 2021. Trust works! Four keys to building lasting relationships. William Morrow. Vincent, S. M. 1995. Emotional Safety in Adventure Therapy Programs: Can it be defined? Journal of Experiential Education, 18(2), 76–81. Maslow, A. 1943. A Theory of Human Motivation. Psychological Review, 50(4), 370–396. Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014. 12.4.2022. Työturvallisuuslaki, 23.8.2002/738. Työturvallisuuslaki 738/2002 - Ajantasainen lainsäädäntö - FINLEX ®, 12.4.2022.

Lue lisää

Saadaanko Helsingin päiväkoteihin lisää tilaa leikille ja oppimiselle?

25.5.2022

Niina Eloranta

Varhaiskasvatuksen tila ja ahdinko on ollut aktiivisesti esillä eri medioissa ja mielipidepalstoilla. Yksi merkittävä tekijä laadukkaan pedagogiikan toteuttamisessa ja henkilöstön työoloissa ovat riittävät tilat, joissa toimia. Ahtaissa tiloissa on erittäin haastavaa muodostaa laadukkaita oppimisympäristöjä, joissa olisi mahdollisuus rauhalliseen toimintaan ja pitkäkestoiseen leikkiin. Opetushallitus (2021) (1) on todennut, että hyvän oppimisympäristön tulee mahdollistaa lapsille vaihtoehtoja mieluisaan tekemiseen, monipuoliseen ja vauhdikkaaseen liikkumiseen, leikkeihin ja peleihin sekä rauhalliseen oleiluun ja lepoon. Varhaiskasvatuksessa sisätilojen lisäksi myös ulkotiloja on hyödyllistä käyttää oppimisympäristöinä. Helsingissä tavoitteena onkin, että koko kaupunki toimii oppimisympäristönä. Kuten koronapandemia on osoittanut, tulee vastaan myös tilanteita, jolloin liikkumista on syytä välttää. Näin onkin oleellista, että jokaisella varhaiskasvatusyksiköllä on käytettävissään riittävät omat tilat – sekä sisällä että ulkona. Riittävillä tiloilla mahdollistetaan leikki ja oppiminen Varhaiskasvatuksen toimintaa ja tiloja koskevassa tutkimuksessa on havaittu, että lasten omaehtoinen leikki ja sen monipuolinen toteutuminen edellyttävät riittävästi tilaa. Erilaisia tietoja ja taitoja on mahdollista omaksua sitä paremmin mitä monipuolisemmat tilat oppimiseen on tarjolla. Ahtaissa tiloissa toiminta saattaa keskittyä käsillä tekemisen taitoihin ja pöydän ääressä toimimiseen. Päiväkodin sali, jota ei ole otettu vain yhden ryhmän käyttöön, mahdollistaa erilaisia laulu-, leikki- ja liikuntakokemuksia. (2) Riittävä tilamitoitus mahdollistaa myös lasten leikin pitkäkestoisuuden. Kun oppimisympäristö on laadukas ja lapset sitoutuvat leikkiin ja myös ristiriitoja tulee vähemmän. Myös osapäiväisessä hoidossa olevilla lapsilla on oltava oma tila. Niissä osapäiväryhmissä, joilla ei ole omaa ”kotitilaa” voi sitoutuminen leikkiin olla huonompaa ja lapset näin ollen levottomampia. Jos lapset siirtyvät toiminnassaan jatkuvasti toisten ryhmien alta pois, ei tilanne rakenna lapsille tunnetta yhteisöllisyydestä tai rohkaise pitkäkestoiseen toimintaan. Tilat vaikuttavat siis oleellisesti myös lasten sosiaalisiin suhteisiin ja psyykkiseen hyvinvointiin! Onko helsinkiläisillä päättäjillä tahtotilaa muutokseen? Helsingissä kunnallisissa päiväkodeissa on varattu tällä hetkellä keskimäärin 9,6 m² tilaa lasta kohden. Uudiskohteissa ja perusparannusten yhteydessä tilaa varataan kuitenkin vain 8 m². Kasvatuksen ja koulutuksen lautakunta antoi 21.9.2021 kaupungin hallitukselle lausunnon päiväkotien tilamitoituksen muutoksesta. Lausunto pohjautuu Petra Malinin talousarvioaloitteeseen uusien ja peruskorjattavien päiväkotitilojen lapsikohtaisen tilamitoituksen nostamisesta. (3) Tavoitteena on siis saada lisää tilaa lapsille ja leikille! Nykyinen tilojen mitoitus on jo johtanut siihen, että useampi ryhmä käyttää samaa tilaa porrastaen. Se, miten tällainen toiminta perustellaan pedagogisesti, on jäänyt yksittäisten päiväkodin johtajien tehtäväksi. Liian pienet tilat saattavat johtaa tiukkaan aikataulutukseen ja aikuisten tarkkoihin sopimuksiin siitä, kuka käyttää eteistä, ruokatilaa tai yhteistä tilaa mihinkin kellonaikaan päivästä. Mahdollistaako tämä rennon ja hetkeen tarttuvan pedagogiikan? Tilamitoituksen nosto on melko kallis investointi vuokra- ja rakennuskulujen osalta. Talousarviossa ei ole varauduttu tilamitoituksen muutokseen (4). Helsingin kaupungin budjetti on kuitenkin ollut viime vuonna 500 miljoonaa ylijäämäinen. Osa poliitikoista on jo viime kaudella puoltanut leikkauspäätösten perumista ja vaatinut kasvatuksen- ja koulutuksen toimialalle lisää resursseja. (5) Nyt kun olemme saaneet Helsinkiin uudet päättäjät ja uuden toimialajohtajan, ovat odotukset korkealla. Ainakin ensimmäiset avaukset ovat antaneet toivoa siitä, että varhaiskasvatukseen aiotaan tällä valtuustokaudella panostaa enemmän. Henkilöstöä on syksyllä 2021 kuultu alaa vaivaavien epäkohtien, kuten ahtaiden tilojen, korjaamiseksi. Nyt tarvitaan luottoa siihen, että uudet päättäjämme tunnistavat tilojen merkityksen helsinkiläisten lasten leikille ja oppimiselle ja henkilöstön työoloille! Ja uskoa siihen, että he haluavat myös satsata niihin. Kirjottaja Niina Eloranta, päiväkodinjohtaja (Helsingin kaupunki), sosionomi YAMK-opiskelija (Metropolia Ammattikorkeakoulu) Lähteet Opetushallitus Oppimisympäristö varhaiskasvatuksessa. Sillanpää, Taina 2021: Tila, lapsi ja toimijuus. Lastentarha- ja päiväkotiarjen murrokset ja jatkuvuudet muistitietoaineistoissa. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. Helsingin kaupunki 2021. Kasvatus- koulutuslautakunnan kokouspöytäkirja 20.9.2021. Helsingin kaupunki 2021. Kasvatus- koulutuslautakunnan kokouspöytäkirja 20.9.2021. Aholainen, Saara 2021. ” Budjetin ylijäämäisyys ei johtanut koulutusleikkausten perumiseen, Helsingin opettajat järjestävät mielenilmauksen: ”Haluamme että kuntapäättäjät vielä kerran harkitsisivat”. Julkaistu 25.3.2021. Helsingin sanomat.

Lue lisää

Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset