Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Apua ajoissa pienten lasten vanhempien parisuhdeongelmiin

4.7.2022

Maija Raumanen

Lapsen syntymän myötä parisuhteen dynamiikka muuttuu. Parisuhteelle on vähemmän aikaa ja pariskunnan on haettava uudet roolit vanhempina. Parisuhde on koetuksella, mutta apua on vaikeaa saada. Pienten lasten vanhempien parisuhdeongelmat ovat haitaksi lasten hyvinvoinnille ja vanhemmuudelle. Parisuhteen haasteet vaikuttavat vanhempien jaksamiseen. Kotiin suuntautuvassa työssä – lapsiperheiden kotipalvelussa – on huomattu, että parisuhdevaikeudet vaikuttavat vanhempien kykyyn huolehtia lapsista. Vaikeus saada apua Kun pariskunta ottaa neuvolassa puheeksi toiveen pariterapiasta, pariskunta ohjataan perhekeskukseen, perheneuvolaan. Perheneuvolan ammattilaisten mukaan heillä ei kuitenkaan aina ole aikaa eikä riittävää osaamista tämänkaltaisiin ongelmiin. Tässä kohtaa monet pariskunnat jäävät ongelmiensa kanssa yksin. Monilla ei ole voimavaroja tai taloudellista mahdollisuutta hakeutua yksityiseen pariterapiaan. Väestöliiton asiantuntijan Minna Jaakkolan mukaan pienten lasten vanhemmat päätyvät aiempaa useammin avioeroon (STT 2020). Neuvolassa ei oikein ymmärretä vanhempien väsymystä avun hakemiseen liittyen vaan annetaan ymmärtää, että pariterapiaan hakeutuminen olisi erittäin helppoa, ”Tosta noin vaan!”. Se on harhaanjohtavaa. Olisi tärkeää, että jo neuvolakäynnillä voisi tehdä sen ensimmäisen askeleen yhdessä: ottaa yhteyttä perhekeskukseen tai muuhun palvelutarjoajaan ja varata ensimmäisen ajan pariterapiaan. Parisuhdekeskus Kataja ry:n asiantuntija Laura Huuskosen mukaan julkinen järjestelmä ei pysty yksin vastaamaan perheiden avun tarpeeseen, vaan perhepalveluiden ja järjestöjen yhteistyötä tarvitaan (Huuskonen 2021). Pariterapiaan pääsemisen pitäisi ehdottomasti olla yhtä itsestään selvä oikeus vanhemmille kuin neuvolapalveluiden lapsille. Vanhempien parisuhde on lasten koti. Yleisimpiä syitä eroon Väestöliiton, Parisuhdekeskus Kataja ry:n ja Ensi- ja turvakotien liiton teettämän kyselyn mukaan 56 % pienten lasten vanhemmista kertoo harkinneensa eroa. Eroa on pohdittu useimmin vauvavuoden jälkeen. Syynä on erityisesti ajankäyttöön liittyvät ongelmat ja siitä kumpuava tyytymättömyys. (Huuskonen 2021.) Moni kokee myös, ettei aika riitä omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Lisäksi vähäinen yhteinen aika aiheuttaa parisuhteeseen lisähaasteita. Yhteiset lapset ja sitoutuneisuus parisuhteeseen ovat suurimpia tekijöitä, jotka pitävät pariskuntia yhdessä. (Huuskonen 2021.) Pariterapiassa voi turvallisessa ympäristössä keskustella vaikeistakin aiheista ja hankalista tunteista. Terapian avulla voi jäsentää arjen palikoita uudestaan. Voidaan yrittää yhdessä löytää sekä molemmille omaa aikaa että vanhemmille yhteistä aikaa. Pariterapiassa voidaan myös kartoittaa perheen tukiverkostoa – ketkä voisivat tarpeen vaatiessa hoitaa lapsia, jotta vanhemmat pääsevät viettämään kahdenkeskistä aikaa. Matalan kynnyksen parisuhdetukea perhekeskuksiin Helsingin perhekeskusten ammattilaiset ovat ehdottaneet, että̈ kaupungin palveluissa lisättäisiin parisuhdetukea perhekeskuksiin. Helsingin kaupungin 19 valtuutettua tekivät toukokuussa 2020 aloitteen perhekeskusten matalan kynnyksen parisuhdetuen tarjoamisesta sekä parisuhdepalvelujen piiriin pääsemisen lisäämisestä. Aloite meni läpi joulukuussa 2020. Kaupunginhallituksen mukaan aloitteessa ehdotettua perhekeskusten parisuhdetukea tarjoavat osana omaa perustehtäväänsä muun muassa: lapsiperheiden sosiaaliohjaus sekä lapsiperheiden palvelutarpeen arviointiyksikkö kasvatus- ja perheneuvonta äitiys- ja lastenneuvola pariterapian yksikkö, joka tarjoaa pariterapiaa. Aloitteen myötä yhteistyötä on tarkoitus vahvistaa myös kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. (Helsingin kaupunki 2020.) Muutoksia on nyt työstetty yli vuoden ajan ja parisuhteen tukea perhekeskuksiin on pystytty viime ja tämän vuoden aikana lisäämään jonkin verran. Nähtäväksi jää, millä tavoin nämä muutokset käytännössä tulevat isommassa mittakaavassa vaikuttamaan tilanteeseen. Kirjoittaja Maija Raumanen, sosionomi (ylempi AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Helsingin kaupunki. Kaupunginvaltuusto. Valtuutetun aloite: matalan kynnyksen parisuhdetuen tuominen perhekeskuksiin. Luettu: 3.12.2021 Huuskonen, Laura 2021. Tiedote: Parisuhteet tarvitsevat tukea: Yli puolet pariskunnista on harkinnut eroa lasten ollessa pieniä. STM 2020. Avioero. Pienten lasten vanhemmat päätyvät avioeroon nyt aiempaa useammin.

Lue lisää

Etelä-Karjalan kiusaamisen puuttumismallin avulla on ratkottu kiusaamistapauksia kymmenissä kouluissa – Helsinki on päivittänyt myös omaa malliaan

30.6.2022

Laura Hyytiä

Kuntien tulisi tarjota turvallinen kasvuympäristö lapsille. Erilaisten muutosten keskellä myös koulumaailma muuttuu jatkuvasti. Samalla myös koulukiusaaminen muuttaa muotoaan. Tarvitsemme sellaisia keinoja, joilla kiusaamisongelmaa voidaan estää ja joilla siihen voidaan puuttua. Helsingissä asiaan on tartuttu valtuustoaloitteella, johon kaupunginhallitus vastasi nopeasti ja jämäkästi. Koulu on keskeinen instituutio lapsille niin koulutuksen ja sivistyksen näkökulmasta kuin sosiaalisena toimintaympäristönä (Hästbacka 2018: 10). Jokaisella on oikeus fyysisiltä ja psyykkisiltä puitteiltaan turvalliseen oppimisympäristöön (Laki perusopetuslain muuttamisesta 1267/2013, 29§) ja fyysiseen koskemattomuuteen (Suomen perustuslaki (731/1999, 7§). Suomi on sitoutunut noudattamaan YK:n lapsen oikeuksien sopimusta (60/1991). Sen keskeiset tavoitteet ovat terveyden, koulutuksen, tasa-arvon ja turvan takaaminen kaikille lapsille. Aina tämä ei kuitenkaan toteudu. Tilastojen mukaan esimerkiksi vuoden 2021 aikana perusopetuksen 4–5-luokkalaisten osalta koulukiusaamista on viikoittain kokenut 7,9 % oppilaista (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021). Lyömistä, potkimista ja porukasta eristämistä – mitä syitä kiusaamisen taustalla on? Kiusaamista voi olla porukasta eristäminen, vähättely, aliarvioiminen, nimittely, yllyttäminen itsemurhaan sekä erilaiset ilmeet ja eleet, joilla halvennetaan toista. Kiusaaminen voi vaarantaa lapsen kasvun ja kehityksen sekä aiheuttaa luottamuksen puutetta. Kiusaaminen voi aiheuttaa yleistä ahdistuneisuutta, huonoa itsetuntoa, yksinäisyyttä, itsetuhoajatuksia ja masentuneisuutta. (Helsingin kaupunki 2021d). Kiusaaminen lienee liian epämääräinen ja vähättelevä ilmaisu tällaiselle toiminnalle. Kiusaamisen tunnistaminen on vaikeaa sen vuoksi, että se on osapuolten subjektiivinen kokemus (Hästbacka 2018: 41–49). Kiusaamisen taustalla voi olla useita syitä. Yksilön toimintaan voi vaikuttaa rakenteet sekä yksilölliset ongelmat. (Hästbacka 2018: 41–49.) Kiusaamista ei kuitenkaan tule koskaan väheksyä. Siihen tulee reagoida ja puuttua välittömästi. Yksittäinen teko voi olla hyvinkin vakava. Lainvastainen teko voi täyttää rikoksen tunnusmerkistön. Alle 15-vuotiaat eivät ole rikosoikeudellisessa vastuussa, vaikka korvausvastuu heillä onkin. Etelä-Karjalan koulukiusaamisen puuttumismallin mukaan kiusaamista on kuvattava tekojen vakavuuden mukaan oikeilla nimillä ja teko tavoilla. Lainvastaiset teot eivät voi lieventyä kiusaamiseksi vain siksi, että ne tapahtuvat koulujen alueella. (Lappeenranta: 1, 5.) Koululaisilla sosiaaliset taidot ovat vielä kehittyviä taitoja ja siksi ristiriitoja esiintyy. Normaaliin kasvuun ja kehitykseen eivät kuitenkaan kuulu teot, jotka täyttävät rikoksen tunnusmerkit. Kun tavanomaiset kasvatukselliset ja kuritukselliset toimenpiteet eivät riitä, kuuluu asioiden selvittäminen viranomaisille. (Lappeenranta: 1.) Kiusaamisella voi olla pitkäaikaisia ja traumatisoivia lapsen hyvinvointiin sekä toimintakykyyn vaikuttavia tekijöitä. Niin Etelä-Karjalassa kuin Helsingissäkin kiusaamista on ratkottu yhteistyöllä Helsingin kaupunginvaltuuston valtuutettu Pakarinen (2021) ja 32 muuta valtuutettua tekivät maaliskuussa 2021 koulukiusaamisen puuttumiseen liittyvän aloitteen. Aloite koski kouluissa tapahtuvien lainvastaisten tekojen käsittelemistä. Valtuustoaloitteessa ehdotettiin Etelä-Karjalan mallin hyödyntämistä lainvastaisiin tekoihin, kuten pahoinpitely, laiton uhkaus, varkaus, kunnianloukkaus ja viestintäsalaisuuden loukkaus, puuttumiseksi kouluissa. Mallilla tarkoitetaan sitä, että jos alle 15-vuotias lapsi tekee koulussa lainvastaiseksi katsotun teon, asiasta tehdään rikosilmoitus. Aloitteessa ehdotettiin, että Etelä-Karjalan mallin tapauskohtaiset ohjeistukset otetaan käyttöön myös Helsingissä siltä osin kuin ne eivät vielä ole käytössä. (Anttonen 2020; Helsingin kaupunki 2021d; Helsingin kaupunki 2021b.) Etelä-Karjalan mallin mukaan tekijä ohjataan keskusteluryhmään, jossa on tekijän ja uhrin lisäksi mukana keskustelemassa molempien huoltajat ja tarvittaessa oppilashuollon ja lastensuojelun henkilöstö, poliisi sekä nuorten oikeusedustaja (Helsingin kaupunki 2021d). Helsingissä on käytössä kiusaamisen vastainen ohjelma (KVO13), jossa on kolmetoista toimintaohjetta kiusaamisen ehkäisyyn, puuttumiseen ja käsittelyyn. Ohjelmaan kuuluu erilaiset hyvinvoinnin mittarit, sosiaalisia- ja tunnetaitoja käsittelevät ohjelmat, ryhmäytymisen edistäminen ja restoratiivisten eli ihmissuhteita korjaavien tapojen käyttö. (Hästäbacka 2018: 11.) Lue lisää: Helsingissä restoratiivinen sovittelu on ensimmäisenä otettu käyttöön Alppilan lukiossa. KVO13 ohjelma tekee yhteistyötä Aseman Lapset K-0-hankkeen kanssa. Hankkeen kautta vakavia kiusaamistapauksia selvitellään aikuisten yhteistyöllä, silloin kun koulun ja kodin yhteistyö ei ole riittävää tai kiusaaminen on vakavaa ja pitkäkestoista. Tavoitteena on löytää konfliktien juurisyyt antamalla puheenvuoro niin uhrille kuin tekijälle. (Aseman lapset 2020; Helsingin kaupunki 2021c.) K-0-hanke tekee yhteistyötä myös Ankkuri-ryhmän kanssa. Ankkuri-ryhmässä käsitellään alle 15-vuotiaan lainvastaisia tekoja, joista on tehty koulun tai muun tapahtuma- ja toimintaympäristön toimijan aloitteesta rikosilmoitus. (Helsingin kaupunki 2021d.) Helsingin kaupunginhallitus kannattaa eri toimijoiden välisen yhteistyön ja toimintamallien kehittämistä edelleen sekä hyväksi todettujen toimintamallien vakiinnuttamista. (Helsingin kaupunki 2021e.) Lisäksi lastensuojelu, perhesosiaalityö ja perusopetus ovat valmistelleet toimintaohjetta kiusaamisväkivallan ehkäisyyn, tunnistamiseen ja puuttumiseen. (Helsingin kaupunki 2021d.) Ristiriidat ovat osa elämää ja niiden ratkomista tulee harjoitella. Kiusaamisesta emme ehkä koskaan pääse eroon, mutta jos me helsinkiläiset voisimme ottaa yhteisen tavoitteen, että ainakaan yksikään kiusaamistapaus ei jäisi selvittämättä. Eri toimijoiden osaamista, voimavaroja ja resursseja tarvitaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Työkaluja kiusaamisen puuttumiseen Askeleittain – sosiaalisten ja tunnetaitojen edistäminen ja itsesäätelyn vahvistaminen Friends – Tunnetaitoja (Fun Friends, lasten Friends, nuorten Friends) Ihmeelliset vuodet – ryhmämuotoinen ohjelma, käytöshäiriöisten lasten tuki KiVa-koulu Pro vaka ja Pro koulu – käyttäytymisen ongelmia ennaltaehkäisevä toimintamalli Yhteispeli – tunne- ja vuorovaikutustaitoja Kirjoittaja: Laura Hyytiä, vastaava ohjaaja, Helsingin kaupunki Sosiaalialan ylemmän AMK-tutkinnon opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Anttonen, Marika 2020. Kiusaaminen. Onko tässä ratkaisu kouluväkivaltaan? Kymmenissä kouluissa otettiin käyttöön uusi malli, joka hyydytti hakkaajat: "Yksikään ei ole uusinut tekoaan". Päivitetty 25.9.2020. Aseman lapset 2020. K-0 - Kiusaamiseen puuttuva hanke. Helsingin kaupunki 2021a. Alppilan lukion yhteisöllinen toiminta ennaltaehkäisee kiusaamista ja vähentää yksinäisyyttä. 10.2.2021. Helsingin kaupunki 2021b. Kasvatus- ja koulutuslautakunta. Päivitetty 17.8.2021. Helsingin kaupunki 2021c. Kiusaamisen vastainen ohjelma. Päivitetty 19.2.2021. Helsingin kaupunki 2021d. Sosiaali- ja terveyslautakunta. Pöytäkirja 14/21. 31.8.2021. Helsingin kaupunki 2021e. Kaupunginvaltuusto. Pöytäkirja 07/2021. 21.4.2021 Hästbacka, Noora. 2018. Monialainen verkostotyö ja koulukiusaaminen. Tapaustutkimus Aseman Lapset Ry:n K-0 -hankkeesta. Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura. Verkkojulkaisuja 130. Laki perusopetuslain muuttamisesta 1267/2013. Annettu Helsingissä 30.12.2013. Lappeenrannan kaupunki. Voiko kiusaaminen olla rikos? Toimintamalleja, miten lainvastaisiin tekoihin puututaan Etelä-Karjalan kouluissa. Lastensuojelulaki 417/2007. Annettu Helsingissä 13.4.2007. Pakarinen Pia 2021. Aloite. 31.3.2021. Suomen perustuslaki 731/1999. Annettu Helsingissä 11.6.1999. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2021. Kouluterveyskysely. Päivitetty 1.10.2021. Yleissopimus lapsen oikeuksista 60/1991.

Lue lisää

Kokemus osallisuudesta kuuluu tasavertaisesti kaikille

29.6.2022

Satu Tynkkynen

Yhteiskunnassa on havahduttu siihen, miten merkittävä vaikutus osallisuuden kokemuksella on nuorten hyvinvointiin. Jotta vaikuttamismahdollisuudet olisivat yhtäläiset kaikille, tulee osallisuutta tukea yksilöllisesti nuoren voimavarat ja kasvuympäristö huomioon ottaen. Sosiaali- ja terveyslautakunta päätti marraskuussa 2021, että Helsinkiin perustetaan Lasten ja nuorten osallisuuden ohjausryhmä. Ohjausryhmän tavoitteena on edistää lasten ja nuorten osallisuuden vahvistamista sekä kehittää vaikuttamistoimintaa, jonka toimeenpanoa varten on tarkoitus luoda käytännönläheiset toimenpiteet. Ryhmän tarkoitus on myös pitää huolta siitä, että tässä kehittämisprosessissa ja sen arvioinnissa kuullaan lapsia ja nuoria. Arviointia tehdessä selvitetään alueellisia eroja lasten ja nuorten osallisuudessa, ja sen pohjalta laaditaan tapoja näiden erojen pienentämiseksi. Vaikuttamisväyliä ja toimintakäytäntöjä on tarkoitus yhtäjaksoisesti kehittää yhteistyössä lasten ja nuorten kanssa. Osallisuuden tukemisella voidaan ehkäistä syrjäytymistä Lasten ja nuorten osallisuuden edistäminen on tavoitteena oleellinen ja tehtyjen päätösten vaikutuksia lapsiin ja nuoriin tulisi jatkuvasti arvioida. Muuntuvassa ja entistä kompleksisemmassa maailmassa on tärkeää yrittää vahvistaa joukkoon kuulumisen kokemuksia ja sitä kautta ehkäistä sosiaalista syrjäytymistä. Sosiaalinen syrjäytyminen on pohjimmiltaan prosessi, jossa ulkopuolelle jätetyksi tulemisen, riittämättömyyden ja epäonnistumisen kokemukset kertyvät. Sosiaalinen syrjäytyminen aiheuttaa merkittävää kärsimystä sekä yksilölle että yhteisölle, ja sen kustannukset ja synkät vaikutukset ovat kattavasti tiedossa. (Sajaniemi ja Mäkelä 2014: 137.) Koronaviruksen vuoksi on maailmanlaajuisesti eletty jo pidemmän aikaa poikkeuksellista ajanjaksoa, joka on rajoituksineen vaikuttanut lasten ja nuorten hyvinvointiin sekä mahdollisuuksiin ylläpitää sosiaalisia suhteita. Osallisuuden edistämisen lisäksi olisi tärkeää asettaa myös konkreettiseksi tavoitteeksi lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen ja pohtia, miten saadaan myös heidän äänensä kuuluviin, jotka ovat etäopiskelujaksojen myötä jääneet koulujärjestelmän asettamista velvoitteista jälkeen. Elli Kyyrösen ja Elina Laukkalan (2019) etsivän nuorisotyön asiakkaiden koulukokemuksiin perustuvassa tutkimuksessa todetaan, koulussakin voi ilmetä sosiaalisen osattomuuden kokemuksia, jos oppilas ei koe tulevansa kuulluksi tai saavansa arvostusta opettajalta. Liian vähäiset resurssit saattavat vaikuttaa siihen, ettei opettajalla ole mahdollisuuksia kohdata ja huomioida oppilaita yksilöllisesti. (Kyyrönen & Laukkala 2019: 75–76.) Laki velvoittaa ottamaan huomioon lasten ja nuorten näkökulman YK:n lapsen oikeuksien sopimus ohjaa Suomessa lainsäädäntöä, ja sopimus velvoitetaan oikeudellisesti huomioimaan lapsiin vaikuttavia päätöksiä tehdessä. Päätöksen vaikutukset lapsiin tulee pystyä erottamaan, jotta voi keskeisesti ottaa huomioon lapsen edun. Lapsivaikutusten arviointi toimii keinona lapsen edun selkiyttämisessä. Siinä yhteydessä täytyy huomioida myös lasten olosuhteet, asema ja tarpeet. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016: 30–31.) Lapsivaikutuksia arvioidessa tulisi siis ottaa mahdollisimman laajasti huomioon eri taustoista tulevat lapset ja nuoret, sillä arviointimenetelmät voivat huonosti suunniteltuina osoittautua kohderyhmänsä jäseniä eriarvoistaviksi. Helsingin kaupungin lasten ja nuorten osallisuussuunnitelmassa todetaan, että tavoitteiden toteutumista arvioidaan seuraamalla järjestelmällisesti kouluterveyskyselyn tuloksia, ja niitä hyödynnetään toiminnan kehittämisessä. Useimmiten lapset ja nuoret, joilla on haasteita koulunkäynnissä ja jotka kokevat ongelmia sosiaalisissa suhteissaan, eivät ole paikalla vastaamassa kouluterveyskyselyyn. Jos tavoitteiden toteutumista arvioidaan pelkästään koulussa kerätyn hyvinvointipalautteen kautta, antaa se vääristävän ja todellisuudesta poikkeavan tuloksen päättäjille. Miten passiivisten nuorten ääni saadaan kuuluviin? Osa nuorista on vaarassa jäädä ulkopuolelle päätöksenteosta, jos nuorten vaikuttamismahdollisuudet keskittyvät koulumaailman ympärille. Laajan kohderyhmän tavoittamiseksi tulisi jalkautua lapsille ja nuorille merkityksellisiin paikkoihin, kuten nuorisotaloille ja kauppakeskuksiin, joissa nuoret vapaa-aikaansa pääsääntöisesti viettävät. Lapsilta ja nuorilta kerättiin näkökulmia osana lapsistrategian valmistelua. Työskentelyssä esiin nousseiden mielipiteiden ja kokemusten pohjalta voidaan todeta, että lasten ja nuorten mukaan osallisuus syntyy hyväksytyksi tulemisen kokemuksesta, turvallisuudesta sekä näihin perustuvasta voimakkaasta luottamuksesta vaikuttamismahdollisuuksiin. Tilaisuus osallisuuteen rakentuu muiden ihmisten tarjoamista mahdollisuuksista sekä omasta pyrkimyksestä olla mukana ja vaikuttaa. (Stenvall 2021: 51.) Aikuisilla on siis erityinen rooli lasten ja nuorten osallisuuden tukemisessa luomalla vaikuttamisen mahdollistavat puitteet. Mahdollisimman moninaisen ja laajan lapsi- ja nuorisoryhmän kuuleminen olisi varmasti todennäköisempää, jos lapsia ja nuoria kohtaavat ja kuulevat eri kulttuuri- ja kielitaustaiset aikuiset. Jokaisella lapsella ja nuorella tulisi olla myös mahdollisuus ilmaista itseään omalla tunnekielellään, ja se edellyttää kulttuurisensitiivisyyttä työntekijöiltä. Vuorovaikutustilanteissa myöskin sukupuolella voi olla merkitystä, ja lapsi tai nuori saattaa kokea luontevammaksi keskustella samaa sukupuolta edustavan aikuisen kanssa. Lisäksi lasten ja nuorten asioiden kanssa työskenteleviltä edellytetään osaamista tavoittaa nuoret eri sosiaalisen median kanavien kautta, joita lapset ja nuoret nykyään käyttävät usein kommunikointiväylinä. Kaikilla perheillä ei välttämättä ole varaa tarjota lapsilleen sosiaalisen median käyttämiseen soveltuvia välineitä, joten kasvokkain kohtaaminen on sitä ajatellen yhtä lailla tärkeää. Lapsia ja nuoria koskevia päätöksiä tehdessä tulisi ottaa heidät osaksi kehittämisprosessia jo toiminnan toteutusta suunniteltaessa, ja siten hyödyntää lasten ja nuorten asiantuntijuutta heidän omaa arkeaan koskettavissa asioissa. Heillä voi olla myöskin hyviä ajatuksia sen suhteen, kuinka eri-ikäiset ja eri taustoista tulevat lapset ja nuoret saadaan tavoitettua ilman, että lisätään yhdenkään lapsen tai nuoren kokemusta ulkopuolelle jäämisestä. Kirjoittaja Satu Tynkkynen, opiskelija, sosiaalialan (ylempi AMK) tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Kyyrönen, Elli & Laukkala, Elina 2019. Sosiaalinen osallisuus etsivän nuorisotyön asiakkaiden koulukokemuksissa. Kasvatustieteiden pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Viitattu 18.12.2021. Sajaniemi, Nina & Mäkelä, Jukka 2014. Ihminen voi hyvin joukossa. Teoksessa Uusitalo-Malmivaara Lotta (toim.) Positiivisen psykologian voima. Jyväskylä: PS-kustannus. Sosiaali- ja terveysministeriö 2016. Säädösvaikutusten arviointi. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten näkökulmasta. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:2. Helsinki: Lönnberg Print & Promo. Viitattu 7.12.2021. Stenvall, Elina 2021. Lasten ja nuorten osallisuus kansallisessa lapsistrategiassa. Osa 3: Lasten ja nuorten näkökulmia osallisuudesta. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2021:19. Helsinki. Viitattu 18.12.2021

Lue lisää

Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset