Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira on selvittänyt vuoden 2012 aikana, miten sosiaalihuollon asiakkaiden oikeus tehdä itseään ja hoitoaan koskevia päätöksiä toteutuu lastensuojelun, vammaishuollon sekä mielenterveys- ja päihdehuollon ympärivuorokautisissa palveluissa. Selvityksessä kysyttiin sosiaalihuollon yksiköiltä itsemääräämisoikeuden toteutumisen lisäksi perusoikeuksien rajoittamiseen liittyvistä käytännöistä. Kyselyllä haluttiin erityisesti selvittää, tunnistavatko yksiköiden työntekijät ne menettelytavat ja toimenpiteet, joita omalla toimialueella on mahdollista käyttää, ja tuntevatko he niiden käyttöön liittyvät rajoitukset ja annetut ohjeet. (Valvira 2013.) Valvira on julkaissut tekemästään selvityksestä raportin (ks. alla) sekä ohjeen toimijoille (ks. alla), jolla on tarkoitus vahvistaa sosiaalihuollon asiakkaiden itsemääräämisoikeuden toteutumista ympärivuorokautisissa palveluissa. Valviran tekemä selvitys osoitti, että sosiaalihuollon itsemääräämisoikeuden rajoittamisen perusteisiin ja niiden käyttöön liittyy työntekijöiden joukossa epätietoisuutta.  Valviran (2013) mukaan se johtuu osittain siitä, että toimintatapoja, joita on juurtunut yksiköiden toimintakulttuuriin, ei tunnisteta asiakkaan itsemääräämisoikeuden rajoittamiseksi tai pakotteeksi. Osittain myös rajoitustoimenpiteitä koskeva ohjeistus on vanhentunutta ja riittämätöntä. Asiakkaan itsemääräämisoikeuden toteutumista tukeva toimintakulttuurin muutos edellyttää yksiköissä muun muassa omaksuttujen työkäytäntöjen arvioimista perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta. Tekemällään ohjeella Valvira haluaa ohjata toimijoita vähentämään rajoitustoimenpiteiden käyttöä sosiaalihuollon ympärivuorokautista palvelua toteuttavissa yksiköissä. Ohjeen tavoitteena on auttaa tunnistamaan sallittujen ja kiellettyjen toimintatapojen rajapintaa ja siten edistää asiakkaiden itsemääräämisoikeuden toteutumista. (Valviran ohje 2013: 1.) Työntekijöiden epätietoisuutta vai tahdon puutetta? Mielestäni Valvira on selvityksellään ja ohjeellaan puuttunut sosiaalialan ammattilaisten näkökulmasta todella tärkeään aiheeseen eli asiakkaan itsemääräämisoikeuden toteutumiseen. Sen pitäisi olla jokaiselle sosiaalialan ammattilaiselle itsestään selvä asia, jonka toteuttamiseen olemme saaneet valmiudet jo koulutuksessamme ja joka, on vahvistunut työelämässä. Silti Valviran selvitys tuo esille epäkohtia, jotka liittyvät nimenomaan työntekijöiden epätietoisuuteen asiakkaan itsemääräämisoikeiden rajaamisessa. Missä on menty vikaan? Onko ammatillinen identiteettimme noussut niin vahvaksi, että luulemme olevamme asiantuntijoita asiakkaan asioissa ja elämässä, emmekä muista tai halua enää kunnioittaa asiakkaan itsemääräämisoikeutta? Luulemme ehkä, että koulutettuina asiantuntijoina me tiedämme paremmin mikä asiakkaalle on hyväksi ja oikein. Vai onko käynyt niin, että työtahti on muuttunut niin kiireiseksi, että emme ehdi huomioimaan asiakkaan itsemääräämisoikeutta esimerkiksi liian vähäisten työntekijä resurssien takia? Valvira korostaakin ohjeessaan riittävän ja ammattitaitoisen henkilökunnan merkitystä asiakkaiden itsemääräämisoikeuden tukemisessa. Riittävällä henkilökunnalla pystytään mahdollistamaan asiakkaiden aito kuuleminen ja voidaan vastata todelliseen palvelun tarpeeseen, eikä rajoitustoimenpiteitä tarvita korvaamaan henkilöstövajetta. (Valviran ohje 2013: 7.) Laki määrittää asiakkaan itsemääräämisoikeutta Laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista sanotaan, että sosiaalihuoltoa toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon asiakkaan toivomukset ja mielipide sekä muutoinkin kunnioitettava hänen itsemääräämisoikeuttaan. Asiakkaalle on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa hänen palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen. Asiakasta koskevat asiat on käsiteltävä ja ratkaistava siten, että niissä otetaan aina ensisijaisesti huomioon asiakkaan etu. (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 2000/812 § 8.) Laissa määrätään asiakkaan osallistumisesta ja oikeudesta vaikuttaa hänen palvelujensa toteuttamiseen, mutta jääkö meiltä ammattilaisilta tämä kuitenkin huomioimatta? Pystytäänkö palveluja oikeasti toteuttamaan niin, että asiakas saa osallistua ja säilyttää itsemääräämisoikeutensa. Vai toteutuuko osallistuminen vain näennäisesti. Saako asiakas päättää kesäretken kohteesta ja ajankohdasta vai onko hänelle annettu valmiit vaihtoehdot, joista valita? Voiko hän kutsua ystäviänsä kylään milloin haluaa vai onko yksikössä vierailuajat? Saako täysi-ikäinen polttaa tupakkaa ja juoda alkoholia asumisyksikössä, vaikka ne voivat olla hänen terveydelleen haitaksi ja jopa aiheuttaa vaaratilanteen yksikössä. Voiko asiakas itse päättää mitä ja milloin hän syö vai onko työntekijöiden määrittelemä ruokavalio ja ruokailuajat ne, joita noudatetaan. Entä siivoaminen, pyykin pesu, peseytyminen tai ulkoilu, kuka niistä päättää, asiakas vai työntekijä? Onko nukkumaanmenoaika tai hiljaisuus määritelty työntekijöiden toimesta vai onko asiakkaalla näihin sananvaltaa? Nämä ovat esimerkkejä normaaleista ihmisen arkeen kuuluvista asioista, joista meidän kaikkien tulisi saada päättää ihan itse. Sosiaalihuollon ympärivuorokautista palvelua saavilla henkilöillä voi kuitenkin liittyä rajoituksia jopa näihin arjen ihan tavallisiin asioihin. Antamani esimerkit ovat vain jäävuoren huippu. Itsemääräämisoikeuden räikeä rajaaminen tai rikkominen voi pahimmillaan olla totaalista omasta elämästä ja sitä koskevista päätöksistä poissulkemista, jos yksikön toimintakulttuurissa on unohdettu kokonaan asiakkaiden osallisuus ja oikeus vaikuttaa. Kohtele niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan Osittain rajoituksia varmasti perustellaan sillä, että yksiköissä on luotava yhteiset säännöt ja toimintatavat, jotta toiminta on yhdenvertaista ja sitä voidaan ylipäätänsä toteuttaa. Ymmärrän hyvin tämän, koska olen itsekin työskennellyt asumisyksikössä ja organisointia todella tarvittiin, jotta palvelua pystyttiin toteuttamaan. Mutta haluaisin silti ravistella meidän työntekijöiden ajatusmaailmaa ja kyseenalaistaa asiakkaan itsemääräämisoikeuden toteutumista sosiaalihuollon ympärivuorokautisissa palveluissa. Jos sinä tai minä muuttaisimme asumisyksikköön asumaan, miten haluaisimme meitä kohdeltavan ja kuunneltavan? Riittäisikö itsemääräämisoikeutemme rajaamisen hyväksymiseen tieto siitä, että olemme tämän kyseisen palvelun tarpeessa ja tässä yksikössä toimitaan näin. Minulle se ei ainakaan riittäisi eikä mielestäni pidä riittää myöskään lastensuojelun, vammaishuollon tai mielenterveys- ja päihdehuollon ympärivuorokautisissa palveluissa asuville henkilöille. Jos jokainen työntekijä toteuttaisi sosiaalihuollon palvelua niin kuin haluaisi itselleen toteuttavan olisiko asiakkaan itsemääräämisoikeuden toteutuminen paremmalla pohjalla? Kristiina, sosionomi Ylempi amk-opiskelija Lähteet Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 2000/812. Annettu Helsingissä 22.9.2000. Valvira 2013. Itsemääräämisoikeuden toteutumisessa puutteita sosiaalihuollon ympärivuorokautisissa palveluissa. Verkkodokumentti tässä. Valviran ohje 2013. Sosiaalihuollon asiakkaiden itsemääräämisoikeuden vahvistaminen. Verkkodokumentti tässä.  Valviran selvitys 2013. Itsemääräämisoikeuden toteutuminen sosiaalihuollon ympärivuorokautisissa palveluissa:lastensuojelussa, vammaispalveluissa, mielenterveyspalveluissa ja päihdehuollossa. Verkkodokumentti tässä.