Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Hyvä lapsuus- blogin ääressä häärää taas sosiaalialan lastensuojelun pitkälinjaiset ammattilaiset YAMK- opiskelijat Johanna ja Sonja. Tällä kertaa tartumme tulenarkaan puheenaiheeseen koulujärjestelmästä, opettajien oikeudesta tai oikeudettomuudesta kuriin ja mahdollisuuteen puuttua häiriökäyttäytymiseen.  Aihe on viikolla puhuttanut paljon mediassa ja kantaa on otettu kärkkäästi puolesta ja vastaan Alppilan koulun opettajan saamiin potkuihin. Opettaja erotettiin välikohtauksen jälkeen, jossa koulun oppilas ei suostunut poistumaan ruokalasta, soitti suutaan opettajalle ja opettaja poisti hänet työntämällä oppilasta voimakeinoin ulos ruokalan tiloista. Koulujärjestelmän nykypäivän moninaiset haasteet Mietimme, onko koulujärjestelmä mennyt jo liian hyväksyväksi. Koulussa oppilaat saavat näyttää pahaa oloaan haukkumalla, huutamalla, uhkailemalla ja riehumalla. He saavat ivailla, nauraa ja haukkua opettajia mitä rankimmilla nimityksillä, ilman että tilanteeseen voidaan puuttua muuten kun sanallisesti keskustelemalla. Nykypäivänä ilmiöön on tullut uusi ulottuvuus kamerakännyköiden kautta. Kännyköillä kuvataan tilanteita ja nettiin leviää kokoajan entistä enemmän videoita opettajista ja koulutilanteista, jotka herättävät enemmän kysymyksiä kun vastauksia. Ruotsissa on olemassa nettisivut, joihin oppilaat lataavat videoitaan opettajista. Useissa videoissa oppilaat haastavat ja provosoivat opettajia heidän hermostumiseen asti. Opettajan hermostuminen kuvataan ja siitä tehdään pilaa. Onko vanhanaikainen kuri ja järjestys väistymässä ja tilalle tulossa ymmärtävä ja päätä silittelevä kulttuuri, jossa asioihin ei voida kunnolla tarttua ja häiriökäyttäytyjää vain ymmärretään.  Vai eivätkö opettajat ole pysyneet ammatillisessa roolissaan kaiken haukkumisen ja riehumisen yläpuolella ja keskustelleet vain oppilaan kanssa koskematta tähän voimakeinoin? Asioilla on monta puolta. Alppilan koulun tilanteen olisi voinut yrittää hoitaa myös vähemmällä voimankäytöllä ja ohjata oppilasta kädestä pitäen ulos ruokalasta, mikäli puhe ei ole yrityksistä huolimatta tehonnut. Oppilaan kielenkäyttöön ja kunnioituksen puutteeseen on pystyttävä puuttumaan, jotta hyvät tavat, auktoriteetti ja kunnioitus säilyvät. Koulukulttuurin ja kurin murros Keskusteluissa on syytä kiinnittää huomio kasvatukseen ja vanhempien vastuuseen. Mistä kunnioitus syntyy ja lähtee, jos ei kotoa? Mistä opitaan mallit, joiden mukaan koulussa käyttäydytään ja ollaan. Koti, kasvatus ja mallioppiminen antaa lapsille hyvät eväät selvitä elämän läpi toisia ihmisiä kunnioittaen, kuunnellen ja arvostaen. Keskustelussa olisikin syytä miettiä, mitä lapsilta koulussa odotetaan ja vaaditaan. Asiat eivät kuitenkaan ole isoja tai mullistavia. Kysymys on hyvästä käytöksestä, mikä on suurimmalle osalle itsestään selvyys. Miten ja miksi koulukuri on sitten vuosien saatossa muuttunut ja muovaantunut hyväksyvämmäksi ja sallivammaksi? Hyväksymisessä ja ymmärtämisessä on toki paljon hyvääkin. Lapset huomioidaan tänä päivänä enemmän yksilöinä ja opetusta räätälöidään yksilön tarpeen ja kykyjen pohjalta. Kulttuurista ei saisi kuitenkaan tulla liian hyväksyvää ja sallivaa, joka antaa lapselle ja nuorelle mahdollisuuden häiriökäyttäytymiseen ja toisten oppimisen estämiseen. Opetuksessa yksilöllinen ote on hyvä ja turvaa lapsen oppimista, mutta sen taakse ei saisi kätkeä kaikkea ongelmakäytöstä. Vanhanaikainen kuri ja kunnioitus ovat tänä päivänä poistumassa, sallivuuden tieltä. Opettajilta odotetaan enemmän kasvattavaa ja hyväksyvää otetta. Lapsia tarkkaillaan yksilöinä, mikä usein tarkoittaa sitä, että lapselle annetaan ns. ”valtuudet käyttäytyä ja voida huonosti, koska hänen tilanteensa on sellainen”. Voiko välittämistä olla, jos on kuria? Mediassa on ollut paljon vastakkainasettelua välittämisellä ja kurilla. Aivan kuin välittäminen pois sulkisi kurin tai toisin päin. Mielestämme välittäminen on juuri kuria ja toimivuutta, mikä edistää kaikkien oppilaiden oppimista. Rauhallisen oppivan ympäristön pitäisi olla pääedellytys kouluun ja opiskeluun. Lasten oireiluun ja käytökseen pitäisi pystyä paremmin puuttumaan. Uskomme, että tähän myös suurin osa vanhemmista pyrkii ja haluaa. Anna Perho nosti kuuman perunan esille artikkelissaan ”Työkaverini läski sika”, ja painotti ettei koulua pidä pyörittää niiden ehdoilla, jotka häiriö käyttäytyy ja pilaa ilmapiirin. Perho toi osuvasti esille, ettei kurinpidon palauttamisessa ole kyse vanhan nöyryyttävän ja fyysiseen kurin palauttamisella, vaan yhteisellä pohdinnalla, missä rajat menevät ja mihin opettajien oikeudet riittävät. Jotta kouluun palaisi työrauha jokaiselle ja kunnioitus toisiaan kohtaan, tulisi opettajilla olla oikeuksia puuttua työilmapiirin sabotoijiin ja pilaajiin. Perho toi artikkelissaan osuvasti esiin, että koulujen ilmapiiri on nyt päästetty tilaan, jota aikuiset eivät ikipäivinä hyväksyisi työpaikoillaan.  Vaikka kyse on lapsista, täytyy heidän kouluikäisenä jo harjoitella omia vuorovaikutustaitojaan ja kykyjään, jotta he aikuisena työelämässä pärjäävät. Perhon sanoihin: jos työkaverisi haukkuu esimiestä työpaikallaan läskiksi siaksi, huutaa, mekastaa, heittelee esineitä ja huudattaa musiikkia, esimiehellä saattaa mennä hermo. Tällä ajatuksella lähdemme kohti haasteellista lastensuojelutyötä ja puutumme edelleen käytöshäiriöisten lasten ja nuorten ongelmiin keskustellen, ohjaavasti ja joskus kädestä pitäen. Sonja ja Johanna, sosionomi Ylempi amk-opiskelijoita Aiheesta artikkeleita Iltalehti  Ylen uutiset   Iltalehti 2  Iltalehti 3