Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Aamujunassa Metron tekstiviestipalstaa lukiessa nuorten pahoinvointi on yleinen keskustelunaihe. Tämä keskustelu on selkeästi heijastusta myös siitä, minkälaista kuvaa mediassa osittain annetaan.  Sosiaalialalla työskennellessä ei itsekään aina saa oikeanlaista kuvaa suomalaisten nuorten tilanteesta, vaan se voi vääristyä. Suomen nuorisoyhteistyö - Allianssi ry kokoaa kahden vuoden välein ”Nuorista Suomessa” - julkaisun. Julkaisu antaa selkeätä informaatiota suomalaisista nuorista, heidän elinolois­taan ja asemastaan. Raportti julkaistaan kahden vuoden välein ja se on ajankohtaisiin nuoria koskeviin tutkimuksiin pohjautuva. Ensimmäinen sarjaan kuuluva raportti on laadittu vuonna 2001 ja tuorein on vuodelta 2012. Viimevuosien trendi on, että nuorista enemmistön hyvinvointi on kasvanut.  Laiskoiksi Suomen nuoria ei oikein voida katsoa, kiinnostus työhön ja koulutukseen ovat tilastojen valossa korkealla tasolla, niin kuin edellisissäkin Allianssin koonneissa.  Kahdella kolmesta nuoresta on vaativan koulunkäynnin lisäksi jokin harrastus. Kaksi viidestä nuoresta olisi valmis lähtemään mukaan vapaaehtoistoimintaan, jos siihen on tilaisuus. Myös terveyteen liittyvä toiminta on kohentunut viimevuosina. Tupakoimattomien nuorten osuus on kasvanut selvästi 2000-luvun aikana. Nuorten viikoittainen alkoholinkäyttö on vähentynyt vuosituhannen taitteesta sekä peruskoululaisilla että lukiolaisilla. Täysin raittiiden nuorten osuus on sekin kasvanut. Kaiken kaikkeaan Suomen jalot nuoret ovat fyysisesti terveitä ja 15–24-vuotiaista yli 80 prosenttia kokee terveydentilansa hyväksi. Myös elinolosuhteet, kuten taloudelliset puitteet ja suhteet vanhempien kanssa ovat valtaosalla hyvät ja turvalliset. Kyllä, keskimäärin Suomen nuoriso voi entistä paremmin ja korkeatasoinen opetus- nuoriso- ja kasvatustyö tuottaa tulosta. Haasteena onkin, että verrattain pieni osa voi huonosti, mutta kuilu huonosti voivien ja tilastoissa hyvin voiviksi katsottujen nuorien välillä kasvaa. Vuoden 2011 lopussa 16–29-vuotiaita oli vajaa 950 000, tästä noin 50 000 katsotaan henkilöiksi, jotka eivät kykene toimimaan aktiivisina toimijoina yhteiskunnan tyypillisissä toiminnoissa, kuten opiskelussa tai työelämässä. Tämä noin 5 % nuorista katsotaan siis syrjäytyneiksi. Vähemmän mukavaa luettavaa Allianssi raportissa on myös se, että mielenterveysongelmien takia eläkkeelle siirtyy enemmän nuoria kuin koskaan, kannabiksen käyttö on lisääntynyt ja nuorisotyöttömyys kasvanut. Ulkopuolisuus ja työttömyys siirtyvät ainakin osittain sukupolvelta seuraavalle ja vanhempien alkoholinkäyttö aiheuttaa haittoja joka neljännelle suomalaisnuorelle. Selkeästi suurimmalla osalla nuorista kuitenkin asiat luistavat siis hyvin ja heillä on energiaa suorittaa opintonsa ja päästä työelämään. Nuorten, joilla on voimia ja keinoja hoitaa opintonsa ja työelämänsä riittävällä tasolla, tulisi toimia ikään kuin tienavaajina sekä ryhmähengen ylläpitäjinä. Kaikkien ei tarvitse tehdä yhtä paljon, eikä osata yhtä paljon. Yhteiskunnassa täytyy olla tilaa erityyppisille tekijöille eikä syrjään jättäminen ei ole perusteltua milloinkaan. Olemme seuranneet mediassa Tukholman vakavia, reilusti ylimeneviä nuorten ”mielenilmauksia”, - isoja mellakoita. Tukholmassa nuorten tulo-, koulutus- ja työttömyyserot ovat alueittain suurempia kuin Suomen pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi mellakoiden ytimenä olleen Husbyn kaupunginosan työttömyys on kaksi prosenttiyksikköä isompi kuin Tukholmassa keskimäärin. Tukholmassa nuorten välinen kuilu koulujen ja kaupunginosien välillä on syvä ja ylisukupolvista. Selkeästi alueille keskittynyt syrjäytyminen ei ole suomessa näin ilmeistä, eikä sitä saa näin pahaksi päästää. Jos nämä noin 50 000 syrjäytyneeksi katsottua nuorta sijoittuu enenemässä määrin samoille alueille, ei positiivista sosiaalista nostetta pääse syntymään ja syrjäytyminen syvenee. Vastuu lähimmäisestä ei keskity pelkästään aikuisikään, vaan myös nuoria tulee auttaa ymmärtämään mitä lähimmäisestä huolehtiminen on. Tätä asiaa voidaan edesauttaa hyvällä integraatiopolitiikalla, monimuotoisilla opetusryhmillä ja työvoimapoliittisella toiminnalla. On syytä tukea aivan junnusta asti myös harrastustoiminnassa ”kaikki osallistuu” – tyyppistä toimintaa. Meidän, nuoria koskevien asioiden kanssa työskentelevien ei pitäisi tyytyä vaan rypemään ajatuksessa, että nuorten haasteet lisääntyvät. On syytä miettiä, miten saattaa sitä energiaa ja paloa mitä suurimmalla osalla nuorista on, myös niihin viiteen prosenttiin. Tässä viidessä prosentissa on valtavasti potentiaalia, piilossa olevaa osaamista ja lahjakuutta sekä purkamatonta energiaa. Kuinka saadaan se ilo ja energia esiin? Johannes Saarinen Kirjoittaja toimii nuorten työpajatoiminnassa työpajakuraattorina ja opiskelee sosionomin ylempää ammattikorkeakoulututkintoa.