Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Kaksi entistä huumeiden käyttäjää kirjoittivat Helsingin sanomissa 18.1.2014 huolestaan korvaushoidon yleistymisestä ja laitoskuntoutuksen vähenemisestä (HS) taloudellisten säästöjen takia Helsingissä. Huoli on aiheellinen. Toivon viisautta päättäjiltä siinä, että erilaiset hoitopolut turvataan ja päihderiippuvaisten hoitoonohjauskäytäntöjä helpotetaan. Kuntoutuksesta leikkaaminen ei ole järkevä investointi inhimillisesti ajateltuna. Etenkin tällä huoltosuhteella, jokaisen ihmisen potentiaalia, myös päihderiippuvaisten tarvitaan työelämässä. Syrjäytymisen vastakohta on osallisuus, ja kun torjumme syrjäytymistä lisäämme yhteiskunnallista osallisuutta. Syrjäytymisen vastaisessa taistelussa tarvitsemme korjaavaa työotetta siinä, missä ennalta ehkäisevääkin. Tähän työhön investoiminen, maksaa itsensä monin verroin takaisin niin inhimillisesti kuin taloudellisesti. HOITOMOTIVAATIO KASVAA SISÄLTÄPÄIN Monille päihderiippuvaisille hoitoon lähtö ei ole vaihtoehto. Moni on tottunut elämään päihdemaailmassa. Kuten kaikille ihmisille, myös päihderiippuvaiselle elämänmuutoksen tekeminen jo ajatuksen tasollakin on vaikeaa. Etenkin, jos on aina elänyt niin, että läheiset ovat päihderiippuvaisia ja eikä tunne ketään, joka eläisi ilman päihteitä. Päihteetön elämä ja siihen tarvittava elämän muutos ovat tuolloin aivan tuntematonta. Joskus motivaatio syttyy yllättäen ja elämä muuttuu arvokkaaksi. Joskus sitä ei synny ja elämä päättyy. Huumeiden käytössä kyse on elämästä ja kuolemasta. On mahdoton määrittää, koska on oikea aika hakeutua hoitoon ja pitääkö hoito aloittaa nyt, heti vai viikon päästä, jotta saadaan parhaita mahdollisia tuloksia. Hoitopolut ja tulokset vaihtelevat riippuen ihmisestä. On tärkeä muistaa, että huumekuntoutus on se lääketieteenala, johon ei ole yksiselitteisiä ratkaisuja. KOHTI KUNTOUTUMISTA Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan parhaimmillaan hoidon myötä huumeidenkäyttö ja rikosten tekeminen voi loppua kokonaan, elämäntilanne rauhoittua ja potilaat pääsevät kiinnittymään opiskelu- ja työelämään ja kannatteleviin ihmissuhteisiin (THL). On parempi, että ihminen pääsee korvaushoitoon ja elämän syrjään kiinni, kuin että hän olisi osa rikollista päihdemaailmaa. Päihtyneenä ja päihteitä tarvitessaan päihderiippuvainen tekee asioita, joita ei selvänä tekisi ja on usein vaaraksi itselleen ja ajoittain myös ympäristölleen. Korvaushoitoon pääsy Helsingissä ei ole helppoa. Korvaushoitoprosessi lähtee liikkeelle asiakkaan omalta päihdepoliklinikalta, jossa lääkärin tulee tehdä lähete korvaushoidon tarpeen arviointia varten. Tämän jälkeen tehdään esiarvio, johon asiakas voi päästä tai olla pääsemättä. Esiarvion jälkeen alkaa korvaushoidon tarpeen arviointi, jonka yhteydessä käydään läpi asiakkaan päihdehistoria, elämäntarina, hoitohistoria, otetaan laboratoriokokeita ja huumeseuloja. Arvion jälkeen asiakas joko arvioidaan korvaushoitoon kelpaavaksi tai hoitoa jatketaan omalla päihdepoliklinikalla. Mikäli asiakas arvioidaan korvaushoitokelpoiseksi, hänet asetetaan hoitojonoon. Prosessi saattaa kestää 3-6 kuukauteen, mikäli asiakas on sitoutunut ja tulee aina sovitusti ajoilleen. Korvaushoitoa säädetään lainsäädännöllä ja se on vaativa hoitomuoto. Korvaushoitoon ei pääse ilman vierotushoitoyritystä. Kun asiakas pääsee hoidon piiriin, asiakkaan tulee hakea lääkkeensä säännöllisesti. Jos ihminen pääsee irti haitallisesta elämäntyylistään korvaushoidolla, hyvä niin. Jos ei, niin mikäli korvaushoito vähentää huumeista ympäristölle aiheutuvia haittoja, sekin on hyvä. Väitän, että korvaushoito yhdessä muun terveysneuvonnan kanssa on toiminut ehkäisten mm. Hiv:n leviämistä. Tärkeää on ohjata päihderiippuvaiset hoidon piiriin ja sitä kautta tukea heitä kuntoutumisessa. Parasta olisi se, jos päihderiippuvaiset pääsevät irrottautumaan riippuvuuksistaan. Tämän myös monet korvaushoidon piirissä olevat ihmiset asettavatkin pitkän aikavälin tavoitteekseen. EI VASTAKKAINASETTELUA, VAAN HOITOA Toivon, että tulevaisuuden Helsingissä erilaisia hoitomuotoja ei aseteta vastakkain. Ihmiset tarvitsevat laadukasta vieroitushoitoa, jatkokuntoutusta, korvaushoitoa sekä avokuntoutusta. Hyvä linja on se, että ostopalveluita vähennetään ja omaa toimintaa kehitetään. Kuitenkaan kehittämistyö ei saa tarkoittaa vain ostopalveluiden leikkaamista. Tärkeä pohdinnan paikka on se, miten asiakkaita voidaan auttaa parhaiten. Kuinka Helsingin päihde- ja psykiatrian palvelut kohtaavat asiakkaan tarpeen paremmin? Tarvitaan perinteisiä kuntoutusmuotoja ja tarvitaan nykyaikaista liikkuvaa ja matalankynnyksen työtä. Hoitoon pääsyä tulee edelleen helpottaa ja hoitoon pääsy tulee turvata lainkin mukaan, kun ihminen sitä tarvitsee. Mirka Vainikka, sosionomi ylempi amk-opiskelija Kirjoituksen viittaukset THL. http://www.thl.fi/fi_FI/web/neuvoa-antavat-fi/opiaattiriippuvaisten-vieroitus-ja-korvaushoito Helsingin sanomat. http://www.hs.fi/mielipide/L%C3%A4%C3%A4kkeet%C3%B6nt%C3%A4+kuntoutusta+p%C3%A4ihdeongelmaisille/a1390000216778