Kategoria: Alumnit
Eläydy ja tunnista – Työllistymisen tiedonhakupalvelu tukee työ(hön) valmennusta
Heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden tilanteet ovat moninaisia ja tuen tarpeet monimuotoisia. Asioiden selvittäminen, työllistymistavoitteen asettaminen ja työnhaku eivät välttämättä onnistu itsenäisesti. Työllisyyttä tukevissa palveluissa onkin tärkeä huomioida asiakkaiden yksilölliset tarpeet oikea-aikaisen ja oikeanlaisen tuen ja ohjauksen tarjoamiseksi. Työelämäosallisuutta, eli työllistymisvalmiuksien, kuntoutumisen ja työllistymisen edistämistä (1) tuetaan yksilövalmennuksessa, työvalmennuksessa tai työhönvalmennuksessa esimerkiksi kuntouttavassa työtoiminnassa. Työelämäosallisuutta tukiessa on tärkeä tarkastella asiakkaan yksilöllistä tilannetta. Metropolia AMK:n koordinoimassa Digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hankkeessa (metropolia.fi) on luotu Työllistymisen tiedonhakupalvelu (digikulma.metropolia.fi), joka tukee työllistymistä edistävää työtä ja digiosallisuutta. Se on suunniteltu erityisesti helpottamaan sote-ammattilaisten ja opiskelijoiden toteuttamaa asiakkaiden ohjaustyötä. Metropolian sosiaalialan lehtori Jouni Piekkari ja hankesuunnittelija Oula Halonen muotoilivat lisäksi Eläydy ja tunnista -työpajamallin tiedonhakupalvelun käyttämiseksi ryhmätoiminnassa. Mallin mukainen työpaja toteutui hankkeen päätöstapahtumassa (1.6.2023) ja se sai osallistujilta hyvän vastaanoton. Jaamme tässä blogitekstissä vinkkejä Työllistymisen tiedonhakupalvelun hyödyntämiseksi yksilöohjauksessa sekä Eläydy ja tunnista -työpajan toteuttamiseen. Vinkit auttavat Työllistymisen tiedonhakupalveluun tutustumista ja sen käyttöä, sekä työpajan suunnittelua. Tiedonhakupalvelusta löydät tietoa ja työkaluja ohjaustyön tueksi Vaikka digivälineiden käytön tarve työelämässä riippuu työtehtävästä ja työympäristöstä (2), kaikilla aloilla tarvitaan nykyisin vähintään perusdigitaitoja työtehtävästä riippumatta (3). Digiosallisuus digitaalisessa työnhaussa -selvityksessä (Theseus.fi) (4) on tuotu esille sitä, miten jo työn etsiminen ja hakeminen edellyttävät digivälineiden käyttöä ja digitaitoja. Työn etsimiseksi tarvitaan verkossa olevia työnhakupalveluita, ja esimerkiksi CV:n ja työpaikkahakemuksen tekeminen edellyttävät erilaisten taitojen lisäksi tietoa asiakirjojen ajanmukaisista muodoista ja muotoilusta. Myönteinen asenne digityökaluja kohtaan, motivaatio hakea työtä sekä rohkeus käyttää digivälineitä vaikuttavat työnhaun onnistumiseen. Myös oman osaamisen tunnistaminen on tärkeää työnhaussa. Työllistymisen tiedonhakupalvelusta löytyy tietoa ja työkaluja, joita voi hyödyntää esimerkiksi työ(hön)valmennuksessa. Tiedonhakupalvelu on jaettu eri aihealueisiin: Osaamisen tunnistaminen, Työllistyminen ja Digiosaaminen. Osaamisen tunnistaminen -osiossa on tehtäviä ja testejä osaamisen ja työkyvyn tarkasteluun. Työllistyminen-osio sisältää työnhakua tukevaa tietoa sekä tietoa työnteon muodoista. Digiosaaminen-osiosta löytyy digiosaamisen vahvistamisen keinoja sekä tietoa digituen antajista. Tiedonhakupalvelusta on helppo löytää hyväksi todettuja sivustoja ja käytössä testattuja materiaaleja. Asiakkaan tilanteeseen eläytyminen yksilöohjauksessa Voit ottaa käyttöön Työllistymisen tiedonhakupalvelun sisältöjä yksilöllisessä ohjauksessa ja tilanteen mukaisesti: tukea asiakasta oman osaamisen tunnistamisessa ja sanoittamisessa tarkastella asiakkaan työkykyä asettaa asiakkaan kanssa työllistymistavoitteen tukea asiakasta työn etsimisessä ja hakemisessa tutustua asiakkaan kanssa erilaisiin työn muotoihin tarkastella etuuksien ja palkan yhdistämiseen liittyviä asioita ohjata asiakasta digiosaamisen vahvistamiseksi. Asiakkaan tilanteeseen eläytyminen on tärkeää hänen tarpeidensa tunnistamiseksi. Esimerkiksi seuraavat kysymykset voivat auttaa hahmottamaan asiakkaan tilannetta ja sitä, minkälaisista asioista hänen kanssaan tulisi lähteä liikkeelle: Tulisiko asiakkaan kanssa tarkastella hänen työkykyisyyttään? Tarvitseeko asiakas apua oman osaamisensa ja potentiaalinsa tunnistamiseen? Olisiko persoonallisuus- ja tyyppitesteistä hyötyä työllistymissuunnitelman tekemisessä? Tulisiko asiakkaan vahvistaa digitaitojaan tai suorittaa digiosaamismerkkejä digiosaamisen osoittamiseksi työnhaussa? Onko asiakas valmis etsimään ja hakemaan työtä? Eläytyessäsi asiakkaan tilanteeseen, sinun on helppo löytää tarvitsemaasi kohdennettua tietoa Työllistymisen tiedonhakupalvelusta ja edistää hänen asioitaan. Vinkkejä eläydy ja tunnista -työpajan toteuttamiseksi Digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hankkeessa muotoiltu Eläydy ja tunnista -työpajamalli on tarkoitettu sote-ammattilaisten työllisyyttä edistävän työn ryhmätoiminnan malliksi. Työpajassa osallistujien on tarkoitus eläytyä kuvitteellisen asiakkaan tilanteeseen. Työpajassa työskentely voi toteutua pareittain, pienryhmissä tai koko ryhmän kesken yhteisesti. Osallistujien määrä ja tilanne voi vaikuttaa siihen, minkälaisen työskentelymallin valitset. Työpajan toteutus vaatii aina tilanteen tulkintaa. Voit toimia työpajamallin ohjeiden mukaisesti tai soveltaa niitä uuden ja omanlaisen työpajan kehittämiseksi. Määrittele kuviteellisia profiileja Määrittele ennen työpajan toteuttamista 2 - 4 kappaletta kuvitteellisia profiileja, eli hahmoja joita työpajassa voidaan tukea ja ohjata. Taustatarinoiden ei tarvitse olla pitkiä, mutta esimerkiksi ikä, asuinpaikka, elämäntilanne, kiinnostuksen kohteet ja huolet on hyvä määritellä. Näin työpajatyöskentelyssä pystytään eläytymään hahmoon ja sitä kautta etsimään ratkaisuja tuen tarpeisiin. Voit käyttää hankkeessamme tehtyjä valmiita profiileja (metropolia.fi) tai hyödyntää niitä omien profiilien luomisessa. Tutustukaa profiileihin ja heittäytykää rooliin! Ohjaa työpajan osallistujat valitsemaan mieluisat profiilihahmot, joita he aikovat auttaa. Voit esimerkiksi tulostaa profiilit paperille ja laittaa ne pöydälle tai kiinnittää ne seinälle, tai järjestää ne digitaaliselle alustalle (tabletit, tietokoneet, älypuhelimet, näytön jakaminen). Työpajan osallistujien on näin helppo tutustua profiileihin ja valita niistä mieleinen hahmo. Työskentelyä ohjaavia kysymyksiä voivat olla esimerkiksi: Mitä kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia hahmolla on? Minkälaisia taitoja hahmolle mielekäs tekeminen tai harrastus vaatii? Voisiko jotain niistä hyödyntää työelämässä? Kannusta osallistujia heittäytymään rohkeasti rooliin. Eläytymällä toisen asemaan voi hahmottaa tuen tarpeita paremmin ja myös keksiä ratkaisuja niihin. Kehota osallistujia kirjaamaan ylös ideoita ja/tai kertomaan valitun hahmon tilanteesta suullisesti toisille. Parhaat ideat syntyvät usein yhdessä keskustellen. Ohjaa osallistujat käyttämään tiedonhakupalvelua Kun hahmon vahvuudet ja ohjauksen tarpeet ovat selvillä, on ratkaisuja helpompi lähteä etsimään Työllistymisen tiedonhakupalvelusta (digikulma.metropolia.fi). Ohjeista osallistujat käyttämään tiedonhakupalvelua ja etsimään sieltä omalle hahmolle sopivaa tietoa ja materiaaleja. Esimerkki 1: Tarvitseeko hahmo apua saadakseen tietoa siitä, mikä ala hänelle sopisi? Osaamisen tunnistaminen -aihealueen alta löydät ohjeita, tehtäviä ja kyselyitä joiden avulla voi tunnistaa omia vahvuuksia ja taitoja. Esimerkki 2: Onko hahmon haasteena digilaitteiden tai internetin käyttö? Tällöin ei verkosta löytyvien testien tai tehtävien tekeminen ole todennäköisesti hyödyllistä, vaan hänen tulisi ensin päästä oppimaan digitaitoja. Tämän asian huomaaminen ohjaa etsimään tiedonhakupalvelusta digiosaamiseen liittyvää tietoa, esim. digituen paikoista sekä koulutuksista ja kursseista. Työpajassa ei ole tarkoitus tehdä itse tehtäviä ja testejä, vaan etsiä ja kerätä hyödyllisiä lähteitä valitulle hahmolle. Sopivalta tuntuvia löytöjä voi listata muistiin tai käydä niitä läpi keskustellen. Ohjeista osallistujia arvioimaan mikä toimii Ohjeista tiedonhaun jälkeen osallistujat eläytymään jälleen hahmonsa rooliin ja arvioimaan löydetyn tiedon hyödyllisyyttä. Tiedon etsinnässä ja löydetyn tiedon arvioinnissa kannattaa kiinnittää huomiota tiedon sopivuuteen, mutta myös siihen, minkälainen tieto ja materiaali toimivat ohjaajan avustuksella ja minkälaiset asiat soveltuisivat hahmon omatoimiseen hyödyntämiseen. Päätä työpaja hallitusti Työpajatyöskentelyn tuloksia ja tuntemuksia on hyvä päästä jakamaan ennen työpajan päättämistä. Keskustelemalla hahmojen asioiden työstämisestä jaetaan arvokasta tietoa ja näkemyksiä muille voi tulla esille hyviä ratkaisuja erilaisiin haasteisiin omat ajatukset voivat jalostua ja avartua ja etäydytään eläytymisvaiheesta ja tarkastellaan asioita enemmän ulkopuolisina. Merkitykselliset kohtaamiset lisäävät osallisuutta Työ(hön)valmennus mahdollistaa osallisuuden, digiosallisuuden sekä yhteiskunnallisen osallisuuden kokemuksia. Työtoiminnassa toimiminen ja merkitykselliset kohtaamiset lisäävät osallisuutta. Digiosallisuutta edistää esimerkiksi digivälineiden ja -palveluiden käytön ja harjoittelun mahdollistaminen. Lisäksi asiakkaan tukeminen ja ohjaaminen kohti työllistymistavoitetta tarjoaa yhteiskuntaan kuulumisen ja yhteisöllisen osallisuuden kokemuksia. Työllistymisen tiedonhakupalvelu on luotu tukemaan ja helpottamaan digiosallisuutta ja työllistymistä edistävää työtä. Tutustu Työllistymisen tiedonhakupalveluun (digikulma.metropolia.fi) ja ota se heti hyötykäyttöön. Kirjoittajat Oula Halonen työskentelee Digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hankkeessa viestinnän parissa. Design, teknologia ja jatkuva itsensä kehittäminen ovat hänen intohimojaan. Oula haluaa luoda visuaalisesti houkuttelevaa sisältöä, hyödyntää uusimpia teknologioita viestinnässä ja haastaa itseään oppimalla jatkuvasti uutta. Sanna Saikko toimii lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulun toimintaterapian tutkinto-ohjelmassa ja asiantuntijana Digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hankkeessa (1.11.2021-31.8.2023). Sanna on Toimintaterapeutti YAMK ja työkykyisyyden, työllisyyden edistämisen ja työhyvinvoinnin teemat ovat erityisen lähellä hänen sydäntään. Digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hankkeessa (2021–2023), jota Metropolia Ammattikorkeakoulu koordinoi, on haettu ratkaisuja heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden digisyrjäytymiseen ja sen uhkaan. Hankkeessa on tarkasteltu monipuolisesti digiosallisuuden kokemuksia ja työllistymiseen vaikuttavia tekijöitä hankkeen kohderyhmien kanssa sekä kehitetty digiosallisuutta tukevaa toimintamallia. Lähteet Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022. Työelämäosallisuus. Viitattu 12.6.2023. (THL.fi) Alasoini, T., Ala-Laurinaho, A., Känsälä, M., Saari, E. & Seppänen, L. 2022. Työelämän digikuilun yli: digitalisaatio kaikkien kaveriksi. Helsinki: Työterveyslaitos. 87. Viitattu 12.6.2023. (Julkari.fi) Digi- ja väestötietovirasto (DVV) 2021. Digi tuli töihin - nämä ovat työntekijän 5 tärkeintä digitaitoa. STT-info. Julkaistu 2.9.2021. Viitattu 14.6. 2023. (Sttinfo.fi) Halonen, J., Rantala-Nenonen, K. & Saikko, S. 2023. Digiosallisuus digitaalisessa työnhaussa. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja TAITO-sarja 113 Helsinki 2023. Viitattu 16.6.2023. (Theseus.fi)
Avaimia digitaaliseen osallisuuteen ja työelämään
Työllistyminen vaatii monipuolista digiosaamista, mutta hyvinvointi edellyttää myös (digi)osallisuuden toteutumista. Digitalisaatiosta on tullut keskeinen osa arkea. Digitaalinen inkluusio - eli ihmisten kyky ja mahdollisuus käyttää tieto- ja viestintäteknologioita - mahdollistaa ihmisten ja ryhmien yhteiskunnallista osallisuutta. Siitä huolimatta kaikki ihmiset eivät käytä digitaalisia laitteita ja sovelluksia. Digiosallisuus tarkoittaa vapaaehtoista osallistumista yhteiskunnan toimintaan digitaalisesti ja osallisuuden kokemista digitaalisessa ympäristössä tai digitaalisen teknologian avulla. Digitaaliseen osallistumiseen vaikuttavat henkilöiden mahdollisuudet ja edellytykset käyttää digitaalista teknologiaa ja palveluita, sekä laitteiden käyttöä ohjaavat yksilölliset intressit, tarpeet ja tavoitteet. (1, s. 21) Digiosallisuus käsittää mm. digitaaliset välineet, digitaidot, digituen sekä digitaalisten laitteiden ja sovellusten käytettävyyden ja saavutettavuuden (2). Useat eri tekijät - kuten pääsy digitaalisille laitteille, digitaidot ja motivaatio - vaikuttavat ihmisen digiosallisuuden toteutumiseen ja toisaalta myös kokemukseen osattomuudesta ja osaamattomuudesta. Digitalisaation edetessä ei välttämättä olekaan mahdollista tehdä selvää eroa online-ympäristöjen ja muiden ympäristöjen välille. (1, s. 21) Tämä blogipostaus aloittaa kolmen blogikirjoituksen sarjan, joissa kerrotaan Digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hankkeen tuotoksista. Tässä blogipostauksessa esitellään konkreettisia ratkaisuja (*avaimia) siihen, miten sotealan ammattilaiset ja opiskelijat voisivat tukea asiakkaidensa digiosallisuutta ja sitä kautta työllistymistä. Digiosallisuutta vahvistava toimintamalli rakennettiin yhdessä opiskelijoiden ja kohderyhmien kanssa Digiosallisuus työllisyyden edistäminen -hankkeessa (2021 - 2023) (metropolia.fi) kehitettiin ja pilotoitiin digiosallisuutta edistävä toimintamalli, jota hyödynnetään parhaillaan HyMy-kylässä Metropolian kampuksella. Toimintamallia kehitettiin hankekumppaneiden kanssa erilaisissa toiminnallisissa työpajoissa, joissa kokeiltiin ja sovellettiin pelillisiä ja digitaalisia ratkaisuja työllistymisen tueksi. Työpajoja toteutettiin yhdessä myös Sosped-säätiön kulttuuripajojen kanssa. Lisäksi hankkeen kohderyhmät - heikossa työmarkkina-asemassa olevat henkilöt ja heidän kanssaan työskentelevät järjestötyöntekijät - vastasivat digiosallisuutta kokevaan kyselytutkimukseen, josta saatiin tietoa kehittelyn ja hanketoiminnan pohjaksi (3). Kyselytutkimuksen perusteella kohderyhmän digiosallisuus toteutui vaihtelevasti (4). Metropolian monialaiset opiskelijaryhmät innovoivat uudenlaisia ratkaisuja osaksi toimintamallia ja toimintaterapian opiskelijat analysoivat työnhaussa tarvittavia taitoja. Myös sosionomiopiskelijat olivat mukana hankkeessa: aiheesta tehtiin opinnäytetöitä (5, 6) ja jotkut sosiaalialan opiskelijat suorittivat hankkeessa opintojaan tai työelämäharjoittelujaan vahvistaen samalla tärkeää osallisuuden näkökulmaa. Opiskelijat voivat olla tärkeitä digiosallisuuden vahvistajia Sote-alan opiskelijoita tarvitaan vahvistamaan heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden digiosallisuutta. Metropolian innovatiiviset oppimisympäristöt tarjoavat tähän luontevan ympäristön. Käytännössä opiskelijat voivat tukea asiakkaiden digiosallisuutta osana opintojaan, joten tutkimus- kehittämis- ja innovaatiotoiminta yhdistyvät oppimistoimintaan sujuvasti (7). Avain 1: Henkilön nykytilan kartoitus Digiosallisuus on ilmiönä monitahoinen ja digiosallisuuden vahvistaminen edellyttää henkilön nykytilan kartoitusta. Henkilön osallisuuden ja työllistymispotentiaalin tarkastelussa on tärkeää tunnistaa 1) henkilön osaaminen 2) henkilön motivaatio sekä 3) ympäristötekijöiden vaikutus tilanteeseen. Tarjoamme hankkeessa kehitettyjä konkreettisia välineitä ja mittareita nykytilan kartoitukseen (8). Ota hyväksi havaitut työkalut käyttöösi jo tänään työllistymisen tiedonhakupalvelussa (digikulma.metropolia.fi)! Avain 2: Digirohkeusryhmät vahvistavat digiosallisuutta Heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden digiosallisuuden vahvistamista on pilotoitu sekä toimintaterapian että sosiaalialan viitekehyksessä. Metropolian toimintaterapeuttiopiskelijat ohjasivat kolme eri digirohkeusryhmäprosessia kevään 2023 aikana. Jokainen ryhmä tapasi kolme kertaa ja ryhmien teemana oli digirohkeus - rohkeus käyttää digilaitteita, sovelluksia ja digipalveluita. Tavoitteena oli löytää omia vahvuuksia ja kiinnostusten kohteita ja sanoittaa niitä kirjallisesti. Lisäksi haluttiin lisätä varmuutta työnhaussa ja harjoitella vuorovaikutustaitoja, niin että osallistuja osaavat tuoda esille omia kykyjään. Ryhmissä käytettiin tietokoneita, tabletteja, kännyköitä ja erilaisia sovelluksia, mm. digikulma.metropolia.fi-sivustoa, Canvaa, Kahootia ja Mentimeteriä. Sosiaalialan opiskelijat ohjasivat dialogisen ryhmäprosessin (3 x 1,5 h) mielenterveyskuntoutujien parissa. Ryhmässä keskityttiin osallistujien toiveisiin ja tarpeisiin digiosallisuuden vahvistamiseksi ja perehdyttiin tietoturvakysymyksiin ja somekäyttäytymiseen. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä digitaalisista ympäristöistä ja siten vahvistaa digitaalista osallisuutta ja toimijuutta. Palaute ryhmätoiminnasta oli positiivista. Osallistujat nostivat esiin, että ryhmässä yhdessä tehdyt ja käsitellyt asiat olivat herättäneet mielenkiinnon ja kipinän tarkastella omaa osaamista. Ryhmän tuki ja oman osaamisen jakaminen muille ja muiden auttaminen lisäsi omaa pystyvyyden tunnetta. Digirohkeusryhmien kuvaus julkaistaan syyskuussa hankkeen loppujulkaisun yhteydessä ThingLink-alustalla. Digirohkeus tunnistettiin tärkeänä digiosaamisen osa-alueena myös Digi- ja väestötietoviraston julkaisemassa digitaitoraportissa. Raportissa kerrotaan, että digirohkeus on mm. sitä, kun tavalliset ihmiset uskaltautuvat kokeilemaan, tutkimaan ja opettelemaan uuden tai muuttuneen digitaalisen palvelun, laitteen tai välineen käyttöä. Digirohkeus syntyy vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa, eli ympäristöllä (niin fyysisellä kuin sosiaalisella) on suuri merkitys digirohkeuden vahvistajana tai estäjänä (9). Avain 3: Digiosallisuuden tuen muodot Osallisuuden ja työllistymisen vahvistaminen Digi- & Duunikulmassa toteutuu tällä hetkellä räätälöidyissä toteutuksissa. Tässä blogipostauksessa listattuja keinoja ja tuen muotoja voi hyödyntää vapaasti. Psykososiaalinen tuki voi toteutua joko yksilöohjauksessa tai ryhmämuotoisesti. Tuki kohdistuu muun muassa taustalla vaikuttavaan motivaatioon ja pystyvyyden tunteeseen, työnhakuun asennoitumiseen ja työnhaun herättämiin tunteisiin ja kokemuksiin sekä työkykyisyyden edistämiseen. Osaamisen ja työkyvyn potentiaalin tunnistaminen ja vahvistaminen ovat tärkeitä, ja niihin kytkeytyvät muun muassa työmahdollisuuksien kartoittaminen, työhaastattelutilanteiden harjoittelu ja esimerkiksi digirohkeuden vahvistaminen. Prosessuaalisten taitojen vahvistaminen käsittää tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen tuen, esimerkiksi keskittymistä tekemiseen, digilaitteiden tarkoituksenmukaista käyttämistä, ohjeiden ymmärtämistä ja noudattamista. Viestintä- ja vuorovaikutustaitojen vahvistaminen käsittää esimerkiksi kirjallisen ilmaisun harjoittelemisen, suullisen ilmaisun harjoittelemisen, CV:n ja työhakemustekstin kirjoittamisen, kielitaidon vahvistamisen ja vaihtoehtoisten opiskelu- ja työtapojen tunnistamisen ja käytäntöön viemisen. Motoristen taitojen ja valmiuksien vahvistaminen tarkoittaa tässä yhteydessä digilaitteiden käsittelemiseen liittyvän liikkeiden hallinnan ja fyysisen energian ja voiman säätelyn harjoittelua sekä tarvittavien pienapuvälineiden tarpeen kartoitusta ja käytön opettelua (10). Avain 4: Puitteet työnhakuun heikossa työmarkkina-asemassa oleville henkilöille ja tarvittava tuki - Esimerkkinä ohjattu pikarekry Uudenlainen ”speed-dating”-konseptia soveltava pikarekrytointi-tapahtuma pilotoitiin toukokuussa 2023. Niemikotisäätiön Valtti Valmennus, Helsingin kaupungin IPS – sijoita ja valmenna työhönvalmennus sekä EskoTyö Oy ja Helsingin ja Itä-Helsingin Klubitalot järjestivät yhteistyössä Metropolia Ammattikorkeakoulun Digi- & Duunikulman kanssa työnantajille ja heikossa työmarkkina-asemassa oleville henkilöille suunnatun rekrytapahtuman. Varsinaiseen pikarekryyn osallistui 4 työnantajaa ja n. 20 työnhakijaa. Pilotti oli erittäin onnistunut, ja seuraavaa rekryä suunnitellaan parhaillaan em. toimijoiden kanssa. Avain 5: Vertaistoiminnan voima digiosallisuudessa - Digivertsikkatoiminta järjestöissä Kansalaisjärjestöillä on tärkeä rooli hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä, koska järjestöt toimivat lähellä kansalaisen arkea (11). Useissa järjestöjen digitaalisissa palveluissa on lähdetty rohkeasti kokeilemaan uusia vertaistuen muotoja. Erityisesti vapaaehtoisuuteen perustuvassa toiminnassa on tärkeä muistaa, että digitaalinen vertaistoiminta vaatii aina kouluttamisen ja ohjauksen, vertaistoiminnan koordinaation sekä vapaaehtoisten jaksamisesta että toiminnan jatkuvuudesta huolehtimisen. (12) Sosped-säätiön kulttuuripajoilla on vahvistettu digiosallisuutta vertaisia kouluttamalla ja järjestämällä työpajatoimintaa toiminnanohjaaja Olli-Pekka Kanasen fasilitoimana. Koulutuksen sisältö on suunniteltu yhdessä osallistujien kanssa ja näin on pyritty vastaamaan osallistujien tarpeisiin. Digikoulutus on sisältänyt niin verkossa toteutettavaa työhaastatteluharjoittelua, tietoturvakoulutusta kuin vuorovaikutusalustojen sekä esim. Office-työkalujen haltuun ottoa. Digikoulutukset aikataulutettiin siten, että eri puolilla Suomea sijaitsevien kulttuuripajojen kävijät pääsivät osallisiksi toimintaan. Kokemus oli erittäin myönteinen, ja koulutukset jatkuvat valtakunnallisesti kulttuuripajoilla. Yhdessä avaamme ovia osallisuuteen ja työelämään Työelämän muutos tuo digiosallisuuden kysymyksiin oman ulottuvuutensa, johon tässä hankkeessa on pyritty vastaamaan (13). Kohderyhmien osallistaminen kehittämisen eri vaiheisiin on avainasemassa onnistuneessa toimintamallin ja palvelun muotoilemisessa. (1, s. 21) Rohkaisemme kaikkia ottamaan avainnippumme käyttöön työllistymisen edistämisessä! Metropolian Digi- & Duunikulma tekee mielellään myös yhteistyötä digiosallisuuden ja työllistymisen vahvistamiseksi. Tervetuloa HyMy-kylään! Kirjoittajat Janett Halonen työskentelee lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulun toimintaterapian tutkinto-ohjelmassa ja toimi projektipäällikkönä Digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hankkeessa. Katriina Rantala-Nenonen työskentelee lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan tutkinnossa ja toimi asiantuntijalehtorina Digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hankkeessa. LÄHTEET Kuusisto, Olli & Merisalo, Maria & Kääriäinen, Jukka & Hänninen, Riitta & Karhinen, Joonas & Korpela, Viivi & Pajula, Laura & Pihlajamaa, Olli & Taipale, Sakari & Wilska, Terhi-Anna 2022. Digiosallisuus Suomessa: Digiosallisuus Suomessa -hankkeen loppuraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:10. Valtioneuvoston kanslia. Helsinki. Viitattu 4.8.2023 Digi- ja väestötietovirasto 2020. Yritysten ja yhteisöjen digiosaaminen. Digituen tarve vuonna 2020. (dvv.fi) Viitattu 4.8.2023 Kyselytutkimus kevät 2022. Digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hanke. Rantala-Nenonen, Katriina & Saikko, Sanna 2022. Miten digitalisaatio haastaa työllistymistä? Tikissä-blogi. Metropolia. Viitattu 23.8.2023. Keränen, Ville 2023. Digiosallisuus heikossa työmarkkina-asemassa olevien kokemana. Opinnäytetyö. Sosiaalialan tutkinto-ohjelma. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Niemelä, Anniina 2023. “Oppia ikä kaikki”: Digikoulutuksen merkitys digiosallisuuden kokemuksen vahvistamisessa. Opinnäytetyö. Sosiaalialan tutkinto-ohjelma. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Halonen, Janett & Saikko, Sanna 2023. Oppimistoiminta yhdistyy hanketoimintaan pedagogisella ymmärryksellä. Hiiltä ja timanttia-blogi. Metropolia. Saikko, Sanna & Halonen, Oula 2023. Eläydy ja tunnista. Työllistymisen tiedonhakupalvelu tukee työ(hön)valmennusta. Uudistuva sosiaalialan osaaminen -blogi. Metropolia. Käsikirjoitus on prosessissa. Digitaitoraportti 2022. Digirohkea luottaa tulevaan. Digi- ja väestötietovirasto 2022. https://dvv.fi/documents/16079645/141915645/Digitaitoraportti+2022.pdf/4aef7918-6acd-b08b-12fb-f61739b2c8c7/Digitaitoraportti+2022.pdf?t=1669817591546 Viitattu 4.8.2023 Halonen, Janett & Rantala-Nenonen, Katriina & Saikko, Sanna 2023. Digiosallisuus digitaalisessa työnhaussa. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja TAITO-sarja 113 Helsinki 2023. Viitattu 4.8.2023 Järjestöt kunnassa 2023. Thl. Viitattu 15.8.2023 Ukkonen-Wallmeroth, Juulia. Vertaisuuteen perustuvia palveluita voidaan toteuttaa myös digitaalisesti 2020. Viitattu 15.8.2023 Rantala-Nenonen, Katriina & Saikko, Sanna & Vehkaperä, Ulla 2023. Digiosallisuus työllistymisen näkökulmasta. Teoksessa Mattila, Liisa & Alaverdyan, Aino & Hilli-Harju, Tanja 2023 (toim.) Samassa digiveneessä. Digiosallisuuden arkirealismia ja ratkaisuja työllistymisen edistämisessä. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. 92-105. Viitattu 23.8.2023.
Turvallisessa yhteistyösuhteessa päihderiippuvainen vanhempi oppii tunnetaitoja
Päihteidenkäyttö voi olla keino säädellä erilaisia tunnetiloja. Onnistunut ja tuloksellinen vauvalähtöinen päihdekuntoutus vahvistaa vanhemman tunnetaitojen oppimista ja tunteiden säätelykeinoja ilman päihteitä. Kotimaista tutkimusta perhepäihdekuntoutuksessa olevien vanhempien kuntoutumisesta (1) sekä vanhempien kokemuksista hyvinvoinnin muutoksesta kuntoutuksen aikana on niukasti (2). Opinnäytetyössäni haastattelin kahdeksaa Helsingin ensikodin vauvalähtöisen päihdekuntoutuksen päättänyttä vanhempaa. Tavoitteena oli tarkastella vanhempien kokemusta hyvinvoinnissa tapahtuvasta muutoksesta kuntoutuksen aikana sekä yhteistyösuhteen merkitystä muutokseen. Haastattelujen pohjana toimivat Helsingin ensikodissa käytössä olevat palautetietoisen hoidon (Feedback-Informed Treatment, FIT) keskustelutyökalut, oman hyvinvoinnin arvio (The Outcome Rating Scale, ORS) ja yhteistyösuhteen arvio (Group Session Rating Scale, GSRS). Hyvinvoinnissa tapahtuva muutos Pohjoismainen hyvinvointitutkimus pohjautuu Allardtin (1976) käsitykseen hyvinvoinnista (3). Allardt jaottelee hyvinvoinnin käsitteen kolmeen ulottuvuuteen: elintaso (having), yhteisyyssuhteet (loving) ja itsensä toteuttaminen (being). Hyvinvointi tarkoittaa tarpeiden tyydyttymistä ja niiden tyydyttämättä jättäminen merkitsee hyvinvointivajetta. (4) Päihderiippuvuus määritellään hyvinvointiongelmaksi, koska päihderiippuvuus aiheuttaa yksilölle ja hänen läheisilleen kärsimystä ja haittaa (5). Opinnäytetyön tulokset vahvistavat hyvinvoinnin kokemuksen moniulotteisuuden ja Allardtin näkemyksen siitä, että hyvinvointi tulee jakaa eri osatekijöihin ja joita yhtä aikaa tarkastelemalla voi ymmärtää hyvinvoinnin kokonaisuuden muutoksen (6). Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että vanhempien hyvinvointi vahvistui seuraavilla tavoilla päihdekuntoutuksen aikana: oppimalla tunnetaitoja huolehtimalla itsestään asettamalla rajoja vahvistamalla vuorovaikutustaitoja saamalla yhteyden kokemuksen muihin toimimalla yhteiskunnan jäsenenä huolehtimalla yhteiskunnallisista asioista. Haastateltavien vastauksissa korostuivat tunnetaitojen oppimiseen liittyvä hyvinvoinnin muutos sekä yhteyden kokemus eri läheissuhteissa. Haastateltaville tunnetaidot tarkoittivat tunteiden tunnistamista ja sanoittamista, tunteiden kehoyhteyden ymmärtämistä, itsearvostuksen lisääntymistä sekä tunnetilojen säätelykeinoja. Yhteistyösuhteen merkitys hyvinvoinnin muutokseen Opinnäytetyön toisena tavoitteena tarkastelin Helsingin ensikodin vauvalähtöisen päihdekuntoutuksen ja yhteistyösuhteen merkitystä vanhemman hyvinvoinnissa tapahtuvaan muutokseen. Tuloksissa korostui kuntoutusympäristön turvallisuus fyysisenä kuntoutusympäristöön liittyvänä sekä psyykkisenä turvallisuuden kokemuksena. Toisena muutosta edistävänä tekijänä nousi esiin kuntoutuksen ilmapiiri. Kuntoutuksessa vertaisten kesken ilmapiirissä korostuivat: avoimuus, rehellisyys, luottamus, yhteenkuuluvuus ja samaistuminen muihin. Ilmapiirissä suhteessa työntekijöihin painottuivat : tasavertaisuuden kokemus, luottamus, hyväksyntä ja kannustus. Helsingin ensikodin vauvalähtöisen päihdekuntoutuksen tulevaisuuden mahdollisuudet Jotta hyvinvoinnissa voi tapahtua kokonaisvaltaista ja pysyvää muutosta, voi tulosten pohjalta olettaa, että mahdollisuus hyvinvoinnin moniulotteiseen muutokseen vaatii pitkän kuntoutusjakson. Haastateltavien keskimääräinen kuntoutusjakson pituus oli 21 kuukautta. Päihteidenkäytön lopettaminen on omasta hyvinvoinnista huolehtimista, mutta tunnetaitojen oppiminen vaatii pitkän kuntoutusjakson. Opinnäytetyön tuloksia voi hyödyntää kehitettäessä vauvalähtöistä päihdekuntoutusta Helsingin ensikodissa. Kuntoutuksessa tulisi kiinnittää huomiota vanhempien tunnetaitoihin ja tunnetilojen säätelykeinoihin. Työskentelyssä tulisi ottaa huomioon vanhemman ja lapsen suhteen lisäksi vanhemman muut läheissuhteet. Päihdekuntoutuksen rakenteissa ja työskentelyssä tulisi painottaa vauvojen ja vanhempien fyysistä ja psyykkistä turvaa ja turvallisuuden kokemusta jokaisessa arjen hetkessä. Päihderiippuvuudesta kuntoutujien hyvinvointia tukeva ilmapiiri syntyy luottamuksen, rehellisyyden ja avoimuuden kautta. Palautetietoinen hoitomalli tarjoaa tietoa yhteistyösuhteen vahvuudesta, vuorovaikutussuhteen laadusta ja ryhmän ilmapiiristä (7). Palautetietoinen hoitomalli mahdollistaa päihdekuntoutuksen laadun ja vaikutusten seurannan. Opinnäytetyö pyrki vastaamaan Karttusen (2019) esittämään kysymykseen, miten sosiaalinen kuntoutus edistää vanhempien hyvinvointia (8). Hyvinvointialueet vastaavat sosiaalisen kuntoutuksen palveluiden hankinnoista. Opinnäytetyön tuloksia on mahdollista hyödyntää, kun poliittiset päättäjät tekevät päätöksiä hyvinvointialueiden päihderiippuvaisten vauvaperheiden saamasta avusta ja kuntoutuksesta. Tuloksellinen ja onnistunut vauvalähtöinen päihdekuntoutus mahdollistaa hyvinvoinnin leviämisen vanhemman ja perheen tasolta yhteiskunnan tasolle. Kirjoittaja Miia Ehrman, sosionomi (ylempi AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja toimii vauvaperhetyön ohjaajana Helsingin ensikodissa. Kirjoitus perustuu Metropolian sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön: Miia Ehrman 2023. "Nyt ei tarvii sitä onnen tunnetta korvata millään päihteellä" : vanhemman hyvinvoinnin muutos vauvalähtöisen päihdekuntoutuksen aikana - Theseus Lähteet Ruisniemi, Arja & Kuusisto, Katja 2022. ”Että jaksan ne kaikki arjen mutkat ja suorat”: Päihdekuntoutuksessa perheenä olevien kuntoutujien vanhemmuuden kokemukset. Janus vol. 30 (3) 2022. 251–268. Ekqvist, Eeva & Kuusisto, Katja 2019. Laitospäihdehoidon asiakkaiden hyvinvoinnin muutos kuntoutuksen aikana. Teoksessa Pehkonen, Aini & Kekoni, Taru & Kuusisto, Katja (toim.) Oikeus päihdehuoltoon. Tampere: Vastapaino. 289-313. Saari, Juho 2011. Hyvinvoinnin kentät. Teoksessa Saari, Juho (toim.) Hyvinvointi. Suomalaisen yhteiskunnan perusta. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press. 33–78. Allardt, Erik 1976. Hyvinvoinnin ulottuvuuksia. Porvoo: WSOY. Uusitalo, Susanne 2011. Tahdonheikkous ja hyvinvointi. Teoksessa Saari, Juho (toim.). Hyvinvointi. Suomalaisen yhteiskunnan perusta. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press. 264–287. Uusitalo, Hannu & Simpura, Jussi 2022. Yhteenvetoa ja pohdintaa. Teoksessa Uusitalo, Hannu & Simpura, Jussi & Saari, Juho & Laihiala, Tuomo (toim.) Hyvinvoinnin muutos ja pysyvyys. Allardt-hyvinvointi Suomessa 1972 ja 2017. Helsinki: Into Kustannus Oy. 205–222. Miller, Scott D. & Bertolino, Bob 2018. Feedback Informed Treatment -palautetietoinen hoito. Helsinki: Libris Oy. Karttunen, Teija 2019. Naiserityistä päihdehoitoa. Etnografinen tutkimus päihdehoitolaitoksen naistenyhteisöstä. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
Yhteisöohjautuvuus vahvistaa tiimin resilienssiä
Sosiaalialan lähityötä tekevien yhteisöohjautuvuuden kehittämisessä työntekijöiden osallisuuden mahdollistaminen on lähtökohta. Yhteisten toimintakäytänteiden, rakenteiden ja prosessien sanoittaminen on tarpeen, jotta tiimi voi ottaa vastuun yhdessä työstään. Opinnäytetyössämme kehitettiin yhteisöohjautuvuutta toimintatutkimuksen menetelmin lapsiperheiden kotipalvelun perhetyöntekijöiden tiimeihin. Asiakastyön reflektointi vahvistaa osaltaan resilienssiä ja auttaa osaamisen tunnistamisessa sekä sen hyödyntämisessä. Osallisuudesta, yhteisöohjautuvuudesta, reflektiosta ja resilienssistä muodostuu kehä, joka vahvistaa toisiaan. Tätä kehää voidaan myös kehittää. Yhteisöohjautuvuuden rakentamiseen sopii työpajamalli, jossa osallisuus, dialogisuus ja reflektio muodostavat arjen toiminnasta lähtevän kehittämisen. Toimintaympäristö lapsiperheiden kotipalvelun perhetyöntekijän työssä on jatkuvassa muutoksessa. Muutosten vauhti organisaatioissa on nopea. Ne jäävät välillä keskeneräisiksi asiakaspinnassa olevien työntekijöiden osalta. Asiakastyön moninaisuus on lisääntynyt, jatkuva työntekijöiden vaihtuminen ja pandemia on tuonut omat haasteet työhön. Tämä on yksittäiselle työntekijälle uuvuttavaa ja ilmenee työssä jaksamisen haasteina. Tarvitaan resilienssiä ja yhdessä tekemistä, yhteisöohjautuvuutta. Lapsiperheiden kotipalvelun perhetyöntekijät ovat lähihoitajia, jotka pääosin työskentelevät perheissä yksin. He tekevät suunnitelmallista työtä kaikenlaisissa perheissä. He ovat osa moniammatillista verkostoa, joka voi olla perheen ympärillä. Epäselvät toimintakäytännöt sekä työn tuen muotojen hajanaisuus vaikeuttaa arjen työn toimivuutta. Työ on vastuullista ja ei onnistu ilman osaamista ja tunnetaitoja. Kokonaisuus on haastava. Yhteisöohjautuvuus on osallisuutta ja arjen tekoja Yhteisöohjautuvuudessa organisaation rakenne, käytännöt ja prosessit määritellään sekä sovitaan yhdessä toimintakäytännöt (1, s. 52). Yhteisöohjautuvuudessa tiimi etenee kohti sovittua päämäärää. Päämäärää kohti tiimi etenee sopien toimivat vastuun- ja työnjaot yhdessä. Tämä tarkoittaa, että esimies ei yksin johda työtä vaan tiimi ottaa kokonaisvastuun työn etenemisestä löytäen tähän parhaat menettelytavat. (2, s.15.) Lapsiperheiden kotipalvelun tiimin yhteisöohjautuvuutta edistää työntekijöiden osallisuus arjen toiminnan kehittämisessä arjen käytäntöjen sanoittaminen rakenteiden selkeys. Yhteisöohjautuvuutta ei voi tuoda tiimiin ylhäältä annettuna. Edellytyksenä on osallisuus ja sen ymmärtäminen, että mikä on oma perustehtävä ja mikä osa omaa perustehtävää on yksikön perustehtävän hoitamisessa. Virtanen & Stenvallin (3, s. 126, 141) mukaan henkilöstön mukana olo prosessien suunnittelussa vahvistaa yhteisöllisyyttä ja auttaa yksilöä hahmottamaan oman työpanoksen suhdetta organisaation kokonaisuuteen. Yhteisöohjautuvuus ei tule itsestään vaan se edellyttää osallisuutta. Tämä tarvitsee aikaa, joka on huomioitava organisaatiossa. Salovaaran (4, s. 61–62) mukaan on merkityksellistä, että yksikön tarkoitus, tavoite ja kunkin tehtävä ovat selkeitä. Lisäksi tulee suunnitella yhteistyön järjestämisen systeemi. Näin yksittäiselle työntekijälle selviää, mistä hän on vastuussa. Yhdessä sanoittamisessa on eteenpäin vievä voima Asiakastyön reflektointia lisää asiakasprosessin ja kokousrakenteiden selkeys. Reflektio on toimintaa, jossa yksilö analysoi oman toimintansa perusteita ja seurauksia. Reflektiossa ihminen tarkastelee muun muassa tunteitaan, toimintaansa, asenteita sekä eettisiä ratkaisuja. (5, s. 46–47.) Arjen sanoittaminen lapsiperheiden kotipalvelussa on asiakastyön reflektointia, joka tukee osaltaan myös suunnitelmallista asiakastyötä. Tiimissä yhdessä reflektoiden oma ja toisen ammatillinen osaaminen tunnistetaan. Näin tiimi voi kohdentaa osaamista oikeaan paikkaan ja toisaalta työntekijä tunnistaa kiireisen työn keskellä omia vahvuuksia, joiden varaan voi kehittää omaa toimintaa. Vahvuuksien tunnistaminen vahvistaa resilienssiä. Lapsiperheiden kotipalvelussa tiimin resilienssiä vahvistaa: asiakastyön reflektointi työntekijän osaamisen tunnistaminen osaamisen hyödyntäminen. Resilienssin määritelmissä yhteistä on yksilön kyky sietää ja mukautua epämukavaan sekä odottamattomaan tapahtumaan sekä kyky muutokseen (6, s. 43). Resilienssiä voidaan käsitellä yksilön sekä työyhteisön kannalta. Yksilön resilienssiin kuuluu kyky joustaa muutostilanteissa, kyky uuden oppimiseen sekä toimintakyvyn ylläpitäminen muuttuvissa olosuhteissa. Työyhteisön resilienssin toimintoihin kuuluu esimerkiksi ennakointi, ympäristön havainnoiminen ja muutoksiin sopeuttaminen. (7, s. 13, 75.) Sosiaalinen tuki on merkittävä resilienssin muodostumisessa (8, s. 32). Resilienssi ei ole yksinselviämistä, se on omien ja ympäristön voimavarojen tuntemista ja hyödyntämistä (9, s. 244). Työn sanoittaminen ja siihen sovitut rakenteet ovat pieni satsaus, kun tuetaan suunnitelmallisen sosiaalipalvelun työn kehittymistä. Sen vahvistamiseen on tarpeen kiinnittää huomiota, myös työntekijöiden työhyvinvointia sekä veto- ja pitovoimaa ajatellen. Resilienssin tuoma joustavuus ja muuntautumiskyky erilaisiin tilanteisiin perhetyöntekijän työssä on työhyvinvoinnin edellytys. Resilienssi voi aina kehittyä ja asiakastyön reflektointi mahdollistaa omien toimintakäytänteiden, tunteiden ja vahvuuksien tunnistamista. Se lisää joustavuutta ja kestävyyttä seuraavassa haasteellisessa tilanteessa. Työpajatyöskentelyllä arjen yhteisen tekemisen kirkastamista Suunnitelmallinen työpajatyöskentely edistää sosiaalialan lähihoitajien yhteisöohjautuvuutta. On mielenkiintoista, miten pienelläkin suunnitelmallisella kehittämisellä saadaan arkeen muutos. Lapsiperheiden kotipalvelussa itseohjautuvuudesta kohti yhteisöohjautuvuutta lähdettiin rakentamaan toimintatutkimuksen keinoin, jonka pohjalta muodostui työpajamalli. Siinä ohjaavina menetelminä on reflektointi ja dialogisuus. Työpajamallin mukaan yhteisöohjautuvuutta kehitettiin kolmeen tiimiin. Dialoginen keskustelu on avointa ja suoraa keskustelua, jossa tavoitellaan yhteistä ymmärrystä. Siinä hyväksytään, että ihmisillä on erilaisia näkemyksiä eikä kenenkään näkemys voi olla kokonaan totuus. Erilaisille näkemyksille annetaan tilaa ja tilannetta tarkastellaan yhdessä eri näkökulmista. (10, s. 84.) Työpajatyöskentelymalli muodostui neljästä työpajasta, joiden välissä oli ohjausryhmä. Ohjausryhmässä käsiteltiin edellisen työpajan materiaalin pohjalta fasilitoijien nostamia yhtenäisiä ilmiöitä aiheeseen ja suunniteltiin tulevaa. Työpajoissa lähdettiin liikkeelle perustehtävästä sekä yhteisöohjautuvuuden, resilienssin ja työhyvinvoinnin käsitteiden sanoittamisella dialogisesti. Tätä seurasi tiimin arjen käytännön kehittäminen yhteisöohjautuvuuden edistämiseksi. Tiimeillä oli mahdollisuus työpajojen välissä jatkaa toiminnan kehittämistä. Yhteisöohjautuvuutta tukevan arjen toimintakäytänteen kehittämisen alkaessa työpajoissa keskityttiin resilienssiin perhetyöntekijän työssä. Neljännessä työpajassa yhteisöohjautuvuutta ja reslienssiä peilattiin toisiinsa sekä sovittiin, miten tiimit jatkavat yhteisöohjautuvuutta. Kehittäminen perustuu yhdessä tekemiseen, osallisuuteen, toiminnassa oppimiseen, jatkuvaan reflektioon ja menetelmäosaamiseen. Kehittämistoiminnan koossapitäviä voimia ovat yhteisöllisyys, osallistava johtaminen ja arvioiva työote. (11, s. 53.) Tämän hetken mahdollisuus sosiaalialan muutosten ja haasteiden keskellä on keskittyä yhdessä tekemiseen ja erilaisen osaamisen mahdollisuuden huomaamiseen. Kehittämisen lähtökohtana tulee olla ihmisten kanssa tehtävä työ, jota tekevät ihmiset. Näin luodaan itseään vahvistava kehä työyhteisöihin, jotka tarvitsevat myös resilienssiä tehtävissään. Kirjoittajat Karoliina Vihtari ja Marjo Lokka, sosionomi (ylempi AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu Kirjoitus perustuu Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön. Yhteisöohjautuvuutta rakentamassa – Resilienssi perhetyöntekijöiden kokemana. Theseus. Lähteet Salovaara, Perttu 2020. Johtopäätös: yhteisöt organisaatiot pomokulttuurin jälkeen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Teos. Martela, Frank 2021. Itseohjautuvuus on yhteisöohjautuvuutta - ja sen lupaus on suuri. Teoksessa Gamrasni, Mirjam (toim.). Matkaopas yhteisöohjautuvuuteen. Raisio: Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. 11–18. Virtanen, Petri & Stenvall, Jari 2019. Julkinen johtaminen. Tallinna: AS Pakett. Salovaara, Perttu 2020. Raatikainen, Eija & Rahikka, Anne & Saarnio, Tuula & Vepsä, Päivi 2020. Ammattina sosionomi. E-kirja. Helsinki: Sanoma Pro Oy. Valli, Laura 2020. Kuolema kuittaa univelan? Tutkimus resilienssistä ja resilienssipotentiaalin johtamisesta kriisihallintaorganisaatiossa. Viitattu 4.2.2022. Nieminen, Mika & Talja, Heli & Airola, Merja & Viitanen, Kaupo & Tuovinen, Joona & Heikkilä, Jukka–Pekka 2017. Muutosjoustavuus: organisaation resilienssin tukeminen. Teknologian tutkimuskeskus VTT. Espoo. Viitattu 22.2.2022. Poijula, Soili 2018. Resilienssi: muutosten kohtaamisen taito. Helsinki: Kirjapaja. Lipponen, Krisse & Litovaara, Anneli & Katajainen, Antero 2016. Voimaa. Hyvän elämän polku. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Salonen, Kari & Eloranta, Sini & Hautala, Tiina & Kinos, Sirpa 2017. Kehittämistoiminta ja kehittämisen menetelmiä ammatillisessa korkeakoulutuksessa. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 108. Turku: Turun ammattikorkeakoulu. Salonen, Kari ym. 2017.
Sosiaalinen tuki lisää osallisuutta yhteiskuntaan
Vangitsemisella puututaan ihmisen perus- ja ihmissoikeuksiin, kuten vapauteen. Samalla se tarjoaa mahdollisuuden pysähtymiseen, mikä voi olla alku muutokselle. Vankilaympäristö muodostaa kuitenkin haasteita sisäisen motivaation kehittymiselle ja uhkaa psykologisten perustarpeiden tyydyttymistä. Sosiaalisella tuella pyritäänkin vahvistamaan asiakkaan resursseja yhteiskuntaan integroitumiseen. Rikosseuraamuslaitoksen (Rise) tehtävänä on osaltaan huolehtia yhteiskunnan turvallisuudesta ja lisätä tuomittujen valmiuksia yhteiskuntaan kiinnittymiseen. Opinnäytetyönä toteutin tutkimuksellisen kehittämistehtävän Vantaan vankilassa, jonka toimintaa ohjaa Rikosseuraamuslaitoksen strategia ja arvot. Vantaan vankilan tehtävänä on vastata tutkintavankeuden toimeenpanosta sekä vankikuljetuksesta, ja toiminta on profiloitunut erityisesti muutosmotivaation herättämiseen. Tutkintavankeus on pakkokeino, jonka tarkoituksena on turvata rikoksen esitutkintaa, tuomioistuinkäsittelyä ja rangaistuksen täytäntöönpanoa sekä estää rikollisen toiminnan jatkamista (Tutkintavankeuslaki 768/2005 luku 1 § 3). Syrjäytymistä ja rikollisuutta ehkäisee varhainen tuki Tutkimusten mukaan vankilaan palaavat todennäköisemmin useampikertaiset ja nuoret. Rikosten uusiminen on tyypillisesti nopeinta heti vapautumista seuraavina kuukausina, jolloin uusintarikollisuuden ehkäisyn kannalta onnistuneilla palvelujatkumoilla on suuri merkitys (OM:n ja Risen tulossopimus 2022: 9) (Rikosseuraamus.fi/materiaalit). Tynin (1, s. 77) mukaan uusintarikollisuutta ennustavia tekijöitä on rikoksentekijän rikoshistoria rikosmyönteiset asenteet rikollinen seura antisosiaaliseen persoonallisuuteen liittyvät riskitekijät Nuorten syrjäytymistä ja rikollisuutta selvittäneessä tutkimuksessa (Kivivuori 2009; 15) puolestaan on osoitettu seuraavien sosiaaliseen pääomaan liittyvien tekijöiden lisäävän rikoskäyttäytymisen riskiä vanhemmuuden puutteellinen tuki perheen hajoaminen heikko opettajien kontrolli heikko luottamus toisiin ihmisiin Rikoskäyttäytyminen ja yhteiskunnasta syrjäytyminen liittyvät toisiinsa. Rikollisuutta ja syrjäytymistä pyritään ehkäisemään tarjoamalla riittävän varhaisessa vaiheessa tukea (Rikoksentorjunta.fi) peruspalveluissa, jotka on suunnattu lapsille, nuorille ja heidän perheillensä. Yhtä lailla aikuisten palveluissa tulisi huomioida paremmin hyvinvointivajeiden päällekkäisyys ja ylisukupolvisuus. Opinnäytetyön tulokset nimittäin osoittivat asiakkaiden tarpeiden liittyvän keskeisesti merkityksellisiin ihmissuhteisiin. Asiakkaat halusivat ylläpitää suhteita, he saivat läheisiltä tukea ja ihmissuhteet myös tukivat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Palveluissa tulisikin olla riittävästi tietoa ja ymmärrystä rikosseuraamusasiakkaiden kohtaamiseen. Väliinputoaja vai aktiivinen toimija? Tutkintavangit ovat erityisessä asemassa, koska heitä ei ole vielä tuomittu. Tämän vuoksi heitä tulee pitää syyttöminä ja kohdella sen mukaisesti (Nelson Mandela -säännöt 2017:66). Opinnäytetyön tulosten valossa asiakkaat näyttäytyivät hyvin omatoimisina ja he ilmaisivat hoitavansa asioita ensisijaisesti itse ilman tukea, mikä lisää myös autonomiaa. Eniten viranomaistuen tarve näyttäytyi yhteiskuntaan kiinnittymistä tukevien, kuten asumiseen ja koulutukseen liittyvien asioiden hoitamisessa. Kehittämistehtäväni pohjautui asiakaslähtöiseen toimintatapaan, jossa käytin toimintatutkimuksellisia ja osallistavia menetelmiä. Opinnäytetyöni tavoitteena oli parantaa tutkintavankeuteen tulevien asiakkaiden tiedon saannin tarpeita sekä kartoittaa heidän palvelutarpeitansa, joita analysoin psykologisten perustarpeiden ja motivaation viitekehyksessä. Matkaoppaassa (2011) on kuvattu asiakaslähtöisyyden sosiaali- ja terveysalalla tarkoittavan asiakkaan kohtaamista yksilönä ja ihmisarvoa kunnioittaen riippumatta hyvinvointivajeesta. Keskeistä siinä on palveluiden järjestäminen mahdollisimman toimiviksi asiakkaiden eikä organisaation tarpeista lähtien. (2, s. 18.) Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivustolla on kuvattu osallisuuden edistämisen periaatteita. Asiakaslähtöisessä kehittämisessä lisätään osallistumismahdollisuuksia ja tiedolla vahvistetaan sekä asiakkaan omaa ymmärrystä asemastaan että asiakasymmärryksen syventämistä palveluja suunniteltaessa (2, s. 22). Tiedon saannin tarpeellisuus omaa elämää koskevissa asioissa pätee myös vankilassa. Asiakkaiden kokemuksen mukaan helposti saatava ja selkeässä muodossa oleva tieto vankilan toimintakäytännöistä vähentää epätietoisuutta ja auttaa pohtimaan tulevaisuuden vaihtoehtoja. Tiedon puute puolestaan voi heikentää asiakkaiden oikeusturvaa ja yhdenvertaista kohtelua. Ryanin ja Decin (2017) mukaan ihminen motivoituu helpommin asioihin, joita hän pitää itselleen tärkeinä tai arvokkaina. Toisaalta sosiaalinen ympäristö voi heikentää tai vahvistaa sisäistä motivaatiota, tervettä kehitystä ja hyvinvointia riippuen siitä, miten se tukee psykologisten perustarpeiden tyydyttymistä. (3, s. 12). Muutosmotivaation kehittymisessä voi auttaa Millerin ja Rollnickin (2013) kehittämä Motivoiva keskustelu. Yhteistyöhön perustuvalla keskustelutyylillä vahvistetaan henkilön omaa motivaatiota, voimavaroja ja sitoutumista muutokseen perustuen hänen omiin arvoihinsa ja kiinnostuksen kohteisiin (4, s. 12–13). Kun asiakkailta edellytetään sitoutumista, olisi hyvä pohtia myös työntekijöiden sitoutumista ja organisaation pitovoimaa. Käyttäytymisellä tavoitellaan ensisijaisesti kuulumisen tunnetta yhteisöön ja merkityksellisyyttä muiden silmissä. Tällöin ihmiset käyttäytyvät sosiaalisessa kontekstissa tavalla, joka varmistaa hyväksynnän ja liittymisen (3, s. 12, 96.) Vankilassa tämä voi näyttäytyä sääntöjen uhmaamisena tai kuntouttavan toiminnan väheksymisenä, jos sillä saa arvostusta muiden asiakkaiden taholta. Tulosten perusteella tätä ilmiötä voi vielä vahvistaa se, että osaston arjessa kyvykkyyden tunnetta tukevia tekijöitä on vähäisesti. Yhteenkuuluvuuden tunteen tyydyttyminen osastolla on ristiriitainen muutospyrkimyksen näkökulmasta, koska se voi myös tarkoittaa vankiyhteisöön liittymisen vahvistumista. Arjen toiminnot tarjoavat mielekästä tekemistä ja vahvistavat perustarpeita, mikä ei suljetussa ympäristössä vielä tarkoita sisäisen motivaation pysyvämpää kehittymistä. Psykologisiin perustarpeisiin ja niiden tyydyttymistä tukeviin sekä heikentäviin tekijöihin tulisikin tulosten perusteella kiinnittää vastaisuudessa enemmän huomiota tavoiteltaessa vankilasta rikoksettoman elämän oppimisympäristöä. Verkostot ja tieto palveluiden kehittämisen tueksi Rikosseuraamuslaitoksen toimintaa ja asiakasprosesseja (julkaisut.valtioneuvosto.fi) kartoittaneen selvityksen mukaan tutkintavangeista puolet vapautuu hieman yli kuukaudessa joko kokonaan tai odottamaan myöhempää seuraamusta. Tämä aiheuttaa erityisiä paineita vankilaan sisääntuloon ja sieltä kotiuttamiseen liittyville toiminnoille. (Pajuoja 2019: 14.) Sidosryhmäyhteistyön linjauksissa (rikosseuraamus.fi) rikollisuuden ennaltaehkäisy on kuvattu Risen erityisenä palveluna vaikuttamalla pääasiassa yksilön rikolliseen käyttäytymiseen ja vähentämällä huono-osaisuutta. Risen strategian toteuttamisessa tarvitaan kuitenkin tiivistä yhteistyötä sidosryhmien kanssa asiakkaiden integroimiseksi yhteiskunnan normaalipalveluihin. (Sidosryhmäyhteistyön linjaukset 2022: 7, 12). Tutkimuksissa tuotettavaa tietoa tulisi hyödyntää laaja-alaisesti. Sen sijaan, että kehitetään uusia mittareita, olisikin syytä tarkastella jo olemassa olevien täydentämistä niin, että ne vastaisivat paremmin Monialaisten palvelutarpeiden tunnistamiseen (julkaisut.valtioneuvosto.fi) ja toisivat tietoa hallinnon rajat ylittävien palveluiden kehittämiseen. Uudet hyvinvointialueet ovat aloittaneet toimintansa vuoden 2023 alusta. Niin Rikosseuraamuslaitoksen kuin sosiaalihuollon palvelujen organisointi, toteuttaminen ja yhteensovittaminen on uudistumisen tiellä. Verkostomainen työ (sitra.fi) on usein edellytys uudenlaisen toimintatavan tai työkulttuurin kehittämiseksi, toteuttamiseksi ja sen levittämiseksi. Palveluja yhteensovittamalla ja oikea-aikaisella interventiolla on mahdollista ehkäistä asiakkaan väliinputoajan asemaan päätymistä ja sen sijaan tukea yhteiskuntaan liittämistä toimijuutta vahvistamalla. Kirjoittaja Lea Stranden, erityisohjaaja Vantaan vankila, sosionomi (ylempi AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoitus perustuu Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön: Stranden, L. 2022. Asiakaslähtöinen kehittäminen tutkintavankeudessa. Motivaatiota ja osallisuutta muutokseen. Metropolia (Theseus). Lähteet Tyni, Sasu 2015. Vankeinhoidon vaikuttavuus – Onko kuntoutukselle tilastollisia perusteita? Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Rikosseuraamuslaitoksen julkaisuja 1/2015. Helsinki: Rikosseuraamuslaitos. Virtanen, Petri & Suoheimo, Maria & Lamminmäki, Sari & Ahonen, Päivi & Suokas, Markku 2011. Matkaopas asiakaslähtöisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen. Tekesin katsaus 281/2011. Helsinki: Tekes. Ryan, Richard M. & Deci, Edward L. 2017. Self-Determination Theory. Basic Psychological Needs in Motivation, Development and Wellness. New York: The Guilford Press. Miller, William R. & Rollnick, Stephen 2013. Motivational Interviewing. Helping People Change. Third Edition. New York: The Guilford Press.
Sosioemotionaalisten taitojen opetus alakoululla
Kohtaamisen ja läsnäolon taito nousivat tärkeimmiksi asioiksi sosioemotionaalisten taitojen opetuksessa. Toimintatutkimuksen menetelmin toteutetussa opinnäytetyössä haastateltiin erityisen tuen oppilaita ja toteutettiin kaksi työpajaa opetus- ja kasvatushenkilöstölle. Yllä on kuva yhden työryhmän posterista. Sosioemotionaaliset taidot ovat osa sosioemotionaalista kompetenssia. Sen voi määritellä kyvykkyydeksi toimia vuorovaikutussuhteessa toisen kanssa. Kyvykäs yksilö pystyy luomaan ja ylläpitämään sosiaalisia suhteita sekä saamaan hyväksyntää toisilta. Hyvät sosioemotionaaliset taidot auttavat myönteisesti opiskelussa, sosiaalisten suhteiden luomisessa ja lisäävät tyytyväisyyttä elämään. Lapset, joilla on puutteelliset sosiaaliset, tunne- tai käyttäytymisen taidot ovat alttiimpia häiriökäyttäytymiselle. (1) Sosioemotionaalisten taitojen opetuksen toteuttaminen on merkityksellistä ja ajankohtaista sosiaalisia ongelmia estävänä tekijänä. Sosiaalisia ongelmia ovat yksilöön, lähiyhteisöön tai yhteiskuntaan vaikuttavat haasteet, kuten päihdeongelmat tai peliriippuvuus. Tänä päivänä uutiset nuorten mielenterveysongelmista, päihteiden käytöstä tai kouluväkivallasta hallitsevat keskustelua. Mahdollisuus ajautua huono-osaisuuden tai syrjäytymiskehityksen polulle on todellinen. Riskitekijöitä ovat muun muassa huoltajien alhainen koulutustaso, yksinhuoltajuus tai työttömyys. Sosioemotionaalisten taitojen opetus ja niiden kautta koettu kehitys vahvistavat oppilaiden ajattelua ja uskoa elämässä menestymiseen. (2) Sosioemotionaalisten taitojen opetusta kehitettiin yhdessä oppilaiden ja opettajien kanssa Selvitin opinnäytetyössä Vantaan kaupungille, miten sosioemotionaalisten taitojen opetusta voitaisiin kehittää alakoululla. Opinnäytetyön kohderyhmänä olivat luokkamuotoista erityisen tuen pienryhmäopetusta tarjoavat etappiluokat. Etappitoiminta on Vantaan oma malli tukea oppilaita, joilla on ollut haasteita lähikoulussaan sosioemotionaalisissa taidoissa ja opiskelussa. Oppilaat vahvistavat vuoden aikana taitojaan yksilöllisesti, muun muassa tunteiden säätelyssä tai tilannetajuisessa käytöksessä. Etappiluokalla työskentelee erityisluokanopettaja, sosiaaliohjaaja tai koulunkäyntiavustaja. Etappiluokilla on hyvä aikuisresursointi oppilaan kuulemisen ja yksilöllisen ohjauksen mahdolliseksi. (3) Tutkimusmenetelminä käytettiin oppilashaastatteluita ja henkilöstöjen työpajoja. Osallistujia toteutuksiin tuli seuraavasti: oppilashaastatteluihin kuusi henkilöä. henkilöstöjen työpajoihin 12 henkilöä. Oppilashaastattelut toteutettiin kahdella eri alakoululla ja henkilöstöjen työpajat toteutettiin kaksi kertaa. Toisen työpajan jälkeen reflektoitiin henkilöstön kesken koko prosessia ja sovittiin hyvien käytänteiden käyttöönotosta omassa työyksikössä. Kohtaaminen ja läsnäolo nousivat ylitse muiden Selvitystyön tuloksissa henkilöstön taito kohdata ja olla läsnä oppilaille nähtiin merkityksellisimpänä asiana. Kohtaaminen ja läsnäolo koettiin jopa niin tärkeäksi, ettei tietty sosioemotionaalisten taitojen opetusmenetelmä tai opetuksen järjestäminen noussut sen edelle. Oppilaat kokivat, etteivät he saa tarpeeksi huomiota luokkatilassa. Tilan valtaavat sen sijaan äänekkäimmät ja rohkeimmat persoonat. Henkilöstö koki tärkeänä oppilaiden päivittäisen kuulemisen ja näki tämän merkityksellisenä tapana luoda yhteys oppilaan ja aikuisen välillä. (4) Oppilaiden kertomuksista nousivat esiin kokemukset: yksinäisyydestä niukkuudesta eriarvoisuudesta pelaamisen merkityksestä vapaa-ajan vietossa. Oppilaat kertoivat yksinäisyyden näkyvän kotona yksin vietetyn ajasta määrässä ja haasteissa solmia kaverisuhteita. Oppilaat kokivat kotona materiaalista ja taloudellista niukkuutta, esimerkiksi harrastuksiin osallistuminen oli vaikeaa perheen taloudellisen tilanteen takia. Osa oppilaista koki itsensä ulkopuoliseksi ja eriarvoiseksi oman elämänsä vaikutusmahdollisuuksien suhteen. Kotona vietetty aika kohdistui pääosin pelaamiseen ja moni puheenaihe keskittyi tähän samaan teemaan. Huoltajat tarvitsevat myös tietoa Oppilaiden huoltajat tarvitsevat tietoa sosioemotionaalisista taidoista. Lapset oppivat mallioppimalla huoltajiaan seuraamalla. Miten huoltajat sanoittavat tunteensa tai toimivat syy-seuraus-suhteessa ja mitä he pitävät sopivina toimintamalleina. Tunteiden esille tuominen täytyy olla hyväksyttävää myös epämieluisissa tilanteissa. Aggressiot tulee ottaa vastaan. Huoltajien on yleisellä tasolla tärkeä tiedostaa, miten kasvatustilanteissa tulee toimia. Lapsi hyötyy ennakoitavasta, johdonmukaisesta ja turvallisesta kasvatusympäristöstä. (5) Opinnäytetyössä ei haastateltu oppilaiden huoltajia ja heidän suhtautumistaan kodin ja koulun yhteistyön kehittämiseen. Etappiluokissa tehdään viikoittain yhteistyötä huoltajien kanssa, mutta sen tiivistäminen etenkin jakson alussa loisi hyvät edellytykset yhteisten toimintatapojen ja tavoitteiden asettamiseksi. On hyvä tiedostaa, että oppilas saa vaikutteita ja palautetta käytöksestään koulun lisäksi muissa arjen ympäristöissään, kuten kotona, harrastuksissa ja ystävien kesken. Etappijakson aikana saadaan parempia tuloksia, kun oppilas saa johdonmukaista ohjausta ja välitöntä palautetta hyvästä käytöksestä eri ympäristöissä. Etappitoiminnan vaikuttavuuden seuranta Etappiluokkien oppilaiden koulupolkua ei ole seurattu etappijakson jälkeen ja sen näkyväksi tekeminen seurantatutkimuksella olisi todella merkityksellistä. Seurantatutkimus tekisi näkyväksi, mitä hyötyä etappijaksosta on ollut oppilaan koulupolulla pidemmällä aikavälillä. Kirjoittaja Toni Piispa, sosionomi (ylempi AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja toimii sosiaaliohjaajana vantaalaisessa alakoulussa. Kirjoitus perustuu Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön: Sosioemotionaalisten taitojen opetus alakoululla Lähteet Räsänen, Juhani 2020. Valitsen vahvuuden – uuden koulun luonne, periaatteet ja mahdollisuudet. Ulkoisesta hallinnasta osallistavaan pedagogiikkaan. Helsinki: Lector Kustannus Oy. 306. Saari, Juho; Eskelinen, Niko & Björklund, Liisa 2020. Raskas perintö – Ylisukupolvinen huono-osaisuus Suomessa. Helsinki: Gaudeamus Oy. 16–18, 118–120. Vantaan kaupunki. Etappi vuosiluokat 1–6. Kivimäen Etappi. Perusopetuksen Etappitoiminta (1.-6. luokat) | Vantaa. Viitattu 23.2.2022. Koivuniemi, Marika; Kinnunen, Susanna; Mänty, Kristiina; Näykki, Piia & Järvenoja, Hanna 2020. Arjen sosioemotionaaliset haasteet oppimistilanteina – 4T-toimintamalli lapsen kehittyvien tunteiden säätelytaitojen tukemiseksi. Oulun yliopiston oppimateriaali E9. Kasvatustieteiden tiedekunta, Oulun yliopisto. . Viitattu 28.10.2022. Neitola, Marita 2018. Parents as Teachers and Guides of Their Children’s Social Skills. Varhaiskasvatuksen Tiedelehti. Journal of Early Childhood Education Research Volume 7, Issue 2. Viitattu 18.10.2022. 393 & 408–409.
Miltä näyttää varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävä Helsingin kaupungilla?
Varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävä on uusi. Tehtävä on asetettu varhaiskasvatuslaissa (2018) (1) ja se mainitaan vain hyvin lyhyesti valtakunnallisissa varhaiskasvatuksen perusteissa (2022) (2). Tehtävän käytännön toteutuksen ja sisällön määrittely onkin palvelun järjestäjien eli kuntien ja yksityistä varhaiskasvatusta tuottavien yritysten, tehtävä. Opinnäytetyössäni selvitin sähköisten kyselyiden avulla, miltä varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävä näyttää Helsingin kaupungin varhaiskasvatuksessa tällä hetkellä ja mitä odotuksia tehtävässä toimivilla sekä heidän esihenkilöillään on tehtävän suhteen tulevaisuudessa. Varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävässä työskentelee Helsingissä pääosin lähihoitajakoulutuksen saaneita henkilöitä, mutta muutama sosionomikin on jo aloittanut tehtävässä. Sekä työntekijät että heidän esihenkilönsä kuvaavat tehtävää vielä epäselvänä. He toivovat selkiyttämistä erityisesti suhteessa muiden moniammatillisen tiimin jäseniin. Suomalaisen varhaiskasvatuksen historiassa onkin ollut monia vaiheita, jossa tehtävien sisällöstä ja jaosta on kiistelty. Moniammatillisessa yhteistyössä on tärkeää tunnistaa ja tunnustaa yhteisön jäsenten osaamisen (3). Moniammatillisesta yhteistyöstä varhaiskasvatuksen tiimityössä voidaan katsoa myös sosiaalialalla tyypillisen systeemiseen ajattelun kautta. Siinä perustana on lapsen, hänen perheensä ja elinympäristönsä väliset vuorovaikutussuhteet ja lapsi nähdään osana ympäristöään (4). Systeeminen ajattelu tukee myös varhaiskasvatussuunnitelmassa (2022) esitettyjä ajatuksia oppivasta yhteisöstä ja siitä, ettei lasta ei nähdä kasvatuksen ja koulutuksen kohteena vaan osana moninaista ympäristöään. Tehtävän sisältö, vaativuuden arviointi ja palkkaus Opinnäytetyötäni varten tehdyn kyselyn tulokset osoittavat, että tehtävässä oleellisiksi näkökulmiksi koetaan perheiden tukemisen lisäksi tasa-arvon edistäminen ja antirasistinen työote, jotka ovat osa sosiaalipedagogista työotetta. Tehtävän ollessa uusi, sekä varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävässä toimivat että heidän esihenkilönsä arvioivat hyvin varovaisesti tehtävän tähän mennessä perheille ja lapsille tuomia hyötyjä. Varhaiskasvatuksen sosionomin nähtiin kuitenkin tuovan työyhteisöön yhteisöllisyyden näkökulmaa ja mahdollistavan muiden ammattilaisten osaamisen hyödyntämisen. Moniammatillisen ja systeemisen näkökulman lapseen ja lapsuuteen nähtiin tuottavan varhaiskasvatuksen moniammatilliseen työhön laatua. Työntekijöiden kiinnostus jatkokoulutukseen ja sosionomiksi pätevöitymiseen oli kyselyn tulosten mukaan riippuvaista tehtävän tulevasta selkiyttämisestä sekä palkkakehityksestä. Myös esihenkilöt näkivät palkkauksen parantamisen oleellisena tekijänä tehtävän veto- ja pitovoiman parantamisessa. Yhteenvetoa ja suosituksia tulevaan Tehtävä on uusi ja on ymmärrettävää, että sen jäsentäminen ja kehittäminen on vielä kesken. On hienoa, että kehittämistyöhön on Helsingissä lähdetty, vaikka varsinaisia varhaiskasvatuksen sosionomeja on valmistunut vasta muutamia. Opinnäytetyöni on osa käynnistyvää kehitystyötä ja sen tulokset on esitelty Helsingissä varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävässä toimiville, heidän esihenkilöilleen sekä aluepäälliköille. Kaupunkitasoisen sosionomien ja esihenkilöiden verkoston luominen on aloitettu ja yhteinen keskustelualusta perustettu. Tällä hetkellä tehtävässä toimivilla sekä tehtävää johtavilla esihenkilöillä onkin hyvä mahdollisuus osallistua yhteiseen keskusteluun ja tehtävän kehittämiseen sekä sen merkityksen sanoittamiseen työnantajatasolla, omissa työyhteisöissään sekä perheiden kanssa tehtävässä yhteistyössä. Jatkossa on kuitenkin tärkeää, että työnantaja järjestää kaupunkitasoista perehdytystä sekä työntekijöille että esihenkilöille, jotka tehtävää johtavat. Oleellista on saada aikaa yhteiselle keskustelulle uuden tehtävän äärellä. Kirjottaja Niina Eloranta, sosionomi (ylempi AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja toimii päiväkodin johtajana Helsingissä. Kirjoitus perustuu opinnäytetyöhön: Eloranta, Niina 2022. Varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävä Helsingin kaupungilla. Lähteet Varhaiskasvatuslaki 540/2018. Annettu Helsingissä 13.07.2018 (Varhaiskasvatuslaki 540/2018 - Säädökset alkuperäisinä - FINLEX ®) Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. Opetushallitus. Määräykset ja ohjeet 2022:2a. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022 (oph.fi)) Isoherranen, Kaarina 2012. Uhka vai mahdollisuus -moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Akateeminen väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto. Sosiaalitieteiden laitos. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022. Systeeminen toimintamalli lastensuojelussa. Viitattu 12.11.2022.
Neuvola median valokeilassa – Asiakkaiden kokemuksia neuvolatoiminnasta
Tänä vuonna saamme kiittää suurta menestystä saavuttanutta 100-vuotiasta neuvolatoimintaa. Neuvolat saivat alkunsa Arvo Ylpön sekä Mannerheimin lastensuojeluliiton toimesta. Neuvolat ovat onnistuneet vähentämään äitiys- ja lapsikuolleisuuden määrää, ja tänä päivänä neuvolat tavoittavat lähes jokaisen lasta odottavan perheen Suomessa (Sosiaali- ja terveysministeriö 2022; ks. Katsaus neuvolatoiminnan historiaan, Korppi-Tommola 2022) Neuvolan keskeinen tehtävä on perheiden kokonaisvaltaisen terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, ylläpitäminen sekä lapsen kasvun ja kehityksen tukeminen. Kuinka nämä lopulta näyttäytyvät asiakkaille? Neuvolan juhlavuoden kunniaksi esittelemme tässä blogikirjoituksessa sitä, millaisia asiakaskokemuksia suomalaisesta neuvolajärjestelmästä valtamedia on nostanut viime vuosina esiin. Valtamedioiksi valikoitui Iltalehden, Ilta-Sanomien, Ylen, Aamulehden, Helsingin Sanomien, Turun Sanomien ja Vantaan Sanomien artikkelit vuosilta 2016–2022. Artikkeleissa nousi esille pääteemoja, joita tarkastelimme tutkitun tiedon valossa. Yksilöllinen kohtaaminen tukee perheiden hyvinvointia Perheet ovat olleet tyytyväisiä neuvolasta saamaansa tukeen, lisäksi he ovat olleet kiitollisia palveluiden maksuttomuudesta. Neuvolapalvelut ovat pääosin koettu hyvinä ja terveydenhoitajat kannustavina sekä asiantuntevina. Yksilöllinen ja asiallinen kohtaaminen sekä neuvolasta saatu tuki nostettiin tärkeänä esille (Flinck ym. 2019). ’’Suomen neuvola on ihan mieletön instituutio! Turvallinen, perusteellinen, tehokas, humanistinen, joustava ja asiantunteva'’ (Hietala 2016, Iltasanomat) Näin neuvolan hehkutus näkyi mediassa. Mediassa kehuttiin neuvolaa vanhemmuuden sekä vanhempien mielenterveyden tukijana (Hietala 2016; Oksanen 2021 (www. iltalehti.fi). Helsingin Sanomien artikkelissa nostettiin esiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiakastyytyväisyyskyselyjen tuloksia, joissa todettiin perheiden olevan tyytyväisimpiä perheen ja terveydenhoitajan väliseen vuorovaikutukseen, tuttuuteen, sekä luottamuksellisuuteen (Hakulinen ym. 2021). (Lisää aiheesta; Asiakastyytyväisyyskyselyn tulokset, THL) Neuvolaa arvostetaan ohjaajana ja neuvojana, mutta toisaalta perheet toivovat, että ohjauksen sisältöjen yhteneväisyyteen kiinnitettäisiin enemmän huomiota. Vanhemmat toivovat, että heidät kohdattaisiin yksilöllisemmin ja terveydenhoitajalla ja lääkärillä olisi enemmän aikaa keskustella muun muassa parisuhteesta, vanhemmuudesta, lasten psykososiaalisesta kehityksestä sekä kasvatuksesta. Lisäksi vanhemmat odottavat tulevansa kohdatuksi tasa-arvoisesti ja kunnioittavasti. (Flinck ym. 2019.) ’’Jokainen kohtaamani terveydenhuollon ammattilainen on ollut asiantunteva ja ystävällinen, mutta me olemme olleet toisillemme täysin vieraita. Äitinä ei ole helppo myöntää, että olen väsynyt tai tarvitsen apua. Nyt tämänlaista keskustelua ei ole päässyt edes syntymään, sillä tutustuminen aloitetaan joka kerta alusta.’’ (Huolestunut vanhempi 2022, Vantaan Sanomat) Isien kohtaamiseen tulisi panostaa yhä enemmän Useissa mediakirjoituksissa isät toivat esille sitä, ettei heitä kohdattu tasavertaisina vanhempina. Isät toivovat, että heitä ja heidän ajatuksiaan huomioitaisiin enemmän, eivätkä he jäisi vain sivustakuuntelijoiksi. Tätä ilmiötä tukee vuonna 2017 tehty tasa-arvoa käsittelevässä barometri, jossa lähes puolet vastanneista isistä koki, ettei heidän asemansa perhettä koskevissa palveluissa ollut samalla viivalla naisten asemaan nähden (Attila ym. 2018). ”Monessa tilanteessa olen miettinyt, että hei, minäkin olen täällä!” (Rasi 2021, Ilta-Sanomat) Neuvolapalveluita pyritään kehittämään isämyönteisempään suuntaan. Hyvä lähtökohta perheen kohtaamiselle on huomioida isät tasavertaisina vanhempina. Isiä pyritään yhä enemmän saamaan mukaan neuvolavastaanotoille. On tärkeää osallistaa isät neuvolakäynneillä ja kannustaa heitä mukaan perhevalmennuksiin. Joissakin neuvoloissa on järjestetty iltavastaanottoja, jotta isät pääsisivät helpommin osallistumaan käynneille. Lastenneuvolan puolella iseihin voi kiinnittää erityistä huomiota esimerkiksi järjestämällä isä-vauva -ryhmiä. (Koivumäki 2011.) Asiakkaat toivovat hoitajien vaihtuvuuteen muutosta Mediassa vanhemmat ovat tuoneet esille tyytymättömyyttä terveydenhoitajien vaihtuvuuteen. Perheille on tärkeää tulla nähdyiksi ja kuulluiksi. Tutuksi tulleen terveydenhoitajan kanssa koettiin vaikeista asioista puhuminen luontevana (Flinck ym. 2019). Terveydenhoitajan ja asiakkaan välille muodostunut luottamussuhde mahdollistaa varhaisen avun ja tuen tarpeen tunnistamisen (Rautio 2016: 64–66). ‘’ Usein joudun selittämään asioita uudelleen, sillä välillä kaikkia asioita ei ole kirjattu edes ylös. Jos olisi aina sama työntekijä, ei tarvitsisi alusta asti kertoa esimerkiksi vauvan vatsavaivoista. Sama työntekijä osaisi myös verrata, miten tilanne on muuttunut edellisestä käynnistä’’ (Terävä 2022, Yle) Neuvolan tehtävä tunnistaa perheiden tuen ja avun tarve on myös haasteellinen, sillä kaikki vanhemmat eivät halua kertoa ongelmistaan neuvolassa tai kaunistelevat tilannetta näyttäen parhaat puolensa käynnillä. Toisaalta vanhemmat eivät itsekään tunnista kaikkia tuen tarpeitaan, esimerkiksi masennusta. Yleinen puhe neuvolasta ja esimerkiksi se, mitä kuullaan muiden kertovan, vaikuttaa myös siihen, millaisia käsityksiä ja odotuksia vanhemmilla on neuvolaa kohtaan. Ensikohtaaminen neuvolassa on keskeinen luottamuksen rakentumiselle terveydenhoitajaa ja koko neuvolajärjestelmää kohtaan. (Rautio 2016: 64.) Kehittämiskohteiden tunnistaminen mahdollistaa neuvolapalveluiden kehittymisen Mediassa neuvolatoimintaa hehkutettiin, mutta myös kehittämiskohteita haluttiin nostaa esiin. Kiitosta sai erityisesti hoitajien ystävällisyys, tuttuus ja luottamuksellisuus. Neuvolan rooli vanhemmuuden tukemisessa nähtiin myös tärkeänä. Kehittämiskohteina esiin nousivat erityisesti isien vähäinen huomioiminen, hoitajien vaihtuvuus, sekä yksilöllisen kohtaamisen puute. On tärkeää, että näitä kehittämiskohteita tunnistetaan, jotta niihin voidaan yrittää vaikuttaa jatkossa. Toivomme blogikirjoituksen tavoittavan neuvolassa työskentelevät terveydenhoitajat ja neuvolatyöstä kiinnostuneet, jotka voisivat saada innostusta omien työtapojen kehittämiseen, esimerkiksi kiinnittämällä jatkossa enemmän huomiota isien tasa-arvoiseen kohtaamiseen. Pidetään yhdessä huolta siitä, että vielä tulevaisuudessakin saamme nauttia neuvolatoiminnan moninaisuudesta ja olla edelläkävijöitä perheiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukijoina. Yhdessä saamme paljon enemmän aikaan kuin yksin! Kirjoittajat: Sanna Halonen, Viivi Laitila, Eveliina Vallinkoski, Jenna Äkräs Sairaanhoitaja (AMK), Terveydenhoitajaopiskelija (AMK), Metropolia-Ammattikorkeakoulu Blogikirjoitus on kirjoitettu kehittämistyön tuotoksena, jonka tavoitteena oli tunnistaa valtamediasta esille nousseita neuvolan asiakkaiden kokemuksia sekä kehittämiskohtia ja näiden pohjalta tuoda esiin terveydenhoitajan työn kehittämismahdollisuuksia. Lähteet: Attila, Henna & Pietiläinen, Marjut & Keski-Petäjä, Miina & Hokka, Päivi & Nieminen, Markku 2018. Tasa-arvobarometri 2017. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 8/2018. Viitattu 14.11.2022. Flinck, Aune & Rantanen, Heidi & Paavilainen, Eija 2019. Äitien kokemuksia neuvolapalveluista ja neuvolan kyselylomakkeista - Analyysi äitien kirjoituksista sosiaalisessa mediassa. Yhteiskuntapolitiikka 84(3), 323–332. Viitattu 14.11.2022. Hakulinen, Tuovi & Korpilahti, Ulla & Mäenpää, Tiina. 2021. Tuttu terveydenhoitaja neuvolassa on perheen tuki. Helsingin Sanomat 25.8.2021. Viitattu 14.11.2022. Koivumäki, Terhi 2011. Isien kokemuksia isyyden muuttumisesta, lastenneuvolasta ja terveysneuvonnasta. Pro Gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Hoitotiede. Terveystieteiden yksikkö. Rasi, Maarit 2021. Jerry, 29, on koti-isä, jolla on viesti muille suomalaisille: ”Monessa tilanteessa olen miettinyt, että hei, minäkin olen täällä!”. Ilta-Sanomat 1.2.2021. Viitattu 14.11.2022. Rautio, Susanna 2016. Neuvolan perhetyö vanhemmuuden varhaisena tukena ja yhteistyönä. Väitöskirja. Jyväskylä: University of Jyväskylä. Education, Psychology and Social Research. Viitattu 14.11.2022. Terävä, Hanna 2022. Kun yksinhuoltaja Onerva Cortés, 19, pyysi neuvolasta keskusteluapua, kukaan ei reagoinut – asiantuntijat löytävät neuvoloista korjattavaa. Yle 22.5.2022. Viitattu 14.11.2022.
Asiakkaan toimijuuden vahvistaminen vammaisten sosiaalityön asiakasohjauksessa
Suomen vammaispolitiikka perustuu ihmisoikeuksien turvaamiseen. Politiikan ohjenuorana on vammaisten ihmisten osallisuus yhteiskunnassa ja päätöksenteossa, itsemääräämisoikeus, syrjimättömyys, yhdenvertaisuus sekä tarvittavat yksilölliset palvelut ja tuki. Vammaispolitiikassa otetaan huomioon YK:n vammaissopimus sekä perustuslaki. Hallitusohjelman mukaan Suomi sosiaalisesti kestävänä hyvinvointivaltiona huomioi vammaisten ihmisten mahdollisuuden itsenäiseen elämään ja osallisuuden toteutumisen (1). Kartoitimme opinnäytetyössämme sitä, miten vammaisten henkilöiden toimijuus toteutuu Helsingin kaupungin vammaisten sosiaalityön asiakasohjauksessa. Keräsimme tietoa asiakkailta teemahaastattelun avulla sekä sosiaalityöntekijöiltä kyselyllä. Opinnäytetyömme tavoitteena oli asiakkaan toimijuuden vahvistuminen. Kehittämistilaisuudessa asiakkaat ja sosiaalityöntekijät miettivät yhdessä tulevaisuuden asiakasohjauksen toimintatapoja. Opinnäytetyön tavoitteena oli myös välittää saatua tietoa Helsingin kaupungin vammaisten sosiaalityöhön. Toimijuus ja sen vahvistaminen Vammaisten sosiaalityön sosiaalityöntekijä on usein asiakkaalle ainoa ja lähin vammaispalveluiden edustaja. Sosiaalityöntekijällä on siis suuri merkitys toimijuuden toteutumisessa asiakasohjauksen eri vaiheissa. Tasavertainen suhde asiakkaan ja sosiaalityöntekijän välillä mahdollistaa toimijuuden toteutumisen paremmin asiakasohjaustilanteessa. Asiakkaan toimijuus vammaisten sosiaalityön asiakasohjaustilanteessa pitää sisällään muun muassa itse valitut palvelut, osallistumisen, päätöksentekoon vaikuttamisen, palvelun kehittämisen, sekä sitoutumisen. Hyvinvointiyhteiskunnassa sosiaali- ja terveyspalveluilla on merkittävä rooli asiakkaan toimijuuden vahvistamisessa. Toimijuuden vahvistaminen yksilötasolla voi yhdistää palveluita ja eri toimijoita, sekä uudistaa palvelujärjestelmää. Osallisuutta vahvistaessa tulisi kiinnittää erityisesti huomiota kaikista heikoimmassa asemassa oleviin henkilöihin, joihin vammaiset usein myös kuuluvat. Jos kyetään mahdollistamaan juuri näiden heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden osallisuutta ja nämä henkilöt kykenevät toimimaan ja vaikuttamaan, edellytykset osallistaa muita ovat luultavasti myös olemassa (2). Sosiaalityön palveluita käyttävä vammaispalveluiden asiakkaan osallisuuden toteutuminen on lain säätämä lähtökohta. Asiakasohjaustilanteissa huomioidaan sosiaalityöntekijän sekä asiakkaan asiantuntijuus. (3, s. 137.) Onnistuneen ja toimijuutta vahvistavan asiakasohjaustilanteen lähtökohtana tulee olla asiakkaan tarpeet sekä hänen henkilökohtaiset resurssinsa, joiden pohjalta palvelun sisältö ja tavoitteet rakentuvat. Toimijuuteen liittyy hyvin usein asiakkaan subjektiivinen kokemus palvelunsa tarpeesta ja palvelun tulisikin näin ollen olla asiakaskeskeistä, eikä asiantuntijalähtöistä. (4, s. 125-144.) Asiakasohjaus Asiakasohjaustilanteessa on tavoiteltava tilannetta, jossa asiakas saa riittävästi tietoa ja hallitsee omaan elämäänsä ja omiin palveluihinsa liittyviä osa-alueita. Omien palveluiden hallitsemiseksi tulee asiakasohjaustilanteessa toteutua ainakin neljä kokonaisuutta, joista ensimmäinen on asiakkaan osallistuminen omien tarpeidensa määrittelyyn, palvelun laatuun, sekä sen muotoon. Toiseksi asiakkaalla tulisi olla aito mahdollisuus valintojen tekemiseen asiakasohjaustilanteessa. Opinnäytetyömme tulosten mukaan vammaisilla asiakkailla saattaa olla vain yksi tai muutama rajoitettu vaihtoehto valittavanaan. Kolmanneksi asiakkaalla tulee olla ulottuvillaan riittävästi tietoa ja tukea tiedon ymmärtämiseksi. Asiakkaan olisi hyvä saada tietoa myös valintansa vaikutuksista hänen elämäänsä ja normaaliin arkeensa. Neljänneksi asiakkaalla tulisi olla mahdollisuus osallistua palveluiden kehittämiseen sekä suunnitteluun. Päätökset tehtäisiin perustuen asiakkaan tarpeisiin ja asiakkaalla on mahdollisuus vaikuttaa resurssien jakautumiseen palveluissaan (5, s. 82-85). Opinnäytetyömme tulosten perusteella Helsingin kaupungin vammaisten sosiaalityön asiakasohjauksen asiakkailla on halu tehdä valintoja sekä vaikuttaa omiin palveluihinsa. Asiakasohjaustilanteeseen kaivataan kuitenkin erilaisia tapoja vaikuttaa. Asiakasohjaustilanteeseen kaivataan myös apua ja apuvälineitä, jotta voidaan huomioida asiakkaiden yksilölliset tavat kommunikoida ja ottaa vastaan tietoa. Mitä toimijuutta vahvistava asiakasohjaus vaatii organisaatiolta ja työntekijältä? Tulosten perusteella toimijuutta vahvistava asiakasohjaus tulee sisältää vammaisten sosiaalityön asiakkaiden ja siellä työskentelevien sosiaalityöntekijöiden mukaan seuraavia seikkoja. Organisaatiotasolta vaaditaan, että se Mahdollistaa asiakasohjaustilanteessa tehdyn suunnitelman toteutumisen Mahdollistaa asiakkaan ja sosiaalityöntekijän säännölliset tapaamiset Tarjoaa yhdessä asiakkaan kanssa kehitettyjä ja monipuolisia palveluvaihtoehtoja Mahdollistaa sen, että asiakas voi vaikuttaa organisaation tasolla sekä palveluiden kehittämisessä. Sosiaalityöntekijältä ja asiakkaalta vaaditaan sitä, että he Tapaavat kasvokkain paikoissa, joihin molempien on helppo ja mukava tulla Pitävät yhteyttä toisiinsa säännöllisesti yhdessä sovitulla tavalla Antavat toisilleen eri tavoin palautetta Tapaavat kasvokkain paikoissa, joihin molempien on helppo ja mukava tulla Ymmärtävät toinen toisiaan Luovat yhdessä asiakasohjaustilanteesta positiivisen kokemuksen molemmille. Kirjoittaja Kim Lautamo, sosionomi (ylempi AMK) Kirjoitus perustuu opinnäytetyöhön: Henna Harju ja Kim Lautamo 2022. Asiakkaan toimijuuden vahvistuminen Helsingin kaupungin vammaisten sosiaalityön asiakasohjauksessa. Lähteet STM 2021.Sosiaali- ja terveysministeriön muistio STM 2021-00102. THL 2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Heikommassa asemassa olevien osallisuus. Verkkosivut. Strandman, Kristiina & Palo, Miia 2017. Dialogi yhteiskehittämisen ytimessä. Teoksessa Pohjola, Anneli & Kairala, Maarit & Lyly, Hannu & Niskala, Asta (toim.). Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tampere: Vastapaino. 129–146. Seppänen-Järvelä, Riitta & Syrjä, Vesa & Juvonen-Posti, Pirjo & Pesonen, Sanna & Laaksonen, Maire & Tuusa, Matti & Savinainen, Minna & Henriksson, Mikko 2015. Yhteistoimintaa ja yksilöllisiä valintoja kuntoutumisen polulla. Kelan työhönkuntoutuksen kehittämishankkeen tapaustutkimus. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 141. Helsinki: Kelan tutkimusosasto. Konciulek, John F. 2000. Implications of Consumer Direction for Disability Policy Development and Rehabilitation Service Delivery. Journal of Disability Policy Studies vol. 11.
Transversaaliset taidot ovat moniammatillisen työyhteisön perusta
Maailmaa ja työelämää ravistelevat muutokset vaativat sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta luovuutta, joustavuutta ja yhteistyötaitoja. Kaikille aloille yhteiset transversaaliset taidot ovat tärkeitä tässä muutoksessa. Metropolian sosiaalialan ylemmän AMK -tutkinnon opiskelijoiden järjestämässä kehittämispäivässä syvennyttiin tulevaisuuden työelämätaitoihin ja työhyvinvointiin. Yhteiskuntia ja työelämää koskettavat erityisesti neljä suurta muutosvoimaa: ajattelu- ja toimintatapojen muutos, teknologinen muutos, väestörakenteen muutos sekä ilmastonmuutos (1). Sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaiden tarpeet, toimintaympäristön muutokset, lainsäädäntö, maailmanlaajuinen Covid 19-pandemia ja sen jälkeinen aika mukaan lukien digitalisaation vahvistuminen myös hyvinvointialoilla vaatii sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta vankkaa ammattitaitoa, luovuutta, moniammatillista yhteistyötä ja verkostoitumista. Moniammatillinen yhteistyö kokoaa yhteen eri tieteenalat, ammattien edustajat ja on usein myös hallintorajat ylittävää toimintaa (2,3,4,5). Moniammatillinen toiminta on avainasemassa silloin, kun asiakkaan tilannetta tarkastellaan psyko - fyysis - sosiaalisena kokonaisuutena. Jakamalla asiantuntijuutta ja tekemällä ammattialojen rajoja ylittävää yhteistyötä voidaan ottaa huomioon asiakkaan tilanne useammasta kuin yhdestä näkökulmasta. Onnistuakseen moniammatillinen yhteistyö vaatii substanssiosaamisen lisäksi kuitenkin myös vuorovaikutusosaamista. (6, s. 34; 7) Kyse onkin laajasta työelämän vuorovaikutuksellisesta muutoksesta, jossa osaaminen nähdään myös yhteisasiantuntijuutena ja kykynä rakentaa tietoa yhdessä toisten ammattilaisten kanssa. Moniammatillisen työn onnistuminen riippuu oleellisesti eri toimijoiden kyvystä jakaa omaa asiantuntijuuttaan, kuunnella ja ymmärtää toisten esittämiä näkökulmia sekä toimia tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti yhdessä. (8) Substanssiosaamisen ja erityistaitojen lisäksi työelämässä korostuu erilaisten metataitojen, avaintaitojen sekä geneeristen tai transversaalisten taitojen kehittämisen tarve, sillä ne eivät ole helposti korvattavissa teknologialla ja niiden myötä on enemmän liikkumavaraa toimia nopeasti muuttuvissa toimintaympäristöissä (9, s. 25-26; 10, 11, s. 226; 12). Näille taidoille yhteistä on kriittinen ajattelu, luovuus, ongelmanratkaisu, päätöksenteko, aloitteellisuus, riskinarviointi ja tunteiden hallintakyky. Transversaalisiin taitoihin keskitytään yhä enemmän ja enemmän myös rekrytoinnissa. (13,14) Moniammatillinen kehittämispäivä kiinnitti huomiota työelämätaitoihin ja työhyvinvointiin Sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijat Heidi Juvonen-Jääskeläinen, Joanna Hyle, Matilda Leppäniemi ja Tiina Nurmi järjestivät syyslukukauden lopulla kehittämispäivän Metropolia Ammattikorkeakoulun HyMy-kylä-oppimisympäristössä opintojaan suorittaville hyvinvointialojen opiskelijoille osana Uudistuva innovatiivinen sosiaalialan työ -opintojaksoa. HyMy-kylä - Hyvinvointia Myllypurosta on Myllypuron kampuksella toimiva ihmislähtöinen ja ekosysteemi toimintatapaan nojautuva monialainen oppimis- ja kehittämisympäristö. Autenttisella oppimisympäristöllä mahdollistetaan opiskelijoille tulevaisuuden työelämätaitojen kehittymistä. Metropolian HyMy-kylässä toimii monialaisesti opiskelijoita, opettajia ja muita asiantuntijoita. Useat hyvinvoinnin tutkintojen opiskelijat suorittavat harjoittelunsa tai jonkin opintoihin sisältyvän projektin HyMy-kylässä. HyMy-kylä on sosiaali- ja terveyspalveluita tuottava monialainen työyhteisö. Kehittämispäivän järjestäminen oli osa kansainvälistä ITSHEC-hanketta. Hankkeen tavoitteena on kehittää transversaalisten taitojen koulutusta sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksessa Suomessa, Espanjassa ja Kroatiassa. Transversaalisilla taidoilla tarkoitetaan tässä yhteydessä: Kriittistä ja luovaa ajattelua Ihmissuhdetaitoja sekä sosiaalisia- ja tunnetaitoja Oppimaan oppimista. Kehittämispäivän tavoitteena oli ohjata AMK-opiskelijoita tunnistamaan transversaalisia taitoja ja ymmärtämään niiden merkitys monialaisessa työyhteisössä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen sekä työhyvinvoinnin kannalta. Kehittämispäivän osallistujat tulivat HyMy-kylästä eri opiskelualoilta. Työhyvinvoinnin kannalta on merkityksellistä, että työntekijät ja työyhteisöt kokevat työn teon mielekkääksi ja palkitsevaksi sekä elämänhallintaa tukevaksi. Työn on oltava turvallista, terveellistä ja tuottavaa. Työhyvinvointiin vaikuttavat myös työntekijän ammattitaito ja työorganisaation johtaminen. Työn hallinta, työnilo ja innovatiivisuus kulkevat käsi kädessä. (15,16) Työyhteisön tunneilmasto on hyvin merkityksellinen esimerkiksi työn tuottavuuden kannalta, ja myönteisen työhyvinvoinnin kokemukset ovat selkeästi yhteydessä työyhteisöllisiin voimavaroihin (17,18). Moniammatillinen työtapa voi edistää monin tavoin asiakastyön hallintaa, asiakastyön kannalta keskeisiä yhteistyösuhteita ja työntekijän hyvinvointia. Kun asioita jaetaan useiden toimijoiden kesken yhdessä, niiden kuormittavuus vähentyy ja oma osaaminen laajenee. Nämä seikat edellyttävät toisaalta myös yhteistyösuhteiden vaalimista. (19, s. 235) Nopeasti muuttuvissa ympäristöissä työelämän organisaatioiden on kyettävä omaksumaan ja oppimaan jatkuvasti uutta. Transversaalisten taitojen onkin nähty olevan merkittävässä roolissa elinikäisen oppimisen kannalta. (20,21,22,23,24) Kehittämispäivässä tarkasteltiin ja pohdittiin transversaalisia taitoja ja työhyvinvointia sekä teoreettisesta näkökulmasta että toiminnallisesti työskennellen. Teoriaosuuden jälkeen moniammatillinen opiskelijaryhmä pääsi haastamaan toistensa ymmärrystä transversaalisista taidoista muun muassa sanaselityspelin muodossa. Vaikka kyse on leikkimielisestä lähestymistavasta, kehittyy samalla opiskelijan ymmärrys siitä, miten toisen alan opiskelija käsittää esimerkiksi kriittisen ajattelun, luovuuden tai ihmissuhdetaidot. Transversaalisten taitojen käyttöä pohdittiin moniammatillisissa opiskelijapienryhmissä eri näkökulmista: Mitä hyötyä transversaalisista taidoista on sosiaali- ja terveysalan työssä, voiko taitojen käyttämiseen sisältyä riskejä, mitkä taidot ovat jo tutumpia ja mitkä vaativat enemmän kehittymistä, miten taitoja voisi hyödyntää uudella tavalla, ja miten transversaalisia taitoja on hyvä hyödyntää jatkossa. Opiskelijaryhmät pääsivät myös yhdessä pohtimaan ja ideoimaan, minkälaiset asiat tukevat työhyvinvointia HyMy-kylässä. Kehittämispäivän suunnittelu, toteutus ja arviointi on yksi esimerkki siitä, miten työelämätaitoihin ja työhyvinvointiin liittyviä teemoja voidaan yhteisesti tarkastella ja kehitellä edelleen moniammatillisessa työyhteisössä. Lisäksi päivän toteutustapa tuki HyMy-kylän moniammatillisen opiskelijaryhmän keskinäistä ryhmäytymistä, mikä voi edesauttaa opiskelijoiden moniammatillista vuorovaikutusta ja yhteistyötä jatkossa. Moniammatillisen työn tulokset riippuvatkin osallistujien sitoutuneisuudesta yhteistyöhön (25). Moniammatillisen työyhteisön kulmakivet Opiskelijoiden kehittämispäivästä antaman palautteen mukaan ryhmätyöskentelyssä pääsi käsittelemään työelämässä tärkeitä transversaalisia taitoja ja työhyvinvointia syvällisemmin sekä oppimaan uutta toisten kanssa keskustellen. Oppimisen, kehittymisen ja hyvinvoinnin kannalta onkin oleellista, että ihmisellä on ymmärrys siitä kokonaisuudesta ja ympäristöstä, missä hän toimii, ja että hän tuntee yhteenkuuluvuutta toisten kanssa sekä mahdollisuutta vaikuttaa asioihin (26, s. 27-32). Moniammatillisen työn vaikuttavuus syntyy ennen kaikkea yhteistoiminnassa (27, s. 227). Yhteinen keskustelu, yhteistyö ja luottamus lisäävät parhaimmillaan yhteisöllistä toimintakykyä sekä innovatiivisuutta. Tämän päivän ja tulevaisuuden työelämässä kollektiiviset mutta moninaisuutta kunnioittavat toimintamallit sekä yhteisöllisyys ovat merkittäviä voimavaroja työyhteisöissä. (28, s. 19; 29) Näitä asioita tukevaan toimintakulttuurin luomiseen, edistämiseen ja ylläpitämiseen on hyvin tärkeää perehtyä jo opiskeluaikana. Transversaalisten taitojen sisällyttäminen korkeakouluopintoihin jatkuu edelleen hanketoimintana Metropolian sosiaalialan tutkinnoissa ja HyMy-kylässä osana TKIO-toimintaa. Kirjoittajat Katriina Rantala-Nenonen, Eija Raatikainen, Heidi Juvonen-Jääskeläinen, Joanna Hyle, Matilda Leppäniemi ja Tiina Nurmi. Katriina Rantala-Nenonen ja Eija Raatikainen toimivat opettajina Metropolian sosiaalialan tutkinnoissa sekä sosiaalialan ja pedagogisen kehittämisen hankkeissa. Heidi Juvonen-Jääskeläinen, Joanna Hyle, Matilda Leppäniemi ja Tiina Nurmi ovat valmistuneet sosiaalialan (ylempi AMK) -tutkinnosta vuosina 2021-2022. Lue lisää ITSHEC-hankkeesta ja HyMy-kylästä Lähteet Kokkinen, Lauri 2020 (toim.). Hyvinvointia työstä 2030-luvulla – Skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä. Helsinki: Työterveyslaitos. Efstathiou S. & Mirmalek, Z. 2014. Interdisciplinarity in Action. Teoksessa Cartwright, N. & Montuschi, E. (toim.). 2014. Philosophy of Social Science: A New Introduction. Oxford University Press, USA. 233-248. Isoherranen, K. 2012. Uhka vai mahdollisuus: moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Akateeminen väitöskirja. Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 2012:18. Sosiaalipsykologia. Helsinki: Unigrafia. Mönkkönen, K. & Leinonen, L. & Arajärvi, M. & Hovatta, A.-E. & Tusa, N. & Salokangas, K. 2019. Moniammatillisen vuorovaikutuksen tarkastelua. Teoksessa Mönkkönen, K. & Kekoni, T. & Pehkonen, A. (toim.) Moniammatillinen yhteistyö. Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. E-kirja. Helsinki: Gaudeamus. 33–60. WHO 2010. Framework for Action on Interprofessional Education & Collaborative Practice. Geneve:WHO. Mönkkönen, K. & Leinonen, L. & Arajärvi, M. & Hovatta, A.-E. & Tusa, N. & Salokangas, K. 2019. Shackleton, J. & Messenger, S. (2021). THE WORLDSKILLS RESPONSE TO TRANSVERSAL SKILLS. Journal of Supranational Policies of Education (JoSPoE), (13), 168–190. Mönkkönen, K. & Kekoni, T. 2020. Monitoimijaisuus työntekijän voimavarana ja haasteena. Teoksessa Hujala, A. & Taskinen, H. 2020 (toim.) Uudistuva sosiaali- ja terveysala. Tampere: Tampere University Press. Kokkinen, L. 2020 (toim.). Looney, J. & Michel, A. 2014. KeyCoNet-verkoston päätelmät ja suositukset laaja-alaisen osaamisen kehittämistä koskevan toimintapolitiikan vahvistamisesta. Tiivistelmä. Bryssel: European Schoolnet Mönkkönen, K. & Kekoni, T. 2020. Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2021. Transversaalit taidot ammatillisen kasvun jäsentäjänä. Teoksessa Jakonen, M., Houni, P., Mutanen, A., Halonen, I. & Aali, P. (2021). Työn järjestyksiä. YFI julkaisuja.11. Jyväskylän yliopisto. Isacsson, A. & Salonen, A. & Guilland, A. 2016. Transversaaliset taidot tulevaisuuden ammattikorkeakoulun mahdollisuutena. Teoksessa Nokelainen, P. & Pylväs, L. & Rintala, H. (toim.). Ammattikasvatuksen aikakausikirja. Uusi oppimisympäristö tutkimus- ja kehittämisyhteisönä. Ammattikoulutuksen tutkimusseura OTTU ry. 61–67. Shackleton, J. & Messenger, S. (2021). Sosiaali- ja terveysministeriö 2022. Työhyvinvointi. Työterveyslaitos 2022. Työhyvinvointi ja työkyky. Järvilehto, Miia 2020. Neljä faktaa tunteista työssä. Filosofian akatemia. Saatavana osoitteessa Mänttäri-van der Kuip, M. (2015). Sosiaalityöntekijöiden työyhteisölliset voimavarat subjektiivisen työhyvinvoinnin selittäjänä kunnallisessa sosiaalihuollossa. Työelämän tutkimus, 13 (1), 3-19. Mönkkönen, K. & Kekoni, T. 2020. Isacsson, A. & Salonen, A. & Guilland, A. 2016. Looney, J. & Michel, A. 2014. OECD 2019. OECD Future of Education and Skills 2030. Conceptual learning framework. OECD 2021. OECD Skills Outlook 2021. Learning for Life. Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2021. Interprofessional Approach for Transversal Skills in Higher Education. Mönkkönen, K. & Leinonen, L. & Arajärvi, M. & Hovatta, A.-E. & Tusa, N. & Salokangas, K. 2019. Kokkinen, Lauri 2020 (toim.). Mönkkönen, K. & Kekoni, T. 2020. Kokkinen, Lauri 2020 (toim.). Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2022. Trust as a transversal skill. Tikissä
Katriina Rantala-Nenonen
päätoimittaja
Lehtori, YTM
katriina.rantala-nenonen@metropolia.fi
p. 040 641 8303
Hilla Niemi
koulutussuunnittelija
hilla.niemi@metropolia.fi
p. 050 567 8049
Eveliina Korpela
Lehtori:suomen kieli ja viestintä, FT
eveliina.korpela@metropolia.fi
p. 040 641 8336
Toimituskunta toimittaa blogin sisällöt ennen niiden julkaisua. Uudistuva sosiaalialan osaaminen –blogin toimituskunta on aloittanut työnsä 15.6.2018.
Ammatillinen koulutus asiakaslähtöisyys Asiakkaan oikeudet Ehkäisevä lastensuojelu Eija Raatikainen empatia Etiikka Henkilökohtainen budjetointi hyvinvointi Hyvinvointipolitiikka ikäihmiset Kasvatus Kehitysvammaisten palvelut Kelpoisuusehdot Kotihoito Koulu Lapsiperheiden palvelut Lastensuojelu Maahanmuuttaja Metropolia ammattikorkeakoulu Moniammatillinen yhteistyö nuoret Nuorten hyvinvointi Opinnäytetyöt Osaaminen Osallisuus Perhepolitiikka Päivähoito Sirkka Rousu Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen sosiaaliala sosionomi Sosionomi ylempi AMk-tutkinto Sote-uudistus Syrjäytyminen Työhyvinvointi Työllisyys Työttömyys Vaikuttavuus valinnanvapaus Vanhemmuus Varhaiskasvatus vuorovaikutus Yhdenvertaisuus Ylempi amk-tutkinto