Vuosi: 2022
Neuvola median valokeilassa – Asiakkaiden kokemuksia neuvolatoiminnasta
Tänä vuonna saamme kiittää suurta menestystä saavuttanutta 100-vuotiasta neuvolatoimintaa. Neuvolat saivat alkunsa Arvo Ylpön sekä Mannerheimin lastensuojeluliiton toimesta. Neuvolat ovat onnistuneet vähentämään äitiys- ja lapsikuolleisuuden määrää, ja tänä päivänä neuvolat tavoittavat lähes jokaisen lasta odottavan perheen Suomessa (Sosiaali- ja terveysministeriö 2022; ks. Katsaus neuvolatoiminnan historiaan, Korppi-Tommola 2022) Neuvolan keskeinen tehtävä on perheiden kokonaisvaltaisen terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, ylläpitäminen sekä lapsen kasvun ja kehityksen tukeminen. Kuinka nämä lopulta näyttäytyvät asiakkaille? Neuvolan juhlavuoden kunniaksi esittelemme tässä blogikirjoituksessa sitä, millaisia asiakaskokemuksia suomalaisesta neuvolajärjestelmästä valtamedia on nostanut viime vuosina esiin. Valtamedioiksi valikoitui Iltalehden, Ilta-Sanomien, Ylen, Aamulehden, Helsingin Sanomien, Turun Sanomien ja Vantaan Sanomien artikkelit vuosilta 2016–2022. Artikkeleissa nousi esille pääteemoja, joita tarkastelimme tutkitun tiedon valossa. Yksilöllinen kohtaaminen tukee perheiden hyvinvointia Perheet ovat olleet tyytyväisiä neuvolasta saamaansa tukeen, lisäksi he ovat olleet kiitollisia palveluiden maksuttomuudesta. Neuvolapalvelut ovat pääosin koettu hyvinä ja terveydenhoitajat kannustavina sekä asiantuntevina. Yksilöllinen ja asiallinen kohtaaminen sekä neuvolasta saatu tuki nostettiin tärkeänä esille (Flinck ym. 2019). ’’Suomen neuvola on ihan mieletön instituutio! Turvallinen, perusteellinen, tehokas, humanistinen, joustava ja asiantunteva'’ (Hietala 2016, Iltasanomat) Näin neuvolan hehkutus näkyi mediassa. Mediassa kehuttiin neuvolaa vanhemmuuden sekä vanhempien mielenterveyden tukijana (Hietala 2016; Oksanen 2021 (www. iltalehti.fi). Helsingin Sanomien artikkelissa nostettiin esiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiakastyytyväisyyskyselyjen tuloksia, joissa todettiin perheiden olevan tyytyväisimpiä perheen ja terveydenhoitajan väliseen vuorovaikutukseen, tuttuuteen, sekä luottamuksellisuuteen (Hakulinen ym. 2021). (Lisää aiheesta; Asiakastyytyväisyyskyselyn tulokset, THL) Neuvolaa arvostetaan ohjaajana ja neuvojana, mutta toisaalta perheet toivovat, että ohjauksen sisältöjen yhteneväisyyteen kiinnitettäisiin enemmän huomiota. Vanhemmat toivovat, että heidät kohdattaisiin yksilöllisemmin ja terveydenhoitajalla ja lääkärillä olisi enemmän aikaa keskustella muun muassa parisuhteesta, vanhemmuudesta, lasten psykososiaalisesta kehityksestä sekä kasvatuksesta. Lisäksi vanhemmat odottavat tulevansa kohdatuksi tasa-arvoisesti ja kunnioittavasti. (Flinck ym. 2019.) ’’Jokainen kohtaamani terveydenhuollon ammattilainen on ollut asiantunteva ja ystävällinen, mutta me olemme olleet toisillemme täysin vieraita. Äitinä ei ole helppo myöntää, että olen väsynyt tai tarvitsen apua. Nyt tämänlaista keskustelua ei ole päässyt edes syntymään, sillä tutustuminen aloitetaan joka kerta alusta.’’ (Huolestunut vanhempi 2022, Vantaan Sanomat) Isien kohtaamiseen tulisi panostaa yhä enemmän Useissa mediakirjoituksissa isät toivat esille sitä, ettei heitä kohdattu tasavertaisina vanhempina. Isät toivovat, että heitä ja heidän ajatuksiaan huomioitaisiin enemmän, eivätkä he jäisi vain sivustakuuntelijoiksi. Tätä ilmiötä tukee vuonna 2017 tehty tasa-arvoa käsittelevässä barometri, jossa lähes puolet vastanneista isistä koki, ettei heidän asemansa perhettä koskevissa palveluissa ollut samalla viivalla naisten asemaan nähden (Attila ym. 2018). ”Monessa tilanteessa olen miettinyt, että hei, minäkin olen täällä!” (Rasi 2021, Ilta-Sanomat) Neuvolapalveluita pyritään kehittämään isämyönteisempään suuntaan. Hyvä lähtökohta perheen kohtaamiselle on huomioida isät tasavertaisina vanhempina. Isiä pyritään yhä enemmän saamaan mukaan neuvolavastaanotoille. On tärkeää osallistaa isät neuvolakäynneillä ja kannustaa heitä mukaan perhevalmennuksiin. Joissakin neuvoloissa on järjestetty iltavastaanottoja, jotta isät pääsisivät helpommin osallistumaan käynneille. Lastenneuvolan puolella iseihin voi kiinnittää erityistä huomiota esimerkiksi järjestämällä isä-vauva -ryhmiä. (Koivumäki 2011.) Asiakkaat toivovat hoitajien vaihtuvuuteen muutosta Mediassa vanhemmat ovat tuoneet esille tyytymättömyyttä terveydenhoitajien vaihtuvuuteen. Perheille on tärkeää tulla nähdyiksi ja kuulluiksi. Tutuksi tulleen terveydenhoitajan kanssa koettiin vaikeista asioista puhuminen luontevana (Flinck ym. 2019). Terveydenhoitajan ja asiakkaan välille muodostunut luottamussuhde mahdollistaa varhaisen avun ja tuen tarpeen tunnistamisen (Rautio 2016: 64–66). ‘’ Usein joudun selittämään asioita uudelleen, sillä välillä kaikkia asioita ei ole kirjattu edes ylös. Jos olisi aina sama työntekijä, ei tarvitsisi alusta asti kertoa esimerkiksi vauvan vatsavaivoista. Sama työntekijä osaisi myös verrata, miten tilanne on muuttunut edellisestä käynnistä’’ (Terävä 2022, Yle) Neuvolan tehtävä tunnistaa perheiden tuen ja avun tarve on myös haasteellinen, sillä kaikki vanhemmat eivät halua kertoa ongelmistaan neuvolassa tai kaunistelevat tilannetta näyttäen parhaat puolensa käynnillä. Toisaalta vanhemmat eivät itsekään tunnista kaikkia tuen tarpeitaan, esimerkiksi masennusta. Yleinen puhe neuvolasta ja esimerkiksi se, mitä kuullaan muiden kertovan, vaikuttaa myös siihen, millaisia käsityksiä ja odotuksia vanhemmilla on neuvolaa kohtaan. Ensikohtaaminen neuvolassa on keskeinen luottamuksen rakentumiselle terveydenhoitajaa ja koko neuvolajärjestelmää kohtaan. (Rautio 2016: 64.) Kehittämiskohteiden tunnistaminen mahdollistaa neuvolapalveluiden kehittymisen Mediassa neuvolatoimintaa hehkutettiin, mutta myös kehittämiskohteita haluttiin nostaa esiin. Kiitosta sai erityisesti hoitajien ystävällisyys, tuttuus ja luottamuksellisuus. Neuvolan rooli vanhemmuuden tukemisessa nähtiin myös tärkeänä. Kehittämiskohteina esiin nousivat erityisesti isien vähäinen huomioiminen, hoitajien vaihtuvuus, sekä yksilöllisen kohtaamisen puute. On tärkeää, että näitä kehittämiskohteita tunnistetaan, jotta niihin voidaan yrittää vaikuttaa jatkossa. Toivomme blogikirjoituksen tavoittavan neuvolassa työskentelevät terveydenhoitajat ja neuvolatyöstä kiinnostuneet, jotka voisivat saada innostusta omien työtapojen kehittämiseen, esimerkiksi kiinnittämällä jatkossa enemmän huomiota isien tasa-arvoiseen kohtaamiseen. Pidetään yhdessä huolta siitä, että vielä tulevaisuudessakin saamme nauttia neuvolatoiminnan moninaisuudesta ja olla edelläkävijöitä perheiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukijoina. Yhdessä saamme paljon enemmän aikaan kuin yksin! Kirjoittajat: Sanna Halonen, Viivi Laitila, Eveliina Vallinkoski, Jenna Äkräs Sairaanhoitaja (AMK), Terveydenhoitajaopiskelija (AMK), Metropolia-Ammattikorkeakoulu Blogikirjoitus on kirjoitettu kehittämistyön tuotoksena, jonka tavoitteena oli tunnistaa valtamediasta esille nousseita neuvolan asiakkaiden kokemuksia sekä kehittämiskohtia ja näiden pohjalta tuoda esiin terveydenhoitajan työn kehittämismahdollisuuksia. Lähteet: Attila, Henna & Pietiläinen, Marjut & Keski-Petäjä, Miina & Hokka, Päivi & Nieminen, Markku 2018. Tasa-arvobarometri 2017. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 8/2018. Viitattu 14.11.2022. Flinck, Aune & Rantanen, Heidi & Paavilainen, Eija 2019. Äitien kokemuksia neuvolapalveluista ja neuvolan kyselylomakkeista - Analyysi äitien kirjoituksista sosiaalisessa mediassa. Yhteiskuntapolitiikka 84(3), 323–332. Viitattu 14.11.2022. Hakulinen, Tuovi & Korpilahti, Ulla & Mäenpää, Tiina. 2021. Tuttu terveydenhoitaja neuvolassa on perheen tuki. Helsingin Sanomat 25.8.2021. Viitattu 14.11.2022. Koivumäki, Terhi 2011. Isien kokemuksia isyyden muuttumisesta, lastenneuvolasta ja terveysneuvonnasta. Pro Gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Hoitotiede. Terveystieteiden yksikkö. Rasi, Maarit 2021. Jerry, 29, on koti-isä, jolla on viesti muille suomalaisille: ”Monessa tilanteessa olen miettinyt, että hei, minäkin olen täällä!”. Ilta-Sanomat 1.2.2021. Viitattu 14.11.2022. Rautio, Susanna 2016. Neuvolan perhetyö vanhemmuuden varhaisena tukena ja yhteistyönä. Väitöskirja. Jyväskylä: University of Jyväskylä. Education, Psychology and Social Research. Viitattu 14.11.2022. Terävä, Hanna 2022. Kun yksinhuoltaja Onerva Cortés, 19, pyysi neuvolasta keskusteluapua, kukaan ei reagoinut – asiantuntijat löytävät neuvoloista korjattavaa. Yle 22.5.2022. Viitattu 14.11.2022.
Transversaalisia taitoja tarvitaan uudistuvassa työelämässä sosiaali- ja terveysaloilla
Uudistuva sosiaali- ja terveysala -seminaari 2022 teki näkyväksi laaja-alaisten taitojen merkityksen uudistuvassa työelämässä. Seminaarin kantava teema oli transversaaliset taidot ja Metropolian kansainvälinen ITSHEC-hanke. YAMK-opiskelijaryhmä kertoi taitojen kehittymisestä osana sosiaalialan asiantuntijuutta. Uudistuva sosiaali- ja terveysala -seminaari on Metropolia Ammattikorkeakoulun ylemmän tutkintojen opiskelijoiden ja opettajien järjestämä seminaari. Vuonna 2022 järjestetty seminaari oli järjestyksessään yhdeksäs. Seminaarin pääteemana oli uudistuva työelämä ja transversaaliset taidot. Transversaalisilla taidoilla tarkoitetaan kriittistä ja luovaa ajattelua, ihmissuhdetaitoja sekä vuorovaikutus- ja tunnetaitoja ja oppimaan oppimista. Taitojen sisällyttämistä sosiaali- ja terveysalan opintoihin kehitetään Metropolian kansainvälisessä Erasmus+ -rahoitteisessa ITSHEC-hankkeessa (Integration of transversal skills into health and social care higher education and curriculum (1). ITSHEC-hanketta toteuttavat Metropolia Ammattikorkeakoulu sekä kumppanikorkeakoulut ja yliopistot. Yhteistyökumppaneita ovat Espanjasta Universitat Pompeu Fabra, Escola Superior D’infermeria del Mar ja Immersium Studio Barcelona ja Kroatiasta University of Split. Hankkeen projektipäällikkö on PhD Nathàlia Rosa Universitat Pompeus Fabra -korkeakoulusta. Transversaalit taidot muuttuvassa työelämässä Uudistuva sosiaali- ja terveysala -seminaarin ohjelma (2) sisälsi asiantuntijaluentoja ja opiskelijoiden paneelikeskustelun. Transversaalisten taitojen merkitys työelämässä korostui päivän puheenvuoroissa. Työterveyslaitoksen tutkimuspäällikkö Anu Järvensivu kertoi uudistuvasta työelämästä ja moninaisista urapoluista sekä siitä, miten muuttuva työelämä vaatii ketteryyttä ja joustavuutta erilaisista ratkaisuista toteuttaa etä- tai lähityötä tai oppia uutta. Työmuotoja on tulevaisuudessa enemmän ja mahdollisuus tehdä osa-aika, projekti- tai vuokratyötä voi nousta merkittäväksi. Myös taloussuhteiden vaikutukset saattavat vaikuttaa työntekijöiden työtehtävien ja uusien ammattinimikkeiden kehitykseen. Työelämässä saattaa muodostua lyhytkestoisesti toimivia tiimejä, jotka muotoutuvat taas uudelleen, kun tietty työtehtävä on saatu päätökseen. (3.) Laaja-alaisille ja siirrettäville eli transversaalisille taidoille on siis tarvetta substanssiosaamisen rinnalla. Metropoliasta yliopettaja Eija Raatikainen ja lehtori Katriina Rantala-Nenonen kuvasivat transversaalisten taitojen sisällyttämistä sosiaalialan YAMK-tutkinnon ammatillisen kasvun opintoihin (4) sekä esittelivät hankkeessa kehitettyä transversaalisten taitojen pedagogista viitekehystä, joka sisältää osaamistavoitteet TS -taidoille sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa (5). Hankkeen projektipäällikkö Nathália Rosa kertoi hankkeessa tehdystä kartoituksesta, jossa selvitettiin transversaalisten taitojen tunnettuutta eri sosiaali- ja terveysalan koulutuksissa hankkeen kohderyhmäkorkeakouluissa. Lopuksi sosionomi (YAMK) -opiskelijat kertoivat paneelikeskustelussaan, miten he olivat syventäneet osaamistaan transversaalisista taidoista ITSHEC-hankkeessa. Opiskelijoiden käytännön kokemuksia Opiskelijoiden paneelikeskustelu seminaaripäivän päätteeksi oli päivän parasta antia. Opiskelijat kuvasivat, miten he olivat omaksuneet transversaalisia taitoja opintojen aikana, mikä merkitys taidoilla on ja miten he aikovat hyödyntää oppimaansa tulevaisuudessa. Opiskelijat kertoivat syventäneensä ymmärrystään TS-taidoista kansainvälisessä Barcelonan kumppanikorkeakoulun järjestämässä kesäkoulussa (6) sekä toteuttaessaan työhyvinvointipäivät HyMy-kylän opiskelijoille (7, 8). Barcelonan kesäkoulussa saaduista opeista opiskelijat olivat nauhoittaneet podcastin (9). Kaikissa toteutuksissa oli omat oppimiskokemuksensa. Yhteisesti opiskelijat kokivat itsetuntemuksen korostuvan TS-taitojen omaksumisessa ja olevan sen erityisen tärkeää sosiaalialan ammattilaisille. Tulevaisuudessa koettiin taitojen olevan hyödyllisiä niin oman ammatillisen kehityksen, itsetuntemuksen, digitalisaation tai laajemmin oman elämän näkökulmasta. Kirjoittaja Toni Piispa, sosionomi ylempi AMK -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Integration of transversal skills into health and social care higher education and curriculum. Viitattu 9.11.2022. Uudistuva sosiaali- ja terveysala -seminaari. Muuttuva työelämä ja transversaaliset taidot sosiaali- ja terveysalalla. Seminaarin ohjelma. Viitattu 9.11.2022. Järvensivu, A. 2022. Muuttuvat työurat ja työnteon yhteisöt. Luento Uudistuva sosiaali- ja terveysala -seminaarissa. 8.11.2022. Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2021. Transversaalit taidot ammatillisen kasvun jäsentäjänä. Teoksessa Jakonen, M., Houni, P., Mutanen, A., Halonen, I. & Aali, P. 2021. Työn järjestyksiä. YFI julkaisuja.11. Jyväskylän yliopisto.Viitattu 28.11.2022. Raatikainen, E & Rantala-Nenonen K. Pedagogical framework. In: Carrió M, Rosa N, coordinators. Learning strategies to promote transversal skills on health and social care studies: a methodological guide. Barcelona: ITSHEC; 2022. p. 7-20. “Transversal skills for humanization of technology for health and social wellbeing” – International Summer School by ITSHEC. News 26.7.2022. Viitattu 28.11.2022 Rantala-Nenonen, K., Raatikainen, E., Juvonen-Jääskeläinen, H., Hyle, J., Leppäniemi, M. & Nurmi, T. 2022. Transversaaliset taidot ovat moniammatillisen työyhteisön perusta. Uudistuva sosiaalialan osaaminen -blogi. Viitattu 28.11.2022. Raatikainen, E., Rantala-Nenonen, K, Eloranta, N., Häärä, T., Pihlajaniemi, T., Pridham, M. & Raatikainen, M. 2022. Peer learning and cooperative learning support students’ transversal skills development in interprofessional and multicultural context. Uudistuva sosiaalialan osaaminen -blogi. Viitattu 28.11.2022. Ali-Alha, M., Ilomäki, I., Raatikainen, M. & Väänänen, S. 2022. Summer School Barcelonassa - Transversaaleja taitoja harjoittelemassa. MetroPodia Podcastit. Viitattu 28.11.2022.
Asiakkaan toimijuuden vahvistaminen vammaisten sosiaalityön asiakasohjauksessa
Suomen vammaispolitiikka perustuu ihmisoikeuksien turvaamiseen. Politiikan ohjenuorana on vammaisten ihmisten osallisuus yhteiskunnassa ja päätöksenteossa, itsemääräämisoikeus, syrjimättömyys, yhdenvertaisuus sekä tarvittavat yksilölliset palvelut ja tuki. Vammaispolitiikassa otetaan huomioon YK:n vammaissopimus sekä perustuslaki. Hallitusohjelman mukaan Suomi sosiaalisesti kestävänä hyvinvointivaltiona huomioi vammaisten ihmisten mahdollisuuden itsenäiseen elämään ja osallisuuden toteutumisen (1). Kartoitimme opinnäytetyössämme sitä, miten vammaisten henkilöiden toimijuus toteutuu Helsingin kaupungin vammaisten sosiaalityön asiakasohjauksessa. Keräsimme tietoa asiakkailta teemahaastattelun avulla sekä sosiaalityöntekijöiltä kyselyllä. Opinnäytetyömme tavoitteena oli asiakkaan toimijuuden vahvistuminen. Kehittämistilaisuudessa asiakkaat ja sosiaalityöntekijät miettivät yhdessä tulevaisuuden asiakasohjauksen toimintatapoja. Opinnäytetyön tavoitteena oli myös välittää saatua tietoa Helsingin kaupungin vammaisten sosiaalityöhön. Toimijuus ja sen vahvistaminen Vammaisten sosiaalityön sosiaalityöntekijä on usein asiakkaalle ainoa ja lähin vammaispalveluiden edustaja. Sosiaalityöntekijällä on siis suuri merkitys toimijuuden toteutumisessa asiakasohjauksen eri vaiheissa. Tasavertainen suhde asiakkaan ja sosiaalityöntekijän välillä mahdollistaa toimijuuden toteutumisen paremmin asiakasohjaustilanteessa. Asiakkaan toimijuus vammaisten sosiaalityön asiakasohjaustilanteessa pitää sisällään muun muassa itse valitut palvelut, osallistumisen, päätöksentekoon vaikuttamisen, palvelun kehittämisen, sekä sitoutumisen. Hyvinvointiyhteiskunnassa sosiaali- ja terveyspalveluilla on merkittävä rooli asiakkaan toimijuuden vahvistamisessa. Toimijuuden vahvistaminen yksilötasolla voi yhdistää palveluita ja eri toimijoita, sekä uudistaa palvelujärjestelmää. Osallisuutta vahvistaessa tulisi kiinnittää erityisesti huomiota kaikista heikoimmassa asemassa oleviin henkilöihin, joihin vammaiset usein myös kuuluvat. Jos kyetään mahdollistamaan juuri näiden heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden osallisuutta ja nämä henkilöt kykenevät toimimaan ja vaikuttamaan, edellytykset osallistaa muita ovat luultavasti myös olemassa (2). Sosiaalityön palveluita käyttävä vammaispalveluiden asiakkaan osallisuuden toteutuminen on lain säätämä lähtökohta. Asiakasohjaustilanteissa huomioidaan sosiaalityöntekijän sekä asiakkaan asiantuntijuus. (3, s. 137.) Onnistuneen ja toimijuutta vahvistavan asiakasohjaustilanteen lähtökohtana tulee olla asiakkaan tarpeet sekä hänen henkilökohtaiset resurssinsa, joiden pohjalta palvelun sisältö ja tavoitteet rakentuvat. Toimijuuteen liittyy hyvin usein asiakkaan subjektiivinen kokemus palvelunsa tarpeesta ja palvelun tulisikin näin ollen olla asiakaskeskeistä, eikä asiantuntijalähtöistä. (4, s. 125-144.) Asiakasohjaus Asiakasohjaustilanteessa on tavoiteltava tilannetta, jossa asiakas saa riittävästi tietoa ja hallitsee omaan elämäänsä ja omiin palveluihinsa liittyviä osa-alueita. Omien palveluiden hallitsemiseksi tulee asiakasohjaustilanteessa toteutua ainakin neljä kokonaisuutta, joista ensimmäinen on asiakkaan osallistuminen omien tarpeidensa määrittelyyn, palvelun laatuun, sekä sen muotoon. Toiseksi asiakkaalla tulisi olla aito mahdollisuus valintojen tekemiseen asiakasohjaustilanteessa. Opinnäytetyömme tulosten mukaan vammaisilla asiakkailla saattaa olla vain yksi tai muutama rajoitettu vaihtoehto valittavanaan. Kolmanneksi asiakkaalla tulee olla ulottuvillaan riittävästi tietoa ja tukea tiedon ymmärtämiseksi. Asiakkaan olisi hyvä saada tietoa myös valintansa vaikutuksista hänen elämäänsä ja normaaliin arkeensa. Neljänneksi asiakkaalla tulisi olla mahdollisuus osallistua palveluiden kehittämiseen sekä suunnitteluun. Päätökset tehtäisiin perustuen asiakkaan tarpeisiin ja asiakkaalla on mahdollisuus vaikuttaa resurssien jakautumiseen palveluissaan (5, s. 82-85). Opinnäytetyömme tulosten perusteella Helsingin kaupungin vammaisten sosiaalityön asiakasohjauksen asiakkailla on halu tehdä valintoja sekä vaikuttaa omiin palveluihinsa. Asiakasohjaustilanteeseen kaivataan kuitenkin erilaisia tapoja vaikuttaa. Asiakasohjaustilanteeseen kaivataan myös apua ja apuvälineitä, jotta voidaan huomioida asiakkaiden yksilölliset tavat kommunikoida ja ottaa vastaan tietoa. Mitä toimijuutta vahvistava asiakasohjaus vaatii organisaatiolta ja työntekijältä? Tulosten perusteella toimijuutta vahvistava asiakasohjaus tulee sisältää vammaisten sosiaalityön asiakkaiden ja siellä työskentelevien sosiaalityöntekijöiden mukaan seuraavia seikkoja. Organisaatiotasolta vaaditaan, että se Mahdollistaa asiakasohjaustilanteessa tehdyn suunnitelman toteutumisen Mahdollistaa asiakkaan ja sosiaalityöntekijän säännölliset tapaamiset Tarjoaa yhdessä asiakkaan kanssa kehitettyjä ja monipuolisia palveluvaihtoehtoja Mahdollistaa sen, että asiakas voi vaikuttaa organisaation tasolla sekä palveluiden kehittämisessä. Sosiaalityöntekijältä ja asiakkaalta vaaditaan sitä, että he Tapaavat kasvokkain paikoissa, joihin molempien on helppo ja mukava tulla Pitävät yhteyttä toisiinsa säännöllisesti yhdessä sovitulla tavalla Antavat toisilleen eri tavoin palautetta Tapaavat kasvokkain paikoissa, joihin molempien on helppo ja mukava tulla Ymmärtävät toinen toisiaan Luovat yhdessä asiakasohjaustilanteesta positiivisen kokemuksen molemmille. Kirjoittaja Kim Lautamo, sosionomi (ylempi AMK) Kirjoitus perustuu opinnäytetyöhön: Henna Harju ja Kim Lautamo 2022. Asiakkaan toimijuuden vahvistuminen Helsingin kaupungin vammaisten sosiaalityön asiakasohjauksessa. Lähteet STM 2021.Sosiaali- ja terveysministeriön muistio STM 2021-00102. THL 2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Heikommassa asemassa olevien osallisuus. Verkkosivut. Strandman, Kristiina & Palo, Miia 2017. Dialogi yhteiskehittämisen ytimessä. Teoksessa Pohjola, Anneli & Kairala, Maarit & Lyly, Hannu & Niskala, Asta (toim.). Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tampere: Vastapaino. 129–146. Seppänen-Järvelä, Riitta & Syrjä, Vesa & Juvonen-Posti, Pirjo & Pesonen, Sanna & Laaksonen, Maire & Tuusa, Matti & Savinainen, Minna & Henriksson, Mikko 2015. Yhteistoimintaa ja yksilöllisiä valintoja kuntoutumisen polulla. Kelan työhönkuntoutuksen kehittämishankkeen tapaustutkimus. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 141. Helsinki: Kelan tutkimusosasto. Konciulek, John F. 2000. Implications of Consumer Direction for Disability Policy Development and Rehabilitation Service Delivery. Journal of Disability Policy Studies vol. 11.
Tunteiden jakaminen keventää työkuormaa
Sosiaali-, terveys- ja opetusalan työntekijöiden huomattavimpia kuormitustekijöitä työssä ovat psykososiaaliset tekijät eli työtehtävään, johtamiseen, työyhteisöön ja vuorovaikutukseen liittyvät tekijät. Esimerkiksi sosiaalialalla eniten psykososiaalista kuormitusta aiheuttavat haastavat asiakastilanteet, väkivallan uhka, aikapaine ja epätyypilliset työajat (1). Työn kuormittavuus voidaan luokitella työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen liittyvien kuormitustekijöiden lisäksi työn järjestelyihin tai työn sisällöllisiin tekijöihin. Esimerkiksi opetusalalla opiskelijoihin liittyvät suuri vastuu, työn intensiivisyys, ja yksilöllisyyden vaatimukset lisäävät työn kuormittavuutta (2). Omien ja muiden ihmisten tunteiden kohtaaminen näissä vaativissa työolosuhteissa luo myös erityisen vaatimuksensa työarkeen. Sosiaalisten tekijöiden lisäksi työhön liittyvää negatiivista tunnekuormaa voi lisätä se, että työ valuu vapaa-ajalle. Eurostatin (2020) (3) mukaan lähes joka viides työntekijä on ilmoittanut työnantajan ottaneen heihin yhteyttä useita kertoja vapaa-ajalla viimeisen kahden kuukauden aikana. Hyvät tunnetaidot ja emotionaalisesti turvallinen ympäristö ovat tarpeen. Ne voivat osaltaan suojata työn kuormittavuudelta ja ylläpitää työtyytyväisyyttä. Tutkimme Tiitu-hankkeessa psykologista- ja emotionaalista turvallisuutta työssä sosiaali-, terveys- ja opetusalalla (4). Tässä tekstissä kuvataan TIITU-hankkeen[1] tutkimuksessa kuvattuja positiivisia ja negatiivisia tunteita työssä ja erityisesti sitä, millaisia tunteita työntekijät kertovat kokevansa ja mihin nuo tunteet kohdistuvat. Teksti nojautuu eläytymismenetelmän yhteen osaan. Tunteet työssä Tunteet voidaan jakaa kahteen laajaan alatyyppiin – perustunteisiin ja dynaamisiin tunneskeemoihin (basic emotion episodes and dynamic emotion-cognition interactions or emotion schemas) (5). Tunteilla on ohjaava voima ihmisen toiminnassa; ne motivoivat, lannistavat, edistävät, hidastavat tai estävät toimintaa ja vuorovaikutusta ihmisten välillä. Ne ovat mukana päätöksenteossa ja niillä on vahva kehollinen yhteys (6). Tunteet ovat kaikkialla läsnä, myös työelämässä. Tunteista ja tunteiden merkityksestä työssä on puhuttu jo pitkään (7). Ne ovat monin tavoin läsnä työpaikoilla; näyttävämmin, vähemmän näyttävämmin - tai jopa piilossa. Esimerkiksi työelämän positiiviset tunteet vaikuttavat menestymisen kannalta oleellisiin tekijöihin, kuten ihmisen positiivisiin uskomuksiin, luovuuteen, sitoutumiseen työhön, tiimityöhön ja yhteistyöhön (8). Toisaalta työpaikoilla voidaan myös heijastaa negatiivisia tunteita, kuten kiukkua työkavereihin, esihenkilöihin tai tietokoneisiin (9). Tunteiden dynaamisuudesta työpaikalla kertoo myös se, että työssä osataan myös iloita kollegoiden menestyksestä. Työssä voidaan myös rakastua. Negatiiviset tunteet työssä eivät ole vain negatiivinen asia, vaan niillä voi olla myös positiivisia vaikutuksia: negatiivinen mieliala johtaa tiedon perusteellisempaan käsittelyyn ja siten parempaan arviointiin tilanteissa, jotka ovat vaikeita ja vaativat monimutkaisia ratkaisuja (9). Tunteet siis kietoutuvat ja toimivat dynaamisesti toinen toisiaan ruokkien ja sammuttaen tai suojaten, mutta myös haastaen. Tunteilla on tärkeä sosiaalinen tehtävä yksilöllisten tarpeiden ja mieltymysten sekä sosiokulttuuristen normien ja arvojen välisessä vuorovaikutuksessa. Myös teknologisen muutoksen tuomalla muutoksella kommunikaatiossa on vahva vaikutus ihmisen tunnekokemuksiin (10). Nimetyt tunteet Tiitu -hankkeessa sosiaali-, terveys- ja opetusalan työntekijöiden tunneilmaisut liittyivät suurimmaksi osaksi asiakkaisiin tai opiskelijoihin, mutta vähemmän kollegoihin tai esihenkilöön[2]. Kerrotut tunteet luokiteltiin Geneva Emotion Whee -mittarin (GEW) avulla[3]. GEW on itsearviointiin perustuva tunnekokemusmittari (11). (Kuva 1.) Pääasialliset kerrotut tunteet olivat: turhautuminen, ärsytys ja epäilys. Niitä mainittiin useampaan otteeseen. Muita negatiivisia tunteita olivat; raivo, ahdistus, pelko ja epäreiluuden tunne. Negatiivisiin tunteisiin liitettiin haastavat asiakkaat, opiskelijat tai vahvoja negatiivisia tunteita herättäneet työtilanteet, joita ei kohdattu ja työstetty työyhteisössä, vaan ne oli siirretty työterveyshuoltoon tai työnohjaukseen. Tällaista vaikeiden tunteisen käsittelemättömyyttä kuvattiin yksinjäämisen kulttuurina. Yksinjäämisen kulttuurin lisäksi arjen työtilanteissa esille tulleet ’vastuunpakoilut’ tai tilanteiden ’koituminen sanaharkaksi’ olivat herättäneet monia negatiivisia tunteita. Tilanne on selvästi jakanut mielipiteitä toimintaohjeista eli siitä, miten olisi pitänyt toimia; kysymykset "oikeasta ja väärästä". Jotkut ovat ajautuneet sanaharkkaan, jossa kumpikin osapuoli on tullut loukatuksi sekä itse loukannut. Vastaavasti positiivisten tunteiden osalta vastaajat kuvasivat useimmiten iloa, myötätuntoa ja myötäiloa. Positiivisista tunteista tuotiin esille myös kärsivällisyys ja rauhan tunne. Positiivisia tunteita liitettiin kollegoihin ja esihenkilöön, vähemmän opiskelijoihin tai asiakkaisiin. Positiivisten tunteiden osalta tuotiin esille turvallinen tiimi, ei vain sitä, kuinka se mahdollistetaan, vaan enemmänkin se, miten turvallinen tiimi jo itsessään mahdollistaa tunteiden näyttämisen. Tiimissämme on turvallista näyttää kaikenlaisia tunteita. Hyvin laidasta laitaan tunteita! Aina äkillisestä suuttumuksesta lauhtumiseen. Hyvä fiilis välittyy porukasta ja tarttuu koko ryhmään. Onneksi läheisten kollegojen kanssa asioita voi puida pienemmällä porukalla. Ilo on helpompi jakaa yhdessä. Työntekijöiden tunneosaaminen edistää emotionaalisesti turvallista työympäristöä Tiitu-tutkimushankkeen osatulosten perusteella voi ajatella, että tunteiden monipuoliselle nimeämiselle ja niiden käsittelemiselle on tarvetta vaativassa sosiaali-, terveys- ja opetusalan työssä. Näin myös siksi, että kaikilla työyhteisöillä ei aina ole mahdollisuutta työnohjaukseen tai työyhteisön ulkopuoliseen tukeen, vaan esihenkilöt ja työyhteisöt itse ovat niitä, jotka huolehtivat työyhteisön työarjen emotionaalisiin haasteisiin vastaamisesta. Jotta työyhteisöjen emotionaalinen jalanjälki säilyisi kestävänä ja ehkäisisi työn kuormittavuutta, tarvitaan tilaa, aikaa ja rohkeutta tunteiden käsittelemiseen työssä. Emotionaalisesti turvallinen työilmapiiri mahdollistuu tunteiden tunnistamista ja sanoittamista edistävän toimintakulttuurin myötä. Eräitä mahdollisuuksia tunteiden sanoittamisen työkaluiksi voisi olla tunteiden arvioinnin työkalu GEW (Geneva Emotion Wheel) tai erilaiset digitaaliset sovellukset (esim. Emotional Tracker, MoodKit jne.). Tunteiden sanoittamiseen ja niiden reflektointiin on hyvä kiinnittää huomiota jo opintojen aikana (12), sillä se edistää tulevien sosiaali-, terveys- ja opetusalan työntekijöiden ammatillista kasvua ja kehittymistä emotionaalisesti turvallisten (13) työilmapiirien rakentajiksi. Kirjoittaja Eija Raatikainen, yliopettaja (KT), laillistettu sosiaalityöntekijä, coordinator (ERASMUSplus), Sosiaalipedagoginen aikakauskirja/apulaispäätoimittaja. Lähdeluettelo (1) Työturvallisuus 2022. (2) OAJ. Työkuormitus (oaj.fi) (3) Eurostat (2020) (europa.eu). (4) Tiitu hankkeen kotisivut (Työsuojelurahasto) Tiimit ja turvallisuuden rakentuminen ja kehittäminen sote- ja opetusaloilla (Tiitu) | Työsuojelurahasto (tsr.fi) (5) Izard, C.E. (2009) Emotion Theory and Research: Highlights, Unanswered Questions, and Emerging Issues, Annual Review of Psychology 2009 60:1, 1-25. (6) Nummenmaa, L. Glereana, E., Harib, R. Hietanen, J. K. (2013) Bodily maps of emotions. Bodily maps of emotions (pnas.org). (7) Morris, A. J. & Feldman, D. C. Managing Emotions (1997) In The Workplace. Journal of Manageria Issue 9 (3), 257-274. Pittsburg State University. (8) Diener, E., Thapa, S., Tay, L. Positive Emotions at Work (2020) Annual Review of Organizational Psychology and Organizational Behavior. Vol. 7:451-477. (9) Hess, U. (2003) Emotion at Work. CIRANO Burgundy Reports 2003rb-03, CIRANO. (10) Klaus R. Scherer (2022) Theories in cognition & emotion – social functions of emotion, Cognition and Emotion, 36:3, 385-387, DOI: 10.1080/02699931.2022.2072628 (11) Scherer, K. R., Shuman, V., Fontaine, J. R. J., & Soriano, C. (2013) The GRID meets the Wheel: Assessing emotional feeling via self-report. In J. R. J. Fontaine, K. R. Scherer, & C. Soriano (Eds.), Components of emotional meaning A sourcebook. Oxford: Oxford University Press. (12) Ekström, M.C., Raatikainen, E. and Isacsson, A. (2020) "Between despair and joy – emotions in learning", Journal of Applied Research in Higher Education, Vol. ahead-of-print No. Ahead-of-print. (13) Raatikainen, E. (2022) Psykologisen- ja emotionaalisen turvallisuuden merkitys sosiaalialan työssä. Psykologisen- ja emotionaalisen turvallisuuden merkitys sosiaalialan työssä - Uudistuva sosiaalialan osaaminen - Metropolian blogit [1] Psykologinen ja emotionaalinen turvallisuus Tiitu-hankkeessa viittaa työympäristöön sekä toiminta- ja vuorovaikutuskulttuuriin, jossa jokainen kokee olevansa turvassa tasa-arvoisena, yhdenvertaisena ja arvostettuna tiimin jäsenenä. Työturvallisuus määräyksin säädettynä kokonaisuutena fyysinen turvallisuus työssä ovat osa psykologista ja emotionaalista turvallisuutta. [2] Tiitu (Tiimit ja turvallisuuden identifioituminen, rakentuminen ja kehittyminen yksilöllisesti ja kollektiivisesti sote- ja opetusaloilla) hanke toteutetaan monimenetelmäisesti yhdistäen biometristä vuorovaikutustutkimusta narratiivisiin ja toimintatutkimuksellisiin lähestymistapoihin. Tässä tekstissä käsitellään eläytymismenetelmän kerättyä aineiston yhtä osaa (n=10). Vastaajien työtausta jakautui tasaisesti eri aloille. [3] Tästä tarkemmin loppuraportissa keväällä 2023
Kielitietoinen ohjaus ja selkokieli sosiaalialan ammattilaisen työkaluina
Syksyllä 2021 käynnistettiin Kielibuusti-hankkeen innoittamana Metropolian kansainvälisille opiskelijoille kielikummitoimintaa. Toiminnassa suomea hyvin osaava sosiaalialan opiskelija saa kansainvälisen kummiopiskelijan, jolle tarjoaa tukea suomen kielen oppimiseen ja kotoutumiseen. Samalla kielikummit harjoittelevat sosiaalialan ammattilaiselle tärkeitä taitoja: selkokieltä ja kielitietoista ohjausta. Sosiaalialan työyhteisöissä työskentelee tulevaisuudessa entistä enemmän kansainvälisiä osaajia. Myös asiakaskunta muuttuu moninaisemmaksi ja monikielisemmäksi. Tällaisessa tilanteessa sosiaalialan ammattilainen tarvitsee kielitietoisen ja yhdenvertaisen ohjauksen taitoja. Sosiaalialan ammattilaisen täytyy tietää, miten eri kieliä, selkokieltä, kielen ulkoista ympäristöä ja erilaisia viestintämuotoja voi hyödyntää kohtaamisissa, jotta kaikki osapuolet tulisivat ymmärretyiksi (ks. lisää Intke-Hernandez 2020). Kansainvälisten opiskelijoiden haasteena on usein se, miten saada suomen kieli haltuun opintojen aikana niin, että opiskelijat voisivat työllistyä Suomeen (Korpela 2020). Perinteiset kielikurssit eivät riitä tilanteessa, jossa opiskelijan pitäisi oppia 3,5 vuoden opintojen aikana kokonaan uusi ammatti ja lisäksi suomen kieli eri vivahteineen (vrt. Kurhila ym. 2019: 8). Työelämässä tarvitaan niin ammattikieltä kuin arkitilanteissa käytettävää puhekieltäkin. Tutkimusten mukaan yksi tehokkaimpia tapoja oppia kieltä ja kotoutua Suomeen on löytää yhteisö, jossa voi kokea osallisuutta ja yhteisöllisyyttä ja jossa voi käyttää kieltä psykologisesti turvallisessa ilmapiirissä (ks. esim. Intke-Hernandez 2019.) Metropolian sosiaali- ja terveysaloilla päätettiin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: kielikummitoiminta auttaa kansainvälisiä opiskelijoita oman yhteisön löytämisessä, osallisuuden kokemuksessa ja sitä kautta kielenoppimisessa. Samalla kielikummitoiminta antaa suomea hyvin taitavalle sosiaalialan opiskelijalle ohjauskokemusta sekä mahdollisuuden harjoitella selkokielen käyttöä ja yhdenvertaista ohjaamista. Lisäksi kielikummit saavat mahdollisuuden tutustua kotoutumisprosessiin ja uuteen kulttuuriin - tämä kaikki on tärkeää tulevalle sosiaalialan ammattilaiselle oman ammatillisuuden kehittämisessä. Talven ja kevään aikana kertyneet kokemukset kummitoiminnasta vaikuttavat lupaavilta. Kielikummitoimintaan osallistuminen perustuu opiskelijan omaan aktiiviseen toimijuuteen ja toiminta rakentuu molempien toiveiden mukaisesti. Tämä näyttää ruokkivan motivaatiota ja rohkeutta. “Teemme yhdessä jotain, mikä on uutta ja kiinnostavaa meille molemmille” - Kummiopiskelijan kommentti Kielikummitoiminnan organisointia ja “perfect matcheja” Kielikummitoimintaa mainostetaan sosiaalialan opiskelijoille osana opintojaksoa Harjoittelu vapaaehtois- ja kansalaistoiminnan ympäristöissä (5 op) ja lisäksi terveysosaamisalueen opiskelijoille vapaasti valittavina opintoina. Opiskelija voi koostaa harjoittelun palasista, joten kielikummiksi voi ilmoittautua myös lyhyemmäksi ajaksi kummiopiskelijan ja kielikummin omien tarpeiden ja aikataulujen mukaan. Kielikummilta vaaditaan sujuvaa suomen kielen taitoa ja kiinnostusta harjoitella kielitietoista ohjaamista ja selkokielen käyttöä. Kummitoiminta vie jonkin verran aikaa ja vaatii sitoutumista, heittäytymistä ja uusiin asioihin perehtymistä. Metropolian kielikummit kirjautuvat Moodle-työtilaan, jossa he tutustuvat materiaaliin selkokielestä ja selkokielisestä viestinnästä, kielitietoisesta ohjauksesta sekä erilaisista tavoista opiskella suomen kieltä itsenäisesti. Lisäksi he saavat työkaluja ensimmäisiin tapaamisiin, kummiopiskelijansa tarpeiden kartoitukseen sekä vinkkejä siitä, mitä kaikkea toiminnassa voisi tehdä, ja miten kummiopiskelijaa voi kannustaa ottamaan vähäinenkin kielitaito käyttöön. Halukkaat kielikummit ja kummiopiskelijat voivat ilmoittautua kielikummitoiminnasta vastaaville S2-opettajille, jotka etsivät ilmoittautuneista sopivat parit tai ryhmät. Kun opiskelijat hakeutuvat mukaan kielikummitoimintaan, he voivat kertoa kiinnostuksen kohteistaan ja esittää toiveitaan toimintaan liittyen. Tilanteessa, jossa opiskelijoilla on jo lähtökohtaisesti joitakin yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja aikataulut sopivat yhteen, kummitoiminta näyttää pääsevän vauhdikkaammin käyntiin. Kun sopivat ”matchit” ovat löytyneet, opiskelijat saavat toistensa yhteystiedot ja sopivat ensimmäisen tapaamisen, jossa kielikummi ja kummiopiskelija pohtivat yhdessä tapaamisten tavoitteita ja sisältöjä. Toiminta on siis suunnitelmallista, mutta kuitenkin vapaamuotoista. Jos kummiopiskelija haluaa kokata, aloittaa uuden harrastuksen tai löytää kaupungin parhaat museot, kielikummi voi auttaa näissä asioissa. Kielikummi huolehtii tapaamisten tavoitteiden ja sisältöjen dokumentoinnista, mutta tärkeintä on tutustuminen ja luottamuksen herättäminen. Elokuvalippujen ostamista, kuulumisten vaihtoa ja Nato-keskusteluja Toistaiseksi toiminta on herättänyt innostusta, ja mukaan on tähän mennessä ilmoittautunut yli 30 opiskelijaa. Heistä kaksitoista (5 kielikummia ja 7 kummiopiskelijaa) on päässyt kevään ja syksyn aikana hyvään vauhtiin. Kielikummiparit ovat muun muassa käyneet elokuvissa ja pitkillä kävelyillä, pelanneet lautapelejä, keskustelleet suomalaisten sielunmaisemasta ja avanneet muiden kulttuurien tapoja nähdä maailmaa. Alustavien havaintojemme perusteella vaikuttaa siltä, että kummitoiminta olisi hyvä aloittaa jo molempien opiskelijoiden ensimmäisen opiskeluvuoden aikana, kun sekä kielikummi että kummiopiskelija ovat vielä kotiutumassa opiskeluelämään ja rakentamassa yhteisöjään. Etenkin ne opiskelijat, jotka ovat jo lähellä valmistumista, ovat usein kiireisiä ja monesti myös töissä opintojen ohella. Ruuhkavuodet voivat kuitenkin myös yhdistää. Eräs kielikummimme toivoi opiskelijaa, jolla olisi pieniä lapsia, jotta kielikummi ja kummiopiskelija voisivat tehdä jotakin yhdessä omien lastensa kanssa. Eräs kummiopiskelija taas iloitsi aidon kontaktin saamisesta suomalaiseen opiskelijaan: “Olen saanut ystävän!” Kielikummitoiminta on vasta alkumetreillään, mutta odotamme jo mielenkiinnolla, millaisia tuloksia saadaan. Toiminnassa mukana olevien kokemuksia kerätään vuosien 2022–2023 aikana ja työn tuloksia tullaan jakamaan. Toivottavasti ne innostavat myös muita korkeakouluja ja monikielisiä työyhteisöjä käynnistämään vastaavaa toimintaa! Vinkkejä kielikummille tapaamisiin Tutustukaa kielitubettajiin! Millaisia vinkkejä heillä on kielenoppimiseen? Kerätkää parhaat vinkit. Käykää yhdessä kirjastossa. Onko siellä kielikahvilaa? Löydättekö kirjastosta suomen kielen oppikirjoja ja selkokielistä kirjallisuutta? Kuunnelkaa yhdessä lempikappaleitanne, esim. Lyrics trainingin avulla voi opiskella sanastoa, kuuntelutaitoa ja ääntämistä. Musiikki on hyvä keino opiskella ääntämistä ja hankalia äänteitä. Tutustukaa itseopiskelumateriaaleihin, kuten Superalkeet (https://sites.google.com/view/superalkeet/etusivu), Suomi taskussa (https://suomitaskussa.eu/) tai Koti Suomessa (kotisuomessa.fi). Katsokaa yhdessä kiinnostavia TV-ohjelmia Ylen kielikoulun kautta. https://yle.fi/aihe/kielikoulu-sprakskolan Lähde: Kielikummien Moodle-työtila, Metropolia AMK Tämän tekstin ensimmäinen versio on julkaistu Kielibuustin blogissa 17.6.2022. Hei metropolialainen, kiinnostuitko kielikummitoiminnasta? Ilmoittaudu Eevamaijalle (eevamaija.iso-heiniemi@metropolia.fi) tai Eveliinalle (eveliina.korpela@metropolia.fi), niin saat kuulla lisää! Kirjoittajat: FM Eevamaija Iso-Heiniemi on S2-opettaja ja kielenoppimisen asiantuntija, joka kehittää kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden suomen kielen opetusta Metropoliassa. Eevamaija työskentelee Kielibuusti-hankkeessa ja organisoi kielikummitoimintaa. FT Eveliina Korpela toimii suomen kielen ja viestinnän lehtorina sosiaalialan tutkinto-ohjelmassa. Tällä hetkellä Eveliina on mukana Kielibuusti-hankkeessa ja työskentelee myös osa-aikaisena tutkijana Helsingin yliopistossa. Hän organisoi Eevamaijan kanssa Metropolian kielikummitoimintaa. Lähteet: Kielibuusti-hanke. www.kielibuusti.fi Aalto-yliopiston, Haaga-Helia-ammattikorkeakoulun, Helsingin yliopiston, Laurea-ammattikorkeakoulun ja Metropolia-ammattikorkeakoulun yhteistyöhanke, jonka avulla kehitetään kotimaisten kielten koulutusta. Korpela, Eveliina 2020. Työharjoittelu maahanmuuttajaopiskelijan kielenoppimisen tukena. Hiiltä ja timanttia -blogi. Julkaistu 11.5.2020. Metropolia AMK. Kurhila, Salla & Kotilainen, Lari & Kalliokoski, Jyrki 2019. Johdatus luokkahuoneen ulkopuoliseen kielenoppimiseen. Teoksessa Kotilainen, Lari & Kurhila, Salla & Kalliokoski, Jyrki (toim.): Kielenoppiminen luokan ulkopuolella. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 7–30. Intke-Hernandez, Minna 2020. Maahanmuuttajaäitien arjen kielitarinat. Etnografinen tutkimus kieliyhteisöön sosiaalistumisesta. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. Lue lisää kielikummi- ja kielikaveritoiminnasta: Amberg, Maria 2018. Kielikaveri maahanmuuttajan kielenoppimisen tukena: Opas Kalliolan Setlementin vapaaehtoisille. Opinnäytetyö. Helsinki. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma. Falck, Heidi 2017. Kielikummitoiminta maahanmuuttajien kotoutumisen tukena. Opinnäytetyö. Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan koulutusohjelma. Kalliolan Setlementti. Kalliolan Setlementti ry:n vapaaehtoistoiminnan verkkosivut. Viitattu 1.9.2022. SuomiKamu – Ystäväksi maahanmuuttajalle. Suomen Punainen Risti. Punaisen Ristin sivusto vapaaehtoisille. Viitattu 1.9.2022. Ystäväksi maahanmuuttajaäidille -toiminta 2021. Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Viitattu 1.9.2022.
Peer learning and cooperative learning support students’ transversal skills development in interprofessional and multicultural context
According to Buting (2020), students' knowledge and skills improve during peer learning. More importantly, shifts in their mindsets and worldviews are also important results of peer learning (Bunting 2020). At Metropolia, the master students of social services studies facilitated peer and cooperative learning for other students. The session was called ‘Wellbeing Day’. Students arranged it at the end of April at Hymy Wellbeing Village, on Myllypuro campus. The 'Wellbeing Day’ was part of the master students of social services studies, but at the same time, it was a ‘welcoming session’ for exchange students. The exchange students had started their exchange period at Metropolia just a couple weeks before the ‘Wellbeing Day’. The master students implemented the session as part of Professional communication and societal influencing studies. Transversal skills as a core theme in the ‘Wellbeing Day’ The aim of the day was to get the students to know each other, share information and discuss wellbeing at work and during studies, and learn. Moreover, the aim was to share information and discuss transversal skills. The main question of the session was; “how can transversal skills and wellbeing support each other in working life?” For example, a cooperative learning process includes (Gillies 2016, 41-42) five parts. They are: i) actively listening to each other, ii) sharing ideas and resources, iii) commenting constructively on each other’s ideas, iv) accepting responsibility for one’s behavior, and v) making decisions democratically. On the Wellbeing Day, the master students of social services studies applied these elements by guiding cooperative peer learning sessions between participants. In addition to this, master students studied and practiced their professional communication and influencing skills, as well as facilitation skills, through co-operational learning methods. The master students of social services Niina Eloranta, Tuuli Häärä, Tara Pihlajaniemi, Mira Pridham and Mari Raatikainen arranged the Wellbeing Day for exchange students in the multidisciplinary learning and development environment, HyMy Wellbeing Village. The supervising lecturers of the Wellbeing Day were Katriina Rantala-Nenonen and Marianne Roivas. Outcomes of the day As a result of the day, it was easy to recognize that while students facilitate each other, they are all learning, not just transversal skills in theory, but also learning from experience (Passarelli & Kolb 2012). According to master students’ reflection and feedback; “It was an inspiring wellbeing day with exchange students from different countries. We started the day with a short warm-up. After that, we learned together what transversal skills are and how they can be utilized in our studies, but also in future working life and wellbeing in the work community. (The master students of social services studies). The future working life needs professionals with the ability to facilitate discussion and co-creative methods with unfamiliar and multiprofessional groups. Also, understanding transversal skill as a shared ability is needed to work with unfamiliar people and invariably changing interprofessional teams. Gilliens (2016) has argued that social skills that facilitate students’ interactions during small group discussions are necessary. Along with that, and in any case, students often talk about what they have learned inside and outside the classrooms (Boud 2001). Therefore, it can be very beneficial to utilize even more and open-mindedly peer learning, while teaching and learning transversal skills. “At the end of the session, we had three ‘workstations’ where students toured in their own small groups. The themes of the stations were in line with transversal skills: Critical and creative thinking, Interpersonal and socio-emotional skills and Learning to learn”. (The master students of social services studies). Transversal skills can contribute to more sustainable working conditions, where people can collaborate and are open to new cultures. Ultimately, after this experience, we can say (based on students’ feedback) that peer and cooperative learning can support the development of transversal skills in an interprofessional and multicultural context. Further, by using peer-facilitated learning sessions, we can improve many of the students’ skills - not just professional, but also transversal skills (critical and creative thinking, learning to learn, interpersonal and social-emotional skills). For example, cultural competence is part of transversal skills (interpersonal and social-emotional skills, cultural sensitivity), and it has been defined (in ITSHEC project) as an individual's ability to recognize, assess, appreciate, and respect the unique backgrounds of others. Therefore, while talking about peer learning and transversal skills, it is important to recognize cultural aspects, not just of patients/clients, but also of health and social care professionals. By having strong cultural competence, professionals can prevent and minimize inequalities (Volberding et al. 2022) and design services to be more qualified, open and accessible for all. All in all, based on this experience and previous research (Larraz et al. 2017), it can be said that peer learning and cooperative learning can be one way to support students’ transversal skills development. Authors Eija Raatikainen, Katriina Rantala-Nenonen, Niina Eloranta, Tuuli Häärä, Tara Pihlajaniemi, Mira Pridham, Mari Raatikainen Eija Raatikainen and Katriina Rantala-Nenonen are lecturers at Metropolia University of Applied Sciences. Niina Eloranta, Tuuli Häärä, Tara Pihlajaniemi, Mira Pridham and Mari Raatikainen are students in Master Program of Social Services References Boud, D. 2001. Introduction: making the move to peer learning, 1-21. In Boud, D., Cohen, R. & Sampson, J. (eds.) Peer Learning in Higher Education: Learning from & with Each Other. Kogan Page Limited, London. Bunting, B. 2020. The implications of learning mindsets for the first-year experience and other key transitions. In A. Baldwin, B. Bunting, D. Daugherty, L. Lewis, & T. Steenbergh (Eds.), Promoting belonging, growth mindset, and resilience to foster student success (pp. 31–49). Columbia, South Carolina: National Resource Center for the First-Year Experience and Students in Transition. Gillies, R. M. (2016). Cooperative Learning: Review of Research and Practice. Australian Journal of Teacher Education. Manuscript 2902. Larraz, N. & Vázquez, S. & Liesa, M. (2017). Transversal skills development through cooperative learning. Training teachers for the future. On the Horizon, Vol. 25 No. 2, pp. 85-95. https://doi.org/10.1108/OTH-02-2016-0004 Passarelli, A. & Kolb, D. (2012). The Learning Way: Learning from Experience as the Path to Lifelong Learning and Development. The Oxford Handbook of Lifelong Learning. 10.1093/oxfordhb/9780195390483.013.0028. Volberding, J. & Madrak, E. & Harrison, A. & Bray, N. & Farrar, N. & Murray, K. & O'Brien, M. & Wymore, R. & Davidson, B. & Drinnon, S. (2022). Improving Interprofessional Practice and Cultural Competence with Interprofessional Education. 115. Poster session presented at Oklahoma State University Center for Health Sciences Research Week 2022, Tulsa, Oklahoma, United States.
Helsinki panostaa lasten ja nuorten osallisuuteen
Helsingin kaupungilla on kunnianhimoinen tavoite edistää lasten ja nuorten osallisuutta. Koronapandemia on heikentänyt lasten ja nuorten hyvinvointia sekä heidän osallisuuttaan. Lasten ja nuorten osallisuuden edistäminen tarvitsee aikuisten mukanaoloa – miten Helsinki varmistaa ammattilaisten resurssien riittävyyden ja aikuisten tuen lasten ja nuorten osallisuuden edistämiseen? Helsingin kaupunki panostaa lasten ja nuorten osallisuuden edistämiseen kehittämällä kaikilla kaupungin toimialoilla tapoja kuulla lapsia ja nuoria sekä vahvistamalla kaikkien lasten ja nuorten parissa toimivien aikuisten osaamista osallisuudesta. Taustalla on Nuorisoneuvoston lausunto asiasta ja nuorten vaikuttamisjärjestelmän Ruudin toiminnasta tehty arviointi, jossa suositellaan, että kaupunki määrittelisi selkeät tavoitteet lasten ja nuorten osallisuuden edistämiselle. (Helsingin kaupunki 2021.) Osallistuminen voidaan määritellä lasten elämään kuuluvaksi mahdollisuuksiksi ottaa osaa ja olla mukana. Näitä mahdollisuuksia tulisi nähdä myös lasten silmin ja heidän näkökulmastaan, vaikka nykyisellään osallistumiseksi tunnistetaan usein vain sellaiset paikat ja tavat, joissa aikuiset tukevat lapsia toimimaan. (Stenvall 2021: 177.) Lapsille ja nuorille tulee löytää osallisuuden edistämisen tapoja heidän luontaisissa toimintaympäristöissä, kuten päiväkodissa, koulussa ja vapaa-ajalla. Tärkeää on huomioida myös monikanavaisuus ja esim. internetin käyttömahdollisuudet. Lasten ja nuorten osallisuutta voidaan edistää esimerkiksi käyttämällä asiakirjoissa mahdollisimman selkeää ja ymmärrettävää kieltä. (Sosiaali- ja terveyslautakunta: liite 3.) Helsinki Unicefin Lapsiystävällinen kunta Helsingin kaupunki on sitoutunut Unicefin Lapsiystävällinen kunta -kehittämismalliin, jonka tavoitteena on auttaa kuntia tekemään lasten hyvinvoinnin kannalta oikeita ratkaisuja lasten arjen palveluissa ja kunnan hallinnossa. Malli auttaa kuntia varmistamaan, että erityisesti heikoimmassa asemassa olevien lasten oikeudet toteutuvat. Lasten ja nuorten osallisuuden ja vaikuttamisen kanavia Helsingissä on olemassa olevia lapsille ja nuorille suunnattuja kanavia, joiden kautta he voivat osallistua ja vaikuttaa mm. koulujen toimintaan oppilaskuntien kautta, tehdä aloitteita kaupungin päättäjille ja vaikuttaa siihen, mihin lasten ja nuorten toimintaan kaupungin varoja suunnataan. Alla esimerkkejä näistä osallisuuden kanavista: Helsingin Nuorisoneuvosto 15–17-vuotiaille Nuorten aloitejärjestelmä 13–17-vuotiaat Sponssi-avustus 7–22-vuotiaat Oppilaitosten omat ryhmät ja tiimit 1. luokasta alkaen Oppilas- ja opiskelijakunnat Oppilas- ja opiskelijakuntien hallitukset Nuorten Ääni -toimitus Oma Stadi RuutiBudjetti 6.–9.-luokkalaiset Ruutiraha 1. luokasta alkaen (Sosiaali-ja terveyslautakunta: liite 2) Helsingin kaupungin palveluissa on pyritty lisäämään lasten ja nuorten osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia heille suunnatuissa palveluissa myös erilaisten kokemusasiantuntijaryhmien kautta. Lastensuojelun palveluissa kokemusasiantuntijoiden ryhmät ovat vaikuttaneet lastensuojelun kehittämiseen esimerkiksi tekemällä yhteistyötä ammattilaisten kanssa palveluiden parantamiseksi asiakaslähtöisemmäksi. Heidän ryhmätoiminnastansa on saanut alkunsa Osallisuuden aika ry, joka toiminnallaan pyrkii vaikuttamaan myös poliittiseen päätöksen tekoon. Toimintakykyiset ja aktiiviset lapset ja nuoret ovat mukana vaikuttamassa ja osallistuvat eri toimintoihin. Osalla lapsista ja nuorista on kuitenkin heikentynyt toimintakyky. Erityisesti heikommassa asemassa olevat lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisia ja ammattilaisia, jotka auttavat ja tukevat heitä osallisuuteen ja antavat uskoa omiin vaikutusmahdollisuuksiin. Millä konkreettisilla toimilla Helsingin kaupunki varmistaa näiden heikommassa asemassa olevien mukaan pääsyn? Koronapandemian vaikutukset Osallisuuden perusta rakentuu jokapäiväisissä kohtaamisissa lasten ja nuorten arjen ympäristöissä. Helsingissä varmistetaan, että jokainen lapsi ja nuori tulee päivittäin kohdatuksi, heidän uskonsa omiin vaikuttamisen mahdollisuuksiin kasvaa ja palveluita ja toimintaa kehitetään yhdessä. Lasten ja nuorten osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien kehittäminen Helsingissä on erittäin tärkeä ja kunnianhimoinen päämäärä. Tavoite siitä, että jokainen lapsi ja nuori tulee kohdatuksi päivittäin, on kuitenkin jo vaarantunut. Lasten ja nuorten etäkoulu, harrastaminen ja esim. psykiatristen palveluiden siirtyminen etäyhteyksiin karsi aikuisten ja ammattilaisten kohtaamisen paikkoja merkittävästi pois lasten ja nuorten elämästä jo pandemian alussa. Koronapandemian iskiessä yhteiskuntaamme julkisessa keskustelussa ja uutisoinnissa terveydenhuollon asiantuntijat nostivat keskiöön vain terveysturvallisuuden ja monet poliitikot sen rinnalle myös taloudelliset näkökohdat. Tämän jälkeen on onneksi havahduttu pandemian sosiaalisiin vaikutuksiin ja korjausliikkeitä on tehty sekä aiemmasta opittu. Helsingissä esimerkiksi kouluja ei enää siirretty etäopetukseen, vaan pidettiin koulut avoinna. Helsingin nuorisotoimi avasi nuorisotiloja ja myös järjestöjen harrastustoiminnan jatkuminen turvattiin avaamalla urheilutiloja. Koronapandemia on vaikuttanut Helsingissä myös sosiaali- ja terveysalan henkilöstöresursseihin. Henkilöstöä uudelleensijoitettiin tarvittaviin toimintoihin, kuten tartuntojen jäljitykseen ja testaukseen. Monissa palveluissa on todettu palveluvajetta, jota joudutaan korjaamaan tulevaisuudessa. Tämän lisäksi on tunnistettu henkilöstön saatavuuden valtakunnalliset haasteet jo ennen koronapandemiaa. Riittävätkö resurssit? Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun aloitteesta sosiaali- ja terveysministeriö käynnisti poikkihallinnollisen ohjelman sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaamiseksi. Tarkoituksena on löytää kestäviä ratkaisuja sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimatarpeen kattamiseen lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä niin, että alueelliset erot on otettu huomioon. Helsingin kaupungin tavoitteena on ohjausryhmä, joka laatii konkreettiset toimenpiteet sekä seuraa lasten ja nuorten osallisuuden ja vaikuttamisen mahdollisuuksien toteutumista. Ohjausryhmän työlle merkittäväksi haasteeksi ja ratkaistavaksi nousee mielestäni se, millä keinoilla ja millä resursseilla Helsingin kaupunki varmistaa tavoitteiden konkreettisen toteutumisen arjen rakenteissa? Osallisuutta on tarkasteltava sekä kokemuksena että mahdollisuutena toimia. Kahdesta suunnasta rakentuva osallisuus tukee lasten kehitystä ja kasvua. Vaikka se ei ole ainoa asia, joka vaikuttaa lasten elämän suuntaan, on osallisuuden kokemuksella merkityksensä. Jos kokee jo lapsuudessa jäävänsä yhteisön ulkopuolelle, tulevansa kohdelluksi epäreilusti tai jäävänsä vaille mahdollisuuksia vaikuttaa, nämä kokemukset seuraavat ihmistä pitkään. Miksi haluaisi osallistua ja vaikuttaa aikuisena, jos siihen asti on kokenut olevansa ulkopuolella? (Stenvall 2021:183.) Helsingin kaupungin on nyt tärkeää tehdä kaikkensa sen varmistamiseksi, ettei yksikään lapsi ja nuori koe jääneensä ulkopuolelle. Kirjoittaja Kirsi Martiskainen sosionomi (YAMK) opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu vastaava ohjaaja, lastensuojelun tehostettu perhetyö (Helsingin kaupunki) Lähteet Helsinki on hyväksytty Unicefin Lapsiystävällinen kunta -malliin. Kaupunginkanslia. Helsingin kaupunki. 11.2.2021. Viitattu 5.12.2021 Lautakunnan päätösasiakirjat. Päätöksenteko. Sosiaali- ja terveystoimi. Helsingin kaupunki. Viitattu 5.12.2021 Lautakunnan päätösasiakirjat. Päätöksenteko. Sosiaali- ja terveystoimi. Helsingin kaupunki. Viitattu 5.12.2021 Lasten ja nuorten osallisuuden edistämisen kaupunkitasoiset tavoitteet, arviointi ja johtaminen Helsingissä 2021–2025. Viitattu 5.12.2021 Osallistu ja vaikuta. Nuorten Helsinki. Helsingin kaupunki. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 5.12.2021 Stenvall Elina 2021. Lapsen arkinen osallisuus -mistä lapselle syntyy kokemus, että voin osallistua ja vaikuttaa. Teoksessa Tulensalo Hanna, Kalliomeri Reetta, Laimio Janica (toim.) Kohti lapsen näköistä osallisuutta. Pelastakaa Lapset ry. Osallisuuden aika. Viitattu 5.12.2021
Apua ajoissa pienten lasten vanhempien parisuhdeongelmiin
Lapsen syntymän myötä parisuhteen dynamiikka muuttuu. Parisuhteelle on vähemmän aikaa ja pariskunnan on haettava uudet roolit vanhempina. Parisuhde on koetuksella, mutta apua on vaikeaa saada. Pienten lasten vanhempien parisuhdeongelmat ovat haitaksi lasten hyvinvoinnille ja vanhemmuudelle. Parisuhteen haasteet vaikuttavat vanhempien jaksamiseen. Kotiin suuntautuvassa työssä – lapsiperheiden kotipalvelussa – on huomattu, että parisuhdevaikeudet vaikuttavat vanhempien kykyyn huolehtia lapsista. Vaikeus saada apua Kun pariskunta ottaa neuvolassa puheeksi toiveen pariterapiasta, pariskunta ohjataan perhekeskukseen, perheneuvolaan. Perheneuvolan ammattilaisten mukaan heillä ei kuitenkaan aina ole aikaa eikä riittävää osaamista tämänkaltaisiin ongelmiin. Tässä kohtaa monet pariskunnat jäävät ongelmiensa kanssa yksin. Monilla ei ole voimavaroja tai taloudellista mahdollisuutta hakeutua yksityiseen pariterapiaan. Väestöliiton asiantuntijan Minna Jaakkolan mukaan pienten lasten vanhemmat päätyvät aiempaa useammin avioeroon (STT 2020). Neuvolassa ei oikein ymmärretä vanhempien väsymystä avun hakemiseen liittyen vaan annetaan ymmärtää, että pariterapiaan hakeutuminen olisi erittäin helppoa, ”Tosta noin vaan!”. Se on harhaanjohtavaa. Olisi tärkeää, että jo neuvolakäynnillä voisi tehdä sen ensimmäisen askeleen yhdessä: ottaa yhteyttä perhekeskukseen tai muuhun palvelutarjoajaan ja varata ensimmäisen ajan pariterapiaan. Parisuhdekeskus Kataja ry:n asiantuntija Laura Huuskosen mukaan julkinen järjestelmä ei pysty yksin vastaamaan perheiden avun tarpeeseen, vaan perhepalveluiden ja järjestöjen yhteistyötä tarvitaan (Huuskonen 2021). Pariterapiaan pääsemisen pitäisi ehdottomasti olla yhtä itsestään selvä oikeus vanhemmille kuin neuvolapalveluiden lapsille. Vanhempien parisuhde on lasten koti. Yleisimpiä syitä eroon Väestöliiton, Parisuhdekeskus Kataja ry:n ja Ensi- ja turvakotien liiton teettämän kyselyn mukaan 56 % pienten lasten vanhemmista kertoo harkinneensa eroa. Eroa on pohdittu useimmin vauvavuoden jälkeen. Syynä on erityisesti ajankäyttöön liittyvät ongelmat ja siitä kumpuava tyytymättömyys. (Huuskonen 2021.) Moni kokee myös, ettei aika riitä omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Lisäksi vähäinen yhteinen aika aiheuttaa parisuhteeseen lisähaasteita. Yhteiset lapset ja sitoutuneisuus parisuhteeseen ovat suurimpia tekijöitä, jotka pitävät pariskuntia yhdessä. (Huuskonen 2021.) Pariterapiassa voi turvallisessa ympäristössä keskustella vaikeistakin aiheista ja hankalista tunteista. Terapian avulla voi jäsentää arjen palikoita uudestaan. Voidaan yrittää yhdessä löytää sekä molemmille omaa aikaa että vanhemmille yhteistä aikaa. Pariterapiassa voidaan myös kartoittaa perheen tukiverkostoa – ketkä voisivat tarpeen vaatiessa hoitaa lapsia, jotta vanhemmat pääsevät viettämään kahdenkeskistä aikaa. Matalan kynnyksen parisuhdetukea perhekeskuksiin Helsingin perhekeskusten ammattilaiset ovat ehdottaneet, että̈ kaupungin palveluissa lisättäisiin parisuhdetukea perhekeskuksiin. Helsingin kaupungin 19 valtuutettua tekivät toukokuussa 2020 aloitteen perhekeskusten matalan kynnyksen parisuhdetuen tarjoamisesta sekä parisuhdepalvelujen piiriin pääsemisen lisäämisestä. Aloite meni läpi joulukuussa 2020. Kaupunginhallituksen mukaan aloitteessa ehdotettua perhekeskusten parisuhdetukea tarjoavat osana omaa perustehtäväänsä muun muassa: lapsiperheiden sosiaaliohjaus sekä lapsiperheiden palvelutarpeen arviointiyksikkö kasvatus- ja perheneuvonta äitiys- ja lastenneuvola pariterapian yksikkö, joka tarjoaa pariterapiaa. Aloitteen myötä yhteistyötä on tarkoitus vahvistaa myös kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. (Helsingin kaupunki 2020.) Muutoksia on nyt työstetty yli vuoden ajan ja parisuhteen tukea perhekeskuksiin on pystytty viime ja tämän vuoden aikana lisäämään jonkin verran. Nähtäväksi jää, millä tavoin nämä muutokset käytännössä tulevat isommassa mittakaavassa vaikuttamaan tilanteeseen. Kirjoittaja Maija Raumanen, sosionomi (ylempi AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Helsingin kaupunki. Kaupunginvaltuusto. Valtuutetun aloite: matalan kynnyksen parisuhdetuen tuominen perhekeskuksiin. Luettu: 3.12.2021 Huuskonen, Laura 2021. Tiedote: Parisuhteet tarvitsevat tukea: Yli puolet pariskunnista on harkinnut eroa lasten ollessa pieniä. STM 2020. Avioero. Pienten lasten vanhemmat päätyvät avioeroon nyt aiempaa useammin.
Etelä-Karjalan kiusaamisen puuttumismallin avulla on ratkottu kiusaamistapauksia kymmenissä kouluissa – Helsinki on päivittänyt myös omaa malliaan
Kuntien tulisi tarjota turvallinen kasvuympäristö lapsille. Erilaisten muutosten keskellä myös koulumaailma muuttuu jatkuvasti. Samalla myös koulukiusaaminen muuttaa muotoaan. Tarvitsemme sellaisia keinoja, joilla kiusaamisongelmaa voidaan estää ja joilla siihen voidaan puuttua. Helsingissä asiaan on tartuttu valtuustoaloitteella, johon kaupunginhallitus vastasi nopeasti ja jämäkästi. Koulu on keskeinen instituutio lapsille niin koulutuksen ja sivistyksen näkökulmasta kuin sosiaalisena toimintaympäristönä (Hästbacka 2018: 10). Jokaisella on oikeus fyysisiltä ja psyykkisiltä puitteiltaan turvalliseen oppimisympäristöön (Laki perusopetuslain muuttamisesta 1267/2013, 29§) ja fyysiseen koskemattomuuteen (Suomen perustuslaki (731/1999, 7§). Suomi on sitoutunut noudattamaan YK:n lapsen oikeuksien sopimusta (60/1991). Sen keskeiset tavoitteet ovat terveyden, koulutuksen, tasa-arvon ja turvan takaaminen kaikille lapsille. Aina tämä ei kuitenkaan toteudu. Tilastojen mukaan esimerkiksi vuoden 2021 aikana perusopetuksen 4–5-luokkalaisten osalta koulukiusaamista on viikoittain kokenut 7,9 % oppilaista (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021). Lyömistä, potkimista ja porukasta eristämistä – mitä syitä kiusaamisen taustalla on? Kiusaamista voi olla porukasta eristäminen, vähättely, aliarvioiminen, nimittely, yllyttäminen itsemurhaan sekä erilaiset ilmeet ja eleet, joilla halvennetaan toista. Kiusaaminen voi vaarantaa lapsen kasvun ja kehityksen sekä aiheuttaa luottamuksen puutetta. Kiusaaminen voi aiheuttaa yleistä ahdistuneisuutta, huonoa itsetuntoa, yksinäisyyttä, itsetuhoajatuksia ja masentuneisuutta. (Helsingin kaupunki 2021d). Kiusaaminen lienee liian epämääräinen ja vähättelevä ilmaisu tällaiselle toiminnalle. Kiusaamisen tunnistaminen on vaikeaa sen vuoksi, että se on osapuolten subjektiivinen kokemus (Hästbacka 2018: 41–49). Kiusaamisen taustalla voi olla useita syitä. Yksilön toimintaan voi vaikuttaa rakenteet sekä yksilölliset ongelmat. (Hästbacka 2018: 41–49.) Kiusaamista ei kuitenkaan tule koskaan väheksyä. Siihen tulee reagoida ja puuttua välittömästi. Yksittäinen teko voi olla hyvinkin vakava. Lainvastainen teko voi täyttää rikoksen tunnusmerkistön. Alle 15-vuotiaat eivät ole rikosoikeudellisessa vastuussa, vaikka korvausvastuu heillä onkin. Etelä-Karjalan koulukiusaamisen puuttumismallin mukaan kiusaamista on kuvattava tekojen vakavuuden mukaan oikeilla nimillä ja teko tavoilla. Lainvastaiset teot eivät voi lieventyä kiusaamiseksi vain siksi, että ne tapahtuvat koulujen alueella. (Lappeenranta: 1, 5.) Koululaisilla sosiaaliset taidot ovat vielä kehittyviä taitoja ja siksi ristiriitoja esiintyy. Normaaliin kasvuun ja kehitykseen eivät kuitenkaan kuulu teot, jotka täyttävät rikoksen tunnusmerkit. Kun tavanomaiset kasvatukselliset ja kuritukselliset toimenpiteet eivät riitä, kuuluu asioiden selvittäminen viranomaisille. (Lappeenranta: 1.) Kiusaamisella voi olla pitkäaikaisia ja traumatisoivia lapsen hyvinvointiin sekä toimintakykyyn vaikuttavia tekijöitä. Niin Etelä-Karjalassa kuin Helsingissäkin kiusaamista on ratkottu yhteistyöllä Helsingin kaupunginvaltuuston valtuutettu Pakarinen (2021) ja 32 muuta valtuutettua tekivät maaliskuussa 2021 koulukiusaamisen puuttumiseen liittyvän aloitteen. Aloite koski kouluissa tapahtuvien lainvastaisten tekojen käsittelemistä. Valtuustoaloitteessa ehdotettiin Etelä-Karjalan mallin hyödyntämistä lainvastaisiin tekoihin, kuten pahoinpitely, laiton uhkaus, varkaus, kunnianloukkaus ja viestintäsalaisuuden loukkaus, puuttumiseksi kouluissa. Mallilla tarkoitetaan sitä, että jos alle 15-vuotias lapsi tekee koulussa lainvastaiseksi katsotun teon, asiasta tehdään rikosilmoitus. Aloitteessa ehdotettiin, että Etelä-Karjalan mallin tapauskohtaiset ohjeistukset otetaan käyttöön myös Helsingissä siltä osin kuin ne eivät vielä ole käytössä. (Anttonen 2020; Helsingin kaupunki 2021d; Helsingin kaupunki 2021b.) Etelä-Karjalan mallin mukaan tekijä ohjataan keskusteluryhmään, jossa on tekijän ja uhrin lisäksi mukana keskustelemassa molempien huoltajat ja tarvittaessa oppilashuollon ja lastensuojelun henkilöstö, poliisi sekä nuorten oikeusedustaja (Helsingin kaupunki 2021d). Helsingissä on käytössä kiusaamisen vastainen ohjelma (KVO13), jossa on kolmetoista toimintaohjetta kiusaamisen ehkäisyyn, puuttumiseen ja käsittelyyn. Ohjelmaan kuuluu erilaiset hyvinvoinnin mittarit, sosiaalisia- ja tunnetaitoja käsittelevät ohjelmat, ryhmäytymisen edistäminen ja restoratiivisten eli ihmissuhteita korjaavien tapojen käyttö. (Hästäbacka 2018: 11.) Lue lisää: Helsingissä restoratiivinen sovittelu on ensimmäisenä otettu käyttöön Alppilan lukiossa. KVO13 ohjelma tekee yhteistyötä Aseman Lapset K-0-hankkeen kanssa. Hankkeen kautta vakavia kiusaamistapauksia selvitellään aikuisten yhteistyöllä, silloin kun koulun ja kodin yhteistyö ei ole riittävää tai kiusaaminen on vakavaa ja pitkäkestoista. Tavoitteena on löytää konfliktien juurisyyt antamalla puheenvuoro niin uhrille kuin tekijälle. (Aseman lapset 2020; Helsingin kaupunki 2021c.) K-0-hanke tekee yhteistyötä myös Ankkuri-ryhmän kanssa. Ankkuri-ryhmässä käsitellään alle 15-vuotiaan lainvastaisia tekoja, joista on tehty koulun tai muun tapahtuma- ja toimintaympäristön toimijan aloitteesta rikosilmoitus. (Helsingin kaupunki 2021d.) Helsingin kaupunginhallitus kannattaa eri toimijoiden välisen yhteistyön ja toimintamallien kehittämistä edelleen sekä hyväksi todettujen toimintamallien vakiinnuttamista. (Helsingin kaupunki 2021e.) Lisäksi lastensuojelu, perhesosiaalityö ja perusopetus ovat valmistelleet toimintaohjetta kiusaamisväkivallan ehkäisyyn, tunnistamiseen ja puuttumiseen. (Helsingin kaupunki 2021d.) Ristiriidat ovat osa elämää ja niiden ratkomista tulee harjoitella. Kiusaamisesta emme ehkä koskaan pääse eroon, mutta jos me helsinkiläiset voisimme ottaa yhteisen tavoitteen, että ainakaan yksikään kiusaamistapaus ei jäisi selvittämättä. Eri toimijoiden osaamista, voimavaroja ja resursseja tarvitaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Työkaluja kiusaamisen puuttumiseen Askeleittain – sosiaalisten ja tunnetaitojen edistäminen ja itsesäätelyn vahvistaminen Friends – Tunnetaitoja (Fun Friends, lasten Friends, nuorten Friends) Ihmeelliset vuodet – ryhmämuotoinen ohjelma, käytöshäiriöisten lasten tuki KiVa-koulu Pro vaka ja Pro koulu – käyttäytymisen ongelmia ennaltaehkäisevä toimintamalli Yhteispeli – tunne- ja vuorovaikutustaitoja Kirjoittaja: Laura Hyytiä, vastaava ohjaaja, Helsingin kaupunki Sosiaalialan ylemmän AMK-tutkinnon opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Anttonen, Marika 2020. Kiusaaminen. Onko tässä ratkaisu kouluväkivaltaan? Kymmenissä kouluissa otettiin käyttöön uusi malli, joka hyydytti hakkaajat: "Yksikään ei ole uusinut tekoaan". Päivitetty 25.9.2020. Aseman lapset 2020. K-0 - Kiusaamiseen puuttuva hanke. Helsingin kaupunki 2021a. Alppilan lukion yhteisöllinen toiminta ennaltaehkäisee kiusaamista ja vähentää yksinäisyyttä. 10.2.2021. Helsingin kaupunki 2021b. Kasvatus- ja koulutuslautakunta. Päivitetty 17.8.2021. Helsingin kaupunki 2021c. Kiusaamisen vastainen ohjelma. Päivitetty 19.2.2021. Helsingin kaupunki 2021d. Sosiaali- ja terveyslautakunta. Pöytäkirja 14/21. 31.8.2021. Helsingin kaupunki 2021e. Kaupunginvaltuusto. Pöytäkirja 07/2021. 21.4.2021 Hästbacka, Noora. 2018. Monialainen verkostotyö ja koulukiusaaminen. Tapaustutkimus Aseman Lapset Ry:n K-0 -hankkeesta. Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura. Verkkojulkaisuja 130. Laki perusopetuslain muuttamisesta 1267/2013. Annettu Helsingissä 30.12.2013. Lappeenrannan kaupunki. Voiko kiusaaminen olla rikos? Toimintamalleja, miten lainvastaisiin tekoihin puututaan Etelä-Karjalan kouluissa. Lastensuojelulaki 417/2007. Annettu Helsingissä 13.4.2007. Pakarinen Pia 2021. Aloite. 31.3.2021. Suomen perustuslaki 731/1999. Annettu Helsingissä 11.6.1999. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2021. Kouluterveyskysely. Päivitetty 1.10.2021. Yleissopimus lapsen oikeuksista 60/1991.
Kokemus osallisuudesta kuuluu tasavertaisesti kaikille
Yhteiskunnassa on havahduttu siihen, miten merkittävä vaikutus osallisuuden kokemuksella on nuorten hyvinvointiin. Jotta vaikuttamismahdollisuudet olisivat yhtäläiset kaikille, tulee osallisuutta tukea yksilöllisesti nuoren voimavarat ja kasvuympäristö huomioon ottaen. Sosiaali- ja terveyslautakunta päätti marraskuussa 2021, että Helsinkiin perustetaan Lasten ja nuorten osallisuuden ohjausryhmä. Ohjausryhmän tavoitteena on edistää lasten ja nuorten osallisuuden vahvistamista sekä kehittää vaikuttamistoimintaa, jonka toimeenpanoa varten on tarkoitus luoda käytännönläheiset toimenpiteet. Ryhmän tarkoitus on myös pitää huolta siitä, että tässä kehittämisprosessissa ja sen arvioinnissa kuullaan lapsia ja nuoria. Arviointia tehdessä selvitetään alueellisia eroja lasten ja nuorten osallisuudessa, ja sen pohjalta laaditaan tapoja näiden erojen pienentämiseksi. Vaikuttamisväyliä ja toimintakäytäntöjä on tarkoitus yhtäjaksoisesti kehittää yhteistyössä lasten ja nuorten kanssa. Osallisuuden tukemisella voidaan ehkäistä syrjäytymistä Lasten ja nuorten osallisuuden edistäminen on tavoitteena oleellinen ja tehtyjen päätösten vaikutuksia lapsiin ja nuoriin tulisi jatkuvasti arvioida. Muuntuvassa ja entistä kompleksisemmassa maailmassa on tärkeää yrittää vahvistaa joukkoon kuulumisen kokemuksia ja sitä kautta ehkäistä sosiaalista syrjäytymistä. Sosiaalinen syrjäytyminen on pohjimmiltaan prosessi, jossa ulkopuolelle jätetyksi tulemisen, riittämättömyyden ja epäonnistumisen kokemukset kertyvät. Sosiaalinen syrjäytyminen aiheuttaa merkittävää kärsimystä sekä yksilölle että yhteisölle, ja sen kustannukset ja synkät vaikutukset ovat kattavasti tiedossa. (Sajaniemi ja Mäkelä 2014: 137.) Koronaviruksen vuoksi on maailmanlaajuisesti eletty jo pidemmän aikaa poikkeuksellista ajanjaksoa, joka on rajoituksineen vaikuttanut lasten ja nuorten hyvinvointiin sekä mahdollisuuksiin ylläpitää sosiaalisia suhteita. Osallisuuden edistämisen lisäksi olisi tärkeää asettaa myös konkreettiseksi tavoitteeksi lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen ja pohtia, miten saadaan myös heidän äänensä kuuluviin, jotka ovat etäopiskelujaksojen myötä jääneet koulujärjestelmän asettamista velvoitteista jälkeen. Elli Kyyrösen ja Elina Laukkalan (2019) etsivän nuorisotyön asiakkaiden koulukokemuksiin perustuvassa tutkimuksessa todetaan, koulussakin voi ilmetä sosiaalisen osattomuuden kokemuksia, jos oppilas ei koe tulevansa kuulluksi tai saavansa arvostusta opettajalta. Liian vähäiset resurssit saattavat vaikuttaa siihen, ettei opettajalla ole mahdollisuuksia kohdata ja huomioida oppilaita yksilöllisesti. (Kyyrönen & Laukkala 2019: 75–76.) Laki velvoittaa ottamaan huomioon lasten ja nuorten näkökulman YK:n lapsen oikeuksien sopimus ohjaa Suomessa lainsäädäntöä, ja sopimus velvoitetaan oikeudellisesti huomioimaan lapsiin vaikuttavia päätöksiä tehdessä. Päätöksen vaikutukset lapsiin tulee pystyä erottamaan, jotta voi keskeisesti ottaa huomioon lapsen edun. Lapsivaikutusten arviointi toimii keinona lapsen edun selkiyttämisessä. Siinä yhteydessä täytyy huomioida myös lasten olosuhteet, asema ja tarpeet. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016: 30–31.) Lapsivaikutuksia arvioidessa tulisi siis ottaa mahdollisimman laajasti huomioon eri taustoista tulevat lapset ja nuoret, sillä arviointimenetelmät voivat huonosti suunniteltuina osoittautua kohderyhmänsä jäseniä eriarvoistaviksi. Helsingin kaupungin lasten ja nuorten osallisuussuunnitelmassa todetaan, että tavoitteiden toteutumista arvioidaan seuraamalla järjestelmällisesti kouluterveyskyselyn tuloksia, ja niitä hyödynnetään toiminnan kehittämisessä. Useimmiten lapset ja nuoret, joilla on haasteita koulunkäynnissä ja jotka kokevat ongelmia sosiaalisissa suhteissaan, eivät ole paikalla vastaamassa kouluterveyskyselyyn. Jos tavoitteiden toteutumista arvioidaan pelkästään koulussa kerätyn hyvinvointipalautteen kautta, antaa se vääristävän ja todellisuudesta poikkeavan tuloksen päättäjille. Miten passiivisten nuorten ääni saadaan kuuluviin? Osa nuorista on vaarassa jäädä ulkopuolelle päätöksenteosta, jos nuorten vaikuttamismahdollisuudet keskittyvät koulumaailman ympärille. Laajan kohderyhmän tavoittamiseksi tulisi jalkautua lapsille ja nuorille merkityksellisiin paikkoihin, kuten nuorisotaloille ja kauppakeskuksiin, joissa nuoret vapaa-aikaansa pääsääntöisesti viettävät. Lapsilta ja nuorilta kerättiin näkökulmia osana lapsistrategian valmistelua. Työskentelyssä esiin nousseiden mielipiteiden ja kokemusten pohjalta voidaan todeta, että lasten ja nuorten mukaan osallisuus syntyy hyväksytyksi tulemisen kokemuksesta, turvallisuudesta sekä näihin perustuvasta voimakkaasta luottamuksesta vaikuttamismahdollisuuksiin. Tilaisuus osallisuuteen rakentuu muiden ihmisten tarjoamista mahdollisuuksista sekä omasta pyrkimyksestä olla mukana ja vaikuttaa. (Stenvall 2021: 51.) Aikuisilla on siis erityinen rooli lasten ja nuorten osallisuuden tukemisessa luomalla vaikuttamisen mahdollistavat puitteet. Mahdollisimman moninaisen ja laajan lapsi- ja nuorisoryhmän kuuleminen olisi varmasti todennäköisempää, jos lapsia ja nuoria kohtaavat ja kuulevat eri kulttuuri- ja kielitaustaiset aikuiset. Jokaisella lapsella ja nuorella tulisi olla myös mahdollisuus ilmaista itseään omalla tunnekielellään, ja se edellyttää kulttuurisensitiivisyyttä työntekijöiltä. Vuorovaikutustilanteissa myöskin sukupuolella voi olla merkitystä, ja lapsi tai nuori saattaa kokea luontevammaksi keskustella samaa sukupuolta edustavan aikuisen kanssa. Lisäksi lasten ja nuorten asioiden kanssa työskenteleviltä edellytetään osaamista tavoittaa nuoret eri sosiaalisen median kanavien kautta, joita lapset ja nuoret nykyään käyttävät usein kommunikointiväylinä. Kaikilla perheillä ei välttämättä ole varaa tarjota lapsilleen sosiaalisen median käyttämiseen soveltuvia välineitä, joten kasvokkain kohtaaminen on sitä ajatellen yhtä lailla tärkeää. Lapsia ja nuoria koskevia päätöksiä tehdessä tulisi ottaa heidät osaksi kehittämisprosessia jo toiminnan toteutusta suunniteltaessa, ja siten hyödyntää lasten ja nuorten asiantuntijuutta heidän omaa arkeaan koskettavissa asioissa. Heillä voi olla myöskin hyviä ajatuksia sen suhteen, kuinka eri-ikäiset ja eri taustoista tulevat lapset ja nuoret saadaan tavoitettua ilman, että lisätään yhdenkään lapsen tai nuoren kokemusta ulkopuolelle jäämisestä. Kirjoittaja Satu Tynkkynen, opiskelija, sosiaalialan (ylempi AMK) tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Kyyrönen, Elli & Laukkala, Elina 2019. Sosiaalinen osallisuus etsivän nuorisotyön asiakkaiden koulukokemuksissa. Kasvatustieteiden pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Viitattu 18.12.2021. Sajaniemi, Nina & Mäkelä, Jukka 2014. Ihminen voi hyvin joukossa. Teoksessa Uusitalo-Malmivaara Lotta (toim.) Positiivisen psykologian voima. Jyväskylä: PS-kustannus. Sosiaali- ja terveysministeriö 2016. Säädösvaikutusten arviointi. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten näkökulmasta. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:2. Helsinki: Lönnberg Print & Promo. Viitattu 7.12.2021. Stenvall, Elina 2021. Lasten ja nuorten osallisuus kansallisessa lapsistrategiassa. Osa 3: Lasten ja nuorten näkökulmia osallisuudesta. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2021:19. Helsinki. Viitattu 18.12.2021
Katriina Rantala-Nenonen
päätoimittaja
Lehtori, YTM
katriina.rantala-nenonen@metropolia.fi
p. 040 641 8303
Hilla Niemi
koulutussuunnittelija
hilla.niemi@metropolia.fi
p. 050 567 8049
Eveliina Korpela
Lehtori:suomen kieli ja viestintä, FT
eveliina.korpela@metropolia.fi
p. 040 641 8336
Toimituskunta toimittaa blogin sisällöt ennen niiden julkaisua. Uudistuva sosiaalialan osaaminen –blogin toimituskunta on aloittanut työnsä 15.6.2018.
Ammatillinen koulutus asiakaslähtöisyys Asiakkaan oikeudet Ehkäisevä lastensuojelu Eija Raatikainen empatia Etiikka Henkilökohtainen budjetointi hyvinvointi Hyvinvointipolitiikka ikäihmiset Kasvatus Kehitysvammaisten palvelut Kelpoisuusehdot Kotihoito Koulu Lapsiperheiden palvelut Lastensuojelu Maahanmuuttaja Metropolia ammattikorkeakoulu Moniammatillinen yhteistyö nuoret Nuorten hyvinvointi Opinnäytetyöt Osaaminen Osallisuus Perhepolitiikka Päivähoito Sirkka Rousu Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen sosiaaliala sosionomi Sosionomi ylempi AMk-tutkinto Sote-uudistus Syrjäytyminen Työhyvinvointi Työllisyys Työttömyys Vaikuttavuus valinnanvapaus Vanhemmuus Varhaiskasvatus vuorovaikutus Yhdenvertaisuus Ylempi amk-tutkinto