Vuosi: 2015
Omaishoitajien yhdenvertaisuus kuntien haasteena
Suomessa on kaiken kaikkiaan noin 350 000 omaishoitajaa (Hoitajana omassa kodissa). Kuitenkin vain noin 42 500 omaishoitajaa on tehnyt omaishoito-sopimuksen. THL:n kuntakyselyn mukaan enemmistö sekä omaishoitajista että hoidettavista on yli 64-vuotiaita. Jos omaishoitajia ei olisi, laitoshoidossa olisi jopa 19 000 ihmistä enemmän (Pernaa 2015). Omaishoitajat tekevät arvokasta työtä, usein oman jaksamisensa äärirajoilla. Kun kotona on muistisairas puoliso, joka tarvitsee apua ympäri vuorokauden, miten omaishoitaja pystyy huolehtimaan omasta jaksamisestaan? Ikääntymisen myötä sairaudet lisääntyvät ja toimintakyky heikkenee, ennen pitkää omaishoitaja voi itse uupua ja sairastua. Koska omaishoitajan työ on vaativaa ja sitovaa, tulisi heidän tukemiseensa panostaa. Ongelmalliseksi on muodostunut yhdenvertaisuuden saavuttaminen valtakunnallisesti. THL:n erikoistutkija, dosentti Anni Vilkka toteaa tuen saatavuudessa ja kattavuudessa olevan alueellista vaihtelua ja tuen saamisen kriteerit voivat vaihdella kunnan sisällä. Yhtenä ongelmana on lisäksi tuen määrärahasidonnaisuus, sillä vaikka tuen kriteerit täyttyisivät, kunnan ei tarvitse myöntää tukea jos taloudellinen tilanne ei salli. Yhteiskunnan roolista omaishoitajien tukemiselle käydään vilkasta keskustelua - yhteiskunta nähdään vastuunkantajana ihmisten hyvinvoinnista. Toki yhteiskunnan tulee järjestää tietyt peruspalvelut ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi, mutta mihin raja vedetään? Entä ihmisten oma vastuu? Toisaalta palvelut tulisi kustantaa maksamistamme verovaroista. Kuinka pitkälle viedään ihmisen vastuu läheisistään? Nykyinen yksilökeskeisyyttä korostava ajattelu vieraannuttaa meitä toisistamme. Onko yhteisöllisyys katoavaa? Tutkimusten mukaan suomalaiset ovat toisistaan huolehtivaa kansaa: viidentoista EU-maan vertailussa suomalaiset auttoivat vanhoja ihmisiä eniten Euroopassa. (Kehusmaa, Autto-Rämö & Rissanen 2013, 138). Tiedämme ikääntyneiden määrän kasvavan ja samaan aikaan eletään taloudellisesti tiukkoja aikoja. Onko mahdollista löytää tasapainoa yhteiskunnan ja omaisten vastuun välille vanhusten hoidossa? Yksilön ja yhteiskunnan yhteinen hyvä Ihanteellisessa tilanteessa yhteiskunnan ja yksilön voimavarat tukisivat toisiaan: omaishoitaja saisi rahallista tukea läheisensä hoitoon, lakisääteiset vapaapäivät ja mahdollisuuden virkistyspalveluihin. Hänellä olisi mahdollisuus saada apua kotiin ja asianmukaiset apuvälineet omaisen hoitamista varten. Helsingin sanomien julkaisemassa artikkelissa Päivi Repo kirjoittaa kuntien toivovan omaishoidon kriteereihin yhtenäistä linjaa. Kuinka pitkälle yhdenvertaisuus voidaan varmistaa kriteereiden yhtenäistämisellä? Omaishoidontuen päätöksentekijä on joka kerta vastakkain erilaisen asiakastilanteen kanssa, joten kriteereiden soveltamista ei voine välttää. Päätös tulee kuitenkin räätälöidä yksilöllisesti kriteerejä mukaillen. Koska palveluntarve on kaikilla omaishoitajilla ja hoidettavilla erilainen, omaishoidon palkkioiden yhtenäistäminen olisi paras lähtökohta. Mediassa on käyty keskustelua siitä, tulisiko palkkioiden maksamisen siirtyä Kelalle, jolloin ne olisivat yhtenäiset valtakunnallisesti. Ammattilaisten kesken tiedon pitäisi kulkea omaishoitajien tilanteesta Yhtenä haasteena on myös ammattihenkilöstön tietämyksen lisääminen omaishoitajien tilanteesta. Jos sairaalasta kotiutetaan huonokuntoinen vanhus, tulisi päätöksen tehneen lääkärin olla perillä kotona odottavasta tilanteesta. Valitettavan usein tiedonkulku ei ole riittävää eri työntekijöiden välillä. Omaishoitaja tarvitsee tukea selvitäkseen läheisensä hoidosta ja kuntien tulisikin järjestää omaishoitajille palvelupisteitä, joista voisi kysyä neuvoa ongelmatilanteisiin. Asioiden hoitaminen monella eri luukulla on työlästä ja aikaa vievää. Keskustelua on herättänyt myös se, olisiko omaishoitajilla oikeus työterveyshuoltoon. Tällä hetkellä Taivalkoski lienee ainoa kunta, joka tarjoaa omaishoitajille työterveyspalvelut (Väisänen 2014). Taivalkoski on tässä tapauksessa edelläkävijä omaishoitajien tukemisessa, mutta kuntien taloudellinen tilanne asettaa omat haasteensa palvelun järjestämiselle. Ja vaikka omaishoidon palkkioiden maksaminen siirtyisi Kelalle, tulisi kuntien edelleen järjestää palvelut. Kuitenkin omaishoitajat säästävät kunnan menoissa merkittävästi hoitaessaan omaistaan kotona, joten heidän hyvinvointiinsa tulisi panostaa. Jotta omaishoidon kriteerit saadaan yhtenäisiksi, on edessä vielä pitkä matka. Kaisu Kohola, geronomi ylempi AMK-opiskelija Lisätietoa Hoitajana omassa kodissa. Verkkodokumentti. Kehusmaa S., Autto-Rämö I. & Rissanen P. 2013. Omaishoidon vaikutus ikääntyneiden hoidon menoihin. Verkkojulkaisu. Kunnat toivovat yhtenäisiä kriteerejä omaishoidon tuen myöntämiselle. Verkkodokumentti. Pernaa, M. 26.3.2015. Omaishoitaja näkymättömän työn tekijä. Verkkodokumentti. Repo, P. 22.1.2015. Omaishoidon tukeen kaivataan yhtenäisiä kriteerejä. Helsingin sanomat. Verkkodokumentti. Väisänen, P. 5.5.2014. Omaishoitajille työterveyshuolto vain Taivalkoskella. Verkkodokumentti.
Myös lastensuojeluun tarvitaan erikoistumiskoulutus, kuten nyt vaaditaan turvakodeissa työskenteleviltä
Väkivallan katkaisemiin uusia säännöksiä Turvakotien rahoitusvastuu siirtyi keväällä valtion vastuulle. Tällä haluttiin taata se, että jokainen joka tarvitsee turvakodin palvelua, voi hakeutua sinne ilman kunnan maksusitoumusta. Suomi on sitoutunut ehkäisemään lähisuhde- ja perheväkivaltaa. Turvakotipaikkojen määrä ei Suomessa vastaa arvioitua tarvetta. Huhtikuun alussa tuli voimaan myös eri lakeihin sisällytetty säännös, joka velvoittaa useita ammattilaistahoja perusopetuksesta yliopistoihin ja hätäkeskuksiin, ilmoittamaan suoraan poliisille mikäli on saanut tietoja olosuhteista, joiden perusteella hänellä on syytä epäillä jonkun olevan vaarassa joutua väkivallan kohteeksi. Osaamisvaatimukset ensi kertaa lainsäädännössä Turvakotien henkilöstöltä tullaan jatkossa edellyttämään asetuksen mukaista koulutusta, erityisosaamista ja perehtyneisyyttä eli työkokemusta. Valtioneuvosto antoi tällaisen asetuksen 13.5.2015. Asetus (598/2015) tuli voimaan 1.6.2015. Turvakodin vastuuhenkilöllä on oltava sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain (272/2005) 3 §:ssä säädetty kelpoisuus sekä alan perehtyneisyyttä ja työkokemusta lähisuhdeväkivallan kriisityöstä. Turvakodin tuki- ja ohjaustyötä tekevillä tulee olla sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetussa laissa tai terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) sosiaali- tai terveydenhuollon korkeakoulututkinto sekä perehtyneisyyttä ja työkokemusta lähisuhdeväkivallan kriisityöstä. Turvakodin tuki- ja ohjaustyötä tekevät saavat tarvittaessa toimia turvakodin vastuuhenkilön sijaisina. Lasten kanssa työskentelevillä tulee olla soveltuva korkeakoulututkinto ja riittävä erikoistuneisuus traumatisoituneiden lasten kanssa työskentelyyn. Turvakotipalvelun tuottajan tulee laatia henkilöstön koulutussuunnitelma yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos yhteensovittaa koulutuksen valtakunnallista yhtenäisyyttä. Lisäksi turvakodin on järjestettävä henkilöstölleen tarpeellinen turvallisuuskoulutus. Siirtymäsäännöksiä 2019 asti Turvakodin vastuuhenkilönä 1 päivänä tammikuuta 2015 toiminut, korkeakoulututkinnon suorittanut, jolla on vähintään kolmen vuoden työkokemus turvakodissa, säilyttää kelpoisuutensa 31 päivään joulukuuta 2019. Tuki- ja ohjaustyössä 1 päivänä tammikuuta 2015 toimineet säilyttävät myös kelpoisuutensa 31 päivään joulukuuta 2019, jos he ovat saaneet turvakotipalveluntuottajan koulutuksen lähisuhdeväkivallan pitkäjänteiseen kriisityöhön, he ovat perehtyneitä lähisuhdeväkivallan kriisityöhön ja heillä on vähintään kolmen vuoden työkokemus turvakodissa. Myös lastensuojelutyöhön tarvitaan erityisvaatimukset Vastaavanlainen asetus tulee saada myös lastensuojeluun: työ on vaativaa, se edellyttää erityisosaamista ja erikoistumista sekä työkokemusta eli perehtyneisyyttä juuri lastensuojelutyöhön. Eerika-tytön menehtymisen johdosta laadituissa lukuisissa selvitys- ja kehittämisraporteissa, tuotiin selkeästi esille suuri tarve lisätä lastensuojelun erityisosaamista ammatillisen peruskoulutuksen jälkeen. Erikoistumiskoulutuksen tulisi sisältää sekä teoriaa että työskentelyä kokeneemman kollegan kanssa rinnalla työtä tehden. Tällaista työkokemusta tulisi olla vähintään vuosi tai pari, mieluimmin kolme vuotta. Lastensuojelun asiakastyössä toimivilla työntekijöillä on sekä korkeakoulutason koulutustaustaa (AMK- tai kandidaattitutkinto) ja ylemmän korkeakoulututkinnon koulutustaustaa (ylempi AMK- tai maisteritutkinto). Molemmilla koulutustasoilla tulee järjestää erikoistumisopinnot ja lainsäädännöllä täsmentää vaadittava osaaminen ja perehtyneisyys ja työkokemus. Erikoistumiskoulutusten suunnittelua varten on haettavissa OKM:n avustusta. Sellaista pitää hakea myös lastensuojelun erikoistumiskoulutuksen järjestämiseen. Sirkka Rousu, yliopettaja, sosiaalialan ylempi AMK-tutkinto, lastensuojelun asiantuntija
Vaativaa vapaaehtoistyötä sovittelussa
Laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta lupaa tietyin edellytyksin rikosten ja riitojen osapuolille puolueettoman, luottamuksellisen ja maksuttoman mahdollisuuden sovittelupalveluun. Sovittelutapaamisessa tapahtunutta rikosta tai riitaa voidaan käsitellä turvallisessa ilmapiirissä ja pyrkiä kaikkia osapuolia tyydyttävään, yhteiseen ratkaisuun. Sovittelutoimistot organisoivat ja koordinoivat sovittelupalvelua. Käytännön sovittelutyön tekevät pääasiassa tehtävään koulutetut vapaaehtoistyöntekijät. Koulutetut vapaaehtoiset sovittelijoina Sovittelutyö on erittäin vaativaa vapaaehtoistyötä. Sovittelijat kohtaavat rikosten uhreja ja tekijöitä. He kohtaavat ihmisiä, joita on tavalla tai toisella loukattu, ja ihmisiä, jotka ovat tahtomattaan tai tahallisesti loukanneet jollain tavalla jotakuta toista. Sovittelijoiden tehtävänä ei ole tutkia rikosta tai ottaa kantaa syyllisyyskysymyksiin. Sovittelijat auttavat osapuolia kohtaamisessa, ohjaavat keskustelua ja varmistavat, että se pysyy asiallisena. Keskustelun sisällöstä vastaavat osapuolet. Maallikot vertaisauttajina Erityisyytensä sovittelutyöhön tuo lakisääteisen tehtävän toteuttaminen vapaaehtoistyönä. Sovittelijat ovat maallikoita ja siten osapuolille vertaisia. He eivät ole lainoppineita, vaan tehtävään valittuja ja sovittelutoimiston kouluttamia tavallisia kansalaisia bussinkuljettajista terveydenhoitajiin. Monilla sovittelun asiakkailla on negatiivisia kokemuksia viranomaisista. Jotkut ovat saaneet huonoa kohtelua, toiset kokevat, ettei heidän asioitaan ole tarpeeksi edistetty. Sovitteluun ohjattu tapaus herättää usein osapuolissa häpeän ja katumuksen tunteita, joista voi olla vaikea kertoa läheisillekin. Loukatun asema on erityisen haavoittuvainen, jos hän ei voi missään käsitellä tapahtunutta. Myös tekijä tarvitsee apua asian käsittelyyn. Sovittelussa korostetaan luottamuksellisuutta ja puolueettomuutta. Sovittelijat ovat vaitiolovelvollisia eikä tapaamisista synny muuta dokumenttia kuin mahdollinen osapuolten välinen sopimus. Tarvittaessa sovittelun osapuolille voidaan järjestää oma, erillinen tapaaminen sovittelijoiden kanssa. Koko sovitteluprosessin ajan asiakkaita voidaan ohjata jatko- ja tukipalveluihin. Maija ja Matti Meikäläisen toteuttamana tällainen palvelu tulee lähelle asiakkaan arkitodellisuutta. Hän voi kokea tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi. Sovittelu sitouttaa Sovittelussa osapuolet voivat oleellisesti itse vaikuttaa ratkaisuun ja mahdollisen sovittelusopimuksen sisältöön. Sovintoon, jota on ollut itse rakentamassa, on helppo sitoutua. Sovitteluissa tehtyjen sopimusten toteutumisprosentti hipookin vuodesta toiseen yhdeksääkymmentä. Vapaaehtoissovittelijoiden työpanos sovun synnyttämisessä ja säilyttämisessä on siten kansallisestikin merkittävä. On huomattava, että sovintoon pääseminen ei vaikuta vain sovittelun osapuolten elämään, vaan myös heidän läheistensä ja muuten heidän kanssaan tekemisissä olevien elämään. Väitän, että onnistuneen sovittelun asiakas - sekä rikoksen uhri että tekijä - on voimaantunut ja vastuunsa kantava. Saavutettu parempi olotila heijastuu väkisinkin asiakkaan ympärille. Suuri kiitos ja hatunnosto Sovittelijoille yhteiskunnan hyväntekijöinä – kuten muillekin arvokasta vapaaehtoistyötä tekeville – kuuluu suuri kiitos ja hatunnosto kansalaisaktiivisuudesta ja panoksesta yhteisen hyvän pottiin. Ihmisten hyvinvointiin vaikuttava sovun syntyminen ja sen edistäminen ovat sovittelun arvokkainta antia. Sovittelu säästää yhteiskunnan varoja myös rahallisesti. Tuomioistuinkäsittelyyn verrattuna sovittelu voidaan hoitaa noin kymmenesosan kustannuksilla, jos käräjille ei tarvitse lähteä. Toivon, että tämä noteerataan myös muualla kuin sovittelutoimistoissa. Tiina Snellman, sovittelunohjaaja, Vantaan sovittelutoimisto, sosionomi ylempi AMK -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lisätietoa Sovittelutoiminnasta, verkossa. Sovittelua ohjaava lainsäädäntö, verkossa. Kuva: CarbonNYC [in SF!]
Hyvinvointia lapsille, nuorille ja perheille Espoossa
Uusi sosiaalihuoltolaki on tuonut mukanaan velvoitteita, jotka voivat aiheuttaa kunnille suuria haasteita. Käytännössä asiat eivät muutu nopeasti, ja konkreettisten järjestelyjen lisäksi tullaan tarvitsemaan myös asenteiden muutosta. Sosiaalihuoltolaki painottaa erityisesti ennaltaehkäisevää ja varhaisen tuen työtä, asiakkaan osallisuutta, palveluiden saavutettavuutta ja kokonaisvaltaisuutta sekä eri tahojen välistä yhteistyötä. On mielenkiintoista nähdä, miten kunnat näihin haasteisiin tulevat reagoimaan, ja millaisilla aikatauluilla. Espoossa lastensuojelun sijoitusten määrä laskussa Espoossa ollaan jo hyvässä vauhdissa lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävässä työssä. Espoon lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman (2013-2016) toimeenpanon väliraportointi keskittyy siihen, mitä Espoossa on jo tehty lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Lisäksi siinä määritellään painopisteet vuosille 2015 – 2016, sekä tarvittavia lisäyksiä oppilas- ja opiskelijahuollon osalta. Yksi väliraportista ilmenevä huomio on, että lastensuojelusijoitusten määrä on kääntynyt vuoden 2014 aikana laskuun ensimmäistä kertaa. Samaan aikaan lapsiperheiden kotipalvelua ja perhetyötä on lisätty, samoin erityispalveluiden konsultaatiota peruspalveluille. Tämä vahvistaa ymmärrystä siitä, että varhaiseen tukeen ja ennaltaehkäisyyn panostaminen on erittäin tärkeää ja sitä työtä kannattaa jatkaa. Maahanmuuttaneiden perheiden hyvinvointityöhön enemmän huomiota Maahanmuuttajaperheiden hyvinvointi on jäänyt raportin mukaan liian vähäiselle huomiolle, vaikka maahanmuuttajien osuus Espoon väestöstä kasvaa jatkuvasti. Koska tämä on todettu tässä vaiheessa, on asiaa mahdollista painottaa jatkossa enemmän hyvinvointisuunnitelmaa toteutettaessa. Lapsille ja perheille suunnatut palvelut eivät tietenkään lähtökohtaisesti erottele maahanmuuttajia ja kantaväestöä toisistaan, vaan samat palvelut ovat kaikille. On kuitenkin tärkeää nostaa esille, että maahanmuuttajaperheiden osalta täytyy kiinnittää erityistä huomioita joihinkin asioihin, esimerkiksi palveluiden saavutettavuuteen ilman riittävää kielitaitoa. Yhteistyössä on voimaa -monialainen lasten ja nuorten hyvinvointityön johtoryhmä ja alueelliset ryhmät Lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi Espoossa on kehitetty yhteistyötä sivistys- ja sosiaali- ja terveystoimen välillä. Kaupunkiin on lähdetty luomaan rakenteita monialaiselle yhteistyölle perustamalla monialainen lasten ja nuorten hyvinvointityön johtoryhmä ja neljä alueellista hyvinvointiryhmää. Rakenteilla onkin tärkeä merkitys muutosten ja uudistusten viemisessä käytäntöön, joten tässä on lähdetty tavoitteellisesti mahdollistamaan uudenlaisia toimintamalleja. Herää ajatus, että asioita on mietitty laajemmin ja pidemmälle tulevaisuuteen, eikä vain toimittu lyhytnäköisesti jonkun yksittäisen asian ympärillä. Monialaisen yhteistyön kehittäminen edelleen on yhtenä uusista painopisteistä, ja siinä tullaan hyödyntämään näitä rakenteita. Oppilas- ja opiskelijahuoltolain edellytysten mukaisesti hyvinvointisuunnitelmaan tehtiin lisäyksiä koskien oppilashuoltoa, ja sen osalta alkuvaiheen painopistealueina ovat opiskeluhuollon strategisen johtamisen vahvistaminen, tuen ja palvelujen saatavuuden parantaminen sekä yhteisöllisen oppilashuollon vahvistaminen. Myös tämän eteenpäin viemisessä tullaan hyödyntämään lasten ja nuorten hyvinvointityön johtoryhmää, sillä se toimii oppilashuollon ohjausryhmänä ja seuraa työskentelyn etenemistä. Lasten ja nuorten osallisuuden ja toimijuuden lisääminen Edellä mainittujen lisäksi suunnitelman painopisteinä ovat jatkossa lasten ja nuorten osallisuuden ja toimijuuden lisääminen, monikulttuurisuusohjelman lapsiperheisiin ja nuoriin liittyvien toimenpiteiden käytäntöön vieminen sekä nuorten perustason mielenterveys- ja päihdepalveluiden saatavuuden ja sujuvuuden parantaminen. Myös seuranta- ja hyvinvointitietoja pyritään hyödyntämään nykyistä paremmin. Työsarkaa varmasti on, mutta väliraportista jä kuva, että monenlaista Espoossa on tältä osin jo tapahtunut ja tekeillä. On varmasti liian optimistista ajatella, että kaikki tähän liittyvät hyvät suunnitelmat toteutuisivat ja jäisivät elämään, mutta jos edes osa, niin suunta on erinomainen. Mielenkiinnolla odotan, miltä tilanne parin vuoden kuluttua näyttää sekä sosiaalialan ammattilaisen näkökulmasta, että erityisesti espoolaisen lapsiperheen näkökulmasta. Jälkimmäisessä roolissa olen tähän mennessä käytännössä tutustunut lähinnä sähköisten palveluiden lisääntymiseen, ja kokenut sen erittäin hyvin toimivana uudistuksena. Raportin mukaan se olikin saanut kaupunkilaisilta yleisesti hyvän vastaanoton. Sanna Nykänen, sosionomi ylempi AMK-opiskelija Lisätietoa Espoon lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman väliraportti, verkkojulkaisu. Keväällä 2015 päivitetty versio suunnitelmasta, verkkojulkaisu. Kuva: amira_a
Moniammatillinen yhteistyö nuorten palveluissa – miten ja miksi?
Nuori on nuorisolain (27.1.2006/72, 2§) mukaan alle 29-vuotias. Te-palveluissa nuori on alle 25-vuotias. Riihimäellä aloitti 1.4.2015 Lasten, nuorten ja perheiden (LNP) palvelukokonaisuus (Sote-lautakunta 13.01.2015, 7§), jossa nuorena on pidetty alle 25-vuotiasta. Koska organisaatio on uusi ja kehittäminen ollut lastensuojelupainotteista, haluan muistuttaa etenkin 18–25-vuotiaiden nuorten palvelutarpeista. Myös sosiaalihuoltolain soveltamisessa on olennaista huomioida nuoret. Uuteen sosiaalihuoltolakiin (1301/2014) sisältyy Nuorisopalvelutakuu. Takuuseen kuuluu moniammatillinen palvelutarpeen arviointi, omatyöntekijä, kohdennettu sosiaalinen kuntoutus sekä muut tarvittavat palvelut yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Nuorisotakuuta tehostetaan vahvistamalla nuorten sosiaalityötä ja sosiaalista kuntoutusta. Tavoitteena on varmistaa, että kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat nuoret hyötyvät nuorisotakuusta; eivät putoa projektien väliin eivätkä jää ilman tarvittavaa tukea. (STM 2015.) Etsivä nuorisotyö on nuorisotoimen ja sosiaalitoimen välimaastossa olevaa erityisnuorisotyötä, jonka osaaminen on olla läsnä nuorten keskuudessa ja tarjota nuorelle mahdollisuus turvalliseen ja luottamukselliseen aikuiskontaktiin. Työllä tarjotaan nuorelle varhaista tukea, mikäli nuori sitä itse haluaa. Etsivän työn ensisijaisena tehtävänä on auttaa alle 29-vuotiaita nuoria, jotka ovat koulutuksen tai työmarkkinoiden ulkopuolella tai jotka tarvitsevat tukea saavuttaakseen tarvitsemansa palvelut. Etsivästä nuorisotyöstä säädetään nuorisolaissa (27.1.2006/72). Laissa todetaan, että kunta toteuttaa tarvittaessa etsivää nuorisotyötä. Kunta voi myös hankkia palvelun. Riihimäellä kaupunginhallitus on päättänyt (KH:19.1.2015), että 1.1.2012 alkanut ostopalvelusopimus Hyvinkään-Riihimäen seudun ammattikoulutussäätiön kanssa etsivän nuorisotyön osalta päättyy. Asiaa on valmistellut monialainen työryhmä ja etsivää nuorisotyö järjestetään 1.1.2016 alkaen kaupungin omana toimintana. Riihimäellä toimii lakisääteinen nuorten ohjaus- ja palveluverkosto Notus, jonka tehtäviin kuuluu mm. nuorisotakuun seuranta kunnassa. Nuorisopalvelutakuu käytännössä Miten uutta nuorisopalvelutakuuta olisi käytännössä hyvä ja tarkoituksenmukaista toteuttaa? Miten yhdistetään sosiaalihuoltolain nuorisopalvelutakuu ja 17 § sosiaaliohjaus sekä nuorisolain 7b § mukainen etsivä nuorisotyö? Palvelut tulisi kuvata asiakasnäkökulmasta. Sekava palvelujärjestelmä, tiukat raja-aidat tai ns. luukuttaminen voisi tarkoittaa, että nuori jää vaille tarvitsemaansa palvelua. Palveluiden ja asiakasprosessien tulisi muodostaa asiakkaalle selkeitä kokonaisuuksia huolimatta siitä, minkä yksikön tai organisaation alla kukin palveluntuottaja työskentelee. Toimijoiden välinen yhteistyö tulisi järjestää toisiaan täydentävästi ja sujuvaksi niin työntekijöiden kuin nuorten näkökulmasta. Nuorten palvelutarpeet voivat liittyä opiskeluun, työllistymiseen, itsenäistymiseen, asumiseen, raha-asioihin, fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen, talouteen, elämänhallintaan, ihmissuhteisiin, päihteidenkäyttöön tai useaan näistä. Mitä hyötyä siitä olisi, että apua tarvitseva nuori tai hänen läheisensä voisi matalalla kynnyksellä ottaa yhteyttä yhteen paikkaan? Riihimäen kaupungin Nuorten palvelupiste Nupin toimintamalli Nuppi on moniammatillinen ohjaus-, arviointi- ja neuvontapalvelu 13–25-vuotiaille nuorille. Moniammatilliseen tiimiin kuuluvat palveluohjaaja (sosiaaliohjaaja), ehkäisevä päihdetyöntekijä ja puolipäiväisenä terveydenhoitaja. Psykiatrinen sairaanhoitaja oli tiimissä määräaikaisena vuoden 2014 loppuun saakka. Mikäli tiimi täydentyy psykiatrisella sairaanhoitajalla, on nuorelle nyt käytännössä tarjolla yhdessä paikassa tuki sosiaaliseen, psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Kokonaisvaltaiseen työotteeseemme kuuluu elämän eri osa-alueiden samanaikainen huomioiminen, arvioiminen ja asiakaslähtöinen ohjaaminen. Yhteistyötä Nupissa tehdään nuoren yksilöllisen tarpeen mukaan vanhempien, muiden läheisten sekä laajan verkoston kanssa, mm. oppilaitosten, sosiaalikeskuksen, Riihimäen seudun nuorisoasuntojen, psykiatrisen erikoissairaanhoidon ja A-klinikan kanssa. Yksi vastuutyöntekijä, joka kulkee nuoren rinnalla, ja kiinnipitävä työote kuuluvat myös Nupin työotteeseen. Sosiaalihuoltolain tulkinnan mukaan "Useita palveluja tarvitseva nuori voi puolestaan tarvita omatyöntekijää, joka aktiivisesti seuraa tavoitteiden toteutumista ja tarvittaessa saattaa nuoren palveluihin" (STM 2015). Kun moniammatillinen palvelutarpeen arviointi on tehty, olisi tärkeää, että nuoren tarvitsemia palveluja, esimerkiksi päihde- ja mielenterveyspalveluja, olisi aidosti saatavilla. Matalan kynnyksen palvelun tavoitteena nuorten palvelupisteessä on asiakaslähtöinen, monipuolinen hyvinvoinnin tukeminen sekä syrjäytymisen ehkäisy. Matala kynnys tarkoittaa Nupissa mm. sitä, että kuka tahansa voi ottaa yhteyttä puhelimitse soitolla tai tekstiviestillä (vastaam-me aina kun voimme, yleensä soitamme takaisin, myös ns. piippauksiin), sähköpostilla tai työprofiilin Facebook-viestillä. Päivystysaikaan voi poiketa käymään. Kun nuori tulee ovesta sisälle, hän voi luottaa siihen, että työntekijä tukee häntä riittävästi ja tarpeellisen ajan. Koska yhtä paljon kaikille ei ole yhtä paljon kaikille, tarvitaan asiakaslähtöistä, yksilöllistä ja joustavaa palvelua, jotta nuori pääsee omaan tavoitteeseensa. Riihimäen kaupunginhallitus: tarvitaan tiivistä yhteistyötä nuorten parissa Kaupunginhallituksen päätöksessä (KH:19.1.2015) todetaan, että ”Nuoren kanssa työtä tekevien tahojen, kuten esim. kaupungin nuoriso- ja sosiaalitoimen sekä etsivän nuorisotyön tiivis yhteistyö pienentää riskiä ns. nivelvaiheiden syrjäytymiseen. Etsivä on usein ensimmäinen aikuinen, joka ottaa hoitaakseen nuoren asioita hänen keskeytettyä esim. ammatillisen koulutuksen.” Miten yhdistetään uusi sosiaalihuoltolaki nuorten osalta ja nuorisolain etsivä nuorisotyö käytännössä Riihimäellä? Nuoren asiakkaan etu on, että hän saa tarvitsemansa palvelut matalalla kynnyksellä. Rakenteet työlle tulisi suunnitella ja organisoida tiiviiksi ja toimivaksi. Etsivän nuorisotyön saumaton yhteistyö nuorten moniammatillisen palvelupisteen ja muiden nuorten (käyttämien) palvelujen kanssa on olennaista. Yksi tapa kehittää moniammatillista yhteistyötä on Benchmark-menetelmä, jota voisi hyödyntää etsivässä nuorisotyössä sekä nuorten palvelupisteessä. Verkostoyhteistyön hyödyt sekä asiakas- että työntekijänäkökulmasta näyttäytyvät ilmeisinä – ainakin nuorten palveluohjaajalle. Esimerkkinä nuorten kuntouttavan työtoiminnan ryhmä, joka on toteutettu laajan verkoston yhteistyönä, työskentelytapoja yhdistäen, oppien toisilta ja yhdessä, yhteisten nuorten parhaaksi. Kun LNP-palvelukokonaisuutta kehitetään sekä uutta sosiaalihuoltolakia viedään käytäntöön, palvelun tavoitteena tulisi pitää asiakaslähtöistä hyvinvoinnin tukemista ja syrjäytymisen ehkäisyä. Nuorten palvelukokonaisuuteen tulee sisältyä myös ennalta ehkäiseviä ja varhaista tukea antavia mielenterveyspalveluita. Moniammatillista työskentelytapaa tulee vahvistaa ja yhteistyön olla saumatonta ja selkeää päällekkäisyyksien välttämiseksi. Yleinen ehkäisevä päihde- ja mielenterveystyön ja sen koordinoinnin tulisi sisältyä nuorten palvelukokonaisuuteen ja siihen olla tarpeenmukaiset resurssit. Ehkäisevän työn asiantuntijuutta tulisi turvata koulutuksen ja verkostoitumisen keinoin. Iida Engqvist, sosionomi ylempi AMK-opiskelija Lisätietoa Nuorisolaki. Verkossa. Nuorisotakuu. Verkossa. Sosiaalihuoltolaki. Verkossa. Kuntoutussäätiön laatima tutkimus: Nuorten syrjäytyminen – tietoa, toimintaa ja tuloksia? Verkossa. Alanen Olli, Kainulainen Sakari, Saari Juho 2014: Vamos tekee vaikutuksen – Vamos-nuorten hyvinvointikokemukset ja tulevaisuuden odotukset. HDL - Helsingin diakonissalaitos. Verkossa. Kuva: BMiz
Ihmisten peruspalvelujen kilpailutuksessa sivuutetaan ihminen?
Yksityiset palvelutuottajat työllistävät kuntaa vaikka mitään konkreettista ei vielä syntyisikään. Pelkällä kilpailuttamisella saadaan työtunteja kulumaan. Kun palvelu ostetaan yksityiseltä palveluntuottajalta, tulee tuottaja kilpailuttaa. Tulee etsiä kilpailun avulla parhaiten kunnan, eli ostajan kriteerit täyttävä taho. Tähän kaikkeen kuluu aikaa ja se vaatii huolellista työtä. Kilpailutuksen tekemiseen tarvitaan tietoa ja taitoa sekä kunnan ihminen tekemään se. Jotta on mahdollista tehdä paras ratkaisu, on asia tunnettava hyvin ja omattava tarpeeksi asiantuntemusta kilpailutustyön tekemiseen. Hyvä kysymys onkin, kenen kannalta ratkaisu milloinkin on paras? Kunnan, palvelun välittömän hyödyn saajan vai kenties läheisten kannalta? Tärkeintä on tuntea ja tietää päätöksen seuraukset tai vähintäänkin arvioida, miten tehty päätös mihinkin milloinkin vaikuttaa. Koti kilpailutettavana Mielestäni tärkein kriteeri, kun puhutaan omasta kodista, on ihmisen hyvinvointi. Kun on kyse vanhuksen kodista, on mielestäni tärkein kriteeri siellä asuvien ihmisten tyytyväisyys. Onko sitä mahdollista mitata etukäteen tai miten sitä voi mitata jälkikäteen kun tehdään kilpailutus. Miten ihmisen mielipidettä käytetään palveluntuottajan valitsemisen mittarina vai käytetäänkö edes. Kilpailutuksen perimmäinen syy pohjautuu oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoisuuteen. Kaikilla kykeneväisillä ja alansa osaavilla halukkailla tulee olla yhtäläinen mahdollisuus tarjota palvelua ja osallistua tarjouskilpailuun. Näin oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo sekoittuvat mielestäni itsemääräämisoikeuteen ja kunkin oikeuteen asua omassa kodissaan omilla kriteereillään. Voiko vanhus asettaa kriteerit itse vai asettaako ne joku muu. Vanhusten koti Suomen Itärajalla tarjoaa tehostettua palveluasumista useammalle kymmenelle ihmiselle. Tämän palvelun tuottaja oli vielä vuoden vaihteessa valtakunnallisesti suuri yritys Mehiläinen Oy. Maaliskuun alussa kunnasta itsestään tuli palveluntuottaja. Mehiläinen avasi kyseisen hoivakodin vasta vuonna 2011 ja nyt se joutui luopumaan toiminnastaan kilpailutuksen seurauksena. Kilpailutukseen osallistui sellaisiakin tahoja, joilla ei edes ollut tarjota kyseistä palvelua. Mistä tämä kertoo, että näin tehdään. Osallistutaanko kilpailuun vääristä syistä vaikka ei oikeasti voitaisi. Kiteen hoitokoti Mehiläinen hävisi tässä tapauksessa tarjouskilpailun eikä kukaan toinenkaan pärjännyt kilpailussa. Lehdissä kirjoiteltiin huolesta ja vääryydestä, kuinka vanhukset saattaisivat menettää kotinsa ja joutuvansa muuttamaan kilpailun voittaneen organisaation tiloihin ja jopa maksamaan asumisestaan enemmän. Kaupunki kuitenkin pelasti tilanteen ja otti haltuun hoitokodin sellaisenaan, jonka seurauksena ihmisten koti säilyi, työntekijät ja tilat pysyivät samoina. Palveluntuottajaksi tuli kunta itse ja ihmisen kannalta ratkaisu oli paras mahdollinen. Yle uutisoi vuoden alussa aiheesta ja Kiteen hoivapalvelusta otsikolla ”Kiteellä uhkaa pakkomuutto – ikäihmiset hankintalain heittopusseina”, joka lietsoo pelkoa ja ilmaisee tyytymättömyyttä ihmisten puolesta sekä ottaa kantaa kilpailutuslakiin. Jos asia todella olisi näin, voimmeko vain asiaa katsoa sivusta. Kitee teki hyvän ja oikeudenmukaisen päätöksen siirtymällä sivustaseuraajan roolista vastuunkantajaksi ja otti asiasta kopin itse. Tiedetäänkö kilpailutuksen kokonaiskustannukset ja vaikutukset? Kaupungin näkökulmasta tämä sama prosessi on käyty lähimenneisyydessä ja vastaavanlaisia prosesseja on koko ajan käynnissä useita. Kuinka paljon kunnilla on varaa käyttää jatkuvaan kilpailuttamiseen virkamiestyövoimaa. Tässä tapauksessa kunta on nyt itse palveluntuottajana kunnes toisin päätetään. Eihän sitä tiedä, milloin joku kunnan virkamies päättää taas avata tapauksen uudelleen ja pyörä pyörähtää uudelleen käyntiin. Mitä nämä kaikki muutokset ja prosessit maksavat. Onko oletus, että kilpailuttamiseen järjestämiseen tulee olla aina varoja ja aikaa käytettävissä? Onko kilpailutuksen tekemiselle laskettu hintalappua? Siirtääkö kilpailutus todellisuudessa ratkaisun vain tulevaan, seuraavaa päätöstä odottamaan. Päivi Muranen, sosionomi ylempi AMK-opiskelija Lisätietoa Kiteen kaupungin päätös. Verkossa. Karjalaisen artikkeli kilpailutuksesta. Verkossa. Yle uutisoi: ikäihmiset heittopusseina. Verkossa.
Mitä mieltä on täyttää kaatopaikat käyttökelpoisella ruoalla?
Minua kauhistuttaa ja suututtaa ne valtavat määrät syömäkelpoista ruokaa, joka vuosittain menee kaatopaikalle, kun sioillekaan niitä ei enää saa tarjoilla. Olen kuullut, että Euroopan työpaikkaruokaloiden yli jäävällä ruoalla voisi ratkaista nälänhädän Afrikassa. Näin yksinkertaista se ei tietenkään ole, mutta voisimme täällä hyvinvointivaltioissa hiukan miettiä omia käytäntöjämme, alkaen omasta jääkaapistamme. Ranska antoikin meille muille hyvän esimerkin muuttamalla lainsäädäntöänsä: Suuret supermarketit eivät saa enää tuottaa ruokajätettä! Jyväskylä mallina Suomessa Jyväskylän kaupunki on tehnyt uraa uurtavaa työtä ruokahävikin vähentämiseksi kaupungin eri toimipisteiden ruokaloissa. Kokeiluihin on lähdetty ennakkoluulottomasti ja osa niistä todettu käyttökelpoisiksi, osa taas ei edennyt kokeilua pidemmälle. Haasteita on ollut mm. lainsäädännön ja työpaikkaruokaloissa maksavien asiakkaiden vähenemisen vuoksi. Kouluissa on jouduttu miettimään myös oppilaiden turvallisuutta. Kuitenkin monissa muissa kunnissa on otettu mallia Jyväskylästä ja mm. Vantaa jakaa ylijäänyttä ruokaa ilmaiseksi. Jotkut kokevat ilmaisen tai halvan ruoan myymisen uhkaksi ja Jyväskylän seudulla yrittäjät ovatkin nousseet takajaloilleen. Kaupungin lakimies otti kuitenkin kannan, että hävikkiruoan jakaminen/myyminen ei kilpaile ravintolapalveluiden kanssa ja ei sen vuoksi myöskään vääristä kilpailua tai riko lakia. Helsingissä on yritetty seurata muiden jalanjäljissä Marraskuussa 2013 kaupunginvaltuutettu Petra Malin teki aloitteen ylijääneen kouluruoan kokeiluluontoisesta myymisestä tai jakamisesta Helsingissä. Aloitteen oli allekirjoittanut 55 muutakin valtuutettua. Aloitetta perusteltiin mm. ruokahävikin vähentämisellä (joka Malinin mukaan on Suomessa huimat 400 miljoonaa kiloa vuodessa) ja muiden kuntien onnistuneilla kokeiluilla. Hän vetoaa tekstissään myös Helsingin kaupungin omiin arvoihin: taloudellisuuteen ja ekologisuuteen. Kaupungille ruoka- ja siivouspalveluja tarjoava Palmian johtokunnalta pyydettiin lausunto asiasta, jossa ilmeni, ettei Palmia sinänsä vastusta asiaa, mutta näkee sen koskevan myös monia muita tahoja, kuten kouluisäntäpalveluja ja turvapalveluja. Huhtikuussa 2014 kaupunginhallitus päätti jättää aloitteen käsittelyn pöydälle jääden odottamaan lisäselvityksiä siitä, miten toiminta voitaisiin käytännössä järjestää. Vuoden 2014 syyskuun loppuun mennessä oli lisäselvitykset tehty ja kokeilu päätettiin aloittaa. Kokeilun tarkoitus oli kestää marraskuun 2014 alusta seuraavan vuoden maaliskuun loppuun saakka. Palmia tiedusteli 29 toimijalta heidän haluaan ottaa ruoan jakelua vastuulleen ja lisäksi muutama toimija otti yhteyttä heihin oma-aloitteisesti. Näistä 14:lle lähetettiin tarkemmat tiedot eli toimintamallin kuvaus ja kaksi toimijaa ilmoittautuikin työhön. Toinen tosin joutui myöhemmin luopumaan ajatuksesta kuljetusongelmien vuoksi. Kokeiluun lähti lopulta siis yksi toimija, Herttoniemenrannan Asukastaloyhdistys Ankkuri ry ja ruoan lahjoittajaksi Herttoniemenrannan peruskoulu. Jään mielenkiinnolla jään odottamaan, mihin ratkaisuun Helsingin kaupunki päätyy kokeilun jälkeen. Olen vakuuttunut, että jos asiaa todella halutaan viedä läpi, se on mahdollista. Onhan se mahdollista myös muualla Suomessa. Eri asia on sitten se, löytyykö halukkaita toimijoita ruoan jakajaksi. Ruokaa ei kuitenkaan voi lastata auton takakonttiin ja sieltä käsin sitä jaella, vaan hygienialainsäädäntö on otettava huomioon. Järjestöillä ei välttämättä ole varaa tai riittävästi henkilökuntaa hoitamaan toimintaa asianmukaisesti. Haluan uskoa, että pilkuntarkassa sääntövaltiossamme ovat asenteet hiljalleen muuttumassa ja lukuisten määräysten ja ohjeiden sijaan alamme ajattelemaan maalaisjärjellä. Ehkäpä kymmenen vuoden kuluttua kaikki ylimääräinen ruoka saadaan hyötykäyttöön, eikä sitä enää kukaan kyseenalaista. Heta Niinimäki, sosionomi ylempi AMK-opiskelija Lisätietoa Vantaa myy ylijäämäkouluruoan. Verkossa. Ranska kielsi ruokajätteen poisheiton. Verkossa. Jyväskylä myy ylijäämäkouluruon. Verkossa. Ylijäämäruoan myynti ei riko lakia. Verkossa. Helsingin kaupunginvaltuusto. Verkossa.
Espoo kehittää hyvinvointipalvelujen palvelutoria
Espoon sosiaali- ja terveyslautakunta pohjusti 14.4.2015 kokouksessaan investointeja vuosille 2016-2020. Yksi iso investointi koskee Länsimetron Matinkylän metroaseman välittömään läheisyyteen suunniteltua Ison Omenan/Matinkylän Palvelutoria. Palvelutorille on varattu toimitilat HUS laboratorioille, terveysasemalle, nuorisopoliklinikalle, neuvolalle, mielenterveyspalveluille sekä Kelalle. Metroaseman välittömässä läheisyydessä palvelee jo tällä hetkellä erilaisia yksittäisiä palveluntuottajia neuvolasta lastensuojelun avohuollon palveluihin. Yksi Suomen ensimmäisiä hyvinvointipalveluiden keskittymiä 90-luvun laman jälkeen oli EKSOTEn malli. EKSOTE on perustanut hyvinvointiasemat jo neljälle paikkakunnalle ja tulokset ovat olleet positiivisia. Myös Heinolassa päättäjät pysähtyivät miettimään ratkaisuja kasvaneille lastensuojelumenoilla. Heinola palkkasi kymmenen työntekijää ja tulokset ovat lupaavia. Miltei kaikki uutisoinnit, joita olen lisäresurssien ja ennaltaehkäisevien mallien tiimoilta lukenut, ovat säästäneet rahaa ja ennen kaikkea aikaa. Espoossa on viime vuosina siirrytty myös ennaltaehkäisevän lastensuojelutyön malliin. Kaupunki on ajanut alas omia nuorisokotejaan ja perustanut niiden tilalle avohuollon tukitoimien tiimejä, jotka tekevät varhaisen vaiheen asiakastyötä perheiden kanssa. Keskimäärin asiakkuus kestää muutamia kuukausia ja tarvittaessa käytössä on esimerkiksi lyhytaikainen sijoittaminen laitokseen. Isoin säästö lienee kuitenkin henkisen tason säästöt; kun ongelmiin puututaan varhaisessa vaiheessa, asioiden korjaaminen on paljon helpompaa kuin tilanteessa, jossa perheessä on jo vakavia ongelmia. Varhainen tuki on asiakasta aktivoivaa työtä, sillä asiakkaan lähtökohdista on helppo puhua ja asiakas pystyy paremmin sanottamaan, mihin asioihin kaipaa apua ja tukea ja mitkä asiat arjessa onnistuvat. Palvelutori helpottaa arkea Erilaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden yhdistäminen saman katon alle ja hyvien kulkuyhteyksien päähän tuo asiakkaille tasa-arvoa ja palvelutori helpottaa arkea, sillä samalla käynnillä voinee hoitaa useamman eri tahon asioita. Itse toivoisin, että eri palvelut yhdistettäisiin myös sähköisen asioinnin kautta, jolloin vaikkapa neuvolan terveydenhoitaja voisi luvan kanssa käydä läpi avohuollon sosiaalityön muistiota asiakasperheen tapaamisesta. Varsinkin teini-ikäisillä lastensuojelun asiakkailla voi olla jo turtumista omaa elämää koskevan tiedon kertomiseen, sillä teini on saattanut olla tekemisissä kymmenien eri ammattilaisten kanssa; osa on vaihtunut työntekijästä toiseen ja osa on töissä toisen hallinnon alla. Kun asiakkuus yhdistettäisiin moniammatillisuuden nimissä myös sähköisellä puolella, kulkisi tieto eri toimijoiden välillä paremmin. Espoossa otettiin vuodenvaihteessa 2015 käyttöön Tajua mut! -liputusmalli, jossa eri lasten ja nuorten kanssa toimivat työntekijät ja harrastuksien vetäjät voivat ilmaista huolen lapsesta liputtamalla lapsen. Toivon, että tämä hanke tuo toimijoita paremmin yhteen ja perheet saavat entistä paremmin apua tilanteisiinsa. Satu Venhola, sosionomi ylempi AMK Lisätietoa: Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouspöytäkirja 14.4.2015. Verkossa. Mallia Eksote:sta. Verkossa. Matinkylän palvelutori. Verkossa. Mikkelin lastensuojelumenot. Verkossa. Säästö peruspalveluissa näkyy lastensuojelun budjetissa. Verkossa. Heinolan malli säästää rahaa: Verkossa. Espoon Tajua mut! –hanke. Verkossa. Photo by vharjadi
Osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja kotoutumista taiteen avulla myös Itä-Helsinkiin
Itä-Helsingin musiikinopetuksesta vastaavat koulut ovat hakeneet Helsingin kaupunginvaltuustolta mahdollisuutta yhdistyä saman katon alle tarkoituksena synnyttää lasten ja nuorten taiteiden talon. Tähän mennessä kasvaneesta Itä-Helsingistä ei ole löytynyt sopivia tiloja toimimiseen ja opetukseen. Taloudelliset seikat ovat myös ajaneet toimijat yhdistämään toimintojaan. Taiteiden talon perusajatuksena olisi toimia niin musiikinopetuksen kuin matalan kynnyksen paikkana sekä hyödyntää kolmen toimijan tuottamaa synergiaa. Hakijoiden perusteluna aikeelleen on muun muassa se, että Helsingin kulttuuristrategian arvoihin on kirjattuna taiteen perusopetuksen avustusperusteiden kehittäminen tukemalla alueellisia aloitteita ja mahdollistamalla sopivia tiloja toiminnalle. Kaupunki vastasi hakijoille nojaten kulttuurikeskukselta saamaansa lausuntoon. Vastauksessa todettiin, että kaupunkiin ei ole tarkoituksenmukaista lisätä enää kulttuurikeskuksia, vaan palvelut tuotetaan verkostojen avulla. Hakijat ohjattiin itse selvittämään yksityisen ja julkisen rahoituksen mahdollisuudet sekä hallinnoimaan mahdollisia investointeja. Lausunnossa suositeltiin jo valmiiden toimitilojen etsimiseen ja sen suhteen ohjattiin yhteistyöhön kiinteistöviraston kanssa. Tämän lisäksi kaupunginvaltuusto päätti, että kaupungin tulisi selvittää omien toimintojensa kautta keinoja joilla alueen lasten osallisuutta kulttuuritoimintaan voidaan lisätä. Itä-Helsinki kaipaa taiteiden taloa Vuosaaressa asuu 10% koko kaupungin lapsiväestöstä. Alue on myös hyvin maahanmuuttajapainotteinen. Tämän hetkinen tilanne on se, että Itä-Helsingissä, etenkin Vuosaaressa, osallistuminen opetukseen on vähäistä. Vain noin 4% lapsista on tuetun opetuksen piirissä. Muualla kaupungissa sen ollessa 24% lapsiväestöstä. Tämän lisäksi toimijoiden rahoitus on ahtaalla ja osallistumismaksuihin kohdistuu korotuspaineita. Tämä tarkoittaa sitä että vain pieni joukko alueen lapsista harrastaa ja nekin jotka tekevät niin, maksavat siitä enenevissä määrin Pop & Jazz Konservatorio, Itä-Helsingin musiikkiopisto ja Vuosaaren musiikkikoulu ovat sopineet vuonna 2007 yhteistyösopimuksen jonka avulla on ollut tarkoitus nostaa Itä-Helsingin lasten ja nuorten osallistuminen taiteen perusopetukseen muuta kaupunkia vastaavalle tasolle. Pop & Jazz Konservatorio vastaa laajasta musiikin oppimäärästä. Tilaongelmien vuoksi konservatorio on joutunut supistamaan toimintaansa ja luonut bändipaja-projektin jonka avulla opetusta on kyetty jalkauttamaan kouluihin. Projektista on saatu hyviä kokemuksia ja sen kautta osallistujat ovat päässeet osaksi alueen toimintaa. Itä-Helsingin musiikkiopisto on ainoa Itä-Helsingin laajaa musiikkiopetusta tuottava opetustaho joka tarjoaa myös musiikkileikkitoimintaa. Vuosaaren musiikkikoulu vastaa musiikin yleisestä oppimäärästä. Musiikkikoulu on panostanut kansanmusiikkiin sillä se on koettu eritaustoista tuleville ihmisille parhaimmaksi muodoksi. Koulu on kehittänyt erilaisia matalan kynnyksen musiikkikasvatuspalveluja, muun muassa musiikillista koulujen iltapäivätoimintaa.. Itä-Helsingin alueen monimuotoisuus huomioiden, taiteiden talo olisi ideaali tapa yhdistää ja lähentää eri ihmisryhmiä toisiinsa. Taide, ja musiikki erityisesti, ovat universaaleja kieliä joiden avulla voidaan ilmaista itseään ja olla yhteydessä toisiin vaikka ei jaettaisikaan samaa arvo- tai kulttuurinäkemystä. Maahanmuuttajien kohdalla olisi ensiarvoisen tärkeää saada heidät kiinnittyneeksi ympäristöön ja toimintoihin joiden avulla on helpompi oppia kieltä ja yhteisön tapoja. Toisaalta, yhtä tärkeää on vaalia myös heidän omaa taustaansa. Alueella on myös paljon vähävaraisia, niin maahanmuuttajia kuin kantaväestöä, ketkä muuten eivät olisi kykeneviä osallistumaan tarjottaviin palveluihin. Matalan kynnyksen palvelut sekä saman katon alla toimimisen taloudelliset edut toimisivat myös tämän ihmisryhmän eduksi. Uusi sosiaalihuoltolaki ohjaa ennaltaehkäisevään toimintaan ja asiakaslähtöisiin työmuotoihin. Musiikkikoulut tuntevat alueen tarpeet ja asiakaskunnan. Usean toimijan sijaitessa lähekkäin, mahdollistaa se kattavamman palvelujen tarjonnan ja toiminnan kehittämisen. Lasten ja nuorten taiteiden talo olisi juuri tällainen lain hengen mukainen palvelu joka tuottaisi alueen väestölle henkistä hyvinvointia ja osallisuutta. Kaupungin olisi yksiselitteisesti järkevää tukea toimintaa joka on jo valmiiksi olemassa, tarve tunnustettu ja tuloksia toiminnasta jo saatu. Jenni Kivinen, sosionomi ylempi AMK-opiskelija Lisätietoa Helsingin päätöksestä. Verkossa. Photo by juliejordanscott
Myös paperiton ihminen tarvitsee terveyspalveluja
Paperittomalla ulkomaalaisella tarkoitetaan henkilöä, joka oleilee suomessa ilman laillista oikeutta maassa oleskeluun. Paperittomia henkilöitä voivat olla ihmiset joiden oleskelulupa on vanhentunut, tai he ovat saaneet kielteisen päätöksen ja odottavat valituksensa käsittelyä. Ihmisen oleskelulupa on voinut myös umpeutua heidän tietämättään. Paperittomia henkilöitä ovat myös sellaiset ihmiset, jotka eivät turvallisuuden vuoksi halua olla omassa maassaan, mutta heillä ei ole laillista oikeutta oleilla suomessa. Paperiton henkilö voi myös olla ulkomaalainen opiskelija, jonka sairasvakuutus on vanhentunut tai ei kata hoitoa, tai opiskelun päätytyttä on jäänyt suomeen etsimään töitä. Paperittomilla henkilöillä on oikeus ihmisoikeuksien toteutumiseen. Heillä on kuitenkin käytännössä erittäin heikko asema yhteiskunnassa ja heidän voi olla mahdotonta puolustaa omia oikeuksiaan. Erityisen haavoittuvassa asemassa olevia paperittomia ovat alaikäiset lapset, jotka vanhempansa mukana oleilevat suomessa ilman laillista oikeutta. Lisäksi myös raskaana olevat naiset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. Lisäksi ihmiskaupan uhrit ovat voineet joutua suomeen ja heillä ei ole oikeutta ajaa omia oikeuksiaan yhteiskunnassa tai saada terveydenhoitopalveluita. (www.paperittomat.fi) Tällä hetkellä suomessa paperittomat ovat oikeutettuja ainoastaan välttämättömään äkilliseen, akuuttiin terveydenhoitoon, joka sekin voi maksaa heille suuria summia, koska he kustantavat hoidon kustannukset kokonaisuudessaan. Raskaana olevat eivät ole oikeutettuja äitiysneuvola palveluihin ja näin ollen raskauden seurantaan. Synnytykset hoidetaan akuuttina hoitona, mutta hoito maksaa henkilölle. Paperittomat lapset eivät ole oikeutettuja kaikkiin rokotuksiin, eivätkä perusopetukseen suomessa. Hoitoa paperittomille tarjotaan riippuen siitä missä kunnassa tai kaupungissa hän oleilee ja kuinka kyseisessä kaupungissa hoito on järjestetty. Helsingissä, Oulussa ja Turussa toimii vapaaehtoistoimin pyörivä klinikka paperittomille, Global clinic. Tämä klinikka tarjoaa terveydenhoitoa vapaaehtoistoiminnalla joten toiminta on kovin pienimuotoista, auki kerran viikossa kahden tunnin ajan. Ruotsi ja Norja järjestävät paperittomille terveyspalvelut Ruotsissa on astunut voimaan laki 2013, jolla on pyritty takaamaan paperittomille pa-rempi ja laajempi pääsy terveydenhuoltoon, erityisesti turvataan lasten ja raskaana olevien terveydenhuolto. Ruotsissa paperittomat lapset ovat oikeutettuja samaan ter-veydenhuoltoon kuin Ruotsissa luvallisesti asuvat lapset. Täysi-ikäiset paperittomat ovat oikeutettuja kiireelliseen ja välttämättömään terveydenhoitoon. Paperittomat lapset ovat myös oikeutettuja perusopetukseen. Norjalla taas paperittomien terveydenhuolto on pääosin järjestetty vapaaehtoisten lääkärien ja hoitajien toimesta. Paperittomilla lapsilla on oikeus perusopetukseen, kun he ovat asuneet maassa kolme kuukautta. Tilanne on siis Ruotsissa ja Norjassa parempi kuin suomessa, vaikka Norjassakin vielä terveydenhuollon osalta kampanjoidaan paljon ja pyritään terveydenhuolto palveluiden asemaa parantamaan paperittomille. Suomessa paperittomien terveyspalveluiden parantamisen eteen työskentelee pakolaisavun paperittomat hanke, joka on tehnyt paljon vaikuttamistyötä, sekä tiedottamista asian eteen. Lisäksi THL on tehnyt paperittomien terveyspalveluista selvityksen. Toistaiseksi asiasta ei ole tehty vielä kuitenkaan lakimuutosta. Lakiesityksen käsittelyä on siirretty uuden hallituksen käsiteltäväksi - aiempi lakiesitys ehti raueta viime eduskunnassa. Oikeus terveyteen on osa ihmisoikeuksia ja ihmisarvoista elämää Tällä hetkellä Suomi ei noudata ihmisoikeuksien toteumista, koska paperittomat ihmiset eivät ole oikeutettuja kuin hyvin suppeaan akuuttiin terveydenhoitoon ja siitäkin he joutuvat maksamaan täyden summan. Paperittomien ihmisten tulisi saada laajemmat terveyspalvelut, jolla turvattaisiin heidän terveytensä ja niin että he maksaisivat saman summan palveluista kuin sosiaaliturvan piiriin kuuluvat suomessa asuvat. Lisäksi raskaana olevien tulisi saada äitiysneuvola palvelut, sekä lasten tulisi saada täydet terveydenhuolto palvelut sekä oikeus perusopetukseen. Syyt miksi ihmiset ovat suomessa laittomasti voivat olla hyvin moninaiset, mutta se ei saisi estää ihmisoikeuksien toteutumista Suomen kaltaisessa hyvinvointi valtiossa. Paperittomien ihmisten kokiessa traumaattisia kokemuksia suomessa ollessaan, esimerkiksi joutuessaan väkivallan uhriksi, ei suppea, akuutti terveydenhuolto ole mitenkään riittävä. Ihmiskaupan uhrit tarvitsevat hyvin monenkaltaista tukea elämäntilanteessaan, jolloin akuutti terveydenhuolto ei ole läheskään riittävä. Alaikäiset lapset ovat riippuvaisia vanhemmistaan, ja heidän päätöksistään elämässään. Heidän ei tulisi kuitenkaan joutua elämään ilman perusopetusta tai riittävää terveydenhuoltoa sen johdosta. Suomen kaltaisen hyvinvointivaltion tulisi huolehtia ihmisoikeuksien toteutumisesta kaikkien suomessa oleilevien ja asuvien ihmisten kohdalla. Me emme voi ummistaa silmiä siltä, että suomessa asuu tuntematon määrä ihmisiä erinäisistä syistä laittomasti, jotka kuitenkin tarvitsevat samanlaiset oikeudet terveyden ylläpitoon ja hyvinvointiin. Näiden ihmisten terveydenhuolto ei voi olla vain vapaaehtoistoiminnan varassa, pienin resurssein, vaan asian eteen on saatava muutoksia tehtyä. Heidi Saukkonen, sosionomi ylempi AMK-opiskelija
Katriina Rantala-Nenonen
päätoimittaja
Lehtori, YTM
katriina.rantala-nenonen@metropolia.fi
p. 040 641 8303
Hilla Niemi
koulutussuunnittelija
hilla.niemi@metropolia.fi
p. 050 567 8049
Eveliina Korpela
Lehtori:suomen kieli ja viestintä, FT
eveliina.korpela@metropolia.fi
p. 040 641 8336
Toimituskunta toimittaa blogin sisällöt ennen niiden julkaisua. Uudistuva sosiaalialan osaaminen –blogin toimituskunta on aloittanut työnsä 15.6.2018.
Ammatillinen koulutus asiakaslähtöisyys Asiakkaan oikeudet Ehkäisevä lastensuojelu Eija Raatikainen empatia Etiikka Henkilökohtainen budjetointi hyvinvointi Hyvinvointipolitiikka ikäihmiset Kasvatus Kehitysvammaisten palvelut Kelpoisuusehdot Kotihoito Koulu Lapsiperheiden palvelut Lastensuojelu Maahanmuuttaja Metropolia ammattikorkeakoulu Moniammatillinen yhteistyö nuoret Nuorten hyvinvointi Opinnäytetyöt Osaaminen Osallisuus Perhepolitiikka Päivähoito Sirkka Rousu Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen sosiaaliala sosionomi Sosionomi ylempi AMk-tutkinto Sote-uudistus Syrjäytyminen Työhyvinvointi Työllisyys Työttömyys Vaikuttavuus valinnanvapaus Vanhemmuus Varhaiskasvatus vuorovaikutus Yhdenvertaisuus Ylempi amk-tutkinto