Lastensuojelun ja lastenpsykiatrian yhteistyöstä (tai sen puutteesta) on puhuttu jo vuosia. Ongelmakohtia on tiedostettu, mutta silti samat asiat nousevat puheeksi vuosi vuoden jälkeen, ilman merkittäviä parannuksia.  (lisää…)

Uudistuva sosiaali- ja terveysala – kansalaisen vapaus, vastuu ja oikeudet työelämäseminaari kokosi 9.11. Metropolian Leppävaaran kampuksen auditorioon yli sata osallistujaa, lisäksi seminaaria seurasi saman verran etäosallistujia. Järjestäjänä olivat Metropolian sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelijat. Seminaarissa pureuduttiin ajankohtaisen sote-uudistuksen haasteisiin ja kysymyksiin eri asiakasryhmien näkökulmasta.

Kirjoitettu kieli on valtaa

Kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen Ulla Tiililä avasi sote-uudistuksen viestinnän ja kielen merkitystä.  Uudistuksen valmistelussa tuotetaan valtava määrä erilaisia tekstejä. Kielellä on merkittävä rooli sekä hyvän hallinnon että hyvien palveluiden järjestämisessä. Kielen tulee olla selkeää, ymmärrettävää ja asiallista. Tekstejä tuottavat niin lakimiehet, päättäjät, asiantuntijat, ammattilaiset, kuin myös itse asiakkaat ja palveluiden käyttäjät.

Tekstien avulla tai keinoin asiakas ja palvelun eri tason järjestäjät kommunikoivat keskenään. On kuitenkin syytä muistaa, ettei kaikilla asiakkailla ole valmiuksia tuottaa omassa asiassaan tekstiä. Kuitenkin sen perusteella palvelu hänelle myönnetään tai ei myönnetä. Miten kansalaisen vapaus, vastuu ja oikeudet toteutuvat, kun asiakkaan puheenvuoro asiassa on vain viranomaisten tuottamaa?

Ikäihmisten ja omais- ja perhehoitajien tarpeisiin vastaamista kehitetään

iäkkäiden sekä omais- ja perhehoitajien palveluja kehittävästä I & O- hankkeesta Soili Partanen kertoi tavoitteena olevan ikäihmisten integroitu palvelukokonaisuus, keskitetty alueellinen asiakas- ja palveluohjaus, toimiva kotihoito, omais- ja perhehoito sekä asumisen ja palveluiden yhdistäminen. Hankkeen avulla pyritään vastaamaan mm. palveluiden pirstaleisuuteen ja alueelliseen vaihtelevuuteen. Asiakasnäkökulma ja osallisuus nostetaan keskiöön: vahvuuksia ovat nimenomaan osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien lisääntyminen. Samoin palveluiden saatavuus ja palveluvalikoiman monipuolistaminen sekä mahdollisuus asua kotona pitkään, nähdään uudistuksen vahvuuksina.

Sen sijaan asiakkaan näkökulmasta uhkana on, että byrokratia lisääntyy ja päätöksenteko loittonee, palvelut entisestään pirstaloituvat ja asiakasta pompotellaan. Lisäksi hoidon ja hoivan taso voi laskea, jos henkilöstön saatavuus heikkenee. Myös vanhusten arjessa pärjäämiseen ja elämänlaatuun vaikuttavat asiat, kuten digiteknologian osaamattomuus, yksinäisyys, eriarvoisuus, vähävaraisuus ja sairastavuus. Myös syrjäytyneisyys, erakoituminen ja turvattomuus sekä lisääntyvät mielenterveysongelmat mietityttävät.

Mitä opittavaa toimeentulotukiuudistuksen toteutuksesta?

Paula Saikkonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kuvasi äsken toteutetun toimeentulotukiuudistuksen kokemuksia, jossa toimeentulotuen perusosan hakeminen ja päätös siirtyivät Kelan hoidettavaksi. Hän pohti, mitä voisimme oppia uudistuksesta käynnissä olevaan sote-uudistukseen. Toimeentulotukiuudistuksen tavoitteena oli yhdenvertaistaa ja yhtenäistää toimeentulotukiprosessia maanlaajuisesti sekä helpottaa kansalaisten asiointia kun sekä etuudet että toimeentulotuki saadaan samalta luukulta.

Todellisuudessa usean asiakkaan kohdalla kävi niin, että asiakas hakee ensin Kelalta perustoimeentulotukea, jonka jälkeen usein joudutaan vielä hakemaan sosiaalitoimelta harkinnanvaraista toimeentulotukea, sillä monien sosiaaliturvaetuuksien rahallinen taso on jäänyt alhaiseksi. Varsinkin asumistuen määrä on riittämättömän etenkin pääkaupunkiseudulla.

Uudistuksia tehtäessä suureksi kysymykseksi nouseekin, kenen tai keiden etua niillä ajetaan, ja millaisiin asioihin niillä halutaan vaikuttaa? Halutaanko ajaa suhteellisesti hyvinvoivan enemmistön etua? Vai keskitytäänkö ennemmin parantamaan pienemmän, mutta enemmän tukea tarvitsevan, vähemmistön oloja? Nyt enemmistön asiointia helpotettiin ”yhden asiointipisteen” mallilla, mutta heikommassa asemassa olevan vähemmistön asiakkuuteen syntyi ”kahden asiointipisteen” malli.

On vaara, että uudistusten myötä systeemin monimutkaistuminen ajaa heikoimmassa asemassa olevia kokonaan pois tuen piiristä. Kuinka heidät tavoitetaan? Sote-uudistuksessa voisi toteutuneesta toimeentulotuen Kela-siirrosta ainakin oppia sen, että hallitus odottaisi nyt meneillään olevista sote-valinnanvapauskokeiluista saatavan tutkimustiedon ennen kuin sote-lait hyväksytään eduskunnassa. Mikäli tietoa ei hyödynnetä, on vaara, ettei sote-uudistus onnistu.

Lapset jäävät jalkoihin?

Miriam Araneva, SOS-lapsikylästä, puhui yhdenvertaisuuden toteutumisesta muutoksessa nimenomaan lastensuojelun näkökulmasta. Lasten ja vanhempien perus- ja ihmisoikeuksiin kuuluvat riittävät ja oikea-aikaiset palvelut. Lastensuojelun kenttä on ollut muutosten kourissa myös uuden sosiaalihuoltolain (2015) myötä. Sosiaalihuoltolain ehkä keskeisimpänä tavoitteena oli ennaltaehkäisevän työn merkityksen korostaminen. Aranevan mukaan todellisuudessa lakimuutoksen jälkeen lapset ovat päässeet lastensuojelun asiakkaiksi liian myöhään, kun ensin on kokeiltu ennaltaehkäisevä ja kaikki muu mahdollinen. Palvelut eivät ole toteutuneet oikea-aikaisesti. Lastensuojelun asiakasmäärä väheni, mutta ainoastaan sen vuoksi, että asiakkuudet siirrettiin sosiaalihuollon asiakkuuteen, pois lastensuojelun tilastoista.

Kaiken kaikkiaan lastensuojelua tarvitsevien lasten määrä on kasvanut jo vuosien ajan, eivätkä muiden toimijoiden, kuten koulu, päivähoito, rooli lasten hyvinvoinnin turvaamisessa ennalta ehkäisevin toimin ole vahvistunut niin kuin jo vuodesta 1984 alkaen lastensuojelulaki on edellyttänyt ja velvoittanut. Lastensuojelutyö on syntipukkina lehtien otsikoissa, ei ennaltaehkäisyyn velvoitetut.

Nyt valmisteilla olevat Lasten ja perheiden muutosohjelma LAPE- ja sote-uudistus muuttavat tilannetta myös lastensuojelussa, etenkin asiakkaan näkökulmasta. Miten toimii valinnanvapaus lastensuojelun palveluissa? Aranevan mukaan harvoin lapset tai perheet itse hakevat lastensuojelupalvelua. Uudistuksen myötä vanhemmilla ja 15-vuotta täyttäneillä lapsilla on oikeus valita palveluntuottaja, ja halutessaan myös vaihtaa sitä.

Miten palvelujen oikea-aikaisuus, riittävyys ja jatkuvuus voidaan turvata, jos perheet itse shoppailevat palvelutarjonnassa? Toinen huolen aihe on myös sosiaalityöntekijöiden mahdollinen etääntyminen asiakkaiden lähiympäristöistä lastensuojelun siirtyessä maakuntien järjestämisvastuulle. Miten lähityöllä on mahdollisuus reagoida asiakkaan tarpeisiin nopeasti, kun asiakkaan palvelupolun siirtymät eri tasojen välillä tuottavat aina tilanteen uudelleen arviointia, ja näin tuen tarvetta vastaavan palvelun saanti viivästyy.

Onko siis mitenkään mahdollista, että lapsen etu ja oikeus erityiseen suojeluun toteutuu nyt ehdotetussa hallituksen valinnanvapausmallissa tai ylipäätään kehitteillä olevassa sote-uudistuksessa? Lapsi on aina heikommassa asemassa suhteessa aikuisiin, ja siksi julkisen vallan on turvattava lasten oikeus erityiseen suojeluun.

Tasa-arvoinen työura sote-murroksessa, joka koskettaa laajasti naisia?

Leea Paija piti tapahtumaa sponsoroineen Helsingin akateemiset Naiset Ryn puheenvuoron aiheesta tasa-arvoinen työura työn murroksessa. Paija esitteli Helsingin akateemiset Naiset ry:n toimintaa ja haastoi kuulijat pohtimaan erityisenä asiakasryhmänä ikääntyvät naiset, sekä heidän tarpeensa ja toiveensa tulevaisuudessa. Samalla Paija muistutti, että kolmas sektori on aina ollut suuressa roolissa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettaessa, ja jatkossakin antaa äänen ryhmille, joilla ei ole ollut muuta mahdollisuutta vaikuttaa.

Palveluntuottajan omavalvonnan varaanko?

Lopuksi valtion valvontavirasto Valviran Hanna Toiviainen tarkasteli puheenvuorossaan miten uudistuva valvonta tulee turvaamaan asiakkaiden yhdenvertaisuuden. Sote-uudistuksen yhteydessä mm. Valvira ja Aluehallintovirastot (Avi) yhdistyvät Luova-virastoksi. Jatkossa valvonta organisoidaan pääosin palvelun tuottajien omavalvontaan perustuvaksi, ja palvelun järjestäjät eli maakunnat ohjaavat toimintaa laatimallaan omavalvontaohjelmalla. Tämän lisäksi on tarpeen mukaista viranomaisvalvontaa, mutta esimerkiksi palveluntuottajien ennakkovalvonta poistuu kokonaan, kun toimintalupaa ei enää tarvitse hakea, vaan kaikki pääsevät palveluntuottajarekisteriin kunhan täyttävät ennalta määrätyt kriteerit.

Tämä huolestutti seminaariosallistujia erityisesti haavoittuvien asiakasryhmien, kuten mielenterveyskuntoutujat, vammaiset, ikäihmiset, lastensuojelun asiakkaat, näkökulmasta – palveluntuottajan omavalvonnan ei katsottu olevan riittävä tae toiminnan laadusta ja turvallisuudesta.

Myöskään kunnilla ei ole jatkossa minkäänlaista roolia kunnan alueella sijaitsevien sote-yksikköjen valvonnassa, vaikka niiden sijainti olisi tärkeää tietää mm. ihmisten pelastus- ja valmiustehtävien vuoksi.

Riittääkö maakuntien omavalvontaohjelmat takaamaan palveluiden laadun ja asiakkaiden turvallisuuden?

Miten asiakkaat ja sote-alan henkilöstö osallistuvat sote-muutoksen valmisteluun?

Paljon avoimia kysymyksiä nousee ilmoille uudistuvan sosiaali- ja terveysalan eri alueilta. Osa kysymyksistä koskee käytännön muutoksia ja järjestelyjä, ja suurempi osa kysymyksistä koskee asiakkaiden, eli meidän jokaisen asemaa tulevaisuuden palveluissa. Kysymyksissä on vielä paljon ihmetystä, huolta ja pelkoa.

Meidän sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten tehtävä on saada tätä epäselvyyttä hälvennettyä. Ja sen me voimme tehdä kysymällä, kyseenalaistamalla ja kritisoimalla – ottamalla huomioon jokaisen kansalaisen vapaus, vastuu ja oikeudet. Ja myös tiedottamalla asiakkaita valmisteilla olevista muutoksista.

Kunkin puhujan esitystallenne löytyy seminaarin nettisivuilta

Rea Vähämäki, seminaaria valmistelleen tiedotustyöryhmän jäsen ja sosiaalialan ylempi AMK opiskelija

MTV:n uutisissa 8.2.2017 todetaan nuorisopsykiatrian lähetteiden olevan Suomessa edelleen jatkuvassa kasvussa. Nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Henna Haravuoren mukaan syitä tähän ovat järjestelmien hajanaisuus sekä pula oppilas- ja opiskelijahuollon henkilöstöstä.

”Saattaa olla, että yhtä asiaa hoidetaan monessa paikassa ja missään ei tule kunnolla kohdatuksi”, toteaa Haravuori.

Jokainen lapsi kohdattava yksilönä

Suomessa eletään sote-uudistuksen kynnyksellä suurten muutosten aikaa. Sote- ja maakuntauudistusta pidetään jopa yhtenä suurimpana Suomessa koskaan toteutettuna rakennemuutoksena. Muutos vaikuttaa myös lasten ja nuorten arkeen. Kuntien tehtävät supistuvat sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtyessä maakunnille. Varhaiskasvatuksen, koulutuksen ja vapaa-ajanpalveluiden järjestämisvastuu sekä lasten sekä nuorten hyvinvoinnin edistäminen kuuluvat kuitenkin jatkossakin vahvasti kuntien tehtäviin.

Miten voidaan sitten välttyä Haravuoren toteamasta järjestelmän hajanaisuudesta sekä taata se, että jokainen lapsi ja nuori tulee kunnolla kohdatuksi? Miten taataan ylipäätänsä muutosten keskellä lasten ja nuorten hyvinvointi? Yhtenä ratkaisuna voidaan pitää lapsi- ja perhepalveluiden (LAPE) muutosohjelmaa, joka on yksi Sipilän hallituksen kärkihankkeista. Muutosohjelman myötä nykyiset hajanaiset palvelut pyritään yhdistämään yli hallinnonalarajojen lapsi- ja perhelähtöiseksi kokonaisuudeksi. Ohjelma painottaa ehkäisevien palveluiden merkitystä korjaavien palveluiden sijaan.

Yksi LAPE-muutosohjelman kehittämiskokonaisuus on varhaiskasvatuksen, koulun ja oppilaitosten roolin vahvistaminen lapsen hyvinvoinnin tukemisessa. Kyseisen kehittämiskokonaisuuden projektisuunnitelmassa todetaan, että varhaiskasvatuksen, koulun ja oppilaitosten mahdollisuudet lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisessa on jo tunnistettu, mutta niiden potentiaalia ei ole vielä täysin hyödynnetty.

Peruskoululainen aktiivisena toimijana                       

Kaikilla Suomessa vakituisesti asuvilla lapsilla on oppivelvollisuus ja Suomessa lähes kaikki lapset (99,7 %) suorittavat perusopetuksen oppimäärän. Peruskoulu tavoittaa siis suurimman osan suomalaisista lapsista ja nuorista ja on iso osa heidän arkeaan.

Tältä kannalta peruskoulun mahdollisuuksia lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisessa voidaan siis pitää merkittävinä. Oppilaiden osallisuuden merkitystä on myös korostettu viime aikoina entisestään muun muassa oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa. Yksi LAPE-muutosohjelman käytännön toimenpiteistä varhaiskasvatuksen ja koulujen roolin vahvistamiseksi lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukijana, onkin osallisuutta ja yhteisöllisyyttä tukevan toimintakulttuurin vahvistaminen.

Perusopetuslaki velvoittaa opetuksen järjestäjää tarjoamaan oppilaille mahdollisuuden vaikuttaa koulun toimintaan sekä edistämään oppilaiden osallisuutta. Myös elokuussa 2016 vuosiluokilla 1-6 käyttöönotetun uuden perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa korostetaan oppilaan ainutlaatuista ja arvokasta roolia aktiivisena toimijana sekä oppilaan kokemusta osallisuudesta ja mukana olemisesta kouluyhteisön toiminnan ja hyvinvoinnin rakentamisessa.

Olisiko oppilaan osallisuuden tukeminen siis avain lasten ja nuorten hyvinvointiin?

Selkeitä yhteyksiä osallisuuden ja hyvinvoinnin välille ei ole helposti todennettavissa, mutta osallisuuden nähdään toimivan suojaavana tekijänä hyvinvointivajetta ja syrjäytymistä vastaan.

Osallisuus on myös THL:n määritelmän mukaan keskeinen hyvinvointia ja terveyttä tuottava tekijä.  Osallistumisen ja osallisuuden nähdään lisäävän oppilaan opiskelumotivaatiota sekä viihtymistä koulussa. Osallisuus koulussa luo myös edellytyksiä vastuulliseen ja aktiiviseen kansalaisuuteen kasvamiselle. Hyvin koulussa viihtyvä ja itseluottamusta omaava sekä aktiivinen oppija on todennäköisesti kiinnostunut ja halukas vaikuttamaan myös muihin ympärillään tapahtuviin asioihin.

Osallistumisen mahdollisuuksia peruskoulussa kehitetään yhteistyöllä

Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma painottaa ehkäisevien palveluiden merkitystä korjaavien palveluiden sijaan. Mikä voisikaan olla luontevampi paikka toteuttaa ehkäiseviä palveluita, kuin peruskoulu, joka tavoittaa lähes kaikki perusopetusikäiset lapset ja nuoret.

Oppilaiden osallisuuden yhteys kouluviihtyvyyteen ja oppilaan yleiseen hyvinvointiin on huomioitu perusopetuksen opetussuunnitelmassa perusteissa, mutta todellisen osallisuuden eteen on tehtävä paljon työtä. Tämä selvisi myös oppilaiden osallisuutta käsittelevästä opinnäytetyöstä ”Osallisuuden mahdollisuudet peruskoulussa”, jossa haastateltiin viiden sipoolaisen alakoulun rehtoria sekä toteutettiin kysely oppilaiden osallisuudesta 5. ja 6. vuosiluokkien oppilaille.

Osallisuus ja hyvinvointi eivät synny itsestään. Opinnäytetyön tulosten perusteella aidon osallisuuden syntymiseen tarvitaan koulutusta koulun henkilökunnalle, yhteisiä toimintamalleja, hyviä vuorovaikutustaitoja, toimintakulttuurin vahvistamista sekä tahtoa ja oikeaa asennetta.

Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan todeta, että oppilaiden osallisuus toteutuu vielä puutteellisesti ja koulujen välillä on eroja. Opettajan työtä pidetään jo nyt hyvin vaativana ja kuormittavana, eikä oppilaan osallisuuden vahvistamista voida jättää täysin heidän harteilleen.

Peruskoulussa on kuitenkin opettajien lisäksi myös paljon muuta henkilökuntaa, kuten oppilas- ja opiskeluhuollon henkilöstö, koulusosionomit, kasvatusohjaajat ja muut vastaavat varhaiseen puuttumiseen ja ennaltaehkäisevään työotteeseen koulutetut henkilöt.

Oppilashuoltohenkilöstön lisäämisen tai esimerkiksi koulusosionomien palkkaamisen mahdollisuuksia olisikin hyvä tarkastella erityisesti siitä näkökulmasta, että voiko oppilaan hyvinvointiin ja varhaiseen puuttumiseen erikoistuneen henkilöstön lisääminen koulussa tuottaa säästöä kalliista korjaavista palveluista?

Peruskoulussa lapsi ja nuori voi tulla kunnolla kohdatuksi

Peruskoulun mahdollisuudet oppilaan hyvinvoinnin tukijana voivat olla hyvinkin merkittäviä. Osallisuutta tukemalla oppilas voi omaksua aktiivisen elämäntavan ja elämänhallinnan keinot vahvistua. Koulutukseen kohdennetut leikkaukset eivät valitettavasti tue tätä näkemystä, mutta kunnilla on niistä huolimatta iso mahdollisuus hyödynnettävänään.

Minna Hyvärinen, sosionomi (ylempi AMK)

Artikkeli perustuu opinnäytetyöhöni ”Osallisuuden mahdollisuudet peruskoulussa: 5-6 vuosiluokkien oppilaiden sekä rehtoreiden käsityksiä oppilaiden osallisuudesta Sipoossa” 2017. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan ylempi AMK-tutkinto-ohjelma. Tästä opinnäytetyöhön

Kaikki opinnäytetyöt löytyvät www.theseus.fi -sivustolta: Valitse Metropolia Ammattikorkeakoulu ja ao.tutkinto-ohjelma.

Lähteet

Alila, Antti – Gröhn, Kari – Keso, Ilari – Volk, Raija 2011. Sosiaalisen kestävyyden käsite ja mallintaminen. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2011:1. Verkkodokumentti.

Aula, Maria Kaisa 2016. Selvityksen tilaajan esipuhe. Selvityksessä Iivonen, Esa – Pollari, Kirsi: Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen ja maakuntauudistuksen lapsivaikutusten oikeudellinen ennakkoarviointi. Verkkodokumentti.

Halinen, Irmeli – Jääskeläinen Liisa 2015. Opetussuunnitelmauudistus 2016. Sivistysnäkemys ja opetuksen eheyttäminen. Teoksessa Cantell Hannele (toim.): Näin rakennat monialaisia oppimiskokemuksia. Jyväskylä: PS-kustannus. 19–36.

Iivonen, Esa 2017. Sote laittaa palvelut uusiksi. Lapsemme. Mannerheimin lastensuojeluliiton jäsenlehti 1/2017. 20–21.

Laki perusopetuslain muuttamisesta 1267/2013.

MTV 2017. Nuorisopsykiatrian lähetteet yhä kasvussa – ”Yhtä asiaa saatetaan hoitaa monessa paikassa ja missään ei tule kunnolla kohdatuksi”. Verkkodokumentti.

Opetushallitus n.d. Kasvatus, koulutus ja tutkinnot. Perusopetus. Oppivelvollisuus ja koulupaikka. Verkkodokumentti.

Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki 1287/2013

Sosiaali- ja terveysministeriö 2016. Varhaiskasvatus, koulu ja oppilaitos lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukena. Suunnitelma kansallisen ja maakunnallisen toimeenpanon tueksi (projektisuunnitelma). Verkkodokumentti.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2015. Hyvinvointi ja terveyserot. Keskeisiä käsitteitä. Verkkodokumentti.