Avainsana: Kiusaaminen
Etelä-Karjalan kiusaamisen puuttumismallin avulla on ratkottu kiusaamistapauksia kymmenissä kouluissa – Helsinki on päivittänyt myös omaa malliaan
Kuntien tulisi tarjota turvallinen kasvuympäristö lapsille. Erilaisten muutosten keskellä myös koulumaailma muuttuu jatkuvasti. Samalla myös koulukiusaaminen muuttaa muotoaan. Tarvitsemme sellaisia keinoja, joilla kiusaamisongelmaa voidaan estää ja joilla siihen voidaan puuttua. Helsingissä asiaan on tartuttu valtuustoaloitteella, johon kaupunginhallitus vastasi nopeasti ja jämäkästi. Koulu on keskeinen instituutio lapsille niin koulutuksen ja sivistyksen näkökulmasta kuin sosiaalisena toimintaympäristönä (Hästbacka 2018: 10). Jokaisella on oikeus fyysisiltä ja psyykkisiltä puitteiltaan turvalliseen oppimisympäristöön (Laki perusopetuslain muuttamisesta 1267/2013, 29§) ja fyysiseen koskemattomuuteen (Suomen perustuslaki (731/1999, 7§). Suomi on sitoutunut noudattamaan YK:n lapsen oikeuksien sopimusta (60/1991). Sen keskeiset tavoitteet ovat terveyden, koulutuksen, tasa-arvon ja turvan takaaminen kaikille lapsille. Aina tämä ei kuitenkaan toteudu. Tilastojen mukaan esimerkiksi vuoden 2021 aikana perusopetuksen 4–5-luokkalaisten osalta koulukiusaamista on viikoittain kokenut 7,9 % oppilaista (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021). Lyömistä, potkimista ja porukasta eristämistä – mitä syitä kiusaamisen taustalla on? Kiusaamista voi olla porukasta eristäminen, vähättely, aliarvioiminen, nimittely, yllyttäminen itsemurhaan sekä erilaiset ilmeet ja eleet, joilla halvennetaan toista. Kiusaaminen voi vaarantaa lapsen kasvun ja kehityksen sekä aiheuttaa luottamuksen puutetta. Kiusaaminen voi aiheuttaa yleistä ahdistuneisuutta, huonoa itsetuntoa, yksinäisyyttä, itsetuhoajatuksia ja masentuneisuutta. (Helsingin kaupunki 2021d). Kiusaaminen lienee liian epämääräinen ja vähättelevä ilmaisu tällaiselle toiminnalle. Kiusaamisen tunnistaminen on vaikeaa sen vuoksi, että se on osapuolten subjektiivinen kokemus (Hästbacka 2018: 41–49). Kiusaamisen taustalla voi olla useita syitä. Yksilön toimintaan voi vaikuttaa rakenteet sekä yksilölliset ongelmat. (Hästbacka 2018: 41–49.) Kiusaamista ei kuitenkaan tule koskaan väheksyä. Siihen tulee reagoida ja puuttua välittömästi. Yksittäinen teko voi olla hyvinkin vakava. Lainvastainen teko voi täyttää rikoksen tunnusmerkistön. Alle 15-vuotiaat eivät ole rikosoikeudellisessa vastuussa, vaikka korvausvastuu heillä onkin. Etelä-Karjalan koulukiusaamisen puuttumismallin mukaan kiusaamista on kuvattava tekojen vakavuuden mukaan oikeilla nimillä ja teko tavoilla. Lainvastaiset teot eivät voi lieventyä kiusaamiseksi vain siksi, että ne tapahtuvat koulujen alueella. (Lappeenranta: 1, 5.) Koululaisilla sosiaaliset taidot ovat vielä kehittyviä taitoja ja siksi ristiriitoja esiintyy. Normaaliin kasvuun ja kehitykseen eivät kuitenkaan kuulu teot, jotka täyttävät rikoksen tunnusmerkit. Kun tavanomaiset kasvatukselliset ja kuritukselliset toimenpiteet eivät riitä, kuuluu asioiden selvittäminen viranomaisille. (Lappeenranta: 1.) Kiusaamisella voi olla pitkäaikaisia ja traumatisoivia lapsen hyvinvointiin sekä toimintakykyyn vaikuttavia tekijöitä. Niin Etelä-Karjalassa kuin Helsingissäkin kiusaamista on ratkottu yhteistyöllä Helsingin kaupunginvaltuuston valtuutettu Pakarinen (2021) ja 32 muuta valtuutettua tekivät maaliskuussa 2021 koulukiusaamisen puuttumiseen liittyvän aloitteen. Aloite koski kouluissa tapahtuvien lainvastaisten tekojen käsittelemistä. Valtuustoaloitteessa ehdotettiin Etelä-Karjalan mallin hyödyntämistä lainvastaisiin tekoihin, kuten pahoinpitely, laiton uhkaus, varkaus, kunnianloukkaus ja viestintäsalaisuuden loukkaus, puuttumiseksi kouluissa. Mallilla tarkoitetaan sitä, että jos alle 15-vuotias lapsi tekee koulussa lainvastaiseksi katsotun teon, asiasta tehdään rikosilmoitus. Aloitteessa ehdotettiin, että Etelä-Karjalan mallin tapauskohtaiset ohjeistukset otetaan käyttöön myös Helsingissä siltä osin kuin ne eivät vielä ole käytössä. (Anttonen 2020; Helsingin kaupunki 2021d; Helsingin kaupunki 2021b.) Etelä-Karjalan mallin mukaan tekijä ohjataan keskusteluryhmään, jossa on tekijän ja uhrin lisäksi mukana keskustelemassa molempien huoltajat ja tarvittaessa oppilashuollon ja lastensuojelun henkilöstö, poliisi sekä nuorten oikeusedustaja (Helsingin kaupunki 2021d). Helsingissä on käytössä kiusaamisen vastainen ohjelma (KVO13), jossa on kolmetoista toimintaohjetta kiusaamisen ehkäisyyn, puuttumiseen ja käsittelyyn. Ohjelmaan kuuluu erilaiset hyvinvoinnin mittarit, sosiaalisia- ja tunnetaitoja käsittelevät ohjelmat, ryhmäytymisen edistäminen ja restoratiivisten eli ihmissuhteita korjaavien tapojen käyttö. (Hästäbacka 2018: 11.) Lue lisää: Helsingissä restoratiivinen sovittelu on ensimmäisenä otettu käyttöön Alppilan lukiossa. KVO13 ohjelma tekee yhteistyötä Aseman Lapset K-0-hankkeen kanssa. Hankkeen kautta vakavia kiusaamistapauksia selvitellään aikuisten yhteistyöllä, silloin kun koulun ja kodin yhteistyö ei ole riittävää tai kiusaaminen on vakavaa ja pitkäkestoista. Tavoitteena on löytää konfliktien juurisyyt antamalla puheenvuoro niin uhrille kuin tekijälle. (Aseman lapset 2020; Helsingin kaupunki 2021c.) K-0-hanke tekee yhteistyötä myös Ankkuri-ryhmän kanssa. Ankkuri-ryhmässä käsitellään alle 15-vuotiaan lainvastaisia tekoja, joista on tehty koulun tai muun tapahtuma- ja toimintaympäristön toimijan aloitteesta rikosilmoitus. (Helsingin kaupunki 2021d.) Helsingin kaupunginhallitus kannattaa eri toimijoiden välisen yhteistyön ja toimintamallien kehittämistä edelleen sekä hyväksi todettujen toimintamallien vakiinnuttamista. (Helsingin kaupunki 2021e.) Lisäksi lastensuojelu, perhesosiaalityö ja perusopetus ovat valmistelleet toimintaohjetta kiusaamisväkivallan ehkäisyyn, tunnistamiseen ja puuttumiseen. (Helsingin kaupunki 2021d.) Ristiriidat ovat osa elämää ja niiden ratkomista tulee harjoitella. Kiusaamisesta emme ehkä koskaan pääse eroon, mutta jos me helsinkiläiset voisimme ottaa yhteisen tavoitteen, että ainakaan yksikään kiusaamistapaus ei jäisi selvittämättä. Eri toimijoiden osaamista, voimavaroja ja resursseja tarvitaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Työkaluja kiusaamisen puuttumiseen Askeleittain – sosiaalisten ja tunnetaitojen edistäminen ja itsesäätelyn vahvistaminen Friends – Tunnetaitoja (Fun Friends, lasten Friends, nuorten Friends) Ihmeelliset vuodet – ryhmämuotoinen ohjelma, käytöshäiriöisten lasten tuki KiVa-koulu Pro vaka ja Pro koulu – käyttäytymisen ongelmia ennaltaehkäisevä toimintamalli Yhteispeli – tunne- ja vuorovaikutustaitoja Kirjoittaja: Laura Hyytiä, vastaava ohjaaja, Helsingin kaupunki Sosiaalialan ylemmän AMK-tutkinnon opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Anttonen, Marika 2020. Kiusaaminen. Onko tässä ratkaisu kouluväkivaltaan? Kymmenissä kouluissa otettiin käyttöön uusi malli, joka hyydytti hakkaajat: "Yksikään ei ole uusinut tekoaan". Päivitetty 25.9.2020. Aseman lapset 2020. K-0 - Kiusaamiseen puuttuva hanke. Helsingin kaupunki 2021a. Alppilan lukion yhteisöllinen toiminta ennaltaehkäisee kiusaamista ja vähentää yksinäisyyttä. 10.2.2021. Helsingin kaupunki 2021b. Kasvatus- ja koulutuslautakunta. Päivitetty 17.8.2021. Helsingin kaupunki 2021c. Kiusaamisen vastainen ohjelma. Päivitetty 19.2.2021. Helsingin kaupunki 2021d. Sosiaali- ja terveyslautakunta. Pöytäkirja 14/21. 31.8.2021. Helsingin kaupunki 2021e. Kaupunginvaltuusto. Pöytäkirja 07/2021. 21.4.2021 Hästbacka, Noora. 2018. Monialainen verkostotyö ja koulukiusaaminen. Tapaustutkimus Aseman Lapset Ry:n K-0 -hankkeesta. Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura. Verkkojulkaisuja 130. Laki perusopetuslain muuttamisesta 1267/2013. Annettu Helsingissä 30.12.2013. Lappeenrannan kaupunki. Voiko kiusaaminen olla rikos? Toimintamalleja, miten lainvastaisiin tekoihin puututaan Etelä-Karjalan kouluissa. Lastensuojelulaki 417/2007. Annettu Helsingissä 13.4.2007. Pakarinen Pia 2021. Aloite. 31.3.2021. Suomen perustuslaki 731/1999. Annettu Helsingissä 11.6.1999. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2021. Kouluterveyskysely. Päivitetty 1.10.2021. Yleissopimus lapsen oikeuksista 60/1991.
Kiusaaminen on saatava nollaan
Helsinki otti lukuvuonna 2019–2020 käyttöön kunnianhimoisen kiusaamisen vastaisen ohjelman. Ohjelmasta toivotaan välinettä sekä koulujen että päiväkotien kiusaamisen vastaiseen työhön. Koulukiusaaminen on ollut puheenaiheena niin pitkään kuin voin muistaa. Myös päiväkodeissa tapahtuva kiusaaminen on noussut esiin niin mediassa kuin päiväkotien pihalla keskusteluissa vanhempien kanssa. Minkälaiset toimenpiteet ehkäisevät kiusaamista ja mitä Helsingin kaupunkistrategia sanoo kiusaamisesta? KiVa koulu -ohjelma tarjoaa menetelmiä kiusaamisen ehkäisyyn, mutta ohjelmaa on kritisoitu siitä, ettei sitä osata käyttää oikein, jolloin sillä voi olla jopa haitallisia seurauksia (MOT. 1.9.2019). Muita kiusaamista ehkäiseviä toimenpiteitä ovat muun muassa Aseman Lapset ry:n K-0, kiusaamiseen puuttuva hanke ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton materiaali Kiusaamisen ehkäisy varhaiskasvatuksessa (Kirves & Stoor-Grenner 2017), jossa opastetaan laatimaan päiväkodeille kiusaamisen ehkäisyn ja puuttumisen suunnitelma. Valtuustoaloite kiusaamisen kitkemiseksi Monista toimenpiteistä ja hankkeista huolimatta kiusaamista ei ole saatu loppumaan. Vihreiden valtuustoryhmän jäsen Alviina Alametsä laati viime keväänä valtuustoaloitteen (24.4.2019) koulukiusaamisen kitkemiseksi Helsingin kouluista ja päiväkodeista. Aloitteessa vaaditaan, että Helsingin kaupunki ottaa kaikkeen koulukiusaamiseen nollatoleranssin ja rakentaa toimenpideohjelman kiusaamisen kitkemiseksi. Sen on allekirjoittanut Alametsän lisäksi seitsemäntoista valtuutettua. Kasvatus- ja koulutuslautakunta antoi Alametsän aloitteesta lausunnon (27.11.2019), jossa esiteltiin Helsingin kaupunkistrategiaan kirjattu kunnianhimoinen kiusaamisen vastainen ohjelma (2019). Ohjelmassa on kolmetoista osa-aluetta, joista osa keskittyy ennaltaehkäisevään toimintaan ja osa toimenpiteisiin, joihin kouluissa ja oppilaitoksissa ryhdytään, kun kiusaamista on havaittu. Lisäksi ohjelmassa esitellään toimenpiteitä, joilla puututaan pitkään jatkuneeseen kiusaamiseen ja joissa käytetään ulkopuolista sovittelijaa. Ohjelmassa pyritään vaikuttamaan myös varhaiskasvatuksessa ilmenevään kiusaamiseen. Varhaiskasvatus mukaan kiusaamisen vastaiseen ohjelmaan Olen työskennellyt varhaiskasvatuksessa viitisentoista vuotta ja havainnut, miten huomaamatonta kiusaaminen päiväkotiryhmässä voi olla. Kirveen ja Stoor-Grennerin (2010) mukaan pienten lasten kiusaaminen ilmenee usein leikeistä ulos jättämisenä, ja tällaista tilannetta olen saanut monesti työssäni selvitellä. Mannerheimin Lastensuojeluliiton mukaan kiusaamiseen puuttuminen päiväkodissa voi ehkäistä kiusaamista koulussa. Mannerheimin Lastensuojeluliitolla on myös verkkomateriaalia kiusaamisen ehkäisemiseksi varhaiskasvatuksessa. Helsingin kaupungin kunnianhimoinen kiusaamisen vastainen ohjelma sisältää hyvinvoinnin arviointia ja seurantaa, ohjelmia sosiaalisten- ja tunnetaitojen sekä kiusaamistilanteiden käsittelyn kehittämiseen sekä yhteisesti sovittuja sääntöjä. Lisäksi ohjelmassa tuetaan pitkäkestoista ryhmäyttämistä, jolla edistetään etenkin seitsemäsluokkalaisten sosiaalista kiinnittymistä. Myös toisen asteen aloittaville järjestetään opiskeluhuoltoa ja pienryhmätapaamisia. Lisäksi kehitetään sähköisiä palautekanavia, esimerkiksi Wilma-järjestelmää niin, että järjestelmään kirjataan kiusaamisen vastaisten toimien edistämisestä huolehtivat vastuuhenkilöt. Kouluilla tehdään myös yhteistyötä K-0-hankkeen ja MLL:n kanssa. Osa toimenpiteistä kohdistetaan varhaiskasvatukseen, osa taas on suunnattu selkeästi kouluille ja oppilaitoksille. Varhaiskasvatuksessa luodaan pohja kaikelle oppimiselle, minkä vuoksi yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja moninaisuuden edistäminen ovat päiväkodeissa keskeisessä roolissa. Ristiriitoihin puututaan ja lapsia ohjataan selvittämään tilanteet rakentavasti. Alle kouluikäisten ottaminen mukaan kaupungin yhteiseen kiusaamisen vastaiseen ohjelmaan on tärkeää, sillä näin saadaan luotua kiusaamisen ehkäisemisen jatkumo päiväkodista kouluun ja edelleen toisen asteen oppilaitoksiin. Toivottavasti hanke poikii tuloksia, ja kiusaaminen saadaan vihdoin nollaan. Kirjoittaja: Katja Tallgren, sosiaalialan (ylempi AMK) opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu
SYRJÄYTTÄÄKÖ NUORIA RAKKAUDEN PUUTE VAI YHTEISKUNNAN KEHNOT PALVELUT?
Vai mistä on kyse? Työssäni oppilashuollon parissa olen paljon pohtinut tätä syrjäytymisen dilemmaa. Olen yrittänyt omasta perspektiivistäni käännellä ja väännellä tätä kysymystä ja päästä sen ytimeen. Työssäni lasten ja nuorten parissa havaitsen jatkuvasti, että tämän päivän lapset ja nuoret todella kaipaavat ihmistä, joka kuuntelee, joka hyväksyy, joka välittää ja luo turvan asettamalla rajat. Helsingin Sanomat kirjoitti 12.3.2013 olevan tavallista, että syrjäytynyt nuori on kertonut tarinansa 150-200 ammattiauttajalle. Eikö tämä ole älytöntä ja työskentelyotteissa jotain pahasti pielessä, että näin voi käydä? Kierre auttajalta toiselle kulkemisessa on lähtenyt todennäköisesti käyntiin jo päivähoitoikäisenä ja jatkunut edelleen koko peruskoulun ajan, kunnes painiskellaan ehkä jo isompien ja vaikeampien haasteiden kanssa - mukana kun ovat usein jo päihteet ja mielenterveyden ongelmat. Samassa lehtiartikkelissa (HS 12.03.13) Helsingin Diakonissalaitoksen tutkija Olli Alanen kertoo haastatelleensa 30: a nuorta syrjäytymiseen johtavista poluista. Näitä nuoria syrjäyttäviä tekijöitä hän toteaa olevan muun muassa: pallottelu palvelusta toiseen, ”ei toivotun asiakkaan” leima, yksinäisyys, kiusaaminen, masentuminen, peruskoulun kesken jääminen, alhainen itsetunto ja vähäinen itsekunnioitus, luottamuksen puute muihin ihmisiin, luottotietojen menetys, asunnottomuus. Alasen tutkimuksessa yhteisiä olivat kokemukset yksinäisyydestä, masennuksesta, kouluvaikeuksista ja kiusaamisista. Puolet tutkimusjoukosta koki itsensä epäonnistuneeksi. Nämähän ovat asioita, joiden täytyisi herättää jokainen lasten ja nuorten parissa työskentelevä ammattilainen. Mitä voimme tehdä toisin, jotta edellä mainituilta kokemuksilta vältyttäisiin tai niiden yli selvittäisiin? Herätkää! Täytyisi herättää meidät ammattilaiset, viranomaiset, palveluidentuottajat …mutta miksi vain meidät? Artikkelissa ei mainita sanallakaan näiden lasten ja nuorten vanhempia. Yleisemminkin olen havainnut olevan niin, että vanhemmuuteen kuuluvasta vastuusta ja tehtävistä vältetään puhumasta, ettei vain kukaan syyllistyisi. Onko niin, että yksin viranomaistaho ja erilaiset palvelut voivat pelastaa nuoren syrjäytymiskierteeltä? Jos nuori ei arvosta itseään ja luota kanssaihmisiin, missä ovat juuret sille? Eikö kyse ole viime kädessä välittämisen ja rakkauden puutteesta? Voimmeko me ammattilaiset työskentelyllämme korvata rakkauden ja välittämisen puutteen? Edellä kuvattujen taustatietojen valossa emme ainakaan ole kovin onnistuneet näinä ”rakkauden ammattilaisina”. Millä tavoin voimme ammattilaisina estää saman rakkauden ja välittämisen puutteen jatkumon seuraavien sukupolvien ollessa kyseessä? Oppilashuollossa työskentelevänä en voi olla kommentoimatta edellä mainittuun kiusaamisen kokemukseen. Miten voi olla mahdollista, että koulukiusaamisesta on tullut niin suuri halvaannuttava tekijä yhteiskunnassamme? Ketkä kiusaavat? Eivätkö ne ole heitä, joita itseä kiusataan esimerkiksi kodin piirissä jollakin tavalla, heitä joille ei ole tarpeeksi kerrottu, että toisia ei saa loukata ja kaltoin kohdella tai heitä, jotka eivät edes tiedä, että välittämistä voi ilmaista ihan yhtälailla kuin pahaa oloa? Päivähoidolla ja kouluilla on tärkeä tehtävä opettaa sosiaalisia taitoja ja toisten huomioonottamista, mutta aitoja rakkauden ja välittämisen kokemuksia sekä arvostusta lapsella ja nuorella on mahdollisuus saada vain läheisiltään. Sitä ei voi ulkoistaa perheiltä pois, vaan ennemminkin tehdä yhteistyötä ja kannustaa sekä tukea perheitä rakkauden ja välittämisen osoittamiseen. Tämän uskon olevan meidän ammattilaisten tehtävän. On yritettävä tuoda esiin lapsista ja nuorista kaikki se hyvä, mikä heissä on, ja kannustaa perheenjäseniä ja muita läheisiä välittämään toisistaan sanoin, puhein ja teoin, keinoja kaihtamatta. Katariina Mäki-Kokkila, sosionomi YAMK-opiskelija
Kiusaaminen on vakava asia – siihen on puututtava entistä varhaisemmin!
Kiusaaminen on todellista jo päiväkodeissa Kiusaaminen on arkipäivää niin kouluissa kuin varhaiskasvatuksessa. Tietoisuus tästä on lisännyt toimia kiusaamisen ehkäisemiseksi. On todettu, että kiusaamiseen puuttuminen on vaikeampaa koulumaailmassa, sillä koulussa opettajien ei ole mahdollista seurata ja havainnoida lapsia samalla tavalla kuin varhaiskasvatuksessa. Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila ja erityisasiantuntijan Tuija Metso kertovat Uusisuomen artikkelissa Ekaluokkalaisia kiusataan – yllättävän moni tietää kiusaamisen kulttuurin olevan kouluissa jo hyvin vahvaa. Mielestämme onkin ensisijaisen tärkeää puuttua kiusaamiseen jo varhaiskasvatuksessa ja etsiä keinoja sen ehkäisemiseen, sillä näin toimimalla voidaan vähentävää myös koulukiusaamista. KiVa Koulu suunnannäyttäjänä Opetusministeriön rahoittama valtakunnallinen peruskouluissa toteutuva kiusaamisen vastainen toimenpideohjelma KiVa Koulu on tehnyt tärkeää työtä, joka pitäisi mielestämme aloittaa jo varhaisemmassa vaiheessa lapsen kehitystä: päiväkodeissa ja esikouluissa. KiVa Koulu -ohjelma vähentää kiusaamista merkittävästi samalla, kun se myös lisää kouluviihtyvyyttä ja motivaatiota sekä vähentää nuorten masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta. Ohjelma sisältää konkreettisia työvälineitä kiusaamisteeman käsittelemiseksi oppitunneilla ja esille tuleviin kiusaamistapauksiin puuttumiseksi. Ajatuksena on, että oppilaille opetetaan sosiaalisia sekä tunne-elämän taitoja, jolloin kiusaamista ei pääsisi edes tapahtumaan. Mannerheimin lastensuojeluliiton tekemän Kiusaavatko pienet lapsetkin? – julkaisu nostaa esiin, että kiusaaminen päiväkodissa muistuttaa juuri samanlaista kiusaamismuotoa kuin koulussa. Miksi siis KiVa Koulu pedagogiikkaa ei aloiteta kunnolla jo varhaiskasvatuksessa? Alle kouluikäisten lasten vuorovaikutustaidot ovat vasta kehittymässä joten koemme, että KiVa Koulun tapaisella ohjelmalla voidaan lasten toimintatapoihin vaikuttaa vielä enemmän kuin nykyisillä kiusaamisen ehkäisymenetelmillä. Yksikkökohtaiset kiusaamisen ehkäisysuunnitelmat varhaiskasvatuksessa saattavat olla hyvinkin kirjavia eikä yhteistä linjaa välttämättä ole edes olemassa. Pohdimme siis, olisiko järkevämpää luoda valtakunnallinen ”yhtenäinen” toimintaohjelma, niin kuin KiVa Koulu, kaikkiin varhaiskasvatuksen yksiköihin. Tällöin toimintamenetelmät liittyen kiusaamiseen olisivat kaikilla samat. Varhaisen puuttumisen tärkeys Työkokemuksemme myötä olemme huomanneet, että kiusaamista tapahtuu niin kouluissa kuin varhaiskasvatuksen puolellakin. Kiusatuksi joutuminen aiheuttaa lapsille sekä nuorille pahoinvointia ja lisää syrjäytymisen riskiä. Emme halua lasten ja nuorten kokevan samankaltaisia tunteita, kuin Oona kuvailee Helsingin Sanomien (18.4.2013) mielipidepalstalla ajatuksiaan kiusatuksi tulemisesta. Oonan kertomuksen luettua voi aistia sen mielipahan, mitä kiusaaminen tuottaa nuorelle. Jo alakoulussa alkanut kiusaaminen aiheutti hänelle ulkopuolisuuden tunteita ja jatkuva haukkuminen väritti Oonan arkea. Mietimme, montako kertaa lapsen mieli kestää kohdata toisen lapsen torjunnan, ivan ja avoimen vihamielisyyden. Minkälaiseksi muotoutuu pienen ihmisen itsetunto ja minäkuva, jos hän saa päivittäin osakseen pilkantekoa ja jää jatkuvasti ulkopuoliseksi? Lasten keskinäisestä kiusaamisesta on syytä puhua ja se on välttämätöntä, koska yhdeksi koulusurmien motiivisiksi on paljastunut pitkään jatkunut kiusaaminen, ulossulkeminen tai ulkopuolisuuden tunne. On syytä herätä kiusaamisen ehkäisyn tärkeyteen jo varhaisemmassa vaiheessa! Haluamme painottaa, että KiVa Koulun tapaista toimintamenetelmää täytyisi tuoda jo lapsen varhaisemmille vuosille. Näin voitaisiin varmistaa ja turvata lasten ja nuorten parempi hyvinvointi sekä elinympäristö, jossa kiusaamista tapahtuisi entistä vähemmän. Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamisessa painotetaan ennaltaehkäisevän työn merkitystä. Kiusaamisen ehkäisy varhaisemmassa vaiheessa on lapsen hyvinvoinnin kannalta merkittävä tekijä. Haluamme peräänkuuluttaa varhaisen puuttumisen tärkeyttä. Turvallisen elinympäristön, jossa lapsi voi kokea itsensä arvostetuksi ja hyväksytyksi, rakentaminen on syytä aloittaa mahdollisimman varhain. Leni ja Sanna, sosionomi Ylempi amk-opiskelijoita Linkit Kiusaavatko pienet lapsetkin? Julkaisussa paneudutaan siihen, millaisena ilmiönä kiusaaminen esiintyy suomalaisissa päiväkodeissa. Linkki julkaisuun tässä. Kiusaamisen ehkäisy varhaiskasvatuksessa. Julkaisu on osa Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Folkhälsanin hanketta Kiusaamisen ehkäisy alle kouluikäisten parissa. Linkki julkaisuun tässä. KiVa Koulu, linkki tässä. Kiusaaminen – ryhmän ulkopuolelle jääminen. Videossa koulukiusattu kertoo tuntemuksistaan. Linkki tässä. Ekaluokkalaisia kiusataan – yllättävän moni tietää. Vanhempainliiton toiminnanjohtaja ja erityisasiantuntija kertovat koulukiusaamisen kulttuurista. Linkki tässä.
Katriina Rantala-Nenonen
päätoimittaja
Lehtori, YTM
katriina.rantala-nenonen@metropolia.fi
p. 040 641 8303
Hilla Niemi
koulutussuunnittelija
hilla.niemi@metropolia.fi
p. 050 567 8049
Eveliina Korpela
Lehtori:suomen kieli ja viestintä, FT
eveliina.korpela@metropolia.fi
p. 040 641 8336
Toimituskunta toimittaa blogin sisällöt ennen niiden julkaisua. Uudistuva sosiaalialan osaaminen –blogin toimituskunta on aloittanut työnsä 15.6.2018.
Ammatillinen koulutus asiakaslähtöisyys Asiakkaan oikeudet Ehkäisevä lastensuojelu Eija Raatikainen empatia Etiikka Henkilökohtainen budjetointi hyvinvointi Hyvinvointipolitiikka ikäihmiset Kasvatus Kehitysvammaisten palvelut Kelpoisuusehdot Kotihoito Koulu Lapsiperheiden palvelut Lastensuojelu Maahanmuuttaja Metropolia ammattikorkeakoulu Moniammatillinen yhteistyö nuoret Nuorten hyvinvointi Opinnäytetyöt Osaaminen Osallisuus Perhepolitiikka Päivähoito Sirkka Rousu Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen sosiaaliala sosionomi Sosionomi ylempi AMk-tutkinto Sote-uudistus Syrjäytyminen Työhyvinvointi Työllisyys Työttömyys Vaikuttavuus valinnanvapaus Vanhemmuus Varhaiskasvatus vuorovaikutus Yhdenvertaisuus Ylempi amk-tutkinto