Kirjoitus on julkaistu Henkilökohtainen budjetointi – Avain kansalaisuuteen -hankkeen blogissa 7.1.2019: Ihminen sosiaalipalveluiden objektista täysivaltaiseksi kansalaiseksi – roolit muutoksessa

”Perinteinen tapa suunnitella ja järjestää sosiaalipalveluita on ollut ongelma- ja asiantuntijakeskeistä. Henkilökohtaisen budjetoinnin tavoitteena on antaa asiakkaalle vapautta ja vastuuta oman hyvän elämän, ei vain palveluiden, suunnittelusta. Työntekijät tunnistavat asenne- ja roolimuutostarpeet hyvin ja heillä on muutoksen tekemiseen hyvä motivaatio. Asiakkaan roolien muutostyö on riippuvaista siitä millainen vuorovaikutus ja luottamus heille syntyy yhteistyöstä työntekijöiden kanssa.”

Yhteiskunnassa toimiminen vaatii uudenlaisia rooleja

Suomalaisen yhteiskunnan muutos ja kehitys ovat historiansa suurimman muutoksen äärellä. Tie on kulkenut läpi hyvinvointivaltion rakentamiskaudesta sen supistamiseen.  2000-luvulle tultaessa sana hyvinvointivaltio katosi lähes kokonaan hallitusohjelmista ja korvautui hyvinvointiyhteiskunnan käsitteellä. (Anttonen, Häikiö & Valokivi 2012: 22.) Julkisen vallan ja vastuun aika on muutoksessa. Tilalle on noussut uudenlainen ideologia, jossa kansalaiselle tarjotaan lisääntyvää vastuuta käyttämiensä palveluiden sisällöstä ja hankinnasta.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus tuo palveluihin ja niiden järjestämiseen uusia elementtejä sekä ilmiöitä, kun asiakkaat ja asiantuntijat ovat uudenlaisten ja vaikeasti ennustettavien haasteiden edessä. Haasteita ja kehittämistyötä on tarkasteltava sekä asiakkaan että palveluntarjoajan näkökulmasta ja yhteistyössä osapuolten kesken. (Hujala & Lammintakanen 2018: 10.) Valinnanvapauden lisääntyessä ja palveluiden monipuolistuessa myös julkisen tiedottamisen tarve on suuri.

Mikä on henkilökohtainen budjetointi?

Henkilökohtaisella budjetoinnilla tarkoitetaan asiakkaan palvelutarpeiden arvioinnin perusteella määriteltyä rahasummaa, jolla asiakas saa itse määritellä aiempaa enemmän, mitkä palvelut hän hankkii. Kyse on rahasta, johon asiakkaalla on joka tapauksessa oikeus järjestääkseen tuet ja palvelut tarpeenmukaisesti. Taustalla on ajatus resurssien käyttämisestä tukimuotoihin ja palveluihin, joita asiakas itse on ollut määrittelemässä elämänsä ja tarpeidensa lähtökohdista, apu ja tuki kohdentuvat paremmin, ja siten saavutetaan parempia tuloksia ja vaikutuksia kuin yksinomaan ammattilaisten ja asiantuntijoiden määrittelemissä järjestelyissä. (Ahlstén 2012: 2.)

Henkilökohtainen budjetointi — avain kansalaisuuteen hankkeessa osallisuudella tarkoitetaan asiakkaan toimijuutta ja voimaantumista, minäkuvan vahvistumista, asiantuntijuuden tunnistamista sekä kehittäjäkumppanina mukanaoloa.  Asiakaslähtöinen ja osallistuva työskentelykulttuuri vahvistuu, ja asiakas tunnistetaan asiantuntijana myös palvelujen kehittämistyössä. (Rousu, Pehkonen-Elmi & Kylliäinen 2017: 6.)

Henkilökohtaisen budjetoinnin toimintamallissa asiakas ja työntekijä pääsevät opettelemaan uudenlaista lähestymistä tilanteen muuttamiseksi toivottuun suuntaan. Asiakas saa aktiivisen osallistujan roolin, joka voi poiketa nykyisestä tilanteesta paljonkin. Työntekijän rooli tulee henkilökohtaisen budjetin valinneen asiakkaan kanssa olemaan laaja-alaisen tiedon ja palvelutuntemuksen jakamiseen liittyvää yhteistä suunnittelua asiakkaan kanssa.

Asenne- ja roolimuutostalkoot: ota haaste vastaan!

Perinteinen tapa suunnitella ja järjestää sosiaalipalveluita on ollut ongelma- ja asiantuntijakeskeistä. Henkilökohtaisen budjetoinnin tavoitteena on antaa asiakkaalle vapautta ja vastuuta oman hyvän elämän, ei vain palveluiden, suunnittelusta. Työntekijät tunnistavat asenne- ja roolimuutostarpeet hyvin ja heillä on muutoksen tekemiseen hyvä motivaatio. Asiakkaan roolien muutostyö on riippuvaista siitä millainen vuorovaikutus ja luottamus heille syntyy yhteistyöstä työntekijöiden kanssa.

Muutostyön tueksi asiakkaille ja työntekijöille on tehty roolikarttaluonnokset. Kartat on työstetty asiakkaiden ja työntekijöiden kyselyvastausten sekä työpajatyöskentelyn perusteella. Karttaluonnokset ja käyttöohje ovat nyt saatavilla testattavaksi sekä jatkokehitystä varten. Henkilökohtainen budjetointi tulee olemaan osa suomalaista sosiaalipalveluiden järjestämisen tapaa. Samalla se on myös työväline, joka antaa työntekijälle lisää valtuuksia kuulla asiakasta. Seauttaa siinä, että hänen elämäntarinaansa tulee kuulluksi sellaisena kuin asiakas sen kokee ja haluaa jakaa. Roolikarttojen testaaminen ja jatkokehittäminen sopisi esimerkiksi opinnäytetyön aiheeksi tai itsearvioinnin välineeksi.

Asiakkaan roolikarttaluonnos

Päättäjänä asiakas tekee omaan elämäänsä vaikuttavia ratkaisuja ja johtaa omien palveluidensa kokonaisuuksia. Hän osallistuu palvelujen laadun kehittämiseen. Päättäjä-roolin toteutuminen mahdollistaa sen, että asiakas pääsee toteuttamaan  myös muita rooleja.

Tiedonantajan roolissa asiakas tunnistaa omat tarpeensa täysivaltaisena kansalaisena. Asiakas nähdään aktiivisena osallistujana ja vaikuttajana, jonka koko kapasiteetti on huomioitu. Asiakas jakaa tietoa ja ymmärrystä itsestään. Juhilan (2006) ja Valkaman (2012) mukaan tiedon jakaminen liittyy toimintaan, joka mahdollistaa asiakkaalle mahdollisesta marginaalisuudesta huolimatta täysivaltaisen kansalaisuuden ja asiakkaana toimimisen palveluita käyttävänä subjektina. (Juhila 2006: 118; Valkama 2012: 4-5,13,17,78-79.)

Neuvojan roolissa asiakkaan omat ideat ja oman elämän asiantuntijuus korostuu. Onnistuminen yhteisessä toiminnassa riippuu siitä, kuinka vuorovaikutus ja luottamus syntyvät neuvojana toimivan asiakkaan ja työntekijän välille. (Koskimies ym. 2012: 9.)

Kumppanin rooli on kriittinen onnistuneen yhteistyön näkökulmasta. Kumppanuus on pitkäjänteistä ja harkittua yhteistyötä, joka perustuu luottamukseen. Lähtökohta kumppanuuden toteutumiselle on molempien osapuolten tiedon arvostaminen ja hyväksyminen, kumppanuudessa pyritään tasavertaisen kansalaisen roolin vahvistamiseen. (Juhila 2006: 103-118.)

Sitoutujan roolissa asiakkaan odotukset, mielikuvat, asenteet ja aiemmat kokemukset ovat mukana kohtaamisessa työntekijän kanssa. Sitoutuminen edellyttää riittävää osaamista ja ymmärrystä. (Valkama 2012: 78-79; Virtanen ym. 2012: 29-30.)

Tarvitsijan roolissa asiakas saa tietoa palveluista ja oikeuksista. Tarvitsijan tiedon tarpeen täydentyessä hänen riskinsä syrjäytyä vähenee, vaihtoehdot lisääntyvät ja osallisuuden mahdollisuudet kasvavat.

Uskaltajan roolissa muut roolit mahdollistuvat ja tulevat käyttöön. Uskaltajan roolin kehittyminen ei ole itsestään selvää.  Se tarvitsee tuekseen kumppanuutta sekä innostunutta ja optimistista hyvien kohtaamisten ketjua. Ollakseen erehtyväinen, tietämätön ja tehdäkseen virheitä tarvitaan uskallusta.

Työntekijän roolikarttaluonnos

Yhteistyön vahvistajan rooliin liittyy luottamuksen rakentaminen ja vuorovaikutuksen laatu; kompetenssit asiakkaan kohtaamiseen ja kuuntelemiseen. Työntekijä tukee asiakasta, joka tekee omaan elämäänsä vaikuttavia ratkaisuja. Tuen tarpeen taso voi vaihdella elämäntilanteiden ja voimavarojen muuttuessa.  Roolin toteutuminen mahdollistuu, kun työntekijä osaa joustavasti hyödyntää kaikkia roolikartan rooleja. (Klockmo, Marnetoft, Nordenmark, 2012: 12-14.)

Kuuntelijana työntekijä on asiakkaan elämäntarinan vahvistaja. Asiakaslähtöisyyden tarkasteleminen suhteena muistuttaa, että juuri hyvistä kohtaamisista, joissa ihminen kohtaa toisen ihmisen, muodostuu hyvä palvelujärjestelmä. (Raitakari ym. 2012: 75.) Työntekijä antaa asiakkaalle tilaa, aikaa ja välineitä kertoa omaa ainutlaatuista tarinaansa.

Keskustelijan roolissa työntekijä tekee asiakkaan elämäntarinan näkyväksi ja kuulluksi myös muille. Tarinasta konkretisoidaan asiakassuunnitelmaan kirjoitettavat palvelutarpeet. Asiakkaan tarinan välittyminen palveluntarjoajalle on yhteisymmärryksen edellytys. (Virtanen ym. 2011: 18.)

Vastuun- ja vallanjakajana työntekijä on asiakkaan edun valvoja ja lain noudattaja. Työntekijä antaa vastuuta asiakkaalle sopimuksen mukaisesti ja kunnioittaa hänen itsemääräämisoikeutta. Muutoksen saavuttamiseksi työntekijän on reflektoitava asiakkaan kanssa yhdessä omaa asennettaan (Rousu ym. 2017: 19.) Työntekijä valvoo asiakkaan oikeuksien toteutumista suhteessa olemassa oleviin lakeihin. Tässä roolissa työntekijä pyrkii oman vallankäyttönsä vähentämiseen päätöksenteossa. (Laki asiakkaan asemasta ja oikeuksista 6-7§.)

Rakentajan roolissa tehtävänä on palveluiden ja asiakkaan yhteen saattaminen. Työntekijä oppii tuntemaan ja perehtyy syvällisesti ympäristöönsä sekä paikallisiin palveluihin ja toimijoihin. Hän ylläpitää pitkäjänteistä yhteistyötä palveluiden kehittämiseksi asiakkaan kanssa. Palveluohjauksen tuntemus ja tieto kuka sitä omalla toiminta-alueella tarjoaa, on osa rakentajan ydinosaamista.

Tiedottajana työntekijä etsii ja jakaa tietoa itsenäisesti ja asiakkaan kanssa yhdessä. Nummelan (2011) mukaan asiakas tarvitsee tietoa oikeuksistaan etuuksiin ja palveluihin jo ennen asiakkuutta. Asiakkaan arvokas kohtaaminen toteutuu, kun asiakkaan ja työntekijän tieto kohtaa. (Nummela 2011: 139-141.) Tiedon etsiminen ja jakaminen vahvistaa sekä asiakkaan hyvän elämän toteutumista että organisaation ja työntekijän omaa toimintaa.

Koordinoijana työntekijä toimii palveluiden, lähipiirin ja verkoston yhteensovittaja. Työntekijä seuraa ja arvioi asiakkaan kanssa palveluiden kokonaisuutta ja hyötyä. Asiakkaan toiminnallisuutta tukemaan tulee kehittää sosiaalityön ammattiorientaation tapoja, mutta asiakkaan tilanteen mukaan myös hänen omia verkostoja hyödyntäen. (Nummela 2011: 139-141.) Koordinoija tukee asiakasta muutostilanteissa ja vahvistaa joustavuutta palveluissa.

Kirjoittaja:

Heli Määttänen, sosionomi (ylempi AMK)

Lähteet:

Blogi perustuu parityönä tehtyyn opinnäytetyöhömme.

Laura Leino, Heli Määttänen 2018: “SAA OLLA IHMINEN IHMISELLE”: Asiakkaan ja työntekijän muuttuvat roolit henkilökohtaisessa budjetoinnissa. Metropolia Ammattikorkeakoulu, sosionomi, ylempi AMK (ammattikorkeakoulujen opinnäytetyö-tietokanta www.theseus.fi)

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 22.9.2000/812

Rousu Sirkka, Pehkonen-Elmi,Tuula & Kylliäinen, Katja 2017:  Avain kansalaisuuteen: henkilökohtaisen budjetoinnin avulla osallisuutta, itsemääräämisoikeutta ja valinnanva-pautta kehittävä valtakunnallinen hanke. Arviointisuunnitelma ja sen liitteet.

Euroopassa liikkuu yhä enemmän ihmisiä, jotka ovat ilman työtä ja etsivät kiivaasti mahdollisuuksia päästä töihin ja sitä kautta kiinni kelvolliseen elämänlaatuun. Työttöminä eri maissa on kantaväestöä ja muualta tulleita, esim. pakolaistaustaisia, jotka yrittävät päästä kiinni uuden kotimaan normeihin. Joidenkin alojen töihin on paljon hakijoita, joka tarkoittaa sitä, että työntekijä joutuu tekemään töitä myös sairaana ja kaiken kaikkiaan laillisuuden rajoilla ja tyytymään kohteluun mitä saa sekä pieneen palkkapussiinsa.

The Guardian (Aditya Chakrabortty) kirjoitti 17-vuotiaan Tyronen tarinan. Tyrone oli lähtenyt kestämättömästä tilanteesta perheensä luota kaupunkiin Cambridgeen töihin. Hän oli saanut työpaikan McDonaldsista, palkkaus täyttää juuri minimipalkka vaatimuksen, joka on Englannissa alle 18 vuotiaalle pienempi kuin vanhemmille työntekijöille. Tyrone tekee pitkiä työvuoroja ja kun hän päättää vuoronsa hän menee ystävänsä sohvalle nukkumaan paita hiestä märkänä. Pieni palkka ei tule koskaan antamaan mahdollisuutta hankkia asuntoa ja työnantaja ei asunnon hankinnassa auta. Työpaikalla työntekijöitä kiusataan esimiesten toimesta. Kova työtahti ja huonot asumisolosuhteet aiheuttavat kipuja ja sairauksia, jotka jäävät hoitamattomiksi rahattomuuden vuoksi.

Nollatuntisopimukset Suomessa

Suomessa on yleistynyt nollatuntisopimusten tekeminen työntekijälle. Nollatuntisopimus tarkoittaa työsopimusta, jossa työtuntien määräksi on sovittu 0-40 tuntia viikossa. Työnantaja ei siis takaa työntekijälle tiettyä viikkotuntimäärää vaan voi tarjota töitä tarpeensa mukaan. Tilastokeskuksen mukaan nollatuntisopimuksella työskentelee runsaat 80 000 työntekijää. THL:n hyvinvointiosaston johtaja Tuire Santamäki-Vuori kertoo haastattelussaan (Sosiaalivakuutus) nollatuntisopimusten olevan räikeä esimerkki työmarkkinoiden eriarvoistumisesta.

Työntekijälle nollatuntisopimus voi olla haurasta elämäntilannetta edelleen rikkova tekijä, sillä toimeentuloa ja työvuoroja on vaikea ennakoida eikä sairaus- tai irtisanomisajalta välttämättä makseta palkkaa tai ole mahdollista saada muuta korvausta. Lisäksi työntekijän oma irtisanoutuminen nollatyösopimuksesta johtaisi lähtökohtaisesti aina työttömyyspäivärahakarenssin määräämiseen.

Nollasopimuksen rinnalla on lähtökohtaisesti pakko tehdä töitä samanaikaisesti myös muille työnantajille, jotta tulot olisivat kohtuulliset. Nollatuntisopimuksia onkin pidetty työnantajan keinona kiertää lakien ja työehtosopimusten takaamia työntekijöiden oikeuksia. Toisaalta nollatuntisopimus oikeuttaa soviteltuun päivärahaan, jos työtunnit jäävät vähäisiksi (kela.fi) mutta vain jos minimi viikkotyöaika tai minimituloraja täyttyy.

Tyronen kohtalotovereita löytyy siten Suomestakin. Työssä käyvien heikosti palkattujen tai heikon työsopimuksen varassa työskentelevien kustannustaakka yhteiskunnalle on suuri. Kun työssä käyminen ja työn tekeminen on jatkuvaa äärirajoilla toimimista, se alkaa aiheuttamaan kuluja mm. terveydenhuoltoon, voi synnyttää radikalisoitumista, rikollisuutta ja lisätä turvattomuuden tunnetta.

Tarvitaan korjausliikkeitä köyhyyden minimoiseksi

Social Europen verkkoartikkelissa, Activation Into In-Work Povery, Seikel toteaa, että ”aktiiviset työmarkkinapolitiikat aiheuttavat runsaasti menoja, jotka vähentävät työelämän köyhyysriskiä” ja jatkaa todeten, että skandinaavinen malli hyvin rahoitetuista työmarkkinoista ja vakaa sosiaalietujärjestelmä ovat hyvä kombinaatio työssä käyvien köyhyyden vähentämiseksi.

Meillä siis olisi Suomessa täysin mahdollista tehdä korjausliikkeitä työssä käyvien köyhyyden minimoimiseksi. Santamäki-Vuori sanoo haastattelussaan, että työllistymistä tukisi esimerkiksi henkilökohtaisen palvelun lisääminen TE-toimistoissa, palkkatuen kasvattaminen ja aktiivisen aikuissosiaalityön vahvistaminen.

Heli Määttänen, sosionomi (ylempi AMK) -opiskelija

Lähteet

Sosiaalivakuutus, asiantuntija https://sosiaalivakuutus.fi/miten-tyomarkkinoiden-eriarvoistuminen-ratkaistaan/ 2.6.2017

Social Europen artikkeli: https://www.socialeurope.eu/activation-work-poverty

Nollatuntisopimuksista: https://www.tehy.fi/fi/apua/tyosuhteen-alkaminen/nollasopimus 

The Guardian artikkeli: https://www.theguardian.com/commentisfree/2017/sep/01/poverty-ill-health-fast-food-workers-striking-mcdonalds-shareholders

Soviteltu työttömyysetuus: http://www.kela.fi/soviteltu-tyottomyysetuus