Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Kansalaisaktiivisuus ja uudenlainen kaupunkikulttuuri: yhdessä tekemistä ja aitoa osallisuutta -myös sosiaalialalle?

15.12.2015

Aktiivinen kansalaispalaute on pelastanut Käpylän ja Kallion Karhupuiston lippakioskien nykymuotoisen toiminnan. Kioskeja ei myydäkään, kuten kaupunki aiemmin kaavaili. (Nyt-liite 17.10.2015) Eläkeläiset ovat syksyn mittaan osoittaneet mieltä eläkkeensaajien asumistuen leikkausta vastaan. Se kannatti. Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä (ps) kertoi maanantaiaamuna, että hallituksen suunnittelemaa eläkkeensaajien asumistuen yhdistämistä yleiseen asumistukeen ei toteuteta. Lisäksi ensi vuodelle tavoitellut lääkesäästöt puolitetaan. (Kansanuutiset 16.11.2015) Harvinainen kansalaisaktiivisuus kannatti - 27 perhettä sai pitää kotinsa (IL 6.5.2015) Turun yliopiston opiskelijat lahjoittavat rahaa pakolaiskriisin hoitoon sekä aikovat järjestää kielen- ja kulttuurin opetusta sekä urheilutapahtumia Turun Heinänokan vastaanottokeskuksessa. (Turun Sanomat 14.9.2015) Vastaavia uutisia on viimeaikoina saanut lukea ihailtavan paljon. Pyh sille, että suomalaiset olisivat alistuva ja auktoriteetteja sokeasti uskova kansa, jolla ei ole omaa tahtoa ja mielipidettä! Kansalaisaktiivisuus on elossa, ihmiset haluavat osallistua ja vaikuttaa paitsi omaa elämäänsä koskeviin asioihin ja päätöksiin, myös kokemiinsa yhteiskunnallisiin epäkohtiin tai vääryyksiin. Ihmisillä on unelmia ja heillä on myös mahdollisuus saada ne toteutumaan, kuten edellä olevistakin lehtileikkeistä ilmenee. Yhdessä tekemisen meininkiä On syntynyt uudenlaista yhdessä tekemisen meininki ja tahtotila. Yhteisöllisyys on kovassa nosteessa ja sitä myöten on syntynyt myös uudenlainen kaupunkikulttuuri Siivouspäivineen, Ravintolapäivineen, Nappi Naapureineen, Galleriakeskiviikkoineen ja olohuonenäyttelyineen, jotka ovat saaneet alkunsa yksittäisten ihmisten halusta koota ihmisiä yhteen jonkin tietyn asian ympärille ja sosiaalinen media on antanut ajatuksen siemenille oivan alustan kasvaa ja toteutua. Kyseessä on joukkoistamisen voima eli kun suuri määrä ihmisiä tuottaa ja vaihtaa informaatiota, oikeastaan mikä tahansa asia voidaan tehdä paljon pienemmillä resursseilla, kirjoittaa Pauliina Seppälä, yksi Yhteismaan perustajista ja alkuperäinen Siivouspäivän ja Nappi Naapurin idean äiti (Seppälä 25.11.2014). Yhteismaa on vuonna 2012 toimintansa aloittanut yleishyödyllinen yhdistys, joka suunnittelee ja toteuttaa yhteiskunnallisesti merkityksellisiä projekteja, tapahtumia ja palveluja (ks. lisää http://yhteismaa.fi/). Uudenlaisen kaupunkikulttuurin ja yhdessä tekemisen taustalta löytyvät halu tehdä paitsi ekologisesti kestävää ja hauskaa yhteisöllistä toimintaa myös vaikuttaa yhteiskunnallisesti vallitsevaan tilanteeseen. Esimerkiksi Valtaajat-projektissa (http://valtaajat.fi/) toivotaan, että mahdollisimman moni alle 30-vuotias, pitkäaikaisesti toimeentulotuella tai työkyvyttömyyseläkkeellä elävä nuori onnistuisi ansaitsemaan itselleen osan toimeentulostaan, ja että vuosittain 10–15 nuorta valtaajaa siirtyisi ammatilliseen koulutukseen, opintoihin, työkokeiluun tai työmarkkinoille. Yhdessä Työttömien Ay-jäsenten tuki ry Tatsin (http://tatsi.org/) kanssa Yhteismaa mahdollistaa nuorille konkreettista osallisuutta ja vaikuttamista yhdessä eri toimijoiden kanssa. Tämä on vastaisku syrjäyttämiselle! Me valtaamme yhteiskunnan! (http://valtaajat.fi/) Yhdessä tekemisen ja osallisuuden motiiveista Mikä saa ihmiset aktivoitumaan ja lähtemään kotisohvalta ja tv:n ääreltä mukaan toimintaan, josta eivät taloudellisesti hyödy? Jaakko Blombergin (yksi Yhteismaan aktiiveista) mukaan yksi motiiveista ovat palkinnot, jotka seuraavat ryhmään kuulumisesta. Nämä palkinnot koetaan suuremmiksi kuin toimintaan käytetty aika ja vaiva. Toisena tekijänä ovat suhteet eli uusien ystävien saaminen, vaikutusvallan kasvattaminen ja jonkin sellaisen asian toteuttaminen mikä ei onnistuisi ilman muiden apua. Kolmantena motiivina on oma rooli. Ihmiset haluavat kuulua ryhmään, jossa heillä on oma rooli ja heidän tekemistä arvostetaan. Neljäntenä motiivina ovat tulokset. Uudenlaiseen yhdessä tekemisen kulttuuriin innostaa saavutetut – pienetkin – tulokset, koska ne ovat konkreettisia ja saavutettuja. Viidentenä motiivina on arvostus. Ihmiset etsivät kanssaihmisten kunnioitusta itselleen ja arvoilleen. Tunnustus on myös yksi liikkeelle paneva voima. Ihmiset haluavat saada tunnustusta tekemästään työstä. (Blomberg 5.5.2015.) Ihmisten osallisuutta ei edellä mainittujen motiivien perusteella leimaa pelkästään halu auttaa muita ja tehdä hyväntekeväisyyttä vaan kyseessä voi nähdä olevan tarve. Me tarvitsemme muita toteuttaaksemme itseämme. Me tarvitsemme kokemuksen kuulumisesta ryhmään. Myös sosiaali- ja terveysalalla toimii lukuisia järjestöjä ja yhdistyksiä, jotka perustuvat juuri tälle ihmisen tarpeelle löytää omia tarpeitaan ja arvojaan tunnustava taho. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Raha-automaattiyhdistys (RAY) ovat tehneet vuodesta 2012 lähtien yhteistyötä Alueellisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen (ATH) ympärillä. Vuoden 2014, järjestökenttään liittyvän ATH-raportin perusteella tärkeimpiä syitä ihmisillä olla mukana sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnassa olivat mielekäs ja kiva (tai kehittävä) tekeminen, mahdollisuus oppia uutta, mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin, vertaistuen saaminen, kokemus ryhmään kuulumisesta, halu auttaa muita ja halu vaikuttaa yhteiskunnallisesti. Katso tarkemmin kuvio täältä (Koskela – Toikka – Pentala - Kaikkonen 2014: 16): https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/120418/URN_ISBN_978-952-302-393-2.pdf?sequence=1 Yhteiskunnan sektoriajattelusta kohti kumppanuusyhteiskuntaa Yhteiskunta on totuttu jakamaan yksityiseen, julkiseen ja kolmanteen sektoriin sekä näiden lisäksi on puhuttu neljännestä sektorista, joka koostuu yksilön perhe-, suku ja ystävyyssuhteista. Systeemi on rakentunut siten, että näiden sektorien rajat ovat olleet varsin tiukat, ”kukin hoitakoon oman tonttinsa”. Mutta toimiiko tällainen systeemi enää nyky-yhteiskunnassa? Merkit näyttäisivät siltä, että ei toimi. Muutosta kaipaavat paitsi ihmiset itse, myös muuttunut maailma tarvitsee erilaista toimintakulttuuria ja kohtaamista. Jouko Kajanoja kirjoittaa Kansalaisyhteiskunnan Verkkolehdessä, että Suomi tarvitsee sosiaalipolitiikan toteuttamisessa kumppanuusyhteiskunnan. Tässä yhdistetään julkisen hallinnon, yritysten ja kolmannen sektorin toimintaa ja myös kansalaisten vapaaehtoistyötä ja sosiaalipolitiikan kohteiden omaa toimintaa. Tällaista lähestymistapaa ei ole Kajanojan mukaan oikeasti aloitettu. Kajanoja peräänkuuluttaa tietoisesti rakennettua vuorovaikutusta kaikkien edellä mainittujen toimijoiden kesken. (Kajanoja 4.6.2015.) Uudistunut sosiaalihuoltolaki pyrkii näkemykseni mukaan juuri tähän pyrkimällä lisäämään yhteistyötä sosiaalihuollon ja eri toimijoiden välillä asiakkaiden hyvinvoinnin edistämiseksi ja ylläpitämiseksi ja siirtämällä sosiaalihuollon painopistettä korjaavista toimista hyvinvoinnin edistämiseen ja varhaiseen tukeen, vahvistamalla asiakaslähtöisyyttä ja kokonaisvaltaisuutta asiakkaan tarpeisiin vastaamiseksi sekä turvaamaan tuen saantia asiakkaan omissa arkiympyröissä. Miten ihmeessä tätä kaikkea voisi toteuttaa ilman, ettei mahdollistettaisi ihmisten aitoa osallisuutta? Ilman, ettei perinteistä - yksilökeskeistä ja suljettujen ovien takana tehtävää - sosiaalityötä ravistella? Nyt jos koskaan tulee jokaisen sosiaalialan työntekijän miettiä missä ja miten ja kenen/keiden kanssa työtä voi tehdä. Mitä voimme oppia kansalaisaktiivisuuden alulle panevista voimista? Miten hyödyntää ihmistä motivoivia tekijöitä sosiaalityössä? Mitä voin itse työntekijänä tehdä toisin? Miten olen itse sosiaalialan ammattilaisena toteuttamassa uudenlaista kumppanuusyhteiskuntaa? In dreams and in love there are no impossibilities. – János Arany Camilla Peltola, sosionomi (ylempi AMK) opiskelija Lisätietoa: Blomberg, Jaakko 5.5.2015. Uusi yhteisöllinen kaupunkikulttuuri ja yhdessä tekeminen. Verkossa. Iltalehti 6.5.2015. Harvinainen kansalaisaktiivisuus kannatti - 27 perhettä sai pitää kotinsa. Verkossa. Kajanoja, Jouko 4.6.2015. Kumppanuusyhteiskunta. Kansalaisyhteiskunnan verkkolehti. Verkossa. Kansanuutiset 16.11.2015. Hallitus perääntyi eläkeläisten kiukun edessä. Verkossa. Koskela T, Toikka S, Pentala O, Kaikkonen R. 2014. Mikä saa suomalaiset osallistumaan – Motiivit ja tietolähteet sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaan osallistumisessa. Teoksessa ATH-tutkimuksen tuloksia - Järjestökentän tutkimusohjelma. Työpaperi 37/2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Verkossa. Nyt-liite 17.10.2015. Karhupuiston ja Käpylän lippakioskit pelastumassa – kaupunki perui myyntiaikeet. Verkossa. Turun Sanomat 14.9.2015. Yliopiston opiskelijat lahjoittavat ja järjestävät kielikoulutusta pakolaisille. Verkossa. Seppälä, Pauliina 25.11.2014. Asiat voivat muuttua. Verkossa. Kuva juliejordanscott

Lue lisää

Naapuriäidit – toimintamalli rantautuu Vantaalle

10.12.2015

Sosiaalialan bloggaajat

Vantaan kaupunginhallitus otti 24.8.2015 askeleen kohti monikulttuurista ja yhteisöllistä kaupunkia päättämällä osallistua Vantaan Nicehearts ry:n hankkeeseen. Tämän syksyn ja ensi vuoden ajan Vantaalla toteutetaan lähiötyötä neljällä eri alueella; Koivukylässä, Hakunilassa, Pakkalassa tai Tikkurilassa sekä Martinlaaksossa. Virallisesti hankkeen nimi on ”Naapurinäidit – toimintamallin kehittäminen” ja sen avulla pyritään ehkäisemään ja torjumaan eri etnisen taustan omaavien naisten syrjintää ja yhteiskunnan ulkopuolelle jäämistä. Hanke on merkittävä, sillä yhteiskunnassamme on eri etnisen taustan omaavia naisia, jotka ovat joko jo syrjäytyneitä tai vaarassa syrjäytyä heikkojen tietotaitojen vuoksi. Tämä on osittain johtunut siitä, etteivät he ole löytäneet oikeiden palveluiden pariin tai eivät ole palveluita hakiessaan tulleet autetuiksi. Pääosin nämä naiset ovat perheellisiä, kielitaidottomia ja heikosti koulutettuja naisia, jotka huolehtivat ja vastaavat perheensä hyvinvoinnista. Naapurinäiti -toimintamallissa tukea saadaan vertaistuen kautta, mentorointia ja opastusta ja neuvoja arkipäiväisiin asioihin. ÄIDIN POLKU KOHTI TYÖELÄMÄÄ HYÖDYTTÄÄ KOKO PERHETTÄ Ensisijaisesti hankkeessa tuettavat naiset ovat erityisessä syrjäytymisvaarassa olevia. He eivät osallistu kodin ulkopuoliseen toimintaan tai toiminta rajoittuu oman yhteisöön. Yhteistä heille on usein heikko tai olematon suomenkielen taito sekä koulutus. Hankkeen mentoreina toimivat aktiiviset, mutta työelämän ulkopuolella olevat naiset. Heitä kutsutaan naapurinäideiksi. Yhteistä tuettaville ja mentoreille on sama etninen ja kulttuurinen tausta. Hankkeen tavoitteena onkin kehittää mentorointimalli, joka pohjautuu samaa etnistä yhteisöä edustaviin henkilöihin. Hankkeessa kehitetään suomalaiseen yhteiskuntaan ja lähiötyöhön, sekä kohderyhmän tarpeisiin vastaava malli ja kerätään tietoa ruohonjuuritasolta heidän tarpeista. Kahden vuoden aikana tullaan rekrytoimaan ja kouluttamaan minimissään 32 mentoria ja 32 aktoria Vantaalla, jotka työskentelevät mentori - aktori-työpareina. Toiminnan kautta naapuriäidit saavat tarvittavia valmiuksia hakeutua työpaikkoihin, joissa tarvitaan kulttuuri- ja sukupuolisensitiivisiä taitoja, mentorointiosaamista ja verkostojen rakentamiseen tarvittavaa osaamista. Yhtenä hankkeen tavoitteena on, että hankkeeseen osallistuvat naiset osaavat hakeutua itsenäisesti koulutukseen ja työelämään. Naisia voidaan tukea suomalaiseen yhteiskuntaan kotoutumisessa, auttaa arjessa eteen tulevissa haasteissa ja lisätä osallistumismahdollisuuksia. Oman arjen ja elämän hallinta, sosiaalisten taitojen ja itsetunnon kehittyminen lisää voimaantumisen tunnetta. Äitien voimaantumisen ja hyvinvoinnin lisäämisen kautta lisääntyy myös lasten ja koko perheen hyvinvointi. Äidin perehtyneisyys yhteiskunnallisiin rakenteisiin, kuten koulutukseen ja työelämään, vaikuttaa myös lasten ja puolison mahdollisuuksiin osallistua yhteiskuntaan. NAAPURINÄIDIT – TOIMINNALLE ON TILAUSTA Suomessa monikulttuurisuus lisääntyy ja kotouttamiseen on kiinnitettävä enemmän huomiota. Yhteiskuntamme nykyiset palvelut eivät tavoita kohderyhmään kuuluvia naisia riittävän hyvin. Työkokemukseni mukaan nyt alkaneessa hankkeessa toteutettava toimintamalli on toimiessaan, yksi niistä puuttuvista palasista, joiden perään on jo pitkään haikailtu. Palveluiden on muututtava asiakkaiden tarpeiden mukaisesti. Juurtuessaan lähiöihin ”naapurinäidit – toimintamalli” tukee eri etnisen taustan omaavia naisia ja sitä kautta perheitä sekä yhteisöjä kotoutumisessa. Perheiden voimavarojen vahvistumisen ja sosiaalisen tuen saamisen myötä vaikutukset tulevat näkymään myös ns.raskaampien palvelutarpeiden vähenemisenä sekä lastensuojeluasiakkuuksien määrissä. Hankkeessa on kuitenkin yksi heikko puoli ja se on nimenomaan hanke itse. Kaksi vuotta on lyhyt aika toiminnan vakiinnuttamiseksi osaksi asiakastyötä ja palvelujärjestelmää. Toivottavasti Vantaalla on rohkeutta tehdä käytännön kokemusten myötä jo ensi vuonna päätös, joka mahdollistaa toiminnan laajenemisen ja jatkuvuuden. Jaana Calenius, perhetyö, sosionomi (ylempi AMK) opiskelija Lue lisää: Vantaan kaupunginhallituksen pöytäkirja 24.8.2015, 18§

Lue lisää

Digiä asiakastyöhön

5.12.2015

Sosiaalialan bloggaajat

Miten sosiaali- ja terveysala voi hyödyntää erilaisia sähköisiä palveluja ja ratkaisuja? Mitkä ovat tärkeimmät painopistealueet ja hyödyt erityisesti asiakkaiden kannalta? Miten sähköisistä palveluista saadaan kehitettyä parhaita mahdollisia kuluttajien tarpeisiin? Muun muassa näihin kysymyksiin haettiin vastauksia Metropolia Ammattikorkeakoulun sote-alan Master’s-koulutuksen järjestämässä Uudistuva sosiaali- ja terveysala 2015 – Palveluiden digitalisoituminen –seminaarissa. Paikalla oli mielenkiintoinen kattaus huippuammattilaisia ajankohtaisen aiheen ympärillä. Seminaarin keskiössä olivat digitaaliset palvelut asiakkaan näkökulmasta. Paikalla oli puhujia muun muassa HUS:lta, LähiTapiolasta, Suomen Kuntaliitosta, KoKoA Koulutetut kokemusasiantuntijat ry:stä, Sitrasta ja Valtiovarainministeriöstä. Lisäksi seminaarissa esiteltiin sote-alan master’s –opinnäytetöiden työelämää uudistaneita tuloksia: kuvassa keväällä 2015 valmistunut koulukuraattori Katariina Mäki-Kokkila sosionomi ylempi AMK. Yleisöä paikalla oli noin 200 henkilöä. Loistavia esimerkkejä erilaisista digitaalisista palveluista esitteli muun muassa Jan-Henry Stenberg Hus:lta. Digitaalisessa Mielenterveystalossa on kaikkea oirenavigaattorista nettiterapiaan. Matti Hämäläinen DIGILE / China – Finland Strategic ICT Alliancelta kertoi innovatiivisista vanhuksille suunnatuista palveluista, jotka mahdollistavat turvallisen asumisen kotona. Digitaalisia palveluita on jo olemassa! Seminaari havahdutti huomaamaan ja rohkaisi käyttämään jo olemassa olevia digitaalisia palveluja. Esille tuli asiakkaiden osallistuminen digitaalisten palveluiden kehittämiseen. Ville Koiste pohti esityksessään ”Asiakas on aina oikeassa”, miten ihmiset itse ovat parhaita tietämään omista palvelutarpeistaan. Asiakkaiden tietotaito pitää olla mukana uudenlaisten palveluiden suunnittelussa. Millaiset sähköiset palvelut helpottaisivat asiakkaiden arkea? Seminaari kannusti työntekijöitä kiinnostumaan asiakkaiden arjesta ja kuulemaan asiakkaiden tarpeita digitaalisten palveluiden kehittämisessä, jotta ei mennä ”härpäkkeiden” vaan asiakkaiden ehdoilla. Vain luovuus ja mielikuvitus ovat digitaalisten palveluiden kehittämisen rajana. Paneelikeskustelussa pohdittiin miten digitaaliset palvelut toimivat erilaisilla kansalaisilla. Palveluiden digitalisoituminen palvelee kaikkia asiakkaita palveluvaihtoehtojen ja avoimuuden lisääntymisenä. Digitalisoituminen hyödyttää myös veronmaksajia, koska se tuo valtiolle säästöjä. Digitaaliset palvelut hyödyttävät kaikkia. Ainakin välillisesti. Kuvassa puhumassa Suna Saadetdin, joka on ollut kehittämässä mm. Hämeenlinnassa digitaalista omahoito-polkua, Minna Saario Kuntaliitosta ja paneelia vetänyt perhekuntoutusyksikön johtaja Teemu Tuominen, joka opiskelee sosionomi ylempi AMK-tutkintoa. Kun digitaaliset palvelut saadaan niiden käyttöön, jotka osaavat hyödyntää digitaalisia palveluita, jää enemmän resursseja muiden asiakkaiden auttamiseen. Asiakastyön resursseja voidaan suunnata niille, jotka tarvitsevat enemmän ja henkilökohtaiseen tapaamiseen perustuvaa tukea. Vastaus siihen, palvelevatko digitaaliset palvelut kaikkia, seminaarin osallistujien mukaan – KYLLÄ. Kuvassa oikealla Nina Osenius KoKoA ry:stä, puhumassa Metropolian terveysalan koulutuksen johtaja Katri Luukka, sekä yliopettaja Mikael Soini hyvinvointiteknologian koulutuksesta. Valtiovarainministeriön Sirpa Mäntysen esityksessä kävi ilmi, että valtion tasolla tehdään asioita palveluiden digitalisaation edistämiseksi. Myös jokainen työntekijä voi laittaa kortensa kekoon. Se tapahtuu ottamalla rohkeasti käyttöön digitaalisia palveluita, opastamalla ja ohjaamalla asiakkaita niiden käytössä esimerkiksi organisoidulla vertaistuella, sekä osallistumalla innovaatio ja kehitystyöhön yhdessä asiakkaiden ja eri ammattialojen osaajien kanssa. Sosiaali- ja terveysalalla tarvitaan kokeilua ja innovaatiota palveluiden uudistamiseksi. Seminaaria seurattiin myös netin kautta suorana. Myös kommentointi twiittaamalla oli mahdollista. Mielenkiintoinen ja ajankohtainen seminaari on myös mahdollista katsoa jälkikäteen tallenteena. Tervetuloa Uudistuva sote-ala 2016 seminaariimme! Seminaarin toteutuksesta vastasivat Metropolian sote-alan masters-tutkintojen opiskelijat ja opettajat. Tilaisuuden raportoijana Katja Rastas, sosionomi (ylempi AMK) 2015 Tässä linkki 2.12.2015 seminaarin nettisivuille Tässä linkit seminaaritallenteisiin: aamupäivä ja iltapäivä Tässä linkki seminaarin uutiseen Metropolian netttisivuilla Lue lisää ylempi ammattikorkeakoulututkinnoista –Metropolia Master´s tutkinnot

Lue lisää

Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset