Uudistuva sosiaalialan osaaminen

”Lapsuus on itsessään tärkeä, eikä vain kulkua aikuisuuteen”, todetaan YK:n lasten oikeuksien sopimuksessa (1989). Lapsuus on saanut viime vuosina yhä merkityksellisemmän aseman yhteiskunnallisessa keskustelussa. Varhaiskasvatusala elää uudistuksien aikaa, jossa lapsen asema ja oikeudet ovat näkyvästi esillä. Hiljattain uudistuneissa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa lasten osallisuus on nostettu esille keskeisenä teemana. Lasten osallisuus on osa lapsen oikeuksia ja hyvinvointia. Suomen UNICEFin kotimaantyö keskittyy Lapsiystävällinen kunta -mallin kautta lisäämään ja vahvistamaan lasten osallisuutta edistäviä käytäntöjä ja toimintatapoja ympäri Suomen. Suomen UNICEF toimi tukijana Metropolian sosiaalialan (ylempi AMK) tutkinnon opinnäytetyössä, jossa kuvattiin alle kouluikäisten lasten osallisuuden toteutumista kunnissa, jotka toteuttavat UNICEFin lapsiystävällinen kunta -mallia. Aineisto kerättiin e-lomakekyselyn muodossa varhaiskasvatusalan asiantuntijoilta, joilla nähtiin olevan tietoa ja näkemystä alle kouluikäisten lasten osallisuuden toteutumisesta. Vastaajien joukossa oli päiväkodin johtajia, tilaajapäälliköitä ja lastentarhanopettajia sekä varhaiskasvatusalan alueellinen suunnittelija. Kasvattajan ja lapsen herkkä vuorovaikutus osallisuuden perustana Kyselyyn vastanneista suurin osa toi esille kasvattajan työn merkityksen, kuinka omalla asenteella ja lapset huomioon ottaen voi luoda lapselle ihanteelliset mahdollisuudet olla oman arkensa tekijä. Osallisuus ei ole mitään erikoista tai mystistä, vaan sitä jokapäiväistä arkea, missä lapsi saa päättää omista asioistaan aikuisen tuella ja läsnäololla. Aikuisen, kasvattajan roolia tarkasteltiin monesta eri näkökulmasta. Aikuinen toimii myös oppijan roolissa suhteessa lapseen, kyky kuunnella lasta ja lapset ajatuksien arvostaminen koettiin erittäin merkitykselliseksi. Lapsella on mahdollisuus vaikuttaa tai olla vaikuttamatta Tulosten mukaan lasten ajatusten kuuleminen ja heidän vaikutusmahdollisuuksien lisääminen arjessa koettiin tärkeänä varhaiskasvatusalan asiantuntijoiden näkökulmasta. Lasta koskevia päätöksiä tehtäessä lapsen mielipide tulee selvittää lapsen ikä- ja kehitystason vaatimalla tavalla. Tätä korostavat sekä varhaiskasvatuslaki että sosiaalihuoltolaki. Lapsella tulee olla ennen kaikkea valinnanvapaus osallistua tai olla osallistumatta häntä koskevaan toimintaan. Lapsen toiveiden kuuleminen vaatii kasvattajalta herkkyyttä havaita ja olla vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Lapsen tulee saada kokemuksia omasta toimijuudestaan, siitä, että hän saa päättää itseään koskevista asioista. Kyselyyn vastanneet näkivät selkeinä lasten päätöstä tukevina työmalleina lasten haastattelut, keskustelut ja tärkeimpänä havainnoinnin. Osallistavaa toimintakulttuuria kehitetään jatkuvasti  Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että päiväkodeissa on olemassa pysyviä toimintatapoja lasten kanssa toteutuvaan toiminnan kehittämiseen. Lasten kokoukset, päivittäiset keskustelut toiminnan kehittämisestä sekä projektimaiset työskentelyt antavat lapsille mahdollisuuksia muuttaa ja kehittää toimintaa haluamaansa suuntaan. Varhaiskasvatuksessa puhutaan toimintakulttuurista, joka elää päiväkodissa. Lasten osallisuuden mahdollisuudet nähdään, mutta työskentely osallisuutta edistävän toimintakulttuurin eteen vaatii pitkäjänteistä sitoutumista erityisesti varhaiskasvatusalan ammattilaisilta. Toimintakulttuuri on jatkuvasti elävä ja muuttuva, sitä tulee myös arvioida ja kehittää kohti haluttua tavoitetilaa.  Miten jokainen tulee kuulluksi? Tulosten mukaan alle kouluikäisten lasten osallisuuden toteutumisessa nähtiin myös omat haasteensa. Pienempien lasten kohdalla osallisuuden toteutuminen koettiin haastavampana. Miten jokaisen lapsen toive tulee kuulluksi, oikeinymmärretyksi ja miten löydetään kunkin lapsen potentiaali, iästä huolimatta? Osallisuuden mahdollistaminen ei ole vielä automaatio. Vastanneet nostavat esiin työntekijöiden asenteen ratkaisevana tekijänä, toimintatapoja voi olla vaikea muuttaa vanhasta totutusta. Osallisuutta tulee tietoisesti kehittää, muuttamalla toimintaa kohti osallisuutta edistäviä toimintatapoja ja rakenteita. Hyvät käytännöt jakoon Olennaista olisi nostaa keskusteluun myös kuntien välinen yhteistyö. Opinnäytetyön tuloksista nousi myönteinen suhtautuminen hyvien käytäntöjen jakamiseen. Yhteiset tapaamiset, vierailut ja lasten osallisuuteen liittyvä tietopankki internetissä koettiin hyvinä ideoina jakaa tietoa. Tiedon vaihtoa ei kuitenkaan tapahdu itsestään, vaan sille tulisi olla suunnitelmallinen toimintatapa, joka otettaisiin esimerkiksi lähialueen päiväkodeissa käyttöön. Lasten osallisuuden tulevaisuuden näkymät Shierin (2001:110) osallisuuden tasot -mallia mukaillen perustana lapsen osallisuudelle tulee olla halu vastaanottaa uusia ajatuksia ja ravistella vanhoja toimintatapoja työyhteisössä. Kun kasvattajan ajattelussa on tapahtunut muutoksia, tulee ryhtyä toimiin, osallisuuden muutoksien mahdollistamiseksi toimintakulttuurissa. Lopulta tavoitteena olisi luoda jatkumo kasvattajan, sekä koko työyhteisön sitoutumiseksi uudenlaiseen ajatteluun ja toimintamalliin, jolloin lasten osallisuudesta tulee ylläpitävä käytäntö. Suomen UNICEFin Lapsiystävällinen kunta -mallissa tavoitteena on lasten oikeuksia ja tietoperustaisuutta vahvistava toimintakulttuuri. Tavoitteena on luoda lapsille yhdenvertainen ympäristö kasvaa, vaikuttaa ja osallistua. (Suomen UNICEF n.d.) Näiden ajatusmallien kautta tulevaisuudessa lasten osallisuuden laajentumisella ja kehittymiselle tulisi olla mahdollisuuksia. Nina Saukkola, sosionomi ylempi AMK Lähde Saukkola Nina 2018. Lasten osallisuutta edistämässä. Alle kouluikäisten lasten osallisuus Lapsiystävällinen kunta -mallin kautta tarkasteltuna. Sosiaalialan tutkinto-ohjelma, Sosionomi ylempi AMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Shier, Harry 2001. Pathways to Participation. Julkaisussa: Children and Society, vol. 15, 107-117, UK. Saatavilla myös sähköisesti osoitteessa: <http://www.ipkl.gu.se/digitalAssets/1429/1429848_shier2001.pdf>. Luettu 1.2.2017.