Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Vapaaehtoistoiminnan harjoittelussa opitaan tulevaisuuden työelämätaitoja

7.12.2018

Anu Maaranen

Työn murroksesta on puhuttu jo pitkään. Sitä millaista työ on vuonna 2040, on vaikea tarkasti tietää. Ajatuksena kuitenkin on, että haluamme tehdä hyvää työtä ja elämää. Julkisessa keskustelussa on puhuttu työpaikkojen katoamisesta ja toisaalta taas mahdollisuuksista uudenlaisiin työtapoihin. Näkemys on, että taidot haastavat tiedot, kun ihmisten ulottuvilla oleva tietomäärä esimerkiksi internetin avulla kasvaa. Samalla kuitenkin kriittisen ja analyyttisen ajattelun ja osaamisen tarve nousee suureksi. (Sitra 2017; 2018.) Työelämän muuttuessa tarvitsemme myös uudenlaisia työelämän taitoja tai jo olemassa olevien vanhojen taitojen vahvistamista. Erilaisissa strategioissa, raporteissa ja hankkeissa yhdistyvät tietyt ajatukset tulevaisuuden työelämätaidoista. Näitä ovat monikulttuuriset, sosiaaliset ja innovaatiotaidot (esim. Davies, Fidler & Gorbis 2011; Työ- ja elinkeinoministeriö 2012; Elinkeinoelämän keskusliitto 2011). Työntekijältä odotetaan tulevaisuudessa yhteistyökykyä, kehittämishalukkuutta, kekseliäisyyttä ja ongelmanratkaisukykyä. Näkyvissä onkin suuntaus, jolloin pelkkä ammattitaito ja teoriatieto eivät enää pelkästään riitä työelämässä vaan tarvitaan taitoja vaihtoehtoisten toimintatapojen etsimiseksi ja toisinajattelemiseksi. Näitä taitoja voidaan kehittää jo opintojen aikana yhteisöllisen oppimiskäsityksen mukaisesti toisten kanssa vuorovaikutuksessa ja osallistumalla. (Elinkeinoelämän keskusliitto 2011.) Verkkovirta-hanke opinnollistamismallin kehittäjänä Metropolia on osallistunut Verkkovirta-hankkeeseen vuosina 2015-2017 tavoitteenaan kehittää vapaaehtoistoiminnan opinnollistamismallia (Metropolia 2017). Mallia toteutetaan vapaaehtoistoiminnan harjoittelussa (5 op) ja sen voivat valita osaksi opintojaan kaikki Metropolian opiskelijat. Vapaaehtoistoiminnasta oppimisen malli on kehitetty Service Learning -toimintamallista. Toimintamallin perusteet ovat hahmoteltu jo 1960-luvulla. Sen taustalla on John Deweyn ajatus kokemuksesta oppimisesta. Service Learning -toimintamallin hyödyntäminen opinnoissa on vakiinnuttanut paikkansa opiskelijoiden opintosuunnitelmissa ulkomailla, mutta Suomessa sitä on sovellettu varsin vähän. (Manninen & Raatikainen 2014.) Aikuisoppimisen teorian mukaan oppiminen nähdään hyvin paljon laajemmin kuin pelkästään luokkahuoneessa tapahtuvaksi oppimiseksi. Kaikki kohtaamispaikat, joissa ihmiset tapaavat toisiaan, sisältävät mahdollisuuden oppimiselle. Tämän vuoksi kaikki elämäntilanteet sisältävät mahdollisuuden luovuuden, ongelmanratkaisukyvyn, päätöksentekokyvyn ja asenteenmuutoksen omaksumiselle. Oppiminen nähdään jatkuvaksi, elämän mittaiseksi prosessiksi. Oppimiseen tarvitaan myös vuorovaikutusta ihmisen ja ympäristön välillä ja tieto onkin sosiaalisen tiedon ja henkilökohtaisen tiedon vaikutusta toisiinsa. (Kolb 1984.) Vapaaehtoistoiminnan harjoittelu on osa sosionomin opintoja Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Sen päätteeksi opiskelija arvioi oppimistaan itsearviointilomakkeella (Metropolia 2015). Opinnäytetyössäni olen analysoinut näitä opiskelijoiden kokemuksia vapaaehtoistoiminnassa oppimisesta: millaisia taitoja vapaaehtoistoiminnan harjoittelussa on opittu. Vapaaehtoistoiminnassa opitaan monikulttuurisia, sosiaalisia ja innovaatiotaitoja Opiskelijat toimivat harjoittelun aikana hyvin erilaisissa vapaaehtoistoiminnan paikoissa, joten heidän työtehtävänsäkin vaihtelivat suuresti. Suunnittelu- ja organisointitaitoja opittiin kuitenkin toimintaa ja sen toteutusta suunniteltaessa. Vapaaehtoistoiminnan työympäristöt koettiin ajoittain haastaviksi niissä nopeastikin tapahtuvien muutosten vuoksi. Tällöin toimintaan kaivattiin suunnitelmallisuutta ja toisaalta taas omaa ammatillista osaamista epävarmuuden sietämiseen. Muutosten nähtiin kehittävän opiskelijan sopeutumistaitoja erilaisiin tilanteisiin, jolloin luovien menetelmien käyttäminen ja spontaanin toteuttamisen osaaminen vahvistuivat. Toisaalta taas spontaanin toiminnan toteuttamiseen kaivattiin myös enemmän konkreettisia välineitä ja menetelmiä. Suunnitelmien muuttuessa joustavuus nähtiin vahvuudeksi. Vapaaehtoistoiminnan harjoittelun myötä tutustuttiin palvelujärjestelmän toimintaan ja vapaaehtoistyöhön. Harjoittelun kautta saatiin yleiskuva vapaaehtoistoiminnasta, sen erityispiirteistä ja merkityksestä sosiaalialalla. Vapaaehtoistoiminnan harjoittelu tarjosi opiskelijalle mahdollisuuden verkostoitumiseen ja sen myötä luotiin uusia kontakteja. Opiskelijan vuorovaikutustaidot kehittyivät sekä vapaaehtoistoiminnan organisaation työntekijöiden, toisten vapaaehtoisten että asiakkaiden kanssa yhteistyössä toimiessa. Vapaaehtoistoiminnan harjoittelussa kohdattiin erilaisia asiakasryhmiä ja onnistuttiin luottamuksellisten asiakassuhteiden luomisessa. Asiakkaita kuuntelemalla ja heidän kanssa keskustelemalla opittiin paljon, vaikka asiakkaan kohtaaminen vaatii joidenkin opiskelijoiden itsearviointien mukaan vielä myös kehittymistä. Asiakkaan kohtaamisessa tärkeiksi asioiksi nähtiin pysähtyminen, paikalla ja hetkessä oleminen. Opiskelijoiden vastauksissa näkyi tietynlainen kriittisyys itseä ja omaa toimintaa kohtaan. Tunnollisuus asiakkaita ja vapaaehtoistoiminnan organisaatiota kohtaan heijastui muun muassa oman jaksamisen pohtimisena. Rajan vetämistä oman yksityisyyden ja työn välille harjoiteltiin vielä. Opiskelijat totesivat reflektoinnin ja toisten työntekijöiden kanssa keskustelemisen auttaneen vaikeiden tilanteiden käsittelyssä ja työssä jaksamisessa. Opinnäytetyön perusteella voidaan todeta, että opiskelijat oppivat vapaaehtoistoiminnan harjoittelun aikana sellaisia taitoja, joiden voidaan ajatella olevan tärkeitä tulevaisuuden työelämässä, vaikkakin opiskelijat olivat oppimisessaan vielä hyvin erilaisissa vaiheissa. Monikulttuurisia, sosiaalisia ja innovaatiotaitoja opittiin ihmisten kanssa muuttuvassa toimintaympäristössä toimiessa. Kirjoittaja: Anu Maaranen, sosionomi (ylempi AMK) Lähteet Teksti perustuu vuonna 2018 valmistuneeseen opinnäytetyöhön: Maaranen, Anu 2018. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden kokemuksia vapaaehtoistoiminnassa oppimisesta. Sosionomi ylempi AMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Davies, Anna, Fidler, Devin & Gorbis, Mariana 2011. Future Work Skills 2020. http://www.iftf.org/uploads/media/SR-1382A_UPRI_future_work_skills_sm.pdf Elinkeinoelämän keskusliitto 2011. Oivallus. https://ek.fi/wp-content/uploads/Oivallus_loppuraportti.pdf Kolb, David A. 1984. Experiential Learning: Experience As The Source Of Learning And Development. https://www.researchgate.net/publication/235701029_Experiential_Learning_Experience_As_The_Source_Of_Learning_And_Development Manninen, Niina & Raatikainen, Eija 2014. Vapaaehtoistoiminnasta oppimaan – Ajatuksia ammattikorkeakouluille. KAMU – kaveriohjausta maahanmuuttajille – hanke. http://kamu.metropolia.fi/wp-content/uploads/2014/12/vapaaehtois_KAMU_WEB.pdf Metropolia 2017. Verkkovirta – työn opinnollistamista verkostoyhteistyönä. https://www.metropolia.fi/tutkimus-kehittaminen-ja-innovaatiot/hankkeet/verkkovirta/ Metropolia 2015. Vapaaehtoistoiminnan harjoittelu – oppimisen arviointilomake sosionomiopiskelijoille. https://elomake.metropolia.fi/lomakkeet/12311/lomake.html Sitra 2017. Työn ja toimeentulon arvoitus. https://www.sitra.fi/artikkelit/trendi-tyon-ja-toimeentulon-arvoitus/ Sitra 2018. Megatrendit. Matka tulevaisuuteen. https://media.sitra.fi/2018/09/03142041/megatrendikortitwebfin31-08-2018.pdf Työ- ja elinkeinoministeriö 2012. Työelämän kehittämisstrategia vuoteen 2020. http://www.tyoelama2020.fi/files/35/tyoelaman_kehittamisstrategia_final.pdf Lisätietoa: Raatikainen, Eija 2015. Työelämäosaaminen kehittyy vapaaehtoistoiminnassa. Ammattikasvatuksen aikakausikirja 4/2015. 69-74. https://ohjaan.fi/wp-content/uploads/2017/09/Ty%C3%B6paikalla-tapahtuvaa-oppimista-ja-ohjausta-edist%C3%A4v%C3%A4t-ja-est%C3%A4v%C3%A4t-tekij%C3%A4t.pdf Raatikainen, Eija & Tast, Sylvia 2016. Sosiaalialan opinnollistettu vapaaehtoistoiminta ja sen itsearviointimalli – Case Metropolia. Teoksessa Kotila, Hannu, Mäki, Kimmo, Vanhanen-Nuutinen, Liisa, Moisio Anu, Pettersson Alisa & Aura, Pirjo (toim.): Opi työssä – uusia toimintamalleja opintojen aikaisen työn opinnollistamiseen. Haaga-Helian julkaisut 6/2016. 25-26. http://www.amkverkkovirta.fi/sites/amkverkkovirta.fi/files/HH_OpiTyossa_verkko.pdf Raatikainen, Eija & Tast, Sylvia 2017. Vapaaehtoistoiminnan harjoittelun itsearviointimalli korkeakoulussa. Teoksessa Tuomi, Jouni, Joronen, Katja & Huhdanpää, Annika (toim.): Oivaltamisen iloa. Osaamisen ydintä etsimässä. 107–115. http://julkaisut.tamk.fi/PDF-tiedostot-web/Muut/Taito2017-oivaltamisen-iloa.pdf Kuva: Tero Vesalainen (CC0) https://pixabay.com/

Lue lisää

Asiakkaan osallisuus – uhka vai mahdollisuus?

26.11.2018

Nina Wagner-Nyman

Sosiaalihuollon palvelujen järjestämisessä ja kehittämisessä edellytetään asiakkaan osallisuutta. Sen toteutuminen ei ole niin yksiselitteistä. Asiakkaan osallisuuden vahvistamisen esteinä voivat olla asiakkaiden omien tarpeiden ja haasteiden lisäksi työntekijöiden näkemykset omista kyvyistä vahvistaa asiakkaan osallisuutta. Lastensuojelun asiakkaan osallisuus perustuu YK:n lasten oikeuksien sopimuksen 12. artiklaan ja se toimii myös suomalaisen lainsäädännön ohjenuorana. (Yleissopimus lapsen oikeuksista 2013.) Lait määrittelevät asiakkaan oikeuden osallistua omaan prosessiinsa mutta todellinen osallisuuden kokemus syntyy lapsen aktiivisen huomioimisen ja mukaan ottamisen kautta ja tulee tapahtua koko lastensuojeluprosessin ajan. Osallisuus auttaa lasta ymmärtämään aikuisten ajatuksia lapsen tilanteesta, mitä ratkaisuja on tarjolla ja miten lapsi itse voi vaikuttaa omiin asioihinsa. (Hotari, Oranen & Pösö 2009: 150.) Opinnäytetyöni käsitteli asiakkaan osallisuuden vahvistamista lastenkodin kirjaamisprosessissa ja sen kohderyhmänä olivat erään Helsingin kaupungin lastenkodin työntekijät ja huostaan otetut lapset, jotka ovat sijoitettuna vaativaa laitoshoitoa toteuttavaan lastensuojeluyksikköön. Tutkimusmenetelmänä on kehittävä työntutkimus. Tarkoitus on työpajamenettelyllä lisätä lasten ja aikuisten yhteistä ymmärrystä osallisuudesta. Tavoitteena on luoda uusi asiakkaan osallisuutta vahvistava kirjaamisen toimintamalli. Uuden toimintamallin luominen edellyttää aina vanhasta luopumista. Kehittävä työntutkimus on osallistava lähestymistapa, jonka tarkoitus ei ole tuottaa työpaikoille valmiita ratkaisuja ulkoapäin, vaan muokata työyhteisön sisällä välineitä toiminnan erittelyyn ja uusien mallien luomiseen (Engeström 1998: 11–12). Osallisuuden vahvistamisen uhat ja haasteet Lastensuojelun vaativan tason laitoksiin sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla on usein vahva traumatausta ja he ovat kokeneet kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä ja altistuneet perheväkivallalle tai haitoille, jotka aiheutuvat vanhempien alkoholin tai päihteiden käytöstä. Myös lastensuojelun tukitoimet voivat olla emotionaalisesti raastavia ja aiheuttaa lapsille pelkoa ja jännitystä. Traumaattisissa oloissa kasvaneille lapsille on saattanut muodostua hengissä pysymisen taitoja, jotka näyttäytyvät toisenlaisessa ympäristössä tuhoavana tai huonona käytöksenä. Traumatisoituneille lapsille suunnatut sijaishuollon palvelut tulee aina rakentaa lapsen turvallisuus huomioiden. (Eronen & Laakso 2016: 19–20.) Vaativahoitoiset lapset tarvitsevat rajojen asettamista ja selkeää struktuuria ja näihin tarpeisiin pystytään vastaamaan vaativan tason lastenkodeissa. Näissä yksiköissä hoidettavat lapset ja nuoret asettuvat usein huonosti hoitoon ja voivat oireilla aggressiivisesti, psyykkisesti ja asosiaalisesti. Heillä voi olla vakavia koulunkäynnin ongelmia sekä kehityshäiriöitä ja monenlaisia vammoja. (Kasvatusvastuumalli 2016.) Osallisuuden vahvistamisen näkökulmasta traumatausta ja erilaiset kehityshäiriöt tuovat omia haasteita ja asettavat henkilökunnan osaamiselle suuria vaatimuksia. Osallisuuteen vaikuttaa vahvasti myös sosiokulttuurinen näkemys lapsesta. Jos lapsi nähdään haavoittuvana ja riippuvaisena, määrittyvät osallisuutta tukevat keinot erilaisiksi, kuin jos lapsen itsemääräämisoikeus on kulttuurisesti vahvaa ja lapsi nähdään itsenäisenä ja kykenevänä. (Bijleveld, Dedding & Bunders-Aelen 2014: 253.) Osallisuuden vahvistamisen mahdollisuudet ja vahvuudet Kansainväliseen tutkimukseen osallistunut lastenkodissa asuva nuori kertoo kokevansa lastensuojelun tehtaana ja itsensä tavarana liukuhihnalla, eikä osallisuuden tunnetta omaan lastensuojelun prosessiin ole ollut. Lasten ja nuorten tulee saada kehittää omaa kompetenssiaan olemalla osallisena omassa elämässään ja päätöksentekoprosessissaan. (Križ & Roundtree-Swain 2017: 32.) Esteet osallisuudelle johtuvat usein asenteista tai näkemyseroista ja eri toimijat määrittelevät osallisuuden eri tavalla. Tärkeintä on kuitenkin oikeus ilmaista mielipiteensä ja tulla kuulluksi. Vaikka asiakkaan mielipide ei aina vaikuta päätöksentekoon, merkityksellistä on, että mielipide on selvitetty. (Bijleveld, Dedding & Bunders-Aelen 2015: 133.) Lapset eivät ole keskeneräisiä projekteja, vaan ihmisiä, aktiivisia yksilöitä, joilla on oikeus osallistua oman elämänsä suunnitteluun. Lapset ovat osa sosiaalista kokonaisuutta ja heidän osallisuuttaan tulee kunnioittaa. (Peleg 2013: 527.) Päivi Petreliuksen (2015) mukaan lapsen kehitys tulee sitoa lasten oikeuksien näkökulmaan ja antaa osallisuudelle uusi asema lapsen kehitystä tukevana tekijänä. Osallisuuden puute on kehitystä estävä tekijä ja osallisuus on kehityksen perusedellytys. Osallisuus vahvistaa lapsen ja nuoren itsetuntoa, sillä osallisuuden kokemus viestittää lapselle ja nuorelle toisen kunnioituksesta ja tunnustuksesta. Lapsen mielipiteen selvittäminen ja huomioiminen on osoitus siitä, että lapsi on tärkeä ja merkityksellinen. Lasten ja nuorten osallisuus myös varmistaa sen, että lastensuojeluorganisaatio tiedostaa ja huomioi asiakkaiden erilaisuuden ja erilaiset tarpeet. Lapset ja nuoret ovat kykeneviä ajattelemaan ja muodostamaan mielipiteitä. Kun kaikki lastensuojelussa tehtävät päätökset vaikuttavat lapsen ja nuoren elämään, tulee hänellä olla mahdollisuus osallistua päätöksentekoon. (Križ & Roundtree-Swain 2017: 36.) Opinnäytetyön toteutus Opinnäytetyö toteutettiin työpajamenettelyllä. Ensimmäiseen työpajaan osallistui lastenkodin kuuden hengen monitoimijainen henkilöstötyöryhmä. Työpajan aikana käsiteltiin osallisuuden vahvistamisen uhat, mahdollisuudet, heikkoudet ja vahvuudet SWOT-analyysin avulla ja sen jälkeen pohdittiin keinoja, joilla vahvistetaan asiakkaan osallisuutta lastenkodin kirjaamisprosessissa. Lastenkodin kirjaamisprosessi on laaja ja monitasoinen. Tässä opinnäytetyössä keskityttiin lapsen kehityksestä laadittavan kuukausittaisen arvioinnin kirjaamiseen. Työpajan aikana ohjaajat jakoivat kokemuksia erilaisista tavoista vahvistaa asiakkaiden osallisuutta. Työpajan jälkeen jokainen ohjaaja laati kuukausiarvioinnin yhdessä asiakkaan kanssa, jonka jälkeen kokoonnuttiin yhteen jakamaan kokemuksia kirjaamisesta ja pohtimaan mitkä keinot olivat toimivia asiakkaiden kanssa. Toiseen työpajaan osallistui lastenkodin asiakkaat yhdessä ohjaajien kanssa ja yhteisessä työpajassa käytiin läpi miten kuukausiarviointi laadittiin, mitkä käytännöt toimivat ja miten asiakkaat yhteisen työskentelyn kokivat. Seuraavaksi pohdittiin millä muulla tavalla asiakkaat toivovat voivansa osallistua aktiivisemmin omaan lastensuojelun prosessiinsa ja lastenkodin arkeen. Työpajan aikana ilmenivät selvästi asiakkaiden haasteet kertoa asioistaan. Asiakkaat eivät myöskään ole tottuneita työpajatyyppiseen työskentelyyn ja tämä näyttäytyi jännittämisenä ja normaalista poikkeavana toimintana. Vaikka omahoitajat olivat paikalla, eivät lapset ja nuoret kyenneet aktiivisesti osallistumaan tilaisuuteen ja kertomaan siinä avoimesti omista ajatuksistaan. Prosessin kannalta merkityksellistä on, että vaikka valittu työpajan menetelmä ei osoittautunut toimivaksi asiakkaiden kanssa, onnistuivat kaikki asiakkaat yhdessä omahoitajiensa kanssa laatimaan kuukausiarviot. Omahoitajan kanssa kahden kesken toteutuneissa kirjaamistilanteissa lapsi ja nuori sai oman näkemyksensä paremmin esille elämäänsä koskevassa kuukausiarvioinnissa. Asiakkaiden erilaiset tarpeet edellyttävät henkilökunnalta ammattitaitoa ja herkkyyttä huomioida asiakkaiden tarpeet myös osallisuuden vahvistamisessa ja palvelujen kehittämisessä. Lastenkodin ohjaajilla on paljon kehittämisideoita ja tietoa, miten niitä voisi ottaa käyttöön, mitkä menetelmät voisivat toimia ja miten ylittää haasteita. Esimerkkejä tuli arjen askareiden lomassa toteutuvista menetelmistä aina teknologiaa hyödyntäviin innovaatioihin. Merkityksellisin havainto on, että ohjaajat pitävät eri tasoilla toteutuvan asiakkaiden osallisuuden vahvistamista tärkeänä kehittämiskohteena työssään ja ymmärtävät osallisuuden merkityksen asiakkaiden kasvun ja kehityksen tukemisessa. Kirjoittaja: Nina Wagner-Nyman, sosionomi (ylempi AMK) Lähteet: Artikkeli perustuu ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhöni 2018 “Asiakkaan osallisuuden vahvistaminen lastenkodin kirjaamisprosessissa.” Metropolia Ammattikorkeakoulu. Berrick, Jill Duerr, Dickens, Jonathan, Pösö, Tarja & Skivenes, Marit 2015. Children's involvement in care order decision-making: A cross-country analysis. Child abuse & Neglect 49 (2017). 128–141. Saatavana osoitteessa: <http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0145213415002306?via%3Dihub>. Luettu 11.10.2017. Bijleveld, Ganna G. van, Dedding, Christine W. M. & Bunders-Aelen, Joske F. G. 2014. Seeing eye to eye or not? Young people’s and child protection workers’ perspectives on children’s participation within the Dutch child protection and welfare services. Children and Youth Services Review 47 (2014) 253-259. Saatavana osoitteessa: <http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0190740914003429?via%3Dihub>. Luettu 11.10.2017. Bijleveld, Ganna G. van, Dedding, Christine W. M. & Bunders-Aelen, Joske F. G. 2015. Children’s and young people’s participation within child welfare and child protection services: a state-of-the-art review. Child & Family Social Work 05/2015 Vol. 20(2) 129-138. Saatavana osoitteessa: <http://web.a.ebscohost.com.ezproxy.metropolia.fi/ehost/pdfviewer/pdfviewer?vid=2&sid=f781b181-f82e-4e6d-a639-b80ef1c25d28%40sessionmgr4007>. Luettu 11.10.2017. Engeström, Yrjö 1998. Kehittävä työntutkimus. Perusteita, tuloksia ja haasteita. Helsinki: Edita. Eronen, Tuija & Laakso, Riitta 2016. Lastensuojelun laitoshoidon kasvatukselliset ja kuntouttavat orientaatiot ja niiden vaikuttavuus - Tutkimuskatsaus kansainvälisiin tutkimuksiin 2010–2016. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Työpaperi 44/2016. Saatavana osoitteessa: <http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/131499/URN_ISBN_978-952–302-780-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y>. Luettu 2.9.2018. Hotari, Kaisa-Elina, Oranen, Mikko & Pösö, Tarja 2009. Lapset lastensuojelun osallisina. Teoksessa: Bardy, Marjatta (toim.) Lastensuojelun ytimissä. 4.painos. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavana osoitteessa: <http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-245-853-7>. Luettu 6.11.2017. Kasvatusvastuumalli 2016. Helsingin kaupunki. Sosiaali- ja terveystoimiala. Lastensuojelu. Križ, Katrin & Roundtree-Swain, Dakota 2017. “We are merchandise on a conveyer belt”: How young adults in the public child protection system perceive their participation in decisions about their care. Children and Youth Services Review 78 (2017) 32-40. Saatavana osoitteessa: <http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0190740917301895?via%3Dihub>. Luettu 11.10.2017. Laaksonen, Maarit, Kääriäinen, Aino, Penttilä, Marja, Tapola-Haapala, Maria, Sahala, Heli, Kärki, Jarmo & Jäppinen, Anu. 2011. Asiakastyön dokumentointi sosiaalihuollossa. Opastusta asiakastiedon käyttöön ja kirjaamiseen. THL. Raportti. Saatavana osoitteessa: <https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/79866/d68ab232-88fc-4478-8c21-91164a177a1a.pdf?sequence=1>. Luettu 6.11.2017. Oranen, Mikko. 2008. Mitä mieltä? Mitä mieltä! Lasten osallisuus lastensuojelun kehittämisessä. Sosiaali- ja terveysministeriön Lastensuojelun kehittämisohjelman osaraportti. Ensi- ja turvakotien liitto ry. Saatavana osoitteessa: <https://docplayer.fi/383636-Mita-mielta-mita-mielta-lasten-osallisuus-lastensuojelun-kehittamisessa-mikko-oranen.html>. Luettu 11.11.2017. Peleg, Noam 2013. Reconceptualizing the Child's Right to Development: Children and the Capability Approach. International journal of Children's Rights 21 {2013) 523-542. Saatavana osoitteessa: <http://web.a.ebscohost.com.ezproxy.metropolia.fi/ehost/pdfviewer/pdfviewer?vid=3&sid=d0b332d0-9bf4-4c16-b4db-ef72d5f47a90%40sessionmgr4008>. Luettu 1.9.2018. Petrelius, Päivi 2015. Lapsen kehitys toisin - toimintavalmiuksia koskeva teoria vaihtoehtona. Lastensuojelun käsikirja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavana osoitteessa: <https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/-/lapsen-kehitys-toisin-toimintavalmiuksia-koskeva-teoria-vaihtoehtona>. Luettu 1.9.2018. Yleissopimus lapsen oikeuksista. 2013. Unicef. Viimeisin päivitys 3.7.2017. Saatavana osoitteessa: https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/sopimus-kokonaisuudessaan/. Luettu 14.10.2017.

Lue lisää

Omaishoitajan etätuella osallisuutta ja voimaa arkeen

16.11.2018

Minna Nummi

Etätuki luo mahdollisuuden yhteisöihin osallistumisen ja yhteisöllisen vuorovaikutuksen. Säännöllisen etätuen avulla tapahtuva vuorovaikutus ja kohtaaminen sekä vertaistoiminta tuottavat hyvinvointia. Etätuen merkitys kasvaa eritysesti silloin, kun omaishoitajan fyysisessä ja psyykkisessä toimijuudessa tapahtuu muutoksissa. Silloin myös toimijuuden tukeminen ja sen kytkennät elämisen ehtoihin ja mahdollisuuksiin tulevat näkyviksi. Omaishoitajan osallisuuden ja kuulluksi tulemisen parantaminen on yksi merkittävimmistä keinoista edistää hyvää elämää ja ennaltaehkäistä syrjäytymistä. Ymmärrystä omaishoitajuuden arjesta tarvitaan juuri nyt Omaishoidon taloudellinen merkitys kunnissa on suuri ja sillä saavutetaan hoidettavaa kohti keskimäärin 20 000 euron vuosittaiset säästöt. Suomessa vuonna 2016 oli arviolta 60 000 omaishoitajaa, ja tavoitteena oli saada 5 – 6 prosenttia yli 75-vuotiaista omaishoidontuen piiriin. (Shemeikka, Buchert, Pitkänen, Pehkonen-Elmi, Kettunen: 2017). Omaishoiva koskettaa monia ihmisiä omassa tai läheisen arjessa. Ymmärrystä omaishoitajan ja omaishoitajuuden arjesta tarvitaan erityisesti juuri nyt. Hoivapolitiikka ja sen käytännöt ohjaavat hoivaa takaisin koteihin ja läheisten välisiin suhteisiin. Omaishoitoa tukemalla ja kehittämällä voidaan mahdollistaa hoitoa ja huolenpitoa tarvitsevien henkilöiden kotona asuminen ja heidän omaishoitajiensa jaksaminen. Omaishoidon tukeminen sekä omaishoitajien ja heidän hoidettaviensa hyvinvoinnin varmistaminen on kansantaloudellinen etu. Omaishoidon tarve kasvaa lähivuosina voimakkaasti väestön ikääntymisen takia. Siksi tarvitaan joustavia ja omaishoitoperheiden yksilöllisistä tarpeista lähteviä palveluratkaisuja. Yhteiskehittämisellä asiakaslähtöisiä palveluja Sosiaali -ja terveydenhuollon palvelujen kehittämisen peruslähtökohtana on ihminen, jolle palvelua kehitetään. Palvelukonsepteja suunniteltaessa palvelunkäyttäjä tarpeineen saattaa jäädä etäiseksi, sillä tuotekeskeinen ajattelumalli on usein vallitseva tapa suunnitella palveluja. Palvelunkäyttäjän mukaan ottaminen palvelujen suunnitteluun vaati paljon vaivannäköä, aikaa ja organisointia. Asiakaslähtöisessä mallissa palvelua kehitetään asiakasta, ei organisaatiota varten. Siinä palvelunkäyttäjät nähdään merkittävänä resurssina, jota tarvitaan kokemustiedon kokoamiseksi, jalostamiseksi ja kehittämiseksi. Palvelunkäyttäjän mukaan ottaminen ja osallisuuden kokemuksen vahvistuminen edellyttää kulttuurista ja asenteellista muutosta, uusien toimintatapojen aktiivista kehittämistä ja samalla organisaation rakenteisiin viemistä. Kokeilutoiminnassa tarkoituksena on viedä uusia asioita mahdollisimman nopeasti niiden aitoon toimintaympäristöön. Kokeilutoiminnassa on ensisijaisen tärkeätä huomioida eettiset lähtökohdat ja otettava vakavasti se, että toiminnan kohteena ovat usein ihmiset, jotka ovat jo lähtökohtaisesti haavoittuvassa asemassa olevia. Tulevaisuuden ennakointi ja heikkojen signaalien havainnointi sekä palvelunkäyttäjien mukaan ottaminen tulee ottaa nykyistä selkeämmäksi lähtökohdaksi palvelujen kehittämiselle. Tätä tavoiteltiin Suomen hallituksen I&O -kärkihankkeessa Pirkanmaalla (2016 – 2018), jossa luotiin valtakunnallisia koti -ja omaishoidonmalleja eri kokeilujen avulla. Omaishoitajan etätuen kokeilu toteutettiin 1.10.2017 – 31.3.2018, johon osallistui yhteensä 15 omaishoitajaa viidestä eri Pirkanmaan kunnasta. Tarkoituksena oli tukea erityisesti taajama-alueen ulkopuolella asuvia omaishoitajia, joilla oli pitkä matka järjestettyyn toimintaan. Kokeilussa selvitettiin omaishoitajan kokemaa hyötyä etätuesta ja sen vaikutusta omaishoitajan kokemaan jaksamiseen. Lisäksi selvitettiin omaishoitajan kokemaa vaikutusmahdollisuutta etätukipalvelun sisältöön. Teknologia omaishoitajan toimijuuden tukena Omaishoitajan etätuki on ennaltaehkäisevää ja vertaistuellista toimintaa, joka tuo palvelun kotiin matalalla kynnyksellä, videovälitteisesti. Etätuen tavoitteena on omaishoitajan omatoimisuuden lisääntyminen ja omaehtoinen aktivoituminen. Sen avulla pyritään vahvistamaan omaishoitajan osallisuuden kokemusta siitä, että hän voi itse vaikuttaa asioidensa kulkuun ja mahdollisuutta olla mukana yhteisöllisissä prosesseissa. Etätuen mahdollistavalla teknologialla omaishoitajuutta voidaan samaan aikaan tukea läheltä ja kaukaa. Kaikki ihmiset eivät asu monipuolisten palvelujen lähellä tai heidän voimavaransa eivät riitä palvelujen äärelle menemistä. Pitkät etäisyydet palveluihin ja ihmisten toimintakykyjen esteet luovat tarpeen kehittää erityisesti etäpalveluja sekä löytää uusia ratkaisuja ja toimintamalleja kotona asumisen tueksi. Tätä myös pohti eräs kokeiluun osallistunut omaishoitaja: ”Minulle voisi olla hyväksi jonkin uuden aloittaminen, että olisi pieni pakko esim. seurata laitteelta jokin luento ja siitä keskusteltaisiin henkilökohtaisen puhelun aikana. Lopulta ihminen aktivoituu ja rutinoituu (uuden) käyttöön.” Teknologia-avusteisten palvelujen ja etäpalvelujen käyttöedellytysten vahvistaminen on keskeistä, mikäli haluamme tukea iäkkäiden kotona asumista. Etäpalveluilla voidaan yhdistää myös eri toimijoiden tarjoamia palveluja ja vaikuttaa konkreettiseen muutokseen kohti parempaa arkea. Etätuen merkittävyys tulee nähdä myös palveluna, jolla voidaan ennaltaehkäistä vakavampien sairauksien syntyä. Omaishoidon ja etätuen merkitys kasvaa entisestään laitoshoidon purkamisen myötä. Etätuki toimintamahdollisuuksien ja jaksamisen vahvistajana Kokeilun tulosten mukaan omaishoitajien etätuki toi arkeen kaivattua emotionaalista ja samalla ammatillista tukea, joka edisti omaishoitajien toimijuutta ja osallisuuden kokemusta. Etäohjaajan antama ohjaus -ja neuvonta nähtiin merkittävänä apuna erityisesti niissä tilanteissa, kun hoiva -ja hoitotilanteet koettiin liian kuormittavina. Tulosten mukaan myös omaishoitajan arjessa jaksaminen parani merkittävästi kokeilun aikana, samoin heidän omanarvontunteensa lisääntyi. Lisäksi heidän ymmärryksensä oikeudestaan omaan hyvään elämäänsä vahvistuivat. Kokeilun aikana omaishoitoperheiden palveluntarpeisiin vastaava suunnitelma päivitettiin, jonka seurauksena omaishoitajien ja omaishoidettavien fyysinen ja psyykkinen toimintakyky kohenivat. Kokeilun aikana omaishoitajat kiinnostuivat enemmän hyvinvoinnistaan ja pyrkivät omilla toimillaan, kuten tapaamalla ystäviään tai osallistumalla kodin ulkopuoliseen toimintaan, lisäämään toimintamahdollisuuksiaan. Smith & Toseland (2006) ovat tutkineet ammattilaisen antaman puhelinneuvonnan ja -ohjauksen vaikutusta omaishoitajien arjessa jaksamiseen. Tutkimustulosten mukaan etätuella oli lähes yhtä vaikuttava merkitys kuin kasvotusten annettavalla neuvonnalla ja ohjauksella. Etätuki vähensi myös merkittävästi omaishoitajien kokemaa psyykkistä kuormitusta. Etätukipalvelu parhaimmillaan parantaa tuen saatavuutta, joustavuutta ja saavutettavuutta sekä vastaa myös tämän päivän muuttuneisiin palvelutarpeisiin. Omaishoitajan etätuen kokeilu oli yksi onnistunut esimerkki siitä, miten helppokäyttöinen etäpalvelu toi uusia mahdollisuuksia viedä tuki lähelle omaishoitajan toimintaympäristöä. Etänä annetulla neuvonnalla ja ohjauksella voidaan keventää myös palvelurakennetta ja sujuvoittaa omaishoitajan palvelupolkua. Kirjoittaja: Minna Nummi, palvelupäällikkö, sosionomi (ylempi AMK) Artikkeli perustuu Minna Nummen - Omaishoitajan etätuella osallisuutta ja voimaa arkeen, sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Lähteet Shemeikka, Riikka, Buchert, Sari, Pitkänen, Pehkonen-Elmi, Tuula, Kettunen Aija, 2017. Omaishoitajien tarvitsemat tukitoimet tehtävässä selviytymiseen. Valtionneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 37/2017. Luettu 27.4.2018. Smith TL, Toseland RW. The effectiveness of a telephone support program for caregivers of frail older adults. The Gerontologist 2000:46:620 – 629.

Lue lisää

Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset