Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Uusintarikollisuuden ehkäisyyn tarvitaan yhteistyötä

5.10.2021

Marianne Tuuttila

Asiakkaiden ongelmien ratkaiseminen ja uusintarikollisuuden vähentäminen edellyttävät monen eri alan osaamista ja tiivistä yhteistyötä. Moniammatillinen yhteistyö voi auttaa asiakkaita rikoksettomaan elämään. Rikosseuraamustyön tavoitteena on ehkäistä uusintarikollisuutta sekä lisätä rikoksiin syyllistyneiden valmiuksia kiinnittyä yhteiskuntaan ja sen palveluihin (Laki Rikosseuraamuslaitoksesta 2009). Tavoitteen saavuttaminen edellyttää yhteistyötä eri alojen ammattilaisten ja muiden sidosryhmien välillä. On kaikkien edun mukaista koota niukkenevat voimavarat yhteen yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. (Kleemola & Honkavaara & Sonkamo 2019: 28.) Rikosseuraamuslaitoksen vuosien 2020–2023 strategian (PDF) mukaan moniammatillinen yhteistyö nähdään yhtenä ratkaisuna ja keinona vastata rikosseuraamusasiakkaiden tarpeisiin. Perinteinen viranomaisten välinen yhteistyö ei riitä Moniammatillinen yhteistyö on työtä, jossa eri alan asiantuntijat tekevät työtä yhteisen päämäärän, tavoitteiden ja vision saavuttamiseksi (Isoherranen 2008: 27; D'Amour ym. 2008). Moniammatillisen yhteistyön tavoitteena on saavuttaa yhteinen ymmärrys asiakkaan tarpeista, tilanteista ja tarvittavista toimenpiteistä ongelmien ratkaisemiseksi. Se on toimintatapa, jossa korostuvat Isoherrasen (2004: 14) mukaan asiakaslähtöisyys vuorovaikutustietoinen yhteistyö tiedon ja näkökulmien yhteenkokoaminen rajojen ylitykset ja verkoston huomioiminen. Moninaisten ongelmien ratkaisemiseen ei enää riitä perinteinen viranomaisten välinen yhteistyö, vaan tarvitaan rohkeutta tarkastella kriittisesti omia työtapoja sekä kyseenalaistaa aiempia oletuksia ja uskomuksia. Tarvitaan rohkeutta ylittää asenteellisia rajoja, ja kykyä hyödyntää toisten asiantuntemusta oman ymmärryksen lisäämiseksi. Parhaimmillaan moniammatillinen yhteistyö tuottaa kokonaan uutta tietoa, joka ei ole vain eri ryhmien tietotaidon yhdistämisen summa, vaan kokonaan uusi oivallus tai yhteistyön avulla löydetty uusi synteettisempi ajattelutapa yhteistyöhön tai hallinnollisia rajoja ylittävä toimintamalli. (Efstathiou & Mirmalek 2014: 239.) Oleellista moniammatillisessa yhteistyössä on asiakkaan roolin näkeminen aktiivisena toimijana, ei yhteistyön kohteena. Moniammatillisen yhteistyön hyödyt jäävät osittain saavuttamatta, mikäli asiakas ja hänen läheisensä eivät ole mukana ammattilaisten rinnalla suunnittelemassa, toteuttamassa ja arvioimassa yhteistyön toteutumista. (Collins & Evans 2005: 75; Isoherranen 2008: 34.) Edellytykset vaikuttavan moniammatillisen yhteistyön toteuttamiseksi ovat puutteelliset Tarkastelin opinnäytetyössäni, millaista on Etelä-Suomen Rikosseuraamusalueen yhdyskuntaseuraamustyössä tehtävä moniammatillinen yhteistyö ja kuinka yhteistyötä tulisi henkilöstön mielestä kehittää. Opinnäytetyöni osoittaa, että moniammatillisella yhteistyöllä tarkoitetaan monenlaisia tapoja toimia yhdessä ja yhteistyötä toteutetaan yhdyskuntaseuraamustyössä monin eri tavoin. Koko henkilöstö osallistuu moniammatillisen yhteistyön tekemiseen, mutta käsitykset siitä, mitä he sillä tarkoittavat, vaihtelevat. Etelä-Suomen rikosseuraamusalueen yhdyskuntaseuraamustyössä moniammatillista yhteistyötä pidetään tärkeänä työmuotona riippumatta siitä, millaista yhteistyö on. Etelä-Suomen Rikosseuraamusalueen yhdyskuntaseuraamustyössä moniammatilliselle yhteistyölle on johdon tuki ja suositus, mutta edellytykset sen toteuttamiseksi ovat selvästi puutteelliset. Opinnäytetyöni osoittaa, että eniten puutteita on koulutuksen määrässä, työnantajan tarjoamien resurssien riittävyydessä sekä yhteisten toimintamallien ja systemaattisten toimintatapojen luomisessa ja kehittämisessä. Myöskään asiakkaan asiantuntemusta ei hyödynnetä riittävästi moniammatillisessa yhteistyössä. Tarvitaan rohkeita tekoja Jotta voimme saavuttaa yhdyskuntaseuraamustyön tavoitteen ja ehkäistä uusintarikollisuutta, on organisaatiossa luotava puitteet sellaisiksi, että vaikuttavan moniammatillisen yhteistyön tekeminen on mahdollista. Tarvitaan tietoisia valintoja ja suunnitelmallista työskentelyä moniammatillisuuden eteen. Tarvitaan jatkuvaa arviointia, jotta voidaan löytää moniammatillisen työkulttuurin hyviä käytäntöjä, vahvistaa niitä ja hyödyntää moniammatillisen yhteistyön tarjoamia mahdollisuuksia. Lisäksi tarvitaan rohkaisevia esimerkkejä onnistuneesta moniammatillisesta yhteistyöstä, jossa on aidosti päästy hyödyntämään eri ammattiryhmien ja asiakkaan asiantuntemusta, luomaan uutta tietoa sekä yhteistä osaamista. Olennaista on tunnistaa vuorovaikutuksen merkitys ja asiakkaan aktiivinen rooli yhteistyössä ja ymmärtää, että tarvitsemme toinen toisiamme parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Kirjoittaja Marianne Tuuttila, rikosseuraamustyöntekijä (Helsingin yhdyskuntaseuraamustoimisto), sosionomi (ylempi AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu Kirjoitus perustuu Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön. Moniammatillinen yhteistyö yhdyskuntaseuraamustyössä (Theseus). Lähteet Collins, Harry & Evans, Robert 2002. The third wave of science studies: Studies of expertise and experience. Teoksessa Selinger, Evan & Crease, Robert.P (toim.): The Philosophy of Expertise. Columbia University press. New York. 39–110. D'Amour, Danielle & Goulet, Lise & Labadie, Jean-François & San Martín-Rodriguez, Leticia & Pineault, Raynald 2008. A model and typology of collaboration between professionals in healthcare organizations. BMC Health Services Research. 2008, 8:188. Efstathiou Sophia & Mirmalek Zara 2014. Interdisciplinarity in Action. Cartwright, Nancy & Montuschi, Eleonora. Philosophy of Social Science: A New Introduction. Oxford University Press, USA Isoherranen, Kaarina. 2004. Moniammatillinen yhteistyö. Helsinki: WSOY. Isoherranen, Kaarina 2008. Yhteistyön uusi haaste - moniammatillinen yhteistyö. Teoksessa: Isoherranen, Kaarina & Rekola, Leena & Nurminen Raija 2008. Enemmän yhdessä - moniammatillinen yhteistyö. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit oy. Kleemola, Jussi & Honkavaara, Jukka & Sonkamo, Janne 2019. Rikosseuraamuslaitoksen rakenteiden ja toiminnan arviointi. Arviointiraportti. Oikeusministeriön julkaisuja 2019:14. Tuuttila, Marianne 2021. Moniammatillinen yhteistyö yhdyskuntaseuraamustyössä. Opinnäytetyö. Metropolia. <http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021091317718>.

Lue lisää

Koulukuraattori tukee tunne- ja kaveritaitojen harjoittelua

16.9.2021

Katja Tallgren

Tunne- ja kaveritaitojen harjoittelu on tärkeää tämän päivän alakouluissa. Koulukuraattori voi tukea oppilaita taitojen harjoittelussa luokassa ja pienryhmissä erilaisten menetelmien keinoin, esimerkiksi korttien, pelien ja erilaisten hankkeiden työstämän materiaalin avulla. Koulukuraattorin yhteisöllinen työ helsinkiläisissä alakouluissa koetaan tärkeäksi mutta haasteena ovat suuri oppilasmäärä ja resurssien puute. Monissa tutkimuksissa sekä oppilas- ja opiskeluhuoltolaissa (1287/2013) painotetaan yhteisöllisen opiskeluhuollon ensisijaisuutta ja sen lisäämistä ja kehittämistä. Opetus- ja kulttuuriministeriön LAPE-hankkeen (2019) kehittämistyöstä odottamat tulokset vuonna 2025 ovat lasten ja nuorten kiusaamisen ja yksinäisyyden vähentyminen, varhaiskasvatuksen, koulujen, oppilaitosten ja harrastustoiminnan yhteisöllisyyden vahvistuminen, tasa-arvoisten ja yksilöllisten oppimispolkujen järjestäminen lapsille ja nuorille, oppimista, kasvua ja kehitystä tukevan monialaisen yhteistyön vahvistuminen, itsensä toteuttamisen mahdollisuuksien turvaaminen sekä oikea-aikaisen, tarpeenmukaisen tuen saavuttaminen, jolloin kustannuksia voitaisiin hillitä. (Lapsi- ja perhepalvelujen monialainen kehittäminen LAPE 2019.) Koulukuraattorin työssä yhteiskunnallisesti merkittävää on, että lasten ja nuorten kohtaamiin haasteisiin pyritään puuttumaan heidän omassa kasvuympäristössään, paikassa, jossa lapset ja nuoret viettävät suuren osan päivistään. Kuraattorin työn painopisteen muuttuminen ennaltaehkäisevään suuntaan on erittäin tärkeää, sillä näin voidaan vähentää ongelmien syntyä. Myös yksilötyö kuuluu edelleen olennaisena osana koulukuraattorin työhön. Yhteisöllinen työ voi nostaa esiin oppilaiden yksilöllisiä tarpeita, joihin yksilötyöllä voidaan vastata. Koulusovittelussa kuunnellaan kaikkia osapuolia Yksi aikaa vievimmistä yhteisöllisen työn muodoista on oppilashuoltoryhmään osallistuminen. Siihen myös valtaosa koulukuraattoreista osallistuu säännöllisesti. Toinen suuri kokonaisuus on luokkatyö. Sen muoto hieman vaihtelee riippuen koulusta, opettajista ja kuraattorista. Usein kuitenkin luokkatyöskentely aloitetaan opettajan pyynnöstä. Hän saattaa keskustella kuraattorin kanssa opettajanhuoneessa ja yhteisellä päätöksellä lähdetään kokeilemaan työskentelyä luokan kanssa esimerkiksi tunnekorttien avulla. Luokasta voidaan myös koota pienempiä ryhmiä, mikäli katsotaan oppilaiden hyötyvän enemmän siitä. Kiusaamisen vastainen ohjelma eli KVO13 on Helsingin kaupungin toimenpideohjelma. Kyse on 13-kohtaisesta ohjelmasta, joka sisältää keinoja kiusaamisen ehkäisemiseksi. Siinä on kolmetoista osa-aluetta, joista osa keskittyy ennaltaehkäisevään toimintaan ja osa toimenpiteisiin, joihin kouluissa ja oppilaitoksissa ryhdytään, kun kiusaamista on havaittu. Kouluilla tulee olla jokin kiusaamista ehkäisevä menetelmä, jota koko koulu käyttää ja sen seurauksena on alettu miettiä esimerkiksi eri luokka-asteille tiettyjen menetelmien käyttöä suunnitelmallisemmin. Yksi tällainen menetelmä on restoratiivinen sovittelu. Koulusovittelun eli restoratiivisen työskentelyn avulla voidaan harjoittaa muun muassa tunne- ja kaveritaitoja puuttumalla koulukiusaamiseen niin, että kaikkia konfliktin osapuolia kuunnellaan ja kuullaan. Rangaistuksia ei ole tarkoitus jakaa, vaan yhdessä sopia, miten ristiriidat voitaisiin jatkossa välttää tai miten niistä voitaisiin päästä eteenpäin konfliktin kärjistymättä. Vertaissovittelussa sovittelijoina toimivat hieman konfliktin osapuolia vanhemmat oppilaat ja aikuisjohtoisessa sovittelussa koulun henkilökunta auttaa oppilaita sovittelemaan ristiriitansa. Restoratiivisuuden voi ottaa hyvin kokonaisvaltaisesti osaksi omaa työskentelyään. Etäkoulu heikensi oppilaiden saamaa tukea Koulukuraattoreiden tekemä ennalta ehkäisevä työ voi vähentää yksilötyön tarvetta, jos esimerkiksi kiusaamiseen pystytään puuttumaan jo ennen kuin sitä tapahtuu. Harjoittelemalla tunne- ja kaveritaitoja lapset oppivat, miten ristiriitatilanteissa tulisi toimia, jolloin on mahdollista irrottautua negatiivisuuden kierteestä ja päästä positiiviseen kierteeseen. Ison haasteen koulukuraattorien yhteisölliseen työhön on tuonut tullessaan koronaviruspandemia. Keväältä 2020 on tehty muun muassa THL:n (2020) tutkimusta, jossa selviää, että etäkoulu heikensi avun ja tuen saantia opiskeluhuollosta (Hietanen-Peltola & Vaara & Laitinen & Jahnukainen 2020: 4). Lisäksi eri alueilla ongelmat ovat vähän erilaisia, esimerkiksi joillakin alueilla tarvitaan enemmän yhteistyötä esimerkiksi lastensuojelun kanssa. Oppilasmäärät vaihtelevat paljon ympäri Suomen. Jossain päin Suomea saattaa kuraattorilla olla yli tuhat oppilasta, kun Helsingissä määrä on huomattavasti pienempi, ja kouluja voi olla monia, minkä lisäksi koulut ovat kaukana toisistaan. Pienemmät oppilasmäärät mahdollistaisivat paremmin yhteisöllisen työn lisäämisen. Koulukuraattorin työ on moniammatillista ja yhteistyötä tehdään muun muassa lastensuojelun, sosiaalipalveluiden, neuvolan ja kolmannen sektorin palveluntuottajien kanssa. Olisikin hyvä, ettei oppilaiden saama tuki pääty samaan aikaan koulupäivän kanssa, vaan se voisi jatkua esimerkiksi seurakunnassa tai nuorisotyössä. Yhteistyön tulisi olla vahvaa, jotta tunne- ja kaveritaitojen tukeminen voisi jatkua myös vapaa-ajalla. Parhaimmillaan koulukuraattorin työskentelymalli yhdistää oppilaan yksilölliset tarpeet ja yhteisöllisyyden. Kirjoittaja Katja Tallgren, sosionomi (ylempi AMK) Kirjoitus perustuu Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhöni: Tallgren, Katja 2021. Yhteisöllinen koulukuraattorityö helsinkiläisissä alakouluissa. Opinnäytetyö. Metropolia (Theseus). Lähteet Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki 2013/1287. Annettu 30.12.2013. <https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2013/20131287>. Luettu 11.10.2019. Lapsi- ja perhepalvelujen monialainen kehittäminen LAPE 2019. Opetushallitus. <https://www.oph.fi/fi/kehittaminen/lapsi-ja-perhepalvelujen-monialainen-kehittaminen-lape>. Luettu 11.10.2019. Helsingin kaupunki n.d. Kiusaamisen vastainen ohjelma. <https://www.hel.fi/kasvatuksen-ja-koulutuksen-toimiala/kiusaamisen-vastainen-ohjelma/>. Luettu 11.2.2021. Hietanen-Peltola, Marke & Vaara, Sarianna & Laitinen, Kristiina & Jahnukainen, Johanna 2020. Etäkoulu heikensi avun ja tuen saantia opiskeluhuollosta – myös kuraattori- ja psykologipalveluissa. Tutkimuksesta tiiviisti 40/2020. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. <https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140833/URN_ISBN_978-952-343-605-3.pdf?sequence=1&isAllowed=y>. Luettu 24.2.2021.

Lue lisää

Sosiaalisten innovaatioiden avulla ratkaistaan arkisia haasteita

18.8.2021

Katriina Rantala-Nenonen, Eija Raatikainen, Niina Pietilä

Sosiaaliset innovaatiot ovat ajankohtaisempi aihe kuin koskaan. Useat yhteiskunnalliset ja globaalit ilmiöt, kuten sosiaaliset ja ekologiset haasteet, talous, digitalisaatio ja ihmisten elämäntilanteiden moninaisuus, haastavat myös sosiaalialan työtä. Kesäkuussa kansainvälisessä sosiaalialan YAMK-tutkintojen kesäkoulussa Metropolia Ammattikorkeakoulussa tarkasteltiin sosiaalisia innovaatioita, ja sitä, miten ne edistävät ihmisten hyvää arkea. Sosiaalialan työhön sisältyy oleellisena osana työn käytäntöjen, menetelmien ja ympäristöjen kehittäminen. Useat asiantuntijat, tutkijat, asiakkaat ja organisaatiot tutkivat ja kehittävät jatkuvasti uusia ratkaisuja, jotka tukevat ihmisten hyvää elämää. Kansainvälisen kesäkoulun luennoitsijat tutkimuspäällikkö Juha Koivisto (THL) ja Professori Daniel Gredig (University of Applied Sciences and Arts Northwestern Switzerland) puhuivat sosiaalisten innovaatioiden luonteesta ja niiden luomisen mahdollisuuksista. Sosiaaliset innovaatiot pyrkivät vastaamaan sosiaalisiin ongelmiin tai niiden synnyttämiin tarpeisiin ja tarjoavat uutta hyötyä asiakkaille sekä tuovat parhaimmillaan muutoksen sosiaaliseen systeemiin, jossa ongelma on havaittu. (Gredig 2021; Koivisto 2021.) Sosiaalisille innovaatioille on tyypillistä, että ne rakentuvat usein jo olemassa olevia ratkaisuja edelleen kehittäen (Gredig 2021). Sosiaaliset innovaatiot eivät kuitenkaan ole aina käytettäviä tai tehokkaita itsessään, eivätkä ne ole useinkaan universaalisti toimivia tai sellaisenaan siirrettävissä olevia. Sosiaalisten innovaatioiden ominaisuudet tulevat esiin eri osapuolten vuorovaikutuksessa. Koska sosiaaliset innovaatiot eivät ole suoraan siirrettävissä uuteen ympäristöön, tulee niiden sovellettavuus suunnitella niiden ollakseen toimivia. (Koivisto 2021.) Sosiaaliset innovaatiot ovat konteksti- ja kulttuurisidonnaisia, eivätkä sellaisenaan kopioitavissa paikasta toiseen (Gredig 2021). Sosiaalisten innovaatioiden kehittäminen vaatii asiantuntemusta ja riskien hallintaa Sosiaalisten innovaatioiden kehittäminen edellyttää erityisesti tietoa ja asiantuntemusta (knowledge). Kehittämistyössä tarvitaan uusinta tutkittua tietoa ja ihmisten välistä monialaista yhteistyötä. Ongelma tai haaste, johon kehittämistyön avulla pyritään löytämään ratkaisu tai parantamaan vallitsevaa tilannetta, on peruslähtökohta ja edellytys kehittämistyön aloittamiseksi. Kehittämistyön tulee olla eettisesti kestävää ja siihen liittyvät riskit tulee tunnistaa, vaikka innovatiivinen kehittäminen on usein tavalla tai toisella ennakoimatonta. Esimerkiksi sosiaalisten innovaatioiden kehittämisessä riskit koskettavat ihmisiä ja heidän elämäänsä, ja juuri sen takia riskien hallinta on merkittävä eettinen kysymys (Gredig 2021; Parpan-Blaser & Hutteman 2017). Kehittämistyössä tarvitaan asiantuntijatiedon lisäksi innovaatiokompetensseja, kuten ongelmanratkaisukykyä, päämäärätietoisuutta, tiimityö- ja verkostoitumistaitoja sekä kykyä itsearviointiin (Keinänen ym. 2018; Räsänen 2014). Innovaatiokompetenssit sivuavat myös mm. transversaaleja taitoja, jotka pitävät sisällään myös tunne- ja vuorovaikutustaidot (ks. esim. ITSHEC –hanke). Tutkittu tieto ei tule aina ulkopuolelta, vaan sosiaalisten innovaatioiden kehittäjillä itsellään tulee olla taito tuottaa erilaista tutkimus- ja arviointitietoa. Kyky ja kiinnostus yhteiskehittelyyn (co-creation) ja -kehittämiseen (co-development) ovat sosiaalisten innovaatioiden peruselementtejä. Uusia tiedon tuottamisen keinoja ns. perinteisen tutkimusmetodien rinnalle on tuotu esille. Esimerkiksi kansalaistiede (Citizen science) on eräs melko uusi ja osallistava tiedontuotannon muoto (Eckhard ym. 2021). Esimerkkejä sosiaalisista innovaatioista Äitiyspakkaus Hotspot hutspot-ravintola Hollannissa, johon lähialueen lapset voivat mennä koulupäivän jälkeen. Suomalainen sadutusmenetelmä Innovaatiot vaativat dialogia ja arvojen kirkastamista Kesäkoulussa keskusteltiin paljon monialaisen yhteistyön merkityksestä ratkaistaessa hyvin moninaisen ja monimutkaisen nykymaailman haasteita. Tällöin dialogisuus ja kyky pyrkiä ymmärtämään toisen alan toimintaa ohjaavia arvoja ovat keskeisiä. Väistämättä keskusteluissa korostuivat myös digitaaliset sosiaaliset innovaatiot (DSI), joita kehitetään jatkuvasti (ks. Weber 2019). Viikon mittaan sosiaalisia innovaatioita lähestyttiin luentojen lisäksi erilaisissa workshopeissa sekä pienryhmäkeskusteluissa. Workshopien aiheet olivat: Social work beyond the state: The role of social innovation in diminishing vulnerabilities of destitute EU citizens living in Switzerland, Digital Social Innovation, A model for supported short-term jobs, Transversal Skills – An Answer for Future Social Workers for Creating a Better Tomorrow, Photovoice - A universal method to explore perspectives of human people ja Dream of Gamification. Kesäkoulussa keskusteltiin muun muassa siitä, etteivät kaikki sosiaaliset innovaatiot ole täysin uusia, vaan moni on kehitetty ja uudelleen muotoiltu jo olemassa olevista käytännöistä. Tarve olemassa olevien käytäntöjen uudelleen muotoiluun on korostunut koronapandemian aikana. Kesäkoulun opiskelijat nostivat erityisesti esiin moniammatillisuuden ja -alaisuuden merkityksen ja sen, että sosiaaliset innovaatiot voivat vaatia rohkeuden ja luovuuden lisäksi myös pitkäjänteisyyttä ja aikaa kehittämiselle. Workshopeissa esiteltiin erilaisia sosiaalisia innovaatioita, jotka herättivät keskustelua. Workshopeissa käydyissä keskusteluissa kävi ilmi esimerkiksi se, että innovaatiot voivat soveltua pienillä muutoksilla useammalle eri asiakasryhmälle. Innovaatioita ei tehdä vain asiakkaille, vaan yhteiskehittäen (co-creation) asiakkaiden kanssa. Sosiaalisissa innovaatioissa on kyse ihmisistä. Mitä innovaatioiden kehittäminen vaatii? Herkkyyttä ja taitoa tunnistaa haasteita, joihin täytyy löytää ratkaisuja Laaja-alaista osaamista Kehittämismyönteisen asenteen Yhteistyötaitoja ja joustavuutta Kykyä sietää epävarmuutta Tietoa ja ymmärrystä kehitettävästä asiasta ja arjen tarpeesta, johon sosiaalinen innovaatio tuo ratkaisun. Kirjoittajat Katriina Rantala-Nenonen, lehtori Eija Raatikainen, yliopettaja Niina Pietilä, lehtori Kirjoittajat toimivat opettajina Metropolia Ammattikorkeakoulussa sosiaalialan AMK- ja YAMK-tutkinnoissa sekä Metropolian innovaatiokeskittymän erilaisissa hankkeissa. Lähteet Gredig, D. 2021. Social innovation and exemplary approaches to the development of novel social work interventions. University of Applied Sciences and Arts Northwestern Switzerland Luento 8.6.2021. Master Summer School, Helsinki. Eckhard, J., Kaletka C., Kruger D. & Schultz, a.C. 2021. Ecosystems of Co-Creation. Frontiers in Sociology 6. 10.3389/fsoc.2021.642289 ITSHEC –hanke. https://itshec.upf.edu/ ITSHEC-hanke Metropoliassa Keinänen, M. & Ursin, J. & Nissinen, K. (2018). How to measure students’ innovation competences in higher education : Evaluation of an assessment tool in authentic learning environments. Studies in Educational Evaluation, 58, 30-36. https://doi.org/10.1016/j.stueduc.2018.05.007 Koivisto, J. 2021. Theoretical and practical considerations on social innovation. Finnish institute of health and welfare (THL). Luento 7.6.2021. Master Summer School, Helsinki. Parpan-Blaser, A. & Hutteman, M. 2017. Social Innovation in Social Work, the Social Innovation Landscape - Global Trends. https://www.socialinnovationatlas.net/fileadmin/PDF/volume-2/01_SI-Landscape_Global_Trends/01_17_SI-in-Social-Work_Parpan-Blaser-Huettemann.pdf Räsänen, M. 2014 (toim). Innovaatiokompetensseja mittaamassa. Opas innovaatiovalmiuksien arviointiin. Turun ammattikorkeakoulun materiaaleja 90. Turun ammattikorkeakoulu. http://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522164988.pdf Taipale, I. (toim.) 2017. Sata innovaatiota Suomesta. Kuinka Suomesta tuli Suomi - poliittisia, sosiaalisia ja arkipäivän keksintöjä. Weber, M. 2019. Creating and Exploiting a Digital Space for Social Innovation. Social Innovation Landscape – Global Trends. https://www.socialinnovationatlas.net/fileadmin/PDF/volume-2/01_SI-Landscape_Global_Trends/01_10_Creating-and-Exploiting-Digital-Space-SI_Weber.pdf

Lue lisää

Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset