Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Sosioemotionaalisten taitojen opetus alakoululla

23.1.2023

Toni Piispa

Kohtaamisen ja läsnäolon taito nousivat tärkeimmiksi asioiksi sosioemotionaalisten taitojen opetuksessa. Toimintatutkimuksen menetelmin toteutetussa opinnäytetyössä haastateltiin erityisen tuen oppilaita ja toteutettiin kaksi työpajaa opetus- ja kasvatushenkilöstölle. Yllä on kuva yhden työryhmän posterista. Sosioemotionaaliset taidot ovat osa sosioemotionaalista kompetenssia. Sen voi määritellä kyvykkyydeksi toimia vuorovaikutussuhteessa toisen kanssa. Kyvykäs yksilö pystyy luomaan ja ylläpitämään sosiaalisia suhteita sekä saamaan hyväksyntää toisilta. Hyvät sosioemotionaaliset taidot auttavat myönteisesti opiskelussa, sosiaalisten suhteiden luomisessa ja lisäävät tyytyväisyyttä elämään. Lapset, joilla on puutteelliset sosiaaliset, tunne- tai käyttäytymisen taidot ovat alttiimpia häiriökäyttäytymiselle. (1) Sosioemotionaalisten taitojen opetuksen toteuttaminen on merkityksellistä ja ajankohtaista sosiaalisia ongelmia estävänä tekijänä. Sosiaalisia ongelmia ovat yksilöön, lähiyhteisöön tai yhteiskuntaan vaikuttavat haasteet, kuten päihdeongelmat tai peliriippuvuus. Tänä päivänä uutiset nuorten mielenterveysongelmista, päihteiden käytöstä tai kouluväkivallasta hallitsevat keskustelua. Mahdollisuus ajautua huono-osaisuuden tai syrjäytymiskehityksen polulle on todellinen. Riskitekijöitä ovat muun muassa huoltajien alhainen koulutustaso, yksinhuoltajuus tai työttömyys. Sosioemotionaalisten taitojen opetus ja niiden kautta koettu kehitys vahvistavat oppilaiden ajattelua ja uskoa elämässä menestymiseen. (2) Sosioemotionaalisten taitojen opetusta kehitettiin yhdessä oppilaiden ja opettajien kanssa Selvitin opinnäytetyössä Vantaan kaupungille, miten sosioemotionaalisten taitojen opetusta voitaisiin kehittää alakoululla. Opinnäytetyön kohderyhmänä olivat luokkamuotoista erityisen tuen pienryhmäopetusta tarjoavat etappiluokat. Etappitoiminta on Vantaan oma malli tukea oppilaita, joilla on ollut haasteita lähikoulussaan sosioemotionaalisissa taidoissa ja opiskelussa. Oppilaat vahvistavat vuoden aikana taitojaan yksilöllisesti, muun muassa tunteiden säätelyssä tai tilannetajuisessa käytöksessä. Etappiluokalla työskentelee erityisluokanopettaja, sosiaaliohjaaja tai koulunkäyntiavustaja. Etappiluokilla on hyvä aikuisresursointi oppilaan kuulemisen ja yksilöllisen ohjauksen mahdolliseksi. (3) Tutkimusmenetelminä käytettiin oppilashaastatteluita ja henkilöstöjen työpajoja. Osallistujia toteutuksiin tuli seuraavasti: oppilashaastatteluihin kuusi henkilöä. henkilöstöjen työpajoihin 12 henkilöä. Oppilashaastattelut toteutettiin kahdella eri alakoululla ja henkilöstöjen työpajat toteutettiin kaksi kertaa. Toisen työpajan jälkeen reflektoitiin henkilöstön kesken koko prosessia ja sovittiin hyvien käytänteiden käyttöönotosta omassa työyksikössä. Kohtaaminen ja läsnäolo nousivat ylitse muiden Selvitystyön tuloksissa henkilöstön taito kohdata ja olla läsnä oppilaille nähtiin merkityksellisimpänä asiana. Kohtaaminen ja läsnäolo koettiin jopa niin tärkeäksi, ettei tietty sosioemotionaalisten taitojen opetusmenetelmä tai opetuksen järjestäminen noussut sen edelle. Oppilaat kokivat, etteivät he saa tarpeeksi huomiota luokkatilassa. Tilan valtaavat sen sijaan äänekkäimmät ja rohkeimmat persoonat. Henkilöstö koki tärkeänä oppilaiden päivittäisen kuulemisen ja näki tämän merkityksellisenä tapana luoda yhteys oppilaan ja aikuisen välillä. (4) Oppilaiden kertomuksista nousivat esiin kokemukset: yksinäisyydestä niukkuudesta eriarvoisuudesta pelaamisen merkityksestä vapaa-ajan vietossa. Oppilaat kertoivat yksinäisyyden näkyvän kotona yksin vietetyn ajasta määrässä ja haasteissa solmia kaverisuhteita. Oppilaat kokivat kotona materiaalista ja taloudellista niukkuutta, esimerkiksi harrastuksiin osallistuminen oli vaikeaa perheen taloudellisen tilanteen takia. Osa oppilaista koki itsensä ulkopuoliseksi ja eriarvoiseksi oman elämänsä vaikutusmahdollisuuksien suhteen. Kotona vietetty aika kohdistui pääosin pelaamiseen ja moni puheenaihe keskittyi tähän samaan teemaan. Huoltajat tarvitsevat myös tietoa Oppilaiden huoltajat tarvitsevat tietoa sosioemotionaalisista taidoista. Lapset oppivat mallioppimalla huoltajiaan seuraamalla. Miten huoltajat sanoittavat tunteensa tai toimivat syy-seuraus-suhteessa ja mitä he pitävät sopivina toimintamalleina. Tunteiden esille tuominen täytyy olla hyväksyttävää myös epämieluisissa tilanteissa. Aggressiot tulee ottaa vastaan. Huoltajien on yleisellä tasolla tärkeä tiedostaa, miten kasvatustilanteissa tulee toimia. Lapsi hyötyy ennakoitavasta, johdonmukaisesta ja turvallisesta kasvatusympäristöstä. (5) Opinnäytetyössä ei haastateltu oppilaiden huoltajia ja heidän suhtautumistaan kodin ja koulun yhteistyön kehittämiseen. Etappiluokissa tehdään viikoittain yhteistyötä huoltajien kanssa, mutta sen tiivistäminen etenkin jakson alussa loisi hyvät edellytykset yhteisten toimintatapojen ja tavoitteiden asettamiseksi. On hyvä tiedostaa, että oppilas saa vaikutteita ja palautetta käytöksestään koulun lisäksi muissa arjen ympäristöissään, kuten kotona, harrastuksissa ja ystävien kesken. Etappijakson aikana saadaan parempia tuloksia, kun oppilas saa johdonmukaista ohjausta ja välitöntä palautetta hyvästä käytöksestä eri ympäristöissä. Etappitoiminnan vaikuttavuuden seuranta Etappiluokkien oppilaiden koulupolkua ei ole seurattu etappijakson jälkeen ja sen näkyväksi tekeminen seurantatutkimuksella olisi todella merkityksellistä. Seurantatutkimus tekisi näkyväksi, mitä hyötyä etappijaksosta on ollut oppilaan koulupolulla pidemmällä aikavälillä. Kirjoittaja Toni Piispa, sosionomi (ylempi AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja toimii sosiaaliohjaajana vantaalaisessa alakoulussa. Kirjoitus perustuu Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön: Sosioemotionaalisten taitojen opetus alakoululla Lähteet Räsänen, Juhani 2020. Valitsen vahvuuden – uuden koulun luonne, periaatteet ja mahdollisuudet. Ulkoisesta hallinnasta osallistavaan pedagogiikkaan. Helsinki: Lector Kustannus Oy. 306. Saari, Juho; Eskelinen, Niko & Björklund, Liisa 2020. Raskas perintö – Ylisukupolvinen huono-osaisuus Suomessa. Helsinki: Gaudeamus Oy. 16–18, 118–120. Vantaan kaupunki. Etappi vuosiluokat 1–6. Kivimäen Etappi. Perusopetuksen Etappitoiminta (1.-6. luokat) | Vantaa. Viitattu 23.2.2022. Koivuniemi, Marika; Kinnunen, Susanna; Mänty, Kristiina; Näykki, Piia & Järvenoja, Hanna 2020. Arjen sosioemotionaaliset haasteet oppimistilanteina – 4T-toimintamalli lapsen kehittyvien tunteiden säätelytaitojen tukemiseksi. Oulun yliopiston oppimateriaali E9. Kasvatustieteiden tiedekunta, Oulun yliopisto. . Viitattu 28.10.2022. Neitola, Marita 2018. Parents as Teachers and Guides of Their Children’s Social Skills. Varhaiskasvatuksen Tiedelehti. Journal of Early Childhood Education Research Volume 7, Issue 2. Viitattu 18.10.2022. 393 & 408–409.

Lue lisää

Miltä näyttää varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävä Helsingin kaupungilla?

19.1.2023

Niina Eloranta

Varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävä on uusi. Tehtävä on asetettu varhaiskasvatuslaissa (2018) (1) ja se mainitaan vain hyvin lyhyesti valtakunnallisissa varhaiskasvatuksen perusteissa (2022) (2). Tehtävän käytännön toteutuksen ja sisällön määrittely onkin palvelun järjestäjien eli kuntien ja yksityistä varhaiskasvatusta tuottavien yritysten, tehtävä. Opinnäytetyössäni selvitin sähköisten kyselyiden avulla, miltä varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävä näyttää Helsingin kaupungin varhaiskasvatuksessa tällä hetkellä ja mitä odotuksia tehtävässä toimivilla sekä heidän esihenkilöillään on tehtävän suhteen tulevaisuudessa. Varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävässä työskentelee Helsingissä pääosin lähihoitajakoulutuksen saaneita henkilöitä, mutta muutama sosionomikin on jo aloittanut tehtävässä. Sekä työntekijät että heidän esihenkilönsä kuvaavat tehtävää vielä epäselvänä. He toivovat selkiyttämistä erityisesti suhteessa muiden moniammatillisen tiimin jäseniin. Suomalaisen varhaiskasvatuksen historiassa onkin ollut monia vaiheita, jossa tehtävien sisällöstä ja jaosta on kiistelty. Moniammatillisessa yhteistyössä on tärkeää tunnistaa ja tunnustaa yhteisön jäsenten osaamisen (3). Moniammatillisesta yhteistyöstä varhaiskasvatuksen tiimityössä voidaan katsoa myös sosiaalialalla tyypillisen systeemiseen ajattelun kautta. Siinä perustana on lapsen, hänen perheensä ja elinympäristönsä väliset vuorovaikutussuhteet ja lapsi nähdään osana ympäristöään (4). Systeeminen ajattelu tukee myös varhaiskasvatussuunnitelmassa (2022) esitettyjä ajatuksia oppivasta yhteisöstä ja siitä, ettei lasta ei nähdä kasvatuksen ja koulutuksen kohteena vaan osana moninaista ympäristöään. Tehtävän sisältö, vaativuuden arviointi ja palkkaus Opinnäytetyötäni varten tehdyn kyselyn tulokset osoittavat, että tehtävässä oleellisiksi näkökulmiksi koetaan perheiden tukemisen lisäksi tasa-arvon edistäminen ja antirasistinen työote, jotka ovat osa sosiaalipedagogista työotetta. Tehtävän ollessa uusi, sekä varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävässä toimivat että heidän esihenkilönsä arvioivat hyvin varovaisesti tehtävän tähän mennessä perheille ja lapsille tuomia hyötyjä. Varhaiskasvatuksen sosionomin nähtiin kuitenkin tuovan työyhteisöön yhteisöllisyyden näkökulmaa ja mahdollistavan muiden ammattilaisten osaamisen hyödyntämisen. Moniammatillisen ja systeemisen näkökulman lapseen ja lapsuuteen nähtiin tuottavan varhaiskasvatuksen moniammatilliseen työhön laatua. Työntekijöiden kiinnostus jatkokoulutukseen ja sosionomiksi pätevöitymiseen oli kyselyn tulosten mukaan riippuvaista tehtävän tulevasta selkiyttämisestä sekä palkkakehityksestä. Myös esihenkilöt näkivät palkkauksen parantamisen oleellisena tekijänä tehtävän veto- ja pitovoiman parantamisessa. Yhteenvetoa ja suosituksia tulevaan Tehtävä on uusi ja on ymmärrettävää, että sen jäsentäminen ja kehittäminen on vielä kesken. On hienoa, että kehittämistyöhön on Helsingissä lähdetty, vaikka varsinaisia varhaiskasvatuksen sosionomeja on valmistunut vasta muutamia. Opinnäytetyöni on osa käynnistyvää kehitystyötä ja sen tulokset on esitelty Helsingissä varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävässä toimiville, heidän esihenkilöilleen sekä aluepäälliköille. Kaupunkitasoisen sosionomien ja esihenkilöiden verkoston luominen on aloitettu ja yhteinen keskustelualusta perustettu. Tällä hetkellä tehtävässä toimivilla sekä tehtävää johtavilla esihenkilöillä onkin hyvä mahdollisuus osallistua yhteiseen keskusteluun ja tehtävän kehittämiseen sekä sen merkityksen sanoittamiseen työnantajatasolla, omissa työyhteisöissään sekä perheiden kanssa tehtävässä yhteistyössä. Jatkossa on kuitenkin tärkeää, että työnantaja järjestää kaupunkitasoista perehdytystä sekä työntekijöille että esihenkilöille, jotka tehtävää johtavat. Oleellista on saada aikaa yhteiselle keskustelulle uuden tehtävän äärellä. Kirjottaja Niina Eloranta, sosionomi (ylempi AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja toimii päiväkodin johtajana Helsingissä. Kirjoitus perustuu opinnäytetyöhön: Eloranta, Niina 2022. Varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävä Helsingin kaupungilla. Lähteet Varhaiskasvatuslaki 540/2018. Annettu Helsingissä 13.07.2018 (Varhaiskasvatuslaki 540/2018 - Säädökset alkuperäisinä - FINLEX ®) Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. Opetushallitus. Määräykset ja ohjeet 2022:2a. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022 (oph.fi)) Isoherranen, Kaarina 2012. Uhka vai mahdollisuus -moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Akateeminen väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto. Sosiaalitieteiden laitos. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022. Systeeminen toimintamalli lastensuojelussa. Viitattu 12.11.2022.

Lue lisää

Neuvola median valokeilassa – Asiakkaiden kokemuksia neuvolatoiminnasta

21.12.2022

Sanna Halonen, Viivi Laitila, Eveliina Vallinkoski ja Jenna Äkräs

Tänä vuonna saamme kiittää suurta menestystä saavuttanutta 100-vuotiasta neuvolatoimintaa. Neuvolat saivat alkunsa Arvo Ylpön sekä Mannerheimin lastensuojeluliiton toimesta. Neuvolat ovat onnistuneet vähentämään äitiys- ja lapsikuolleisuuden määrää, ja tänä päivänä neuvolat tavoittavat lähes jokaisen lasta odottavan perheen Suomessa (Sosiaali- ja terveysministeriö 2022; ks. Katsaus neuvolatoiminnan historiaan, Korppi-Tommola 2022) Neuvolan keskeinen tehtävä on perheiden kokonaisvaltaisen terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, ylläpitäminen sekä lapsen kasvun ja kehityksen tukeminen. Kuinka nämä lopulta näyttäytyvät asiakkaille? Neuvolan juhlavuoden kunniaksi esittelemme tässä blogikirjoituksessa sitä, millaisia asiakaskokemuksia suomalaisesta neuvolajärjestelmästä valtamedia on nostanut viime vuosina esiin. Valtamedioiksi valikoitui Iltalehden, Ilta-Sanomien, Ylen, Aamulehden, Helsingin Sanomien, Turun Sanomien ja Vantaan Sanomien artikkelit vuosilta 2016–2022. Artikkeleissa nousi esille pääteemoja, joita tarkastelimme tutkitun tiedon valossa. Yksilöllinen kohtaaminen tukee perheiden hyvinvointia Perheet ovat olleet tyytyväisiä neuvolasta saamaansa tukeen, lisäksi he ovat olleet kiitollisia palveluiden maksuttomuudesta. Neuvolapalvelut ovat pääosin koettu hyvinä ja terveydenhoitajat kannustavina sekä asiantuntevina. Yksilöllinen ja asiallinen kohtaaminen sekä neuvolasta saatu tuki nostettiin tärkeänä esille (Flinck ym. 2019). ’’Suomen neuvola on ihan mieletön instituutio! Turvallinen, perusteellinen, tehokas, humanistinen, joustava ja asiantunteva'’ (Hietala 2016, Iltasanomat) Näin neuvolan hehkutus näkyi mediassa. Mediassa kehuttiin neuvolaa vanhemmuuden sekä vanhempien mielenterveyden tukijana (Hietala 2016; Oksanen 2021 (www. iltalehti.fi). Helsingin Sanomien artikkelissa nostettiin esiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiakastyytyväisyyskyselyjen tuloksia, joissa todettiin perheiden olevan tyytyväisimpiä perheen ja terveydenhoitajan väliseen vuorovaikutukseen, tuttuuteen, sekä luottamuksellisuuteen (Hakulinen ym. 2021). (Lisää aiheesta; Asiakastyytyväisyyskyselyn tulokset, THL) Neuvolaa arvostetaan ohjaajana ja neuvojana, mutta toisaalta perheet toivovat, että ohjauksen sisältöjen yhteneväisyyteen kiinnitettäisiin enemmän huomiota. Vanhemmat toivovat, että heidät kohdattaisiin yksilöllisemmin ja terveydenhoitajalla ja lääkärillä olisi enemmän aikaa keskustella muun muassa parisuhteesta, vanhemmuudesta, lasten psykososiaalisesta kehityksestä sekä kasvatuksesta. Lisäksi vanhemmat odottavat tulevansa kohdatuksi tasa-arvoisesti ja kunnioittavasti. (Flinck ym. 2019.) ’’Jokainen kohtaamani terveydenhuollon ammattilainen on ollut asiantunteva ja ystävällinen, mutta me olemme olleet toisillemme täysin vieraita. Äitinä ei ole helppo myöntää, että olen väsynyt tai tarvitsen apua. Nyt tämänlaista keskustelua ei ole päässyt edes syntymään, sillä tutustuminen aloitetaan joka kerta alusta.’’ (Huolestunut vanhempi 2022, Vantaan Sanomat) Isien kohtaamiseen tulisi panostaa yhä enemmän Useissa mediakirjoituksissa isät toivat esille sitä, ettei heitä kohdattu tasavertaisina vanhempina. Isät toivovat, että heitä ja heidän ajatuksiaan huomioitaisiin enemmän, eivätkä he jäisi vain sivustakuuntelijoiksi. Tätä ilmiötä tukee vuonna 2017 tehty tasa-arvoa käsittelevässä barometri, jossa lähes puolet vastanneista isistä koki, ettei heidän asemansa perhettä koskevissa palveluissa ollut samalla viivalla naisten asemaan nähden (Attila ym. 2018). ”Monessa tilanteessa olen miettinyt, että hei, minäkin olen täällä!” (Rasi 2021, Ilta-Sanomat) Neuvolapalveluita pyritään kehittämään isämyönteisempään suuntaan. Hyvä lähtökohta perheen kohtaamiselle on huomioida isät tasavertaisina vanhempina. Isiä pyritään yhä enemmän saamaan mukaan neuvolavastaanotoille. On tärkeää osallistaa isät neuvolakäynneillä ja kannustaa heitä mukaan perhevalmennuksiin. Joissakin neuvoloissa on järjestetty iltavastaanottoja, jotta isät pääsisivät helpommin osallistumaan käynneille. Lastenneuvolan puolella iseihin voi kiinnittää erityistä huomiota esimerkiksi järjestämällä isä-vauva -ryhmiä. (Koivumäki 2011.) Asiakkaat toivovat hoitajien vaihtuvuuteen muutosta Mediassa vanhemmat ovat tuoneet esille tyytymättömyyttä terveydenhoitajien vaihtuvuuteen. Perheille on tärkeää tulla nähdyiksi ja kuulluiksi. Tutuksi tulleen terveydenhoitajan kanssa koettiin vaikeista asioista puhuminen luontevana (Flinck ym. 2019). Terveydenhoitajan ja asiakkaan välille muodostunut luottamussuhde mahdollistaa varhaisen avun ja tuen tarpeen tunnistamisen (Rautio 2016: 64–66). ‘’ Usein joudun selittämään asioita uudelleen, sillä välillä kaikkia asioita ei ole kirjattu edes ylös. Jos olisi aina sama työntekijä, ei tarvitsisi alusta asti kertoa esimerkiksi vauvan vatsavaivoista. Sama työntekijä osaisi myös verrata, miten tilanne on muuttunut edellisestä käynnistä’’ (Terävä 2022, Yle) Neuvolan tehtävä tunnistaa perheiden tuen ja avun tarve on myös haasteellinen, sillä kaikki vanhemmat eivät halua kertoa ongelmistaan neuvolassa tai kaunistelevat tilannetta näyttäen parhaat puolensa käynnillä. Toisaalta vanhemmat eivät itsekään tunnista kaikkia tuen tarpeitaan, esimerkiksi masennusta. Yleinen puhe neuvolasta ja esimerkiksi se, mitä kuullaan muiden kertovan, vaikuttaa myös siihen, millaisia käsityksiä ja odotuksia vanhemmilla on neuvolaa kohtaan. Ensikohtaaminen neuvolassa on keskeinen luottamuksen rakentumiselle terveydenhoitajaa ja koko neuvolajärjestelmää kohtaan. (Rautio 2016: 64.) Kehittämiskohteiden tunnistaminen mahdollistaa neuvolapalveluiden kehittymisen Mediassa neuvolatoimintaa hehkutettiin, mutta myös kehittämiskohteita haluttiin nostaa esiin. Kiitosta sai erityisesti hoitajien ystävällisyys, tuttuus ja luottamuksellisuus. Neuvolan rooli vanhemmuuden tukemisessa nähtiin myös tärkeänä. Kehittämiskohteina esiin nousivat erityisesti isien vähäinen huomioiminen, hoitajien vaihtuvuus, sekä yksilöllisen kohtaamisen puute. On tärkeää, että näitä kehittämiskohteita tunnistetaan, jotta niihin voidaan yrittää vaikuttaa jatkossa. Toivomme blogikirjoituksen tavoittavan neuvolassa työskentelevät terveydenhoitajat ja neuvolatyöstä kiinnostuneet, jotka voisivat saada innostusta omien työtapojen kehittämiseen, esimerkiksi kiinnittämällä jatkossa enemmän huomiota isien tasa-arvoiseen kohtaamiseen. Pidetään yhdessä huolta siitä, että vielä tulevaisuudessakin saamme nauttia neuvolatoiminnan moninaisuudesta ja olla edelläkävijöitä perheiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukijoina. Yhdessä saamme paljon enemmän aikaan kuin yksin! Kirjoittajat: Sanna Halonen, Viivi Laitila, Eveliina Vallinkoski, Jenna Äkräs Sairaanhoitaja (AMK), Terveydenhoitajaopiskelija (AMK), Metropolia-Ammattikorkeakoulu Blogikirjoitus on kirjoitettu kehittämistyön tuotoksena, jonka tavoitteena oli tunnistaa valtamediasta esille nousseita neuvolan asiakkaiden kokemuksia sekä kehittämiskohtia ja näiden pohjalta tuoda esiin terveydenhoitajan työn kehittämismahdollisuuksia. Lähteet: Attila, Henna & Pietiläinen, Marjut & Keski-Petäjä, Miina & Hokka, Päivi & Nieminen, Markku 2018. Tasa-arvobarometri 2017. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 8/2018. Viitattu 14.11.2022. Flinck, Aune & Rantanen, Heidi & Paavilainen, Eija 2019. Äitien kokemuksia neuvolapalveluista ja neuvolan kyselylomakkeista - Analyysi äitien kirjoituksista sosiaalisessa mediassa. Yhteiskuntapolitiikka 84(3), 323–332. Viitattu 14.11.2022. Hakulinen, Tuovi & Korpilahti, Ulla & Mäenpää, Tiina. 2021. Tuttu terveydenhoitaja neuvolassa on perheen tuki. Helsingin Sanomat 25.8.2021. Viitattu 14.11.2022. Koivumäki, Terhi 2011. Isien kokemuksia isyyden muuttumisesta, lastenneuvolasta ja terveysneuvonnasta. Pro Gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Hoitotiede. Terveystieteiden yksikkö. Rasi, Maarit 2021. Jerry, 29, on koti-isä, jolla on viesti muille suomalaisille: ”Monessa tilanteessa olen miettinyt, että hei, minäkin olen täällä!”. Ilta-Sanomat 1.2.2021. Viitattu 14.11.2022. Rautio, Susanna 2016. Neuvolan perhetyö vanhemmuuden varhaisena tukena ja yhteistyönä. Väitöskirja. Jyväskylä: University of Jyväskylä. Education, Psychology and Social Research. Viitattu 14.11.2022. Terävä, Hanna 2022. Kun yksinhuoltaja Onerva Cortés, 19, pyysi neuvolasta keskusteluapua, kukaan ei reagoinut – asiantuntijat löytävät neuvoloista korjattavaa. Yle 22.5.2022. Viitattu 14.11.2022.

Lue lisää

Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset