Kategoria: Henkilöstö
Ammatillista Empatiaa (QE) oppimassa
Opiskelija Sari Rekilä toi blogitekstissään (11.4.2019) Empatia osana ammatillista kasvua sosiaalialalla osuvasti esille sen, että empatiaa ei opita vain luennoilla, vaan oman kokemuksen kautta, kokemuksellista oppimista hyödyntäen. Hän oli löytänyt kirjallisuuskatsauksessaan monia erilaisia kokemuksellisen oppimisen keinoja empatiataidon kehittämiseksi. Rekilä käsitteli kirjoituksessaan muun muassa Mindfullnessia, fiktiivisten kertomusten lukemisen merkitystä ja Tunnepäiväkirjan pitämistä. Hän toi myös esille reflektion tärkeyden empatian oppimisessa. Rekilän havainnot ovat tärkeitä ja ajankohtaisia — eivät vain sosiaalialalla, vaan myös laajasti ajateltuna monilla aloilla. Näin on esimerkiksi siksi, että empatiataitoja kehittämällä voi luoda myötätunnon täyteisiä yhteyksiä itseä ympäröivään maailmaan. Empatia on avain myös yhteisön sisäiseen turvallisuuteen ja sen ylläpitoon. Empatiassa olennaista on hetkittäin samaistuminen toisen asemaan niin, että säilyttää kuitenkin oman erillisyytensä (ja siihen liittyvät tunteet) ja hallitsee tunteensa. Empatian merkitys on huomattu myös tekoälykeskustelussa, jossa on havaittu, että tekoälyn kehittymisen myötä syntyy myös tarvetta uusille taito- ja osaamisyhdistelmille (Koski 2018). Tällöin koulutussisältöihin ehdotetaan huomioitavaksi sosiaalisen älykkyyden kehittämistarve ja muut tekoälyä täydentävät taidot (Koski 2018). Myös Linturin ja Kuusen (2018, 400) luettelemien megatrendien mukaan (kohta: arvomaailman kehitys & maailman kokeminen) monikulttuurisuus, elämyksellisyys, uskonnollisen kollektivismin ja yksilöllisyyden ristiriidan lisääntyminen, ympäristötietoisuuden kasvaminen ja voimistuvat teknologiapelot (Linturi & Kuusi 2018, 400), voivat osaltaan tasapainottua entistä empaattisemmalla kohtaamisella ja toisen ihmisen näkökulman ymmärtämisellä. Empatian kehittyminen lähtee liikkeelle siitä oivalluksesta, että empatiaa voi oppia Empatiaa voidaan oppia ja opettaa (Raatikainen, Rauhala ja Mäenpää 2017; Raatikainen 2018) ja se voidaan ottaa huomioon opetussuunnitelmissa[1]. On havaittu, että jo pelkästään empatian kehittämisen mahdollisena pitäminen lisää empatiaa. Empatian kehittyminen lähtee liikkeelle siitä oivalluksesta, että empatiaa voi kehittää (Aaltola & Ketola 2018). Empatian kehittyminen ammatilliselle tasolle edellyttää kuitenkin harjoittelua (ja reflektiota), vaikkakin elämänkokemus voi antaa tietyt perusvalmiudet empatian käyttöön (Hepworth & Larsen 1990). Ammatillinen empatia (Qualified Empathy) on empatiaa, jossa empaattinen kohtaaminen ei pysähdy vain asiakkaaseen tai potilaaseen, vaan se on laajasti empaattista yhteisöä rakentavaa. Siinä huomioidaan myös kollegat ja esimiehet kohtaavassa läsnäolossa. Ammatillisessa empatiassa tietoisella ja jatkuvalla reflektiolla on suuri merkitys — ammatillisesti empaattisesti suhtautuva kehittyy empaattisessa reflektiossa itseohjautuvaksi, kuitenkin säilyttäen rajat ja kyvyn eritellä omia tunteitaan (Raatikainen, Rauhala & Mäenpää 2017). Empatia voi edistää myös työelämän laatua (State of Workplace Empathy). Ammatillista empatiaa rakentamassa Sosiaalialan tutkinnossa empatiaa on opetettu ja opetetaan yhdistäen taidelähtöisyyttä (ks. mm. Austring & Sorensen 2011), teoriaopintoja ja työharjoittelua. Alustavien tulosten mukaan opiskelijat ovat kokeneet monipuolisen ja monimenetelmällisen empatian käsittelyn tärkeänä asiana. Empatian äärelle pysähtyminen osana opintoja on koettu herättelevänä ja itsereflektiota vahvistavana asiana[2]. Empatian itsestään selvänä pidettävä luonne on kyseenalaistettu, ja empatian opiskelu ja oppiminen on koettu merkityksellisenä. Ammatillista empatiaa (QE) osana ammatti-identiteettiä on rakennettu moninaisia lähestymistapoja ja oppimisympäristöjä hyödyntäen. “After our lectures I feel that my idea of empathy is more compete. Term used in class – qualitative empathy - is good description of most effective and needed version of empathy.” “Before this course and reading some of the articles about empathy, I had the assumption that empathy is mostly something that we have innate to us and it cannot really be changed. However, empathy is something that can actually be worked on, and people can learn and develop it.” “I now have some knowledge on the methods that I can use to improve my empathy skills “ Opiskelijoiden havainnot puoltavat ajatusta siitä, että empatiaa (Ammatillista empatiaa, QE) voidaan opettaa ja oppia. Ennen kaikkea viesti opiskelijoilta on, että ammatillisen empatian opetusta tarvitaan entistä enemmän ja systemaattisemmin koko opintojen aikana, jotta se juurtuu osaksi ammatillista identiteettiä ja antaa vahvuutta vastuullisissa ja haasteellisissa tilanteissa. Reflektio on avain oman käyttöteorian jäsentämiseen. Reflektointi tukee yksilön persoonallista kasvua — ihminen oppii vahvuuksistaan, heikkouksistaan sekä tavoistaan reagoida ja toimia (Nivala & Ryynänen 2019). Ammatillisesti empaattisesti toimiessa tarvitaan näitä taitoja. Kirjoittaja: Eija Raatikainen Lähteet: Aaltola, E. & Ketola, S. 2017. Empatia – Myötäelämisen tiede. Into. Austring B.D. & Sorensen, C.M. 2011. A Scandinavian View on the Aesthetics as a Learning Media. Journal of Modern Education Review (2) 2. 90—101. Hepworth, D. H. & Larsen, J. A. 1990. Direct Social Work Practice: Theory and Skills. Belmont, CA: Wadsworth. Koski, O. 2018. Tekoäly ja muuttuva työ. Työpoliittinen aikakauskirja Finnish Labour Review. Ministry of Economic Affaitrs and Employment. 1/2018. Työ- ja elinkeinoministeriö. 61. Vol. 11—21. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160692/TEM%20tyopoliittinen%20aikakauskirja%201_2018.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Luettu 14.3.2019. Linturi, R. & Kuusi, O. 2018. Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018–2037. Yhteiskunnan toimintamallit uudistava radikaali teknologia. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2018. https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/julkaisut/Documents/tuvj_1+2018.pdf Nivala, E. & Ryynänen, S. 2019. Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Gaudeamus. Tallinna. Raatikainen, E., Rauhala, L. A., & Mäenpää, S. 2017. Qualified Empathy. A key element for an empowerment professional. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, 18. 113—21. Raatikainen, E. 2018. Empatian monet kasvot. Kirja-arvio. Sosiaalipedagoginen aikakausikirja, vuosikirja 2018. Suomen sosiaalipedagoginen seura. 117—120. Työelämä 2020 -hanke. Työelämän kehittämisstrategia vuoteen 2020. Työ- ja elinkeinoministeriö. Luettu osoitteesta: http://www.tyoelama2020.fi/files/35/tyoelaman_kehittamisstrategia_final.pdf. Workplace state of Empathy - Executive Summary. https://info.businessolver.com/hubfs/empathy-2018/businessolver-empathy-executive-summary.pdf?hsCtaTracking=7e237aa9-1d60-4cfb-b9a9-2b881143391a%7C0c012412-b9e0-488a-8f56-4c153450c4fa [1] Ks. Lue lisää mm. Journal of Social Work Education [2] Alustavia tuloksia esiteltiin Sosiaalipedagogiikan päivien yhteydessä esikonferenssissa Tieteiden talolla 27.3.2019 (Raatikainen, Rauhala ja Mäenpää) Sosiaalipedagogiikan päivien esiseminaari oli teemalla Kasvatus yhteiskunnassa – yhteiskunta kasvatuksessa / Education in Society – Society in Education. Aineistonäytteet on kerätty DPSS tutkinnosta.
Lisää laatua itsearvioinnilla
Laatu ja sen arviointi ovat tärkeä osa ammattikorkeakoulun toimintaa. Metropolian sosiaalialan ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa toteutettiin viime vuonna tutkinnon itsearviointi, joka osoittautui mielekkääksi tavaksi tunnistaa kehittämistarpeita ja muistuttaa vahvuuksista. Laatu ei ole käsitteenä yksiselitteinen. Voidaan ajatella, että laatu on hyvä, mikäli se vastaa asiakkaan toiveisiin ja odotuksiin. Raija Holli kuvaa korkeakoulutuksen laatua seuraavasti: "Laatu on järjestelmällistä pyrkimystä tehdä työmme mahdollisimman hyvin, saada aikaan strategisesti oikeita asioita ja vaikuttavia tuloksia". Laatu ja sen arviointi ovat olennainen osa ammattikorkeakoulun toimintaa. Jatkuva kehittäminen ja parantaminen ovat osa strategiaa ja samalla edellytyksiä laadukkaan toiminnan ja lopputulosten saavuttamiseksi. Laadukkaan työn takana ovat motivoituneet ja kehittämismyönteiset työntekijät. Laki velvoittaa ammattikorkeakouluja arvioimaan koulutustaan ja toimintaansa sekä niiden vaikuttavuutta. Kouluja velvoitetaan myös ulkopuoliseen arviointiin säännöllisesti. YAMK-tutkinnon laatua arvioimassa Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen (YAMK-tutkintojen) sisällöt on suunniteltu yhteistyössä työelämän kanssa, jotta tutkinnot vastaisivat työelämän tarpeisiin. YAMK-tutkinto varmistaa eväät myös oppimaan oppimiselle työelämässä, jossa muutos on pysyvää. Opiskelijalähtöisyys, käytännönläheisyys ja aidossa työympäristössä oppiminen ovat opiskelijoiden arvostamia YAMK-tutkintojen tunnuspiirteitä. (Arene, 2016) Korkeakoulutuksen laadun arvioinnissa voidaan käyttää sekä itsearviointia että vertaisarviointia. Vertaisarviointia edeltää itsearviointi, joka on kaiken perusta. Itsearviointiin on erilaisia työkaluja. Metropolian sosiaalialan YAMK-tutkinto-ohjelman opettajat toteuttivat ohjelman itsearvioinnin vuonna 2018. Työkaluksi valittiin EU:n rahoittamassa hankkeessa kehitetty Self-Evaluation Handbook. Itsearvioinnin työkalu sisälsi 10 arvioitavaa aluetta, joita olivat mm. tutkinto-ohjelman perusta ja filosofia, oppiminen ja opetus, arviointi ja palaute, taitojen kehittyminen ja työllistyminen, tutkimus ja arviointi, opiskelijakeskeisyys sekä opetushenkilöstön kehittäminen. Näiltä alueilta oli yhteensä 28 arviointikohdetta, jota hyödynnettiin soveltuvin osin. Itsearvioinnin toteutus Metropolian sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon itsearviointiin osallistuivat vuonna 2018 tutkinnon kahdeksan opettajan tiimi ja opiskelijat. Itsearvioinnin arviointikysymyksiä tarkennettiin kolmen opettajan ydinryhmän kesken sosiaalialan tutkintoon soveltuviksi ennen itsearvioinnin tekemistä. Opettajat valmistautuivat itsearviointiin arvioimalla jokaisen arvioitavan alueen henkilökohtaisesti. Arvioinneista ja niiden perusteluista keskusteltiin opettajatiimin kokouksessa. Kolmen opettajan ydinryhmä teki yhteenvedon itsearvioinnin tuloksista ja niiden perusteluista. Arvioinnin yhteenveto käsiteltiin tutkinnon opettajatiimissä ja samalla keskusteliin tutkinnon kehittämistarpeista. Tutkinnon opiskelijat osallistuivat itsearviointiin syksyllä 2018. Opiskelijat keskustelivat neljän-viiden henkilön kotiryhmissä arviointikysymyksistä soveltuvin osin ja vastasivat niihin kirjallisesti. Opiskelijoiden tekemää arviointia varten arviointikysymykset oli muutettu avoimiksi kysymyksiksi. Tutkinnon sidosryhmät osallistuvat tutkinnon arviointiin työelämän tarpeiden näkökulmasta kuluvan vuoden aikana osana tutkinnon opetussuunnitelmatyötä. Itsearvioinnin kertomaa Itsearvioinnissa on mahdollista saada kuuluviin niin opettajien, opiskelijoiden kuin sidosryhmienkin ääni. Sosiaalialan ylemmän tutkinnon opettajatiimi koki arvioinnin tekemisen hyvänä tapana tarkastella sekä tutkinnon että opiskelijoiden asiantuntijuuden kehittymisen kannalta tärkeitä ja keskeisiä asioita. Arjen työn keskellä oli mielenkiintoista pysähtyä keskustelemaan kollegoiden kanssa tutkinnon perustasta, opiskelijakeskeisyydestä, arviointi- ja palautekäytännöistä sekä mahdollisuudesta oman työn ja osaamisen kehittämiseen. Opettajien tekemän arvioinnin perusteella eri osa-alueet olivat tutkinnossa pääsääntöisesti hyvää - osittain myös kiitettävää - tasoa. Opiskelijoiden havainnot ja kirjallinen palaute olivat yhdensuuntaisia opettajien tekemän arvioinnin kanssa. Itsearvioinnin toteuttaminen mahdollisti vuosien kehittämistyön äärelle pysähtymisen ja tehtyjen valintojen arvioimisen. Itsearviointi ohjaa kiinnittämään huomiota oleellisiin kehittämistarpeisiin sekä tunnistamaan tutkinnon vahvuudet. Kirjoittajat: Marjatta Kelo, FT, Kehityspäällikkö, YAMK-tutkinnot, Metropolia Ammattikorkeakoulu Katriina Rantala-Nenonen, YTM, Sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon tutkintovastaava, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet: Arene 2016. Ammattikorkeakoulujen maisterikoulutus osaamisen uudistajana ja kansallisena koulutusinnovaationa. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n selvitys YAMK-tutkintojen rakenteellisesta kehittämisestä. Quality Assurance and Enhancement Marketplace for Higher Education Institutions. Self-Evaluation Handbook 2016.
Henkilökohtainen budjetointi – hanke päättyy, mitä olemme oppineet?
Kirjoitus on julkaistu Henkilökohtainen budjetointi – Avain kansalaisuuteen -hankkeen blogissa 26.2.2019: Henkilökohtainen budjetointi – hanke päättyy, mitä olemme oppineet? ”Avain kansalaisuuteen – henkilökohtainen budjetointi” -hanke päättyy 31.5.2019 – mitä olemme hankkeen aikana oppineet? Kokemustemme pohjalta muutoksia tarvitaan erityisesti palveluista vastaavien organisaatioiden toiminnassa. Asiakkaan rooli on HB-toimintamallissa vahvempi ja aktiivisempi kuin perinteisessä palvelumallissa, ja työntekijän rooli asiakassuhteessa painottuu toisin (mm. Leino & Määttänen 2018). Tässä tekstissä esitetään alustavia pohdintoja, joita tullaan käsittelemään tarkemmin hankkeen loppujulkaisussa ja -videossa. Ihmislähtöinen HB-toimintamalli joustaa, turhat sektorit ja siilot rajoittavat Sosiaali- ja terveydenhuolto edistää toiminnallaan ihmisten hyvän elämän edellytyksiä. Toiminnan arvoperustana ovat ihmislähtöisyys ja ihmisoikeudet (vrt. asiakaslähtöisyys). Jokaisella pitää olla oikeus omannäköiseen elämään – myös silloin kun tarvitsee yhteiskunnan tukea ja palveluja. Palvelujärjestelmän tulee kyetä toimimaan joustavasti ja kohtaamaan ihminen kokonaisena yksilöllisine tarpeineen. Jokaisen tulee voida olla päähenkilö omassa elämässään ja tehdä itselle soveltuvia ratkaisuja tarvitsemistaan palveluista. Jokainen on itse ohjaksissa ja oman elämänsä asiantuntija. Itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa: jokaisella on oikeus päättää mitä palveluja käyttää ja saada tarvittaessa tukea valintoihin. Palveluorganisaatioiden toiminta pitäisi organisoida niin, että ihmistä ei juoksuteta palvelupisteestä toiseen: turhat palvelujen sektorirajat ja siilot pitäisi poistaa. Eri palvelualueiden kilpailu määrärahoista ei edistä kokonaistaloudellista ja ihmislähtöistä toimintaa. Tavoitteena on, että jokainen voi hakeutua yhteen palvelupisteeseen, josta asioita lähdetään hoitamaan kokonaisvaltaisesti eteenpäin. Aktiivinen rooli ja uudenlaiset ratkaisut Omaehtoisten valintojen tekemiseen tarvitaan riittävästi tietoa, eikä palvelujärjestelmän pidä holhota. Ammattilaisen tehtävänä on tukea ihmistä hänen ratkaisuissaan tarjoamalla tietoa ja osaamista sekä kannustamalla ja rohkaisemalla omiin valintoihin. Työntekijän ei pidä päättää ihmisen puolesta mitä hän tarvitsee ja millainen tuki hänen elämäntilanteessaan olisi paras. Koska elämäntilanteet ovat vaihtelevia ja ihmiset toimintakyvyltään erilaisia, ammattilainen sovittaa oman roolinsa ja toimintatapansa kullekin yksilöllisesti soveltuvaksi. Asiakkaalla on oikeus saada koordinoiva asiakastyöntekijä, ns. omatyöntekijä. Uusia ideoita ja ratkaisuja ei synny, jos valinnanmahdollisuus rajoitetaan vain siihen, mitä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluhyllyllä kulloinkin sattuu olemaan ja millaiset palveluntuottajat ovat niitä rekisteröityneet tuottamaan. Palveluja ja erilaisia tuen muotoja kehitettäessä tarvitaan mukaan asiakkaita ja heidän asiakaskokemuksiaan – ne ovat oikeastaan ratkaisevia muutostyön onnistumiselle. Moni hyötyy lähituesta, jota omaiset, muut läheiset, valmennetut tukihenkilöt tai samanlaisia haasteita kohdanneet voivat antaa. Tukihenkilöiden saatavuus edellyttää resursseja, valmennusta ja toiminnan organisointia. Luottamusta puolin ja toisin Palveluorganisaatioiden toimintakulttuurin pitää perustua molemminpuoliseen luottamukseen ja luovien ratkaisujen mahdollistamiseen: asiakastyöntekijä luottaa asiakkaaseen, organisaatio asiakastyöntekijään ja asiakas asiakastyöntekijään. Organisaation johto luottaa työntekijöidensä kykyyn ratkaista tarvittavan tuen ja palveluiden hankkimiseen parhaiten soveltuvat keinot yhdessä asiakkaan kanssa. Asiakastyöntekijöiden pitää voida päättää tarvittavasta tuesta ja muotoilla se yhdessä asiakkaan ja palveluntuottajien kanssa. HB-kehittäminen jatkossa Henkilökohtaisen budjetoinnin toimintamallia voidaan soveltaa ja kehittää nykyisten lakien puitteissa, eikä erityisiä HB-säännöksiä tarvitse odottaa sote-uudistuksesta ja valinnanvapauslaista. Hankkeen tulokset ja kehittämissuositukset sekä HB-toimintatavan keskeisten elementtien kuvaus sisältyvät hankkeen loppujulkaisuun ja dokumentaariseen videoon, jonka ensiesitys on 7.5.2019 hankkeen päätösseminaarissa. HB-oppimisverkosto on kokoontunut hankkeen aikana kolme kertaa (ks. yhteenvedot tapaamisista), ja tapaamisia on toivottu jatkossakin. HB-toimintamallin kehitystyötä tarvitaan edelleen. Kirjoittaja: Sirkka Rousu, hankkeen projektipäällikkö ja yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet: Laura Leino ja Heli Määttänen 2018. ”Saa olla ihminen ihmiselle”: Asiakkaan ja työntekijän muuttuvat roolit henkilökohtaisessa budjetoinnissa. Sosiaalialan ylempi ammattikorkeakoulututkinto, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Saatavana Theseus-tietokannasta. Laura ja Heli ovat kirjoittaneet aiheesta myös blogikirjoitukset HB-hankesivustolle: ”Rakenteet muokkaavat rooleja sosiaalipalveluja kehitettäessä” ja ”Ihminen sosiaalipalveluiden objektista täysivaltaiseksi kansalaiseksi – roolit muutoksessa”
Tunteet (sosiaalialan) työssä
”Analysoin omia tunteitani myöhemmin ja mietin paljon, että ylireagoinko, mutta omasta mielestäni en.” (32) Näin kuvaa eräs ammattikorkeakouluopiskelija kysyttäessä hänelle merkityksellisistä tunteista opintojen aikana. Kuvaus liittyy Tutu-tutkimukseen, jossa tutkittiin kolmen ammattikorkeakoulun opiskelijoiden merkityksellisiä tunteita opintojen aikana. Opiskelijat olivat monilta eri aloilta, sosiaalialan opiskelijoiden lisäksi mukana oli esimerkiksi liiketalouden opiskelijoita. Sosiaalialan työ kuormittaa Sosiaalialalla toimiessa tarvitaan vahvoja tunnetaitoja: taitoja tunnistaa omat ja toisten tunteet, hallita ne ja toimia rakentavasti. Tunteiden hallintaa tarvitaan myös työssäjaksamiseen. Sosiaalityöhön on todettu liittyvän merkittäviä kuormitustekijöitä, jotka liittyvät usein työolosuhteisiin, työn sisältöön, työjärjestelyihin ja työssä tapahtuvaan vuorovaikutukseen. Vuorovaikutus kuormittaa. Suomalaisia sosiaalityöntekijöitä kuormittavat erityisesti kiireinen työtahti, suuret asiakasmäärät, työyhteisön ongelmat ja rooliristiriidat työssä. Eräs erityinen kuormitustekijä on muun muassa asiakkaiden tunteiden vastaanottaminen ja käsitteleminen. (Salo ym. 2016). Emotionaalinen kompetenssi - tunteiden tulkki Toisen ihmisen tunteiden vastaanottamisessa ja käsittelemisessä tarvitaan emotionaalista kompetenssia. Se tarkoittaa ihmisen kykyä tunnistaa, ymmärtää, ilmaista ja säädellä tunteitaan. Se pitää sisällään sen, miten ihminen reagoi muiden tunteisiin. Se tarkoittaa myös sitä, että ihminen on vastuussa omista tunteistaan ja niiden vaikutuksesta vuorovaikutukseen ja omaan toimintaan. Emotionaalinen kompetenssin lähikäsitteitä ovat Emotional Intelligence (EQ) ja Social Emotional Learning (SEL). EQ eli tunneäly koostuu Golemanin (1995; 1999) mukaan tunteiden tiedostamisesta, ilmaisemisesta, emootionaalisen ja kognitiivisen yhteydestä sekä tunteiden säätelystä ja hallinnasta. Emotionaaliseen kompetenssiin voidaan liittää myös emotionaalinen minäpystyvyys (self-efficacy), joka tarkoittaa ihmisen uskoa siihen, että hän pystyy toimimaan hänelle merkityksellisissä tunnetilanteissa, jolloin hän näkee itsensä tuntevana ja kokonaisvaltaisena yksilönä sekä hyväksyy tunnekokemuksensa. (Saarni 1999.) Sosiaalialalla vahva emotionaalinen kompetenssi on erityisen tärkeää työssäjaksamisen, mutta myös laadukkaan asiakastyön takaamiseksi. Tärkeää se on myös muilla aloilla, sillä työssä koetut ja ilmaistut tunteet vaikuttavat työntekijöiden motivaatioon, ajatteluun, päätöksiin ja yhteistyökykyyn laajemminkin. Lisäksi on löydetty näyttöä siitä, että spontaaneilla positiivisilla ajatuksilla on yhteys myös motivaatioon (Rice & Fredrickson 2017). Erityisesti sosiaalialan työntekijöiden tulisi käyttää aktiivisia tunteisiin keskittyviä coping metodeja ja tukea kollegoilta ehkäistäkseen emotionaalista uupumista (McFadden, Campbell & Taylor 2015). Ilman omien tunteiden tunnistamista ja niiden hallintaa emme myöskään hallitse sitä, millaista emotionaalista jalanjälkeä (Levine 2015) jätämme jälkeemme. Aina se ei välttämättä ole kovinkaan positiivinen jälki! Tutkimus korkeakouluopiskelijoiden merkityksellisistä tunteista opintojen aikana ilmestyy verkkojulkaisuna ”Tuhannet tunteet”. Isacsson, A., Raatikainen, E. & Ekström, M. (2019) https://julkaisut.haaga-helia.fi/tunne-julkaisu-opiskelijoiden-tunnekokemukset-korkeakoulussa/ Kirjoittaja: Eija Raatikainen, KT, lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet: Goleman, D. 1995. Emotional Intelligence: why it can matter more than IQ? New York: Bantam Books. Goleman, D. & Chernis 2001. The emotionally intelligent workplace. How to Select for, Measure, and Improve Emotional Intelligence in Individuals, Groups, and Organizations. Cary Cherniss Daniel Goleman Editors. Jossey Bass: San Fransisco. Levine, S., 2015. Our emotional footprint. Ordinary people and their extraordinary lives. IUniverse. McFadden, P., Campbell, A. & Taylor, B.2015. Resilience and Burnout in child Protection Social Work: Individual and Organisational themes from a Systematic Litereture Review. British Journal of Social Work, 45. 1546 - 1563. Rice, E. L. & Fredrickson, B. 2017. Do positive spontaneous thoughts function as incentive salience? Emotion. 17 (5). 840 - 855. Saarni, C. 1999. A Skill-Based Model of Emotional Competence: A Developmental Perspective. https://files.eric.ed.gov/fulltext/ED430678.pdf Salo & Rantonen & Aalto & Oksanen & Vahtera & Junnonen & Baldschun & Väisänen & Mönkkönen & Hämäläinen 2016. Sosiaalityöntekijöiden hyvinvointi. Sosiaalityön kuormittavuus, voimavaratekijät ja sosiaalityöntekijöiden mielenterveys. Helsinki: Työterveyslaitos. Salovey, P & Mayer, J. 1990 Emotional intelligence. SAGE Journals 9. http://journals.sagepub.com/doi/abs/10.2190/DUGG-P24E-52WK-6CDG
Työpajanuoret: oman osaamisen tunnistaminen edistää luottamusta tulevaisuuteen
Luottamus on liitettävissä ihmisen optimistiseen asenteeseen (Rathbun 2011a). Kun ihminen luottaa, hänellä on positiivinen asenne ja myönteiset odotukset elämää ja muita ihmisiä kohtaan. Positiivisuudesta seuraa hyviä asioita, ja luottamus lisää luottamusta. Saman mielisten ihmisten on todettu luottavan enemmän vieraisiin ihmisiin (Freitaga & Bauer 2016, 473). Myös luottamuksen muista monista positiivisista seurauksista on näyttöä, sillä luottamuksen on myös todettu vaikuttavan ihmisen hyvinvointiin (DeNeve & Cooper 1998), terveyteen ja pitkäikäisyyteen (Barefoot et al. 1998). Vanhempien koulutustasolla on selvä yhteys luottamukseen. Se, että ainakin toisella vanhemmalla on korkeakoulutus, ennustaa lapselle keskimääräistä vahvempaa sosiaalista luottamusta (Pekkarinen ja Myllyniemi 2017, 91). Luottamus on moninainen ilmiö, mutta sen positiivisia ja elämää kantavaa voimaa ei voi kieltää. Työpajanuorten ajatuksia luottamuksesta tulevaisuuteen Matti - Miesten matkat työhön -hankkeessa (ESR 2016–2018) järjestettiin Helsingin työpajoilla ja Kouvolan Ohjaamoissa olleille nuorille Elämänkulku- sekä Pelillisyys-työpajoja. Pajojen avulla pyrittiin parantamaan nuorten miesten jatkokoulutus- ja työllistymismahdollisuuksia. Tämä blogiteksti pohjautuu tutkimukseen nuorten merkityksellisistä luottamus- ja epäluottamuskokemuksista ja niiden yhteydestä nuorten tulevaisuususkoon. Työpajanuorten kuvaukset luottamuksesta tulevaisuuteen jakautuivat tutkimuksessa neljään kategoriaan. Yhdelle osalle nuorista oli selvää se, mitä he halusivat tai mistä haaveilivat. Toiset eivät olleet pohtineet tulevaisuuttaan tai he eivät ainakaan puhuneet siitä. Tutkittaessa luottamuksen ja tulevaisuuden yhteyttä, työpajanuoret jäsensivät sen kategorisesti neljän näkökulman kautta. Nämä olivat: a) omiin haaveisiin, päätöksiin ja päämäärätietoisuuteen liittyvä luottamus b) suunnittelematon tulevaisuus c) keinottomuus tunnistaa omaa osaamista sekä d) epäluottamus tulevaisuuteen. Omiin haaveisiin, päätöksiin, osaamiseen ja päämäärätietoisuuteen liittyvä luottamus Tarkasteltaessa tulevaisuuteen suuntautumista Decin ja Ryanin teorian (SDT) (2000; 2003) valossa, luottamus tulevaisuuteen liitettiin nimenomaan oman osaamisen tunnistamiseen[1]. Tämän lisäksi nuorten kertomuksissa oli tunnistettavissa päämäärätietoisuutta ja uskallusta haaveilla, luottamusta tulevaan ja siihen, että siihen voi itse vaikuttaa omaan elämäänsä. Tarvitsee sellaista määrätietoisuutta. (NH6.) Usko tulevaisuuteen on itsestä kiinni. (NH7.) No siis eiköhän nyt jokainen voi vaikuttaa omaan elämäänsä niin ku haluu. Et ohan ihan mikä tahansa tehtävis, jos jaksaa vaan yrittää, haluu yrittää. Haaveisiin ja suunnitelmiin liittyi myös oman osaamisen tunnistaminen. Esimerkiksi muutamissa nuorten kertomuksissa oman osaamisen tunnistaminen tuotiin esille, vaikka siitä ei oltukaan täysin varmoja. Joo. Kyl mä tavallaan tunnistan tiettyjä vahvuuksia mut et en oo viel ite täysin varma, että onks ne kuinka vahvoja vahvuuksia. (NK4.) Suunnittelematon tulevaisuus Toisen kategorian kuvaukset liittyivät suunnittelemattomaan tulevaisuuteen. Tutkimustuloksissa ilmeni, että nuoret eivät olleet ajatelleet tulevaisuutta tai eivät ainakaan tuoneet sitä haastattelussa esille. Tätä he eivät kuitenkaan useinkaan perustelleet sen enempää. Ei oo. En oo oikeen miettiny niin pitkälle että, päivä kerrallaan.(NK8.) Ei mitään toiveita sinänsä nyt oikeen ole. En minä niin sinänsä ajattele mitenkään tulevaan.(NK12) Mun tulevaisuus on seuraava muutama tunti. Emmä funtsi oikein hirveesti, niin paljo pidemmälle. Tulevaisuuden suunnitelmat liittyy noihin, mikä se kysymys oli?(NK6.) Keinottomuus tunnistaa omaa osaamista Kolmas nuorten esille tuoma näkökulma tulevaisuuteen liittyi kyvyttömyyteen hahmottaa tulevaisuutta. Vastauksissa oli heijastuksia myös siitä, että oma osaaminen jollakin tasolla tunnistettiin, mutta nuorella ei ehkä ollut keinoja oman osaamisen sanoittamiseksi. Esimerkiks just piirtämisessä tai nois taidehommissa niin tulee kehuja, ihmisiltä ja sit just matemaattisissa ja tälläsis koulujutuis niin on kans ollu opettajaihmisiä et sul menee hyvin ja kielitaidon ja tälleen, kanssa on tullu kehuja mut itellä on vaan semmonen fiilis et, kai se on, liittyy johonki mun omaan persoonaan et mä oon vaan sellanen—. Sit mä en ite osaa sanoo et missä mä oon sit hyvä. Vaikka saaki palautetta.(NK4) Epäluottamus tulevaisuuteen Epäluottamuskokemukset tulevaisuutta kohtaan koettiin tulevaisuutta hankaloittavana asiana. Epäluottamus liittyi ulkoisiin tekijöihin, ei omaan osaamiseen tai kyvykkyyteen. Epäluottamus määrittyi ulkoisten tekijöiden kautta; nuoret toivat esille esimerkiksi talouteen tai asumiseen liittyvää epävarmuutta. Velka (salattu vanhemmilta) hankaloitti elämää. Sisäiset ristiriidat perheessä luo epäluottamusta elämään. mul ei oo luottotuetiu, nii asunnon saanti vähän kestää. (HN1.) Nuorta lähellä oleva aikuinen voi luoda uskoa tulevaisuuteen Luottamus omiin kykyihin ja osaamiseen löytyi tutkimustulosten mukaan melko harvoin yksin, usein nuoren apuna oli työpajaohjaaja. Tulosten mukaan nuoren (itse-)luottamuksella ja oman osaamisen (Deci & Ryan 2000; 2004; 2017) tunnistamisella näytti olevan yhteys nuoren tulevaisuuden hahmottelemiseen ja unelmien rakentamiseen. Toisin sanoen, jos nuori tunnisti osaamisensa, lisäsi se myös hänen uskoaan tulevaisuuteen. Näin ollen, nuoren itseluottamusta vahvistava aikuinen voi olla korvaamaton tuki nuorelle hänen tulevaisuuden rakentamisessa. Ohjaava aikuinen auttaa nuorta tunnistamaan omaa osaamistaan ja luo hänelle uskoa tulevaisuuteen. Hän on parhaimmillaan esimerkki asioiden ennustettavuudesta ja elämän moninaisista mahdollisuuksista. Tutkimuksemme osoittaa, että hyvä, empaattinen ja kannustava ohjaus vahvistaa nuoren uskoa itseensä ja osaamiseensa sekä sen myötä myös luottamusta tulevaisuuteen (Raatikainen 2018). Kirjoittaja: Eija Raatikainen (KT, sos.tt.) työskentelee lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan AMK ja YAMK tutkinto-ohjelmissa. Lähteet: Barefoot, J. C., Maynard, K. E., Beckham, J. C., Brammett, B. H., Hooker, K., & Siegler, I. C. 1998. Trust, health and longevity. Journal of Behavioural Medicine, 21, 517–526. Deci, E. & Ryan, R.M. 2004. Handbook of Self-Determination research. Rocherster: University of Rochester Press. Deci, E. & Ryan, R.M. 2000. The “What and Why” of Goal Pursuits: Human needs and Self-Determination of Behavior. Psychological Inquiry 2000, 11 (4), 227-228. Deci, E. & Ryan, R.M. 2017. Self-Determination theory. Basic Psychological Needs in Motivation. Development and Wellness. New York: The Guilford Press. DeNeve, K., & Cooper, H. 1998. The happy personality: A meta-analysis of 137 personality traits and subjective well-being. Psychological Bulletin, 124, 197–229. Freitaga, M. & Bauer, B.C. 2016. Personality traits and the propensity to trust friends and strangers. The Social Science Journal 53, 467–476. Pekkarinen, E. ja Myllyniemi, S. 2017. Opin polut ja pientareet. Nuorisobarometri 2017. https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2018/03/Nuorisobarometri_2017_WEB.pdf Raatikainen, E.2018. Nuoren identiteetin rakentaminen kohtaamisessa. Teoksessa Rautiola, T. & Ala-Nikkola, E. (toim.) Kohtaa nuori - Kompassi suuntaa hakevan nuoren kohtaamiseen. http://kohtaanuori.metropolia.fi/ Rathbun, B. 2011a. Before hegemony: Generalized trust and the creation and design of international security organizations. International Organization, 65, pp. 243-273. [1] Teorian mukaan omaehtoisuus (autonomia), kyvykkyys (osaaminen) ja osallisuus (yhteisöllisyys) ovat selittäviä tekijöitä tarkasteltaessa ihmisen sisäistä motivaatiota. Tässä tutkimuksessa selvitettiin vain kyvykkyyskokemuksen (osaamisen) ja luottamuksen välistä yhteyttä. Julkaisu tulossa.
Mitä opimme Skotlannin palvelujärjestelmästä ja toimintamalleista?
Self-directed support -lain (2013) nimi jo kertoo keskeisen asian: ihminen itse ohjaa oman tukensa järjestämistä (ei siis systeemin eikä ammattilaisten ohjaamaa). Lain ja siihen perustuvan kaiken toiminnan tulee edistää tuen ja avun tarpeessa olevan kunkin ihmisen oikeutta hyvään elämään. Opintomatka liittyi erityisesti henkilökohtaisen budjetoinnin kehittämiseen Suomessa. (lisää…)
Henkilökohtaisen budjetoinnin kokemuksista Metropolian koordinoimassa hankkeessa
Asiakkaat ovat valinneet henkilökohtaiseen budjettiinsa ei-perinteisiä sote-palveluja Hankkeen puolivälin seminaarissa 31.1.2018 Hämeenlinnassa kuultiin tähänastisista kokemuksista ja asiakasesimerkeistä. Asiakkaiden valinnat olivat yksilöllisiä ja innovatiivisia ratkaisuja elämäntilanteen tarpeisiin. Seminaarissa nähtiin myös ensiesitys piirrosvideosta, joka kuvaa asiakkaan näkökulmasta henkilökohtaisen budjetin ideaa ja prosessia. Piirrosvideo (2 min) tehtiin yhdessä Tussitaikureiden kanssa. Asiakasmäärät vielä vähäisiä - asiakkaat tyytyväisiä ja tehneet innovatiivisia valintoja Asiakkaalla on ollut hankkeen kuudessa pilotissa mahdollisuus valita palvelujensa järjestämistavaksi henkilökohtainen budjetti. Siinä asiakas voi itse määritellä, mitä ja miten haluaa järjestää omat palvelunsa, joihin asiakkaalla on kuitenkin eri lakien mukaan tarve ja oikeus. Kaupungin tai kuntayhtymän järjestämä palvelu voidaan vaihtaa osittain tai kokonaan henkilökohtaisella budjetilla rahoitettavaksi. Asiakas voi sovitun budjettisuunnitelman ja tarpeidensa mukaan järjestää palvelunsa myös ihan uudella tavalla. Piloteissa on sovittu tarjottavan HB-asiakaskohderyhmän kaikille asiakkaille mahdollisuutta valita HB-malli. Jonkin verran ennakkoarviointia siitä, kenelle malli mahdollisesti soveltuisi, työntekijät ovat tehneet. Yllätyksellistä kuulluissa kokemuksissa oli se, että monet asiakkaat eivät haluakaan valita HB-mallia: he ovat joko tyytyväisiä tarjolla olevaan tai eivät katso pystyvänsä itse ottamaan enempää vastuuta palvelujensa järjestämiseen. Tällä hetkellä lähituki toteutuu pääosin omatyöntekijän toimesta, HB-tukihenkilöiden kehitystyötä hankkeessa ollaan juuri käynnistämässä. Esitellyt asiakasesimerkit osoittavat, että asiakkaat ovat valinneet luovalla tavalla tarpeisiinsa vastaavaa tukea ja palveluja, usein ne olivat arkea ja jaksamista helpottavia, liikunnan ja kulttuurin alueen toimintaa tai vaihtoehtoisia tapoja saada perheelle tukea (esimerkkejä myös Rousun & Katja Ihamäen esityksessä). HB-budjettia käytettiin esimerkiksi maksusitoumuksella tai laskulla, harvempi löysi tuen tai palvelujen palvelusetelijärjestelmän tuottajarekisteristä. Myös asiakkaan tilille oli osoitettu sovittu summa, jolla asiakas itse voi järjestää palvelun, esimerkiksi kulkemiseen liittyen, tai kotipalveluun, jolla perhe itse järjesti lapsenhoidon työnantajamallilla. Piloteissa on erilaisia asiakasryhmiä ja väyliä palveluihin, HB-keskustelu voidaan käydä jo neuvolassa. HB:n valinneet asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä. Paikalla seminaarissa kokemuksistaan kertonut neljän alle 4-vuotiaan lapsen äiti oli itse ottanut vastuun SH-lain mukaisen lapsenhoitopalvelun järjestämisestä, ja näin hän oli pystynyt samaan saman työntekijän auttamaan perhettä ja monin verroin enemmän hoitotyötunteja kuin mitä muutoin olisi saanut samalla rahalla kunnan tai yrityksen kautta. Asiakkaan oma pohdinta on tärkeää siitä, mikä häntä tukee ja auttaa Kuten piirrosvideoon on kuvattu, on tärkeää, että asiakas itse pohtii omaa tilannettaan itsekseen tai läheisten tuella, hyödyntäen esimerkiksi Kykyviisaria tai muita vastaavia tilannearvioinnin välineitä. Seminaarissa kuultiin pohdintaa myös siitä, onko hankkeessa HB-asiakkaalle tavallaan ”piikki auki” mihin tahansa valintoihin. Näinhän ei ole tarkoitus olla. Asiakas ja hänen omatyöntekijänsä pohtivat yhdessä vaihtoehtoja ja niiden perusteluja - lainsäädäntömmehän ohjaa lähtemään asiakkaan tarpeista ja niihin parhaiten vastaavan tuen ja palvelujen käyttämiseen. Nykylait eivät tässä mielessä ole tyhjentävä luettelo palveluista, joita vain voitaisiin käyttää, muutakin hyödyllistä tuen tarpeeseen vastaavaa tukea ja palvelua voidaan järjestää. HB-budjettiin hyväksytyistä valinnoista keskustellaan yhdessä ja niille on löydetty myös lainsäädännöstä oikeutus ja tutkimuksista perusteluja vaikutuksista. Kyse ei voi olla siitä, että asiakkaille olisi täysin avoin ”piikki auki” ihan mihin tahansa, vaan heidän perusteltuja toivomuksiaan kuunnellaan ja yhdessä arvioidaan valinnan vaikutuksia. Hankkeen tehtävänä on tuottaa tietoa siitä, onko asiakkaiden HB-tuen ja palvelujen valinnat tuoneet heille sellaisia myönteisiä hyvinvoinnin ja toimintakyvyn vaikutuksia, jonka tuottamisen kustannukset ovat olleet perusteltuja. Vaikutusten arviointia monesta näkökulmasta Seminaarin aluksi kuultiin myös miten HB:n vaikutuksista kerätään seurantatietoa ja arvioidaan HB:n soveltuvuutta sekä pyritään ymmärtämään kustannusten ja vaikutusten suhdetta (Rousu&Ihamäki, Kylliäinen ja Pehkonen-Elmi). Tähänastisen tiedonkeruun mukaan sekä pilottien kertomien kokemusten mukaan suurimpia muutoksia tulee olemaan asiakkaan sekä työntekijän roolissa ja organisaation toimintakulttuurissa tarvittavat muutokset. Ja nämä vaativat aikaa. Eri pilottien esityksissä kuultiin, että työaikaa on alkutilanteen jälkeen tarvittu asiakkaalle vähemmän ja tämä aika on ollut mahdollista käyttää muille asiakkaille. Jotta vaikutuksia voidaan arvioida, tarvitaan monenlaista tiedonkeruuta. Ilahduttavaa oli, että esimerkiksi Kykyviisari oli otettu asiakastyössä hyvin käyttöön - sen koettiin osaltaan tukevan asiakkaan tilanteen arvioimista ja tavoitteiden edistymisen seuraamista. Hankkeen erilaisesta tiedonkeruusta eri kohderyhmille on kohdennettua lisätietoa Hanke-pääsivun alasivuilla: Asiakkaalle; Asiakastyöntekijälle ja Organisaatiolle ja palveluntuottaja-sivuilla. Tiedonkeruuta vielä käsipelillä Ongelmallista pilottien osalta on se, että kustannustietoa joudutaan keräämään pääosin käsin - tietojärjestelmät eivät poimi asiakkaan päätöksistä ja kirjanpidosta tietoa ”asiakkaan kustannuspaikalle”. Asiakas ei myöskään voi seurata omaa budjettiaan. Hankkeessa on tavoitteena arvioida nimenomaan HB-toimintamallin kokonaiskustannuksia, ei vain HB-palveluista tulleita kustannuksia. Tavoitteena on verrata HB-mallin ja tavanomaisen toimintamallin kustannuksia ja ymmärtää kustannus-vaikuttavuuden suhdetta. Jää nähtäväksi kuinka tässä onnistumme. Porin pilotissa on laadittu kustannusseurannan tueksi malli, tästä enemmän Tuula Pehkonen-Elmin esityksessä. Tietojärjestelmien ja digi-maailman kehittämiselle on tarve. Tätä käsiteltiin myös Kainuun esityksessä. Kainuussa ollaan kehitetty asiakkaan käyttöön HB-budjetin seurannan excel-asiakirjaa. Hanke kehittää myös asiakkaan asiointiyhteyden protomallia Eksoten ja Kainuun pilottien kanssa. Valinnanvapauslain tueksi tietoa keille HB-soveltuu, millaisia palveluja tulisi voida valita ja miten? Seminaari oli myös lainsäädännön näkökulmasta avartava: tulevassa valinnanvapauslaissahan HB-ideaa tultaisiin toteuttamaan rajatummin kuin mitä tässä hankkeessamme. Hankkeen tuottama tieto onkin tärkeää, kun lainsäädäntöä maakunnissa sovelletaan tai säännöksiä syntyneiden tulosten perusteella myöhemmin mahdollisesti tarkistetaan. Hankkeen tähänastiset kokemukset ja esimerkit kootaan maaliskuussa 2018 ilmestyvään julkaisuun. Sirkka Rousu, ylioettaja ja Avain kansalaisuuteen - henkilökohtainen budjetointihankkeen projektipäällikkö Metropolia Ammattikorkeakoulu koordinoi hanketta: lisätietoa www.henkilokohtainenbudjetointi.fi Löydät seminaarin tallenteen ja esitykset tältä Tapahtumat-sivulta. Piirrosvideon löydät tästä. Videon alussa on kuvattu erilaisia asiakkaita, joilla on mahdollisuus hankkeessa valita HB-toimintamalli. HB-asiakasprosessia kuvataan sen jälkeen itsenäistä elämäänsä aloittavan aikuistuneen lastensuojelun jälkihuollon nuoren näkökulmasta.
Rousun laaja AATOS-artikkeli Lastensuojelun kulttuurisesta muutoksesta ja lastensuojelun tilasta
Jos oikeasti Suomessa halutaan parannuksia lastensuojeluun, nyt tarvitaan jo konkreettisia reformipäätöksiä Minulta pyydettiin viime keväänä artikkelia nyt tammikuussa 2018 ilmestyneeseen Tahto tehdä toisin -julkaisuun erityisesti lastensuojelun kulttuurisesta muutoksesta. Ymmärsin, että kulttuurisen muutoksen näkyväksi saaminen edellyttää pitkänaikavälin tarkastelua: käytinkin kaiken liikenevän vapaa-ajan kirjoittamalla lastensuojelun kehittymisestä vuosien 1983-2017 ajanjaksolla kokonaisvaltaisesti ja monista näkökulmista käsin. Lähdekirjallisuus oli tuttua, sillä olin ollut vuosikymmenten kehitysvaiheissa mukana eri rooleissa. Artikkelista kutoutui pitkä ja kriittinen näkemys, josta vain muutama teemaluku lopulta mahtui tilattuun Tietosanoman kirjaan. Niinpä tarjosin artikkelia työnantajani julkaisuksi, ja 2.2.2018 yli 100-sivuinen artikkelini ilmestyi Metropolia Ammattikorkeakoulun AATOS-julkaisusarjassa. Muutokset vaativat pitkäkestoista johtamista ja rahoitusta Osoitan artikkelissani miten hitaasti pyrkimykset ja toimintakulttuuriset muutokset vakiintuvat, jos ylipäätään vakiintuvat osaksi käytännön toimintaa. Hyvätkään asiat eivät toteudu mikäli muutosta ei johdeta ja tueta eikä tehdä päätöksiä, joita muutos edellyttäisi niin valtion kuin kuntien toimesta. Yksittäisen työntekijän toimin on vaikea saada rakenteellisia parannuksia aikaan. Suomella ei kuitenkaan ole kansallista lastensuojelupoliittista näkemystä, tavoitteita tai palvelulupauksia lapsille, nuorille ja perheille. Emme tiedä miten lastensuojelun asiakkaana olevia lapsia, nuoria ja heidän perheitään olemme pystyneet toimillamme auttamaan. Emme myöskään tiedä heidän hyvinvoinnistaan juuri mitään. Emme tiedä toimimmeko kustannusvaikuttavasti - lastensuojelututkimuksen ja tietopohjan parantamiseksi on tehty vuosien varrella useita esityksiä. Pahoin pelkään, että eduskunnan 100-vuotisjuhlapäätöksellä 5.12.2017 tehdyllä päätöksellä 50 milj. euron pääomituksen saaneen ITLA-säätiön toimintakaan ei rakenna lastensuojelututkimukselle pysyvää rakennetta ja perusrahoitusta. Olemme ajautuneet kansallisesti tilanteeseen, jossa lastensuojelupalvelujen markkinat ovat esimerkiksi sijaishuollon lasten osalta lähes 80 prosenttisesti yksityisten yritysten varassa, kun oikeastaan juuri sijaishuollon osalta pääosa pitäisi tuottaa julkisen toimijan toimesta. Yhteiskunta on ottanut sijoitetun lapsen tai nuoren elämästä vastuun julkisena huoltajana, ja vastuun toteuttaminen pitää olla julkisen vallan omissa käsissä. Tarkastelen palvelumarkkinoiden kehitystä myös artikkelissani. Kuten myös laadun parannuspyrkimyksiä vuosien varrella. Kriisistä toiseen reagoimista Kriisiytyneeseen tilanteeseen vastataan vuodesta toiseen aina uudelleen toistettavilla selvityksillä. Suurimpiin lastensuojelun tarvetta aiheuttaviin ilmiöihin, kuten päihteiden ongelmakäyttö ja hoidon tarve, lapsen, nuoren tai vanhemman mielenterveys, perheiden köyhyys, väkivalta, ei yhteiskuntapolitiikan päätöksissä suhtauduta vakavasti. Esimerkiksi päihde-ensikotien rahoitus on pyörinyt vuosien ajan kansanedustajien budjettiin ehdottamilla ns.joululahjarahoilla. Päätöksenteko on lyhytnäköistä ja reagoivaa. Lastensuojelun osaamisen parantamiseksi ja raskaassa työssä jaksamiseksi on tehty parannusehdotuksia vuosien kuluessa. Taisin itse kirjoittaa lastensuojelun henkilöstökriisistä artikkelin jo 1998. Lastensuojelun kehittämisohjelmassa 2004-2007 teimme monia ehdotuksia, ja laskimme montako eri ”hoitoisuuden mukaista” asiakasta työntekijällä voi samaan aikaan olla, määrään vaikuttaa myös se kuinka paljon erilaisia tukipalveluja on ylipäätään sosiaalityön lisäksi kunnassa käytettävissä. Määrä liikkuu mieluummin 10-15 asiakkaassa kuin nyt lakiin kirjattavaksi joidenkin ehdottama 30 asiakasta. Kansallisen yli hallituskausien ulottuvan lastensuojelun reformin tarve on nyt Minua ei lainkaan yllätä jälleen mediassa esille nousseet huolet lastensuojelun sosiaalityön asiakasmääristä - ennen nykyiseen työhöni siirtymistä tein Kuntaliitossa vuonna 2010 laajan kuntakyselyn, jossa kävi ilmi suuret asiakasmäärät - tosin vaihtelu kunnittain oli suurta. Lasten, nuorten ja perheiden auttamisen laatu vaihtelee kunnittain suuresti, on toki edellä kulkevia ja hyvää esimerkkiä näyttäviä kuntia ja kuntayhtymiä sekä jatkuvasti toimintaa kehittäviä järjestöjä. Näitä tuon esille artikkelissani. Yhtenä esimerkkinä on toiminut Vantaan lastensuojelun henkilöstö, joka on rohkeasti nostanut esille tilanteen kaupungissa, ja tähän on vastuulliset päättäjät myös reagoineet mm.20.11.2017 sote-lautakunnan päätöksellä. Artikkelin lopussa on ehdotus Uuden lastensuojelun reformiksi - tarvitsemme kansallisen yli hallituskausien ulottuvan pitkäkestoisen ja kokonaisvaltaisen muutoksen eli reformin. Siihen ei riitä kulloisenkin hallituksen kärkihanke. Mutta pitemmittä puheitta, kannattaa lukea AATOS-artikkelini (sähköinen maksuton pdf.). Tässä linkki RousuSirkka: Uusi lastensuojelu kehittyy monien kulttuurien ristipaineissa(2.2.2018). Tässä linkki myös Tahto tehdä toisin. Uusia toimintatapoja lastensuojeluun - julkaisuun. Linkki Kuntaliitonlastensuojelukyselyn 1.2.2018 uutiseen. Linkki SOS-lapsikylän Johanna Hedmannin ja Anna-Liisa Koisti-Auerin artikkeliin 2.2.2018 Länsi-Suomilehdessä. (sama artikkeli julkaistu myös Helsingin sanomissa 4.2.2018. Linkki Vantaankaupungin sote-lautakunnan 20.11.2017 päätöksen lastensuojelunhenkilöstötilanteen johdosta.
Qualified Empathy in Social Pedagogical work at Metropolia
The “Qualified Empathy” project concludes this autumn. During the two year project (2015-2017) the project group focused on topics like "How to teach and learn Empathy in different contexts and method used and developed?” We conclude that there are many different approaches and new ideas for further teaching practices of “Empathy”. Several examples from the project are as follows: Norway Highlighting ethical and moral awareness for more appropriate practice in the future Challenging the conventionally human-centered perspective of empathy If you are interested in more information in this area, the articles will be published by the Norwegian team,in Applied Theatre Research and/or RIDE Research in Drama Education: Journal of Applied theatre. Denmark Presentation of findings from a research project focused on how artists in residence, in cooperation with children, social workers and teachers can promote creativity and empathy. Participation in the KULT-project working with 36 kindergartens and almost 900 children all over Denmark which aims to equip social workers to use artists, museums, theatres more often in their daily work with 1-6 year old children to help them develop empathy among other skills. Finland Published review paper “Qualified Empathy – a key element for an empowerment professional” during end of the 2017 in the Finnish Social Pedagogical Society Annual Publication. Presentation of findings at Edinburgh Conference in November 2017 Invitation to present at the Social Pedagogy Conference in Puebla, Mexico in February 2018. Our findings were presented at the U!REKA Conference in November 2017 in Edinburgh, Scotland. Coference-paper (see page 9.). Coference-esitykset. Although the funding is no longer available, we will continue with the topic. In the end, the project has been successful in finding new perspectives for teaching and learning one of the most important skills in Social Pedagogical work, empathy. Katso myös: Ammatillinen empatia sosiaalialan opinnoissa - blogi 15.3.2017. Eija Raatikainen, Leigh Anne Rauhala and Seija Mäenpää, lecturers
Sosiaalialan (ylempi AMK) opiskelija on transversaalisten taitojensa vastuullinen kehittäjä
Suomalaisilla työpaikolla muutostahti on nopea. Työntekijältä vaaditaan kykyä muutosten hallintaan, jolloin onnistuneet muutokset työpaikoilla tukevat työntekijöiden työhyvinvointia. Kahden edellisen vuoden aikana noin 60 % julkisen sektorin organisaatioista on toteuttanut organisaatiomuutoksen. Muutokset ovat vaikuttaneet kielteisimmin julkisella sektorilla. (Pasu,Hasu & Pahkin 2016.) Tulevaisuuden työelämätaidot 2020 raportissa luetellaan tulevaisuuden taidoiksi monialaisuus, sosiaalinen älykkyys, luova ajattelu, kulttuurien välinen osaaminen ja virtuaalinen yhteistyö. (Tulevaisuuden työelämätaidot, 2016). Myös empatia ja kyky ihmisten arkisten ongelmien ratkaisuun saattavat Megatrendien (2016) mukaan olla keskeisiä tulevaisuuden innovaatioiden kohteita. Transversaalisia taitoja tutkimuksessamme (OTTO -hanke) yhtenä keskeisenä kiinnostuksen kohteena olivat kysymykset siitä miten transversaaliset taidot kehittyvät ammattikorkeakouluopintojen aikana ja miten niitä voidaan arvioida (ks. alla Isacsson 2017; Raatikainen 2017). Transversaaliset taidot ovat kaikille aloille yhteisiä taitoja; luonteen taidot, ajattelun taidot sekä tunne, yhteistyö ja vuorovaikutustaidot. (Euroopan komissio 2012; 2013, Euroopan Unioni 2016). Näitä taitoja tarvitaan muuttuvassa työympäristössä, oman ammattitaidon ylläpitämisessä ja edelleen kehittämisessä sekä työssä menestymisessä. Tässä tekstissä tuon esille sen mikä on merkitys arvioinnilla ja palautteella on opintojen aikaisten transversaalisten taitojen kehittymisessä. Tutkittaessa sosiaalialan (ylempi AMK tai YAMK) opiskelijoiden transversaalisia taitoja ja arvioinnin merkitystä taitojen kehittymisessä, toivat tutkimukseen osallistuneet opiskelijat (n=10) vastauksissaan esille arvioinnin ja palautteen monipuolisuuden merkityksen. Heidän mukaansa on tärkeää, että transversaalisia taitoja sanoitetaan säännöllisesti opintojen eri vaiheissa. Taidoista puhuminen ja niihin kohdistuva monimuotoinen eri tahoilta tuleva arviointi ja palaute edistävät kaikista parhaiten transversaalisten taitojen tunnistamista. Osa vastaajista koki, että transversaalisten taitojen arviointia oli opintojen aikana tehty yllättävän vähän, joidenkin mielestä arviointia oli riittävästi. Tämä voi osaltaan kuvastaa sitä, että arvioinnin ja palautteen erilaisia muotoja ei ole aina helppo tunnistaa. Keskeinen tutkimustulos oli myös se, että YAMK-opiskelijat kaipasivat opettajilta saadun palautteen lisäksi vertaisarviointia sekä työpaikalla tapahtuvaa esimieheltä saatavaa palautetta. Mielestäni esimies/johtajuus-tasolle olisi hyvä kehittää mittareita, jolla tämän tyyppisiä taitoja voisi arvioida. Itsearvioinnilla töissä esimiehen ja työyhteisön kanssa yhdessä. Yhteistyökumppanit lienevät myös pätevä taho arvioimaan tätä. Vertaisryhmää hyödyntämällä voidaan myös arvioida oppimista ja sen strategioita. Vastausten perustella voidaan ajatella, että sosiaalialan YAMK-opiskelijoiden opintojen aikaisten transversaalisten taitojen kehittymisessä olisi tavoiteltavaa entistä monipuolisempi näihin taitoihin keskittyvä arviointi ja palautteenanto. Opettajien antama tuki taitojen sanoittamisessa osana opetusta on tärkeää, mutta sen ohella myös opiskelijoiden vertaispalautetta tulisi hyödyntää entistä laajemmin. Myös esimiesten antama tuki ja palaute edistäisi transversaalisten taitojen tunnistamista työelämäkontekstissa. Erityisesti tätä YAMK-opiskelijat tuntuivat kaipaavan. Myös vertaisilta saatu palaute asettaa alttiiksi kyvyn ottaa palautetta vastaan, mutta myös edistää palautteenantotaitoa. Palautteenanto ja palautteen vastaanotto taito ovat tärkeitä elinikäisen oppimisen ja työelämätaitoja. Opiskelijan transversaalisten taitojen arvioinnin ja palautteen osa-alueet: itsearviointi vertaispalaute opettajan antama palaute esimiesten antama palaute Opiskelijoiden transversaalisten taitojen kehittymisessä tulisi huomioida kokonaisvaltaisemmin arvioinnin ja palautteen merkitys opiskelijan moninaisissa arki -ja työelämäkonteksteissa. Opiskelijaa tulisi ohjata ja tukea kehittämään itsearviointitaitoja, jossa hän on transversaalisten taitojensa sisäinen ohjaaja siten, että hän itseohjautuvasti ohjaa omaa arviointi- ja palauteprosessiaan koko opintojen ajan. Tällöin hän kerää palautetta esimieheltään, vertaisiltaan ja opettajilta. Itsearviointikäytäntöjen harjoitteleminen opettaa opiskelijalle itsetuntemusta, sopeutumiskykyä ja joustavuutta (McDonald 2010: 127). Arvioinnin keskiön tulisi transversaalisten taitojen kehittymisessä olla opiskelijalla itsellään. Arviointi- ja palauteprosessiin voitaisiin kehittää yhtenäisiä kriteerejä tai suunnitelma, jolloin ne voisivat olla sovellettavissa arvioinnin ja palautteen kaikille yhteistyötahoille. Toisaalta palautteenanto voisi olla hyvinkin vapaamuotoista. Tavoitteena olisi arvioinnin / palautteen ohjaava luonne, jolloin opiskelija olisi itse omien transversaalisten taitojen muutosagentti. Itsearviointia varten pitäisi uskaltaa olla rohkeasti avoin ja rehellinen itsensä kanssa. Parhaimmillaan itsearviointi tarjoaa opiskelijalle tietoa hänen vahvuuksistaan ja kehittämiskohteistaan (Boud & Falchikov 1989). Mielenkiintoiseksi taitojen kehittymisen kannalta tekisi vielä se, jos opiskelija uskaltautuisi haastamaan oman vapaa-ajan ja harrastukset transversaalisten taitojensa tutkimiseksi. Eija Raatikainen, KT, lehtori, sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalue, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Boud, D. & Falchikov, N. 1989. Quantitative studies of students’ self-assessment in higher education: a critical analysis of findings. Higher Education 18, 529–549. Isacsson, A. 2017. avaintaidoista transversaaleihin taitoihin -mistä on kyse? https://esignals.haaga-helia.fi/2017/03/16/avaintaidoista-transversaaleihin-taitoihin-mista-on-kyse/16.3.2017. Isacsson, A. 2017. Korkeakoulusta taidot ja hyveet tulevaisuudessa menestymiseen. https://esignals.haaga-helia.fi/2017/03/30/korkeakoulusta-taidot-ja-hyveet-tulevaisuudessa-menestymiseen/ Isacsson, A., Raatikainen, E. & Ekström, M. Transversal skills and emotional intelligence in higher professional education. Nordic Journal of Vocational Education and Training (in process). McDonald, B. 2010. Improving learning through meta-assessment. Active Learning in Higher Education 11(2), 119–129. Puttonen, S., Hasu, M. & Pahkin, K. 2016. Työhyvinvointi paremmaksi Keinoja työhyvinvoinnin ja työterveyden kehittämiseksi suomalaisilla työpaikoilla. Työterveylaitos. Helsinki. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130787/Ty%C3%B6hyvinvointi%20paremmaksi.pdf?sequence=1 Raatikainen, E. Työelämä muuttuu, SOTE -uudistus etenee. Mitä se vaatii sosiaali- ja terveysalan tulevaisuuden osaajalta? https://blogit.metropolia.fi/uudistuva-sosiaalialan-osaaminen/2017/05/30/tyoelama-muuttuu-sote-uudistus-etenee-mita-se-vaatii-sosiaali-ja-terveysalan-tulevaisuuden-osaajalta/
Katriina Rantala-Nenonen
päätoimittaja
Lehtori, YTM
katriina.rantala-nenonen@metropolia.fi
p. 040 641 8303
Hilla Niemi
koulutussuunnittelija
hilla.niemi@metropolia.fi
p. 050 567 8049
Eveliina Korpela
Lehtori:suomen kieli ja viestintä, FT
eveliina.korpela@metropolia.fi
p. 040 641 8336
Toimituskunta toimittaa blogin sisällöt ennen niiden julkaisua. Uudistuva sosiaalialan osaaminen –blogin toimituskunta on aloittanut työnsä 15.6.2018.
Ammatillinen koulutus asiakaslähtöisyys Asiakkaan oikeudet Ehkäisevä lastensuojelu Eija Raatikainen empatia Etiikka Henkilökohtainen budjetointi hyvinvointi Hyvinvointipolitiikka ikäihmiset Kasvatus Kehitysvammaisten palvelut Kelpoisuusehdot Kotihoito Koulu Lapsiperheiden palvelut Lastensuojelu Maahanmuuttaja Metropolia ammattikorkeakoulu Moniammatillinen yhteistyö nuoret Nuorten hyvinvointi Opinnäytetyöt Osaaminen Osallisuus Perhepolitiikka Päivähoito Sirkka Rousu Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen sosiaaliala sosionomi Sosionomi ylempi AMk-tutkinto Sote-uudistus Syrjäytyminen Työhyvinvointi Työllisyys Työttömyys Vaikuttavuus valinnanvapaus Vanhemmuus Varhaiskasvatus vuorovaikutus Yhdenvertaisuus Ylempi amk-tutkinto