Opiskelijat tukevat ukrainalaisia pakolaisia Suomessa

4.10.2024

Katja Ihamäki

Maailman tilanne vaikuttaa suomalaiseen koulutukseen monin tavoin myös Metropolia ammattikorkeakoulussa. Venäjän täysimittainen hyökkäys ja sota Ukrainassa ovat vaikuttaneet sosiaalialan opetukseen. Myös opiskelijat ovat valinneet kursseja, joissa tuetaan ukrainalaisten kotoutumista Suomessa.

Suomeen on saapunut lähes 70 000 ukrainalaista pakolaista Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022. Euroopan unionin päätöksen mukaan Ukrainasta paenneille myönnetään tilapäinen suojelu, joka mahdollistaa suojelun nopeassa ja turvapaikkamenettelyä kevyemmässä prosessissa. Tilapäistä suojelua saavilla on oikeus asua vastaanottokeskuksessa ja oikeus sen järjestämiin palveluihin. He saavat terveydenhuollon ja välttämättömät sosiaalihuollon palvelut, ja heidän toimeentulonsa turvataan. Tilapäistä suojelua hakeneilla on oikeus välittömästi osallistua työhön. (1) Myöhemmin heillä on mahdollisuus saada kuntapaikka ja yhteiskunnan muut palvelut.

Kotoutumisen tavoitteena on ukrainalaisten sujuva integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan vaikeasta kotimaan sotatilanteesta huolimatta. Yhteisöjen resilienssin, joustavuuden, tukeminen on tärkeää muutoksissa ja kriiseissä. Ihmiset ja yhteisöt voivat oppia resilienteiksi kehittäen ominaisuuksia, jotka helpottavat stressiin sopeutumisessa ja selviytymisessä turvallisessa ympäristössä. (2)

Voimavaralähtöisyydellä tarkoitetaan sitä, että työssä keskitytään ihmisten vahvuuksiin ja erilaisiin ratkaisuihin haastavissakin elämäntilanteissa. Lähestymistapa korostaa ihmisen ja ympäristön voimavaroja muutoksen aikaansaamiseksi. (3) Työskentely suuntautuu tulevaisuuden tavoitteiden saavuttamiseen, ei niinkään menneiden ja nykyisten ongelmien korjaamiseen. Työntekijöiltä voimavaralähtöisyys edellyttää myönteistä asennetta asiakkaiden ja yhteisöjen mahdollisuuksiin. Lähtökohtana ovat ihmisten toiveet ja unelmien merkityksellisyys, vaikka ne vaikuttaisivat epärealistisilta. (4)

Käytännössä henkilö osallistetaan yhteiseen toimintaan kaikissa prosessin vaiheissa: päätöksiin, tavoitteisiin, tekemiseen, luomiseen ja kokemiseen yhdessä sekä arvioimiseen. Näin luodaan yhteys, joka on tasavertainen ja toimijuutta vahvistava. (5) Yhteisen tekemisen ja kokemusten jakaminen voi saada aikaan iloa, mutta usein se parantaa myös toiminnan tavoitetta eli lopputulosta. Edellä mainittua kutsutaan niin sanotun yhteisen kolmannen toteutumiseen toiminnassa, jossa on tärkeää myös jaetun tekemisen vaikutus osallistujien välisiin suhteiseen. (6)

Yhteistyö Kaivo Espoo ry:n kanssa

Metropolian sosiaalialan tutkinto-ohjelmassa on tehty yhteistyötä sitoutumattoman järjestön, Kaivo Espoo ry:n, kanssa. Matinkylässä sijaitsevan järjestön toimintaan osallistuu pääasiassa ukrainalaisia vapaaehtoisia. Yhdistyksessä on perustettu ukrainalaisille pakolaisille olohuone, siellä on tarjolla ruoka- ja tarvikeapua sekä neuvontaa. Yhteisötilassa on monenlaista toimintaa, kahvila, kielikursseja, musiikkiesityksiä. (7)

Sosiaaliturva arjen käytännöissä kurssilla opiskelijat kartoittivat sosiaali-, nuoriso- ja TE-palveluja sekä harrastusmahdollisuuksia ja kulttuurikohteita ukrainalaisten tarpeiden ja toiveiden mukaisesti. Tuotoksista kerrottiin Kaivo Espoossa ja niistä tehtiin visuaalisesti kiinnostavia julisteita (postereita), joista luotiin selkokielinen kansio Kaivo Espoon kävijöiden käyttöön. Niin ikään opiskelijat voivat hyödyntää kartoituksiaan myöhemmin myös muiden ryhmien parissa.

Kun haluttiin paneutua ilmiöihin yksityiskohtaisemmin, opiskelijat kirjoittivat lopputöitään järjestön ja vapaaehtoisten ehdottamista aiheista. Opinnäytetöissä vahvana toiminta-ajatuksena oli kävijöiden osallisuus suunniteltuun toimintaan. Osallisuuteen tarvitaan luottamusta prosessiin ja kumppaneihin. Turvallisen tilan rakentuminen on elinehto osallistumiselle ja kehittämiselle. (8) Suomessa joissakin ukrainalaisissa järjestöissä venäjän kielen käyttö on kielletty, mutta Kaivo Espoossa on sallittua puhua mitä kieltä tahansa, ukrainaa, venäjää, tataaria jne. Monet kielet kuuluvat ja näkyvät, ja kävijät saavat vahvistusta ja hyväksyntää omalle kieli-identiteetilleen.

Opiskelija Marianne Lukkari kartoitti Kaivo Espoossa vapaaehtoistyön merkitystä kotoutumiselle haastattelemalla ukrainalaisia pakolaisia. Toisessa työssä korostui toiminnallisuus, kun Jari Koskiniemi ja Sakari Anttila loivat tietovisan, jonka avulla vahvistettiin osallistujien yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia olohuoneessa. Kun ukrainalaiset kokivat työllisyyspalvelut monimutkaisiksi ja vaikeaselkoisiksi, Tiia Laine ja Zahra Ahmed tekivät TE-palveluista ja työnhakijan toimista ohjeen YouTubeen.

Kirjoittaja

Katja Ihamäki, valtiotieteen tohtori VTT, yhteiskuntatieteen opettaja Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja on perehtynyt muun muassa monikulttuurisuuteen ja sosiaaliturvan kehittämiseen.

Opinnäytetyöt:

Koskiniemi, Jari & Anttila, Sakari (2024). Yhteisöllisyyden luominen visailutoiminnan kautta: yhteistoimintaa Suomeen muuttaneille ukrainalaisille. Opinnäytetyö. Metropolia amk. https://www.theseus.fi/handle/10024/859643

Laine, Tiia & Ahmed, Zahra (2023). Suomeen muuttaneiden ukrainalaisten pakolaisten kotiuttamisen tuen tarpeen arviointi. Opinnäytetyö. Metropolia amk. Ilmestyy lähiaikoina.

Lukkari, Marianne (2023). Vapaaehtoistyön tekeminen osana turvapaikanhakijoiden kotoutumista: ukrainalaiset osallisina ja toimijoina. Opinnäytetyö. Metropolia amk. https://www.theseus.fi/handle/10024/791284

Lähteet

Tilapäinen suojelu Ukrainasta paenneille (2024). Sisäasianministeriö. https://intermin.fi/ukraina/tilapainen-suojelu.
Poijula, Soili (2020). Resilienssi. Muutosten kohtaamisen taito. Kirjapaja.
Rapp, C. A. & P.W. Sullivan (2014). Advances in Social Work 15 (1), 129–142.
Saleebey, D. (2013). The Strengths Perspective in Social Work Practice. 6. painos. Boston: Pierson; Healy, K. (2005). Social Work in the Context. Houndmills, Basigstoke: Palgrave, Macmillan, 2005, 95–104, 154; Keskitalo, Elsa & Vuokila-Oikkonen, Päivi (2018). Voimavaralähtöisyys sosiaalisen kuntoutuksen viitekehyksenä. Teoksessa Harri Kostilainen & Ari Nieminen (toim.) Sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmia ja mahdollisuuksia. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja, Työelämä 13, 84–96.
Rönkkö, S., & Nivala, E. (2022). Yhteinen tekeminen yhteyden rakentajana: Yhteinen kolmas sosiaalipedagogisena käsitteenä ja käytäntönä. Sosiaalipedagogiikka, 23 (1), 71–84. https://doi.org/10.30675/sa.119479
Husen, M. (2022). The common third. Artikkeli on lyhennetty käännösversio artikkelista Husen, M. 1996. Det fælles tredje – om fællesskab og værdier i det pædagogiske arbejde. Teoksessa B. Pésceli (toim.) Kultur & pædagogik. København: Hans Reitzels Forlag, 218–232. Alkuperäinen saatavissa https://michaelhusen.dk/det-faelles-tredje/. Käännös saatavissa https://michaelhusen.dk/the-common-third/ (2.5.2022). Lihme, B. (1988). Socialpædagogik for børn og unge: et debatoplæg med særlig henblik på døgninstitutionen. Holte: SocPol.
Kaivo Espoo ry. http://www.kaivoespoo.com/
Ojajärvi, A., Tuomisto, T., Olkkonen, J., & Tikkanen, S. (2020). Sitran selvityksiä 166. Suomalaiset kansalaisvaikuttajina: Kuinka edistää osallisuutta ja osallistumista 2020-luvulla? Sitra, 29. https://media.sitra.fi/2020/03/18123803/suomalaiset-kansalaisvaikuttajina.pdf

Kommentit

Ei kommentteja

Kommentoi Peruuta vastaus

Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.

Sinua saattaisi kiinnostaa myös nämä

Apu koulukiusaamiseen voi löytyä yllättävän läheltä

26.11.2025 Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Kouluissa ja oppilaitoksissa on kehitetty lukuisia keinoja kiusaamisen ehkäisemiseen ja hoitamiseen. Joissain tapauksissa keinot nivotaan osaksi koulun perusarkea, toisinaan taas kouluissa kokeillaan erilaisia projekteja. Kiusaamisen hoidon ratkaisemiseen on kuitenkin yksi hyvinkin pysyvä keino, joka tutkimusten mukaan on vaikuttava ja tehokas – vanhempien kasvatus ja tuki. Matleena Hanhisalo (1) ottaa Metropolian blogissa Uudistuva sosiaalialan osaaminen kantaakiusaamiseen puuttumisen tavoista. Hän nostaa esille vuonna 2021 esitetyn Helsingin kaupunginvaltuustoaloitteen, jossa ehdotettiin oman häirintäyhteyskanavan perustamista kaupungille.Aloitetta perusteltiin sillä, että kanava voisi olla uudenlainen yhteydenottotapa nuorille, jotkakokevat häirintää ja kiusaamista. Esiin nostettiin myös tapaukset, joissa kiusaaja voi olla koulunaikuinen. Erilaiset tavat kiusaamiseen puuttumiseksi ovat toki tärkeitä, mutta on myös hyvätarkastella, löytyykö ratkaisu uuden luomisesta vai jo jonkin olemassa olevan rakentamisesta. Koulukiusaamisen anatomia Kiusaamista määriteltäessä oleellisia tekijöitä ovat toistuvuus, tahallisuus ja vallan epätasapaino (2).Kiusaaminen vaikuttaa lapseen ja nuoreen niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisestikin. Sekoettelee kohteeksi joutuvan yksilön itsetuntoa ja pitkittyessään siitä saattaa muodostua hänellekehityksellinen riskitekijä (3). Uusin kouluterveyskysely osoittaa kiusaamisen vähentyneen ennenkoronapandemiaa, mutta lasten ja nuorten palattua kouluun kiusaamisen yleisyys on jälleen kasvanut (4). Kiusaaminen on ryhmäilmiö, johon useat toimijat osallistuvat suoraan tai epäsuoraan - hyväksymällä, sivusta katsoen tai tukemalla kiusaajaa. Kiusaamisella tavoitellaan tavallisesti valtaa, hyväksyntää ja statusta ryhmässä. Yksiselitteistä kiusaajan tai kannustajan muotokuvaa on vaikea piirtää, mutta tutkimusten mukaan tyypillisiä selittäviä tekijöitä ovat useimmiten aggressiivinen käyttäytyminen ja empatian puute (5). Moni seikka johtaa myös siihen, että yksilö joutuu ryhmässä torjutuksi tai kiusatuksi. Kollektiivinen ryhmässä ulkopuoliseksi joutumisen pelko, sen aiheuttamat ryhmämekanismit ja yksilön poikkeaminen yhteisön normeista voivat ajaa tietyn henkilön kiusaamisen kohteeksi (3). Vanhemmat lapsen hyvinvoinnin rakentajina Pohja hyvinvoinnille ja terveydelle luodaan jo lapsuus- ja nuoruusvuosina. Hyvinvoinnin perusta ontoimiva ja turvallinen perhe. Useiden tutkimusten mukaan vanhempien ominaisuudet, kutenkasvatustyyli ja vanhemman valvonta vaikuttavat koulukiusaamiskokemuksiin, niin kiusattuna olemiseenkuin kiusaajana toimimiseen (6, 7, 8). Vanhempien valvonta on perhesuhteiden ilmiö, joka tarkoittaa vanhemman tietämystä lapsensatoiminnasta, olinpaikasta ja ystävyyssuhteista. Vanhempien valvonta voi kuulostaa vanhakantaiselta jakontrolloivalta, mutta pohjimmiltaan kyse on osallistuvasta vanhemmuudesta. Tutkimusten mukaansen positiivinen vaikutus lapsen kiusattuna olemiseen ja kiusaamiseen osallistumiseen on joka tapauksessa merkittävä (9.) Vanhemman tuki koulukiusaamisen vähentämisessä Koulukiusaamiseen puuttumiseen on kehitetty monia ennaltaehkäiseviä interventioita. Merkittävä tekijä interventioiden onnistumisessa on ollut vanhempien osallistuminen interventio-ohjelmien koulutuksiin ja tapaamisiin koulun kanssa (10). On myös todettu, että vanhempiin kohdistuvilla interventio-ohjelmilla on merkittävä vaikutus kiusaamisen vähentämisessä (11.) Kasvatustieteen tohtori Päivi Hamaruksen alulle panema Selviydytään kiusaamisesta- projektion kehittänyt toimintamallin, jonka Mannerheimin Lastensuojeluliitto on ottanut käyttöön niin kasvokkainkuin valtakunnallisesti verkossa. Projektin taustalla olevat tutkimukset osoittavat, että parhaitenkiusaamisesta selviävät lapset ja nuoret, jotka puhuvat aktiivisesti kiusaamisestaan ja kertovat siitäaikuiselle (12). Tämä on tunnistettu yhdeksi tärkeimmistä kiusaamiselta suojaavista tekijöistä. Lisäksivakaat rakenteet ja positiiviset suhteet perheessä suojaavat kiusaamisen vaikutuksilta (13.) Yhteinen päämäärä - kiusaamisen vähentäminen Koulukiusaamisen ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi on monenlaisia tapoja. Siihen kehitetyt ohjelmat ja kanavat ovat suureksi avuksi. Vähintään yhtä merkityksellisiä ovat lapsen ja nuoren elämässä olevat tekijät, jotka rakentavat hänen hyvinvointiaan. Yksi keskeisimmistä on lapsen ja nuoren suhde vanhempiin. Turvallinen, osallistuva perhe suojaa, ennaltaehkäisee ja auttaa kiusattua. Siksi perheiden tukeminen ja auttaminen tässä tehtävässä on ensiarvoisen tärkeää. Parasta siis, mitä vanhempi voi lapselleen tehdä, on olla kiinnostunut, keskustella ja olla läsnä! Kirjoituksen alussa mainitsemaani Matleena Hanhisalon esille ottamaa häirintäyhteyskanavaa ei lopulta sellaisenaan perustettu. Kaupunginhallitus totesi, että ehdotettuna kanavana toimii jo Nuorten Chat-palvelu, eikä uusi yhteydenottokanava näin ollen ole tarpeen (14). On hyvä, että halutaan kokeilla mahdollisimman monenlaisia keinoja vakavan ja laajan ilmiön, koulukiusaamisen kitkemiseksi. Olisi kuitenkin tärkeää tarkastella myös kokonaiskuvaa: mitä on jo olemassa ja onko uusi tarpeen. Niin kiusaamisessa kuin muissa lapsen ja nuoren elämän haasteissa perheen merkitys on merkittävä. Siksi perhesuhteita pitäisi tukea mahdollisimman vaikuttavasti. Perhe ei toki korvaa muita avun muotoja, mutta perheen merkitys pitäisi tiedostaa, tunnustaa ja perhe pitäisi ottaa mukaan aktiiviseksi toimijaksi. Joskus vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia. Tukea ja tietoa perheille koulukiusaamiseen puuttumiseksi ja hoitamiseksi on saatavilla seuraavista lähteistä: Kiusatuille - MLL:n Uudenmaan piiri Turvaamme sinut sosiaalisessa mediassa. | Someturva Kiusaaminen – mitä vanhemmat voivat tehdä? - Mannerheimin Lastensuojeluliitto K-0 - Kiusaamiseen puuttuva työ - Aseman Lapset ry Kirjoittaja Marja Tamminen on toiminut pitkään peruskoulussa luokanopettajana (KM) sekä erityisluokanopettajana. Aiempi työtausta sosiaalialalla kriisiytyneiden perheiden parissa yhdistettynä opettajuuteen on syventänyt hänen mielenkiintoaan lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiin. Lähteet: Hanhisalo, Matleena 2023. Aika tunnistaa ilmiö ja sen pysyvä luonne! Metropolian blogi Uudistuva sosiaalialan osaaminen 24.4.2023. <https://blogit.metropolia.fi/uudistuva-sosiaalialan-osaaminen/2023/04/24/aika-tunnistaa-ilmio-ja- sen-pysyva-luonne/> Pöyhönen, Virpi 2021. Noidankehästä pois. Voiko koulukiusaamisen kierteen katkaista. Helsinki: Tammi Skarp, Suvi 2023. Kiusaamisen kaikuja. Kerronnallinen pitkittäistutkimus elämästä koulukiusaamiskokemuksen jälkeen. Tampereen yliopiston väitöskirjat 778. <https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2847-4> Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Kouluterveyskyselyn tulokset. Päivitetty 28.2.2025 <https//thl.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kouluterveyskysely/kouluterveyskyselyn -tulokset> Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017. Kiusaamisen vastaisen työn lähtökohdat perusopetuksessa, toisella asteella ja varhaiskasvatuksessa. Väliraportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:12. Helsinki. <https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79773/okm12.pdf?sequence=1> Perren, Sonja & Hornung, Rainer 2005. Bullying and delinquency in adolescence: Victim’s and perpetrator’s family and peer relations. Swiss Journal of Psychology 64(1) 51-64. <https://psycnet.apa.org/doi/10.1024/1421-0185.64.1.51> Georgiou, Stelios N. 2008. Bullying and victimization at school: The role of mothers. British Journal of Educational Psychology 2008: 7:109–125. <https://doi.org/10.1348/000709907x204363> Georgiou, Stelios N. & Fanti, Kostas A. 2010. A transactional model of bullying and victimization. Social Psychology of Education 2010:13. 295-311. <https://link.springer.com/article/10.1007/s11218-010-9116-0#citeas> Ketonen, Riikka-Mari & Joronen, Katja 2014. Alakoululaisen kokemukset koulukiusaamisesta ja vanhemman valvonta. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 2014:51. 47–58. <https://journal.fi/sla/article/view/41367/10563?acceptCookies=1> Van Niejenhuis, Coby & Huitsing, Gijs & Veenstra, Rene 2020. Working with parents to counteract bullying: A randomized controlled trial of an intervention to improve parent-school co-operation. Scandinavian Journal of Psychology 61(1). 117-131. <https://doi.org/10.1111/sjop.12522> Niska, Eira 2024. Vanhempien narratiivi koulukiusaamisesta ja siihen puuttumisesta. Helsingin yliopisto. E-Erika 1. <https://journals.helsinki.fi/e-erika/article/view/2295/1949> Smith, Peter K & Talamelli, Lorenzo & Cowie, Helen & Naylor, Paul & Chauhan, Preeti 2004. Profiles of non-victims escaped victims. British Journal of Educational Psychology 74(4). 565-581. <https://doi.org/10.1348/0007099042376427> Saksola, Jenny & Vaskinen, Sanni 2022. Selviydytään kiusaamisesta -projekti 2020–2022. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Järvi-Suomen piiri. <https://jarvi-suomenpiiri.mll.fi/materiaaleja/ammattilaisille/> Helsingin kaupunki 2021. Valtuustoaloite, häirintäyhteyskanava nuorille. Kaupunginhallitus 8.11.2021 §823. <https://paatokset.hel.fi/fi/asia/hel-2021-005579>

Huippu-urheilu sosionomin työkenttänä

12.2.2025 Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Huippu-urheilijoiden henkinen hyvinvointi on noussut viime aikoina useasti esiin. Keskustelua ovat herättäneet urheilijoiden kohtelu niin vuoden 2024 Pariisin olympialaisissa kuin naisten jalkapallon pääsarjassakin. Miten sosionomi voisi tukea huippu-urheilijaa? Mitä annettavaa sosiaalialan ammattilaisella voisi olla huippu-urheilun kentällä? Kesän 2024 olympialaisten jälkeen neljä nimettömänä pysyttelevää suomalaista olympiaurheilijaa julkaisi avoimen kirjeen (HS.fi), jossa he kritisoivat Suomen olympiajoukkueen johtoa ja huippu-urheilujärjestelmää. Kirje herätti laajaa keskustelua mediassa ja nosti esiin muidenkin urheilijoiden kokemuksia siitä, miten urheilijan työtä ei arvosteta. Urheilijat kuvailivat tuntevansa itsensä yksinäisiksi ja osattomiksi sekä kaipaavansa enemmän tukea. Suomessa eri urheilulajeja tuetaan eri tavoin. Urheilijan mahdollisuus päästä lajinsa huipulle vaihtelee sen mukaan, millaisen lajiliiton tai urheiluorganisaation alla urheilija toimii. Tarkastelin opinnäytetyössäni (Theseus.fi) sitä, miten Kansallisessa Liigassa, naisten korkeimmalla sarjatasolla Suomessa, otetaan huomioon urheilijoiden erilaiset tuen tarpeet ja minkälaisia tukitarpeita urheilijoilla olisi. Erityisesti minua kiinnosti se, mitä annettavaa sosionomilla voisi olla huippu-urheilun kentällä. Kansallisessa Liigassa huolta herättää seurojen mahdollisuus toteuttaa ammattimaista toimintaa. Mediahuomiota sai tapaus, jossa kävi ilmi, että Åland United on kauden aikana harjoitellut jopa neljä viikkoa ilman valmentajaa, ja vierasottelumatkoillaan pelaajat olivat joutuneet nukkumaan bussissa tai esimerkiksi valmentajan junailemassa yöpaikassa ”sohvatyynyillä”. Keskustelua on herättänyt myös Kansallisen Liigan lisenssikriteerien taso, erityisesti kenttien kunto ja turvallisuus sekä seurojen kyky ylläpitää ammattimaista toimintaa. Millaiselle urheilumenestykselle luomme edellytyksiä? Urheilijoiden kirje nosti esiin suomalaisen huippu-urheilun rakenteellisia ongelmia, jotka vaikeuttavat urheilijoiden mahdollisuuksia menestyä. Tämä herättää kysymyksen siitä, ovatko urheilijalta vaadittava menestys ja hänelle annettavat mahdollisuudet tasapainossa. Yksi keskeisimmistä haasteista on saada urheiluorganisaatiot ymmärtämään, että urheilijat ovat haavoittuva ihmisryhmä, joka tarvitsee myös sosiaalialan ammattilaisten tukea. Olympiaurheilijoiden avoimessa kirjeessä nostetaan esiin, että suomalaisen huippu-urheilun suurin ongelma on, että toimintaa toteutetaan vanhojen, toimimattomien mallien ja kaavojen mukaisesti. Samalla odotetaan, että tulokset paranevat ja menestystä tulee. Urheilijat tietävät, että urheilu-ura vaatii uhrauksia. He ovat myös valmiita niitä tekemään, mutta odottavat vastavuoroisuutta organisaatioilta. Tämän päivän urheilijat tietävät, että tuen tarpeet ovat kasvaneet, sillä huippu-urheilu on kehittynyt. Urheilijat eivät enää ole valmiita olemaan vain kritiikin kohteita, vaan vaativat oikeutta. Miten kankeaa järjestelmää ja johtoporrasta notkistetaan niin, että se mahdollistaa paremmat edellytykset menestymiselle? Lääketieteellinen malli tukee fyysistä terveyttä Urheiluorganisaatioissa on perinteisesti keskitytty hoitamaan urheilijoita lääketieteellisen mallin mukaisesti, jolloin painopiste on ollut fyysisen terveyden ja hyvinvoinnin tukemisessa. Viime vuosina maailmalla on kuitenkin alettu lähestyä urheilijaa kokonaisvaltaisemmin: fyysisen terveyden lisäksi tuetaan myös henkistä, emotionaalista ja sosiaalista hyvinvointia (1, s. 1212). Urheilijat nähdään nykyään entistä paremmin psykofyysissosiaalisina kokonaisuuksina. Kokonaisvaltaisen tuen antaminen vaatii moniammatillista tiimiä, joka pystyy vastaamaan urheilijoiden moninaisiin tarpeisiin. Suomalaista urheilujärjestelmää ei tarvitse välttämättä räjäyttää ja keksiä uudelleen. Kyse on ennemminkin siitä, että toiminnan keskiöön nostetaan urheilija ja edellytysten luominen menestymiselle. Yksi tapa pohtia urheilijan tukemista on selvittää, mitä muualla tehdään onnistuneesti. Esimerkiksi Yhdysvalloissa urheilijoiden parissa tehtävä sosiaalityö on kasvava trendi, ja sen pohjalta on syntynyt uusi sosiaalityön suuntaus, joka tunnetaan urheilun sosiaalityönä. Vuonna 2015 perustettu The National Alliance of Social Workers in Sport (aswis.org) on toistaiseksi ainoa kansainvälinen toimija maailmassa, joka hyödyntää sosiaalialan ammattilaisten ainutlaatuista osaamista, arvoja ja etiikkaa, sekä vastaa samalla urheilijoiden ja urheiluyhteisön ammattilaisten tarpeisiin. Sosiaalityötä urheilijoiden hyvinvoinnin ehdoilla Tutkin opinnäytetyössäni jalkapallon naisten pääsarjan urheilijoiden tuen tarpeita ja näkemyksiä siitä, hyötyisivätkö he urheilijoiden tukemiseen erikoistuneen sosionomin ammattitaidosta. Haastattelin sarjassa vuosina 2019–2023 pelanneita urheilijoita (n=4). Haastatteluista kävi ilmi, että sosiaalialan ammattilaisten tukea kaivataan. Haastattelemani urheilijat nostivat esiin uran aikaisen ja sen jälkeisen tuen puutteen. Tuen tarpeet vaihtelivat urheilijan kokemuksen ja elämäntilanteen mukaan, mutta tarve tuelle nähtiin silloinkin, kun urheilijalla vaikutti menevän yleisesti ottaen hyvin. Haastateltavien kokemukset osoittavat, että urheilijan elämä on hyvin kuormittavaa, sillä urheilun ammattimaisuus ei useinkaan vastaa siitä saatavaa taloudellista korvausta. Lisäksi urheilijat altistuvat valtaville paineille, joita luovat niin yleisö kuin urheilijat itse. Moni urheilija on viime vuosina kertonut mielenterveyden haasteistaan ja uupumuksestaan. Myös loukkaantumiset voivat aiheuttaa fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia sekä tunteen siitä, ettei olekaan osa joukkuetta. ”Urheilijana oleminen on haastava työ, ja työn tunnistaminen yhteiskunnassa on vasta alkamassa.” Urheilijat kertovat, että kokevat painetta suoriutua korkealla tasolla monella eri elämän osa-alueella. Urheilijan identiteetti kietoutuu vahvasti suorituksiin, ja uran päättyminen voi olla vaikea prosessi, erityisesti jos syynä on loukkaantuminen, mutta myös silloin, kun uran päättyminen tapahtuu omasta tahdosta. On selvää, että urheilijalla on oltava vahva urheilijaidentiteetti, mutta liian vahva identiteetti voi johtaa muiden elämänalueiden laiminlyöntiin. Paine menestyä ja liiallinen samaistuminen urheilijan rooliin voi altistaa masennukselle ja ahdistukselle. Urheilijat voivat altistua myös taloudelliselle hyväksikäytölle, ja heidän hyvinvointinsa voi jäädä toissijaiseksi kaupallisten intressien rinnalla. Urheilijana oleminen on haastava työ, ja työn tunnistaminen yhteiskunnassa on vasta alkamassa. Sosiaalialan ammattilainen voi auttaa urheilijaa löytämään tasapainon Haastateltavat kaipasivat seuroihin sosiaalialan ammattilaista, jonka kanssa voisi käydä läpi elämäntilannetta, tavoitteita ja suunnitelmia. Sosiaalialan ammattilainen voisi auttaa tasapainottamaan arkea työn ja urheilun välillä, olisi tietoinen arjen kuormittavuudesta, ymmärtäisi urheilijan erityisyyttä ja pystyisi ohjaamaan häntä arjen hallinnassa. Haastateltavat kokivat, että ovat voineet olla joukkueessa oma itsensä ja ovat kuuluneet joukkueeseen. Joukkuehenki onkin tärkeä tekijä viihtymiselle ja osallisuuden tunteelle. Joukkuehenki vaikuttaa myös siihen, että on valmis taistelemaan joukkueensa puolesta. Osa Pariisin olympiajoukkueen jäsenistä koki joukkuehengen huonoksi. Kannustamiselle ja toisten tukemiselle ei ollut luotu mahdollisuuksia, sillä joukkueen jäseniä oli lähetetty oman suorituksen jälkeen lyhyellä aikataululla pois kisoista. Olennaista hyvässä joukkuehengessä on, että jokainen tuntee itsensä merkitykselliseksi. Merkityksellisyys ei ole asia, joka tulee ansaita menestyksellään, vaan sen toteutumisessa jokaisella joukkueessa olevalla on oma aktiivinen roolinsa. ”Valmentaja ei ole neutraali konfliktien selvittäjä, siksi joukkueen ristiriitatilanteisiin tarvittaisiin ulkopuolisen asiantuntijan apua.” Haastateltavat kertoivat, että joukkueissa käytiin läpi kriisejä ja konfliktitilanteita, mikä on normaalia. Vastuu tilanteiden selvittämisestä valahti kuitenkin usein johtavien pelaajien tai kapteeniston vastuulle. Tilanteisiin olisi toivottu ulkopuolista apua, kuten sosiaalialan ammattilaista. Henkilöä, joka olisi neutraali ja pystyisi ottamaan eri osapuolet huomioon. Sosiaalialan ammattilainen voisi luoda tilaa konfliktien selvittämiselle sekä antaa ohjausta ja tukea eri osapuolille. Valmentajan rooli konfliktien selvittämisessä nähtiin ongelmallisena, sillä asemansa vuoksi hän ei voi täysin neutraalisti arvioida tilannetta. Ulkopuolinen apu nähtiin erityisen merkityksellisenä juuri konfliktitilanteissa, jolloin osapuolet voivat olla yhdenvertaisessa asemassa. Urheilu-uran lopettaminen aiheutti haastateltavilla monenlaisia tunteita kuten ahdistusta, pelkoa ja haikeutta. Vaikka urasiirtymä on usein henkilökohtainen prosessi, urheilijat kokivat kaipaavansa seuralta tukea ja neuvontaan. Tukea olisi kaivattu jo ennen uran päättymistä, uran päättymisvaiheessa ja vielä päättymisen jälkeen. Erityisesti urheilijat olisivat tarvinneet tukea uran jälkeisen elämän suunnitteluun ja uuteen elämään sopeutumiseen. Uran loppuminen koetaan suurena ja mullistavana elämänmuutoksena, jonka aikana muuttuu sosiaalinen ympäristö, arjen rytmi, tunne merkityksellisyydestä ja siirrytään mahdollisesti myös aikaan, jolloin koetaan, ettei sillä, mitä seuralleen antoi, ole mitään merkitystä. Navigointi elämän ja urheilun aallokoissa: sosionomi antaisi urheilijalle monipuolista tukea Urheilijat kaipaavat monipuolista tukea, joka auttaisi heitä navigoimaan sekä urheilu-uran että henkilökohtaisen elämän aallokoissa. Organisaatioiden olisi tärkeää tunnistaa urheilijoiden tarpeet paremmin ja tarjota rakenteita, jotka tukevat urheilijoiden kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tulevaisuuden päätökset ja strategiat tulisi luoda niin, että ne palvelevat urheilijan kehittymistä, menestystä, mutta myös kasvua ihmisenä.Urheilijat kohtaavat urallaan henkisiä ja fyysisiä paineita, uran jälkeisen elämän epävarmuutta sekä loukkaantumisten aiheuttamia kriisejä. Näiden tilanteiden hallinnassa sosionomit voivat tarjota urheilijalle kriisiapua sekä monipuolista sosiaalista ja emotionaalista tukea. Tuki auttaisi urheilijoita löytämään tasapainon urheilun ja muun elämän välillä sekä edistäisi heidän hyvinvointiaan ja tekisi urheilu-urasta kestävämmin hallittavan kokonaisuuden (2). Sosiaalialan ammattilaiset voivat myös toimia sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja hyvinvoinnin edistäjinä urheilumaailmassa. Urheilijoiden haavoittuvuuden huomioiminen ja heidän oikeuksiensa puolustaminen ovat keskeisiä tehtäviä. Sosionomit voivat puuttua sosiaaliseen eriarvoisuuteen ja lisätä yhdenvertaisuutta sekä osallisuutta ja näin vahvistaa urheilijoiden mahdollisuuksia menestyä niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin (2). Urasiirtymien ja identiteettikriisien hallinnassa sosionomit voivat auttaa urheilijoita suunnittelemaan elämäänsä uran jälkeen. Siirtymä urheilu-urasta muuhun elämään on usein elämää mullistava tapahtuma, joka voi aiheuttaa ahdistusta ja epävarmuutta. Sosionomilla on mahdollisuus tarjota uraneuvontaa, auttaa koulutukseen tai työnhakuun liittyvissä kysymyksissä sekä tarjota emotionaalista tukea, auttaen urheilijoita rakentamaan uutta identiteettiään ja löytämään paikkansa uran jälkeisessä elämässä (2). Lisäksi sosionomien on tärkeää ymmärtää urheilun kulttuuri ja osata toimia siinä tehokkaasti. He voivat tehdä yhteistyötä valmennushenkilöstön kanssa, auttaa valmentajia kohtaamaan urheilijoitaan, viestiä urheilijoiden vireystilasta sekä järjestää yhteisöllisyyttä edistävää toimintaa. Sosionomin tarjoama tuki voi auttaa urheilijoita kehittämään ajanhallinta- ja stressinhallintataitoja, jotka tukevat heidän tasapainoaan ja hyvinvointiaan niin urheilun kuin muun elämän vaatimusten keskellä (2). Kirjoittaja Essi Sainio. Kirjoittaja on valmistunut sosionomiksi Metropolia Ammattikorkeakoulusta joulukuussa 2024 ja on entinen jalkapalloilija. Sainio edusti muun muassa Helsingin Jalkapalloklubia (HJK), saksalaista 1. FFC Turbine Potsdamia sekä Ruotsin AIK:ta. Hän teki historiaa voittamalla ensimmäisenä suomalaisena naisten Bundesliigan mestaruuden vuonna 2009 Turbine Potsdamin riveissä. Mittavan pelaajauransa aikana hän kohtasi vakavia loukkaantumisia ja mielenterveyden haasteita, jotka pakottivat hänet pois pelikentiltä useiksi vuosiksi. Koettelemuksista huolimatta hän osoitti valtavaa tahdonvoimaa, palasi huipulle ja edusti Suomea vuoden 2022 EM-kisoissa. Nykyään Sainio toimii jalkapalloasiantuntijana Yleisradiossa ja on mukana muun muassa Pohjois-Haagan yhteiskoulun tyttöjen jalkapallovalmennuksessa. Teksti perustuu hänen opinnäytetyöhönsä Huippu-urheilu sosionomin työkenttänä. Lähteet Beasley, Lauren & Newman, Tarkington J. & Hardin, Robin 2021. Applying Social Work Values to Practice in Sport: Perspectives of Licensed Social Workers Employed in Collegiate Athletics. https://journals.iupui.edu/index.php/advancesinsocialwork/article/view/25311/24198 Sainio, Essi 2024. Huippu-urheilu sosionomin työkenttänä. Sosiaalialan opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024093025814

Kouluvalmentaja loistaa kouluyhteisön majakkana

21.1.2025 Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Maailmassa tapahtuvat muutokset heijastuvat myös kouluihin. Yhteiskunnan ja yksilöiden haasteet näkyvät koulussa, jossa on huomattu oppilaiden tarvitsevan yhä moninaisempaa tukea. Parhaimmillaan koulu luo oppilaalle myönteisen ja luottamuksellisen ilmapiirin. Oppilaitos toimii innostuksen lähteenä ja vahvistaa osallisuutta. Koulun tavoitteena on turvallinen oppimisympäristö, jossa oppilaat voivat hyvin. Eettisesti kestävä yhteisöllisyys tarkoittaa, että oppilaalla on turvallinen olo ja hän kokee osallisuutta. (1) Psykologisen turvallisuuden vaikutus oppimiseen on merkittävä, sillä ilman turvallisuuden tunnetta on vaikeaa oppia. Psykologisen turvallisuuden vahvistaminen tukee luovaa ajattelua, innovaatioiden tuottamista ja riskien ottamista. Sen on todettu edistävän oppimista, kun ideoita, ajatuksia ja huolia uskalletaan tuoda esiin ja virheistä kerrotaan. (2) Piirros: Eeva Louhio Psykologista turvallisuutta vahvistetaan yhtäaikaisesti yhteisön toimivuudella sekä vuorovaikutuksen sujuvuudella. Vahvat rakenteet tarkoittavat sääntöjen, käytäntöjen sekä työn ja vastuunjaon yhteisesti sovittua ja hyväksyttyä toimintamallia. Sujuva vuorovaikutus perustuu avoimuuden, keskinäisen kunnioituksen ja kaikkien huomioimiseen arjessa. Lisäksi tarvitaan tilaa sekä luottamusta ja ponnisteluja yhteisöllisyyden luomiseen ja ylläpitoon. (3) Luottamus liittyy vahvasti psykologiseen turvallisuuteen. Oppilaan kyky ja halu luottaa ilmenevät silloin, kun hän rohkeasti asettuu alttiiksi tilanteille, joissa on epävarmuutta ja riskiä. Luokassa, jossa oppilaat luottavat toisiinsa ja opettajaan, ihminen uskoo toisen hyviin aikomuksiin ja positiiviseen toimintaan itseä kohtaan. (4) Luottamuksella on suuri vaikutus siihen, miten kommunikoidaan, tehdään yhteistyötä ja sitoudutaan toimimaan. Kun suhteessa on edes pieni määrä luottamusta, kommunikointi lisää sitä ja luottamuksen kasvaessa vahvistuu myös halukkuus tehdä yhteistyötä. (5) Kouluvalmentaja luo turvallista koulua Kouluvalmentaja luo koulussa turvallista ilmapiiriä, hän on tavoitettavissa mieltä askarruttavissa tilanteissa niin väli- kuin oppitunneillakin. Kouluvalmentaja ei opeta tai arvioi, vaan keskittyy kohtaamaan oppilaat ja tukee hänen ja kouluyhteisön hyvinvointia. (6) Kouluvalmentajalla on enemmän mahdollisuuksia perehtyä oppilaan tilanteeseen, koska hän on koulussa tuttu aikuinen, johon oppilaan on helppo ottaa yhteyttä. Myös opettajat tai huoltajat sekä kouluvalmentaja voivat keskustella yhdessä tilanteesta, jonka jälkeen valmentaja aloittaa yhteistyön oppilaan kanssa. Jos oppilasta huolettaa ryhmätyöskentely, hän saattaa esimerkiksi aluksi hakea koululta tehtäviä ja myöhemmin liittyä pikkuhiljaa opiskeluun luokassa. Kouluvalmentaja osallistuu monialaiseen oppilashuoltoryhmän toimintaan. Se koetaan tärkeäksi, jotta voidaan yhdessä pohtia tavoitteita ja toimia oppilasta tukien. Kouluvalmentajan työ on monipuolista. Joskus opettaja toivoo oppilaiden ryhmäyttämistä, jotta kaikki saadaan mukaan toimintaan. Toisinaan huolettaa oppilaan poissaolot, kiusaaminen tai yleinen häiriköinti. Kouluvalmentaja voi myös siirtyä oppilaitoksen ulkopuolelle, jos oppilasryhmä on aiheuttanut huolta, esimerkiksi kirjastossa. Usein kouluvalmentaja vahvistaa oppilaiden taitoja koulussa. Hän voi yhdessä oppilaiden kanssa pitää aamunavauksen, jossa käsitellään tunnetaitoja ja niiden merkitystä hyvinvointiin. Yhteistyössä nuorisotoimen kanssa kouluvalmentaja voi saattaa oppilaita koulusta nuorisotalolle. Oppilaat voivat tulla kouluvalmentajan luo juttelemaan, lepäämään tai tuunaamaan vaatteitaan. Työskentely on monimuotoista ja jokaiselle oppilaalle löytyy sopiva tapa toimia. Kirjoittaja Katja Ihamäki, valtiotieteen tohtori VTT, yhteiskuntatieteen opettaja Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja on perehtynyt muun muassa monikulttuurisuuteen ja sosiaaliturvan kehittämiseen. Breaking Barriers-hanke Blogikirjoitus pohjautuu Metropolia Ammattikorkeakoulun Breaking Barriers -hankkeeseen (2023-2024), jossa kehitettiin inklusiivista koulua virolaisten ja latvialaisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Hankkeen rahoitti Interreg Central Baltic -ohjelma. Hankkeessa julkaistiin suomenkielinen kirja: Ihamäki & Nuutinen 2024 (toim.) Inkluusio ja turvallisuutta vahvistava yläkoulu. Kirjassa kerrotaan Haagan ja Vesalan peruskoulusta, yksintulleiden maahanmuuttajien toiveista koulussa sekä kouluvalmentajan työstä. Teoksen tietoperusta koostuu turvallisesta ja osallistavasta koulusta moninaisine harjoituksineen ja linkeistä, joita voi eri-ikäisten oppilaiden kanssa työskentelyssä soveltaa. Julkaisun pysyvä osoite onhttps://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-429-6 Lähteet Piirrokset Eeva Louhio. Majakka Pixapay. Kalliokoski, Taina 2020. Yhteisöllisyyden rajat yhteistoiminnan ja ihmisen perushyvien näkökulmasta. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6077-5 Edmondson 1999, 350–383; Edmondson, Higgins, Singer & Weiner 2016, 65–83; Harvey 2019, 1726–1751. Edmondson, Amy 1999. Psychological Safety and Learning Behavior in Work Teams. Administrative science quarterly 44 (2), 350–383. Edmondson, Amy & Higgins, Monica & Singer, Sara & Weiner, Jennie 2016. Understanding Psychological Safety in Health Care and Education Organizations: A Comparative Perspective, Research in Human Development 13 (1), 65–83. Harvey, Jean-François & Johnson, Kevin & Edmondson, Amy 2019 From orientation to behavior: The interplay between learning orientation, openmindedness, and psychological safety in team learning. Human Relations 72 (11) 1726–1751. Raatikainen & Otonkorpi-Lehtoranta 2023, 268. Raatikainen, Eija & Otonkorpi-Lehtoranta, Katri 2023. Psykologista turvallisuutta tukeva työkulttuuri Esteet ja edellytykset opetus- ja sosiaalialalla. Aikuiskasvatus 4, 257–270. https://journal.fi/aikuiskasvatus/article/view/130393/89962 Blomqvist 2023, 6–9; Edmondson 1999; Otala 2018, 66–73. Blomqvist, Kirsimarja 2023. Työyhteisön pieni kirja luottamuksesta. TYÖ2030- julkaisuja. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-391-088-1 Edmondson, Amy 1999. Psychological Safety and Learning Behavior in Work Teams. Administrative science quarterly 44 (2), 350–383. Otala, Leenamaija 2018. Ketterä oppiminen – keino menestyä jatkuvassa muutoksessa. Helsinki: Kauppakamari. Blomqvist, Kirsimarja 2023. Työyhteisön pieni kirja luottamuksesta. TYÖ2030- julkaisuja. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-391-088-1 Katja Ihamäki, Eija Raatikainen, Alpo Kivijärvi ja Maria Rouvali Kouluvalmentaja välituntien magneettina. Teoksessa Inkluusio ja turvallisuutta vahvistava yläkoulu. Metropolia amk. 19–24. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/853365/2024%20Taito%20138%20Inkluusio%20ja%20turvallisuutta%20vahvistava%20yl%c3%a4koulu.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Sinua kiinnostavia artikkeleita muista blogeista

Panostamalla omaishoitajan mielen hyvinvointiin saadaan tuplahyöty

18.8.2022 Rehablogi

Mielen hyvinvointi on oleellinen osa terveyttä ja auttaa selviytymään arjen perushaasteista. Sitä tarvitaan varsinkin jaksamista koettelevissa elämäntilanteissa. Mielen hyvinvointia ovat laajemmilla väestöryhmillä koetelleet globaalisti pandemia, sodat sekä ilmastokriisi (WHO 2022). Omaishoitajat ovat psyykkisesti erityisen haavoittuva ihmisryhmä. Uusia säveliä etsimässä -hankkeessa (2021–2023) kokeillaan ja tutkitaan kehittäjäkumppaneiden kanssa tapoja edistää sekä kuntouttaa omaishoitajien psyykkistä toimintakykyä. Helsinkiin ja Vantaalle muodostettuihin musiikkitoimintaan painottuviin omaishoitoperheryhmiin (Tawast 2022) omaishoitajat pääsevät helpommin kuin vain itselleen suunnattuun toimintaan. Omaishoitajiin panostamisesta tuplahyöty Psyykkisesti erityisen haavoittuvien elämänlaatu kärsi ja yksinäisyyden kokemus lisääntyi eniten pandemian aikana (Siltanen 2021). Moni omaishoitaja sinnittelee arjessaan muutenkin jaksamisensa rajoilla ja pandemiarajoitusten vuoksi omaishoitajien lomapäiviä ja vertaisryhmätoimintoja peruuntui. Omaishoitajan hyvinvoinnin vahvistaminen heijastuu myös omaishoidettavan hyvinvointiin – panostuksella saadaan tuplahyöty. Tämä on sekä inhimillisistä että taloudellisista näkökulmista yhä merkityksellisempää, kun omaishoidettavien määrä on kasvanut yli 10 000:lla eli jopa 20 % kymmenessä vuodessa (Omaishoitajaliitto 2022) ja tavoitellaan sitä, että edelleen yhä harvempi päätyisi laitoshoitoon. Näistä lähtökohdista on oltu yhtä mieltä omaishoitoperheille suunnatun toiminnan kehittämisessä mukana olevien omaishoitojärjestöjen ja kaupunkien kanssa. Omaishoitajat osaavat arvostaa mielen hyvinvointia. He ymmärtävät kokemuksen kautta, kuinka sitä tarvitaan elämänkriiseissä ja päivittäin haastavassa arjessa. Esimerkiksi autististen henkilöiden omaiset pitävät mielenterveyden häiriöiden hoitoa ja ongelmien ennaltaehkäisyä tärkeimpänä tutkimuksen rahoituskohteena (Cusack 2018). Mielen hyvinvointia arvostaa enemmän, kun on kokenut omaa tai läheisen sairastamista sekä omaishoidettavan etenevää pitkäaikaista toimintakyvyn heikkenemistä ja siihen usein kytkeytyvää psyykkistä pahoinvointia. [caption id="attachment_3160" align="alignnone" width="620"] Kuva: Pixabay[/caption] Omaishoitajan mielen hyvinvointi Mielen hyvinvointia kuvaillaan yleisesti (WHO 2022) sanoilla ”onnellisuus”, ”tasapainoinen elämä”, ”elämänhallinta” ja ”psyykkinen hyvinvointi”. Omaishoitoperheiden toiminnan kehittämisessä on noussut esiin myös omaishoitajan arjesta kieliviä oivalluksia mielen hyvinvoinnista. Kun omaishoitaja kuvaa mielen hyvinvointiaan sanoilla ”paremmat kaudet”, ”oma aika” sekä ”lepo ja palautuminen”, välittyy syvällisempi ymmärrys siitä, kuinka psyykkinen hyvinvointi voi kulua ja toisaalta elpyessä uusiutua suojatekijöiden ja voimavarojen avulla. Omaishoitajan hahmottaessa mielen hyvinvoinnin ”henkisenä kasvuna”, kuuluu ilmauksesta omakohtainen kokemus haasteista selviytymisestä sekä sen myötä vahvistuvasta resilienssistä eli selviytymiskyvystä ja ongelmat selättävästä sinnikkyydestä. Uusiutuvan resurssin, suojatekijöiden, voimavarojen ja resilienssin näkökulmat vastaavat modernia ja positiivista mielenterveyskäsitystä (Mieli ry 2022a): mielen hyvinvointi on paljon enemmän kuin psyykkisen häiriön puuttuminen. Omaishoitajille suunnatut julkaisut, kuten Oma ja Lähellä, ovat täynnä henkisen kasvun tarinoita sopeutumisesta erityislapsen, muistisairaan, vakavasti vammautuneen tai pitkäaikaissairaan omaishoitajuuteen. Mieli ry:n (2022b) selvityksessä joka toinen suomalainen raportoi omassa elämässään tai lähipiirissään psyykkistä kuormitusta ja oireilua viimeisimmän vuoden aikana. Omaishoitajilla on keskimääräistä enemmän psyykkisten häiriöiden riskitekijöitä, kuten stressiä, univajetta ja eristyneisyyden kokemusta. Mielenterveyden edistämisen sekä varhaisen häiriöihin puuttumisen tulisi olla kansanterveystyön keskiössä. Sillä voitaisiin vähentää mielenterveystyön kustannuksia viisinkertaisesti nykyiseen nähden. (Wahlbeck 2017.) Tutkitusti tehokkaita käytäntöjä mielen hyvinvoinnin edistämiseen tunnetaan paljon (Laajasalo & Pirkola 2012). Arjen stressiä lievittävät oivallukset, kuten liikunnan lisääminen, voivat vahvistaa mielen hyvinvointia riskitekijöistä huolimatta (Leppämäki 2017). Mielen hyvinvointi vahvistuu vertaistuella ja ammattiavulla Omaishoitoperheiden ryhmäkeskusteluissa on huomattu, että omaishoitajan mielen hyvinvointiin voi vaikuttaa monilla omaishoitajan jaksamista tukevilla ja psyykkistä kuormaa lievittävillä tavoilla. Omaishoitaja ottaa matalammalla kynnyksellä käyttöön idean vaikkapa musiikin hyödyntämisestä aamu- tai liikuntatoimien tahdittamiseen toiselta samassa tilanteessa olevalta kuin asiantuntijalta. On innostavaa kuulla vertaiselta, kuinka hän voi itse paremmin omaishoitoarjen sujuvoituessa. Ryhmätoiminta on vaikuttavaa tarjotessaan paitsi vertaistukea, myös mieltä virkistäviä kokemuksia: kun muistisairas omaishoitajineen kokeilee ”ullakkojumppaa” Rautavaaran Isoisän olkihatun tahtiin tai kun vammainen lapsi omaishoitajineen aktivoituu ottamaan kontaktia toisiin ryhmäläisiin ja syntyy yhteinen kikatushetki. Monialaista asiantuntijatiimiä kuitenkin tarvitaan kuntouttavan omaishoitoperheiden toiminnan suunnitteluun, ohjaamiseen ja toiminnan vaikuttavuuden arviointiin. Tarpeen mukaan ammattilaiset myös tunnistavat yksilöllisen lisätuen tarpeen ja ottavat sen huomioon: aistierityispiirteiselle lapselle tarjotaan asentotuntoaistia stimuloiva, keskittymistä tukeva istuintyyny, alakuloinen omaishoitaja saa tietoa matalan kynnyksen mielenterveyspalveluista (Mieppi 2022) ja rytmeillä motivoituvan osallistujan omaiselle vinkataan rytmipelillisestä etämusiikkitoiminnasta. [caption id="attachment_3161" align="alignnone" width="620"] Kuva: Pixabay[/caption] Mielen hyvinvointia positiivisen kautta Omaishoitoperheiden toiminnassa lähestytään mielenterveyden teemoja salutogeenisesti eli mielen hyvinvoinnin tekijöitä tarkastellen (Billins & Hashem 2010), ei ongelmiin keskittyen. Aikaa käytetään esimerkiksi sen jakamiseen, mikä omaishoitajan arjessa toimii ja mistä myös omaishoidettava saa voimavaroja sekä mielen hyvinvointia. Kun muistellaan viikon parhaita hetkiä kertoen tai piirtäen, irrottaudutaan murehtimisesta. Parhaimmillaan saadaan muilta vertaistukea ja vinkkejä siihen, kuinka yksinkertaisin keinoin hyviä hetkiä voikaan luoda. Tasapainon saavuttaminen vaikeassa tilanteessa vaatii mielen hyvinvoinnin taitoja. Näitä on vahvistettu pohtimalla omaishoitoperheiden kanssa, mikä musiikki palauttaa parhaiten stressistä, miten voi motivoida itseään uuden oppimiseen, miten omaishoitajat ovat kääntäneet mokiaan huumoriksi ja miten he rauhoittuvat ollessaan ylikierroksilla. Omaishoitajat – ja usein myös omaishoidettavat – ovat tehneet omaishoitoperheiden toiminnassa mielen hyvinvointia aktivoivia kotitehtäviä ryhmäkertojen väleillä, mikä on omiaan vahvistamaan toiminnan kuntoutuksellista vaikuttavuutta. Vaikuttavuuteen liittyvässä tutkimuksessa yhtenä menetelmänä hyödynnetään positiivisen mielenterveyden SWEMWBS-mittaria (Pasanen ym. 2021), jonka suomalainen normiaineisto on vastikään julkaistu. Kirjoittaja Eeva Tawast on psykologi ja psykologian lehtori. Uusia säveliä etsimässä -hankkeen (2021–2023) asiantuntijana hän keskittyy omaishoitajien mielen hyvinvoinnin tukemiseen ja omaishoitoperheiden voimavarojen vahvistamiseen. Lähteet Billings, Jenny & Hashem, Ferhana 2010. Salutogenesis and the promotion of positive mental health in older people. Kirjallisuuskatsaus EU:n teemakongressiin Mental Health and Well-being in Older People – Making it Happen. Cusack, James 2018. Your Questions: shaping future autism research. Esitys AutVave -tapahtumassa 5.10.2018. (Lue lisää tutkimuksesta: https://www.autistica.org.uk) Laajasalo, Taina & Pirkola, Sami 2012. Ennen kuin on liian myöhäistä. Ehkäisevän mielenterveystyön toimivia käytäntöjä palvelujärjestelmän kehittäjille. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Leppämäki, Sami 2017. Liikunta ja masennus. Teoksessa Kampman, Olli ym. (toim.) 2017. Masennus. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. Mieli ry 2022a. Mitä mielenterveys on? Mieli ry 2022b. Suomalaisten hyvinvointia uhkaava kuormitus kasvoi. Uutinen 1.4.2022. Mieppi 2022. Omaishoitajaliitto 2022. Pasanen, Tytti, Tamminen, Nina, Martelin, Tuija & Solin, Pia 2021. Positive mental health of Finnish people living alone: The Role of circumstantial factors and leisure-time activities. International Journal of Environmental Research and Public Health 2021; 18. Siltanen, Sini 2021. Korona ja elämänlaatu. Esitys alustavista tutkimustuloksista Terveyspsykologien päivillä 5.11.2021. Tawast, Eeva 2022. Musiikki hoitaa omaishoitajan mieltä ja aivoja. Artikkeli Oma-lehdessä 1/2022. Wahlbeck, Kristian, Hannukkala, Marjo, Parkkonen, Johannes, Valkonen, Jukka & Solantaus, Tytti 2017. Mielenterveyden edistäminen kansanterveystyön ytimessä. Duodecim 2017;133: 985–92. WHO 2022. Mental health.

Resilienssiä vahvistavat hyväksymisen taito, työn merkityksellisyys ja autenttisuus

Valoisassa portaikossa toinen henkilö puhelin korvallaan tulossa alas, toinen nousemassa ylöspäin.

18.4.2023 Tikissä

Resilienssi on organisaatioiden ja työntekijöiden oppimiskykyä, joustavuutta ja sopeutumista muutoksiin. Resilienssi muodostuu yritysten ja organisaatioiden työyhteisöjen yhteisöllisyydestä, kyvystä käsitellä ja muokata yhteistä todellisuutta vuorovaikutuksen avulla. (1) Resilienssiä voi vahvistaa myös ennakointi taidoilla, joista yhtenä esimerkkinä on tulevaisuuden ennakointi erilaisilla ennusteilla ja skenaarioilla (2, 3). Resilienssi muodostuu yrityksissä ja organisaatioissa siis monista tekijöistä, joihin voi kehittämisellä vaikuttaa. Ennakoinnilla pyritään varautumaan tulevaisuuteen ymmärtämällä yrityksen toimintaympäristöön vaikuttavia muutosvoimia ja niiden kehitystä. Kun ymmärretään, mihin suuntaan toimintaympäristö on menossa, on helpompi olla etujoukoissa vastaamassa tuleviin haasteisiin. Ennakoinnilla parannetaan tämän logiikan mukaan työntekijöiden ja yritysten valmiutta selviytyä muutoksista. (3) Toimintaympäristön hiljaisia signaaleja kannattaa kuulostella herkällä korvalla. Hiljaiset signaalit ovat muutosten ensimmäisiä ääniä (2) ja tunnistettavia merkkejä tulevasta muutoksesta (4). Yritystoiminnassa hiljaiset signaalit kytkeytyvät toimintaympäristön muutoksiin kuten muutoksiin esimerkiksi kilpailutilanteissa. Siksi kilpailijaseuranta on yritykselle tärkeää. Kun heikkoja signaaleja tunnistetaan, niihin on aikaa varautua, reagoida ja muuttaa toimintaa. (3) Asioiden hyväksyminen vahvistaa resilienssiä yksilötasolla Yksilöillä on omat tapansa vahvistaa resilienssiä. Mikä sopii minulle, on hyvä tieto epävarmuudessa. Yksilön resilienssiin vaikuttavat omien voimavarojen tunnistaminen ja kehittäminen sekä kyky pyytää ja ottaa apua vastaan tarvittaessa. Myös rutiinit ja läheisten ihmisten kanssa vietetty aika vahvistavat resilienssiä. Tuttujen tapojen ja toiminnan toistaminen luo yksilölle psykologista turvallisuutta. Yksilöiden resilienssiin vaikuttavat: Omien voimavarojen tunnistaminen ja kehittäminen Kyky pyytää ja ottaa apua vastaan tarvittaessa Asioiden hyväksyminen Epävarmuuden kanssa toimeen tuleminen Myös asioiden hyväksyminen vahvistaa resilienssiä. Yksilön resilienssiin ja sen tasoon vaikuttaa jokaisen oman elämän tapahtumat. On hyväksyttävä elämän epävarmuus ja sen epämiellyttävät käänteet. Epävarmuuden kanssa on siis tultava toimeen niin henkilökohtaisessa elämässä kuin työelämässä. Yksinyrittäjät joutuvat pohtimaan haasteitaan tarkoin yrityselämässä. Yksinyrittäjien haasteet koskevat usein henkilökohtaista elämää ja työelämää yhtä aikaa. Yksinyrittäjien resilienssin vahvistamisessa yrittäjän omat voimavarat nousevatkin keskiöön. Aina ei ole työkaveria kenen kanssa asioita voisi jakaa, ratkaista tai jolta voi pyytää apua. Arvokeskustelu ja työn merkityksellisyys vahvistavat resilienssiä työyhteisötasolla Säännöllisen arvokeskustelun käyminen työntekijöiden kanssa on organisaatioille tärkeä työyhteisöjen resilienssiä vahvistava tekijä. Omien arvojen mukaisen toiminnan mahdollistaminen vahvistaa työntekijöiden resilienssiä. Siksi organisaatioissa kannattaa käydä arvokeskustelua säännöllisesti, johon jokainen työntekijä pääsee työyhteisötasolla osallistumaan (3 Katse tulevaisuuteen loppujulkaisu). Arvokeskustelun käyminen lisää myös työntekijöiden työn merkityksellisyyden kokemusta. Työn merkityksellisyys on työhön sitoutumisen kannalta tärkeää. Kun työntekijät sitoutuvat työhönsä, innostuminen ja tuloksellisuus vahvistuvat. (3) Myös muutoksissa eläminen vaatii pohdintaa työntekijöiden arvojen ja työn merkityksellisyyden näkökulmista. Jos työntekijät eivät koe työelämän uudistuksia ja muutoksia merkityksellisiksi omasta näkökulmastaan ja muutoksiin ei kykene vaikuttamaa, myös muutosten läpivienti vaikeutuu. Työntekijöiden on tärkeä kokea, että muutoksista on hyötyä ja järkeä heidän työnsä näkökulmasta. Autenttinen johtaminen vahvistaa resilienssiä organisaatiotasolla Kriisit ja epävarmuus muuttavat organisaatioiden toimintaympäristöä. Epävarmuudessa resilienssiä voi vahvistaa johtajuus, joka perustelee ja sanoittaa uudenlaista tulevaisuuden tilaa työntekijöille aidosti ja läpinäkyvästi. Silloin asiat on helpompi hyväksyä pitkällä aikavälillä. Työntekijöiden on tällä tavoin mahdollista samaistua tulevaan sekä sitoutua siihen syvemmin. Siksi aito ja arvot huomioiva vuorovaikutteinen johtajuus vahvistaa organisaation resilienssiä. Tätä johtajuutta voidaan kuvata aidoksi eli autenttiseksi. Organisaation resilienssiä voidaan siis vahvistaa johtajuudella. Tulevaisuuden johtajuus on autenttista johtajuutta, joka korostaa työntekijöiden työn merkityksellisyyttä ja arvoja. Autenttisuus ei takaa ennustettavuutta, mutta viestittää työntekijöille mahdollisuuden tietoiseen sitoutumiseen, ennustettavuuteen ja mahdollisuuteen vaikuttaa omaan työhön. Tulevaisuuden johtajat rakentavat vuorovaikutussuhteita, johtavat tarkoituksella ja ovat ratkaisukeskeisesti orientoituneita. Aidot ja eettiset arvot huomioiva johtajuus mahdollistaa myös liiketoiminnan kestävän suorituskyvyn ja kasvun pitkällä aikavälillä. (1) Katse tulevaisuuteen -hanke tukee resilienssin vahvistamisesta hyvinvointialoilla Metropolia Ammattikorkeakoulun Katse tulevaisuuteen -hankkeessa kehittiin ja tuotettiin tietoa hyvinvointialojen pienten ja keskisuurten (pk) yritysten resilienssin vahvistamiseen. Hankkeessa on tuotettu kompakti tietopaketti yritysten hyödynnettäväksi. Menestyvä työyhteisö ja kestävä tulevaisuus – Matkaopas pk-yrityksille -julkaisu tarjoaa yrityksille kehittämistehtäviä ja tukea kestävän työn ja resilienssin vahvistamiseen. (3) Julkaisun sisällöt vahvistavat yrityksen kehittämistä, jossa huomioidaan kestävyysnäkökulmat, työntekijöiden työn merkityksellisyys ja arvot. Kirjoittaja Marjatta Komulainen (VTM, MBA) on Metropolia ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella, Metropolia Masters´ tutkinnoissa johtamisen asiantuntija-lehtori. Lisäksi hän on väitöstutkija, joka työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Lähteet Avolio, B. J., & Gardner, W.L. (2005). Authentic leadership development: Getting to the root of positive forms of leadership. The Leadership Quarterly, 16(3), 315-338. Sitran megatrendit 2023 (sitra.fi) Hand, C., Kettunen, T.-M., Kivelä, S., Komulainen, M., Meriläinen, J. & Miettunen, H. Menestyvä työyhteisö ja kestävä tulevaisuus – Matkaopas pk-yrityksille (theseus.fi). 2023. Katse tulevaisuuteen hankkeen loppujulkaisu. Dufva, M. & Rowley, C. (2022). Heikot signaalit. Tarinoita tulevaisuuksista. Sitran selvityksiä 200.

Työyhteisöjen yhteisöllisyyden vahvistaminen taiteen ja luovuuden keinoin

Epätarkka otos, miehiä ja naisia löyhässä ryhmähalauksessa sisätiloissa, osan kasvot näkyvät, kasvoilla hymyjä.

2.12.2022 Tikissä

Mitä luovat menetelmät ja taiteilijat voivat tuoda tullessaan, kun työyhteisöille järjestetään yritysvalmennuksia? Valmennukset edistävät resilienssiä ja sosiaalista pääomaa Sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan yhteisöjen sellaisia yhteisöllisiä piirteitä, jotka vahvistavat yhteisöllistä toimintaa - ja nimenomaisesti toimintaa, jolla voidaan edistää luottamusta, vastavuoroisuutta ja verkostoitumista. Sosiaalista pääomaa siis syntyy yhteisöllisyydestä ja yhteisön jäsenten välisestä vuorovaikutuksesta (1). Valmennuksissa voidaan keskittyä valmennettavien yhteisöjen valitsemiin teemoihin, esimerkiksi työssäjaksamisen ja henkilökohtaisten tavoitteiden kanssa. Valmennuksissa yrityksen sosiaalisen pääoman ja resilienssin tilaa on tarkasteltu turvallisesti ja yhteisöllisesti. Valmennuksissa käsitellään toisinaan kipeitäkin aiheita ja siksi niissä tulee kiinnittää huomiota vuorovaikutukseen, omien roolien havainnointiin ja työidentiteettiin. Valmentavia tilaisuuksia voi järjestää monissa eri muodoissa. Valmentajien rooli yritysten tarpeiden kuulemisessa on olennainen. Tavoitteena on saada valmennuksen lopputuloksesta yrityksen sen hetkisiä tarpeita mahdollisimman hyvin palveleva. Luovuudesta tukea pienten, keskisuurten ja mikrokokoisten yrittäjien tarpeisiin Yritysvalmennuksiin tuodaan uudenlaista näkökulmaa, kun mukaan otetaan taide ja luovuus. Yllättävää hyötyä saadaan, kun mennyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta työstetään luovan, taidelähtöisen ja toiminnallisen työskentelyn kautta. Eloisa-hankkeen toiminnassa luovan työn ja taiteen eri alan ammattilaisia kutsuttiin mukaan valmentaja-taiteilija -työpareiksi. Valmentajien rooli yritysten tarpeiden kuulemisessa ja taiteilijoiden osaamisen sovittamisessa kuhunkin kontekstiin oli keskeinen toimintatapa. Yrityksen tarpeista lähtevä, räätälöity valmennus tarkoitti räätälöityä valmentaja-taiteilija -yhteistyön muotoja taiteilijan moninaisten roolien ymmärtämistä osaamisten tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämistä ja näkyväksi tekemistä. Luovuus ja taiteilijuus valjastettiin luontevaksi osaksi niiden tarpeiden toteutumista, joita yritykset ennen valmennuksia ovat nostaneet esiin. Valmennuksista on kerätty aineistoa ja analysoitu kehittämistyön luonteen mukaisesti, ja sitä jatketaan toisen pilotointikierroksen loppuun saakka. Näin saadaan arvokasta tietoa valmennusten vaikuttavuudesta ja kehittämistarpeista. Palautteista, asiantuntijakeskusteluista, haastatteluista saadaan tietoa muun muassa siitä millaisena sosiaalisen pääoman, työhyvinvoinnin ja valmennusten yhteys näyttäytyy miten valmennuksissa on edistetty sosiaalisen pääoman ulottuvuuksia ja resilienssiä millaisia taiteilijarooleja ja/tai taiteilija-valmentaja -yhteistyön malleja muotoutui mitä työhyvinvointia ja yhteisöllisyyttä tukevia elementtejä valmennuksilla voitiin tukea. Kerättyä tietoa hyödynnetään seuraavan valmennuspilotin ja muiden yrityksille tarjottavien työpajojen suunnittelussa. Hanketyön tuloksia arvioidaan jatkuvasti Kuten tutkimus-. kehittämis- ja innovaatiohankkeissa yleensäkin, myös Eloisan asiantuntijajoukko, projektiryhmä arvioi säännöllisesti hankkeen määrällisiä ja laadullisia tavoitteita. Toimintaa hankkeen aikana kehitetään innovatiivisesti, luovalla ja tarkalla otteella. Monenlaisia toimenpiteitä tarvitaan hankkeelle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Hankkeen osallistujamäärässä on esimerkiksi vielä kurottavaa. Mietinnässä on Miten tehostamme viestintää ja valjastamme eri tahoja markkinoimaan/viestimään Eloisassa tuotettavista työpajoista, kursseista, koulutuksista? Minkälaisia työpajoja, koulutusta tuotamme lisää, jotta osallistumisen helppous ja ennen kaikkea yrityksiä hyödyttävä, vaikuttava sisältö yhdistyvät? Minkälaiset yhteistyön muodot synnyttävät synergiaa ja siten vaikuttavuutta? Hankeyhteistyöllä, asiantuntevan ohjausryhmän valjastamisella sekä taidealan toimijoiden yhteistyöllä saavutetaan tuloksia, joita ei kannata jättää käyttämättä. Kirjoittaja Irene Alsti-Lehtonen toimii Metropoliassa projektiasiantuntijana. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri ja musiikkipedagogi AMK. Kulttuurialan hankkeiden projektipäällikkönä toimimisen lisäksi Irene tekee hallintotyötä musiikin tutkinnossa. Myös kulttuuri-, yritys- ja sote-alaa eri tavoin yhdistävien rahoitusten hakeminen on osa työnkuvaa. Metropolian palveluksessa hän on toiminut jo yli kymmenen vuoden ajan. Tällä hetkellä työn painopiste on ESR-rahoitteisen Eloisa-hankkeen vetämisessä. Lähteet Manka, Marja-Liisa & Manka, Marjut. 2016. Työhyvinvointi. Talentum Pro. Tapahtumakokonaisuus Eloisa-hankkeen sivuilla.