Palveluiden haasteet ratkotaan monialaisella yhteistyöllä ja resursseja vahvistamalla

Lasten ja nuorten emotionaalinen ja fyysinen turvallisuus on keskeistä liikunta- ja urheiluharrastamisessa. Kansainvälisessä Kidmove-hankkeessa tarkastelimme, mitä tarvitaan nuorten turvallisen harjoittelun edistämiseksi ja mitä yhteistyötä nuoren, perheen, urheiluseuran sekä kuntoutuksen asiantuntijoiden välillä tulee kehittää. Huoli lasten ja nuorten lisääntyneistä urheiluvammoista Lasten ja nuorten urheiluvammat ovat lisääntyneet (Faude ym. 2013; Finch ym. 2014; Smith ym. 2016). Tutkimusten mukaan taustalla on mm. kova ja yksipuolinen kuormitus sekä liian varhainen erikoistuminen tiettyyn lajiin (Meyer ym. 2016). Samaan aikaan vammoille altistavana tekijänä on katsottu olevan lasten monimuotoisen liikkumisen ja fyysisen aktiivisuuden vähentyminen arjessa (Launay 2015). Loukkaantumisriski kasvaa harjoittelumäärien ja intensiteetin lisääntymisen myötä (Räisänen 2018). Wright:n (2017) arvion mukaan puolet urheiluvammoista ovat rasitusvammoja, joista suurin osa olisi ennaltaehkäistävissä. Lapsilla ja nuorilla on oikeus osallistua vapaa-ajan toimintaan ja oikeus suojeluun kaikelta kaltoin kohtelulta (Lapsen oikeudet; Unicef 2018). Huomiota onkin kiinnitettävä sekä fyysiseen että emotionaaliseen turvallisuuteen junioriurheilussa. Mitä tulisi tehdä urheiluvammojen ehkäisemiseksi ja nuorten turvallisen harjoittelun edistämiseksi? Kuntoutusalan asiantuntijoiden näkökulmia lasten ja nuorten turvalliseen urheilu- ja liikuntaharrastamiseen Kidmove-hankkeessa haastattelimme kolmea kuntoutuksen asiantuntijaa, kahta fysioterapeuttia ja yhtä jalkaterapeuttia, jotka työskentelevät nuorten urheilijoiden parissa ja yhteistyössä nuorten urheilijoiden seurojen kanssa. Haastattelussa selvitettiin, mitä tarvitaan nuorten turvallisen harjoittelun edistämiseksi ja mitä korkeakoulun ja seurojen yhteistyöverkostot voisivat mahdollistaa. Tyypilliset urheiluvammat varioivat lajin mukaan. Kovatehoisten pallopelien sekä lajivaatimuksilta ja harjoitusmääriltä vaateliaan kilpailu-urheilun lisäksi myös extreme-urheilu ja seikkailulajeissa on kasvanut loukkaantumis- tai rasitusvammariski. (Caine ja Purcell 2016.) Haastateltavat asiantuntijat kuvasivat, että tyypillisesti fysio- tai jalkaterapiaan hakeutuva nuori urheilija harrastaa ohjatusti monta kertaa viikossa. Tavallisesti yli 16-vuotiailla on valikoitunut jo yksi laji pääasialliseksi urheilumuodoksi. Nuorten urheilijoiden tyypillisiä vaivoja tai syitä hakeutua fysioterapiaan ovat erityisesti alaraajojen erilaiset kiputilat tai rasitusvammat. Näitä ovat esimerkiksi Osgood-Schlatterin tauti, kantapään kiputilat tai akillesjänteen kipu, joista tavallinen on Haglundin kyhmyn ärtyminen (ks. Saarikoski 2016). Jalkaterapiaan tai pohjallisarvioon hakeutuu hyvin tyypillisesti pallopelejä, yleisurheilua tai luistelua harrastavia nuoria, joilla kuormitus jalkaterille ja alaraajoille on lajissa korkea. Asiantuntijoiden mukaan hyvin yleistä on myös hakeutua vastaanotolle joko valmentajan, vanhemman tai nuoren epävarmuuden tai huolen takia. Nuori tai läheinen kaipaa asiantuntijan suositusta siitä, miten kivun, oireen tai muun haasteen kanssa tulisi edetä. Nuorten turvallisen harjoittelun edistämiseksi tärkeää on nuorten urheilijoiden, vanhempien, valmentajien ja urheiluseuratoimijoiden ymmärrys urheiluvammoille altistavista tekijöistä ja niiden ehkäisystä käytännössä. Ennaltaehkäisyn merkitystä korostaa myös se, että aikaisemmat vammat lisäävät riskiä vammojen uusiutumiselle. Asiantuntijoiden mukaan nuorten kiputilojen ja oireiden taustalla ovat usein kasvuun ja kuormitukseen liittyvät asiat kuten liian yksipuolinen harjoittelu, liian nopea kuormituksen lisäys ja/tai kova kuormitus suhteessa yksilölliseen kasvun ja kehityksen vaiheeseen ja nuoren kokonaistilanteeseen sekä palautumiseen (Cayne ja Purcell 2016; Meyer ym. 2016). Kuntoutusalan asiantuntijat kiinnittävät huomiota esimerkiksi nuoren kehon ja alaraajojen linjaukseen, lihasvoimaan ja kehonhallintaan, rasitustiloihin ja mahdolliseen vammaan. Asiantuntijan mukaan esimerkiksi jalkapallojunioreiden polvivaivat, jotka eivät ole seurausta tapaturmista, juontavat juurensa usein lapsen tai nuoren kasvun, liian kovan rasituksen ja liian yksipuolisen harjoittelun yhdistelmään ja heikkoon kehon ja liikkeen hallintaan. Asiantuntija totesi haastattelussa, että jos nuorella urheilijalla on heikot reisi-, pakara- ja polvea ympäröivät lihakset eli urheilijan niin kutsuttu ”tukipaketti” ei ole kunnossa, on urheilijan keho jatkuvasti kovilla harjoitellessa. Erikoistuminen yhteen lajiin liian varhain voi myös tehdä lasten ja nuorten liikunnasta liian yksipuolista, mikäli tähän ei erityisesti kiinnitetä harjoittelussa huomiota (Meyer ym. 2016). Asiantuntijat kuvailivat kuntoutusta nuorten urheilijoiden kanssa palkitsevaksi, sillä oireet ja nuoren tilanne kohenevat usein nopeasti oikeanlaisella kuntoutuksella ja asiaan tarttumalla riittävän aikaisessa vaiheessa. Koska ongelmat yleensä huomataan melko nopeasti joko valmentajan, vanhemman tai nuoren itsensä toimesta, niin suurempaa vauriota tai ongelmaa ei tavallisesti ehdi syntyä. Haastateltavat korostivat, että nuoren ilmaisemaan kipuun on kiinnitettävä huomiota ja nuoria olisi hyvä opettaa itse arvioimaan ja seuraamaan oman kehon olotilaa ja vointia sekä kertomaan mahdollisista kivuista tai oireista ennen niiden pahenemista. Harkittua harjoittelua ja laadukasta liikettä Haastateltujen asiantuntijoiden mukaan junioriurheilussa, niin kuin urheilussa yleensä, paras tapa ehkäistä vammoja ja vaurioita on tuki- ja liikuntaelimistön hyvä hallinta sekä laadukas ja monipuolinen harjoittelu. Tämä on havaittu myös tutkimuksissa. Esimerkiksi Pasanen (2009) tutki, että naissalibandyn pelaajien lihashermojärjestelmän aktivointi alkulämmittelyssä sekä liiketaitoja ja kehon hallintaa kehittävä laadukas harjoittelu ehkäisivät ilman kontaktia tapahtuneita alaraajojen urheiluvammoja. Haastateltujen asiantuntijoiden mukaan kehon hallintaan ja liikkeen laatuun ja tukilihasten aktivointiin tulisi keskittyä jo nuorena juniorina ennaltaehkäisevällä otteella. Esimerkiksi juoksutekniikkaan ja kehon koordinaatioon on hyvä kiinnittää huomiota. Liikkeen laadun lisäksi Meyer ym. (2016) korostavat, että ikätasoisesti sopivat ja monipuolisesti kehoa kuormittavat harjoitusmenetelmät, kuormituksen yksilöllinen harkinta ja nuoren omien kokemusten ja näkemysten huomiointi harjoittelussa ovat keskeisiä turvallisen urheilun edistämiseksi ja vammojen ehkäisemiseksi (Meyer ym. 2016). Vammojen taustalla olevat syyt voivat liittyä myös harjoitteluympäristöön ja välineisiin, kuten kenkiin, mikä tulisi huomioida myös toiminnassa (Layney 2015). Huomio lapsen ja nuoren kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin Haastateltavien mukaan valmentajien ja lasten vanhempien tulisi turvallisen urheilun edistämiseksi kiinnittää huomiota lapsen kokonaisvaltaiseen jaksamiseen ja hyvinvointiin. Mitä nuorempi lapsi on kyseessä, sitä suurempi vanhemman roolin tulisi olla. Terveellinen ravinto sekä urheilun, koulun ja levon tasapaino ovat tärkeitä. Huomiota olisi syytä kiinnittää palautumiseen harjoittelusta ja siihen, miten lapsi jaksaa arjessa. Uni on palautumisessa tärkeimpiä tekijöitä ja esimerkiksi varsinkin nopeasti kasvavilla teineillä hyvä nukkumisalusta on hyvä varmistaa lapsen ja nuoren unenlaadun turvaamiseksi. Myös säännöllinen unirytmi ovat merkittäviä palautumiseen vaikuttavia tekijöitä. Jos nuori nukkuu viikonloppuisin pitkään tarkoituksenaan kuitata viikon aikana kertyneet univelat, niin voi nuoren elimistö mennä sekaisin eikä palautumista tapahdukaan. Nuorella energiaa tulisi riittää urheilun lisäksi myös kasvamiseen, koulunkäyntiin ja muuhun vapaa-aikaan. Avainasemassa on suunnitelmallisuus sekä oikeanlaiset harjoitusmäärät ja –ajat, vanhempien tuki ja nuoren oma aktiivisuus näistä asioista huolehtimisessa. Haastateltu asiantuntija korosti, että lasten ja nuorten yksilöllisen kasvun ja fyysisen sekä henkisen kehityksen vaiheen huomiointi on olennaista junioreiden harjoittelussa. Tämä vaatii valmentajilta, mutta myös vanhemmilta lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen perusteiden tuntemista. Esimerkiksi kasvupyrähdyksen huippu eli PHV tarkoittaa ikää, jolloin nuoren kasvu on suurimmillaan (Lloyd ym. 2014). Nopea kasvu vaikuttaa nuoren hermolihastoimintaan, fyysiseen suoriutumiseen (Lloyd ym. 2014) sekä lisäten rasitusta kehon rakenteissa kuten ligamenteissa ja luu-jänne-liitoksissa sekä lihas-jänne-liitoksissa (Difiori 2010). Nopean kasvun vaiheessa olevilla nuorilla on todettu suurempaa vamma-alttiutta (Kujala 2016). Valmennuksessa on tärkeää tunnistaa nuorten urheilijoiden herkkyyskaudet ja ne kehitysvaiheet, jolloin rasitusta tulee keventää ja mukauttaa nuoren tarpeisiin. Nuoria voi ohjata myös itse tunnistamaan omaa kehitysvaihettaan ja mahdollisesti myös sitä, minkälainen kehitysvaihe on myöhemmin tulossa. Tällöin nuoren on helpompi kuunnella omaa kehoaan, tunnistaa omia tarpeitaan ja toteuttaa oikeanlaista tekniikka-, kehonhallinta-, koordinaatio- ja voimaharjoittelua. Fyysisen turvallisuuden lisäksi huolehdittava myös emotionaalisesta turvallisuudesta Nuorten turvallinen urheilu- ja liikuntaharrastus käsittää paitsi fyysisen turvallisuuden niin myös emotionaalisen turvallisuuden. Emotionaalinen eli henkinen turvallisuus tarkoittaa sitä, että lapsi ja nuori saa kokea olevansa hyväksytty ja arvokas omana itsenään ja tuntea olonsa turvalliseksi. Tällöin ympäristö on vapaa kiusaamisesta, painostuksesta ja epäasiallisesta käytöksestä. Turvallinen valmennusympäristö, lapsen ja nuoren tarpeisiin vastaava positiivinen valmennus, vanhempien tuki ja kannustus, mahdollisuus vaikuttaa, ilo ja kokemus yhteisöön kuulumisesta, pystyvyydestä ja oppimisesta edistävät myös nuorten motivaatiota osallistua (Bailey ym. 2013; Tiirikainen ja Konu 2013). Kannustava ja hyväksyvä ilmapiiri harjoituksissa sekä valmentajan myönteinen vuorovaikutus nuorten kanssa ja läsnäolo turvallisena aikuisena on keskeistä (Niemelä ym. 2020). Merkityksellistä on, että aikuiset ja joukkuetoverit osoittavat arvostusta ja luottamusta myös epäonnistumisen hetkinä. Emotionaalisen turvallisuuden takaamiseksi tärkeässä osassa on lasten ja nuorten, vanhempien ja valmentajien sekä muiden seuratoimijoiden yhteistyö. Tärkeää on kehittää toimintaa yhdessä lasten ja nuorten kanssa heidän tarpeitaan vastaavaksi (Kokko ja Martin 2019). Nuorilla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa ja ilmaista näkökulmiaan sekä kehittämisideoitaan turvallisen ja mielekkään harjoittelun edistämiseksi (Lönnqvist ym. 2020). Uusista yhteistyöverkostoista osaamista ja voimavaroja Usein vapaaehtoistyöntekijöinä toimiville seuratoimijoille ja nuorten urheilijoiden valmentajille turvallisen urheilun edistäminen ja hyvien käytänteiden selvittäminen, käyttöönotto ja mahdollisten vammoille altistavien riskitekijöiden tunnistaminen voi olla haastava kokonaisuus. Olisikin tärkeää kehittää monialaista yhteistyötä, jotta urheiluseurat ja kuntoutuksen asiantuntijat voisivat yhdessä edistää lasten ja nuorten turvallista harjoittelua. Monet kuntoutusalan ammattilaiset tekevät tiivistä yhteistyötä urheiluseurojen kanssa. Pääasiassa fysiikkavalmentajat, fysioterapeutit ja seurojen yhteistyö muiden ammattilaisten kanssa on järjestetty kilpatoiminnassa ja aikuisten puolella. Kuitenkin yhteistyön mahdollistuminen laajemmin eri-ikäisten urheilijoiden parissa edistäisi osaamisen jakamista ja rikastamista urheilu- ja rasitusvammojen ennaltaehkäisemiseksi ja niistä kuntoutumiseksi. Muun muassa fysioterapeuttien osaamista voisi enemmän hyödyntää ikä- ja kehitystason huomioivan harjoittelun suunnittelussa, yksilöllisten tarpeiden tunnistamisessa, liikkeen hallinnan ja laadun edistämisessä sekä sopivan kuormitustason räätälöinnissä. Haastateltujen asiantuntijoiden mukaan tärkeää olisi saada fysioterapeuttien ja muiden ammattilaisten osaaminen seuroihin pidempinä toimintaa kehittävinä prosesseina eikä vain vammojen sattuessa tai yksittäisinä luentoina. Asiantuntijat näkivät yhteistyön korkeakouluopiskelijoiden ja urheiluseurojen välillä hyödyllisenä. Opiskelijat voisivat esimerkiksi osallistua harjoituksiin, kiinnittää huomiota nuorten yksilöllisiin tarpeisiin, mutta myös kehittää harjoittelua ja toimintaa laajemmin. Opiskelijoiden opintoihin kuuluvien työelämäharjoitteluiden ja joidenkin opintojaksojen valjastaminen yhteistyöhön seurojen kanssa mahdollistaisi pidempien yhteistyöprosessien rakentamisen. Myös eri lajiseurojen välinen yhteistyö mahdollistaisi lajien välisen osaamisen ja tietotaidon yhdistelyn ja uusien harjoitusideoiden luomisen monipuolisen harjoittelun edistämiseksi. Kidmove-hanketta rahoittaa vuosina 2019-2020 Euroopan Unionin Erasmus+ Sport –ohjelma. Metropolia AMK:n koordinoiman Kidmove-hankkeen kansainvälisessä kehittäjäverkostossa kehitetyt materiaalit (videot, artikkelit ja blogi-kirjoitukset) urheilijalähtöisistä valmennuskäytännöistä junioriurheilussa ovat tutustuttavissa hankkeen kotisivujen kautta ja alla olevien linkkien kautta. Nuorten turvallisen harjoittelun ja urheiluvammojen ehkäisy mahdollistuu, kun yhdistetään uudella tavalla nuorten, valmentajien, vanhempien ja kuntoutuksen asiantuntijoiden osaaminen sekä mahdollistetaan korkeakoulujen ja urheiluseurojen uudistava yhteistyö. Metropolia Ammattikorkeakoulun Innovaatiokeskittymä ja HyMy-kylä toivottavat tervetulleeksi seurat, yritykset ja nuoret urheilijat yhteistyöhön. Esimerkkejä Kidmove-hankkeen materiaaleista: Ahlstrand A, Anttila P. (Toim.) 2020. KIDMOVE - Athlete Centered Coaching Practices. https://www.theseus.fi/handle/10024/345474 Videoita Kidmove-hankkeen hyvistä valmennuskäytännöistä löytyvät alla olevista linkeistä ja Kidmoven youtube-kanavalta (https://www.youtube.com/channel/UC6IokxCymGaNTOpuprIyysg): • Kidmove-hanke: https://www.youtube.com/watch?v=2CgX_7TaCJ4 • Keep your feelers up: https://www.youtube.com/watch?v=_DP9ZyMiZwE • Enabing participation in junior coaching: https://www.youtube.com/watch?v=BKsxzz-b2oM • Mentoring model to support the sports coach: https://www.youtube.com/watch?v=m-z6cgkE6zQ Kirjoittajat Maria Tuononen valmistuu pian fysioterapeutiksi (AMK) Metropolia Ammattikorkeakoulusta ja on osallistunut Kidmove-hankkeen kehittämistoimintaan. Marian sydäntä lähellä on tehdä työtä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Nea Vänskä on fysioterapian ja kuntoutuksen lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän toimii tutkijana Kidmove-hankkeen kehittäjätiimissä. Niklas Virtanen toimii HJK:n liigajoukkueen valmennustiimissä sekä johtaa HJK:n suorituskyky-yksikön toimintaa koko HJK:n organisaatiossa. Pohjakoulutukseltaan Niklas on fysioterapeutti, jota kuitenkin ohjaa intohimo kehittää pelaajia sekä ennaltaehkäistä vammoja ennemmin kuin kuntouttaa niitä. Lähteet Bailey R, Cope E, Pearce G. 2013. Why do children take part in, and remain involved in sport? Implications for children’s sport coaches. International Journal of Coaching Science 7(1):56-75.   Caine D, Purcell L. 2016. The exceptionality of the young athlete. Teoksessa Caine D, Purcell L. (toim.) Injury in pediatric and adolescent sports. Epidemiology, treatment and prevention. Springer: 3-16.   DiFiori JP. 2010. Evaluation of Overuse Injuries in Children and Adolescents. Current Sports Medicine Reports; 9(6): 372-378. doi: 10.1249/JSR.0b013e3181fdba58   Faude O, Rößler R, Junge A. 2013. Football injuries in children and adolescent players: are there clues for prevention? Sports Medicine. Sep;43(9).   Finch CF, Wong Shee A, Clapperton A. 2014. Time to add a new priority target for child injury prevention? The case for an excess burden associated with sport and exercise injury: population-based study. BMJ Open 2014:4(7):e005043.   Kokko S, Martin L. (toim.). 2019. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. Liitu-tutkimuksen tuloksia 2018. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja: 1.   Korhonen T. Urheiluvalmentajien näkemyksiä tasa-arvon ja turvallisuuden edistämisestä urheiluseuroissa. 2019. Kujala U. 2016. Rasitusvammat. Teoksessa: Vuori I, Taimela S & Kujala U. Liikuntalääketiede. Helsinki, Duodecim: 580–599. Lapsen oikeudet. Sopimus kokonaisuudessaan. Lloyd RS, Oliver JL, Faigenbaum AD, Myer GD & De Ste Croix M. 2014. Chronological age vs. biological maturation: Implications for exercise programming youth. Journal of strength and conditioning research 28(5): 1454–1464. Lönnqvist M, Vänskä N, Helander M. 2020. ”Mitä isot edellä, sitä pienet perässä” – miksi nuorten urheilijoiden on tärkeää osallistua ja vaikuttaa omassa harrastuksessaan. Valmentajat 2: 34-36. Meyer GD, Jyanthi N, DiFiori JP, Kiefer AW, Faigenbaum AD, Logerstedt D, Micheli LJ. 2016. Sports Specialization, Part II: Alternative Solutions to Early Sport Specialization in Youth Athletes. Sports Health Jan-Feb;8(1):65-73. Niemelä M, Kuhlefelt S, Ahlstrand A, Anttila P. 2020. Keep your feelers up! – enabling coach.   Pasanen K. 2009. Floorball injuries: epidemiology and injury prevention by neuromuscular training. Tampere. University of Tampere.   Räisänen A. 2018. Adolescent Sports Injuries. Frontal plane knee control as an injury risk factor and a screening tool. Tampere, University of Tampere.   Saarikoski R. 2016.Lasten alaraajoissa ilmenevät rasitusvammat ja vammojen ehkäisy. Terveyskirjasto, Duodecim, Terveet jalat, 22.12.2016.   Smith NA, Chounthirath T, Xiang H. 2016. Soccer-Related Injuries Treated in Emergency Departments: 1990-2014. Pediatrics. Oct;138(4).   Tiirikainen M, Konu A. 2013. Miksi lapset ja nuoret katoavat liikunta- ja urheiluseuroista murrosiässä? Verkkojulkaisussa: Miksi murrosikäinen luopuu liikunnasta? Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2013:3.   Unicef 2018. Children’s Rights in Sport Principles   Wright, Edna H. 2017. Prevention of Overuse Injuries in High School Athletes. Doctor of Nursing Practice Scholarly Projects. 28.

Lasten ja nuorten ylipaino on moniulotteinen ja haastava ilmiö, jolla on suuria vaikutuksia heidän elämäänsä. Tällä hetkellä maailmassa on yli 390 miljoonaa ylipainoista lasta ja nuorta ja määrä kasvaa merkittävästi sekä korkean että matalan tulotason maissa1. Ylipaino ja liikalihavuus altistavat tätä kohderyhmää samoille terveysriskeille kuin aikuisia, joten vaikuttavien elämäntapamuutosta tukevien interventioiden kehittäminen on äärimmäisen tärkeää. Monesti digitaalisilla ratkaisuilla päästään helposti lähelle ylipainoisia lapsia, nuoria ja heidän perheidensä arkea. Kohderyhmälle tarjottavien palvelujen saatavuus ja saavutettavuus paranevat, samoin mahdollisuudet osallistua ajasta ja paikasta riippumatta. Koska lihavuuden esiintyvyys lisääntyy, tarvitaan kiireellisesti kustannustehokkaita ja vaikuttavia interventioita, elämäntapaohjausta ja -neuvontaa. Digitaalisten ratkaisujen avulla saadaan lisää mahdollisuuksia tukea terveellisemmän ruokavalion, fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan lisäämisen toteutumista.2 Digitaalisten ratkaisujen kehittämisessä on tärkeää huomioida erityisesti kohderyhmän tarpeet, palvelun tekninen toteutus ja hyvä käytettävyys. Huonosti kehitetty ja käyttöönotettu digitaalinen ratkaisu ei yhdisty osaksi nuorten arkea eikä paranna heidän sitoutumistaan vaativaan elämäntapamuutokseen. Ylipainon vaikutukset lapsiin ja nuoriin Maailmanlaajuisesti ylipainoisia 5—19- vuotiaista lapsista ja nuorista oli vuonna 1990 lähes joka kymmenes (8 %) vuonna 2022 jo noin 20 %. Vuoden 2023 tilastojen mukaan yli puolet ylipainoisista lapsista elää Aasiassa. Afrikassakin ylipainoisten osuus on noussut vuoden 2000 arvoista 23  %. Nousua on tapahtunut sekä tytöillä (19 %) että pojilla (21 %).3 Tilanne Suomessa on samassa linjassa, 2—16- vuotiaiden ikäryhmässä ylipainoisia tai liikalihavia on 27 % pojista ja 18 % tytöistä.4 Ylipaino ja liikalihavuus altistavat lapsia ja nuoria samoille terveysriskeille kuin aikuisia. Aikaisempien tutkimusten perusteella on näyttöä siitä, että lihavuus ja ylipaino liittyvät huonommaksi koettuun elämänlaatuun5 huonompaan itsetuntoon6 negatiiviseen kehonkuvaan7 ja lihavuuden leimaan liittyviin ongelmiin8. Lisäksi ylipaino ja lihavuus ovat yhteydessä sydän- ja hermoston rappeutumissairauksiin, tyypin 2 diabetekseen, metaboliseen oireyhtymään sekä moniin muihin sairauksiin.9 Terveyskäyttäytymisen muotoutuminen Tyypillisesti lasten nuoruutta kohti vievä murrosikä alkaa toisella vuosikymmenellä. Tässä ikävaiheessa muotoutuvat terveyskäyttäytymisen ja terveellisten elämäntapojen perusteet10, ja siihen vaikuttavat monet fyysiset, psykologiset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät tekijät11. Lapsen tai nuoren lisäksi terveyskäyttäytymisen muotoutumiseen liittyy laaja sosiaalinen verkosto, perhe, ystävät ja opettajat, joilla jokaisella voi olla merkittävä vaikutus terveellisempien tottumusten omaksumisessa.12,13 Terveyskäyttäytymisen ja terveellisten elämäntapojen lisäksi lasten ja nuorten motivoituminen elämäntapamuutokseen eroaa aikuista monin tavoin. He eivät välttämättä ymmärrä terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä käsitteitä samalla tavalla kuin aikuiset, jonka vuoksi he tarvitsevat ikäryhmälle selkeästi kohdennettuja ohjeita ja konkreettisia kannustimia eivät aina tunnista omia tarpeitaan tai rajoitteitaan, jonka vuoksi he tarvitsevat enemmän ohjausta ja kannustusta ovat usein herkempiä sosiaalisille paineille ja vaikutteille, ja heidän motivaationsa voi olla voimakkaasti sidoksissa vertaisryhmien tai läheisten mielipiteisiin voivat vastata paremmin positiiviseen vahvistamiseen, kuten palkitsemiseen ja kannustamiseen, kuin aikuiset, jonka vuoksi digitaalisten ratkaisujen integoroiminen elämäntapamuutoksen tueksi voi olla helpompaa. Digitaaliset interventiot muutoksen tukena Ihmisten sitouttaminen terveellisiin elämäntapoihin on iso kansanterveydellinen haaste, joka edellyttää perinteisten ohjausmenetelmien lisäksi innovatiivisia ratkaisuja14. Erilaisia digitaalisia komponentteja ja vuorovaikutusmenetelmiä onkin hyödynnetty lasten ja nuoren lihavuuden hallinnassa ja elämäntapamuutoksen tukemisessa. Yleisimmin digitaalisia interventioita toteutetaan tietokoneiden ja älypuhelinten välityksellä15, 16. Pääasiassa lapsia ja nuoria on ohjattu käyttäytymiskehotusten, sosiaalisen verkkotuen ja puettavien älylaitteiden avulla. Lisäksi henkilökohtaisten sähköpostimuistutusten on todettu olevan tehokkaita motivoimaan tavoitteiden asettamista, hoitosuunnitelmien noudattamista, omavalvonnan tehostumista ja hoito-ohjeisiin sitoutumista.17,18 Monet interventiot ovat perustuneet kognitiivisiin, käyttäytymis- ja sosiaalisen oppimisen lähestymistapoihin, joihin kuuluu ohjausta, tehtäviä, aktiviteetteja, muistutuksia, seurantaa, palautetta ja palkitsemisjärjestelmiä.19 Tämän kohderyhmän osalta huomionarvoista digitaalisissa ohjausinterventioissa on yksisuuntaisen vuorovaikutuksen merkittävä osuus. Yksisuuntaisella vuorovaikutuksella tarkoitetaan viestintää, tiedon ja ohjeistuksen tarjoamista digitaalisten kanavien kautta, ilman mahdollisuutta reaaliaikaiseen vuorovaikutukseen hoitohenkilökunnan kanssa. Digitaalisiset interventiot voivatkin tarjota useita etuja, mutta niissä voi myös olla haasteita. Kaakisen ym. (2017) mukaan personoidut ohjelmat, jotka sisältävät kohdennettuja tavoitteita ja henkilökohtaista palautetta, ovat ratkaisevan tärkeitä lihavien ja ylipainoisten lasten ja nuorten tukemisessa20. Tunnistettuja hyötyjä ovat esimerkiksi laaja saatavuus, ajasta ja paikasta riippumattomuus sisältöjen personointi ja skaalautuvuus tarpeen mukaan jatkuva tuki ja seuranta, motivaation ylläpitäminen vuorovaikutteisuus ja osallisuus omaan hoitoon kustannustehokkuus ja kustannusvaikuttavuus. Ja haasteita digitaalinen eriarvoisuus ja käytön rajoitteet liittyen mm. osaamiseen, laitteisiin ja muihin resursseihin yksilölliset erot, digitaalisten palvelujen soveltuvuus käyttäjälle motivaation ylläpitäminen vaikuttavuuden ja tehokkuuden todentaminen tietoturvallisuus ja yksityisyydensuoja digitaalisten ratkaisujen kehittämisinvestoinnit. Kokonaisuudessaan digitaaliset interventiot voivat kuitenkin tarjota merkittäviä etuja ja resurssitehokkuutta, etenkin jos ne on suunniteltu ja toteutettu huolellisesti ja osana laajempaa terveydenhuollon digitalisaatiostrategiaa. Huomionarvoista on, että aikaisemmissa tutkimuksissa ei ole juurikaan arvioitu tai vertailtu digitaalisten interventioiden taloudellisia vaikutuksia. Viitteitä siitä on kuitenkin saatu esimerkiksi hoitokäyntien merkittävän vähenemisen myötä, mikä voi edelleen vaikuttaa talouteen positiivisesti21. Lisäksi on todettu, että uudenlaiset interventiot voisivat lisätä sitoutumista ja ylläpitää intervention vaikutuksia pienemmillä kustannuksilla22, 23. Kaikki nämä esiin nostetut näkökulmat osoittavat, että tutkimusaihe on monitahoinen ja haastava. Kehitettäessä tehokasta, motivoivaa ja vuorovaikutteista digitaalista lähestymistapaa, jolla voitaisiin puuttua lapsuus- ja nuoruusiän ylipainoon ja liikalihavuuteen, on otettava huomioon digitaalisen vuorovaikutuksen monimuotoisuus, lapsen ja hänen perheensä ominaisuudet, tottumukset ja tarpeet, fyysisen aktiivisuuden taso ja lihavuuden taustalla olevat syyt. Haasteen ratkaisemiseksi tarvitaan runsaasti lisää tutkittua tieto innovatiivisuutta ja ketteriä digitaalisia kokeiluja ohjausinterventioita ja kontrolloituja kokeita talouden ja vaikuttavuuden arviointia ja ennen kaikkea ammattilaisten ja asiantuntijoiden monialaista yhteistyötä. Kirjoittaja Mari Virtanen on terveystieteilijä ja yliopettaja (TtT) Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän on kiinnostunut sotepalvelujen vastuullisesta kehittämisestä, terveyspalvelujen vaikuttavasta digitalisaatiosta ja digitaalisen potilasohjauksen rajattomista mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee tutkimusta ja kehittämistyötä.   Lähteet 1 WHO 2024. Fact sheet. Obesity and overweight. 2 Kouvari M, Karipidou M, Tsiampalis T, et al. 2022. Digital Health Interventions for Weight Management in Children and Adolescents: Systematic Review and Meta-analysis. JMIR 24, e30675. 3 WHO 2024. Fact sheet. Obesity and overweight. 4 THL 2023. Rekisteriseuranta: Lasten ja nuorten ylipaino on edelleen huolestuttavan yleistä. 5 Diao H, Wang H, Yang L, Li T. 2020. The impacts of multiple obesity-related interventions on quality of life in children and adolescents: a randomized controlled trial. Health Qual Life Outcomes 18, 213. 6 Wang F, Veugelers, PJ. 2008. Self-esteem and cognitive development in the era of the childhood obesity epidemic. Obes Rev 9, 615–23. 7 Sagar R, Gupta, T. 2018. Psychological Aspects of Obesity in Children and Adolescents. Indian J Pediatr 85, 554–59. 8 Pont SJ, Puhl R, Cook SR, Slusser W. 2017. SECTION ON OBESITY, and THE OBESITY SOCIETY. Stigma Experienced by Children and Adolescents With Obesity. Pediatr 140, e20173034. 9 Benítez-Andrades JA, Arias N, García-Ordás, MT, Martínez-Martínez M, García-Rodríguez I. 2020. Feasibility of Social-Network-Based eHealth Intervention on the Improvement of Healthy Habits among Children 20, 1404. 10 Di Cesare M, Sorić M, Bovet P, Miranda JJ, et al. 2019. The epidemiological burden of obesity in childhood: a worldwide epidemic requiring urgent action. BMC med 17, 212. 11 Short SE, Mollborn S. 2015. Social Determinants and Health Behaviors: Conceptual Frames and Empirical Advances. Curr Opin Psychol 5:78-84. 12 Yaacob N, Abd Talib R, Ismail A, Mahmud MI. 2022. Perceived Barriers to Digitising School-Based Obesity Intervention: An Exploratory Study. Malays J Med Sci 29:98-119. 13 Heath SM, Wigley CA, Hogben JH. 2018. Patterns in Participation: Factors Influencing Parent Attendance at Two, Centre-Based Early Childhood Interventions. J Child Fam Stud 27, 253–67. 14 Krist AH, Tong ST, Aycock RA, Longo DR. 2017. Engaging Patients in Decision-Making and Behavior Change to Promote Prevention. Stud Health Technol Inform 240:284-302. 15 Yun J, Shin J, Lee H, Kim D, et al. 2023. Characteristics and Potential Challenges of Digital-Based Interventions for Children and Young People: Scoping Review. JMIR 25: e45465 16 Whitehead L, Robinson S, Arabiat D, et al. 2024. The Report of Access and Engagement With Digital Health Interventions Among Children and Young People: Systematic Review. JMIR Pediatr Parent 7, e44199 17 Keating SR, McCurry MK. 2015. Systematic review of text messaging as an intervention for adolescent obesity. J Am Assoc Nurse Pract 27, 714–20. 18 Partridge SR, Raeside R, Singleton A, Hyun K, Redfern J. 2020. Effectiveness of Text Message Interventions for Weight Management in Adolescents: Systematic Review. JMIR mHealth uHealth 8, e15849. 19 Yun J, Shin J, Lee H, Kim D, et al. 2023. Characteristics and Potential Challenges of Digital-Based Interventions for Children and Young People: Scoping Review. JMIR 25: e45465 20 Kaakinen P, Kyngäs H, Kääriäinen M. 2018. Technology-based counseling in the management of weight and lifestyles of obese or overweight children and adolescents: A descriptive systematic literature review. Inform Health Soc Care 43, 126–41. 21 Armstrong S, Mendelsohn A, Bennett G, et al. 2018. Texting Motivational Interviewing: A Randomized Controlled Trial of Motivational Interviewing Text Messages Designed to Augment Childhood Obesity Treatment. Child Obes 14, 4–10. 22 Fang Y, Ma Y, Mo D, et al. 2019. Methodology of an exercise intervention program using social incentives and gamification for obese children. BMC Public Health 19, 686. 23 Vidmar AP, Pretlow R, Borzutzky C, et al. 2019. An addiction model‐based mobile health weight loss intervention in adolescents with obesity. Pediatr Obes 14.

Hankkeen toiminnassa syntyy usein sivutuotteena havaintoja aiheista tai toimintatavoista, joihin saattaa liittyä kitkaa ja kehittämisen tarvetta. Hankkeiden toimintaa ohjaavat niille määritellyt tavoitteet ja niitä rajoittavat rajallinen kesto, rahoitusohjelman reunaehdot sekä käytettävissä olevat resurssit. Siksi hanketyössä joudutaan tekemään paljon rajausta siitä, mitä toimia toteutetaan. Sivumennen tullaan kuitenkin kohdanneeksi erilaisissa törmäyspisteissä ja rajapinnoissa paljon kehityskohteita, joihin olisi yhtä lailla tarpeen puuttua tai tarttua. Kenen kuuluisi tarttua toimeen, jos asia hiertää kaikkia vähän mutta ei oikeastaan kuulu kenellekään? Miten hankkeen sivuvirrat saataisiin silti hyödynnettyä ja kehitettyä eteenpäin uusiksi ideoiksi tai uusien toimintatapojen siemeniksi? Kuuntele huokauksia ja ohimennen sanottua Kehittämisen parissa työskennellessä aistit virittyvät havaitsemaan muitakin kuin hankkeen tavoitteiden mukaisia kehittämistarpeita. Usein esillä on näkökulmia varsinaisen työn reunamilta tai aiheista jotka sisältyvät tekemiseen läpileikaten, mutta joihin ei voida hankkeen toiminnassa tarttua täysillä. Kutsumme tällaisia hankkeen pääasiallisen toiminnan ohessa esiin nousevia kehittämistarpeita tässä sivuvirroiksi. Suuressa kuvassa tällaisia aiheita olemme omassa hankkeessa huomanneet olevan muun muassa kestävän kehityksen teema, tasa-arvon ja monimuotoisuuden edistäminen tai tietyn alan yhteiskunnallisen aseman parantaminen. Pienemmässä mittakaavassa hanketyössä sivutaan useita erilaisia prosesseja ja tehdään havaintoja niiden sujuvoittamiseksi. Hanketyöhön sisältyy paljon kohtaamisia, jotka ovat erinomainen tilaisuus sivuvirtojen havaitsemiseen. Kun ensin on puhuttu agendalla olleet asiat valmiiksi, pääsee keskustelu rönsyilemään sivupoluille. Jos kuulet kollegan, opiskelijan, yhteistyökumppanin tai vaikka tapahtumasi osallistujan huokailevan tapaamisen jälkeen “olispa hyvä, jos…” tai “voi kunpa joku…”, kaiva esiin muistiinpanovälineet. Näissä lausahduksissa päästään sivuvirtojen ytimeen: mikä ongelma kaipaa vielä ratkaisua tai mitä näkökulmia asiaan vielä liittyy, mutta jäi aiemmin sanomatta. Jos esiin tullut ongelma on monimutkainen ja laaja tai jos se ei mahdu oman työsi reunaehtojen sisälle, voi tuntua helpommalta jättää asia sikseen. Ehkä joku muu hoitaa, vaikka et edes tiedä kuka tämä “joku muu” voisi olla. Sivumennen ääneen lausutuissa toiveissa saattaa kuitenkin piillä tulevaisuuden megatrendi [1]. Haluatko todella päästää näistä irti vai tulisiko niitä sittenkin pysähtyä miettimään? Kymmenellä eurolla vähän Slushia Yksi esitysteknisellä alalla vastaamme tullut huokaus on esitysteknikoilta kuultu ärtymys siitä, kuinka työ olisi helpompaa, jos tilaaja osaisi tilata tekniikkaa. Toisaalta voimme samaistua tapahtumatekniikan tilaajan asemaan, joka huokailee firman tyky-päivää järjestäessään, mitä pitäisi tilata, kun tekniikka on hänelle täysin vierasta. Pysähdyimme Skills for Live Tech -hankkeessa tämän kysymyksen äärelle paneelikeskustelussa, jonka järjestimme Audiovisual Expo -messuilla 11.10.2023. Panelisteina olleet tekniikan toimittajat sekä tilaajat olivat keskustelussa yksimielisiä siitä, miten asia hoituu helpoiten: selkeä tapahtuman ja sen tavoitteiden kuvaus, avoin keskustelu budjetista ja tilauksen tekeminen hyvissä ajoin nähtiin selkeästi tarpeellisiksi molemmin puolin. Pinnan alle jäivät kuitenkin kytemään ne vaikeammat kysymykset: Missä määrin tekniikan toimittajan pitäisi osata asettua tilaajan asemaan ja olla hänen tukenaan? Kumpi määrää - tekninen ratkaisu vai sisältö? Mikä on kalliin tekniikan hyöty ilman mietittyä ohjelmaa ja ammattimaisesti tuotettua sisältöä? Onko teknikoiden tarpeista ymmärretty huolehtia? Kuka vastaa teknikoiden tauoista ja ruokailusta? Kuka huolehtii siitä, että puhujat ja esiintyjät astelevat lavalle huoletta? Miten määritellään tilaisuudelta toivottavan vaikuttavuuden eli haettavan wow-efektin määrä? Kuinka paljon Slushia on mahdollista saada kymmenellä eurolla? Jos näitä kysymyksiä ei ymmärretä kysyä etukäteen, voi tapahtumapäivänä olla monta ylimääräistä estettä ylitettävänä. Tekniikan toimittajien ja tilaajien välillä on ajoittain kuilu, jonka vastakkaisilla reunoilla puhutaan eri kieltä. Kun yhteinen kieli puuttuu, toisen asemaan asettuminen vaikeutuu ja ymmärtämättömyys vaikkapa vaaditusta työmäärästä tekee tilaajan toiveista epärealistisia. Kukaan ei ole tietämätön tahallaan, joten väliin tarvitaan tulkkia - tai tietoa. Olisiko siis ratkaisuna tuottaa tilaajien avuksi esimerkiksi tarkistuslistoja, “kerro ainakin nämä kun tilaat tekniikkaa”, vai pitäisikö tekniikan toimijoiden asiakaspalvelu-, palvelumuotoilu- ja empatiataitoja kehittää [2]? Tekniikan toimittajien ja sen tilaajien välisen rajapinnan hiominen sileämmäksi ei isossa kuvassa välttämättä vaikuta merkitykselliseltä, niin että kukaan tarttuisi siihen yksin. Yhä uudelleen päädytään huokailemaan liian suppean tilauksen äärellä tai vastapuolella googlataan mitä tarkoittaa tarjouksessa mainittu “PA” (public address, yleisötilaisuuden äänentoistojärjestelmä). Sivuvirtojen hyödyntäminen Edellä kuvattuun esimerkkiin linkittyy lopulta paljon enemmän kuin vain yksittäisen tapahtuman onnistuminen. Kyse on esitysteknisen työn merkityksen ymmärtämisestä, arvostamisesta ja sitä kautta sen hinnoittelemisesta. Yhtä lailla kyse on tuottajan työn merkityksen ymmärtämisestä ja arvostamisesta onnistuneen tapahtuman mahdollistajana. Kyse on myös tilaaja-asiakkaan työn merkityksen ymmärtämisestä ja arvostamisesta, esimerkiksi yrityksen imagon tai työnantajamaineen näkökulmasta. Kaikkien kohdalla yhteisesti kyse on liiketoiminnasta ja tuloksen tekemisestä. Pieneltä vaikuttavat ongelmatkin kytkeytyvät aina osaksi isompaa kuvaa, eivätkä lopulta olekaan täysin merkityksettömiä. Niille soisi löytyvän ratkaisuja siinä missä isoille muutostarpeillekin. Ammattikorkeakouluympäristössä luonnollinen mahdollisuus erilaisten haasteiden ratkaisijaksi ovat oppilaitoksen opiskelijat ja erilaiset oppimisympäristöt. Koulu tarjoaa opiskelijoille paljon mahdollisuuksia kehittämistyöhön esimerkiksi erilaisten innovaatio- tai kehitysprojektien muodossa. Tutkintoihin kuuluvissa opinnäytetöissä näkökulma on luonnostaan alan kehittämisessä. Opinnäytetyöt itsessään ovat myös ehtymätön puro uusille tutkimusaiheille, kun töihin kirjataan säännönmukaisesti jatkokehitystarpeita [3]. Toistaiseksi ratkaisematta jää se, miten tällaisia sivuvirtoja tulisi hankkeissa tallentaa ja dokumentoida? Hankkeiden dokumentointia lienee syytä miettiä myös pakollisen raportoinnin ohi. Hankkeen oppien tallentamiseen olisi hyvä sisällyttää listaus myös niistä havainnoista, joihin kulloinkin meneillään olevassa tai päättyneessä hankkeessa ei ehditty, voitu tai haluttu syystä tai toisesta paneutua. Sivuvirroissa piilee paljon potentiaalia tuleville tutkimuksille ja kehitystoimille. Ja lopuksi, tässä kirjoituksessa esiin nostettuihin haasteisiin saa vapaasti tarttua! Kirjoittajat Essi Santala on hankkeen projektipäällikkö, freelancevalosuunnittelija ja opettaja. Hän on työskennellyt lukuisissa teatteriproduktioissa valosuunnittelijana sekä laitosteattereissa että vapaan kentän projekteissa. Santala on valmistunut teatteritaiteen maisteriksi Taideyliopistosta 2019 ja medianomiksi Tampereen ammattikorkeakoulusta 2011. Kiika Sarpola toimii Skills for Live Tech -hankkeen projektikoordinaattorina.Hän on koulutukseltaan kulttuurituottaja (AMK) sekä tradenomi, ja hän on toiminut monipuolisissa tapahtumia, koulutusta, viestintää ja kehittämistyötä sisältävissä tehtävissä kulttuurialalla. Kirjoittajat ovat Metropolia Ammattikorkeakoulun Skills for Live Tech – S4LT -hankkeen henkilökuntaa. Hanke tarjoaa joustavaa korkeakoulutasoista koulutusta ja ohjausta esitys-, teatteri- ja tapahtumatekniikka-alalle. Hankkeen tavoitteena on kehittää alan työntekijöiden osaamista, työllistymismahdollisuuksia ja työssä pysymistä sekä tarjota uusia opiskelumahdollisuuksia alasta kiinnostuneille. Skills for Live Tech – S4LT -hanke ajoittuu syyskuun 2022 ja vuoden 2024 joulukuun väliselle ajalle. Hankkeen toteuttajana on Metropolia Ammattikorkeakoulu ja sitä on rahoittanut Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus JOTPA. Lisälukemista Sitra.fi: megatrendit 2023 Essi Santala & Kiika Sarpola: Osaamisen uusi normaali – esitystekniikka-alan taitojen kehitys 2019–2022 (theseus.fi) Metropolian esitys- ja teatteritekniikan opinnäytetöitä voi etsiä ja lukea Theseuksesta