Vantaan kaupunginhallitus otti 24.8.2015 askeleen kohti monikulttuurista ja yhteisöllistä kaupunkia päättämällä osallistua Vantaan Nicehearts ry:n hankkeeseen. Tämän syksyn ja ensi vuoden ajan Vantaalla toteutetaan lähiötyötä neljällä eri alueella; Koivukylässä, Hakunilassa, Pakkalassa tai Tikkurilassa sekä Martinlaaksossa.
Virallisesti hankkeen nimi on ”Naapurinäidit – toimintamallin kehittäminen” ja sen avulla pyritään ehkäisemään ja torjumaan eri etnisen taustan omaavien naisten syrjintää ja yhteiskunnan ulkopuolelle jäämistä.
Hanke on merkittävä, sillä yhteiskunnassamme on eri etnisen taustan omaavia naisia, jotka ovat joko jo syrjäytyneitä tai vaarassa syrjäytyä heikkojen tietotaitojen vuoksi. Tämä on osittain johtunut siitä, etteivät he ole löytäneet oikeiden palveluiden pariin tai eivät ole palveluita hakiessaan tulleet autetuiksi. Pääosin nämä naiset ovat perheellisiä, kielitaidottomia ja heikosti koulutettuja naisia, jotka huolehtivat ja vastaavat perheensä hyvinvoinnista. Naapurinäiti -toimintamallissa tukea saadaan vertaistuen kautta, mentorointia ja opastusta ja neuvoja arkipäiväisiin asioihin.
ÄIDIN POLKU KOHTI TYÖELÄMÄÄ HYÖDYTTÄÄ KOKO PERHETTÄ
Ensisijaisesti hankkeessa tuettavat naiset ovat erityisessä syrjäytymisvaarassa olevia. He eivät osallistu kodin ulkopuoliseen toimintaan tai toiminta rajoittuu oman yhteisöön. Yhteistä heille on usein heikko tai olematon suomenkielen taito sekä koulutus. Hankkeen mentoreina toimivat aktiiviset, mutta työelämän ulkopuolella olevat naiset. Heitä kutsutaan naapurinäideiksi. Yhteistä tuettaville ja mentoreille on sama etninen ja kulttuurinen tausta. Hankkeen tavoitteena onkin kehittää mentorointimalli, joka pohjautuu samaa etnistä yhteisöä edustaviin henkilöihin. Hankkeessa kehitetään suomalaiseen yhteiskuntaan ja lähiötyöhön, sekä kohderyhmän tarpeisiin vastaava malli ja kerätään tietoa ruohonjuuritasolta heidän tarpeista.
Kahden vuoden aikana tullaan rekrytoimaan ja kouluttamaan minimissään 32 mentoria ja 32 aktoria Vantaalla, jotka työskentelevät mentori – aktori-työpareina. Toiminnan kautta naapuriäidit saavat tarvittavia valmiuksia hakeutua työpaikkoihin, joissa tarvitaan kulttuuri- ja sukupuolisensitiivisiä taitoja, mentorointiosaamista ja verkostojen rakentamiseen tarvittavaa osaamista. Yhtenä hankkeen tavoitteena on, että hankkeeseen osallistuvat naiset osaavat hakeutua itsenäisesti koulutukseen ja työelämään.
Naisia voidaan tukea suomalaiseen yhteiskuntaan kotoutumisessa, auttaa arjessa eteen tulevissa haasteissa ja lisätä osallistumismahdollisuuksia. Oman arjen ja elämän hallinta, sosiaalisten taitojen ja itsetunnon kehittyminen lisää voimaantumisen tunnetta. Äitien voimaantumisen ja hyvinvoinnin lisäämisen kautta lisääntyy myös lasten ja koko perheen hyvinvointi. Äidin perehtyneisyys yhteiskunnallisiin rakenteisiin, kuten koulutukseen ja työelämään, vaikuttaa myös lasten ja puolison mahdollisuuksiin osallistua yhteiskuntaan.
NAAPURINÄIDIT – TOIMINNALLE ON TILAUSTA
Suomessa monikulttuurisuus lisääntyy ja kotouttamiseen on kiinnitettävä enemmän huomiota. Yhteiskuntamme nykyiset palvelut eivät tavoita kohderyhmään kuuluvia naisia riittävän hyvin. Työkokemukseni mukaan nyt alkaneessa hankkeessa toteutettava toimintamalli on toimiessaan, yksi niistä puuttuvista palasista, joiden perään on jo pitkään haikailtu. Palveluiden on muututtava asiakkaiden tarpeiden mukaisesti. Juurtuessaan lähiöihin ”naapurinäidit – toimintamalli” tukee eri etnisen taustan omaavia naisia ja sitä kautta perheitä sekä yhteisöjä kotoutumisessa. Perheiden voimavarojen vahvistumisen ja sosiaalisen tuen saamisen myötä vaikutukset tulevat näkymään myös ns.raskaampien palvelutarpeiden vähenemisenä sekä lastensuojeluasiakkuuksien määrissä.
Hankkeessa on kuitenkin yksi heikko puoli ja se on nimenomaan hanke itse. Kaksi vuotta on lyhyt aika toiminnan vakiinnuttamiseksi osaksi asiakastyötä ja palvelujärjestelmää. Toivottavasti Vantaalla on rohkeutta tehdä käytännön kokemusten myötä jo ensi vuonna päätös, joka mahdollistaa toiminnan laajenemisen ja jatkuvuuden.
Sosiaalialan bloggaajat
Uudistuva sosiaalialan osaaminen -blogi muuttui huhtikuussa 2025 opiskelijoiden julkaisualustaksi. Blogissa julkaistaan postauksia, jotka on kirjoitettu opintojaksoilla, hankkeissa tai opinnäytetyöprosessin aikana. Aihepiirit liittyvä hyvän elämän rakennuspuihin. Ota yhteyttä
Huippu-urheilijoiden henkinen hyvinvointi on noussut viime aikoina useasti esiin. Keskustelua ovat herättäneet urheilijoiden kohtelu niin vuoden 2024 Pariisin olympialaisissa kuin naisten jalkapallon pääsarjassakin. Miten sosionomi voisi tukea huippu-urheilijaa? Mitä annettavaa sosiaalialan ammattilaisella voisi olla huippu-urheilun kentällä?
Kesän 2024 olympialaisten jälkeen neljä nimettömänä pysyttelevää suomalaista olympiaurheilijaa julkaisi avoimen kirjeen (HS.fi), jossa he kritisoivat Suomen olympiajoukkueen johtoa ja huippu-urheilujärjestelmää. Kirje herätti laajaa keskustelua mediassa ja nosti esiin muidenkin urheilijoiden kokemuksia siitä, miten urheilijan työtä ei arvosteta. Urheilijat kuvailivat tuntevansa itsensä yksinäisiksi ja osattomiksi sekä kaipaavansa enemmän tukea.
Suomessa eri urheilulajeja tuetaan eri tavoin. Urheilijan mahdollisuus päästä lajinsa huipulle vaihtelee sen mukaan, millaisen lajiliiton tai urheiluorganisaation alla urheilija toimii. Tarkastelin opinnäytetyössäni (Theseus.fi) sitä, miten Kansallisessa Liigassa, naisten korkeimmalla sarjatasolla Suomessa, otetaan huomioon urheilijoiden erilaiset tuen tarpeet ja minkälaisia tukitarpeita urheilijoilla olisi. Erityisesti minua kiinnosti se, mitä annettavaa sosionomilla voisi olla huippu-urheilun kentällä.
Kansallisessa Liigassa huolta herättää seurojen mahdollisuus toteuttaa ammattimaista toimintaa. Mediahuomiota sai tapaus, jossa kävi ilmi, että Åland United on kauden aikana harjoitellut jopa neljä viikkoa ilman valmentajaa, ja vierasottelumatkoillaan pelaajat olivat joutuneet nukkumaan bussissa tai esimerkiksi valmentajan junailemassa yöpaikassa ”sohvatyynyillä”. Keskustelua on herättänyt myös Kansallisen Liigan lisenssikriteerien taso, erityisesti kenttien kunto ja turvallisuus sekä seurojen kyky ylläpitää ammattimaista toimintaa.
Millaiselle urheilumenestykselle luomme edellytyksiä?
Urheilijoiden kirje nosti esiin suomalaisen huippu-urheilun rakenteellisia ongelmia, jotka vaikeuttavat urheilijoiden mahdollisuuksia menestyä. Tämä herättää kysymyksen siitä, ovatko urheilijalta vaadittava menestys ja hänelle annettavat mahdollisuudet tasapainossa.
Yksi keskeisimmistä haasteista on saada urheiluorganisaatiot ymmärtämään, että urheilijat ovat haavoittuva ihmisryhmä, joka tarvitsee myös sosiaalialan ammattilaisten tukea. Olympiaurheilijoiden avoimessa kirjeessä nostetaan esiin, että suomalaisen huippu-urheilun suurin ongelma on, että toimintaa toteutetaan vanhojen, toimimattomien mallien ja kaavojen mukaisesti. Samalla odotetaan, että tulokset paranevat ja menestystä tulee. Urheilijat tietävät, että urheilu-ura vaatii uhrauksia. He ovat myös valmiita niitä tekemään, mutta odottavat vastavuoroisuutta organisaatioilta.
Tämän päivän urheilijat tietävät, että tuen tarpeet ovat kasvaneet, sillä huippu-urheilu on kehittynyt. Urheilijat eivät enää ole valmiita olemaan vain kritiikin kohteita, vaan vaativat oikeutta. Miten kankeaa järjestelmää ja johtoporrasta notkistetaan niin, että se mahdollistaa paremmat edellytykset menestymiselle?
Lääketieteellinen malli tukee fyysistä terveyttä
Urheiluorganisaatioissa on perinteisesti keskitytty hoitamaan urheilijoita lääketieteellisen mallin mukaisesti, jolloin painopiste on ollut fyysisen terveyden ja hyvinvoinnin tukemisessa.
Viime vuosina maailmalla on kuitenkin alettu lähestyä urheilijaa kokonaisvaltaisemmin: fyysisen terveyden lisäksi tuetaan myös henkistä, emotionaalista ja sosiaalista hyvinvointia (1, s. 1212). Urheilijat nähdään nykyään entistä paremmin psykofyysissosiaalisina kokonaisuuksina. Kokonaisvaltaisen tuen antaminen vaatii moniammatillista tiimiä, joka pystyy vastaamaan urheilijoiden moninaisiin tarpeisiin. Suomalaista urheilujärjestelmää ei tarvitse välttämättä räjäyttää ja keksiä uudelleen. Kyse on ennemminkin siitä, että toiminnan keskiöön nostetaan urheilija ja edellytysten luominen menestymiselle.
Yksi tapa pohtia urheilijan tukemista on selvittää, mitä muualla tehdään onnistuneesti. Esimerkiksi Yhdysvalloissa urheilijoiden parissa tehtävä sosiaalityö on kasvava trendi, ja sen pohjalta on syntynyt uusi sosiaalityön suuntaus, joka tunnetaan urheilun sosiaalityönä. Vuonna 2015 perustettu The National Alliance of Social Workers in Sport (aswis.org) on toistaiseksi ainoa kansainvälinen toimija maailmassa, joka hyödyntää sosiaalialan ammattilaisten ainutlaatuista osaamista, arvoja ja etiikkaa, sekä vastaa samalla urheilijoiden ja urheiluyhteisön ammattilaisten tarpeisiin.
Sosiaalityötä urheilijoiden hyvinvoinnin ehdoilla
Tutkin opinnäytetyössäni jalkapallon naisten pääsarjan urheilijoiden tuen tarpeita ja näkemyksiä siitä, hyötyisivätkö he urheilijoiden tukemiseen erikoistuneen sosionomin ammattitaidosta. Haastattelin sarjassa vuosina 2019–2023 pelanneita urheilijoita (n=4). Haastatteluista kävi ilmi, että sosiaalialan ammattilaisten tukea kaivataan. Haastattelemani urheilijat nostivat esiin uran aikaisen ja sen jälkeisen tuen puutteen. Tuen tarpeet vaihtelivat urheilijan kokemuksen ja elämäntilanteen mukaan, mutta tarve tuelle nähtiin silloinkin, kun urheilijalla vaikutti menevän yleisesti ottaen hyvin.
Haastateltavien kokemukset osoittavat, että urheilijan elämä on hyvin kuormittavaa, sillä urheilun ammattimaisuus ei useinkaan vastaa siitä saatavaa taloudellista korvausta. Lisäksi urheilijat altistuvat valtaville paineille, joita luovat niin yleisö kuin urheilijat itse. Moni urheilija on viime vuosina kertonut mielenterveyden haasteistaan ja uupumuksestaan. Myös loukkaantumiset voivat aiheuttaa fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia sekä tunteen siitä, ettei olekaan osa joukkuetta.
”Urheilijana oleminen on haastava työ, ja työn tunnistaminen yhteiskunnassa on vasta alkamassa.”
Urheilijat kertovat, että kokevat painetta suoriutua korkealla tasolla monella eri elämän osa-alueella. Urheilijan identiteetti kietoutuu vahvasti suorituksiin, ja uran päättyminen voi olla vaikea prosessi, erityisesti jos syynä on loukkaantuminen, mutta myös silloin, kun uran päättyminen tapahtuu omasta tahdosta. On selvää, että urheilijalla on oltava vahva urheilijaidentiteetti, mutta liian vahva identiteetti voi johtaa muiden elämänalueiden laiminlyöntiin.
Paine menestyä ja liiallinen samaistuminen urheilijan rooliin voi altistaa masennukselle ja ahdistukselle. Urheilijat voivat altistua myös taloudelliselle hyväksikäytölle, ja heidän hyvinvointinsa voi jäädä toissijaiseksi kaupallisten intressien rinnalla. Urheilijana oleminen on haastava työ, ja työn tunnistaminen yhteiskunnassa on vasta alkamassa.
Sosiaalialan ammattilainen voi auttaa urheilijaa löytämään tasapainon
Haastateltavat kaipasivat seuroihin sosiaalialan ammattilaista, jonka kanssa voisi käydä läpi elämäntilannetta, tavoitteita ja suunnitelmia. Sosiaalialan ammattilainen voisi auttaa tasapainottamaan arkea työn ja urheilun välillä, olisi tietoinen arjen kuormittavuudesta, ymmärtäisi urheilijan erityisyyttä ja pystyisi ohjaamaan häntä arjen hallinnassa.
Haastateltavat kokivat, että ovat voineet olla joukkueessa oma itsensä ja ovat kuuluneet joukkueeseen. Joukkuehenki onkin tärkeä tekijä viihtymiselle ja osallisuuden tunteelle. Joukkuehenki vaikuttaa myös siihen, että on valmis taistelemaan joukkueensa puolesta.
Osa Pariisin olympiajoukkueen jäsenistä koki joukkuehengen huonoksi. Kannustamiselle ja toisten tukemiselle ei ollut luotu mahdollisuuksia, sillä joukkueen jäseniä oli lähetetty oman suorituksen jälkeen lyhyellä aikataululla pois kisoista. Olennaista hyvässä joukkuehengessä on, että jokainen tuntee itsensä merkitykselliseksi. Merkityksellisyys ei ole asia, joka tulee ansaita menestyksellään, vaan sen toteutumisessa jokaisella joukkueessa olevalla on oma aktiivinen roolinsa.
”Valmentaja ei ole neutraali konfliktien selvittäjä, siksi joukkueen ristiriitatilanteisiin tarvittaisiin ulkopuolisen asiantuntijan apua.”
Haastateltavat kertoivat, että joukkueissa käytiin läpi kriisejä ja konfliktitilanteita, mikä on normaalia. Vastuu tilanteiden selvittämisestä valahti kuitenkin usein johtavien pelaajien tai kapteeniston vastuulle. Tilanteisiin olisi toivottu ulkopuolista apua, kuten sosiaalialan ammattilaista. Henkilöä, joka olisi neutraali ja pystyisi ottamaan eri osapuolet huomioon. Sosiaalialan ammattilainen voisi luoda tilaa konfliktien selvittämiselle sekä antaa ohjausta ja tukea eri osapuolille. Valmentajan rooli konfliktien selvittämisessä nähtiin ongelmallisena, sillä asemansa vuoksi hän ei voi täysin neutraalisti arvioida tilannetta. Ulkopuolinen apu nähtiin erityisen merkityksellisenä juuri konfliktitilanteissa, jolloin osapuolet voivat olla yhdenvertaisessa asemassa.
Urheilu-uran lopettaminen aiheutti haastateltavilla monenlaisia tunteita kuten ahdistusta, pelkoa ja haikeutta. Vaikka urasiirtymä on usein henkilökohtainen prosessi, urheilijat kokivat kaipaavansa seuralta tukea ja neuvontaan. Tukea olisi kaivattu jo ennen uran päättymistä, uran päättymisvaiheessa ja vielä päättymisen jälkeen. Erityisesti urheilijat olisivat tarvinneet tukea uran jälkeisen elämän suunnitteluun ja uuteen elämään sopeutumiseen. Uran loppuminen koetaan suurena ja mullistavana elämänmuutoksena, jonka aikana muuttuu sosiaalinen ympäristö, arjen rytmi, tunne merkityksellisyydestä ja siirrytään mahdollisesti myös aikaan, jolloin koetaan, ettei sillä, mitä seuralleen antoi, ole mitään merkitystä.
Navigointi elämän ja urheilun aallokoissa: sosionomi antaisi urheilijalle monipuolista tukea
Urheilijat kaipaavat monipuolista tukea, joka auttaisi heitä navigoimaan sekä urheilu-uran että henkilökohtaisen elämän aallokoissa. Organisaatioiden olisi tärkeää tunnistaa urheilijoiden tarpeet paremmin ja tarjota rakenteita, jotka tukevat urheilijoiden kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tulevaisuuden päätökset ja strategiat tulisi luoda niin, että ne palvelevat urheilijan kehittymistä, menestystä, mutta myös kasvua ihmisenä.Urheilijat kohtaavat urallaan henkisiä ja fyysisiä paineita, uran jälkeisen elämän epävarmuutta sekä loukkaantumisten aiheuttamia kriisejä. Näiden tilanteiden hallinnassa sosionomit voivat tarjota urheilijalle kriisiapua sekä monipuolista sosiaalista ja emotionaalista tukea. Tuki auttaisi urheilijoita löytämään tasapainon urheilun ja muun elämän välillä sekä edistäisi heidän hyvinvointiaan ja tekisi urheilu-urasta kestävämmin hallittavan kokonaisuuden (2).
Sosiaalialan ammattilaiset voivat myös toimia sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja hyvinvoinnin edistäjinä urheilumaailmassa. Urheilijoiden haavoittuvuuden huomioiminen ja heidän oikeuksiensa puolustaminen ovat keskeisiä tehtäviä. Sosionomit voivat puuttua sosiaaliseen eriarvoisuuteen ja lisätä yhdenvertaisuutta sekä osallisuutta ja näin vahvistaa urheilijoiden mahdollisuuksia menestyä niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin (2).
Urasiirtymien ja identiteettikriisien hallinnassa sosionomit voivat auttaa urheilijoita suunnittelemaan elämäänsä uran jälkeen. Siirtymä urheilu-urasta muuhun elämään on usein elämää mullistava tapahtuma, joka voi aiheuttaa ahdistusta ja epävarmuutta. Sosionomilla on mahdollisuus tarjota uraneuvontaa, auttaa koulutukseen tai työnhakuun liittyvissä kysymyksissä sekä tarjota emotionaalista tukea, auttaen urheilijoita rakentamaan uutta identiteettiään ja löytämään paikkansa uran jälkeisessä elämässä (2).
Lisäksi sosionomien on tärkeää ymmärtää urheilun kulttuuri ja osata toimia siinä tehokkaasti. He voivat tehdä yhteistyötä valmennushenkilöstön kanssa, auttaa valmentajia kohtaamaan urheilijoitaan, viestiä urheilijoiden vireystilasta sekä järjestää yhteisöllisyyttä edistävää toimintaa. Sosionomin tarjoama tuki voi auttaa urheilijoita kehittämään ajanhallinta- ja stressinhallintataitoja, jotka tukevat heidän tasapainoaan ja hyvinvointiaan niin urheilun kuin muun elämän vaatimusten keskellä (2).
Kirjoittaja
Essi Sainio. Kirjoittaja on valmistunut sosionomiksi Metropolia Ammattikorkeakoulusta joulukuussa 2024 ja on entinen jalkapalloilija. Sainio edusti muun muassa Helsingin Jalkapalloklubia (HJK), saksalaista 1. FFC Turbine Potsdamia sekä Ruotsin AIK:ta. Hän teki historiaa voittamalla ensimmäisenä suomalaisena naisten Bundesliigan mestaruuden vuonna 2009 Turbine Potsdamin riveissä. Mittavan pelaajauransa aikana hän kohtasi vakavia loukkaantumisia ja mielenterveyden haasteita, jotka pakottivat hänet pois pelikentiltä useiksi vuosiksi. Koettelemuksista huolimatta hän osoitti valtavaa tahdonvoimaa, palasi huipulle ja edusti Suomea vuoden 2022 EM-kisoissa. Nykyään Sainio toimii jalkapalloasiantuntijana Yleisradiossa ja on mukana muun muassa Pohjois-Haagan yhteiskoulun tyttöjen jalkapallovalmennuksessa.
Teksti perustuu hänen opinnäytetyöhönsä Huippu-urheilu sosionomin työkenttänä.
Lähteet
Beasley, Lauren & Newman, Tarkington J. & Hardin, Robin 2021. Applying Social Work Values to Practice in Sport: Perspectives of Licensed Social Workers Employed in Collegiate Athletics. https://journals.iupui.edu/index.php/advancesinsocialwork/article/view/25311/24198
Sainio, Essi 2024. Huippu-urheilu sosionomin työkenttänä. Sosiaalialan opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024093025814
Työ on ihmiselle yksi keskeisimmistä hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä elämässä. Oma henkilökohtainen elämä vaikuttaa henkilökohtaiseen työhyvinvointiin. Työn kautta ihminen ilmaisee itseään ja sosiaalisia tarpeitaan. (1) Keskeisiä työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ovat omat elintavat, hyvä johtaminen, ergonomia, resilientti organisaatio, työolot, työkyky, työaika ja työn imu (2).
Henkilöstön osaaminen on merkittävä tekijä työhyvinvointiin vaikuttavana tekijänä. Omassa työssä menestyminen ja työn imu vaikuttavat positiivisesti työhyvinvoinnin kokemiseen. Osaamista kartoitetaan kehityskeskustelujen perusteella sekä osaamiskartoituksella. Osaamista ylläpidetään koulutuksilla ja niiden suunnitteluilla. (3)
Sosiaalialan työtehtävät ovat kuormitustekijöiltään erilaisia, osa sosiaalialan toimintaympäristöistä on fyysisesti kevyempiä ja psyykkisesti kuormittavampia, osa taas toisinpäin. Vastuu työhyvinvoinnin edistämisestä kuuluu muun muassa työterveyshuollolle ja työnantajalle. (4)
Mitä työhyvinvointi on?
Työhyvinvointi on hyvinvointia, joka edesauttaa ihmisiä selviytymään työelämässä. Se koostuu positiivisista asioista ja tekijöistä. Ihmisen tulee voida hyvin omassa työssä. Siihen voi vaikuttaa itse, sekä koko työorganisaatio. Työhyvinvoinnin kautta työ koetaan mielekkäämpänä ja sillä samalla kehitetään organisaation toimintaa, kun työntekijät voivat hyvin ja toimivat yhteisen päämäärän hyväksi. Hyvinvointi työyhteisössä on merkittävä tekijä myös työn tuloksellisuuden näkökulmasta. Ihmisen tulisi voida kokea itsensä tärkeäksi osaksi työyhteisöä ja saada mahdollisuus kehittää työyhteisöä muuttuvassa maailmassa.
Työhyvinvoinnin edistäminen koostuu työhyvinvointisuunnitelmasta ja sen toteutumista mitataan erilaisilla mittareilla. Työhyvinvoinnilla pyritään siihen, että työ koetaan mielekkäänä, turvallisena, sekä tuetaan työntekijää työn tekemiseen. (5)
Työhyvinvoinnilla pyritään ylläpitämään avointa ilmapiiriä. Ongelmiin tulisi puuttua matalalla kynnyksellä, huomioida yksilöllisesti elämäntilanteet, ja lisäksi työympäristön tulisi olla turvallinen. Työhyvinvoinnissa tulisi panostaa laadukkaaseen perehdytykseen. Tämän apuna voidaan käyttää henkilöstökyselyitä. Hyvä ja turvallinen ilmapiiri vaikuttavat merkittävästi työyhteisön työhyvinvointiin. Siihen voivat kaikki vaikuttaa, niin ”rivityöntekijät” kuin esihenkilötkin. Työhyvinvointi näkyy myönteisenä asenteena työntekoon, yhteisinä päämäärinä, positiivisena palautteena, sekä huumorina.
Työhyvinvoinnin ilmeneminen
Työhyvinvointi koostuu myös tiedostamattomista asioista. Ympäristö, ilmapiiri ja turvallisuus ovat tärkeitä tekijöitä. Työhyvinvointia voidaan ilmaista subjektiivisena kokemuksena, joka koostuu moninaisista tekijöistä (6).
Erilaiset persoonat työyhteisössä vaikuttavat työyhteisön toimintaan ja ilmapiiriin. Joskus ihmisten käyttäytyminen tai teot aiheuttavat ristiriitatilanteita, jotka tulee ratkaista rakentavasti organisaation laatiman toimintaohjeen mukaisesti. Näin pyritään tukemaan kaikkien työssä jaksamista ja edistetään työhyvinvointia.
Miten työhyvinvointi näkyy omassa työympäristössäsi, ja millä keinoin sitä voidaan kehittää?
Työhyvinvoinnin kehittäminen
Työhyvinvointi vaatii suunnitelmallista kehittämistä. Se koostuu nykytilan arvioimisesta sekä hyvinvoinnin esteiden ja mahdollistajien tunnistamisesta. Ihmisellä on eri tarpeita, jotka pyritään huomioimaan työhyvinvointia kehittäessä. Näitä ovat itsensä toteuttamisen-, arvostuksen-, liittymisen-, turvallisuuden- ja psyko-fysiologiset tarpeet. (7)
Työhyvinvoinnin johtaminen
Hyvä johtaminen on yksi avainasia konfliktien ja ristiriitojen hallitsemiseen. Esihenkilöiden läsnäolon tärkeys korostuu hyvän ja turvallisen työympäristön luomisessa. Tässä korostuvat keskustelutaidot vuorovaikutustilanteissa ja sen tiedusteleminen, miltä toisesta tuntuu.
Itsensä johtamisen taidot korostuvat, kun halutaan välttää uupuminen. Ihmisen tulisi asettaa itselleen konkreettisia tavoitteita, sietää keskeneräisyyttä ja keskittyä olennaiseen, antaa positiivista palautetta muille, sekä vaatia positiivista palautetta myös omasta työstä. Lisäksi tämän tulisi osata lopettaa työpäivä sopivissa rajoissa, sekä muistaa, että on myös muuta elämää kuin työ. Aivojen tulee palautua muulla tekemisellä kuin työllä. (8)
Hyvä johtaminen on arvostavaa johtamista. Arvostava johtaminen sosiaalialalla näkyy suunnitelmallisena johtamisena, osaamisen arvostamisena, tasa-arvoisuutena ja työssä jaksamisen edistämisellä. Hyvällä johtajalla on yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, joita hän hyödyntää esihenkilötyössään. (9)
Työhyvinvointi ja sen toteutuminen on laaja-alainen teema, joka vaatii yksilön henkilökohtaista paneutumista asiaan. Lisäksi se vaatii hyviä johtamistaitoja yksilöltä itseltään sekä esihenkilöpuolelta. Jokaisella on oikeus ja vastuu hyvän työhyvinvoinnin toteutumisesta omassa työelämässä.
Kirjoittaja
Jasmin Lizzio, sairaanhoitaja (AMK), suorittaa sosiaali- ja terveysalan johtamisen ja kehittämisen YAMK-opintoja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa. Blogiteksti on kirjoitettu osana Sosiaali- ja terveysalan viestinnän opintojaksoa.
Lähteet
Rissanen, V. 2016. Liika vapaus töissä uuvutti palkitun yhtiön johtajan. Helsingin sanomat. Päivitetty: 5.11.2016. Saatavissa: https://www.hs.fi/ura/art-2000002928511.html Viitattu 24.10.2024.
Työterveyslaitos. s.a. Työhyvinvointi ja työkyky. WWW-sivusto. Saatavissa: https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky Viitattu 24.10.2024.
Työterveyslaitos. 2005. Miten käsittelen haastavia tilanteita työpaikalla? WWW-sivusto. Saatavissa: https://www.ttl.fi/oppimateriaalit/hyvan-mielen-tyopaikka/4-miten-kasittelen-haastavia-tilanteita-tyopaikalla Viitattu 24.10.2024.
Sirén, M., Harmonen, M., Roos, M. & Suominen, T. 2015. Arvostava johtaminen lasten hoitotyössä – näkökulmia hoitotyön johtamisen kehittämiseen. Hoitotiede 4, 274-285. Verkkolehti. Saatavissa: https://scholar.google.fi/scholar?q=Arvostava+johtaminen+lasten+hoitoty%C3%B6ss%C3%A4+%E2%80%93+n%C3%A4k%C3%B6kulmia+hoitoty%C3%B6n+johtamisen+kehitt%C3%A4miseen&hl=fi&as_sdt=0&as_vis=1&oi=scholart Viitattu 10.11.2024.
Puttonen, S., Hasu, M. & Pahkin, K. 2016. Työhyvinvointi paremmaksi. Keinoja työhyvinvoinnin ja työterveyden kehittämiseksi suomalaisilla työpaikoilla. Työterveyslaitos. Tampere: Juvenes Print. Saatavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130787/Ty%c3%b6hyvinvointi%20paremmaksi.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 24.10.2024.
Hoitotyön vuosikirja 2014. 2014. Työhyvinvoinnin keinot. Sairaanhoitajaliitto. Porvoo: Bookwell Oy.
Työturvallisuuskeskus. 2009. Työhyvinvoinnin portaat – työkirja. 1. painos. Edita Prima Oy. Saatavissa: https://ttk.fi/wp-content/uploads/2022/04/Tyohyvinvoinnin-portaat-tyokirja-taytettava.pdf Viitattu 24.10.2024.
Rissanen 2016.
Saaranen, T., Juntunen, A. & Kankkunen, P. 2020. Terveysalan opettajien työhyvinvointi ja sen edistäminen – työntekijän ja hänen työnsä näkökulma. Hoitotiede 3, 154-165. Verkkolehti. Saatavissa: https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/8324/160093191761134914.pdf?sequence=2&isAllowed=y. Viitattu 10.11.2024.
Maailman tilanne vaikuttaa suomalaiseen koulutukseen monin tavoin myös Metropolia ammattikorkeakoulussa. Venäjän täysimittainen hyökkäys ja sota Ukrainassa ovat vaikuttaneet sosiaalialan opetukseen. Myös opiskelijat ovat valinneet kursseja, joissa tuetaan ukrainalaisten kotoutumista Suomessa.
Suomeen on saapunut lähes 70 000 ukrainalaista pakolaista Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022. Euroopan unionin päätöksen mukaan Ukrainasta paenneille myönnetään tilapäinen suojelu, joka mahdollistaa suojelun nopeassa ja turvapaikkamenettelyä kevyemmässä prosessissa. Tilapäistä suojelua saavilla on oikeus asua vastaanottokeskuksessa ja oikeus sen järjestämiin palveluihin. He saavat terveydenhuollon ja välttämättömät sosiaalihuollon palvelut, ja heidän toimeentulonsa turvataan. Tilapäistä suojelua hakeneilla on oikeus välittömästi osallistua työhön. (1) Myöhemmin heillä on mahdollisuus saada kuntapaikka ja yhteiskunnan muut palvelut.
Kotoutumisen tavoitteena on ukrainalaisten sujuva integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan vaikeasta kotimaan sotatilanteesta huolimatta. Yhteisöjen resilienssin, joustavuuden, tukeminen on tärkeää muutoksissa ja kriiseissä. Ihmiset ja yhteisöt voivat oppia resilienteiksi kehittäen ominaisuuksia, jotka helpottavat stressiin sopeutumisessa ja selviytymisessä turvallisessa ympäristössä. (2)
Voimavaralähtöisyydellä tarkoitetaan sitä, että työssä keskitytään ihmisten vahvuuksiin ja erilaisiin ratkaisuihin haastavissakin elämäntilanteissa. Lähestymistapa korostaa ihmisen ja ympäristön voimavaroja muutoksen aikaansaamiseksi. (3) Työskentely suuntautuu tulevaisuuden tavoitteiden saavuttamiseen, ei niinkään menneiden ja nykyisten ongelmien korjaamiseen. Työntekijöiltä voimavaralähtöisyys edellyttää myönteistä asennetta asiakkaiden ja yhteisöjen mahdollisuuksiin. Lähtökohtana ovat ihmisten toiveet ja unelmien merkityksellisyys, vaikka ne vaikuttaisivat epärealistisilta. (4)
Käytännössä henkilö osallistetaan yhteiseen toimintaan kaikissa prosessin vaiheissa: päätöksiin, tavoitteisiin, tekemiseen, luomiseen ja kokemiseen yhdessä sekä arvioimiseen. Näin luodaan yhteys, joka on tasavertainen ja toimijuutta vahvistava. (5) Yhteisen tekemisen ja kokemusten jakaminen voi saada aikaan iloa, mutta usein se parantaa myös toiminnan tavoitetta eli lopputulosta. Edellä mainittua kutsutaan niin sanotun yhteisen kolmannen toteutumiseen toiminnassa, jossa on tärkeää myös jaetun tekemisen vaikutus osallistujien välisiin suhteiseen. (6)
Yhteistyö Kaivo Espoo ry:n kanssa
Metropolian sosiaalialan tutkinto-ohjelmassa on tehty yhteistyötä sitoutumattoman järjestön, Kaivo Espoo ry:n, kanssa. Matinkylässä sijaitsevan järjestön toimintaan osallistuu pääasiassa ukrainalaisia vapaaehtoisia. Yhdistyksessä on perustettu ukrainalaisille pakolaisille olohuone, siellä on tarjolla ruoka- ja tarvikeapua sekä neuvontaa. Yhteisötilassa on monenlaista toimintaa, kahvila, kielikursseja, musiikkiesityksiä. (7)
Sosiaaliturva arjen käytännöissä kurssilla opiskelijat kartoittivat sosiaali-, nuoriso- ja TE-palveluja sekä harrastusmahdollisuuksia ja kulttuurikohteita ukrainalaisten tarpeiden ja toiveiden mukaisesti. Tuotoksista kerrottiin Kaivo Espoossa ja niistä tehtiin visuaalisesti kiinnostavia julisteita (postereita), joista luotiin selkokielinen kansio Kaivo Espoon kävijöiden käyttöön. Niin ikään opiskelijat voivat hyödyntää kartoituksiaan myöhemmin myös muiden ryhmien parissa.
Kun haluttiin paneutua ilmiöihin yksityiskohtaisemmin, opiskelijat kirjoittivat lopputöitään järjestön ja vapaaehtoisten ehdottamista aiheista. Opinnäytetöissä vahvana toiminta-ajatuksena oli kävijöiden osallisuus suunniteltuun toimintaan. Osallisuuteen tarvitaan luottamusta prosessiin ja kumppaneihin. Turvallisen tilan rakentuminen on elinehto osallistumiselle ja kehittämiselle. (8) Suomessa joissakin ukrainalaisissa järjestöissä venäjän kielen käyttö on kielletty, mutta Kaivo Espoossa on sallittua puhua mitä kieltä tahansa, ukrainaa, venäjää, tataaria jne. Monet kielet kuuluvat ja näkyvät, ja kävijät saavat vahvistusta ja hyväksyntää omalle kieli-identiteetilleen.
Opiskelija Marianne Lukkari kartoitti Kaivo Espoossa vapaaehtoistyön merkitystä kotoutumiselle haastattelemalla ukrainalaisia pakolaisia. Toisessa työssä korostui toiminnallisuus, kun Jari Koskiniemi ja Sakari Anttila loivat tietovisan, jonka avulla vahvistettiin osallistujien yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia olohuoneessa. Kun ukrainalaiset kokivat työllisyyspalvelut monimutkaisiksi ja vaikeaselkoisiksi, Tiia Laine ja Zahra Ahmed tekivät TE-palveluista ja työnhakijan toimista ohjeen YouTubeen.
Kirjoittaja
Katja Ihamäki, valtiotieteen tohtori VTT, yhteiskuntatieteen opettaja Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja on perehtynyt muun muassa monikulttuurisuuteen ja sosiaaliturvan kehittämiseen.
Opinnäytetyöt:
Koskiniemi, Jari & Anttila, Sakari (2024). Yhteisöllisyyden luominen visailutoiminnan kautta: yhteistoimintaa Suomeen muuttaneille ukrainalaisille. Opinnäytetyö. Metropolia amk. https://www.theseus.fi/handle/10024/859643
Laine, Tiia & Ahmed, Zahra (2023). Suomeen muuttaneiden ukrainalaisten pakolaisten kotiuttamisen tuen tarpeen arviointi. Opinnäytetyö. Metropolia amk. Ilmestyy lähiaikoina.
Lukkari, Marianne (2023). Vapaaehtoistyön tekeminen osana turvapaikanhakijoiden kotoutumista: ukrainalaiset osallisina ja toimijoina. Opinnäytetyö. Metropolia amk. https://www.theseus.fi/handle/10024/791284
Lähteet
Tilapäinen suojelu Ukrainasta paenneille (2024). Sisäasianministeriö. https://intermin.fi/ukraina/tilapainen-suojelu.
Poijula, Soili (2020). Resilienssi. Muutosten kohtaamisen taito. Kirjapaja.
Rapp, C. A. & P.W. Sullivan (2014). Advances in Social Work 15 (1), 129–142.
Saleebey, D. (2013). The Strengths Perspective in Social Work Practice. 6. painos. Boston: Pierson; Healy, K. (2005). Social Work in the Context. Houndmills, Basigstoke: Palgrave, Macmillan, 2005, 95–104, 154; Keskitalo, Elsa & Vuokila-Oikkonen, Päivi (2018). Voimavaralähtöisyys sosiaalisen kuntoutuksen viitekehyksenä. Teoksessa Harri Kostilainen & Ari Nieminen (toim.) Sosiaalisen kuntoutuksen näkökulmia ja mahdollisuuksia. Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisuja, Työelämä 13, 84–96.
Rönkkö, S., & Nivala, E. (2022). Yhteinen tekeminen yhteyden rakentajana: Yhteinen kolmas sosiaalipedagogisena käsitteenä ja käytäntönä. Sosiaalipedagogiikka, 23 (1), 71–84. https://doi.org/10.30675/sa.119479
Husen, M. (2022). The common third. Artikkeli on lyhennetty käännösversio artikkelista Husen, M. 1996. Det fælles tredje – om fællesskab og værdier i det pædagogiske arbejde. Teoksessa B. Pésceli (toim.) Kultur & pædagogik. København: Hans Reitzels Forlag, 218–232. Alkuperäinen saatavissa https://michaelhusen.dk/det-faelles-tredje/. Käännös saatavissa https://michaelhusen.dk/the-common-third/ (2.5.2022). Lihme, B. (1988). Socialpædagogik for børn og unge: et debatoplæg med særlig henblik på døgninstitutionen. Holte: SocPol.
Kaivo Espoo ry. http://www.kaivoespoo.com/
Ojajärvi, A., Tuomisto, T., Olkkonen, J., & Tikkanen, S. (2020). Sitran selvityksiä 166. Suomalaiset kansalaisvaikuttajina: Kuinka edistää osallisuutta ja osallistumista 2020-luvulla? Sitra, 29. https://media.sitra.fi/2020/03/18123803/suomalaiset-kansalaisvaikuttajina.pdf
Korkeakouluilla on merkittävä rooli aluekehityksen tukemisessa. Viime aikoina on tuotu enemmän esiin yrittäjyysmyönteisen ajatusmaailman, toiminnan, instituutioiden ja pääoman kehittämistä sen sijaan, että tarkastellaan vain teknologisten innovaatioiden kehittymistä ja niiden siirtymää kaupalliseen toimintaan.
Yrittäjyyskorkeakoulu toimii moottorina kehitykselle
Pittz ja Hertz (2017) rakentavat mallin yrittäjyyskorkeakoulusta. Mallissaan he esittävät alueellisen yrittäjyysekosysteemin kehittymisen tukemisen tapoja. Näitä voivat olla esimerkiksi tutkimuksen siirtymä korkeakoulusta sen ulkopuolelle, yrittäjyyden opettaminen ja yrittäjyyteen kannustavan ympäristön luominen. Näin ollen yrittäjyyskorkeakoululla voidaan nähdä olevan kolme tehtävää, opettaminen, tutkiminen ja yrittäjyyden kehittäminen.
Tutkimusten mukaan on tarvetta oikeassa elämässä tapahtuvalle kokemiselle ja toiminnalle yrittäjyyden tukemiseen. Yrittäjyyskorkeakoulu tarjoaa näitä koko opintopolun matkalla, kasvattaakseen yrittäjiä sekä innovatiivisia työntekijöitä. Yrittäjyyskorkeakoulu luo kokemuksia yrittäjyydestä priorisoimalla koulutukseen liittyvät tavoitteet. Näin se eroaa yrityshautomoista ja -kiihdyttämöistä.
Yrittäjyyskeskus yrittäjyysyliopiston sisällä luo yrittäjämäistä inhimillistä pääomaa opintokokonaisuuksien sisällä. Se ottaa hoitaakseen inkubaattori- ja kiihdyttämötoimintojen kehittämisen ja tukee näin innovaatioita koko opintopolun ajalla. Lisäksi yrittäjyyskeskus luo yrittäjyyden kulttuuria, joka luo suosiollisempia asenteita, liiketoiminnan kehittämistä, yrittäjähenkisiä tiimejä sekä mahdollisuuksien tunnistamista. Se myös tarjoaa fyysisen tilan ja resursseja yhteistyölle ja rohkaisee roolimalleja tarjoamaan malleja yrittäjyydestä haaveileville.
Mallit yrittäjyyskeskusten toiminnan analysointiin
Pittz ja Hertz (2017) tuovat esiin yrittäjyyskeskusten, joko erillisten yksiköiden tai spesifien oppilaitosten, kasvun lisääntymisen osana yrittäjyysekosysteemiä ja sen kehittämistä. Usein nämä keskukset ovat vastuussa yrittäjyyskasvatuksen, -tuen ja -kulttuurin sekä korkeakoulun yrittäjyyteen liittyvien toimijoiden yhteen saattamisesta. Yrittäjyyskeskuksen rakenteiden ja funktioiden tarkastelu osana laajempaa yrittäjyysekosysteemiä on olennaista, jotta voidaan maksimoida yrittäjyyskeskuksen toiminnan tehokkuus.
Artikkelissaan Pittz ja Hertz (2017) vievät yrittäjyyskeskuksen konseptin kehittämistä eteenpäin. Yrittäjyyskeskuksen olennaisin tehtävä on toimia ekosysteemin fasilitaattorina ja tässä roolissa madaltaa ekosysteemin toimijoiden kynnystä osallistua toimintaan. Lisäksi sillä on rooli ekosysteemin kartoittamisessa.
Tunnistamalla ja luomalla lista ekosysteemin toimijoista ja siitä, kuinka ne liittyvät toisiinsa, voidaan kehittää ekosysteemikartta, josta tulee tärkeä työkalu osallistamisen kehittämisessä. Parhaimmillaan yrittäjyyskeskuksella on erityinen funktio siinä, että se tekee töitä kaikkien koulun muiden osastojen, kuten hallinnon tukipalveluiden, osaamisalueiden, tiedekuntien ja yhteistyöalustojen kanssa. Se voi rakentaa siltoja osien välillä ja yhdistää niitä yrittäjyyden tukemiseen.
Kirjoittajat tuovat esiin useita malleja, joiden perusteella voidaan tarkastella yrittäjyysekosysteemin toiminnan edellytyksiä. Eräs tapa listata nämä ovat:
hallitus
korkeakoulu
epävirallinen verkosto
virallinen verkosto
ammatillinen tuki
lahjakkuudet
pääoma.
Toinen tapa tarkastella edellytyksiä ovat toimivat
paikalliset ja kansainväliset markkinat
saatavilla oleva inhimillinen sekä taloudellinen pääoma,
mentorointi sekä tukirakenteet,
vahva lainsäädäntö sekä
merkittävät korkeakoulut.
Tämän lisäksi on systeemiset tekijät, joita ovat
verkostot
johtajat
rahoitus
lahjakkuudet
osaaminen
tukipalvelut.
Kulttuuriset tekijät, joita ovat
historialliset menestystarinat ja tuki
sosiaalisia attribuutteja, joita ovat pääoma, verkostot, mentorit sekä lahjakkuudet
materiaaliset ominaisuudet eli politiikat, korkeakoulut, avoimet markkinat, tukipalvelut ja fyysiset rakenteet
Kaikkia näitä malleja yhdistää ajatus siitä, että yrittäjyyskeskukselle olennaista ovat relationaaliset suhteet, jotka tukevat yrittäjyyttä. Lisäksi kaikki nämä mallit ovat olennaisia luotaessa kuvaa siitä monimutkaisuudesta, missä yrittäjyyskeskukset toimivat.
Yrittäjyyskeskusten tehtävä on usein linkittää moninaiset sidosryhmät yhteen tukemaan uusien yritysten kasvua. Elinvoimaisessa yrittäjyyskeskuksessa on vähän raja-aitoja yrittäjien välillä, siellä tapahtuu mentorointia, siellä jaetaan menestystarinoita, siellä kritisoidaan liiketoimintamalleja ja aloittavat yritykset tukevat toisiaan. Tämän lisäksi tästä yrittäjyyskeskuksesta onnistuneesti kasvaneet ja yrityksensä myyneet yrittäjät toimivat tukihenkilöinä ja sijoittajina.
My Business Hub -hanke yrittäjyyskorkeakoulun toimijana
Metropolia Ammattikorkeakoulun yrittäjyys- ja innovaatiotiimi toimii My Business Hub -hankkeen kotipesänä. Innovaatiotoiminta ja yrittäjyys -tiimi vastaa osittain Pittzin ja Hertzin (2017) esittelemää yrittäjyyskeskusta, sillä myös sen tehtäviin kuuluu yrittäjyyskasvatuksen ja yrittäjyyden kulttuurin luominen.
Meillä tiimin tehtäviin kuuluu myös lisätyn ja virtuaalitodellisuuden aiheen parissa toimivan XR-Centerin ylläpitäminen, joka antaa toimivan mallin myös tilojen toiminnan kehittämiseen osana yrittäjyyden tukemista. My Business Hub -hankkeessa meillä oli tehtävänä myös kehittää tilojen ja erikoistilojen käyttöä tukemaan vantaalaisten yritysten toimintaa.
Eräs hankkeemme tavoitteista oli luoda myös fyysinen ulottuvuus yrittäjien kanssa toimimiseen ja paikallisen yrittäjäekosysteemin käyttöön. Tämä tarve oli noussut esille johtuen Myyrmäen kampuksen laajoista ja monipuolisista erikoistiloista ja tutkimuslaitteistoista, joita voitaisiin hyödyntää laajemmin yritysten käytössä. Lisäksi tehtäväksemme annettiin yritysyhteistyötilojen tarpeen selvittäminen ja kehittäminen.
Hankkeen alussa teimme kyselyn siitä, kaivataanko Myyrmäen alueelle lisää yhdessä työskentelyyn tarkoitettuja co-working tiloja. Kyselyn kautta selvisi, että Myyrmäen alueella on jo olemassa olevia co-working tiloja, joilla on oma erityinen profiilinsa ja omat tyytyväiset käyttäjänsä.
Vaikka suoranaista co-working -tilojen tarvetta ei tunnistettu, hankkeen aikana rakensimme kuitenkin infrastruktuuria ja palveluita yritysyhteistyön sujuvoittamiseen.
Tämän toiminta kulminoitui kampukselle hankittuihin uusin ja liikuteltaviin toimistoyksiköihin, jotka jätettiin tarkoituksella auki niin yrittäjille kuin Vantaan kaupungin toimijoille. Näin tarjosimme tilaa ekosysteemin käyttöön.
Luovuudelle teimme tilaa kampuksella rakennuttamalla sinne kampusgalleria M -kokonaisuuden.
Tämän työn teimme yhteistyössä Vantaan taiteilijaseuran kanssa. Olemme saaneet kunnian esittää kahden taiteilijan teoksia kampuksellamme. Lisäksi olemme tehneet yhteistyötä XR-design opettajien ja opiskelijoiden kanssa ja sekä yhdistäneet toiminnan kautta kampuksiamme, mutta myös luoneet vantaalaisille taiteilijoille mahdollisuuden tutustua taiteen uuteen, digitaaliseen maailmaan. Lisäksi avasimme ovemme Vandance tanssifestivaalille, joka toteutti meille tanssiteoksen osana ohjelmaansa.
Kampuksen erikoistiloista keskityimme kehittämään Urbanfarmlabia, kampuksemme sisäviljelyn ja sen tekniikan kehittämiseen erikoistunutta ympäristöä.
Otimme toiminnan kehittämiseen lähtökohdaksi palvelun, eli mietimme miten voimme tarjota palveluitamme mahdollisimman helposti ja sujuvasti. Saimme kehitettyä kolme kokonaisuutta tukemaan siirtymää kohti kestävämpää tulevaisuutta.
Metropolian innovaatiot ja yrittäjyys -tiimin tehtävänä on varmistaa yrittäjyyden koulutuksesta ja mahdollisuuksien luomisesta. Käytännössä tämä tapahtuu Turbiini-kampushautomo-ohjelman kautta. Lisäksi tiimi rakentaa yrittäjämyönteisempää Metropoliaa.
Yrittäjämyönteinen Metropolia toteutuu myös hankkeiden, kuten My Business Hubin myötä - sen avulla kehitettiin Myyrmäen kampuksen toimintaa suuntaan, jossa se voi toimia vantaalaisen yritysekosysteemin sydämessä, yritysten tarpeita mahdollisimman hyvin ja luovasti palvellen.
Hankkeen avulla saatiin rakennettua uutta yhteistyötä yrityksiin, löydettyä kiinnostavia oppimishaasteita opiskelijoille ja kehitettyä yrittäjämyönteisyyttä kampuksella.
Lähde
Pittz T, Hertz G, A relational perspective on entrepreneurial ecosystems, The role and sustenance of entrepreneurship center, Journal of enterprising communities, people and places in the global economy vol 12, no 2, 2018, pp230-231.
Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta (TKI) tapahtuu alueellisesti vaikuttavissa kumppaniverkostoissa. TKI-toiminnan yhtenä tehtävänä on kehittää ratkaisuja elinkeino- ja työelämän tarpeisiin. TKI-hankkeissa tehtävä työ tähtää esimerkiksi siihen, että alueellista kilpailukykyä tuetaan. Se voi käytännössä tarkoittaa yritystoiminnan hautomojen ja kiihdyttämöjen perustamista tai kytkösten luomista eri toimijoiden välille. Näistä kytköksistä syntyy eläviä yhteisöjä ja verkostoja, joissa niin vakiintuneet kuin uudet toimijat ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Tässä kirjoituksessa kuvaan, miten tällaisen ekosysteemin kehittymistä voidaan tukea ammattikorkeakoulun toiminnalla.
Miten kampukselle rakennetaan yrittäjyyttä tukeva yhteisö?
Kun rakennamme modernia yhteisöä, sitä voidaan tarkastella monelta eri tulokulmalta. Miller ja Acs (1) tuovat esiin kiinnostavan vertauksen. Korkeakoulun kampus on mahdollista nähdä modernina raja-alueena, yrittäjämäisenä ja mahdollistavana yhteisönä.
Yrittäjyyshengessä ja pioneerihengessä on paljon samaa. Molemmat korostavat vapautta, tarvetta pärjätä ja resursseja näiden tarpeiden toteuttamiseen. Molempiin liittyy myös toive menestyksestä ja oman paikan löytämisestä. Korkeakoulun kampus voidaan nähdä uutena raja-alueena, jossa vapaana olevia resursseja, kuten oli aikanaan Yhdysvaltojen suuressa lännessä. Kampuksilla on saatavilla osaamispääomaa, opinnollista vapautta ja erilaisia ihmisiä. Näistä voi syntyä uusia mahdollisuuksia ja kehittyä uutta yritystoimintaa.
Erona menneeseen länteen on, että korkeakoulun raja-alue on rakentamisprosessin lopputulos. Yrittäjähengen synnyttäminen vaatii rakenteita, joiden kautta luodaan mahdollisuus raja-alueen kaltaisen tilan syntymiseen. Näitä toimenpiteitä on yrittäjyyden opettaminen, laaja kurssitarjonta opiskelijoiden yrittämisen tukeminen ja Chicagossa yrittäjyyskeskuksen luominen.
Metropoliassa tätä raja-aluetta rakennetaan Turbiinin yrittäjyyskoulutuksen avulla. Sen avulla on mahdollista oppia taitoja, joilla yrittäminen onnistuu. Minnot, monialaiset innovaatioprojektit, opettavat yhteistä ongelmanratkaisua. Erilaiset yhteiskehittämisen tilat, kuten XR-Center tai Urbanfoodlab taas tarjoavat fyysisiä ympäristöjä, missä kehittää liiketoimintaa eteenpäin.
Turnerin rajateoriassa ekosysteemi on toistuva prosessi
Miller ja Acs tarkastelevat kampusta Frederick Jackson Turnerin rajateorian kautta ja tuovat esiin, että kampus täyttää Turnerin määritelmän raja-alueesta, jossa on saatavilla pääomia, vapautta ja diversiteettiä. Yhdessä nämä luovat mahdollisuuksia, tukevat yrittäjyyttä ja innovatiivisuutta.
Turner ymmärtää raja-alueen enemmän toistuvana prosessina kuin fyysisenä tai maantieteellisenä paikkana. Hänen ekosysteeminsä otti ”nälkäisiä” ihmisiä, antoi heille vapauden ja resursseja ja kun raja-alue sulkeutui niin sieltä tuli kunnianhimoinen ja nouseva ihmistyyppi sekä talous. Tämä katsantokanta on hyvin amerikkalainen ja sen soveltaminen suomalaiseen korkeakoulumaailmaan on tehtävä varoen, mutta se tarjoaa kiinnostavan ja laajan kulttuurisen kehikon, jonka kautta voidaan tarkastella korkeakoulun yrittäjyysekosysteemiä.
Miller ja Acs tuovat esiin, että yksinkertaisimmillaan yritysekosysteemi on nippu yksittäisiä toimijoita, joita hallitaan siten että yritystoiminta on mahdollista. Yritysekosysteemin käsitettä on avattu laajemmin sarjan muissa osissa. Moderni kampus voidaan nähdä paikkana, jossa opiskelijoilla on taloudellisia resursseja, tutkimusta sekä teknologiaa, lahjakkaita ihmisiä sekä huomattava määrä opintosuoritusten ulkopuolisia toimintamahdollisuuksia. Kun yrittäjän ajatellaan olevan toimija, joka yhdistelee erilaisia resursseja luodakseen lisäarvoa, voidaan nähdä, että oppilas voi kulkea lukuisia erilaisia polkuja yrittäjyyteen.
Edellytykset menestyvälle yritysekosysteemille Chicagon mallilla
Miller ja Acs tutkimuskohteena oli Chicagon yliopisto. Se on kehittänyt yritysekosysteemiään, omaa raja-aluettaan, jo vuodesta 1994. Silloin luotiin yrittäjyyden professuuri, jolle saatiin 1,5 miljoonan dollarin lahjoitus. Tämän jälkeen luotiin
yrittäjyyskursseja, joita ei koordinoitu sen tarkemmin
New Venture Challenge, joka on yrityskilpailu opiskelijoille
ARCH Ventures, sijoitusrahasto, joka liittyy yliopiston älylliseen ja tutkimukselliseen omaisuuteen.
Sijoitusrahaston luomisen myötä fokus vaihtui nopeasti yrittäjyyden taitojen opettamisesta yritysten rakentamiseen ja kehittämiseen.
Seuraava vaihe oli yrittäjyyskeskuksen luominen kampukselle, joka koordinoi kaikkea yrittäjyyteen liittyvää yliopistolla. Keskus on saanut huomattavia taloudellisia lahjoituksia toimintansa tukemiseen. Keskuksen missio on neliosainen:
kehittää kokeellisia ohjelmia tukemaan perinteisempää opetustoimintaa
sponsoroida ja tukea huippututkimusta
tukea opiskelijoita, opettajia ja henkilökuntaa aloittamaan ja kasvattamaan yrityksiä
kehittää sekä paikallista että globaalia yritysekosysteemiä.
Koulu tarjoaa useita kymmeniä erilaisia kursseja, jotka liittyvät yrittäjyyteen ja useilla näistä kursseista opiskelijat yhytetään start up-yrityksiin, tutkijoihin sekä yritysten ja sosiaalisten organisaatioiden johtajiin. Laaja kurssitarjonta on koettu olennaiseksi, jotta luodaan mahdollisimman paljon yrittäjyysmahdollisuuksia opiskelijoille. He tukevat vaihtomahdollisuuksia, tukea kampuksen ulkopuolisiin ideakilpailuihin, tiloja opiskelijoiden pitämille tilaisuuksille, yhteistyön innovaatio hubeihin sekä yhteydet useisiin sijoitusrahastoihin. Kirjoittajat tuovat esiin myös, kuinka yliopisto on kasvattanut vahvoja ja kehittyviä suhteita kampuksen ulkopuolella toimiviin yhteisöihin.
Yritysekosysteemin kehittyminen vaatii pitkäjänteistä sitoutumista
Miller ja Acs kertovat, että yliopisto on rakentanut yrittäjyyden koulutusta ja yritysekosysteemiä jo 90-luvulta alkaen. He ovat rakentaneet alustoja, verkostoja ja muita resursseja, jotka ovat mahdollistaneet nopeasti kasvavien yritysten syntymisen kampukselta.
Vaikka tulokset eivät ole suoraan siirrettävissä, niistä voidaan nähdä moniulotteisen hallinnon, avoimuuden ja toiminnan jakautumisen laajasti ympäri yliopiston olleen tekijöitä opiskelija perustajien vetämän yritysekosysteemin kasvuun. On myös syytä ottaa huomioon kaikki ne tekemiset ja ohjelmat, jotka ovat päättyneet ja epäonnistuneet.
Kohteena ollutta Chicagon yliopistoa on myös onnistanut siinä, että sen käyneet ovat olleet halukkaita tukemaan yritysekosysteemin syntyä lahjoittamalla sekä aikaansa, rahaansa tai osaamistaan sen kasvattamiseen. Heillä on toimiva prosessi, vahva tuki, toimivat siteet kampuksen ulkopuolelle ja selkeä fokus opiskelijoihin.
Esimerkki on kiinnostava kohde myös siksi, että heillä ei ole insinöörikoulutusta, vaan he ovat rakentaneet toimivan ekosysteemin ilman suoraa teknistä osaamista. He ovat sen sijaan keskittyneet tarjoamaan kokeellista opetusta ja laajat suhteet kampuksen ulkopuolella olevaan maailmaan, huolimatta heidän pääainevalinnastaan tai suuntautumisestaan. Tällä pohjalta huipulle tavalla on onnistuttu luomaan suurta menestystä. Suuri joukko opiskelijoita, joista osa tulee liiketalouden puolelta, kasvavat resurssit ja kurssitarjonta innovaatioissa ja yrittäjyydessä sekä vapaus etsiä ja löytää näitä resursseja ovat auttaneet Chicagon yliopistoa luomaan maailmanluokan yritysekosysteemin.
Voisiko start-up -hub edistää Vantaan kilpailukykyä?
Meidän hankkeemme, My Business Hub-kaupunginosan kilpailukyvyn kehittäjänä , voidaan nähdä lähtölaukauksena kahteen suuntaan: se tarjoaa selkeän tien Vantaan kaupungin start-up hubin ja ekosysteemin aloittamiseen. Käytännössä kaupungin kannattaisi valita joku sen alueella toimivista korkeakouluyksiköistä ja aloittaa rakennustyö yhdessä. Korkeakoulun tehtäviin kuuluu hautomo - eli inkubaatiopolun rakentaminen omien vahvuuksien varaan.
Kiihdyttämö, mikäli sellainen halutaan kehittää, voi olla myös toisessa ympäristössä, mutta ottaen huomioon aikaisemmat kokemukset Vantaalla, irti korkeakoulusta oleva start up-toiminta on todella haastava saada pyörimään. Toinen, hankkeen varsinainen tavoite, on yrittäjien yhteisön rakentaminen, ja siihen hanke tulee tarjoamaan toimivan alustan sekä toimintamallin.
Tämän käytännönläheisen tavoitteen voi rikastaa ajattelemalla myös laajemmin, hakien vertauskuvia historiasta.
Kirjoittaja
Timo Nykopp on toiminut My Business Hub -hankkeen projektipäällikkönä. Nyt hän toimii Food System Cityn projektipäällikkönä, rakentaen yhteisöä kestävän ruoantuotannon maailmaan. Aikaisemmin hän on toiminut yrittäjänä, liiketoiminnan kehittämisen parissa ja palveluyritysten esimiestehtävissä. Koulutukseltaan hän on Restonomi (AMK) ja kauppatieteiden maisteri. Hän innostuu uusista asioista, innovaatioista ja haasteista. Vapaa-aika kuluu puolimaratoniin treenatessa ja kirjoittaessa.
Lähde
Miller D., Acs Z. 2017. The campus as an entrepreneurial ecosystem: The University of Chicago. Small Business Economics volume 49, pages 75–95. (Springer.com)
Maailman muuttuessa moni on joutunut miettimään vakavammin kuin koskaan fyysisten ja verkossa järjestettävien tapahtumien eroja. Millaisia vahvuuksia ja heikkouksia kummallakin on? Miten verkkotapahtumasta saa kiinnostavan ja aidosti yhteisöllisen kokemuksen? Milloin tapahtuma on oikeasti tärkeää järjestää kasvotusten?
Yleisön aktiivinen ja avoin osallistuminen verkkotapahtumissa on täysin mahdollista, mutta se vaatii paljon työtä ja huolellista fasilitointia tapahtuman järjestäjiltä. Lisäksi yleisön täytyy olla vahvasti sitoutunutta työpajan aiheeseen ja osallistujaryhmään. Yleisön koko ja osallistujien taustat vaikuttavat onnistuneen työpajan luomiseen. Pienehkö, ainoastaan ydinkohderyhmän jäsenistä koostuva osallistujajoukko on toimivampi kuin satapäinen yleisö.
Miten valita fyysinen lähitapahtuma tai verkkotyöpaja
Kysymystä voi pohtia tapahtuman kohderyhmän tarpeiden ja ominaisuuksien kautta. Osallistujajoukon työn luonteella on valinnassa paljon merkitystä. Esimerkiksi mentoroinnista kiinnostuneet pelialan konkarit ovat kiireistä väkeä, mutta ammattisijoittajien työelämän hektisyys on vielä kovemmalla tasolla, ja houkutus osallistua moneen asiaan samanaikaisesti on kova. Voi vaikuttaa epäintuitiiviselta, että kiireisemmälle kohderyhmälle olisi järkevämpää järjestää fyysinen tapahtuma - onhan verkkotapahtumaan liittyminen paljon vaivattomampaa.
Jos osallistujien sitouttaminen on haasteellista, lähitapahtuma voi hyvinkin olla parempi ratkaisu. Yksi keino on kytkeä yksittäinen työpaja suuremman tapahtuman yhteyteen. Jos osallistujat matkustavat tiettyyn paikkaan osallistuakseen johonkin heille tärkeään tapahtumaan, he tyypillisesti myös varaavat sille useita päiviä kalenteristaan. Näin ollen kynnys keskittyä osallistumiseen madaltuu selvästi.
Yksittäisen työpajan järjestäminen osana suuremman tapahtuman ohjelmaa vaatii paljon ennakkosuunnittelua ja taustatietoa kohderyhmästä. Suurissa tapahtumissa on paljon muita houkutuksia ja kilpailevaa ohjelmaa. Saadakseen kohdeyleisönsä osallistumaan omaan työpajaan, on tärkeää
ajoittaa työpaja oikein
tuntea kohderyhmä todella hyvin
räätälöidä sisältö tarkkaan
viestiä omasta tapahtumasta erinomaisesti ja oikeita kanavia käyttäen.
Yhteistyö emotapahtuman järjestäjien ja kohderyhmän hyvin tavoittavien organisaatioiden kanssa on kriittisen tärkeää.
Aina fyysinen tapahtuma ei kuitenkaan ole tarpeen. Kun kohderyhmä ja tapahtuman aihe on luonteeltaan oikeanlainen, myös verkkotapahtuma voi olla hyvin avoin, innostava ja keskusteleva. Se myös mahdollistaa kansainvälisen yleisön sellaisissakin työpajoissa, joissa paikan päälle matkustaminen ei tulisi kyseeseen.
Baltic Sea Games Incubation (BSGI) -projektin kokemuksia verkkotyöpajoista
BSGI-projektin työryhmässä saimme kaksi hyvin erilaista kokemusta kansainvälisen tapahtuman järjestämisestä pandemia-aikaan. Molempien tapahtumien kohderyhmä oli tarkkaan määritelty ja ilmaisi kiinnostuksensa tapahtumaa kohtaan etukäteen. Molemmissa tavoitteena oli paitsi lisätä kohderyhmän ymmärrystä työpajan aiheesta, myös tarjota heille mahdollisuus verkottumiseen ja vertaisoppimiseen. Kuitenkin kokemukset erosivat toisistaan vahvasti.
Pelialan mentorien työpaja - yhteisöllinen, keskusteleva ja lämmin
Syyskuussa 2021 järjestimme koko päivän verkkotyöpajan pelialan mentoreille ja mentoroinnista kiinnostuneille. Työpajaan osallistui 31 henkilöä pääasiassa Euroopasta, muutama myös ulkopuolelta. Puhujia tapahtumassa oli Yhdysvaltoja myöten. Tällainen kansainvälisyys ei vastaavalla budjetilla olisi ollut mahdollista fyysisessä tapahtumassa.
Mentoritapahtuma perustui vertaisoppimisen mahdollistamiseen:
Mentorityöpajan fasilitoinnissa keskityimme vahvasti aidosti keskustelevan ilmapiirin rakentamiseen ja vertaisoppimisen mahdollistamiseen.
Jo ennen varsinaisen ohjelman alkua osallistujia houkuteltiin mukaan avoimeen keskusteluun kevyellä jutustelulla ja matalan kynnyksen kysymyksillä.
Avaussanojen jälkeen heitä aktivoitiin miettimään odotuksiaan tapahtuman suhteen muutaman minuutin tehtävällä. Varsinainen yhteistyö-osuus tehtiin pienissä, intiimeissä ryhmissä, jotka ohjasivat omaa toimintaansa itsenäisesti.
Yhteistyö oli jaettu kahteen osioon, jonka jälkimmäisen osuuden tarkat aiheet joukkoistettiin käyttämällä ensimmäisen osuuden tuotoksia ryhmien keskustelunaiheina.
Varsinaisten puhujien valinnassa painotimme samaistuttavuutta. Molemmilla puhujilla ja kaikilla panelisteilla oli mentorointikokemusta, ja he jakoivat omia oppejaan ja haasteitaan hyvin avoimesti. Osa osallistujista oli järjestäjille ennestään tuttuja, ja tiesimme että voimme luottaa heidän osallistuvan aktiivisesti, mutta viemättä liikaa tilaa muilta osallistujilta.
Työpaja oli menestys etenkin verkottumisen ja vertaisoppimisen suhteen. Keskustelu oli vilkasta ja monipuolista, ja osallistujat ottivat puheenvuoroja tasapuolisesti ja sujuvasti. Lähes kaikki osallistujat jakoivat LinkedIn-profiilinsa chatissa, ja moni jatkoi keskustelua tapahtuman jälkeenkin. Palautekeskustelussa useampi osallistuja ilmaisi hämmästyksensä siitä, kuinka hyvin myös verkkotapahtuma voi toimia avoimen, rehellisen keskustelun ja uusiin ihmisiin tutustumisen kanavana.
Pelialan sijoittajatyöpaja - etäinen ja heikosti sitoutunut hyvästä sisällöstä huolimatta
Lokakuussa 2021 järjestimme puolen päivän työpajan pelialan sijoittajille ja pelialaan sijoittamisesta kiinnostuneille. Tämän työpajan oli tarkoitus olla Arctic Game Weekiin yhteydessä Ruotsin Skövdestä lähetettävä hybriditapahtuma, mutta pandemian kiihtymisen takia jouduimme muuttamaan sen puhtaasti verkkotapahtumaksi. Tapahtumaan osallistui kaikkiaan 52 henkilöä, mutta monet olivat paikalla vain osan ajasta.
Sijoittajatyöpaja perustui korkeatasoiseen sisältöön:
Sijoittajatyöpaja toteutettiin huomattavasti korkeammilla tuotantoarvoilla kuin yksinkertaisena Zoom-kokouksena järjestetty mentorityöpaja. Sijoittajatyöpaja lähetettiin osallistujille fyysisestä, neljällä LED-TV:llä sisustetusta studiosta, kahdella kameralla kuvattuna, kahden teknikon ja kahden moderaattorin voimin. Käytimme dedikoitua konferenssisovellusta, jossa osallistujat pystyivät esittämään kysymyksiä ja antamaan palautetta suoraan sovelluksen sivupaneelissa.
Puhujakaarti oli erittäin korkeatasoinen, ja molempia teoreettisempia puheenvuoroja seurasi paneelikeskustelu, jossa kokeneet sijoittamisen asiantuntijat keskustelivat avoimesti puheenvuoron aiheeseen liittyvistä kokemuksistaan. Asiantuntijapuheenvuorojen ja paneelien lisäksi ohjelmassa oli kolme tiivistä peliyrityksen pitchiä, jotka lisäsivät tapahtumaan käytännönläheisen kulman.
Pitchien jälkeen osallistujat jaettiin kevyesti moderoituihin ryhmiin keskustelemaan pitcheistä. Osallistujia myös pyrittiin aktivoimaan puheenvuorojen aikana kysymyksillä, joihin he pystyivät vastaamaan konferenssisovelluksen sivupaneelissa.
Erinomaisesti onnistuneen mentorityöpajan jälkeen toiveemme olivat korkealla, mutta jouduimme pettymään. Vaikka osallistujamäärä tapahtumassa oli hyvä, aktiivisen osallistumisen taso oli heikko. Monet osallistujat tulivat paikalle myöhässä, lähtivät ennen tapahtuman päättymistä, tai olivat paikalla vain pätkittäin. Sovelluksen sivupaneelissa esitettyihin kysymyksiin vastattiin heikosti, eikä yleisö esittänyt studioon juuri lainkaan kysymyksiä. Suuri osa yleisöstä ei liittynyt lainkaan keskusteleviin pienryhmiin.
Palautteenkeruu auttaa ymmärtämään osallistujien näkökulmaa
Sijoittajatapahtuman jälkeen haastattelimme kahta paikalla ollutta ja kahta rekisteröitynyttä, mutta pois jättäytynyttä osallistujaa. Lisäksi keräsimme palautetta kaikilta osallistujilta lomakkeella. Hieman yllättäen kaikki palautteenantajat ja haastatellut olivat yhtä mieltä siitä, että tapahtuma oli hyödyllinen ja sen sisältö oli korkeatasoinen. Kaikki palautteissa ja haastatteluissa mainitut ongelmat olivat muualla - ennen kaikkea kiireisten osallistujien kireissä aikatauluissa ja keskelle tapahtumaa sijoittuneissa muissa kokouksissa.
Aktiivisen osallistumisen estäneet ongelmat siis johtuivat lähinnä matalasta sitoutumisesta tapahtumaan ja muiden tehtävien priorisoinnista korkeammalle. Koska kohderyhmä kuitenkin koki tapahtuman hyödylliseksi, päädyimme projektin tuotoksena tehdyssä työpaja-designissa suosittelemaan aktiivisen osallistumisen tukemiseksi vahvoja keinoja: tiukasti kohderyhmälle räätälöityä sisältöä, sen huolellista viestintää hyvin mietittyjä kanavia käyttäen, työpajan kytkemistä kohderyhmää kiinnostavan tapahtuman yhteyteen, ja niin verkottumista kuin keskittymistäkin tukevaa fyysistä tapahtumaa.
Lähteet
Designing a workshop for game industry mentors (PDF) Baltic Games -sivustolla
White Paper on competence building for mentors (PDF) Baltic Games -sivustolla
Designing a workshop for game investors (PDF) Baltic Games -sivustolla
White Paper on competence building for game investors (PDF) Baltic Games -sivustolla
Kirjoittaja
Suvi Kiviniemi työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa pelialan asiantuntijana ja vastaa pelialan inkubaatiotoiminnasta Turbiinissa. Hänellä on lähes kuuden vuoden kokemus peliyrittäjyydestä, ja yli kolmen vuoden kokemus peliyrittäjyyden tukemisesta. Suvin rakkaus pelialaan on vahvasti sidoksissa sen yhteisölliseen ja avoimeen kulttuuriin, ja hänen henkilökohtainen missionsa onkin tukea tämän kulttuurin elinvoimaisuutta ja kehittymistä edelleen.
Kommentit
Ei kommentteja