Veera Halttunen arkistot - Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Avainsana: Veera Halttunen

Valtakunnallista tahtotilaa etsimässä: lasten, nuorten ja perheiden palvelut muutoksessa

3.6.2019

Veera Halttunen

Muutoksen tarpeesta puhuttu kohta 30 vuotta Korjaavat erityispalvelut kohtaavat merkittävän osan nykyisistä nuorista aikuisista (Ristikari ym. 2016: 104). Lapsi- ja perhepalvelujen muutoksen tarpeeseen on herätty viimeistään 2000-luvulla alati kasvavien erityispalvelumenojen myötä. 1990-luvun laman vaikutukset ovat tulleet näkyviksi, ja niistä on saatu tutkittua tietoa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on tehnyt seurantatutkimuksen sekä vuonna 1987 syntyneistä lama-ajan lapsista että vuonna 1997 syntyneistä nousukauden lapsista. Tutkimusten mukaan toimeentulotukeen joutui vuonna 1997 syntyneiden perheistä turvautumaan 36 prosenttia, ja vuonna 1987 syntyneiden perheistä 38 prosenttia. Lisääntyvä eriarvoisuus ja perheeseen kasautuneet riskitekijät selittävät sitä, miksi yhä laman jälkeen yhtä suurella osalla perheistä menee huonosti. Vanhempien ongelmat periytyvät lapsille, kun niihin ei saada riittävästi tukea. THL:n erikoistutkijan Tiina Ristikarin mukaan on puhuttu jo kohta 30 vuotta siitä, että lapsiperheitä tulee tukea ja ongelmia ehkäistä, mutta mitään ei tapahdu. (Valtavaara – Takala 2018.) Imatran hyvinvointineuvola esimerkkinä tehokkaasta, ennaltaehkäisevästä palvelusta Osassa kuntia erityispalvelumenot on saatu vähenemään ottamalla käyttöön uusia toimintamalleja. Esimerkiksi Imatralla hyvinvointineuvola on palkittu Kunnallinen lastensuojeluteko -palkinnolla vuonna 2013. Perusteina palkinnon myöntämiselle oli, että Imatran kaupunki on onnistunut hyvinvointineuvolallaan panostamaan ennaltaehkäisevään lastensuojelutyöhön ja perheiden varhaiseen tukemiseen. Palkinnon myöntämisen perusteet ovat myös syitä, joiden vuoksi hyvinvointineuvolatoimintaa lähdettiin 2000-luvun alussa ideoimaan. Neuvolapalvelut ovat yksi esimerkki 1990-luvun laman leikkausten kohteesta, eikä niiden palvelujen tasoa ole saatu lamaa edeltävälle tasolle asiantuntijoiden suosituksista huolimatta. (Vehviläinen 2015: 199.) THL:n vuonna 1997 syntyneiden seurantatutkimusraportin suosituksissa todetaan olevan erityisen tärkeää, että perheet, joissa kasautuneita ongelmia kohdataan, saavat tarvitsemansa tuen ja palvelut viivytyksettä. Esimerkiksi lisääntyneet teini-ikäisten lasten sijoitukset kertovat palvelujärjestelmän oikea-aikaisuuden toimimattomuudesta. (Ristikari ym. 2018.) Lapsiperheiden, myös ylisukupolvisten ongelmien ratkaisu olisi siis hyvissä ennaltaehkäisevissä palveluissa, joista neuvolalla on tässä tärkeä rooli. Suomesta ovat myös puuttuneet pitkälti lapsi- ja perhelähtöisyyttä edistävät rakenteet, joiden avulla voitaisiin nivoa yhteen eri hallinnonalojen vastuulle kuuluvia, mutta yhteisten asiakkaiden hyväksi olevia palvelukokonaisuuksia. (Paananen ym. 2012: 43; Heinonen – Ikonen – Kaivosoja – Reina 2018: 16.) Hallitusten hankkeita lapsiperheiden parhaaksi Ratkaisuja on haettu ja hyviä suunnitelmia on laadittu myös valtakunnallisesti ainakin vuodesta 2005, jolloin Matti Vanhasen hallitus laati strategian lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin turvaamiseksi, ja sosiaali- ja terveysministeriö valmisteli perhepoliittista tavoiteohjelmaa. Strategian tavoitteina olivat muun muassa vanhempien ja perheiden yhtenäisyyden tukeminen ja työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen helpottaminen. (Paavola ym. 2006.) Juha Sipilän hallitus valitsi vuonna 2015 hallitusohjelman yhdeksi kärkihankkeeksi lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman (LAPE) toteuttamisen vuosina 2017−2018. LAPE-hankkeen tavoitteena olivat entistä lapsi- ja perhelähtöisemmät, vaikuttavammat, kustannustehokkaammat ja paremmin yhteen sovitetut palvelut sekä toimintakulttuurin uudistaminen. Ensisijaisia asioita uudistuksessa olivat lapsen etu ja vanhemmuuden tuki. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016.) Viime töikseen Sipilän hallitus valmisteli myös kansallisen lapsistrategian vahvistamaan suomalaisen yhteiskunnan lapsilähtöisyyttä ja luomaan yhteistä, kansallista lapsipolitiikan tahtotilaa. Kansallisen lapsistrategian valmistelutyön projektipäällikön Marianne Heikkilän mukaan lapsistrategia tulee olemaan merkittävä lapsi- ja perhepolitiikkaa ohjaava väline (Valtioneuvosto 2018.) Lapsen aika -lapsistrategiaraportin viesti on, että lapsi- ja perhemyönteinen yhteiskunta asettaa lapset, nuoret ja perheet politiikan keskiöön ja tarjoaa ennaltaehkäisevää tukea kohti tasa-arvoista hyvinvointia. Yhdenvertaisuuteen ja osallisuuteen panostaminen on tuottava investointi tulevaisuuteen. (Lapsistrategian työryhmät 2017.) Esimerkkinä valtakunnallisten ohjelmien ohjaamasta toimintamallista on perhekeskus, jonka kehittäminen alkoi Suomessa vuonna 2005. Perhekeskustoiminnan kehittäminen on nostettu tavoitteeksi myös LAPE-hankkeessa. Toimintamallin nähdään vastaavan lasten, nuorten ja perheiden peruspalvelujen haasteisiin, kuten palvelujen hajanaisuuteen ja sektorimaisuuteen sekä avun saannin hitauteen. Perhekeskustoiminnan kehittämisen tavoitteena on lasten ja perheiden voimavarojen, osallisuuden ja kohdatuksi tulemisen vahvistuminen ja avun ja tuen saannin parantuminen ja varhentuminen mm. verkostoimalla ja yhteensovittamalla palvelut toiminnalliseksi kokonaisuudeksi. Lapsistrategiatyöryhmän lapsifoorumeissa keräämän tiedon mukaan verkostojen kehittämisessä sosiaali- ja terveysalaa laajemmalle on kuitenkin vielä tehtävää. (Heinonen ym. 2018: 80; Lapsistrategian työryhmät 2017.) Puheesta tekoihin ja muutoksiin On hankalaa arvioida, onko uudessa kansallisessa lapsistrategiassa aineksia tuomaan vihdoin muutosta siihen, mistä on puhuttu kohta kolmekymmentä vuotta, sillä hyviä strategioita on laadittu aiemminkin. Ainakin valtakunnalliset linjaukset luovat toivoa lapsi-, nuori- ja perhelähtöisemmästä yhteiskunnasta. Ne ovat viesti siitä, että muutoksen tarve on nähty, kuultu ja otettu vakavasti koko valtakunnan tasolla. Kansalliset tavoitteet auttavat myös hyviksi todettujen toimintamallien ja -tapojen juurruttamisessa, kun juurruttaminen ei jää yksittäisten kuntien ja satunnaisten hyvien johtajien vastuulle. Ne myös herättävät ja pitävät yllä tärkeää, yhteiskunnallista keskustelua. Valtakunnallisten linjausten lisäksi tarvitaan kuitenkin myös vahvaa paikallista dialogia ja alueellisten erojen huomiointia. Kasvukeskusten Suomi on hyvin erilainen kuin autioituva maaseutu, mutta molempien lapset, nuoret ja perheet yhtä tärkeitä. Kirjoitus perustuu ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhöni ”Hyvinvointineuvolamallin sisältö ja kehittämistarpeet Pyhtäällä”. Kirjoittaja: Veera Halttunen, sosionomi (ylempi AMK) Lähteet: Halttunen Veera 2019. Hyvinvointineuvolamallin sisältö ja kehittämistarpeet Pyhtäällä. Sosiaalialan ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Metropolia Ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/handle/10024/171870. Heinonen, Olli-Pekka – Ikonen, Anna-Kaisa – Kaivosoja, Matti – Reina, Timo 2018. Yhdyspinnat yhteiseksi mahdollisuudeksi. Selvitys lapsi-, nuoriso- ja perhepalveluiden toteuttamiseen liittyvistä yhdyspinnoista muuttuvassa toimintaympäristössä. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 8/2018. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Verkkodokumentti. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160555/LAPE-loppuraportti_FINAL.pdf. Lapsistrategian työryhmät – Heikkilä, Marianne (toim.) 2019. Lapsen aika. Kohti kansallista lapsistrategiaa 2040. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:4. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö. Verkkodokumentti. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-698-0. Paananen, Reija – Ristikari, Tiina – Merikukka, Marko – Rämö, Antti – Gissler, Mika 2012. Lasten ja nuorten hyvinvointi Kansallinen syntymäkohortti 1987 -tutkimusaineiston valossa. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportti 52/2012. Verkkodokumentti. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/102984/THL_RAPO52_2012_web.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Paavola, Auli – Rousu, Sirkka – Laiho, Kristiina 2006. Lasten hyvinvointi kunnan yhteiseksi asiaksi. Lapsipolitiikan kuntakyselyn 1.4.2005 tuloksia. Helsinki: Suomen Kuntaliitto. Ristikari, Tiina − Keski-Säntti, Markus − Sutela, Elina – Haapakorva, Pasi – Kiilakoski, Tomi – Pekkarinen, Elina – Kääriälä, Antti − Aaltonen, Mikko − Huotari, Tiina − Merikukka, Marko − Salo, Jarmo − Juutinen, Aapo − Pesonen-Smith, Anna − Gissler, Mika 2018. Suomi lasten kasvuympäristönä. Kahdeksantoista vuoden seuranta vuonna 1997 syntyneistä. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportti 7/2018. Verkkodokumentti. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137104/URN_ISBN_978-952-343-152-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Ristikari, Tiina – Törmäkangas, Liisa – Lappi, Aino – Haapakorva, Pasi – Kiilakoski, Tomi – Merikukka, Marko – Hautakoski, Ari – Pakkarinen, Elina – Gissler, Mika 2016. Suomi nuorten kasvuympäristönä. 25 vuoden seuranta vuonna 1987 Suomessa syntyneistä nuorista aikuisista. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportti 9/2016. Verkkodokumentti. https://www.nuorisotutkimusseura.fi/images/julkaisuja/suomi_nuorten_kasvuymparistona.pdf. Sosiaali- ja terveysministeriö 2016. Lapsi- ja perhepoliittinen muutosohjelma. Hankesuunnitelma. Verkkodokumentti. http://stm.fi/documents/1271139/1953486/Hankesuunnitelma_Lapsi-ja%20perhepalveluiden%20muutosohjelma.pdf. Valtavaara, Marjo – Takala, Anna 2018. Laman ja Nokia-Suomen lapset ovat nyt nuoria aikuisia – kolmekymppiset kokivat lapsuudessaan laman piiskan, mutta nousukaudella Suomi jakautui vielä vahvemmin kahtia. Artikkeli. Helsingin Sanomat. Valtioneuvosto 2018. Kansallinen lapsistrategia vahvistamaan suomalaisen yhteiskunnan lapsilähtöisyyttä. Tiedote. Verkkodokumentti. https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/1410845/kansallinen-lapsistrategia-vahvistamaan-suomalaisen-yhteiskunnan-lapsilahtoisyytta. Vehviläinen, Ulla 2015. Imatran hyvinvointineuvola – konkreettista tukea lapsiperheille. Teoksessa Rimpelä, Matti – Rimpelä, Markku (toim.): Säästöjä lapsiperheiden palveluremontilla. LIITERAPORTTI: Kuntien kuvaukset lapsiperheiden palvelujen kehittämisestä. Kunnallisalan kehittämissäätiö. 199–207. https://kaks.fi/julkaisut/saastoja-lapsiperheiden-palveluremontilla-6/.

Lue lisää

Uhanalainen Etelä-Savo: koulutuksen leikkauspäätösten vaikutukset

15.9.2016

Sosiaalialan bloggaajat

Koulutuspoliittisten leikkauspäätösten vuoksi uhan alla on vuorostaan Etelä-Savo. Itä-Suomen yliopisto on päättänyt lakkauttaa Savonlinnan kampuksen, jonka olemassaolo on suuri elinvoimaisuuden tuoja Etelä-Savon maakunnassa. Koulutuspolitiikka on puhuttanut tänä vuonna paljon. Ammattikorkeakoulujen jälkeen leikkausvuorossa ovat nyt yliopistot sekä toisen asteen oppilaitokset. Savonlinnan kaupunki ja koko Etelä-Savo on erittäin huolissaan yliopistojen säästötalkoiden vaikutuksista, sillä Itä-Suomen Yliopiston hallitus on huhtikuussa tehnyt päätöksen Savonlinnan kampuksen lakkauttamisesta ja siirrosta Joensuuhun. Savonlinnan kampuksella on järjestetty kustannustehokasta ja laadukasta opettajankoulutusta 50-luvulta alkaen. Savonlinnan kaupunki ja sen asukkaat ovat lakkautuspäätöksen jälkeen tehneet aktiivista työtä kampuksen säilyttämisen puolesta. Savonlinnan kaupungin Sipilän hallitukselle valmisteleman kannanoton mukaan Savonlinnan opettajankoulutus on ollut vetovoimaista, tehokasta ja tuloksellista, eli kaikin puolin laadukasta. Pieni koulutusyksikkö on ollut myös valtakunnallisena edelläkävijänä mm. alakoulun digitaalisen opetuksen kehittämisessä. Yliopiston lakkautuspäätös on lainmukainen, mutta laajaa yhteiskunnallisten vaikutusten arviointia ei ole tehty. Päätöksen vaikutukset ovat kuitenkin mittavat, ja ulottuvat valtiontalouteen saakka. (Savonlinnan kaupunki; Enkenberg – Hiltunen – Kankkunen 2016.) Maan hallitus on esittänyt Itä-Suomen Yliopistolle kahden miljoonan euron vuotuista lisärahoitusta opettajankoulutuksen jatkumiseksi Savonlinnassa. Myös Savonlinnan kaupunki on tarjoutunut rahoittamaan kampuksen toimintaa professuurien muodossa ja käynyt neuvotteluja muista keinoista saada säästöjä aikaan. Itä-Suomen yliopistolle lakkautuksesta koituvat säästöt ovat pieniä verrattuna julkistaloudelle koituvaan isoon laskuun. (Savonlinnan kaupunki.) SAVONLINNAN YLIOPISTOKAMPUKSEN LAKKAUTTAMISEN LAAJAT VAIKUTUKSET Kainuussa vastaavanlainen tilanne koettiin 2010, kun opettajankoulutus loppui Kajaanissa. Seuraukset pikkukaupungille olivat merkittävät, mutta kolhuista on kuitenkin alettu toipua. (Pölkki 2016.) Savonlinnan kaupunki totesi kannanotossaan hallitukselle, että kerrannaisvaikutuksineen kaupunki menettää 900 opiskelijaa, noin 300 työpaikkaa sekä 12 miljoonaa euroa ostovoimaa. Nämä vaikuttavat muun muassa kaupungin väkilukuun, ikärakenteeseen ja työttömyyteen epäedullisesti. (Savonlinnan kaupunki.) Savonlinnalaiset ovat joutuneet luopumaan jo useista tärkeistä palveluista, kuten sairaalan synnytys-, ensiapu- ja teho-osastoista. Väestön vähentyessä ja ikääntyessä veroja joudutaan nostamaan, ja siitä huolimatta palvelutarjonta todennäköisesti supistuu entisestään. Keskustan ajama alueellinen tasapuolisuus jää keskittämisen jalkoihin. Yliopisto-opiskelijoiden lähtö aiheuttaa opiskelija-asuntoyhtiön konkurssin, joka asettaa jopa Savonlinnan Oopperajuhlat uhatuksi, sillä kesävieraiden majoituspaikat vähenevät merkittävästi (Koponen 2016). Joensuu, jonne opettajankoulutus siirretään, joutuu pyytämään valtiolta rahoitusta uusien opiskelija-asuntojen rakentamiseen. Savonlinnan opiskelija-asunnot Oy puolestaan ajautuu konkurssiin ja talot jäävät tyhjiksi. Jälleen kerran olemme tilanteessa, jossa leikkausten ja säästöjen todelliset kustannukset uhkaavat tulla maksettaviksi veronmaksajien rahapusseista moninkertaisesti myöhemmin. Taloudellisten vaikutusten lisäksi asukkaita huolettaa mm. pätevien opettajien löytyminen kaupunkiin ja maakuntaan jatkossa. Lakkautuspäätöksen takana on Itä-Suomen yliopiston näkökulma ja säästöt, jotka ovat ristiriidassa yhteiskunnan näkökulman kanssa. Yliopiston säästöt tulevat olemaan noin 700 000 euroa, kun taas kustannukset yhteiskunnalle yli 100 miljoonaa. Tämän ristiriidan vuoksi kaupunki odotti maan hallituksen kumoavan yliopiston päätöksen. Myös pääministerin puheet hajauttamisen puolesta antoivat syyn uskoa, että päätös olisi kumottavissa (Savonlinnan kaupunki; Pohjanpalo 2016). Ahkerasta kansalaisvaikuttamisesta ja poliitikkojen työstä huolimatta pääministeri ilmoitti toukokuussa, ettei hallitus voi pelastaa Savonlinnan kampusta. Hallituksen tekemien koulutusleikkausten vuoksi sen olisi ollut hankalaa nyt kävellä yliopiston autonomian yli. Taloudellisia, sosiaalisia ja aluepoliittisia perusteita lakkautuspäätöksen kumoamiselle olisi löytynyt. (Koivisto 2016.) MITEN KÄY OPETUKSEN LAADULLE? Tutkijoiden mukaan koulutuksen keskittäminen suuriin yksiköihin ei takaa laatua. Suomalaisyliopistot menestyvät maailmanlaajuisissa vertailuissa hyvin. Koulutusyksikköjen karsintaan ei pitäisi lähteä ilman koulutus- ja tieteenaloittaisten tulos–panos-analyysien laadintaa, kuten Savonlinnan-tapauksessa on tehty. (Liiten 2016.) Opiskelijan näkökulmasta yksi tärkeimmistä opetuksen laatuun vaikuttavista tekijöistä on ohjauksen saatavuus. Edellinen hallitus leikkasi ammattikorkeakoulujen rahoituksesta viidenneksen, mikä näkyy tänä päivänä erityisesti henkilökohtaisen ohjauksen saamisessa. Nykyinen hallitus on tekemässä yhtä suuret leikkaukset yliopiston puolelle. Pienten yksikköjen, kuten Savonlinnan OKL:n, lakkauttaminen ja keskittäminen suuriin yksiköihin, vaikuttaa uskoakseni juuri opiskelijoiden henkilökohtaiseen ohjaukseen. Ohjauksen puute voi pahimmillaan venyttää opiskeluaikoja ja heikentää opiskelumotivaatiota ja -mahdollisuuksia. Laadukas koulutus motivoi ja innostaa, ja sen vaikutukset voivat ulottua pitkälle työelämään lisäämällä henkistä pääomaa ja tuottavuutta. Entisenä savonlinnalaisena olen surullisena seurannut, kuinka entisessä kotikaupungissa ovia sulkeutuu yksi toisensa perään niin, että yhä useampi joutuu tekemään päätöksen muuttaa pois. Myös omat paluumuuttomahdollisuudet kauniiseen Etelä-Savoon alkavat olla vähäiset. Positiivista on kuitenkin ollut nähdä, kuinka savonlinnalaiset ovat puhaltaneet yhteen hiileen kaupungin ja koko maakunnan puolesta. Ainakaan vielä Etelä-Savo ei hiljene, vaan miettii aktiivisesti uusia selviytymisstrategioita, niin päättäjä- kuin ruohonjuuritasolla. Veera Halttunen, sosionomi (ylempi AMK) opiskelija Lähteet ja lisätietoa Enkenberg, Jorma – Hiltunen, Mervi – Kankkunen, Markku 2016. Yliopistokampuksen lakkautuspäätös ajaa Savonlinnan ahdinkoon. Mielipidekirjoitus. Helsingin Sanomat 24.4.2016. Saatavilla myös sähköisesti: Koivisto, Matti 2016. Sipilä: Savonlinnan OKL:n lakkauttamispäätös yllätti hallituksen. Yle uutiset 11.5.2016. Saatavilla myös sähköisesti: Koponen, Paavo 2016. Oopperajuhlaväen vuodepaikat vaarassa, kampuksen lähtö kaataa kesähotellit Savonlinnassa. Yle uutiset 28.4.2016. Saatavilla myös sähköisesti: Liiten, Marjukka 2016. Uusi vertailu: Suomalaisyliopistot ovat maailman toiseksi parhaat. Helsingin Sanomat 25.4.2016. Saatavilla myös sähköisesti: Pohjanpalo, Olli 2016. Sipilä palautti uskoa koko maan pitämiseksi asuttuna: ”Keskittämisen sijaan Suomelle kilpailuetua hajauttamisesta”. Helsingin Sanomat 23.4.2016. Saatavilla myös sähköisesti: Pölkki, Minna 2016. Savonlinna uhkaa näivettyä – opettajankoulutus lähtee, talous vajoaa kriisin partaalle. Helsingin Sanomat 4.5.2016. Saatavilla myös sähköisesti: Savonlinnan kaupunki. Muistio 18.4.2016. Saatavilla myös sähköisesti: Ks. myös Opettajankoulutus säilytettävä Savonlinnassa -yhteisö Facebookissa: Eduskunta, SDP:n välikysymys Suomen suunnasta:

Lue lisää

Lasten ja nuorten harrastamisen mahdollistaminen on investointi koko Suomen tulevaisuuteen

27.10.2015

Sosiaalialan bloggaajat

Presidentti Sauli Niinistö on pitänyt syrjäytymisteemaa esillä vuoden 2012 virkaanastujaisistaan lähtien. Niinistön mukaan syrjäytyminen on vakava ongelma nuorille itsellensä, mutta myös koko yhteiskunnan tulevaisuudelle (Tasavallan presidentin virkaanastujaispuhe 1.3.2012). Myös uuden hallitusohjelman yhtenä kärkihankkeena on terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen ja eriarvoisuuden vähentäminen (Valtioneuvoston kanslia 2015, 21). Harrastaminen syrjäytymisen ehkäisyn keinona Lasten ja nuorten syrjäytymiseen liittyvässä keskustelussa sivutaan usein samoja teemoja, joita ovat mm. yhteisöllisyys, osallisuus ja terveen itsetunnon kehittymisen tukeminen. Mielekkään harrastuksen löytäminen jokaiselle lapselle tulisi olla yhtenä keinona saavuttaa hallitusohjelman terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen ja eriarvoisuuden vähentämiseen liittyvät tavoitteet. Helsingin kaupungin turvallisuusohjelman Syrjäytymisen ehkäisy ja vähentäminen -työryhmä laati raportin syrjäytymisen ehkäisystä ja vähentämisestä. Raportin toimenpide-ehdotuksissa suositetaan, että jokaisella lapsella ja nuorella tulisi olla vähintään yksi harrastus riippumatta vanhempien sosioekonomisesta asemasta. Työryhmän ja sen kuulemien asiantuntijoiden mukaan etenkin kouluikäisten kohdalla harrastustoiminnan voidaan todeta toimivan merkittävänä syrjäytymistä ennaltaehkäisevänä tekijänä. (Syrjäytymisen ehkäisy ja vähentäminen -työryhmä 2009.) Myös tutkimusten mukaan harrastustoiminta lisää lasten ja nuorten hyvinvointia vahvistamalla itseluottamuksen ja identiteetin kehittymistä sekä vuorovaikutustaitoja (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012, 19). Suomen Nuorisoseurat on tehnyt aloitteen harrastustakuun kirjaamisesta nuorisolakiin, joka tällöin takaisi jokaiselle lapselle ja nuorelle oikeuden vähintään yhteen turvalliseen ja laadukkaasti toteutettuun harrastukseen (Suomen Nuorisoseurat 2015). Suomen Nuorisoseurojen pääsihteeri Antti Kalliomaa kirjoittaa 11.1.2015 blogissaan, että harrastustakuu antaisi mahdollisuuden harrastamiseen myös vähävaraisten perheiden lapsille (Kalliomaa 2015). Kaavailtujen leikkausten vaikutukset mahdollisuuksiin harrastaa Suomalaiset lapsiperheet ovat joutuneet kesän mittaan seuraamaan huolestuttavia uutisia hallituksen kaavailemista leikkauksista. Varhaiskasvatuksen, koulutuksen ja sosiaaliturvan leikkaukset huonontavat heikoimmassa asemassa olevien lasten tilannetta entisestään. Leikkaukset perusopetuksesta uhkaavat mm. koulujen kerhotoimintaa, joka voi olla vähävaraisten perheiden lapsille ainoa väylä harrastuksen pariin. Näin ollen leikkaukset kasvattavat lasten välistä eriarvoisuutta. Lapsi oppii vanhemmiltaan suhtautumista itseensä, harrastamiseen, aktiivisuuteen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Mikäli kotoa saatu harrastamisen malli ei tue lapsen aktiivisuutta, tarjolla tulee olla ilmaista, matalan kynnyksen harrastustoimintaa vähävaraisten perheiden lapsille, kuin myös taho, joka ohjaa lasta harrastuksen pariin. Lastensuojelutyössä olen havainnut, että nuorten motivoiminen harrastamiseen on usein jo myöhäistä, ja harrastuksen virkaa toimittaa kavereiden kanssa kuljeskelu. Pidän tärkeänä sekä tutkimus- että kokemustiedon kautta, että jokaisella lapsella olisi mieluisa harrastus ja sen kautta sosiaalinen yhteisö, johon kuulua. Lastensuojelun Keskusliitto on kannanotossaan 2015 (Lastensuojelun Keskusliiton tiedotteet 2015) esittänyt, että hallituksen tulee tehdä varhaiskasvatukseen, koulutukseen ja sosiaaliturvaan kohdistuvista leikkauksista lapsi- ja perhevaikutusten arviointi ja arvioida erityisesti sitä, millaisia vaikutuksia nyt tehdyillä päätöksillä on tulevaisuudessa. Myös Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Hanna Heinonen blogikirjoituksessaan 19.5.2015 (Lastensuojelun Keskusliiton Lapsen asialla -blogi) peräänkuuluttaa lapsivaikutusten arviointia peilaten nykytilannetta 1990-luvun laman aikaisiin leikkauksiin. Edellisen laman leikkauksissa lasten ja perheiden peruspalveluista sekä ennaltaehkäisevästä työstä tingittiin voimakkaasti, eikä palveluissa edelleenkään olla lamaa edeltäneellä tasolla, vaikka korjaaville palveluille on jatkuvasti kasvava kysyntä. (Paananen ym. 2012.) 1990-luvun laman vaikutuksia sen ajan lasten myöhempään hyvinvointiin on tutkittu ja tulokset ovat selkeitä varoittavia esimerkkejä, joita ei ole varaa nyt katsoa läpi sormien. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän laajan kohorttitutkimuksen mukaan merkittävän suuri osa vuonna 1987 syntyneistä lapsista on myöhemmin käyttänyt sosiaali- ja terveydenhuollon erityispalveluita, kuten mielenterveyspalveluita. (Paananen ym. 2012.) Tutkimuksessa todetaan, että ”lasten hyvinvointi lähtee perheiden hyvinvoinnista, mutta muilla kehitysympäristöillä, kuten päiväkodilla, koululla ja harrastuksilla, on suuri merkitys arjen sujumisen ja hyvinvoinnin turvaamisessa.” (Paananen ym. 2012, 3.) Hallituksen suunnittelemat leikkaukset uhkaavat siis vähävaraisten perheiden lasten hyvinvointia kahta kautta: sekä sosiaaliturvaan että palveluihin kohdistuvien leikkausten kautta. Leikkausten todellinen hinta THL toteaa arvioissaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen investoinneista ja niiden laiminlyönnistä aiheutuneista kustannuksista, että laiminlyöntien kustannukset voivat olla jopa kymmenkertaiset investointeihin nähden (THL 2015). Väitän, että Suomella ei ole varaa olla investoimatta lasten ja nuorten harrastustoiminnan tukemiseen. Ilman investointia tänään, maksamme tutkimusten valossa moninkertaisen hinnan tulevaisuudessa. Veera Halttunen, ohjaaja, sosionomi ylempi AMK-opiskelija Lisätietoa Kalliomaa, A. 2015. Harrastustakuulla syrjäytymistä vastaan. Blogikirjoitus. Lastensuojelun Keskusliiton Lapsen asialla -blogi. 19.5.2015. ”On aika tehdä viisaita ratkaisuja lasten ja lapsiperheiden näkökulmasta”. (Hanna Heinonen). Lastensuojelun Keskusliiton tiedotteet. 28.5.2015. ”Hallitusohjelmasta toteutettava lapsivaikutusten arviointi.” Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2012. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma 2012–2015. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2012:6. Paananen, R., Ristikari, T., Merikukka, M., Rämö, A. & Gissler, M. 2012. Lasten ja nuorten hyvinvointi Kansallinen syntymäkohortti 1987 -tutkimusaineiston valossa. Raportti 52/2012. Helsinki: THL. Suomen Nuorisoseurat. 2015. Harrastustakuulla syrjäytymistä vastaan – Suomen Nuorisoseurat ehdottaa harrastustakuuta lakiin. Uutinen www-sivuilla 23.5.2105. Syrjäytymisen ehkäisy ja vähentäminen -työryhmä. 2009. Raportti. Helsinki: Helsingin kaupungin hallintokeskus, turvallisuus- ja valmiusosasto. Tasavallan presidentin virkaanastujaispuhe. 1.3.2012. THL. 2015.Vaikuttavuus ja kustannukset. Päivitetty 3.8.2015. Valtioneuvoston kanslia. 2015. Ratkaisujen Suomi. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma 29.5.2015. Hallituksen julkaisusarja 10/2015.

Lue lisää