vapaaehtoistoiminta arkistot - Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Avainsana: vapaaehtoistoiminta

Vapaaehtoistoiminnan harjoittelussa opitaan tulevaisuuden työelämätaitoja

7.12.2018

Anu Maaranen

Työn murroksesta on puhuttu jo pitkään. Sitä millaista työ on vuonna 2040, on vaikea tarkasti tietää. Ajatuksena kuitenkin on, että haluamme tehdä hyvää työtä ja elämää. Julkisessa keskustelussa on puhuttu työpaikkojen katoamisesta ja toisaalta taas mahdollisuuksista uudenlaisiin työtapoihin. Näkemys on, että taidot haastavat tiedot, kun ihmisten ulottuvilla oleva tietomäärä esimerkiksi internetin avulla kasvaa. Samalla kuitenkin kriittisen ja analyyttisen ajattelun ja osaamisen tarve nousee suureksi. (Sitra 2017; 2018.) Työelämän muuttuessa tarvitsemme myös uudenlaisia työelämän taitoja tai jo olemassa olevien vanhojen taitojen vahvistamista. Erilaisissa strategioissa, raporteissa ja hankkeissa yhdistyvät tietyt ajatukset tulevaisuuden työelämätaidoista. Näitä ovat monikulttuuriset, sosiaaliset ja innovaatiotaidot (esim. Davies, Fidler & Gorbis 2011; Työ- ja elinkeinoministeriö 2012; Elinkeinoelämän keskusliitto 2011). Työntekijältä odotetaan tulevaisuudessa yhteistyökykyä, kehittämishalukkuutta, kekseliäisyyttä ja ongelmanratkaisukykyä. Näkyvissä onkin suuntaus, jolloin pelkkä ammattitaito ja teoriatieto eivät enää pelkästään riitä työelämässä vaan tarvitaan taitoja vaihtoehtoisten toimintatapojen etsimiseksi ja toisinajattelemiseksi. Näitä taitoja voidaan kehittää jo opintojen aikana yhteisöllisen oppimiskäsityksen mukaisesti toisten kanssa vuorovaikutuksessa ja osallistumalla. (Elinkeinoelämän keskusliitto 2011.) Verkkovirta-hanke opinnollistamismallin kehittäjänä Metropolia on osallistunut Verkkovirta-hankkeeseen vuosina 2015-2017 tavoitteenaan kehittää vapaaehtoistoiminnan opinnollistamismallia (Metropolia 2017). Mallia toteutetaan vapaaehtoistoiminnan harjoittelussa (5 op) ja sen voivat valita osaksi opintojaan kaikki Metropolian opiskelijat. Vapaaehtoistoiminnasta oppimisen malli on kehitetty Service Learning -toimintamallista. Toimintamallin perusteet ovat hahmoteltu jo 1960-luvulla. Sen taustalla on John Deweyn ajatus kokemuksesta oppimisesta. Service Learning -toimintamallin hyödyntäminen opinnoissa on vakiinnuttanut paikkansa opiskelijoiden opintosuunnitelmissa ulkomailla, mutta Suomessa sitä on sovellettu varsin vähän. (Manninen & Raatikainen 2014.) Aikuisoppimisen teorian mukaan oppiminen nähdään hyvin paljon laajemmin kuin pelkästään luokkahuoneessa tapahtuvaksi oppimiseksi. Kaikki kohtaamispaikat, joissa ihmiset tapaavat toisiaan, sisältävät mahdollisuuden oppimiselle. Tämän vuoksi kaikki elämäntilanteet sisältävät mahdollisuuden luovuuden, ongelmanratkaisukyvyn, päätöksentekokyvyn ja asenteenmuutoksen omaksumiselle. Oppiminen nähdään jatkuvaksi, elämän mittaiseksi prosessiksi. Oppimiseen tarvitaan myös vuorovaikutusta ihmisen ja ympäristön välillä ja tieto onkin sosiaalisen tiedon ja henkilökohtaisen tiedon vaikutusta toisiinsa. (Kolb 1984.) Vapaaehtoistoiminnan harjoittelu on osa sosionomin opintoja Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Sen päätteeksi opiskelija arvioi oppimistaan itsearviointilomakkeella (Metropolia 2015). Opinnäytetyössäni olen analysoinut näitä opiskelijoiden kokemuksia vapaaehtoistoiminnassa oppimisesta: millaisia taitoja vapaaehtoistoiminnan harjoittelussa on opittu. Vapaaehtoistoiminnassa opitaan monikulttuurisia, sosiaalisia ja innovaatiotaitoja Opiskelijat toimivat harjoittelun aikana hyvin erilaisissa vapaaehtoistoiminnan paikoissa, joten heidän työtehtävänsäkin vaihtelivat suuresti. Suunnittelu- ja organisointitaitoja opittiin kuitenkin toimintaa ja sen toteutusta suunniteltaessa. Vapaaehtoistoiminnan työympäristöt koettiin ajoittain haastaviksi niissä nopeastikin tapahtuvien muutosten vuoksi. Tällöin toimintaan kaivattiin suunnitelmallisuutta ja toisaalta taas omaa ammatillista osaamista epävarmuuden sietämiseen. Muutosten nähtiin kehittävän opiskelijan sopeutumistaitoja erilaisiin tilanteisiin, jolloin luovien menetelmien käyttäminen ja spontaanin toteuttamisen osaaminen vahvistuivat. Toisaalta taas spontaanin toiminnan toteuttamiseen kaivattiin myös enemmän konkreettisia välineitä ja menetelmiä. Suunnitelmien muuttuessa joustavuus nähtiin vahvuudeksi. Vapaaehtoistoiminnan harjoittelun myötä tutustuttiin palvelujärjestelmän toimintaan ja vapaaehtoistyöhön. Harjoittelun kautta saatiin yleiskuva vapaaehtoistoiminnasta, sen erityispiirteistä ja merkityksestä sosiaalialalla. Vapaaehtoistoiminnan harjoittelu tarjosi opiskelijalle mahdollisuuden verkostoitumiseen ja sen myötä luotiin uusia kontakteja. Opiskelijan vuorovaikutustaidot kehittyivät sekä vapaaehtoistoiminnan organisaation työntekijöiden, toisten vapaaehtoisten että asiakkaiden kanssa yhteistyössä toimiessa. Vapaaehtoistoiminnan harjoittelussa kohdattiin erilaisia asiakasryhmiä ja onnistuttiin luottamuksellisten asiakassuhteiden luomisessa. Asiakkaita kuuntelemalla ja heidän kanssa keskustelemalla opittiin paljon, vaikka asiakkaan kohtaaminen vaatii joidenkin opiskelijoiden itsearviointien mukaan vielä myös kehittymistä. Asiakkaan kohtaamisessa tärkeiksi asioiksi nähtiin pysähtyminen, paikalla ja hetkessä oleminen. Opiskelijoiden vastauksissa näkyi tietynlainen kriittisyys itseä ja omaa toimintaa kohtaan. Tunnollisuus asiakkaita ja vapaaehtoistoiminnan organisaatiota kohtaan heijastui muun muassa oman jaksamisen pohtimisena. Rajan vetämistä oman yksityisyyden ja työn välille harjoiteltiin vielä. Opiskelijat totesivat reflektoinnin ja toisten työntekijöiden kanssa keskustelemisen auttaneen vaikeiden tilanteiden käsittelyssä ja työssä jaksamisessa. Opinnäytetyön perusteella voidaan todeta, että opiskelijat oppivat vapaaehtoistoiminnan harjoittelun aikana sellaisia taitoja, joiden voidaan ajatella olevan tärkeitä tulevaisuuden työelämässä, vaikkakin opiskelijat olivat oppimisessaan vielä hyvin erilaisissa vaiheissa. Monikulttuurisia, sosiaalisia ja innovaatiotaitoja opittiin ihmisten kanssa muuttuvassa toimintaympäristössä toimiessa. Kirjoittaja: Anu Maaranen, sosionomi (ylempi AMK) Lähteet Teksti perustuu vuonna 2018 valmistuneeseen opinnäytetyöhön: Maaranen, Anu 2018. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden kokemuksia vapaaehtoistoiminnassa oppimisesta. Sosionomi ylempi AMK-opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Davies, Anna, Fidler, Devin & Gorbis, Mariana 2011. Future Work Skills 2020. http://www.iftf.org/uploads/media/SR-1382A_UPRI_future_work_skills_sm.pdf Elinkeinoelämän keskusliitto 2011. Oivallus. https://ek.fi/wp-content/uploads/Oivallus_loppuraportti.pdf Kolb, David A. 1984. Experiential Learning: Experience As The Source Of Learning And Development. https://www.researchgate.net/publication/235701029_Experiential_Learning_Experience_As_The_Source_Of_Learning_And_Development Manninen, Niina & Raatikainen, Eija 2014. Vapaaehtoistoiminnasta oppimaan – Ajatuksia ammattikorkeakouluille. KAMU – kaveriohjausta maahanmuuttajille – hanke. http://kamu.metropolia.fi/wp-content/uploads/2014/12/vapaaehtois_KAMU_WEB.pdf Metropolia 2017. Verkkovirta – työn opinnollistamista verkostoyhteistyönä. https://www.metropolia.fi/tutkimus-kehittaminen-ja-innovaatiot/hankkeet/verkkovirta/ Metropolia 2015. Vapaaehtoistoiminnan harjoittelu – oppimisen arviointilomake sosionomiopiskelijoille. https://elomake.metropolia.fi/lomakkeet/12311/lomake.html Sitra 2017. Työn ja toimeentulon arvoitus. https://www.sitra.fi/artikkelit/trendi-tyon-ja-toimeentulon-arvoitus/ Sitra 2018. Megatrendit. Matka tulevaisuuteen. https://media.sitra.fi/2018/09/03142041/megatrendikortitwebfin31-08-2018.pdf Työ- ja elinkeinoministeriö 2012. Työelämän kehittämisstrategia vuoteen 2020. http://www.tyoelama2020.fi/files/35/tyoelaman_kehittamisstrategia_final.pdf Lisätietoa: Raatikainen, Eija 2015. Työelämäosaaminen kehittyy vapaaehtoistoiminnassa. Ammattikasvatuksen aikakausikirja 4/2015. 69-74. https://ohjaan.fi/wp-content/uploads/2017/09/Ty%C3%B6paikalla-tapahtuvaa-oppimista-ja-ohjausta-edist%C3%A4v%C3%A4t-ja-est%C3%A4v%C3%A4t-tekij%C3%A4t.pdf Raatikainen, Eija & Tast, Sylvia 2016. Sosiaalialan opinnollistettu vapaaehtoistoiminta ja sen itsearviointimalli – Case Metropolia. Teoksessa Kotila, Hannu, Mäki, Kimmo, Vanhanen-Nuutinen, Liisa, Moisio Anu, Pettersson Alisa & Aura, Pirjo (toim.): Opi työssä – uusia toimintamalleja opintojen aikaisen työn opinnollistamiseen. Haaga-Helian julkaisut 6/2016. 25-26. http://www.amkverkkovirta.fi/sites/amkverkkovirta.fi/files/HH_OpiTyossa_verkko.pdf Raatikainen, Eija & Tast, Sylvia 2017. Vapaaehtoistoiminnan harjoittelun itsearviointimalli korkeakoulussa. Teoksessa Tuomi, Jouni, Joronen, Katja & Huhdanpää, Annika (toim.): Oivaltamisen iloa. Osaamisen ydintä etsimässä. 107–115. http://julkaisut.tamk.fi/PDF-tiedostot-web/Muut/Taito2017-oivaltamisen-iloa.pdf Kuva: Tero Vesalainen (CC0) https://pixabay.com/

Lue lisää

”Vapaaehtoisia – mitäh?” – vapaaehtoistoiminta valtaa alaa myös sosiaalialan opetuksessa

1.2.2016

Sosiaalialan bloggaajat

Vapaaehtoistoiminnasta on tullut olennainen osa sosiaali- ja terveysalan palveluja. Niinpä siihen liittyvää osaamista on tarpeellista kehittää myös osana opintoja. Pääkaupunkiseudulla ammattikorkeakoulut ja vapaaehtoistoiminnan organisaatiot ovatkin yhdistäneet voimansa vapaaehtoistoiminnan opinnollistamiseksi ja keskinäisen yhteistyönsä kehittämiseksi. Vielä kymmenen vuotta sitten sosiaali- ja terveysalalle valmistuvat saattoivat kuulla sanan vapaaehtoistyö vain sivulauseessa. Tänä päivänä tilanne on toinen, kun vapaaehtoistoiminta tuntuu olevan ajankohtaisempaa kuin koskaan. Leikattaessa sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoituksesta viitataan usein ”uudella tavalla tekemiseen” sekä vapaaehtoisten verkostojen hyödyntämiseen joko epäsuorasti tai suoraan. Toisaalta lähiyhteisöjen ja vertaistuen organisoiminen on tuonut moneen tilanteeseen uusia, toimivia ratkaisuja. Myös entistä terveempinä eläkkeelle jäävät suomalaiset kaipaavat usein vapaaehtoistoiminnasta tavoitteellista, mielekästä ja merkityksellistä tekemistä uuteen arkeensa. Nykyisin kukaan, joka valmistuu sosiaali- ja terveysalalta, ei voi oudoksua ja ihmetellä vapaaehtoisten osallistumista palvelujen tuottamiseen. Päinvastoin, ammattiin valmistuvan pitää ymmärtää vapaaehtoistoiminnan asema ja toimintalogiikka: miten vapaaehtoisia rekrytoidaan, ohjataan ja motivoidaan sekä miten heidän työtään suunnitellaan. Usein tämä ei suju ilman omakohtaista kokemusta vapaaehtoisuudesta tai paneutumisesta aiheeseen esimerkiksi osana opintoja. Oppilaitokset ovat viime vuosina heränneet vapaaehtoistoiminnan ajankohtaisuuteen. Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakouluista esimerkiksi DIAK AMK on palkannut vapaaehtoistyön koordinaattorin, Laurea AMK on linjannut, että jokaisella valmistuvalla tulee olla kokemusta vapaaehtoisuudesta, ja Metropolia AMK on kehittänyt vapaaehtoistoiminnan oppimista useissa hankkeissa. Myös Valikko - vapaaehtoistoiminnan organisaatioiden yhteistyöverkosto, on perustanut pääkaupunkiseudulla työryhmän oppilaitosyhteistyön kehittämiseksi. Mutta voiko opiskelijoiden yhteydessä puhua vapaaehtoistoiminnasta, jos he saavat siitä opintopisteitä - onko se aidosti vapaaehtoista toimintaa? Entä voiko vapaaehtoistoiminnasta oppia riittävästi ammatillisuutta? Miten ratkaista kohtaanto-ongelma, että opiskelija löytäisi häntä kiinnostavan tehtävän kymmenistä ellei sadoista vaihtoehdoista ja organisaatiot sopivan opiskelijan? Odotusten, aikataulujen, tiedonvälityksen ja muiden käytäntöjen yhteensovittamisessa riittää vielä paljon tekemistä. Vapaaehtoistoiminnasta oppiminen Metropoliassa puhutaan opiskelijoiden ”vapaaehtoistoiminnan” sijaan ”vapaaehtoistoiminnasta oppimisesta”, mutta aihe vaatii vielä laajempaa keskustelua eri tahojen kesken. Keskustelua vaatii myös se, miten vapaaehtoistoiminnasta kertyvä opiskelijan osaaminen tunnistetaan ja arvioidaan. Kohtaanto-ongelman ratkaisemiseksi pilotoidaan Verkkovirta-hankkeessa pääkaupunkiseudun järjestöjen ja ammattikorkeakoulujen kesken myös Facebook-ryhmän toimivuutta ja hyödyllisyyttä. (Kuva: Vapaaehtoistoiminnan organisaatiot ja ammattikorkeakoulut kehittivät keskinäistä yhteistyötään Verkkovirta-hankkeen järjestämässä seminaarissa tammikuun 2016 lopulla. ) ESR-rahoitteisessa Verkkovirta-hankkeessa (2015-2017) Metropolian vastuulla on erityisesti vapaaehtoistoiminnan opinnollistamisen kehittäminen. Tavoitteena on mm. koota tietoa erilaisista toimintamalleista, tukea toimivien yhteistyömuotojen rakentamista pääkaupunkiseudulle ja selvittää mahdollisuutta toteuttaa vapaaehtoistoiminnan opinnollistamista myös muualla kuin sosiaali- ja terveysalalla. Koska vapaaehtoistoiminnasta oppiminen on sisältynyt Metropolian sosionomiopiskelijoiden opetussuunnitelmaan jo vuodesta 2011 lähtien, nyt on myös hyvä aika tehdä yhteenvetoa opiskelijoiden oppimasta ja kehittää arviointikäytäntöjä. Mahdollisuus oppia vapaaehtoistoiminnan toimintakontekstissa on saanut erityisen hyvää palautetta opiskelijoilta. Se on osoittautunut hyväksi ympäristöksi soveltaa teoriaa käytäntöön ja oppia sosiaalialan ammatillisia sisältöjä siinä missä erilaisia meta-taitojakin. ”Vapaaehtoistyöntekijä ylettyy sinne, mihin ei välttämättä tavallinen palkattu työntekijä ylety organisaation toimintasuunnittelun, normien ja talouden takia, syvemmälle yhden ihmisen elämän syövereihin,” kiteyttää yksi Metropolian opiskelijoista vapaaehtoistoiminnasta oppimisen kokemuksensa. Mai Salmenkangas, sosiaalialan lehtori ja Verkkovirta-hankkeen koordinaattori Metropoliassa Lue lisää: Metropolian opas vapaaehtoistoiminnasta oppimisesta: http://kamu.metropolia.fi/wp-content/uploads/2014/12/vapaaehtois_KAMU_WEB.pdf Verkkovirta-hanke: http://www.metropolia.fi/palvelut/hankeyhteistyo/tutkimus-ja-kehityshankkeet/verkkovirta/ Valikko-verkostot: http://www.kansalaisareena.fi/valikko

Lue lisää

Vaativaa vapaaehtoistyötä sovittelussa

23.9.2015

Sosiaalialan bloggaajat

Laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta lupaa tietyin edellytyksin rikosten ja riitojen osapuolille puolueettoman, luottamuksellisen ja maksuttoman mahdollisuuden sovittelupalveluun. Sovittelutapaamisessa tapahtunutta rikosta tai riitaa voidaan käsitellä turvallisessa ilmapiirissä ja pyrkiä kaikkia osapuolia tyydyttävään, yhteiseen ratkaisuun. Sovittelutoimistot organisoivat ja koordinoivat sovittelupalvelua. Käytännön sovittelutyön tekevät pääasiassa tehtävään koulutetut vapaaehtoistyöntekijät. Koulutetut vapaaehtoiset sovittelijoina Sovittelutyö on erittäin vaativaa vapaaehtoistyötä. Sovittelijat kohtaavat rikosten uhreja ja tekijöitä. He kohtaavat ihmisiä, joita on tavalla tai toisella loukattu, ja ihmisiä, jotka ovat tahtomattaan tai tahallisesti loukanneet jollain tavalla jotakuta toista. Sovittelijoiden tehtävänä ei ole tutkia rikosta tai ottaa kantaa syyllisyyskysymyksiin. Sovittelijat auttavat osapuolia kohtaamisessa, ohjaavat keskustelua ja varmistavat, että se pysyy asiallisena. Keskustelun sisällöstä vastaavat osapuolet. Maallikot vertaisauttajina Erityisyytensä sovittelutyöhön tuo lakisääteisen tehtävän toteuttaminen vapaaehtoistyönä. Sovittelijat ovat maallikoita ja siten osapuolille vertaisia. He eivät ole lainoppineita, vaan tehtävään valittuja ja sovittelutoimiston kouluttamia tavallisia kansalaisia bussinkuljettajista terveydenhoitajiin. Monilla sovittelun asiakkailla on negatiivisia kokemuksia viranomaisista. Jotkut ovat saaneet huonoa kohtelua, toiset kokevat, ettei heidän asioitaan ole tarpeeksi edistetty. Sovitteluun ohjattu tapaus herättää usein osapuolissa häpeän ja katumuksen tunteita, joista voi olla vaikea kertoa läheisillekin. Loukatun asema on erityisen haavoittuvainen, jos hän ei voi missään käsitellä tapahtunutta. Myös tekijä tarvitsee apua asian käsittelyyn. Sovittelussa korostetaan luottamuksellisuutta ja puolueettomuutta. Sovittelijat ovat vaitiolovelvollisia eikä tapaamisista synny muuta dokumenttia kuin mahdollinen osapuolten välinen sopimus. Tarvittaessa sovittelun osapuolille voidaan järjestää oma, erillinen tapaaminen sovittelijoiden kanssa. Koko sovitteluprosessin ajan asiakkaita voidaan ohjata jatko- ja tukipalveluihin. Maija ja Matti Meikäläisen toteuttamana tällainen palvelu tulee lähelle asiakkaan arkitodellisuutta. Hän voi kokea tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi. Sovittelu sitouttaa Sovittelussa osapuolet voivat oleellisesti itse vaikuttaa ratkaisuun ja mahdollisen sovittelusopimuksen sisältöön. Sovintoon, jota on ollut itse rakentamassa, on helppo sitoutua. Sovitteluissa tehtyjen sopimusten toteutumisprosentti hipookin vuodesta toiseen yhdeksääkymmentä. Vapaaehtoissovittelijoiden työpanos sovun synnyttämisessä ja säilyttämisessä on siten kansallisestikin merkittävä. On huomattava, että sovintoon pääseminen ei vaikuta vain sovittelun osapuolten elämään, vaan myös heidän läheistensä ja muuten heidän kanssaan tekemisissä olevien elämään. Väitän, että onnistuneen sovittelun asiakas - sekä rikoksen uhri että tekijä - on voimaantunut ja vastuunsa kantava. Saavutettu parempi olotila heijastuu väkisinkin asiakkaan ympärille. Suuri kiitos ja hatunnosto Sovittelijoille yhteiskunnan hyväntekijöinä – kuten muillekin arvokasta vapaaehtoistyötä tekeville – kuuluu suuri kiitos ja hatunnosto kansalaisaktiivisuudesta ja panoksesta yhteisen hyvän pottiin. Ihmisten hyvinvointiin vaikuttava sovun syntyminen ja sen edistäminen ovat sovittelun arvokkainta antia. Sovittelu säästää yhteiskunnan varoja myös rahallisesti. Tuomioistuinkäsittelyyn verrattuna sovittelu voidaan hoitaa noin kymmenesosan kustannuksilla, jos käräjille ei tarvitse lähteä. Toivon, että tämä noteerataan myös muualla kuin sovittelutoimistoissa. Tiina Snellman, sovittelunohjaaja, Vantaan sovittelutoimisto, sosionomi ylempi AMK -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lisätietoa Sovittelutoiminnasta, verkossa. Sovittelua ohjaava lainsäädäntö, verkossa. Kuva: CarbonNYC [in SF!]

Lue lisää