Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Sosiaalialan AMK- ja YAMK-tutkinnon opiskelijoiden yhteisblogi

Avainsana: vanhemmat

Varhaiskasvatus on kriisissä – Miten varmistetaan pienten lasten hyvä hoito ja kasvatus?
10.5.2022
Mirkka Ali-Alha

Varhaiskasvatuksen alan kriisitilanne on tällä hetkellä kovasti puhututtava aihe medioissa sekä alan henkilöstön keskuudessa. Vuosien varrella kotihoidon kuntalisän maksamista vanhemmille on jatkuvasti vähennetty. Miksi varhaiskasvatukseen ohjataan silti yhä vain pienempiä lapsia? Varhaiskasvatuksen kriisi on pitkällä aikavälillä monen tekijän summa, mihin ovat vaikuttaneet muun muassa lakiuudistukset, henkilöstöpula sekä lasten lisääntynyt tuen tarve. Monissa kunnissa on myös pyritty lisäämään varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten määrää. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelman yksi koulutuspoliittisista tavoitteista on ollut varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostaminen. (1) Kotihoidon kuntalisän leikkaukset ovat osaltaan kannustaneet vanhempia yhä aikaisemmassa vaiheessa takaisin työelämään. Lohjan kaupunginvaltuustossa esitettiin 21.4.2021 valtuustoaloite kotihoidon kuntalisän maksamisesta alle 2-vuotiaan lapsen vanhemmalle. Esityksen mukaan kuntalisän maksamisella kannustettaisiin vanhempia jatkamaan kotihoitoa tämänhetkistä pidempään, jolla taas tutkimusten perusteella voidaan nähdä usein olevan positiivisia vaikutuksia lapsen kehitykselle. Kunta voisi myös hyötyä kuntalisän maksamisesta taloudellisesti, muun muassa henkilöstöresurssien säästöissä sekä kauaskantoisemmin lastensuojelun sekä psyykkisistä häiriöistä aiheutuvien kustannusten vähenemisenä. Sen avulla voitaisiin myös edistää mainetta lapsiystävällisenä kuntana, joka edistäisi lapsiperheiden sekä syntyvyyden houkuttelevuutta. (2) Aloite kuitenkin hylättiin kustannusarvioiden sekä lapsivaikutusten arvioinnin pohjalta. Perusteiksi esitettiin muun muassa avoimen varhaiskasvatuspalvelun lakkauttamista Lohjalla vuonna 2023, jolloin kotona lapsiaan hoitaville huoltajille ei olisi tätä tukea enää tarjolla. Myös yksi keskeinen kysymys oli perhevapaakeskustelussa tasa-arvo ja huoli erityisesti äitien heikentyvästä asemasta työmarkkinoilla. Kustannusarvioiden pohjalta esitettiin, että kaupungin kustannukset nousisivat noin 450 000 eurolla vuodessa. (3) Ovatko kotihoidon kuntalisät katoamassa? Yle uutisoi, että kotihoidon kuntalisää maksavat kunnat ovat lähivuosina vähentyneet huomattavasti. Vielä vuonna 2014 kuntalisää perheille maksoi 85 kuntaa Suomesta, kun 4 vuotta myöhemmin 2018 määrä oli enää vain 48 kuntaa. Keskimääräinen kuntalisä alle 3-vuotiaasta lapsesta on 154 euroa kuukaudessa. Kuntalisä kannustaa erityisesti matala- sekä keskituloisia äitejä hoitamaan lapsiaan pidempään kotona. Tämä toisaalta myös aiheuttaa äideille pidempää taukoa työelämästä, jolla voi olla negatiivisia vaikutuksia heidän työllisyystilanteeseensa. Mutta toisaalta sillä voidaan nähdä olevan positiivisia vaikutuksia lapselle, esimerkiksi vaikuttamalla lapsen hoitopolkujen eheyteen. Hoitopolkujen hajanaisuudella voi olla vaikutuksia muun muassa lapsen sosioemotionaalisen sekä kognitiivisen ja kielen kehityksen haasteisiin. (4) Varhaiskasvatuksen henkilöstöpula koskettaa koko Suomea, ja Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari Nasima Razmyarin mukaan varhaiskasvatuksen tilanne Helsingissä on niin huono, että tilanne voi romahtaa lähiaikoina (5). Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan alle 2-vuotiaan aivot eivät ole vielä riittävän kehittyneet monen hengen päiväkotiryhmiin. Hänen mukaansa alle 2-vuotiaiden kohdalla kasvuympäristöllä on erityinen merkitys muun muassa lapsen kielelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Jos päiväkodeissa tilanne on kaoottinen ja lapsi joutuu jatkuvasti liiallisen melun ja sosiaalisen verkoston pyörteisiin, voi tämä johtaa erilaisiin ongelmiin, kuten lapsen stressitason nousuun, joka voi taas myöhemmin aiheuttaa esimerkiksi terveysongelmia. Keltikangas-Järvinen toivoo pohdintaa taaperoiden päivähoidon järjestämisestä uudella tavalla, jossa myös lasten tarpeisiin voitaisiin vastata. (6) Varhaiskasvatuksen vaikuttavuus lapsen elämässä Varhaiskasvatuksen asiantuntijan ja professorin Kirsti Karilan mukaan varhaiskasvatuksella on merkittävä vaikutus lapsen elämään. Sillä on positiivisia vaikutuksia lapsen elämänlaadulle, sosiaaliselle ja kognitiiviselle kehitykselle, vuorovaikutustaidoille ja kokonaisvaltaisille oppimiskokemuksille. Toiselta kantilta se myös mahdollistaa vanhempien työelämään tai opiskeluun osallistumisen, ja niiden kautta perheen elinoloista huolehtimisen. (7, s. 42-43.) Pidemmällä aikavälillä varhaiskasvatus voi vaikuttaa lapseen positiivisena oppimiseen suuntautumisena sekä sujuvoittaa koulupolkua. Erityisen suuria vaikutuksia varhaiskasvatuksella voidaan nähdä olevan niiden lasten kohdalla, joilla on pulmia kehityksessä tai oppimisessa, tai joilla on vaikeat elinolot. On siis voitu osoittaa, että varhaiskasvatuksella on yhteiskunnallisesti vaikutusta. Useammat tutkimustulokset kuitenkin painottavat, että vain laadukas varhaiskasvatus tuottaa näitä positiivisia vaikutuksia (8, s. 42-43). Joten varhaiskasvatuksen ollessa kriisitilassa voisi olettaa, että myös varhaiskasvatuksen laatu sekä samalla sen vaikuttavuus hiipuvat. Ongelmakohtiin tulee puuttua ja löytää ratkaisu, jotta voimme taata lapsille tulevaisuudessakin heidän kasvuaan, kehitystään ja oppimistaan tukevaa varhaiskasvatusta. Kenen etua ajetaan? Voisiko kuntalisän palauttaminen vanhemmille, jotka hoitavat lapsiaan kotona, olla yksi varhaiskasvatuksen kriisiä helpottava tekijä? Jos useamman tutkimuksen valossa voidaan todeta, että lapselle voi olla hyötyä kasvaa varhaisvuotensa rauhassa kotona, voisi olettaa, että vanhemmat haluaisivat myös tarjota lapselleen parhaat mahdolliset lähtökohdat elämään. Kun varhaiskasvatuksen tilanne on mikä on, ei tällä hetkellä kaikissa päiväkodeissa pystytä tarjoamaan taaperoille heidän kehitystään ja tarpeitaan vastaavaa laadukasta toimintaa. Varhaiskasvatuksen ammattilaisena ja lähivuodet juuri pienten alle 3-vuotiaiden ryhmässä toimineena olen myös huomannut yhä pienempien lasten lisääntyneen ryhmissä. Pienillä lapsilla, jotka esimerkiksi eivät osaa vielä kävellä kunnolla tai joita äidit vielä imettävät kotona, on selkeästi suurempi tarve saada aikuisen jatkuvaa huomiota ja apua. Jos mietitään tilannetta, että ryhmässä on 12 alle 3-vuotiasta lasta, joista useampi on vielä alle 1-vuotiaita, ja iltapäivällä heistä huolehtii enää kaksi aikuista, voi jokainen miettiä kuinka paljon lasten yksilölliselle huomioimiselle tai tukemiselle riittää aikaa. Tilanne voisi myös olla pahempi: esimerkiksi henkilökuntaa saattaa puuttua sairastapauksessa, saadaan sijainen, mutta hän on epäpätevä ja lapset vierastavat häntä, tai ryhmässä on useampi erityistä tukea tarvitseva lapsi. Joten olisiko kuitenkin tarve tarkastella kuntalisän palauttamista lastaan kotona hoitaville vanhemmille vielä uudemman kerran? Sillä saisimme taattua useille lapsille hyvät lähtökohdat elämän alkutaipaleelle, turvallisen arjen sekä myös helpotettua varhaiskasvatuksen työntekijöiden kuormittuneisuutta. Kuten alussa mainitsin, varhaiskasvatuksen kriisi on monen tekijän summa, joten sen ratkaisua tulisi lähestyä myös useammasta suunnasta. Kirjoittaja Mirkka Ali-Alha, varhaiskasvatuksen opettaja, sosionomi ylempi AMK -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet   Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 2019. Valtioneuvosto.  Lohjan kaupunki. Lasten, nuorten ja perheiden lautakunta. Pöytäkirja 28.10.2021. Valtuustoaloite kotihoidon tuen kuntalisän käyttöön ottamiseksi Lohjalla. Lohjan kaupunki. Lasten, nuorten ja perheiden lautakunta. Pöytäkirja 28.10.2021.  Terävä, H. 2020. Kotihoidon tuen kuntalisä pitää keskituloiset äidit pidempään pois töistä, mutta heidän lastensa kannalta se voi olla hyvä juttu. Yle Uutiset 1.7.2020.  Koskela, M. & Jämsén, E. & Valtanen, T. 2021. Helsinki rikkoo jo melkein lakia varhaiskasvatuksessa – Natalia Salmelaa pyydettiin hakemaan lapsensa pois päiväkodista, koska sijaista ei saatu. Yle Uutiset 27.10.2021, päivitetty 2.11.2021. Sannikka, M. & Kosola, L. 2021. Professori Keltikangas-Järvinen on huolissaan hälyisistä päiväkodeista: Pienen lapsen stressi voi näkyä sairauksina aikuisena. Yle Uutiset 26.11.2021.  Karila, K. 2016. Vaikuttava varhaiskasvatus. Tilannekatsaus toukokuu 2016. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2016: 6. Karila, K. 2016. Lisää aiheesta: https://www.mariholopainen.fi/2021/11/01/varhaiskasvatuksen-kriisi-ratkaistaan-resursseilla-ei-puheill laadukkaasta-varhaiskasvatuksesta/ https://www.superlehti.fi/ajankohtaista/jos-varhaiskasvatusta-halutaan-jatkossakin-tarjota-on-alan-veto-ja-pitovoimaa-nostettava-merkittavasti/ https://www.kuntaliitto.fi/sites/default/files/media/file/Kotihoidontuen-kuntalisat-2020.pdf https://www.kela.fi/perhevapaauudistus  

Lue lisää

Isät osalliseksi myös digitaalisesti
13.1.2020
Sari Utriainen

Varhaiskasvatushenkilöstön ja huoltajien kasvotusten tapahtuvat kohtaamiset lisäävät huoltajien osallisuutta. Sähköiset viestintäjärjestelmät ja digitaaliset dokumentointikanavat tuottavat tietoa lapsen oppimisesta sekä arjesta ja vapauttavat kohtaamisen tilanteet arvokkaalle vuorovaikutukselle. Virtuaaliset vertaisryhmät lisäävät huoltajien keskinäistä vuorovaikutusta. Varhaiskasvatussuunnitelma velvoittaa mahdollistamaan huoltajien osallisuuden Osallisuus kuvaa ihmisen ja yhteisöjen, sekä ihmisen ja yhteiskunnan välistä suhdetta. Osallisuus on tunnetta kuulumisesta yhteisöön ja sitä, että kokee merkitystä osana yhteisön jäsenyyttä. Se, että voi tuntea kuuluvansa johonkin yhteisöön ja kokee olevansa siellä merkityksellinen, on ihmisen hyvinvoinnin perusrakennusaineita. (Nivala & Ryynänen 2013:10.) Varhaiskasvatuslaissa korostetaan huoltajien oikeutta osallisuuteen oman lapsensa varhaiskasvatuspalvelussa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa velvoitetaan yhteistyöhön huoltajien osallisuuden mahdollistamiseksi (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet  2018:16). Varhaiskasvatuksen henkilöstön ja huoltajien yhteistyöllä voi olla erilaisia tehtäviä ja muotoja lapsen varhaiskasvatuksen aikana. Myös tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen tulee huomioida huoltajien kanssa tehtävässä yhteistyössä. Perusteissa myös todetaan, että tieto- ja viestintäteknologiaan perustuva yhteistyö voi tukea myös huoltajien keskinäistä vuorovaikutusta. Osallisuus lisääntyy erilaisten elementtien avulla. Tiedonsaanti oman lapsen palveluihin liittyvissä asioissa on keskeisin osallisuuteen vahvistavasti vaikuttava tekijä. Tosin, pelkkä tiedon saanti itseä koskevissa asioissa, tuottaa vain ohuen osallisuuden mahdollisuuden. Varhaiskasvatuksessa tieto-osallisuutta edistäviä tekijöitä ovat arkitiedon saaminen omasta lapsesta, lapsen hyvinvointiin ja oppimiseen liittyvät asiat ja kasvatuksellinen dialogi kasvattajien kanssa. Toimintaosallisuus syntyy kokemuksen kautta yhteisössä, jossa ihminen saa kokea osaamisen ja onnistumisen kokemuksia käytännön toiminnassa (Rouvinen-Wilenius Päivi & Koskinen- Ollonqvist, Pirjo 2011:52). Varhaiskasvatuksessa huoltajan toimintaosallisuuden kokemuksia kuvaavat vahvimmin käsitteet vuorovaikutus ja yhteisöllisyys. Toimintaosallisuus mahdollistuu yksiköiden vanhempainilloissa ja yhteisissä tapahtumissa. Yhteiset tapaamiset toisten vanhempien kanssa edistävät yhteisöllisyyttä ja luovat kokemuksen joukkoon kuulumisesta. Vanhempien osallisuuden vahvistumista voidaankin tukea eri keinoin, esimerkiksi vahvistamalla vanhemmuutta, varmistamalla arjen sujuvuus ja turvaamalla sosiaalisen tuen saanti. Vertaisryhmien ja internetissä olevan sosiaalisen tuen mahdollisuudet on myös koettu hyviksi keinoiksi tukea vanhempien osallisuutta. Isät osallisina varhaiskasvatuksessa Uutta isyyttä mallinnetaan medioissa ja nyky-isyydestä puhutaan paljon. Isänpäivä on nostettu viralliseksi liputuspäiväksi ja vuoden isä -palkinnon jakamisella pyritään mm. vahvistamaan isyyttä ja edistämään lapsen etua sekä naisten ja miesten tasa-arvoa. Postmoderni isyys ilmenee sitoutumisena lapsiin ja perheeseen. Isien valmiudet digitaalisuuteen ovat vahvat ja he käyttävät digitaalisia välineitä osana jokapäiväistä elämäänsä. Opinnäytetyössäni kohderyhmä oli rajattu nyky-isiin ja miespuolisiin huoltajiin. Osallistuva isä - näkemys pohjautuu jaetun vanhemmuuden ideologialle, jossa isä kuvataan aktiivisena osallistujana lapsensa arkeen (Mykkänen 2010:15). Valtaosa tämän päivän isistä on osallistuvia isiä. Isien täysipainoista osallistumista lasten hoitoon ja kasvatukseen pidetään itsestään selvyytenä ja tasavertaisena suhteessa äiteihin. Isät kokevat osallisuutensa vahvaksi lapsensa varhaiskasvatuksen arjessa. Heillä on halutessaan mahdollisuus vaikuttaa lapsensa asioihin. Päivittäin tapahtuva positiivinen vuorovaikutus kasvattajien kanssa, on osallisuuden toteutumisen keskeisin elementti. Päivittäisissä kohtaamisissa osallisuutta edistää huoltajan huomioiminen, keskusteluyhteyden saavuttaminen ja kuulumisten vaihto. Päivittäiset kohtaamiset tuovat tunnetta mukana olosta lapsen arjessa. Yhteisissä tilaisuuksissa päiväkodissa, kuten juhlissa ja erilaisissa tapahtumissa, huoltajalla on mahdollisuus myös nähdä oma lapsi arjen touhuissaan päiväkodissa. Päiväkotiyhteisön tapahtumat ovat arjesta poikkeavia rutiineja, joissa on mahdollisuus esittää omia mielipiteitään ja ajatuksiaan. Vanhempainillat ovat huoltajan oman osallistumisen mahdollistavia tilaisuuksia. Virtuaaliyhteisöt osallisuutta edistämään Osallisuutta edistävien rakenteiden luomisessa on oltava innovatiivinen. Perinteiset osallisuuden rakenteet voivat olla edelleen ihan toimivia, mutta rakenteita uudistaessa tulee digitaaliset mahdollisuudet ottaa tarkasteluun. Digitaaliset järjestelmät ja dokumentointikanavat lapsen arjesta lisäävät huoltajan mahdollisuutta olla osana lapsensa arjen tapahtumissa, yhdessä muiden osallisuutta edistävien tekijöiden kanssa. Tieto-osallisuus toteutuu valtaosin jo sähköisesti, mutta siihenkin tulee luoda varhaiskasvatusyksiköissä selkeät ja toimivat rakenteet. Sähköposti tai huoltajille kohdennettu sähköinen viestintäjärjestelmä, voisi jo kokonaan korvata lapsen repussa kulkevat viestilappuset. Digitaalisia viestintäkanavia on paljon saatavilla ja niiden tarjoamat mahdollisuudet tulisi osata hyödyntää myös varhaiskasvatuksessa. Vanhempien osallisuuden vahvistamista voidaan tukea monin eri keinoin, kuten vahvistamalla vanhemmuutta, varmistamalla arjen sujuvuus ja turvaamalla sosiaalisen tuen saanti vertaisyhteisössä. Osallisuutta voidaan vahvistaa myös digitaalisesti. Erilaiset virtuaaliset vertaisryhmät ja internetissä olevan sosiaalisen tuen mahdollisuudet on koettu hyviksi keinoiksi tukea vanhempien osallisuutta. Verkkoyhteisöissä esiintyvä virtuaalinen yhteisöllisyys on yhteisiin intresseihin perustuvaa yhteenliittymistä sekä vuorovaikutusta. Digitaalinen toimijuus, liitettynä yhteistoimintaan, tuottaa osallisuuden ja vaikuttamisen merkityksen. (Mäkinen 2009: 59.) Varhaiskasvatuksen huoltajien yhteisöllisyyden vahvistumista voidaan edistää mahdollistamalla sähköinen keskustelu ja virtuaalisen yhteisön muodostaminen. Digitaalinen keskustelufoorumi vastaisi huoltajien toiveeseen keskinäisen vuorovaikutuksen mahdollistamisesta. Verkossa oleva keskustelufoorumi tarjoaisi huoltajille mahdollisuuden verkostoitua muiden vanhempien kanssa ja mahdollistaisi vapaamuotoisen keskustelun. Osallisuus toteutuisi yhteisöön kuulumisena toisten samassa tilanteessa olevien vanhempien kanssa. Kasvattajan tärkein tehtävä on kohtaaminen Varhaiskasvatuksessa on paljon tapahtumia päivän aikana, joihin vanhemmilla ei ole tällä hetkellä pääsyä. Pedagogisen dokumentoinnin lisääminen helpottaa tätä tilannetta hieman, mutta jos dokumentointi ei välity kotiin saakka, huoltajan osallisuus ei toteudu parhaimmalla mahdollisella tavalla. Erilaiset digitaaliset alustat ovat toivottavasti lähitulevaisuudessa käytössä kaikissa varhaiskasvatusta järjestävissä organisaatioissa. Ne toimivat arkitoiminnan dokumentoinnin ja tiedottamisen kanavina sekä vanhempien keskinäisen vuorovaikutuksen mahdollistajana. Digitaalisten alustojen ja sähköisen viestinnän kehittäminen ei toki ole yksittäisen varhaiskasvatusyksikön, saati kasvattajan tehtävä, vaan kehittämisen velvoite kohdistuu varhaiskasvatusta järjestävälle taholle. Digitaalisen osallisuuden lisääminen ei heikennä kohtaamisen merkitystä ammattilaisen ja vanhemman välillä. Se ei myöskään poista osallisuuden rakenteiden kehittämistarvetta varhaiskasvatusyksiköissä. Kohtaamisen tilanteista tulee digitaalisten välineiden käytön rinnalla entistä tärkeämpiä ja niiden laatuun pitää aktiivisesti panostaa. Kohtaamisissa piilee osallisuuden ydin. Varhaiskasvattajan vuorovaikutustaidot ja ammatillinen osaaminen vaikuttavat merkittävästi siihen, miten huoltajat kokevat osallisuutensa. Se, että toinen kuuntelee mitä itsellä on sanottavana, ja ottaa sen huomioon omassa toiminnassaan, tuottaa ihmiselle kokemuksen kuulluksi tulemisesta ja osallisuudesta. Kirjoittaja: Sari Utriainen, sosionomi (ylempi AMK) Blogikirjoitus perustuu opinnäytetyöhön: Sari Utriainen, 2019 - Isien ajatuksia osallisuudestaan varhaiskasvatuksessa ja osallisuuden lisäämisestä tieto- ja viestintätekniikan avulla. Metropolia Ammattikorkeakoulu, sosionomi (ylempi AMK) -tutkinto. Lähteet: Nivala Elina & Ryynänen Sanna 2013. Kohti sosiaalipedagogista osallisuuden ideaalia. Sosiaalipedagogiikan aikakausikirja, 2013 (14). 9-41. Saatavana sähköisesti osoitteessa: https://www.uef.fi/documents/364780/1847612/Nivala_%26_Ryynänen_Kohti_sosiaalipedagogista_osallisuuden_ideaalia.pdf/82a018a3-5f0a-4c44-8937-7fd4ac2a3879 Mäkinen Maarit 2009. Digitaalinen voimistaminen paikallisyhteisöjen kehittämisessä. Akateeminen väitöskirja, Tampereen yliopisto, Juvenes Print, Tampere. Saatavana sähköisesti osoitteessa: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/66438/978-951-44-7642-6.pdf?sequence=1&isAllowed=y Mykkänen Johanna 2010. Isäksi tulon tarinat, tunteet ja toimijuus. Akateeminen väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. Saatavana sähköisesti osoitteessa: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/22712/9789513938024.pdf Rouvinen- Wilenius Päivi & Koskinen-Ollonqvist Pirjo 2011. Tasa-arvo ja osallisuus väylä terveyteen. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja. Trio-Offset, Helsinki. Saatavana sähköisesti osoitteessa https://issuu.com/soste/docs/tasa-arvo_ja_osallisuus_2012

Lue lisää

Pienten lasten tunteiden käsittely
17.10.2017
Sosiaalialan bloggaajat

"Isi hakee" - kuuluu päiväkotipäivän aikana useita kertoja usean lapsen suusta. Lause saattaa toistua useasti siirtymätilanteissa tai päiväunille mennessä. Lause sisältää paljon tunnetta, jota pieni ei osaa nimetä tai kertoa. Lause saattaa tuoda hänelle lohtua tai lause on viimeinen asia mitä vanhempi on sanonut erotessaan lapsesta aamulla. Ryhmän aikuinen reagoi lauseeseen tai ei reagoi, kumpi on parempi vaihtoehto lapsen tunteiden käsittelylle? Lapsen tunteet saattavat vaihdella suuresti hetkestä toiseen, hän ei välttämättä pysty niitä käsittelemään eikä kertomaan mikä surettaa, harmittaa tai tekee iloiseksi. Meidän kasvattajien roolissa tärkein tehtävä on opettaa lapsille tunnetaitoja ja käyttäytymisen säätelyä arjen pienissä hetkissä. (Talentia 5/17 s.37). Kasvattaja tai päiväkodin aikuinen vastaa lapsen tunteeseen nimeämällä tunteen lapsen tunnetilan mukaan. Välillä tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen on myös aikuiselle haastavaa – erityisesti, jos on syntynyt siihen sukupolveen, jonka tunteita ei ole tuettu. Suomalaisessa kasvatuskulttuurissa on ollut tapana vältellä tunteita ja kiintymyksen osoittamista. (Lapsen maailma 5/17 s.35). Kasvatustyyli elää tänä päivänäkin, on hyvä että asiasta puhutaan ja tunteita tuodaan esille. Vanhemman tuodessa pientä lasta päiväkotiin, eron hetkellä peitellään ja häpeillään kyyneleiden tuloa. Ikävän tunnetta. Päiväkodin aikuisena kerron lapselle vanhemman kuunnellessa, että isällä/äidillä tulee sinua ikävä työpäivän aikana. Kerron vanhemmalle, että ryhmäämme voi soittaa ja kysellä lapsen kuulumisia kun ikävä iskee. Päiväkotipäivän aikana pieni lapsi ehtii tuntea erilaisia tunteita, jotka tulevat esille itkuna, raivona, ilon kiljahduksina tai läheisyyden kaipuuna. Lapsen tunne on aina aito ja aikuisen tulisi reagoida siihen. Pienen lapsen kohdalla sylin tarjoaminen on aina paras keino auttaa lasta tunteiden käsittelyssä. Tunteet kuten ikävä ja harmitus tulisi sanoittaa lapselle. Esimerkiksi ”isi hakee” – lauseen jälkeen voidaan kertoa, että isä tulee välipalan jälkeen. Samalla voidaan katsoa isän kuvaa. Tärkeiden ihmisten ja eläimien kuvat ovat hyvä keino helpottaa pienen lapsen ikävää päiväkotipäivän aikana. Ikävä on tuttu tunne varmasti jokaiselle hoitolapselle ja sen käsittely on tärkeää. Lapsen tunteet vaihtelevat iloista suruihin kuten aikuisillakin. Myös iloisiin ja positiivisiin kokemuksiin on hyvä reagoida. Ilon kautta löytyy monia ihania hetkiä. Monet tunteet ovat lapsille uusia ja niiden käsittely ei välttämättä ole luontaista. On tärkeää, että aikuiset niin päiväkodissa kuin kotonakin auttavat lasta tunteiden käsittelyssä ja niiden nimeämisessä. Näin luodaan lapselle vakaa tunnepohja sekä oikeanlainen suhtautuminen omiin tunteisiin. Tunteista puhuminen ja nimeäminen tärkeää Vanhemmat ja päiväkodin aikuiset joutuvat usein vastaanottamaan lasten tunnekuohuja ja toimimaan eräänlaisena käsittelylaitoksena. Tämä rooli saattaa joskus tuntua raskaalta ja aikuiset voivatkin tuntea itsensä hetkittäin voimattomiksi ja kyvyttömiksi vastaanottamaan lapsen tunnetiloja. Aikuistenkaan ei tarvitse aina olla hyväntuulisia ja kontrolloituja mutta ketään ei saa satuttaa vaikka kuinka kiukuttaisi. Käyttäytymisen säätelyn opettelu lähtee aikuisen mallista. (Lapsen mieli 2015, s.55). Tunteista puhuminen ja nimeäminen on viime aikoina ollut paljon esillä erilaisissa medioissa ja lehdissä. Keinoja käsitellä ja nimetä on kehitelty paljon. Tunnekortit ja erilaiset sadut ja tarinat auttavat lasta hahmottamaan ja samaistumaan tunteeseen. Paljon on kuitenkin kiinni meistä kasvattajista miten lapselle puhutaan ja kohdataan tunteet. Aikuisen kannattaa käyttää useita aistikanavia, joilla rauhoittaa lasta. Syli, silittäminen, rauhoittava puhe sekä aikuisen kehonkielellä on suuri merkitys. (Lapsen maailma 5/2017 s.35) Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan 1-2-vuotiaat pienet lapset eivät tarvitse kasvattamista, vaan tuttujen ja turvallisten ihmisten läheisyyttä, syliä ja lohdutusta. (HS 4.3.2017) Aikuisen ollessa reagoimatta lapsen tunteeseen tai isi hakee – lauseeseen, lapselle tulee yksinäinen ja turvaton olo. Tutkimukset osoittavat, että aikuisen jättäessä lapsen huomioimatta pitkäaikaisesti, vaikuttaa se lapsen aivojen kehitykseen. Kaksivuotiaan aivoissa on arvioitu olevan sata triljoonaa hermoliitosta – enemmän kuin koskaan muulloin ihmiselämän aikana. Aivojen häiriötön kehitys vaatii paljon glukoosia, mutta myös turvallisia vuorovaikutuskokemuksia, rauhoittamista ja hauskanpitoa sopivassa suhteessa – ja mahdollisimman vähän stressiä. (HS 4.3.2017) Päivähoidon aloituksessa on ensisijaisen tärkeää luoda hyvä yhteys vanhempiin ja sitä kautta hyvä ja luottavainen kiintymyssuhde lapseen. Vanhemman tuntiessa pystyvänsä luottamaan päiväkodin aikuisiin lapsi aistii sen vanhemmastaan. Vanhemman kanssa on hyvä jutella perheen asioista ilman lapsen läsnäoloa, lapsi aistii paljon aikuisten ilmeistä ja eleistä ja voi kokea jäävänsä taka-alalle keskustelussa. Kaisa Laine, sosionomi (ylempi AMK) opiskelija Lähteet Helsingin sanomat, 4.3.2017. Artikkeli: Varhaiskasvatus on täynnä sanahelinää – alle 3-vuotias ei tarvitse kasvatusta vaan tuttujen ja turvallisten ihmisten läheisyyttä Lapsen Maailma- lehti, 5/2017 s.34- 35. Artikkeli: Älä ohita mua! Lapsen mieli kirja 2015 s. 55. Tunteista voimaa Talentia -lehti 5/2017 s.35- 37. Artikkeli Huomaa ja vahvista hyvää

Lue lisää

Päiväkotilasten vanhemmat mukaan päivähoidon arkeen ja talkoisiin
5.9.2016
Sosiaalialan bloggaajat

Ekstrovertti vai introvertti vanhempi? Passiivinen vai aktiivinen vanhempi? Huono vai hyvä päivä? Nämä kaikki asiat saattavat vaikuttaa siihen miten ja millä asenteella vanhemmat suhtautuvat ylipäätään lapsensa päiväkotimaailmassa tapahtuviin asioihin. Ja näin kliseisesti voi myöskin sanoa vuosien työkokemuksen jälkeen, että yleensä perheen äidit ovat niitä aktiivisempia osapuolia – äidit yleensä suhtautuvat lapsensa päiväkotiasioihin hyvin tunneperäisesti kun taas isälle se on ennemminkin järkiperäinen asia, tyyliin lapseni käy päiväkodissa ja sillä selvä. Helsingin varhaiskasvatusvirasto hyväksyi toiminnallisten tavoitteiden toteutumisennusteet vuodelle 2016 varhaiskasvatuslautakunnan 5.4.2016 kokouksessa. Sitovia toiminnallisia tavoitteita ovat muun muassa päiväkodeissa 3-vuotiaiden terveystarkastuksien ja hyvinvointikeskustelujen vakiinnuttaminen kokeilun perusteella eli ”Neuvola päiväkodissa”- toimintamalli, lapsilla mahdollisuus aktiiviseen liikkumiseen vähintään kaksi tuntia päivässä ja varhaiskasvatuspalvelujen kehittäminen asiakasperheiden kanssa käytävänä vuoropuheluna luomalla toiminnallisen osallistumisen mallit vanhempaintilaisuuksiin. Mielenkiintoisimpana pidän näistä ehdottomasti jälkimmäistä, sillä asiakkaiden osallistaminen on ollut päivän sana jo muutaman vuoden ajan. Siitä puhutaan jopa niin paljon, että välillä tulee mietittyä, että meneekö puhe kuitenkaan ikinä käytännön tasolle. Toivottavasti tehtäisiin varhaiskasvatuksessa vielä enemmän näkyväksi sitä, että mitä kaikkea huippujuttua me teemme yhdessä lasten ja koko perheiden kanssa! Toiminnallisen osallistumisen malli vanhempaintilaisuuksiin Toiminnallisen tavoitteen tarkoituksena on kehittää varhaiskasvatuksen palveluja ja työmenetelmiä eli luoda ja ottaa päivähoitoyksiköissä käyttöön vanhempaintilaisuuksien osallistamisen ja osallistumisen mallit, mitkä kannustavat perheitä aktiiviseen vuoropuheluun ja yhteistoimintaan yhdessä päiväkodin kanssa. Yhdessä vanhempien kanssa luotavien vuorovaikutusmallien avulla pyritään lisäämään ymmärrystä siitä mitä varhaiskasvatus oikeasti on ja tuottaa yhteisesti sisältöä yksiköiden toteuttamaan varhaiskasvatukseen. Tavoitteen toteutuminen osoitetaan siten, että syntyneet osallistumisen mallit löytyvät kootusti esimiesten ja henkilöstön käyttöön varhaiskasvatusviraston intrasivuilta. Kyseisen toiminnallisen tavoitteen ennustetaan toteutuvan. Tavoitteen toteutumisen arviointi on ajankohtainen vuoden 2017 alkupuolella. Upea asia näissä kahden viimeisen vuoden toiminnallisissa tavoitteissa on ollut se, että ne ovat varsin käytännönläheisiä ja arkeen vahvasti linkitettyjä. Näin ollen varhaiskasvatuksen henkilöstön on helpompi sitoutua tavoitteisiin, kun ne tulevat työntekijää lähelle ja pidämme niitä merkittävinä asioina varhaiskasvatusta kehitettäessä. Varhaiskasvattajan uraa aloitellessani muistan miettineeni vanhempaintilaisuuksissa, että taasko tätä samaa jaarittelua: muistakaa merkata lapsen vaatteet, muistakaa tuoda varavaatteet ja jumppavaatteet lokeroon, vasukeskustelut pidetään lapsen syntymäpäivän tienoilla ja niin edelleen. Varhaiskasvattajien kokoama lista muistettavista asioista oli loputon ja lopuksi sitä vaan kysyttiin kuuliaisesti kuuntelevalta yleisöltä, että onko teillä jotain kysyttävää. Vanhemmilla lienee ollut kiire jo lasten luokse kotiin, sillä harva vanhempi kysyi mitään. Tai no, onhan porukassa aina muutama innokas, joka haluaa äänensä kuuluviin. Silloin 7 vuotta sitten yritin vaivihkaa kysellä kokeneimmilta tiimikavereilta, että miten olisi jos vanhemmat laitettaisiin itse työn touhuun emmekä me vain luennoisi heille. Muistan ehdottaneeni yhteistä lauluhetkeä, jumppatuokioita, pienryhmäkeskusteluja, iltasadun lukemista, saduttamista, vanhempien omia näytelmiä ym. Silloin ehdotuksilleni hymähdeltiin, mutta vuosien mittaan kaikki nämä edellä mainitut ehdotukset on testattu ja hyviksi todettu ryhmien vanhempaintilaisuuksissa. Muistakaa nyt hyvät vanhemmat -vanhempainillan luennointitapana tiivistyi sähköpostiin, joka lähetettiin alkusyksystä kaikille vanhemmille. Näin ollen vanhempainilloissa jäi rutkasti aikaa paljon mielenkiintoisammalle ja hyödyllisemmälle keskustelulle ja yhteiselle työskentelylle. Vasta muutamien viime vuosien aikana vanhempien ja perheiden osallistaminen on tullut mukaan ammattikieleen, mutta onhan se ollut läsnä päiväkotiarjessa jo pidempään. Vuorovaikutteinen toiminnallisen osallistumisen malli päiväkodissa kuulostaa tavoitteena helpolta lastenleikiltä. Ideoita, vinkkejä ja näkökulmia on varmasti kymmeniä ellei satoja varhaiskasvatusviraston henkilöstöllä, ne täytyy vaan saada näkyväksi ja yhteiseen käyttöön, jotta kaikki pääsevät niihin osallisiksi. Onhan tämä ennen kaikkea myös henkilöstön asenne ja tottumus kysymys, sillä useat työntekijät ovat tottuneet ”suorittamaan” vanhempaintilaisuudet totutulla ja hyväksi havaitulla tavalla. Digitalisaation yleistymisen ja monipuolistumisen myötä tuleekin hyödyntää myös erilaisia käytössä olevia laitteita ja viestimiä tilaisuuksien järjestämisessä, dokumentoinnissa sekä uusien toimintamallien levittämisessä muulle henkilöstölle. Osallistamisbuumin ollessa nykyisin kuumimmillaan, edelleen mietityttää se, tulevatko vanhempaintilaisuuksiin laisinkaan ne vanhemmat ketkä kenties eniten kaipaisivat verkostoitumista muiden perheiden kanssa, tukea omaan vanhemmuuteen sekä lapsen kehityksen tukemiseen. Osallistavan menetelmän vaarana on nimittäin se, että siinä velvoitetaan aktiivisuuteen ja tulemaan jonkin verran pois omalta mukavuusalueeltaan. Toki osallisuuden teeman mukaisesti on tärkeää muistaa, että kaikki tämä perustuu vapaaehtoisuuteen ja perheillä on oikeus tehdä omat ratkaisunsa ja päätöksensä osallistumisesta. Vanhemmat päivähoidon arkeen tutustumassa? Vanhempien osallistaminen vanhempaintapatumiin on oikein hieno tavoite, mutta näkisin sen rinnalle ehdottomasti myös sen, että miten vanhemmat saataisiin vielä lähemmäs päiväkodin arkea? Katsomaan, kuuntelemaan ja fiilistelemään oman lapsen ryhmän toimintaa, koko talon yhteistä toimintaa ja ennen kaikkea sitä, miten oma lapsi on ja viihtyy päiväkodissa. Päiväkotipäivän aikana tapahtuu lapsen kohdalla kymmeniä mullistavia asioita ja vanhemmat pääsevät osallisiksi niihin vain lyhyen keskustelun kautta, valokuvien, sähköposti tiedotteiden ym. avulla. Miksi vanhempia ei voisi kutsua enemmän seuraamaan päiväkotipäivää? Vai haluavatko vanhemmat edes ”sekaantua” varhaiskasvatukseen? Monet varhaiskasvattajat saattaisivat ehkäpä myös ajatella, että no nyt sekin äiti tai isä tulee tänne kyttäämään mitä teemme. Itse ajattelen sen ennemminkin niin, että olisi upea tilaisuus näyttää lapsen vanhemmille avoimesti mitä päiväkotipäivän aikana oikeasti tapahtuu. Myös ne kaaoshetket mitkä eivät todellakaan suju suunnitellusti! Kauan suunnittelemani ”Mitä minun isä/äiti tekee ammatikseen-projekti” ei tänäkään vuonna tullut toteutetuksi, kenties lähivuosina! Minna Heiskanen, sosionomi (ylempi AMK) opiskelija Lähteenä: Helsingin Varhaiskasvatusviraston talousarvion toteutumisennuste 1/2016 tilanteesta 29.2.2016. Toiminnallisten tavoitteiden toteuttamisennuste 1/2016.

Lue lisää