Tiina Lallukka arkistot - Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Ennaltaehkäisevän ja varhaisen tuen tarjoamista lapsiperheille sekä monialaisen yhteistyön sujuvuutta painotetaan lapsi- ja perhepalveluissa, niin lainsäädännön tasolla kuin hallituksen kärkihankkeena olevassa Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassakin. Tiina Lallukan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyössä perehdyttiin Espoon kaupungin suomenkielisen varhaiskasvatuksen ja lapsiperheiden perhetyön monialaisen yhteistyön toteutumiseen ja kehittämistarpeisiin varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Tulokset kertoivat yhteistyön olleen vähäistä, mutta intoa ja ideoita yhteistyön kehittämiselle löytyi runsaasti. Monialaista yhteistyötä ja sen kehittämistarpeita varhaiskasvatuksen ja lapsiperheiden perhetyön välillä tarkasteltiin konsultoivien erityislastentarhanopettajien kertomana. Aineisto kerättiin ryhmähaastatteluilla ja analysoitiin teoriaohjaavasti Katariina Pärnän moniammatillisen yhteistyön kehittävän käytännön mallia mukaillen. Varhaista tukea lapsiperheille yhteistyönä Varhaiskasvatuksen rooli perheen tuen tarpeen huomaamisessa nähtiin opinnäytetyön tulosten perusteella merkittävänä, koska siellä perheitä kohdataan päivittäin. Lapsiperheiden perhetyön tarjoamalle tuelle on konsultoivien erityislastentarhanopettajien mielestä ollut ja tulee olemaan tilausta. Monialaista yhteistyötä varhaiskasvatuksen ja lapsiperheiden perhetyön välille tarvitaan, jotta varhaiskasvatuksessa tiedettäisiin, millaisiin tilanteisiin perhetyötä tulisi kohdentaa. Myös rajan selkeyttäminen olisi tärkeää: miten lasta ja perhettä tuetaan yhteistyössä siten, että kumpikin osapuoli voi keskittyä omaan perustyöhönsä. Yhteistyörakenteella säännöllistä yhteistyötä ja sujuvaa tiedonkulkua Konsultoivat erityislastentarhanopettajat olivat yhtä mieltä siitä, että monialainen yhteistyö tarvitsee pysyvän rakenteen toimiakseen. Tällaista rakennetta ei varhaiskasvatuksella ole lapsiperheiden perhetyön kanssa ollut. Hyviä kokemuksia oli saatu varhaiskasvatuksen ja Lasten terapiapalveluiden rakenteellisen yhteistyön kehittämisestä, joten esimerkki monialaisen yhteistyön kehittämiselle perhetyön kanssa löytyisi läheltä. Tiedottamiseen ja tiedonkulkuun liittyvät haasteet olivat hankaloittaneet monialaisen yhteistyön toteutumista. Tiedon lisääminen lapsiperheiden perhetyön palveluista on tarpeen sekä varhaiskasvatuksen henkilöstölle että espoolaisille lapsiperheille, erityisesti monikulttuuriset perheet huomioiden. Yhteistyörakenteen kehittäminen voisi helpottaa tiedottamista ja tiedonkulkua, sekä edistäisi tuttuutta ja sen myötä keskinäisen luottamuksen syntymistä. Asiakas yhteistyön keskiössä Asiakasosallisuus ja asiakaskeskeisyys ovat tämän päivän käsitteitä. Opinnäytetyön tulosten mukaan yhteistyön perheen asioihin liittyen tulee tapahtua aina asiakkaan kanssa ja ehdoilla. Sosiaalihuoltolaki ja varhaiskasvatuslaki ovat asiasta samaa mieltä. Tänä päivänä monialainen yhteistyö toteutuukin konsultoivien erityislastentarhanopettajien mukaan siten, että lapsen huoltajat ovat yhteisissä tapaamisissa mukana. Niin ikään lapsen osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja painotetaan varhaiskasvatuslaissa ja sosiaalihuoltolaissa sekä uusissa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa. Monialaista yhteistyötä toteutettaessa sekä lasta koskevia päätöksiä tehtäessä lapsen mielipide tulee selvittää lapsen ikä- ja kehitystaso huomioiden. Opinnäytetyön tulosten mukaan lapsen osallisuus ei ollut juurikaan toteutunut varhaiskasvatuksen ja lapsiperheiden perhetyön yhteistyössä. Lapsen osallisuuden toteutumiseen yhteistyötä toteutettaessa tulisi siis ehdottomasti kiinnittää huomiota jatkossa aiempaa paremmin, jotta monialainen yhteistyö saavuttaisi lakien vaatimukset. Kohti parempaa yhteistyötä Lapsiperheet tulevat tarvitsemaan apua ja tukea arkeensa jatkossakin. Tärkeää olisi havaita tuen tarve mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta perheen ongelmat eivät kasautuisi. Monialaisen yhteistyön kehittämisen tarve on todettu sekä Espoon lapsiperheiden perhetyössä että varhaiskasvatuksessa. Kehittämistä ei kuitenkaan tapahdu itsestään tai ainoastaan yksittäisten henkilöiden toimesta. Tarvitaan organisaatioiden tukea hallinnonrajat ylittävälle yhteistyölle sekä valtakunnallista tukea ja kehittämistyötä mahdollistamaan monialaisen yhteistyön toteuttaminen kunnissa. Tiina Lallukka, sosionomi (ylempi AMK) Teksti perustuu vuonna 2017 valmistuneeseen opinnäytetyöhön: Lallukka, Tiina 2017. Kohti monialaista yhteistyötä – Varhaiskasvatuksen ja lapsiperheiden perhetyön yhteistyö Espoossa konsultoivien erityislastentarhanopettajien kertomana. Metropolia ammattikorkeakoulu. Lue opinnäytetyö tästä Lisätietoa: Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma 2016. Pärnä, Katariina 2012. Kehittävä moniammatillinen yhteistyö prosessina. Lapsiperheiden varhaisen tukemisen mahdollisuudet. Väitöskirja. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016.

Laki lasten päivähoidosta laadittiin vuonna 1973 ja se alkoi viimeistään 2000 –luvulla olla aikansa elänyt. Päivähoidon hallinto siirtyi sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle vuonna 2013, mikä antoi viimeistään syytä odottaa lain päivittämistä. Uusi laki, nimeltään Varhaiskasvatuslaki tuli voimaan 1.8.2015. Laissa määritellään, että ”varhaiskasvatuksella tarkoitetaan lapsen suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka” (Varhaiskasvatuslaki 36/1973, 1§). Lain mukaan jokaiselle lapselle tulee laatia varhaiskasvatussuunnitelma, jonka toteutumista arvioidaan vähintään kerran vuodessa. Myös enimmäisryhmäkoko on määritelty; päiväkodin yhdessä ryhmässä saa olla yhtä aikaa läsnä enintään kolmea hoito- ja kasvatustehtävässä olevaa henkilöä vastaava määrä lapsia. (Varhaiskasvatuslaki 36/1973, 5a§; 7a§.) Epäonnisesti uuden lain säätäminen osui taloudellisesti huonoon ajankohtaan, joten pääministeri Juha Sipilän hallituksen leikkaustoimenpiteet kohdistuivat myös varhaiskasvatukseen rankalla kädellä. Hallitus muutti Asetusta lasten päivähoidosta (239/1973, 6§) siten, että 1.8.2016 alkaen ryhmässä saa olla kahdeksan kolme vuotta täyttänyttä lasta seitsemän sijaan yhtä kasvattajaa kohden. Eduskunta päätti lisäksi rajata lapsen subjektiivista oikeutta varhaiskasvatukseen 20 tuntiin viikossa. Oikeus tätä laajempaan varhaiskasvatukseen lapsella on vain, jos siihen on perusteet vanhempien työ- tai opiskelutilanteen vuoksi, tai jos se on perusteltavissa lapsen tai huoltajien erityistarpeiden kautta. (Varhaiskasvatuslaki 36/1973, 11a§.) Varhaiskasvatus edistää lapsen kehitystä Varhaiskasvatuslaki painottaa vahvasti tasa-arvoa ja kaikkien lasten yhdenvertaisia mahdollisuuksia varhaiskasvatukseen. Päätökset päiväkotien ryhmäkokojen kasvattamisesta ja subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaamisesta jäivät kuntien vastuulle, minkä myötä useat kunnat päättivät olla ottamatta käyttöön näitä varhaiskasvatuksen laatua heikentäviä säädöksiä. Tästä johtuen heikennykset uhkaavat lasten yhdenvertaista oikeutta varhaiskasvatukseen ja eriarvoistavat lapsia asuinpaikan ja vanhempien työllisyystilanteen mukaan. (Tuukkanen & Helander 2016.) Varhaiskasvatuksen hyvät vaikutukset on todistettu useissa tutkimuksissa. Esimerkiksi brittiläisen Eppe –tutkimuksen mukaan eniten korkealaatuisesta varhaiskasvatuksesta hyötyivät ne lapset, joilla oli muita huonommat elinolot tai paljon tuen tarpeita. Erityisen paljon varhaiskasvatuksesta hyötyvät maahanmuuttajataustaiset lapset. (Tikkanen 2016.) Näiden tietojen valossa heikennykset kohdistuvat juuri niihin lapsiin, jotka varhaiskasvatusta tarvitsisivat eniten, siis jos sattuvat asumaan heikennyksiä tehneessä kunnassa. Herää väistämättä kysymys, tämäkö on yhdenmukaisuutta ja tasa-arvoa? Varhaiskasvatuslain pohjalta Opetushallituksessa laaditaan myös uusi Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016, jonka luonnos julkaistiin 15.8.2016. Sen mukaan ”varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tehtävänä on tukea ja ohjata varhaiskasvatuksen järjestämistä, toteuttamista ja kehittämistä sekä edistää laadukkaan ja yhdenvertaisen varhaiskasvatuksen toteutumista koko maassa” (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016 –luonnos 2016, 3). Laadukkaasta varhaiskasvatuksesta puhutaan suunnitelmassa monessa eri yhteydessä. Erityisesti painotettaessa pedagogiikkaa laatu liittyy läheisesti varhaiskasvatuksen henkilöstön koulutustasoon. Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu varhaiskasvatuksen henkilöstön koulutustason yhteys lasten hyvinvointiin ja varhaiskasvatuksen laatuun. Korkeamman koulutuksen omaavat työntekijät ovat sensitiivisempiä ja sitoutuneempia myönteiseen vuorovaikutukseen, kuten kehumiseen, kuulemiseen ja tukemiseen lasten kanssa. He myös osaavat kehittää toimintaa lasten kannalta parhaaseen suuntaan, integroida erilaisia oppisisältöjä leikkiin sekä tukea lasten oppimista ja kielen kehittymistä. (Hermanfors & Eskelinen, 2016.) Myös varhaiskasvatuslaki korostaa pedagogiikan merkitystä ja lastentarhanopettajan pedagogista vastuuta. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatimisesta vastaa lastentarhanopettaja, ja myös perhepäivähoidossa olevan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa tehtäessä hyödynnetään lastentarhanopettajan ammattitaitoa. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016 –luonnos 2016, 5; 11.) Pula lastentarhanopettajista huolestuttava Etenkin pääkaupunkiseudulla vallitseva pula pätevistä lastentarhanopettajista heikentää väistämättä varhaiskasvatuksen laatua. Olen viime viikkojen aikana kiertänyt tekemässä lyhyitä sijaisuuksia viidessä eri päiväkodissa Helsingissä ja olen saanut työtarjouksen jokaisesta päiväkodista. Joissakin yksiköissä on puuttunut lastentarhanopettaja useammasta ryhmästä. Tämä on ikäväkseni näkynyt myös ryhmien toiminnassa, tai oikeastaan toiminnan puutteessa, mikä myös osaltaan sotii tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta vastaan. Lastentarhanopettajaliiton puheenjohtaja Anitta Pakanen sanoo, että syynä työvoimapulaan on yliopiston aloituspaikkojen vähäisyys. Lastentarhanopettajia koulutetaan myös ammattikorkeakoulujen sosionomi-tutkinnossa. Heikko palkkaus myös vaikuttaa: palkka ei ole riittävä pääkaupunkiseudun elinkustannuksiin. (Turtola 2016.) Päiväkotiryhmien kasvattaminen ei ainakaan lisää alan vetovoimaisuutta, eikä palkkaukseenkaan ole näkyvissä parannusta. Tilanne on mielestäni hyvin huolestuttava. Osaaminen varhaiskasvatuksessa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa kuvataan viisi laaja-alaisen osaamisen osa-aluetta, joiden tavoitteet otetaan huomioon toimintakulttuurin ja oppimisympäristöjen kehittämisessä sekä kasvatuksessa, opetuksessa ja hoidossa. Laaja-alaisen osaamisen osa-alueet ovat ajattelu ja oppiminen; kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu; itsestä huolehtiminen ja arjen taito; monilukutaito ja osallistuminen ja vaikuttaminen. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016, 15.) Näistä erityisesti monilukutaito vastaa erinomaisesti tämän päivän globalisoituvan maailman haasteisiin. Monilukutaidolla tarkoitetaan erilaisten viestien tulkinnan ja tuottamisen taitoja ja se tukee vuorovaikutusta moninaisissa kulttuurisissa ja kielellisissä ympäristöissä. Tieto- ja viestintäteknologiaosaaminen on osa monilukutaitoa. Myös oppimisen alueissa teknologiakasvatus on huomioitu. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016, 17; 34.) Tämän päivän lasten arkeen kuuluvat tablettitietokoneet ja älypuhelimet. Jo taaperoikäiset osaavat operoida pyyhkäisynäytön kanssa ja vähän isommat tietävät varsin hyvin, että puhelimesta voi kuunnella tuttuja lauluja tai etsiä tietoa melkeinpä mihin vaan asiaan. Professori Marja-Leena Laakso toi viime marraskuussa järjestetyssä Varhaiskasvatus 20 vuotta –juhlaseminaarissa Jyväskylässä esiin, että Suomessa on muihin Pohjoismaihin verrattuna enemmän digivastaisuutta siitä huolimatta, että yhteiskunnan digitoituminen on nostettu hallitusohjelmaa myöten keskeiseksi tulevaisuuden suunnaksi. Digitaalisuus nähdään lasten elämässä uutena ja uhkaavana elementtinä. Tämän myötä Laakson mukaan tarvitaankin tutkimusperustaista tietoa siitä, kuinka lapsia kasvatetaan ja opetetaan jatkuvasti digitaalisemmaksi muuttuvassa yhteiskunnassa ja miten uusin tutkimustieto voidaan hyödyntää lastentarhanopettajien koulutuksessa ja kentän kehittämistyössä. (Siippainen & Salminen 2016.) Oman kokemukseni mukaan varhaiskasvatuksen henkilöstö tarvitsee täydentävää koulutusta edellä mainittujen taitojen opettamiseen, jotta esimerkiksi tablettitietokoneita voitaisiin hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla myös varhaiskasvatusikäisten opetuksessa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ohjaavat työtä ja sen kehittämistä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016 valmistunee vielä tämän syksyn aikana. Niiden mukaan laaditaan paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat, jotka tulevat voimaan 1.8.2017 alkaen. (Opetushallitus.) Varhaiskasvatuslaki ja sen pohjalta laaditut varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016 korostavat mielestäni aivan oikeita asioita lapsen edun kannalta: tasa-arvoisuutta, yhdenvertaisuutta, laadukasta pedagogiikkaa sekä lapsen äänen kuulemista ja osallistamista. Jotta nämä kaikki voisivat toteutua, tarvitaan osaavia, koulutettuja ja motivoituneita ammattikasvattajia, virikkeellisiä ja laadukkaita varhaiskasvatusympäristöjä sekä kohtuullisen kokoisia ryhmiä, joissa on riittävästi resursseja huomioida jokaisen lapsen yksilölliset tarpeet. Uuden lain arvot ovat oikeat, mutta toteutus vielä ontuu. Positiivisena näen, että aihe on tällä hetkellä vahvasti tapetilla ja puhututtaa niin varhaiskasvatuksessa työskenteleviä kuin palveluiden käyttäjiäkin. Toivoa saattaa, että se lopulta johtaa lapsen kannalta parempaan tulevaisuuteen. Tiina Lallukka, lastentarhanopettaja / sosionomi ylempi AMK -opiskelija Lisätietoa ja lähteet Hermanfors & Eskelinen 2016. Varhaiskasvatuksen nykytila. Kasvatus 1/2016, 70-75. Opetushallitus. Verkossa. Siippainen & Salminen 2016. Minne menet varhaiskasvatus(tiede)? Kasvatus 1/2016, 82-85. Tikkanen 2016. Tukien pienikin ponnistaa. Opettaja 7/2016, 24-25. Turtola 2016. Pula pätevistä lastentarhanopettajista vaivaa pääkaupunkiseutua – lisää tarvittaisiin lähes 470. Verkossa. Tuukkanen & Helander 2010. Toteutuuko yhdenvertainen oikeus varhaiskasvatukseen? Verkossa. Varhaiskasvatuslaki 36/1973. Verkossa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016 –luonnos. Opetushallitus 2016. Verkossa. Kuva: Tampere: Lapsiryhmä nauraa.

Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Avainsana: Tiina Lallukka

Monialaista yhteistyötä yhteisen asiakkaan hyväksi

Varhaiskasvatuslaki – parempaa pedagogiikkaa vai epätasa-arvoa varhaiskasvatukseen?