Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Monialaisella yhteistyöllä on erityinen asema sote-uudistuksessa, jonka keskeisenä tavoitteena ovat sujuvat asiakasprosessit ja tarpeisiin vastaavat palvelut (1). Eri ammattiryhmien välinen yhteistyö ei kuitenkaan aina hyrähdä käyntiin ilman vaivannäköä (2). Yhteistyötä voivat hiertää ammattilaisten erilaiset tietoperustat, totutut toimintatavat ja organisaatioiden toisistaan poikkeavat työtavat. Yhteistyön välttämättömänä lähtökohtana on pidetty asiakkaan tarpeisiin liittyvä syytä. Asiakkaan tarve ei kuitenkaan vielä takaa monialaisen työskentelyn sujuvuutta, vaan se vaatii rinnalleen yhteistyötahojen keskinäistä luottamusta. (3, s. 216-218.) Toimiva yhteistyö vaatii ammattilaisilta irrottautumista oman profession näkemyksistä kohti yhteistä tiedon muodostusta (3, s. 218). Tämä puolestaan edellyttää jatkuvaa harjoittelua ja oman toiminnan reflektoivaa arviointia. Korkeakouluissa on pyritty jo opiskeluvaiheessa huomioimaan monialaisen työn haasteet ja tarjoamaan opiskelijoille mahdollisuuksia kokeilla työskentelyä eri ammattiryhmien kanssa esimerkiksi simulaatioilla tai roolipeleillä (ks. esim. 4; 5). Roolipelit harjoittelun välineenä Metropolia Ammattikorkeakoulu on ollut mukana monialaiseen työskentelyyn keskittyvällä opintojaksolla, johon on osallistunut Metropolian sairaanhoitaja-, terveydenhoitaja ja sosionomiopiskelijoiden lisäksi Helsingin yliopiston lääketieteen opiskelijoita. Opintojakson tavoitteena oli tutustua eri ammattiryhmien tehtävistä ja merkityksestä sote-palveluiden kokonaisuudessa, ymmärtää ryhmädynamiikan merkitys moniammatillisessa tiimissä sekä oppia ammatillista päätöksentekoa ja arjen johtamista. Jo tavoitteet osoittavat sen, että opintojaksolla pyritään vahvistamaan erityisesti taitoja, jotka eivät liity yksinomaan tiettyyn ammattialaan. Näitä taitoja nimitetään transversaaleiksi taidoiksi, ja ammattialojen rajojen ylittämisen lisäksi ne ovat siirrettävissä eri tehtäviin ja toimintaympäristöihin. (6.) Yhteisiä opetuskertoja oli neljä, minkä lisäksi opiskelijat tekivät pienryhmissä välitehtäviä. Keskeisenä oppimisen muotona olivat roolipelit, joissa opiskelijat eläytyivät ammattilaisten roolien lisäksi asiakkaan ja potilaan sekä heidän läheistensä rooleihin. Opetuskerrat sisälsivät lisäksi lyhyitä alustuksia, välitehtävien tarkastelua ja yhteistä keskustelua. Opiskelijat ilmoittautuivat etukäteen kunkin roolipelin rooleihin. Roolipelissä oli mahdollista olla asiakkaan tai potilaan, hänen läheisensä tai eri alojen ammattilaisen roolissa. Jo ennakkoon oli tiedossa, kuka ammattilaisista oli tapaamisen vetovastuussa. Ennen roolipeliä opiskelija sai kirjallisen kuvauksen siitä, minkälainen hänen roolihenkilönsä oli ja mitkä hänen keskeiset tavoitteensa ja toimintatapansa olivat. Muut kuin kyseisessä roolissa oleva opiskelija eivät tienneet näitä kuvauksia. Roolipeliin osallistuvien lisäksi osa opiskelijoista oli tarkkailijoina, jotka kiinnittivät huomiota ennalta määriteltyihin teemoihin kuten kokouksen johtamiseen, asiakaslähtöisyyteen sekä ryhmädynamiikkaan. Roolipeli kesti noin 15-20 minuuttia. Tämän jälkeen kokouksessa roolissa olleet kertoivat omia havaintojaan ja purkivat kokemustaan. Tarkkailijat toivat keskusteluun omat havaintonsa, minkä jälkeen oli aikaa yhteiselle reflektoivalle ja pohdiskelevalle keskustelulle. Oman osaamisen ja muiden osaamisen parempaa tunnistamista ”Vaikka monelle opiskelijalle tiimikokousten harjoittelu oli uutta ja vähän jännittävääkin, ilmapiiri oli hyväksyvä ja avoin. Ryhmähenki parani joka tapaamisella ja yhteiset keskustelut käytännön harjoittelun jälkeen olivat melkein parasta. Mitä paremmin tutustuimme toisiimme, sitä luontevammin moniammatillinen yhteistyömme sujui. Kurssin aikana opin paljon yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta. Kynnys moniammatilliseen yhteistyöhön on madaltunut.” (7) Roolipelaaminen edellyttää turvallista ympäristöä, jotta uuteen ja ennakoimattomaan uskaltaa hypätä. Tämän vuoksi ensimmäisellä kokoontumiskerralla keskityttiin tutustumiseen ja sen varmistamiseen, että osallistujat tiesivät, mistä opintojaksossa on kyse. Yhteiset keskustelut, joita käytiin alustusten ja roolipelien jälkeen, olivat merkityksellisiä. Pienryhmätyöskentelyssä oli mahdollista tutustua muiden alojen opiskelijoihin paremmin ja rakentaa samalla ymmärrystä siitä, mitä eri alojen ammattilaiset ajattelevat ja miten he sanoittavat esimerkiksi omaa osaamistaan. Samalla oman alan taitojen ja tietojen kuvaaminen muiden alojen opiskelijoille herätti huomaamaan omaa osaamista ja paikkaa monialaisessa yhteistyössä uudella tavalla (ks. myös 2, s. 158). Roolipeleissä eivät korostu vain substanssiin liittyvät taidot, vaan erityisesti ihmisten väliseen vuorovaikutukseen liittyvä osaaminen, vuorovaikutustaidot ja empatia (8, s. 40). Yhteinen tiedon muodostaminen asiakkaiden ja muiden alojen ammattilaisten kanssa kuitenkin lisää myös substanssiosaamista. Yhdessä muodostettu tieto laajentaa ymmärrystä käsiteltävistä ilmiöistä ja mahdollistaa uudenlaisten ratkaisujen huomaamisen. Opintojakso tarjosi opiskelijoille mahdollisuuden kehittää taitojaan ja osaamistaan monipuolisesti samalla hyödyntäen hänelle jo olemassa olevia taitoja. Jo käytössä olevat transversaalit taidot tulivat aiempaa helpommin tunnistettaviksi ja opiskelijat pääsivät terävöittämään esimerkiksi kriittisen ja luovan ajattelun taitojaan ratkoessaan moniulotteisia asiakas- ja potilastilanteita. Tällöin kyky tunnistaa yhdessä keskusteltavia asioita tai uudenlaisia ratkaisuja olivat välttämättömiä. Sosiaaliset taidot keskiössä ”Sain kurssilta valmiuksia luoda yhteistä asiantuntijuutta muiden ammattilaisten kanssa. Tilanteiden reflektointi ja ymmärrys yhteistyön ja hyvän vuorovaikutuksen tärkeydestä korostuivat kurssin aikana. Esiin nousi vahvasti oppimistilanteiden aikana eettinen osaaminen, asiakaslähtöisyys ja laaja-alainen tarpeiden kartoittaminen moniammatillisena yhteistyönä.” (7) Ihmissuhde-, sosiaaliset- ja tunnetaidot nousevat roolipeleissä erityisesti esiin. Roolipelaaminen imaisee mukaansa ja herättää monenlaisia tunteita helpotuksesta turhautumiseen ja suuttumukseen. Myös monitoimijaisessa sosiaali- ja terveysalan työssä ammattilaiset kohtaavat erilaisia tunteita. Työn vaikuttavuus ja työssäjaksaminen edellyttävät, että työntekijä tunnistaa tunteitaan ja ajatuksiaan sekä osaa sanoittaa niitä myös muille. Itsesäätelyn oppiminen onkin yksi roolipelaamisen sisällöistä, joka voi auttaa opiskelijaa arvioimaan olemassa olevia taitojaan ja havaitsemaan vahvuusalueiden lisäksi kehittämiskohteita. Roolipelaamiseen sisältyvä heittäytyminen ja kokemuksellisuus haastavat opiskelijoita oppimaan, vaikka tilanne ei olekaan todellinen samaan tapaan kuin esimerkiksi harjoittelujaksoilla. Roolipelaamisen etuna on sen riittävä todentuntu mutta samalla se, että kyse ei ole todellisesta tilanteesta. Tämä jättää tilaa tehdä rohkeitakin valintoja ilman, että siitä esimerkiksi olisi haittaa asiakkaalle tai potilaalle. Opintojaksolla nousevat esiin tunteet, asenteet ja odotukset sekä niiden yhteydet toimintaan ja käytökseen. Roolipelin jälkeisissä keskusteluissa yhtenä aiheena oli usein se, miltä erityisesti asiakkaan tai tämän läheisen roolissa oleminen tuntui. Roolipelaaminen syventää empatiataitoja sekä luo ymmärrystä ja ideoita sille, miten monialaisen tapaamisen voi järjestää erityisesti asiakkaan tarpeita huomioiden. ”Koin hyödylliseksi palautteen tiimin toiminnasta ja myös omasta toiminnastani eri rooleissa. Tarkkailijoina olleet opiskelijat huomasivat tiimin toiminnassa asioita, joita en itse aina tiedostanut.” (7) Palautteen antaminen ja vastaanottaminen ovat vuorovaikutustaito, jota harjoiteltiin opintojakson aikana. Se mahdollisti oman osaamisen ja kykyjen näkemisen toisen silmin ja sanoittamana. Roolipeliin osallistunut opiskelija on voinut kokea olleensa hermostunut, kun taas muiden havainto on ollut se, että hän on ollut rauhallinen, selkeä ja jämäkkä. Palautteen antaminen lisää kykyä rakentaa turvallista vuorovaikutusta. Opiskelijat pääsevät myös pohtimaan millä tavalla he voivat todellisissa yhteistyötilanteissa antaa palautetta ja mitkä ovat keinoja, jotka vievät yhteistyötä eteenpäin eivätkä halvaannuta sitä. Työskentely muiden alojen opiskelijoiden kanssa, roolipeleihin ja keskusteluun heittäytyminen ja transversaalien taitojen harjoittelu sopivat saumattomasti yhteen. Kirjoittajat Niina Pietilä (VTL) toimii opettajana Metropolian sosiaalialan tutkinnoissa ja on ollut yksi monialaisen opintojakson opettajista. Lisäksi hän on asiantuntijalehtorina ITSHEC-hankkeessa. Tuula Metsäketo-Korkalainen (yhteisöpedagogi) työhönvalmentaja ja sosionomiopiskelija Metropoliassa. Lähteet Sote-uudistus 2022. Internet-sivu. Luettu 22.2.2023. Isoherranen, K. 2012. Uhka vai mahdollisuus - moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Helsinki: Helsingin yliopisto. Pärnä, K. 2012. Kehittävä moniammatillinen yhteistyö prosessina - Lapsiperheiden varhaisen tukemisen mahdollisuudet. Annales Universitatis Turkuensis 341. Turku: Turun yliopisto. Kekoni, T. & Mönkkönen, K. & Silen-Lipponen, M. & Tiihonen, M. & Saaranen, T. 2021. Moniammatillinen suursimulaatio opiskelijoiden oppimisen näkökulmasta. Janus 4 (29), 366–385. https://doi.org/10.30668/janus.89973 Karppinen, H. & Kattainen, E. & Pitkälä, K. 2014. Roolipelillä ymmärrystä moniammatilliseen tiimiin ja johtamiseen. Yliopistopedagogiikka. Luettu 22.2.2023. Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2022. Pedagogical framework. In Carrió M & Rosa N, coordinators. Learning strategies to promote transversal skills on health and social care studies: a methodological guide. Barcelona: ITSHEC; 2022. p. 7–20. Haettu 22.2.2023 Metsäketo-Korkalainen, Tuula 2022. Kenttämuistiinpanot. Ammattien välinen yhteistyö ja johtaminen. Sosiaalialan tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Julkaisematon materiaali. Sánchez Quinto S, Vives Abril, T. 2022. Role playing for developing transversal skills. In: Carrió M, Rosa N, coordinators. Learning strategies to promote transversal skills on health and social care studies: a methodological guide. Barcelona: ITSHEC; 2022. p. 39-46.