Avainsana: Minna Hyvärinen

Peruskoulun mahdollisuudet lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäjänä

MTV:n uutisissa 8.2.2017 todetaan nuorisopsykiatrian lähetteiden olevan Suomessa edelleen jatkuvassa kasvussa. Nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Henna Haravuoren mukaan syitä tähän ovat järjestelmien hajanaisuus sekä pula oppilas- ja opiskelijahuollon henkilöstöstä. ”Saattaa olla, että yhtä asiaa hoidetaan monessa paikassa ja missään ei tule kunnolla kohdatuksi”, toteaa Haravuori. Jokainen lapsi kohdattava yksilönä Suomessa eletään sote-uudistuksen kynnyksellä suurten muutosten aikaa. Sote- ja maakuntauudistusta pidetään jopa yhtenä suurimpana Suomessa koskaan toteutettuna rakennemuutoksena. Muutos vaikuttaa myös lasten ja nuorten arkeen. Kuntien tehtävät supistuvat sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtyessä maakunnille. Varhaiskasvatuksen, koulutuksen ja vapaa-ajanpalveluiden järjestämisvastuu sekä lasten sekä nuorten hyvinvoinnin edistäminen kuuluvat kuitenkin jatkossakin vahvasti kuntien tehtäviin. Miten voidaan sitten välttyä Haravuoren toteamasta järjestelmän hajanaisuudesta sekä taata se, että jokainen lapsi ja nuori tulee kunnolla kohdatuksi? Miten taataan ylipäätänsä muutosten keskellä lasten ja nuorten hyvinvointi? Yhtenä ratkaisuna voidaan pitää lapsi- ja perhepalveluiden (LAPE) muutosohjelmaa, joka on yksi Sipilän hallituksen kärkihankkeista. Muutosohjelman myötä nykyiset hajanaiset palvelut pyritään yhdistämään yli hallinnonalarajojen lapsi- ja perhelähtöiseksi kokonaisuudeksi. Ohjelma painottaa ehkäisevien palveluiden merkitystä korjaavien palveluiden sijaan. Yksi LAPE-muutosohjelman kehittämiskokonaisuus on varhaiskasvatuksen, koulun ja oppilaitosten roolin vahvistaminen lapsen hyvinvoinnin tukemisessa. Kyseisen kehittämiskokonaisuuden projektisuunnitelmassa todetaan, että varhaiskasvatuksen, koulun ja oppilaitosten mahdollisuudet lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisessa on jo tunnistettu, mutta niiden potentiaalia ei ole vielä täysin hyödynnetty. Peruskoululainen aktiivisena toimijana                        Kaikilla Suomessa vakituisesti asuvilla lapsilla on oppivelvollisuus ja Suomessa lähes kaikki lapset (99,7 %) suorittavat perusopetuksen oppimäärän. Peruskoulu tavoittaa siis suurimman osan suomalaisista lapsista ja nuorista ja on iso osa heidän arkeaan. Tältä kannalta peruskoulun mahdollisuuksia lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisessa voidaan siis pitää merkittävinä. Oppilaiden osallisuuden merkitystä on myös korostettu viime aikoina entisestään muun muassa oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa. Yksi LAPE-muutosohjelman käytännön toimenpiteistä varhaiskasvatuksen ja koulujen roolin vahvistamiseksi lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukijana, onkin osallisuutta ja yhteisöllisyyttä tukevan toimintakulttuurin vahvistaminen. Perusopetuslaki velvoittaa opetuksen järjestäjää tarjoamaan oppilaille mahdollisuuden vaikuttaa koulun toimintaan sekä edistämään oppilaiden osallisuutta. Myös elokuussa 2016 vuosiluokilla 1-6 käyttöönotetun uuden perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa korostetaan oppilaan ainutlaatuista ja arvokasta roolia aktiivisena toimijana sekä oppilaan kokemusta osallisuudesta ja mukana olemisesta kouluyhteisön toiminnan ja hyvinvoinnin rakentamisessa. Olisiko oppilaan osallisuuden tukeminen siis avain lasten ja nuorten hyvinvointiin? Selkeitä yhteyksiä osallisuuden ja hyvinvoinnin välille ei ole helposti todennettavissa, mutta osallisuuden nähdään toimivan suojaavana tekijänä hyvinvointivajetta ja syrjäytymistä vastaan. Osallisuus on myös THL:n määritelmän mukaan keskeinen hyvinvointia ja terveyttä tuottava tekijä.  Osallistumisen ja osallisuuden nähdään lisäävän oppilaan opiskelumotivaatiota sekä viihtymistä koulussa. Osallisuus koulussa luo myös edellytyksiä vastuulliseen ja aktiiviseen kansalaisuuteen kasvamiselle. Hyvin koulussa viihtyvä ja itseluottamusta omaava sekä aktiivinen oppija on todennäköisesti kiinnostunut ja halukas vaikuttamaan myös muihin ympärillään tapahtuviin asioihin. Osallistumisen mahdollisuuksia peruskoulussa kehitetään yhteistyöllä Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma painottaa ehkäisevien palveluiden merkitystä korjaavien palveluiden sijaan. Mikä voisikaan olla luontevampi paikka toteuttaa ehkäiseviä palveluita, kuin peruskoulu, joka tavoittaa lähes kaikki perusopetusikäiset lapset ja nuoret. Oppilaiden osallisuuden yhteys kouluviihtyvyyteen ja oppilaan yleiseen hyvinvointiin on huomioitu perusopetuksen opetussuunnitelmassa perusteissa, mutta todellisen osallisuuden eteen on tehtävä paljon työtä. Tämä selvisi myös oppilaiden osallisuutta käsittelevästä opinnäytetyöstä ”Osallisuuden mahdollisuudet peruskoulussa”, jossa haastateltiin viiden sipoolaisen alakoulun rehtoria sekä toteutettiin kysely oppilaiden osallisuudesta 5. ja 6. vuosiluokkien oppilaille. Osallisuus ja hyvinvointi eivät synny itsestään. Opinnäytetyön tulosten perusteella aidon osallisuuden syntymiseen tarvitaan koulutusta koulun henkilökunnalle, yhteisiä toimintamalleja, hyviä vuorovaikutustaitoja, toimintakulttuurin vahvistamista sekä tahtoa ja oikeaa asennetta. Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan todeta, että oppilaiden osallisuus toteutuu vielä puutteellisesti ja koulujen välillä on eroja. Opettajan työtä pidetään jo nyt hyvin vaativana ja kuormittavana, eikä oppilaan osallisuuden vahvistamista voida jättää täysin heidän harteilleen. Peruskoulussa on kuitenkin opettajien lisäksi myös paljon muuta henkilökuntaa, kuten oppilas- ja opiskeluhuollon henkilöstö, koulusosionomit, kasvatusohjaajat ja muut vastaavat varhaiseen puuttumiseen ja ennaltaehkäisevään työotteeseen koulutetut henkilöt. Oppilashuoltohenkilöstön lisäämisen tai esimerkiksi koulusosionomien palkkaamisen mahdollisuuksia olisikin hyvä tarkastella erityisesti siitä näkökulmasta, että voiko oppilaan hyvinvointiin ja varhaiseen puuttumiseen erikoistuneen henkilöstön lisääminen koulussa tuottaa säästöä kalliista korjaavista palveluista? Peruskoulussa lapsi ja nuori voi tulla kunnolla kohdatuksi Peruskoulun mahdollisuudet oppilaan hyvinvoinnin tukijana voivat olla hyvinkin merkittäviä. Osallisuutta tukemalla oppilas voi omaksua aktiivisen elämäntavan ja elämänhallinnan keinot vahvistua. Koulutukseen kohdennetut leikkaukset eivät valitettavasti tue tätä näkemystä, mutta kunnilla on niistä huolimatta iso mahdollisuus hyödynnettävänään. Minna Hyvärinen, sosionomi (ylempi AMK) Artikkeli perustuu opinnäytetyöhöni ”Osallisuuden mahdollisuudet peruskoulussa: 5-6 vuosiluokkien oppilaiden sekä rehtoreiden käsityksiä oppilaiden osallisuudesta Sipoossa” 2017. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan ylempi AMK-tutkinto-ohjelma. Tästä opinnäytetyöhön Kaikki opinnäytetyöt löytyvät www.theseus.fi -sivustolta: Valitse Metropolia Ammattikorkeakoulu ja ao.tutkinto-ohjelma. Lähteet Alila, Antti – Gröhn, Kari – Keso, Ilari – Volk, Raija 2011. Sosiaalisen kestävyyden käsite ja mallintaminen. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2011:1. Verkkodokumentti. Aula, Maria Kaisa 2016. Selvityksen tilaajan esipuhe. Selvityksessä Iivonen, Esa – Pollari, Kirsi: Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen ja maakuntauudistuksen lapsivaikutusten oikeudellinen ennakkoarviointi. Verkkodokumentti. Halinen, Irmeli – Jääskeläinen Liisa 2015. Opetussuunnitelmauudistus 2016. Sivistysnäkemys ja opetuksen eheyttäminen. Teoksessa Cantell Hannele (toim.): Näin rakennat monialaisia oppimiskokemuksia. Jyväskylä: PS-kustannus. 19–36. Iivonen, Esa 2017. Sote laittaa palvelut uusiksi. Lapsemme. Mannerheimin lastensuojeluliiton jäsenlehti 1/2017. 20–21. Laki perusopetuslain muuttamisesta 1267/2013. MTV 2017. Nuorisopsykiatrian lähetteet yhä kasvussa – "Yhtä asiaa saatetaan hoitaa monessa paikassa ja missään ei tule kunnolla kohdatuksi". Verkkodokumentti. Opetushallitus n.d. Kasvatus, koulutus ja tutkinnot. Perusopetus. Oppivelvollisuus ja koulupaikka. Verkkodokumentti. Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki 1287/2013 Sosiaali- ja terveysministeriö 2016. Varhaiskasvatus, koulu ja oppilaitos lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukena. Suunnitelma kansallisen ja maakunnallisen toimeenpanon tueksi (projektisuunnitelma). Verkkodokumentti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2015. Hyvinvointi ja terveyserot. Keskeisiä käsitteitä. Verkkodokumentti.

Koulutuksesta leikkaamalla valtio säästää ensin vähän ja häviää sitten paljon

“Suomi on maa, jossa tekee mieli oppia koko ajan uutta. Suomalaisten osaamis- ja koulutustaso on noussut, mikä tukee suomalaisen yhteiskunnan uudistumista ja mahdollisuuksien tasa-arvoa. Suomi on koulutuksen, osaamisen ja modernin oppimisen kärkimaa.” Tämä hallitusohjelman 10 vuoden tavoite herättää minussa hieman ristiriitaisia ajatuksia. Suomella on hyvä maine yhtenä koulutuksen kärkimaana, mutta ollaanko mainetta romuttamassa koulutukseen kohdennetuilla leikkauksilla? Tuoreimpana esimerkkinä mainittakoon opintotukien mahdollinen leikkaaminen. Mikäli selvitysmies Roope Uusitalon esitys toteutuu, pienenee korkeakouluopiskelijoiden tuki kuukaudessa yli 25 % ja opintorahan pienennys korvataan aiempaa suuremmalla opintolainalla. Toinen vaihtoehto on poistaa koko opintoraha suurelta osalta opiskelijoita. Muutoksia kaavaillaan myös muun muassa opintotukikuukausien enimmäismäärään sekä opintojen edistymisvaatimuksiin. Yhteiskunnan on pakko leikata menojaan. Tämä on selvä asia, ja sen ymmärtävät varmasti myös opiskelijat. Mielestäni Suomen talouden nousu vaatii kuitenkin kansainvälisesti menestyviä yrityksiä, joilta saaduilla verotuloilla voidaan pyörittää julkisen sektorin palveluita. Suuria ja menestyviä yrityksiä ei synny kuitenkaan ilman koulutusta ja toimivaa koulutusjärjestelmää. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen toteaa Helsingin Sanomissa 19.3.2016, että hän ei usko kaavailtujen muutoksien vähentävän halukkuutta lähteä opiskelemaan, vaikka olisi vähävaraisesta perheestä. Itse olen kuitenkin asiasta eri mieltä ja epäilen monen pelkäävän valmistuvansa pahimmillaan suuren opintolainan kanssa työttömäksi. Voiko Suomi siis tässä valossa olla tulevaisuudessa hallitusohjelman tavoitteen mukainen koulutuksen, osaamisen ja modernin oppimisen kärkimaa, jos nimenomaan korkeakouluopiskelijoihin ollaan kohdistamassa näin merkittäviä leikkauksia? Menetämmekö kouluviihtyvyydessä sen, minkä Pisa-tuloksissa saavutamme? Toinen hallitusohjelman 10 vuoden tavoitteeseen kohdistuva ristiriita liittyy Pisa-tutkimuksen tuloksiin. Pienistä heikkenemisistä huolimatta suomalaisen koulun menestyminen Pisa-tutkimuksissa on yhä ylpeyden aihe ja tältä osalta hallitusohjelman tavoitteen saavuttaminen näyttääkin valoisalta. Kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka on kuitenkin huolissaan siitä, ettei kukaan kiinnitä huomiota siihen, että kouluviihtyvyys on Suomessa romahtanut. Pisa-tutkimuksen tulosten mukaan Suomi on sijalla 60, 65:stä OECD maasta kouluviihtyvyyttä mitattaessa. Yksi tärkeä aiheeseen liittyvä tutkimustulos on myös se, että jo 12-vuotiaina alkavat ne lapset, joilla on erityisen hyviä taitoja teknologiassa, osoittaa kyynistymisen oireita. Professori Katariina Salmela-Aron tutkimuksen mukaan lähes puolet 12-vuotiaista suhtautuu kyynisesti koulunkäyntiin ja joka neljäs heistä on kyllästynyt kouluun sekä kokee, ettei koulunkäynti voisi vähempää kiinnostaa. Joka kymmenes 12-vuotiaista on koulussa uupunut, viisi prosenttia on joko stressaantunut tai koulu-uupunut. Nämä luvut ovat melko ikävää luettavaa alakouluikäisistä oppilaista. Mikäli emme saa parannettua oppilaiden viihtyvyyttä koulussa sekä vähennettyä koulu-uupumusta ja stressiä, voi tuloksena olla iso joukko psyykkisesti huonovointisia lapsia ja nuoria, joista koituu yhteiskunnallemme merkittäviä lisäkustannuksia. Uudistumisen tarve suomalaisessa koulutuspolitiikassa on kuitenkin havaittu, vaikka Kirsti Lonka HundrEd-hankkeeseen liittyvässä haastattelussa toteaa koulussa olevan vielä hyvin vähän tilaa luovalle ongelmanratkaisukyvylle, tiimityölle, projektien oppimiselle ja muille tulevaisuuden taidoille. HundrEd-hanke on juuri yksi hyvä esimerkki koulutuksen uudistumisesta ja koko hankkeen tavoitteena on auttaa Suomea pysymään opetuksen mallimaana myös tulevaisuudessa. Uusi perusopetuksen opetussuunnitelma uudistuu elokuussa 2016 ja se tuo myös muutoksia koulutyöhön ja luo oppilaalle aktiivisemman aseman oppijana ja osana kouluyhteisöä. Ristiriita hallitusohjelman tavoitteessa Mikä sitten on mainitsemani ristiriita suhteessa hallitusohjelman tavoitteeseen? Eikö uusi opetussuunnitelma ja erilaiset hankkeet nimenomaan tähtää hallitusohjelman tavoitteisiin? Opetussuunnitelmauudistuksen onnistuessa tästä onkin nimenomaan kyse, mutta mikäli koulutukseen kohdistuu runsaasti leikkauksia, voi tuloksena olla lisää uupuneita oppilaita ja oppilaita sekä mahdollisesti sen lisäksi vielä heikommat oppimistulokset. Lapsiin ja nuoriin panostaminen on aina satsaus tulevaisuuteen! Kaikilla Suomessa vakituisesti asuvilla lapsilla on oppivelvollisuus ja Opetushallituksen www-sivujen mukaan 99,7 % lapsista suorittaa Suomessa perusopetuksen oppimäärän. Peruskoulu tavoittaa siis lähes kaikki oppivelvollisuusikäiset lapset ja koulupäivä on iso osa lapsen ja nuoren elämää. Näen koulun mahdollisuudet oppilaittensa hyvinvoinnin tukijana hyvin suurena. Lapsena omaksuttu aktiivinen elämäntapa ja kiinnostus ympärillä tapahtuvista asioista, kantaa usein myös aikuisikään, jolloin vaikutukset ovat myös hyvin merkityksellisiä, kuten työkykyisyys, kiinnostus yhteiskunnallisista asioista, kyky huolehtia itsestään sekä kantaa vastuuta asioita. Viedään siis asioita eteenpäin niin, ettei koulutuksesta leikkaamalla valtio säästä ensin vähän ja häviä sitten paljon. Minna Hyvärinen, sosionomi (ylempi AMK) opiskelija Lisätietoa Opintotukileikkaus. Verkkojulkaisu. Opintotukileikkaus. Verkossa. Videoklippi. Pisa-tutkimus. Verkossa. Koulun merkitys: Verkkojulkaisu. Koulun merkitys: verkossa.