lapset arkistot - Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Avainsana: lapset

Kokemus osallisuudesta kuuluu tasavertaisesti kaikille

29.6.2022

Satu Tynkkynen

Yhteiskunnassa on havahduttu siihen, miten merkittävä vaikutus osallisuuden kokemuksella on nuorten hyvinvointiin. Jotta vaikuttamismahdollisuudet olisivat yhtäläiset kaikille, tulee osallisuutta tukea yksilöllisesti nuoren voimavarat ja kasvuympäristö huomioon ottaen. Sosiaali- ja terveyslautakunta päätti marraskuussa 2021, että Helsinkiin perustetaan Lasten ja nuorten osallisuuden ohjausryhmä. Ohjausryhmän tavoitteena on edistää lasten ja nuorten osallisuuden vahvistamista sekä kehittää vaikuttamistoimintaa, jonka toimeenpanoa varten on tarkoitus luoda käytännönläheiset toimenpiteet. Ryhmän tarkoitus on myös pitää huolta siitä, että tässä kehittämisprosessissa ja sen arvioinnissa kuullaan lapsia ja nuoria. Arviointia tehdessä selvitetään alueellisia eroja lasten ja nuorten osallisuudessa, ja sen pohjalta laaditaan tapoja näiden erojen pienentämiseksi. Vaikuttamisväyliä ja toimintakäytäntöjä on tarkoitus yhtäjaksoisesti kehittää yhteistyössä lasten ja nuorten kanssa. Osallisuuden tukemisella voidaan ehkäistä syrjäytymistä Lasten ja nuorten osallisuuden edistäminen on tavoitteena oleellinen ja tehtyjen päätösten vaikutuksia lapsiin ja nuoriin tulisi jatkuvasti arvioida. Muuntuvassa ja entistä kompleksisemmassa maailmassa on tärkeää yrittää vahvistaa joukkoon kuulumisen kokemuksia ja sitä kautta ehkäistä sosiaalista syrjäytymistä. Sosiaalinen syrjäytyminen on pohjimmiltaan prosessi, jossa ulkopuolelle jätetyksi tulemisen, riittämättömyyden ja epäonnistumisen kokemukset kertyvät. Sosiaalinen syrjäytyminen aiheuttaa merkittävää kärsimystä sekä yksilölle että yhteisölle, ja sen kustannukset ja synkät vaikutukset ovat kattavasti tiedossa. (Sajaniemi ja Mäkelä 2014: 137.) Koronaviruksen vuoksi on maailmanlaajuisesti eletty jo pidemmän aikaa poikkeuksellista ajanjaksoa, joka on rajoituksineen vaikuttanut lasten ja nuorten hyvinvointiin sekä mahdollisuuksiin ylläpitää sosiaalisia suhteita. Osallisuuden edistämisen lisäksi olisi tärkeää asettaa myös konkreettiseksi tavoitteeksi lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen ja pohtia, miten saadaan myös heidän äänensä kuuluviin, jotka ovat etäopiskelujaksojen myötä jääneet koulujärjestelmän asettamista velvoitteista jälkeen. Elli Kyyrösen ja Elina Laukkalan (2019) etsivän nuorisotyön asiakkaiden koulukokemuksiin perustuvassa tutkimuksessa todetaan, koulussakin voi ilmetä sosiaalisen osattomuuden kokemuksia, jos oppilas ei koe tulevansa kuulluksi tai saavansa arvostusta opettajalta. Liian vähäiset resurssit saattavat vaikuttaa siihen, ettei opettajalla ole mahdollisuuksia kohdata ja huomioida oppilaita yksilöllisesti. (Kyyrönen & Laukkala 2019: 75–76.) Laki velvoittaa ottamaan huomioon lasten ja nuorten näkökulman YK:n lapsen oikeuksien sopimus ohjaa Suomessa lainsäädäntöä, ja sopimus velvoitetaan oikeudellisesti huomioimaan lapsiin vaikuttavia päätöksiä tehdessä. Päätöksen vaikutukset lapsiin tulee pystyä erottamaan, jotta voi keskeisesti ottaa huomioon lapsen edun. Lapsivaikutusten arviointi toimii keinona lapsen edun selkiyttämisessä. Siinä yhteydessä täytyy huomioida myös lasten olosuhteet, asema ja tarpeet. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016: 30–31.) Lapsivaikutuksia arvioidessa tulisi siis ottaa mahdollisimman laajasti huomioon eri taustoista tulevat lapset ja nuoret, sillä arviointimenetelmät voivat huonosti suunniteltuina osoittautua kohderyhmänsä jäseniä eriarvoistaviksi. Helsingin kaupungin lasten ja nuorten osallisuussuunnitelmassa todetaan, että tavoitteiden toteutumista arvioidaan seuraamalla järjestelmällisesti kouluterveyskyselyn tuloksia, ja niitä hyödynnetään toiminnan kehittämisessä. Useimmiten lapset ja nuoret, joilla on haasteita koulunkäynnissä ja jotka kokevat ongelmia sosiaalisissa suhteissaan, eivät ole paikalla vastaamassa kouluterveyskyselyyn. Jos tavoitteiden toteutumista arvioidaan pelkästään koulussa kerätyn hyvinvointipalautteen kautta, antaa se vääristävän ja todellisuudesta poikkeavan tuloksen päättäjille. Miten passiivisten nuorten ääni saadaan kuuluviin? Osa nuorista on vaarassa jäädä ulkopuolelle päätöksenteosta, jos nuorten vaikuttamismahdollisuudet keskittyvät koulumaailman ympärille. Laajan kohderyhmän tavoittamiseksi tulisi jalkautua lapsille ja nuorille merkityksellisiin paikkoihin, kuten nuorisotaloille ja kauppakeskuksiin, joissa nuoret vapaa-aikaansa pääsääntöisesti viettävät. Lapsilta ja nuorilta kerättiin näkökulmia osana lapsistrategian valmistelua. Työskentelyssä esiin nousseiden mielipiteiden ja kokemusten pohjalta voidaan todeta, että lasten ja nuorten mukaan osallisuus syntyy hyväksytyksi tulemisen kokemuksesta, turvallisuudesta sekä näihin perustuvasta voimakkaasta luottamuksesta vaikuttamismahdollisuuksiin. Tilaisuus osallisuuteen rakentuu muiden ihmisten tarjoamista mahdollisuuksista sekä omasta pyrkimyksestä olla mukana ja vaikuttaa. (Stenvall 2021: 51.) Aikuisilla on siis erityinen rooli lasten ja nuorten osallisuuden tukemisessa luomalla vaikuttamisen mahdollistavat puitteet. Mahdollisimman moninaisen ja laajan lapsi- ja nuorisoryhmän kuuleminen olisi varmasti todennäköisempää, jos lapsia ja nuoria kohtaavat ja kuulevat eri kulttuuri- ja kielitaustaiset aikuiset. Jokaisella lapsella ja nuorella tulisi olla myös mahdollisuus ilmaista itseään omalla tunnekielellään, ja se edellyttää kulttuurisensitiivisyyttä työntekijöiltä. Vuorovaikutustilanteissa myöskin sukupuolella voi olla merkitystä, ja lapsi tai nuori saattaa kokea luontevammaksi keskustella samaa sukupuolta edustavan aikuisen kanssa. Lisäksi lasten ja nuorten asioiden kanssa työskenteleviltä edellytetään osaamista tavoittaa nuoret eri sosiaalisen median kanavien kautta, joita lapset ja nuoret nykyään käyttävät usein kommunikointiväylinä. Kaikilla perheillä ei välttämättä ole varaa tarjota lapsilleen sosiaalisen median käyttämiseen soveltuvia välineitä, joten kasvokkain kohtaaminen on sitä ajatellen yhtä lailla tärkeää. Lapsia ja nuoria koskevia päätöksiä tehdessä tulisi ottaa heidät osaksi kehittämisprosessia jo toiminnan toteutusta suunniteltaessa, ja siten hyödyntää lasten ja nuorten asiantuntijuutta heidän omaa arkeaan koskettavissa asioissa. Heillä voi olla myöskin hyviä ajatuksia sen suhteen, kuinka eri-ikäiset ja eri taustoista tulevat lapset ja nuoret saadaan tavoitettua ilman, että lisätään yhdenkään lapsen tai nuoren kokemusta ulkopuolelle jäämisestä. Kirjoittaja Satu Tynkkynen, opiskelija, sosiaalialan (ylempi AMK) tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Kyyrönen, Elli & Laukkala, Elina 2019. Sosiaalinen osallisuus etsivän nuorisotyön asiakkaiden koulukokemuksissa. Kasvatustieteiden pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Viitattu 18.12.2021. Sajaniemi, Nina & Mäkelä, Jukka 2014. Ihminen voi hyvin joukossa. Teoksessa Uusitalo-Malmivaara Lotta (toim.) Positiivisen psykologian voima. Jyväskylä: PS-kustannus. Sosiaali- ja terveysministeriö 2016. Säädösvaikutusten arviointi. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten näkökulmasta. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2016:2. Helsinki: Lönnberg Print & Promo. Viitattu 7.12.2021. Stenvall, Elina 2021. Lasten ja nuorten osallisuus kansallisessa lapsistrategiassa. Osa 3: Lasten ja nuorten näkökulmia osallisuudesta. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2021:19. Helsinki. Viitattu 18.12.2021

Lue lisää

Erityislasten oikeudet eivät toteudu nykyisin keinoin

28.6.2022

Katariina Kajan

Neuropsykiatrisesti oireilevien lasten ja nuorten tarpeista ja niihin vastaavista palveluista on ollut runsaasti keskustelua kuluneen vuoden aikana. Asiantuntijoilla sekä perheillä itsellään on suuri huoli yksin jäämisestä sekä vääränlaisista ratkaisuista lapsen haasteisiin. Neuropsykologisia häiriöitä ovat muun muassa ADHD, autismikirjon häiriöt sekä nykimishäiriöt, kuten Touretten syndrooma. Neuropsykiatriset vaikeudet vaikuttavat esimerkiksi sosiaaliseen vuorovaikutukseen, tunteiden ja käyttäytymisen säätelyyn ja oman toiminnan ohjaamiseen. Neuropsykiatrisiin häiriöihin liittyy usein myös muita haasteita, kuten ahdistus- ja pakko-oireisuutta, aistiherkkyyttä ja oppimisen haasteita. (HUS.) Aloite yhden luukun periaatteesta Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksessa 13.10.2021 käsiteltiin 24 valtuutetun aloitetta erityislasten palvelujen koordinoimisesta yhden luukun periaatteella. Aloitteessa mainitaan Helsingin kaupunginhallituksen 30.9.2019 tekemä päätös, jossa todetaan Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman (Lape) edistävän koordinoitua ja sektorirajat ylittävää palveluyhteistyötä. Aloitteen mukaan helsinkiläisten erityislasten vanhemmat kuitenkin kertovat, että palvelut ovat edelleen hajallaan ja vanhemmat joutuvat taistelemaan lastensa oikeudesta saada erityistä tukea. (Helsingin kaupunginvaltuusto, aloite 2021.) Helsingin kaupungin aloitteen käsittelyä koskevassa pöytäkirjassa todetaan, että kaikilla neuropsykologisesti oireilevilla lapsilla tai nuorilla ei ole lastensuojelun tai sosiaalityön tarvetta, vaan heidän erityisyytensä määrittyy terveydenhuollon ja kuntoutuksen, sosiaalihuollon sekä varhaiskasvatuksen, opetuksen ja oppilashuollon lainsäädännön kautta. Tämä aiheuttaa palveluiden hajanaisuutta, kun asiakas- ja potilastiedot ovat eri rekistereissä, eikä ammattilaisilla ole oikeutta katsoa asiakkaan tietoja yli rekisterirajojen. (Helsingin kaupunginvaltuuston pöytäkirja 2021.) Tähän ilmaistaan ratkaisuksi perhekeskukset, joiden tarkoitus on toimia yhden luukun periaatteella ja koota lasten ja nuorten ennalta ehkäisevistä ja erityispalveluista yhtenäinen palvelukokonaisuus. Toisaalta pöytäkirjassa todetaan kasvatus- ja koulutuslautakunnan katsoneen, että yhden luukun periaatteen sijaan erityislasten ja -perheiden palveluntarpeisiin vastattaisiin paremmin kehittämällä yhteistyötä toimialojen ja erityissairaanhoidon kanssa. (Helsingin kaupunginvaltuuston pöytäkirja 2021.) Asiantuntijoiden ja vanhempien huoli nykyisistä palveluista Vuoden 2021 aikana mediassa oli paljon keskustelua neuropsykiatrisesti oireilevien eli nepsy-lasten tukipalveluista. Mielipidekirjoituksessa Helsingin Sanomissa 19.2.2021 Autismiliitto ilmaisi huolen autismikirjon nuorten ja lasten sekä heidän perheidensä yksin jäämisestä ilman tarvitsemiaan palveluita, joka liian usein johtaa lastensuojelun asiakkuuteen. Jos koulussa ja lastensuojelussa ei ymmärretä autismikirjon erityispiirteitä, ongelmat kärjistyvät entisestään. (Autismiliitto 2021.) Samaa aihetta käsiteltiin myös SOS-lapsikylän blogissa 22.4.2021 lapsioikeuslakimies Mirjam Aranevan kirjoituksessa, jonka mukaan usein ainoa tukimuoto, jonka nepsy-lapsen perhe lastensuojelusta saa, on huostaanotto. Tähän johtaa riittämätön tuki ennen lastensuojelun asiakkuutta sekä avohuollon puutteellinen keinovalikoima neuropsykiatrisesta häiriöstä kärsivän tarpeisiin. (SOS-lapsikylä 2021.) Asiasta on viime vuosina tehty myös tutkimusta, muun muassa Ulla Ikosen pro gradu -tutkielma, jossa selvitettiin neuropsykiatrisesta oireilusta kärsivien lasten ja nuorten vanhempien kokemuksia saaduista palveluista, sekä Ulla Särkikankaan väitöskirja, jossa tutkittiin pitkäkestoista sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöä erityisperheiden arjessa. Ikosen tutkielman vanhempien mukaan palvelujärjestelmä ei tunnista tuen tarpeita ja lapset jäävät ilman riittävää hoitoa. Ammattilaisilla ei ole riittävää osaamista neuropsykiatrisista ongelmista, mikä johtaa vääriin tulkintoihin ja voi hankaloittaa perheen tilannetta entisestään. Vanhemmat kokivat myös, että heitä ei kuunneltu riittävästi oman lapsensa asioissa. (Ikonen 2021.) Särkikankaan tutkimuksesta tuli ilmi, että samalla perheellä voi olla vuosien aikana useita, jopa kymmeniä palveluita käytössään, liittyen erityislapsen tilanteisiin. Perheiden arkea kuormittaa, että he joutuvat etsimään tietoa itse, hakemaan useita palveluita samanaikaisesti ja käyttämään niitä vuosia. Tämä aiheuttaa häiriöitä perheiden arjessa ja vaikeuttaa arjen sujuvuutta. (Särkikangas 2020.) Kuinka huoleen voisi vastata? Vaikka jo yli kaksi vuotta sitten, vuonna 2019, on tehty päätös koordinoidun palveluyhteistyön kehittämisestä, siihen liittyvät konkreettiset toimenpiteet tuntuvat yhä polkevan paikallaan. Perheiden kokemukset tuovat esiin syvää huolta nepsy-lasten tilanteesta, kun heidän kanssaan toimivat ammattilaisetkaan eivät tunnista näiden lasten tarpeita. Lastensuojelulliset keinot eivät voi olla ainoa tuki näille perheille, etenkään jos perheessä ei ole muita syitä lastensuojelun asiakkuudelle. Vanhempien huoli lapsestaan tulisi kuulla riittävän varhaisessa vaiheessa, ennen tilanteen kärjistymistä. Yhden luukun periaate voisi olla toimiva ratkaisu ongelmaan, sillä nykyisellään ratkaisuksi esitetyt perhekeskukset eivät sitä vaikuta olevan. Erityislasta hoitavilla tahoilla, koululla tai varhaiskasvatuksella sekä mahdollisella lastensuojelulla tulisi olla yhtenäinen järjestelmä, johon kukin voisi kirjata huomioita lapsesta. Nykyisellään verkostopalavereita, johon kaikki tahot osallistuvat, on liian harvoin. Myös hoitavien tahojen lasta koskevat lausunnot tulisi ottaa paremmin huomioon päätettäessä lasta koskevista tukitoimista varhaiskasvatuksessa, koulussa sekä perheen arjessa. Lisäksi varhaiseen tukeen tarvitaan lisää resursseja. Liian usein tuntuu, että resurssien puutteen takia lapsi jää paitsi hänelle suositellusta tuesta, vaan joutuu pärjäämään vähemmällä. Nepsy-lasten kanssa arjessa toimivien ammattilaisten tulisi saada myös enemmän koulutusta neuropsykiatrisista häiriöistä, jotta he osaisivat toimia heidän kanssaan oikein. Vastaamalla erityislasten tarpeisiin riittävän varhain on mahdollista välttää ongelmien kärjistyminen myöhemmässä vaiheessa. Kirjoittaja: Katariina Kajan, sosionomi (ylempi AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Varhaiskasvatuksen opettaja/päiväkodin varajohtaja, Helsingin kaupunki. Lähteet Araneva, Mirjam 2021. Kuka auttaisi Nepsy-lasta? SOS-lapsikylä. SOSblogi ammattilaisille. Blogipostaus 22.4.2021. Autismiliitto 2021. Neuropsykiatrisesti oireilevat lapset ja nuoret ovat väliinputoajia. Ajankohtaista-palsta. 19.2.2021. Helsingin kaupunginvaltuusto. Valtuutettu Petrus Pennasen aloite 31.3.2021. Helsingin kaupunginvaltuusto. Pöytäkirja 18/2021. Valtuutettu Petrus Pennasen aloite erityislasten palvelujen koordinoimisesta yhden luukun periaatteella. HUS. Neuropsykiatriset häiriöt lapsilla. Ikonen, Ulla 2021. Vanhempien kokemuksia neuropsykiatrisesta oireilusta kärsivälle lapselle tai nuorelle saaduista palveluista. Sosiaalityön pro gradu -tutkielma. Kuopio: Itä-Suomen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Särkikangas, Ulla 2020. Sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö erityisperheiden arjessa – toiminnan ja ajankäytön näkökulma. Akateeminen väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto. Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta. Taloustieteen osasto.

Lue lisää

Varhaiskasvatus on kriisissä – Miten varmistetaan pienten lasten hyvä hoito ja kasvatus?

10.5.2022

Mirkka Ali-Alha

Varhaiskasvatuksen alan kriisitilanne on tällä hetkellä kovasti puhututtava aihe medioissa sekä alan henkilöstön keskuudessa. Vuosien varrella kotihoidon kuntalisän maksamista vanhemmille on jatkuvasti vähennetty. Miksi varhaiskasvatukseen ohjataan silti yhä vain pienempiä lapsia? Varhaiskasvatuksen kriisi on pitkällä aikavälillä monen tekijän summa, mihin ovat vaikuttaneet muun muassa lakiuudistukset, henkilöstöpula sekä lasten lisääntynyt tuen tarve. Monissa kunnissa on myös pyritty lisäämään varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten määrää. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelman yksi koulutuspoliittisista tavoitteista on ollut varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostaminen. (1) Kotihoidon kuntalisän leikkaukset ovat osaltaan kannustaneet vanhempia yhä aikaisemmassa vaiheessa takaisin työelämään. Lohjan kaupunginvaltuustossa esitettiin 21.4.2021 valtuustoaloite kotihoidon kuntalisän maksamisesta alle 2-vuotiaan lapsen vanhemmalle. Esityksen mukaan kuntalisän maksamisella kannustettaisiin vanhempia jatkamaan kotihoitoa tämänhetkistä pidempään, jolla taas tutkimusten perusteella voidaan nähdä usein olevan positiivisia vaikutuksia lapsen kehitykselle. Kunta voisi myös hyötyä kuntalisän maksamisesta taloudellisesti, muun muassa henkilöstöresurssien säästöissä sekä kauaskantoisemmin lastensuojelun sekä psyykkisistä häiriöistä aiheutuvien kustannusten vähenemisenä. Sen avulla voitaisiin myös edistää mainetta lapsiystävällisenä kuntana, joka edistäisi lapsiperheiden sekä syntyvyyden houkuttelevuutta. (2) Aloite kuitenkin hylättiin kustannusarvioiden sekä lapsivaikutusten arvioinnin pohjalta. Perusteiksi esitettiin muun muassa avoimen varhaiskasvatuspalvelun lakkauttamista Lohjalla vuonna 2023, jolloin kotona lapsiaan hoitaville huoltajille ei olisi tätä tukea enää tarjolla. Myös yksi keskeinen kysymys oli perhevapaakeskustelussa tasa-arvo ja huoli erityisesti äitien heikentyvästä asemasta työmarkkinoilla. Kustannusarvioiden pohjalta esitettiin, että kaupungin kustannukset nousisivat noin 450 000 eurolla vuodessa. (3) Ovatko kotihoidon kuntalisät katoamassa? Yle uutisoi, että kotihoidon kuntalisää maksavat kunnat ovat lähivuosina vähentyneet huomattavasti. Vielä vuonna 2014 kuntalisää perheille maksoi 85 kuntaa Suomesta, kun 4 vuotta myöhemmin 2018 määrä oli enää vain 48 kuntaa. Keskimääräinen kuntalisä alle 3-vuotiaasta lapsesta on 154 euroa kuukaudessa. Kuntalisä kannustaa erityisesti matala- sekä keskituloisia äitejä hoitamaan lapsiaan pidempään kotona. Tämä toisaalta myös aiheuttaa äideille pidempää taukoa työelämästä, jolla voi olla negatiivisia vaikutuksia heidän työllisyystilanteeseensa. Mutta toisaalta sillä voidaan nähdä olevan positiivisia vaikutuksia lapselle, esimerkiksi vaikuttamalla lapsen hoitopolkujen eheyteen. Hoitopolkujen hajanaisuudella voi olla vaikutuksia muun muassa lapsen sosioemotionaalisen sekä kognitiivisen ja kielen kehityksen haasteisiin. (4) Varhaiskasvatuksen henkilöstöpula koskettaa koko Suomea, ja Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari Nasima Razmyarin mukaan varhaiskasvatuksen tilanne Helsingissä on niin huono, että tilanne voi romahtaa lähiaikoina (5). Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan alle 2-vuotiaan aivot eivät ole vielä riittävän kehittyneet monen hengen päiväkotiryhmiin. Hänen mukaansa alle 2-vuotiaiden kohdalla kasvuympäristöllä on erityinen merkitys muun muassa lapsen kielelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Jos päiväkodeissa tilanne on kaoottinen ja lapsi joutuu jatkuvasti liiallisen melun ja sosiaalisen verkoston pyörteisiin, voi tämä johtaa erilaisiin ongelmiin, kuten lapsen stressitason nousuun, joka voi taas myöhemmin aiheuttaa esimerkiksi terveysongelmia. Keltikangas-Järvinen toivoo pohdintaa taaperoiden päivähoidon järjestämisestä uudella tavalla, jossa myös lasten tarpeisiin voitaisiin vastata. (6) Varhaiskasvatuksen vaikuttavuus lapsen elämässä Varhaiskasvatuksen asiantuntijan ja professorin Kirsti Karilan mukaan varhaiskasvatuksella on merkittävä vaikutus lapsen elämään. Sillä on positiivisia vaikutuksia lapsen elämänlaadulle, sosiaaliselle ja kognitiiviselle kehitykselle, vuorovaikutustaidoille ja kokonaisvaltaisille oppimiskokemuksille. Toiselta kantilta se myös mahdollistaa vanhempien työelämään tai opiskeluun osallistumisen, ja niiden kautta perheen elinoloista huolehtimisen. (7, s. 42-43.) Pidemmällä aikavälillä varhaiskasvatus voi vaikuttaa lapseen positiivisena oppimiseen suuntautumisena sekä sujuvoittaa koulupolkua. Erityisen suuria vaikutuksia varhaiskasvatuksella voidaan nähdä olevan niiden lasten kohdalla, joilla on pulmia kehityksessä tai oppimisessa, tai joilla on vaikeat elinolot. On siis voitu osoittaa, että varhaiskasvatuksella on yhteiskunnallisesti vaikutusta. Useammat tutkimustulokset kuitenkin painottavat, että vain laadukas varhaiskasvatus tuottaa näitä positiivisia vaikutuksia (8, s. 42-43). Joten varhaiskasvatuksen ollessa kriisitilassa voisi olettaa, että myös varhaiskasvatuksen laatu sekä samalla sen vaikuttavuus hiipuvat. Ongelmakohtiin tulee puuttua ja löytää ratkaisu, jotta voimme taata lapsille tulevaisuudessakin heidän kasvuaan, kehitystään ja oppimistaan tukevaa varhaiskasvatusta. Kenen etua ajetaan? Voisiko kuntalisän palauttaminen vanhemmille, jotka hoitavat lapsiaan kotona, olla yksi varhaiskasvatuksen kriisiä helpottava tekijä? Jos useamman tutkimuksen valossa voidaan todeta, että lapselle voi olla hyötyä kasvaa varhaisvuotensa rauhassa kotona, voisi olettaa, että vanhemmat haluaisivat myös tarjota lapselleen parhaat mahdolliset lähtökohdat elämään. Kun varhaiskasvatuksen tilanne on mikä on, ei tällä hetkellä kaikissa päiväkodeissa pystytä tarjoamaan taaperoille heidän kehitystään ja tarpeitaan vastaavaa laadukasta toimintaa. Varhaiskasvatuksen ammattilaisena ja lähivuodet juuri pienten alle 3-vuotiaiden ryhmässä toimineena olen myös huomannut yhä pienempien lasten lisääntyneen ryhmissä. Pienillä lapsilla, jotka esimerkiksi eivät osaa vielä kävellä kunnolla tai joita äidit vielä imettävät kotona, on selkeästi suurempi tarve saada aikuisen jatkuvaa huomiota ja apua. Jos mietitään tilannetta, että ryhmässä on 12 alle 3-vuotiasta lasta, joista useampi on vielä alle 1-vuotiaita, ja iltapäivällä heistä huolehtii enää kaksi aikuista, voi jokainen miettiä kuinka paljon lasten yksilölliselle huomioimiselle tai tukemiselle riittää aikaa. Tilanne voisi myös olla pahempi: esimerkiksi henkilökuntaa saattaa puuttua sairastapauksessa, saadaan sijainen, mutta hän on epäpätevä ja lapset vierastavat häntä, tai ryhmässä on useampi erityistä tukea tarvitseva lapsi. Joten olisiko kuitenkin tarve tarkastella kuntalisän palauttamista lastaan kotona hoitaville vanhemmille vielä uudemman kerran? Sillä saisimme taattua useille lapsille hyvät lähtökohdat elämän alkutaipaleelle, turvallisen arjen sekä myös helpotettua varhaiskasvatuksen työntekijöiden kuormittuneisuutta. Kuten alussa mainitsin, varhaiskasvatuksen kriisi on monen tekijän summa, joten sen ratkaisua tulisi lähestyä myös useammasta suunnasta. Kirjoittaja Mirkka Ali-Alha, varhaiskasvatuksen opettaja, sosionomi ylempi AMK -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 2019. Valtioneuvosto. Lohjan kaupunki. Lasten, nuorten ja perheiden lautakunta. Pöytäkirja 28.10.2021. Valtuustoaloite kotihoidon tuen kuntalisän käyttöön ottamiseksi Lohjalla. Lohjan kaupunki. Lasten, nuorten ja perheiden lautakunta. Pöytäkirja 28.10.2021. Terävä, H. 2020. Kotihoidon tuen kuntalisä pitää keskituloiset äidit pidempään pois töistä, mutta heidän lastensa kannalta se voi olla hyvä juttu. Yle Uutiset 1.7.2020. Koskela, M. & Jämsén, E. & Valtanen, T. 2021. Helsinki rikkoo jo melkein lakia varhaiskasvatuksessa – Natalia Salmelaa pyydettiin hakemaan lapsensa pois päiväkodista, koska sijaista ei saatu. Yle Uutiset 27.10.2021, päivitetty 2.11.2021. Sannikka, M. & Kosola, L. 2021. Professori Keltikangas-Järvinen on huolissaan hälyisistä päiväkodeista: Pienen lapsen stressi voi näkyä sairauksina aikuisena. Yle Uutiset 26.11.2021. Karila, K. 2016. Vaikuttava varhaiskasvatus. Tilannekatsaus toukokuu 2016. Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2016: 6. Karila, K. 2016. Lisää aiheesta: https://www.mariholopainen.fi/2021/11/01/varhaiskasvatuksen-kriisi-ratkaistaan-resursseilla-ei-puheill laadukkaasta-varhaiskasvatuksesta/ https://www.superlehti.fi/ajankohtaista/jos-varhaiskasvatusta-halutaan-jatkossakin-tarjota-on-alan-veto-ja-pitovoimaa-nostettava-merkittavasti/ https://www.kuntaliitto.fi/sites/default/files/media/file/Kotihoidontuen-kuntalisat-2020.pdf https://www.kela.fi/perhevapaauudistus

Lue lisää