Kouluväkivalta arkistot - Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Avainsana: Kouluväkivalta

Pehmeitä aseita poikien väkivaltaa vastaan

26.8.2013

Jokainen meistä on lukenut lehtien pieniä rikosuutisia. Suurimmassa osassa näistä uutisista pääosaa näyttelevät miehet. Usein näissä uutisissa on kyse miesten käyttämästä väkivallasta. Poliisiin tietoon tulleesta lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta fyysisestä väkivallasta noin puolet tapahtuu ikätovereiden välillä ja tyypillisesti väkivalta on paitsi poikiin kohdistuvaa myös poikien tekemää. Mikä tekee meidän pojista väkivaltaisia? Onko kyse synnynnäisestä miessukupuolen ominaisuudesta, johon ei voi vaikuttaa kuin hormonihoidoilla vai olisiko kyse sittenkin poikien väkivallan hyväksyvästä kasvatuskulttuurista? Älkää sanoko pojat on poikia! Miksi niin ei saisi sanoa? Ainahan niin on sanottu, kun pojat tappelevat, rikkovat ja painivat. Kun poikien tappelut, lyöminen ja töniminen kuitataan olan kohautuksella ja ”pojat on poikia” kommenteilla, opettaja, hoitaja, työntekijä tai vanhempi hiljaa hyväksyy poikien käyttämän väkivallan ja antaa sille oikeutuksen ikään kuin sukupuoleen kuuluvana itsestäänselvyytenä. Entä sitten pojat, joihin väkivalta kohdistuu? ”Pojat on poikia” mitätöi, väheksyy ja ohittaa poikien kokemukset ja kuulluksi tulemisen mahdollisuuden. Sekä lyöjät että uhrit kärsivät, jos tilanteisiin ei puututa. Miten pojat voivat oppia tuntemaan omat ja muiden rajat, jos siihen ei opeta? Poikien käyttämään väkivaltaan tulee puuttua ja opettaa toimimaan toisin. Myös pojat pystyvät ratkomaan ristiriitoja muutenkin kuin nyrkein, jos heiltä sitä vaaditaan eikä heidän väkivaltaisuuttaan vahvisteta maskuliinisuuteen kuuluvana ominaisuutena. Pojat tarvitsevat ympärilleen aikuisia, jotka haluavat muuttaa stereotyyppistä mieskuvaa ja antaa pojille enemmän mahdollisuuksia. Pehmeitä otteita myös pojille Päiväkodista - ja varmasti myös kodista - lähtien tyttöjen saama kosketus ja huomio eroavat poikien saamasta. Elina Pajun väitöstutkimuksessa nousee vahvasti esille poikien ja tyttöjen eriarvoisuus läheisyyteen ja aikuisen huomioon päiväkotimaailmassa. Tyttöjen pienet esineet ja asusteet kutsuvat tyttöjä vuorovaikutukseen toistensa kanssa, mutta myös aikuisten kanssa. Tyttöjen hiuksia letitetään ja mekkoja napitetaan, samalla tytöille tarjoutuu mahdollisuuksia hyvään kosketukseen päiväkotiarjessa. Pojille näitä hyvän kosketuksen ja hellyyden tilanteita syntyy huomattavasti vähemmän. Miten päiväkotiarjessa pojille saataisiin kokemuksia läheisyydestä? Tiedostamalla tyttöjen ja poikien erilainen asema voidaan varmasti tehdä jo paljon. Kiinnittämällä huomiota näihin pieniin hetkiin voidaan lisätä sukupuolisensitiivisempää kohtaamista. Tunteita ja vuorovaikutustaitoja pojillekin Ryhmässä ja yhteisön jäsenenä lapset oppivat ymmärtämään sekä omia että toisten tunteita ja harjoittelemaan tunteiden hallintaa. Päiväkodit ja koulut tarjoavat kaikille näitä areenoita. Mutta missä mennään koulujen tunnetaitokasvatuksessa? Riittääkö arkitilanteissa ja opetuksen lomassa tapahtuva vuorovaikutus tunnetaitokasvatukseksi? Väitämme, ettei tänä päivänä riitä. Tunteiden hallitsemattomuus on yksi riskitekijä joutua ryhmän ulkopuolelle ja kiusaajan tai kiusatun rooliin. Jokainen meistä varmasti muistaa omilta kouluajoilta sen pojan, jota pyrittiin välttämään, joka tuuppi muita, oli ärtynyt ja menetti helposti hermonsa. Pääsisikö tavoitteellisella tunnetaito-kasvatuksella jo varhaisessa vaiheessa ehkäisemään nuorten miesten syrjäytymistä? Sekä Väestöliiton Poikien Puhelin että Kalliolan Nuoret ry:n Poikien Talo ovat tarttuneet poikien asioihin. Pojat tarvitsevat rinnalleen aikuisia, jotka auttavat tunteiden nimeämisessä. Tunteiden tunnistaminen ja hallitseminen on lääkettä mielenterveydelle. Saataisiinko nuorten erikoissairaanhoidon kuluja laskemaan, jos ahdistusta ja ärtyneisyyttä opittaisiin paremmin hallitsemaan. Kiitos, televisio, tuntevista miehistä. Olemme kiinnittäneet huomiota, että televisio on omalta osaltaan avartanut perinteistä mieskuvaa ja tuonut kotisohville avoimesti tunteitaan näyttäviä miehiä; vuoden aikana television realitysarjoissa ja erilaisissa kisoissa kameran eteen on saatu ylpeydestä liikuttuneita isiä, perhettään kaipaavia kisailijoita ja karskit Duudsonitkin herkistyvät auttaessaan perheitä. Sattumaa tai ei toivottavasti nämäkin esimerkit auttavat poikiamme näyttämään tunteensa. Emma Rantanen ja Minna Sevón Kirjoittajat ovat Metropolian YAMK-opiskelijoita Aiheesta lisää Paju, Elina. 2013. Lasten arjen ainekset. Tutkijaliitto. Poikien talo -linkki tässä Väestöliiton poikien puhelin -linkki tässä

Lue lisää

Kuka kääntää kehityksen suunnan – ajatuksia kouluväkivallasta

25.5.2013

Sosiaalialan bloggaajat

Lasten ja nuorten lisääntyvä pahoinvointi ilmenee kouluissa häiriökäyttäytymisenä, joka ei, lööppikirjoittelusta huolimatta, ole enää kenellekään uutinen, vaan lähes normaali yhteiskunnallinen ilmiö. Opettajat kampanjoivat kouluväkivaltaa vastaanja vanhempainyhdistykset peräävät ulkonaliikkumiskieltoa alaikäisille. Vaara- ja uhkatilanteet eivät ole vieraita lasten ja perheiden palveluiden työntekijöillekään. Tuntuu siltä, että kukaan ei mahda tilanteelle mitään. Olemmeko aikuisina ja sosiaalialan ammattilaisina valmiita hyväksymään tällaisen kehityksen suunnan? Lienee selvää, että perheet eivät selviä kasvatustehtävästä yksin, vaan tarvitsevat siihen yhteiskunnan tuen. Valitettavasti kuitenkin tuntuu, että kasvatuskumppanuus rakoilee palvelujärjestelmän monilla tasoilla. Koetaan, että mitkä tahansa säännöt rajoittavat yksilön vapauksia ja rajojen asettajat ovat epäsuosiossa. Kouluilla on kuitenkin tärkeä rooli yhteiskunnan arvojen toteuttajana ja perheiden kasvatustyön täydentäjänä. Jos koulun keinot loppuvat ja opettajat väsyvät, kuka kasvattaa tulevan sukupolven? Ratkaisuksi ei riitä lastensuojelu Uhkana on, että koulu ei pysty vastaamaan opetuksesta eikä oppilaiden ja opettajien turvallisuudesta. Rehtorit kaipaavat jo nyt oikeutta erottaa vakavaan häiriökäyttäytymiseen syyllistynyt määräajaksi, ja toivovat, ettäpäätös käynnistäisi pikaisesti myös lastensuojelulliset tukitoimet. Toimenpide turvaisi muiden oppilaiden koulunkäyntiä, mutta sysäisi erotettavan erityispalveluiden piiriin ja pois omasta yhteisöstään. Syrjäytymiskierre voi alkaa tästä. Kouluilta pitää löytyä riittävästi asiantuntijuutta ja toimintatapoja jokaisen oppilaan ongelmien ratkaisemiseksi omassa koulussa, tutussa ympäristössä. Vanhemmat eivät voi ulkoistaa kasvatusvastuutaan koululle, eikä koulu voi ulkoistaa kasvatusvastuutaan erityispalveluille. Rohkeutta tarvitaan Koulujen ongelmat pitää ottaa vakavasti. Yhteiskunnan kaiken sallivan asenteen pitäisi muuttua ja aikuisten pitäisi ottaa lisää vastuuta lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Kouluihin pitäisi palauttaa työrauha ja opettajille sallia keinot sen ylläpitämiseen. Kenellä on keinot toteuttaa tarvittavat muutokset? Opettajat penäävät lakimuutoksia, mutta jää nähtäväksi, saadaanko niillä syntymään tarvittavaa vaikuttavuutta. Poliittista päätöksentekoa ohjaavat taloudelliset näkökulmat ja teknologiateollisuuden retoriikka. Asennemuutos ja vaatimus yhteisvastuullisuudesta eivät yksin riitä. Lisäksi tarvitaan riittävät resurssit eli laadukasta opetusta ja toimivat, terveelliset tilat. Kuntien kiristyvässä taloustilanteessa varhaiskasvatus ja koulutus ovat olleet vuodesta toiseen ensimmäisiä kustannusten leikkauskohteita, sillä niitä ei ole turvattu vastaavilla sitovilla säädöksillä kuin sosiaali- ja terveyspalveluja. Mutta kun peruspalvelut pettävät, paine erityispalveluja kohtaan kasvaa. Joudutaan tilanteeseen, jossa vähenevistä verovaroista yhä suurempi osa on suunnattava lakisääteisiin erityispalveluihin, ja peruspalvelut heikkenevät entisestään. Perustetaanko lakkautettaviin homekouluihin tämän seurauksena koulukoteja ja nuorisopsykiatrian osastoja, jos lasten ja nuorten kehitystä ei kyetä nykymeiningillä tukemaan? Lapset ja nuoret ansaitsevat turvallisen ja laadukkaan oppimisympäristön. Opettajilla pitäisi olla mahdollisuus laajentaa ammatillista osaamistaan kattamaan opetuksen lisäksi myös kasvatuksellinen tuki. Kouluissa tarvitaan opettajien ja oppilashuoltohenkilöstön lisäksi riittävästi muitakin aikuisia lapsia ja nuoria varten, esimerkiksi kouluisäntiä, koululla toimivia nuorisotyöntekijöitä ja sosiaaliohjaajia. Opetusryhmiä pitää pystyä tarvittaessa pienentämään. Ilman vanhempien rohkeampaa kasvatusvastuuta koulun työrauha ei kuitenkaan parane. Kodin ja koulun yhteistyössä on paljon käyttämättömiä voimavaroja. Tarvitaan tahtoa, mahdollisuuksia ja aikaa inhimilliseen arjen vuorovaikutukseen niin kodeissa kuin kouluissakin. Seuraavaan mielenosoitukseen on syytä lähteä koko kansakunnan voimin! Eerika Lahtinen ja Leena Rinne, sosionomi ylempi amk-opiskelijoita Lähteinä on käytetty Opettaja-lehden numeroita 16–17/2013 sekä Valtiovarainministeriön julkaisua 11/2013 Jorma Sipilä & Eva Österbacka. Enemmänongelmien ehkäisyä, vähemmän korjailua? Perheitä ja lapsia tukevien palvelujentuloksellisuus ja kustannusvaikuttavuus, johon linkki tässä.

Lue lisää

Kiusaaminen on vakava asia – siihen on puututtava entistä varhaisemmin!

25.5.2013

Sosiaalialan bloggaajat

Kiusaaminen on todellista jo päiväkodeissa Kiusaaminen on arkipäivää niin kouluissa kuin varhaiskasvatuksessa. Tietoisuus tästä on lisännyt toimia kiusaamisen ehkäisemiseksi. On todettu, että kiusaamiseen puuttuminen on vaikeampaa koulumaailmassa, sillä koulussa opettajien ei ole mahdollista seurata ja havainnoida lapsia samalla tavalla kuin varhaiskasvatuksessa. Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila ja erityisasiantuntijan Tuija Metso kertovat Uusisuomen artikkelissa Ekaluokkalaisia kiusataan – yllättävän moni tietää kiusaamisen kulttuurin olevan kouluissa jo hyvin vahvaa. Mielestämme onkin ensisijaisen tärkeää puuttua kiusaamiseen jo varhaiskasvatuksessa ja etsiä keinoja sen ehkäisemiseen, sillä näin toimimalla voidaan vähentävää myös koulukiusaamista. KiVa Koulu suunnannäyttäjänä Opetusministeriön rahoittama valtakunnallinen peruskouluissa toteutuva kiusaamisen vastainen toimenpideohjelma KiVa Koulu on tehnyt tärkeää työtä, joka pitäisi mielestämme aloittaa jo varhaisemmassa vaiheessa lapsen kehitystä: päiväkodeissa ja esikouluissa. KiVa Koulu -ohjelma vähentää kiusaamista merkittävästi samalla, kun se myös lisää kouluviihtyvyyttä ja motivaatiota sekä vähentää nuorten masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta. Ohjelma sisältää konkreettisia työvälineitä kiusaamisteeman käsittelemiseksi oppitunneilla ja esille tuleviin kiusaamistapauksiin puuttumiseksi. Ajatuksena on, että oppilaille opetetaan sosiaalisia sekä tunne-elämän taitoja, jolloin kiusaamista ei pääsisi edes tapahtumaan. Mannerheimin lastensuojeluliiton tekemän Kiusaavatko pienet lapsetkin? – julkaisu nostaa esiin, että kiusaaminen päiväkodissa muistuttaa juuri samanlaista kiusaamismuotoa kuin koulussa. Miksi siis KiVa Koulu pedagogiikkaa ei aloiteta kunnolla jo varhaiskasvatuksessa? Alle kouluikäisten lasten vuorovaikutustaidot ovat vasta kehittymässä joten koemme, että KiVa Koulun tapaisella ohjelmalla voidaan lasten toimintatapoihin vaikuttaa vielä enemmän kuin nykyisillä kiusaamisen ehkäisymenetelmillä. Yksikkökohtaiset kiusaamisen ehkäisysuunnitelmat varhaiskasvatuksessa saattavat olla hyvinkin kirjavia eikä yhteistä linjaa välttämättä ole edes olemassa. Pohdimme siis, olisiko järkevämpää luoda valtakunnallinen ”yhtenäinen” toimintaohjelma, niin kuin KiVa Koulu, kaikkiin varhaiskasvatuksen yksiköihin. Tällöin toimintamenetelmät liittyen kiusaamiseen olisivat kaikilla samat. Varhaisen puuttumisen tärkeys Työkokemuksemme myötä olemme huomanneet, että kiusaamista tapahtuu niin kouluissa kuin varhaiskasvatuksen puolellakin. Kiusatuksi joutuminen aiheuttaa lapsille sekä nuorille pahoinvointia ja lisää syrjäytymisen riskiä. Emme halua lasten ja nuorten kokevan samankaltaisia tunteita, kuin Oona kuvailee Helsingin Sanomien (18.4.2013) mielipidepalstalla ajatuksiaan kiusatuksi tulemisesta. Oonan kertomuksen luettua voi aistia sen mielipahan, mitä kiusaaminen tuottaa nuorelle. Jo alakoulussa alkanut kiusaaminen aiheutti hänelle ulkopuolisuuden tunteita ja jatkuva haukkuminen väritti Oonan arkea. Mietimme, montako kertaa lapsen mieli kestää kohdata toisen lapsen torjunnan, ivan ja avoimen vihamielisyyden. Minkälaiseksi muotoutuu pienen ihmisen itsetunto ja minäkuva, jos hän saa päivittäin osakseen pilkantekoa ja jää jatkuvasti ulkopuoliseksi? Lasten keskinäisestä kiusaamisesta on syytä puhua ja se on välttämätöntä, koska yhdeksi koulusurmien motiivisiksi on paljastunut pitkään jatkunut kiusaaminen, ulossulkeminen tai ulkopuolisuuden tunne. On syytä herätä kiusaamisen ehkäisyn tärkeyteen jo varhaisemmassa vaiheessa! Haluamme painottaa, että KiVa Koulun tapaista toimintamenetelmää täytyisi tuoda jo lapsen varhaisemmille vuosille. Näin voitaisiin varmistaa ja turvata lasten ja nuorten parempi hyvinvointi sekä elinympäristö, jossa kiusaamista tapahtuisi entistä vähemmän. Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamisessa painotetaan ennaltaehkäisevän työn merkitystä. Kiusaamisen ehkäisy varhaisemmassa vaiheessa on lapsen hyvinvoinnin kannalta merkittävä tekijä. Haluamme peräänkuuluttaa varhaisen puuttumisen tärkeyttä. Turvallisen elinympäristön, jossa lapsi voi kokea itsensä arvostetuksi ja hyväksytyksi, rakentaminen on syytä aloittaa mahdollisimman varhain. Leni ja Sanna, sosionomi Ylempi amk-opiskelijoita Linkit Kiusaavatko pienet lapsetkin? Julkaisussa paneudutaan siihen, millaisena ilmiönä kiusaaminen esiintyy suomalaisissa päiväkodeissa. Linkki julkaisuun tässä. Kiusaamisen ehkäisy varhaiskasvatuksessa. Julkaisu on osa Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Folkhälsanin hanketta Kiusaamisen ehkäisy alle kouluikäisten parissa. Linkki julkaisuun tässä. KiVa Koulu, linkki tässä. Kiusaaminen – ryhmän ulkopuolelle jääminen. Videossa koulukiusattu kertoo tuntemuksistaan. Linkki tässä. Ekaluokkalaisia kiusataan – yllättävän moni tietää. Vanhempainliiton toiminnanjohtaja ja erityisasiantuntija kertovat koulukiusaamisen kulttuurista. Linkki tässä.

Lue lisää