Avainsana: Kestävä kehitys

Ihmisille mahdollisuus arvopohjaisiin valintoihin – myös sote-alalla

3.2.2022
Hanna Ruohonen

Yritysmaailma on joutunut panostamaan vastuullisuustyöhön ja läpinäkyvyyteen, ja kuluttajat ovat tottuneet tekemään yhä enemmän tietoon perustuvia arvovalintoja. Samoja vaatimuksia ja valinnanmahdollisuuksia kaivattaisiin myös sote-alalla – ovathan sen tarjoamat palvelut suomalaisten hyvinvoinnin ytimessä ja ala merkittävä osa suomalaista elinkeinoelämää. Sosiaali- ja terveysalalla ei kestävästä kehityksestä ja vastuullisuudesta juuri puhuta. Työ- ja elinkeinoministeriön tekemässä toimialaselvityksessä ”Missä mennään sote-toimiala? 2020” (1) nämä teemat tulevat hädin tuskin mainituiksi. Olemmeko liiankin tottuneita siihen, että meillä ei ole mahdollisuutta arvioida tarvitsemiemme sote - palveluiden vastuullisuutta saati tehdä valintoja sen mukaan? Voisiko asia olla tulevaisuudessa toisin? Jo nyt yritysmaailma on joutunut satsaamaan vastuullisuustyöhön ja osoittamaan, että sen toiminta on kestävää, kiinnostavaa ja tuottavaa. Kuluttajat vaativat entistä enemmän läpinäkyvyyttä ja myös tekevät entistä enemmän arvoperusteisia valintoja. Kysymys kuuluukin: miten sosiaali- ja terveysalan palveluista voisi valita arvojensa mukaisesti? Vastuullisuuden kirittäjänä kestävä kehitys Kestävästä kehityksestä puhutaan paljon ja isoilla foorumeilla – eikä suotta. Kestävä kehitys ja siihen liittyvät tavoitteet ovat avaimia valtavien haasteiden, kuten ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja globaalin hyvinvoinnin edistämiseen (2, 3). YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelma Agenda 2030 (4) tähtää äärimmäisen köyhyyden poistamiseen sekä sellaiseen kestävään kehitykseen, joka ottaa tasavertaisesti huomioon niin ympäristön, talouden kuin ihmisenkin. Ohjelman kantaviin periaatteisiin kuuluu, että ketään ei jätetä kehityksessä jälkeen. Tavoitteet ovat miedostikin ilmaistuna kunnianhimoisia. Soste ry:n asiantuntija Erja Saarinen esittelee blogissaan (5) järjestöjen roolia Agenda2030:n toteutumisen arvioijina ja kommentoi kokonaisuutta muun muassa näin: ”Kestävän kehityksen tavoitteet ovat valtavan laajoja, jopa niinkin laveita, että monia mietityttää tavoitteiden toteutuminen.” Isot muutokset alkavat arkisista teoista Kestävän kehityksen työ nivoutuu usein osaksi vastuullisuustyötä, jonka toteutumisen tueksi julkiset toimijat ja yritykset laativat vastuullisuustyön suunnitelmia. Järjestöt seuraavat tarkkaan kyseisten toimijoiden työtä. Esimerkiksi Suomen valtion on tehtävä selonteko kestävään kehitykseen liittyvien tavoitteidensa toteutumisesta neljän vuoden välein. Selvitysraportit ovat asiatyylisiä, ammattilaisilta toisille suunnattuja selontekoja. Ne ovat haastavia tulkittavia kohderyhmälleenkin, saati sitten tavallisille kansalaisille. Selontekojen vaatiminen on turhauttavaa, ja joskus myös turhaa, koska kestävää kehitystä toteutetaan lopulta hyvin käytännönläheisillä, pienillä ja suurilla, teoilla. Kestäviä arkisia tekoja ovat muun muassa valinnat, joita teemme käyttäessämme erilaisia palveluja. Sosiaali- ja terveysalalla valintojen tekeminen on useimpia muita aloja monimutkaisempaa. Ehkä arvopohjaisten valintojen tekeminen on kuitenkin ajan myötä mahdollista yhä useammalle meistä? Kenties voimme tulevaisuudessa valita arvoperusteisesti henkilökohtaista apua tai toimintaterapiapalveluita? Minkälaisia asiakirjoja ja selontekoja me tavalliset kansalaiset tarvitsisimme päätöksentekomme tueksi? Esimerkiksi yritysten ja julkisten toimijoiden vastuullisuustyön raporteilla voisi olla meille paljonkin kerrottavaa. Ensin hyvät uutiset: EU-standardi velvoittaa määrämuotoiseen vastuullisuusraportointiin Raportointi on yksi vastuullisuustyön näkyvimmistä osa-alueista. Vastuulliset organisaatiot ymmärtävät yhteiskunnallisen merkityksensä ja asettavat vastuullisuuden yhdeksi strategisista tavoitteistaan (6).  Sosiaali- ja terveysalalla on lukuisia toimijoita –  yksityisiä ammatinharjoittajia, pörssiyhtiöitä, pienyrityksiä, järjestöjä sekä iso julkinen sektori – joiden strategisista tavoitteista vastuullisuuden olisi todellakin syytä löytyä. Tällä hetkellä vastuullisuusraportointi on vapaaehtoista ja myös vapaamuotoista. Raporteissa voi siis kertoa juuri sen, minkä haluaa ja katsoo itse merkitykselliseksi. Tilanne muuttuu vuonna 2023, kun EU:n komissiossa valmisteltu kestävyysraportoinnin standardi astuu voimaan. Standardin avulla yritysten vastuullinen toiminta halutaan tehdä näkyväksi ja vertailukelpoiseksi niin sijoittajille kuin palveluiden käyttäjille. Tämä on omiaan parantamaan julkisen kestävyystiedon saatavuutta: kansalaisjärjestöt, työmarkkinaosapuolet ja muut sidosryhmät haluavat saada yritykset paremmin vastuuseen toimintansa vaikutuksista niin ihmisiin kuin ympäristöönkin (7). Ja sitten ne vähemmän hyvät: Standardi velvoittaa vain murto-osaa sote-toimijoista Yllä mainitulla velvoittavalla direktiivillä pyritään varmistamaan, että riskeistä on saatavissa riittävästi julkista tietoa. Muutoksella on vaikutusta etenkin pörssiyhtiöihin sekä yhtiöihin, jotka täyttävät vähintään kaksi ehtoa näistä kolmesta: vähintään 250 työntekijää, vähintään 40 000 euron liikevaihto tai taseen loppusumma vähintään 20 000 euroa. Tällaisten yritysten tulee tilikaudesta 2023 alkaen raportoida uuden lakisääteisen yritysten kestävyysraportoinnin standardin mukaan (8). Suomessa sote-palvelualalla toimii tällä hetkellä noin 18 200 yritystä: se on yksi suurimmista työllistäjistä ja näin ollen merkittävä osa suomalaista elinkeinoelämää (9). Ongelmallista on, että vain muutamat näistä yrityksistä täyttävät standardissa määritellyt ehdot. Näin merkittävä määrä toimijoita jää jatkossakin raportointivelvoitteen ulkopuolelle. Kysymys kuuluukin: miten kaikki alan toimijat saadaan mukaan vastuullisuustyöhön? Onko palveluiden käyttäjillä, asiakkailla tai potilailla tulevaisuudessa valta ja mahdollisuus vaatia lisää läpinäkyvyyttä? Ja vielä: voiko sote-alan houkuttelevuutta nostaa vastuullisuutta ja kestävää kehitystä huomioivalla teoilla ja raportoinnilla? Miten toimia vastuullisesti ja kestävää kehitystä tukien: Pohdi omaa suhdettasi kestävään kehitykseen ja vastuullisuuteen: mitä tekoja ja valintoja teet itse juuri nyt? Mitkä ovat kolme tärkeintä kestävän kehityksen teemaa, jotka haluaisit näkyviksi yrityksesi liiketoiminnassa/palkkatyössäsi? Aloita maltillisesti: aseta tavoitteita, joihin on helppo sitoutua heti. Perehdy esimerkiksi yrityksesi/ työnantajasi hankintoihin ja hankintaketjuihin tai ota selvää jo tehdystä vastuullisuustyöstä. Käytä vastuullisuusteemojen selvitystyöhön tunti viikossa ja laadi oppimasi pohjalta kolme tärkeää kehityskohdetta seuraavalle vuodelle. Kerro niistä myös muille somessa tai/ja muissa markkinointikanavissa. Pyydä palautetta ja kannustusta muilta alan toimijoilta / palveluiden käyttäjiltä / tutuilta! Liity mukaan yritysvastuuverkostoon. Lisätietoa osoitteessa https://www.fibsry.fi/ Hanki koulutusta aiheesta! Jyväskylän yliopisto tarjoaa mm. maksuttomia kursseja: https://www.avoin.jyu.fi/fi/opintotarjonta/planetaarinen-hyvinvointi Käy tekemässä oma sitoumus; https://sitoumus2050.fi/mika-on-sitoumus-#/   Kirjoittaja Hanna Ruohonen on kuntoutuksen YAMK-opiskelija, toimintaterapeutti ja opintovapaalla työllisyyskoordinaattorin tehtävästään Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiöstä. Lisäksi hän on intohimoinen avantouimari.   Lähteet: Missä mennään sote-toimiala? Toimialaraportti. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 1:2020.  Halonen, Mikko & Sepponen, Susanna & Suominen, Fanny & Moisio, Matleena & Hjelt, Mari. 2020. Esiselvitys kansallisen Agenda2030 -tiekartan laadinnasta. Gaia Consulting Oy.  Osallistava ja osaava Suomi. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019  YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelma Agenda 2030  Saarinen, Erja 2020. Sote-järjestöt & Agenda 2030: Järjestöt kestävän kehityksen vahtikoirina – ja tekijöinä. Hyvinvoivat ihmiset -blogi. SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry  Hellström, Eeva & Nieminen, Kalle & Parkkonen, Pinja. 2020. Polkuja tavoitteelliseen kestävyysraportointiin. Sitran selvityksiä 163.  Ehdotus direktiivin 2013/34/EU, direktiivin 2004/109/EY, direktiivin 2006/43/EY ja asetuksen (EU) N:o 537/2014 muuttamisesta yritysten kestävyysraportoinnin osalta. Euroopan komissio 21.4.2021  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU  Missä mennään sote-toimiala? Toimialaraportti. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 1:2020. 

Sosiaalisesti kestävää kasvatusta espoolaisissa päiväkodeissa

Päiväkodin arjessa voidaan nähdä runsaasti sosiaalisesti kestävään kehitykseen liittyviä käytäntöjä ja toimintamalleja. Laadukas varhaiskasvatus sisältää paljon sellaisia elementtejä, jotka tukevat ja vahvistavat sosiaalisesti kestävää kehitystä. Esimerkiksi yhteisöllisyys, osallisuus, vastuuseen kasvaminen, suvaitsevaisuus ja kiusaamisen ehkäisy sekä niihin kuuluvat käytännöt ovat vahvasti läsnä päiväkotien arjessa. Niiden ei kuitenkaan välttämättä suoraan mielletä liittyvän sosiaalisesti kestävään kehitykseen. Sosiaalisesti kestävän kehityksen ja sen sisältöjen määrittely varhaiskasvatuksessa voi olla kasvattajille haastavampaa kuin esimerkiksi ekologisesti kestävän kehityksen määrittely. Kestävä kehitys on ajankohtainen aihe, sillä maapallon rajallisuus tulee keskusteluissa esille yhä enemmän. Kestävällä kehityksellä tarkoitetaan sekä nykyisten että tulevien sukupolvien todelliset tarpeet tyydyttävää ekologista, taloudellista, yhteiskunnallista ja kulttuurista kehitystä (Åhlberg 1998: 14). Kestävä kehitys on ekologista, sosiaalista ja taloudellista kehitystä, jossa huomioidaan yhtä aikaa paikallinen ja maailmanlaajuinen ulottuvuus. Kestävä kehitys toteutuu vastuuta kantaen, ja päämääränä monimuotoinen hyvinvointi nyt ja aina. (Salonen 2010: 36.) Yksi kestävän kehityksen tärkeistä ulottuvuuksista on sosiaalinen kestävyys, jossa keskeistä on hyvinvoinnin edellytysten siirtyminen sukupolvelta toiselle (Cantell 2004: 25). Sosiaalinen kestävyys ja globaali vastuullisuus ovat merkittävässä roolissa ekologisten näkökulmien rinnalla maapallon elinkelpoisuuden ja hyvän elämän turvaamisessa niin nykyisille kuin tulevillekin sukupolville. Jotta asenteisiin ja tapoihin pystytään vaikuttamaan mahdollisimman tehokkaasti, tarvitaan kestävän kehityksen kasvatusta. Koska pienet lapset ovat hyviä omaksumaan ja oppimaan asioita, mikä olisikaan parempi ympäristö toteuttaa kestävän kehityksen kasvatusta kuin päiväkodit? Kestävä kehitys varhaiskasvatuksessa Tämän artikkelin perustana oleva opinnäytetyö käsittelee kasvattajien näkemyksiä kestävästä kehityksestä espoolaisten päiväkotien arjessa. Opinnäytetyö toteutettiin pari- ja ryhmähaastatteluina teemahaastattelun menetelmällä. Tavoitteena oli selvittää kestävän kehityksen periaatteiden toteutumista ja näkymistä käytännössä päiväkotien arjessa, sekä kerätä käytännön esimerkkejä toimintatavoista, joita haastateltavien päiväkodeissa on käytössä liittyen erityisesti sosiaalisesti ja ekologisesti kestävään kehitykseen. Espoon varhaiskasvatussuunnitelmassa kestävä kehitys on yksi painopiste, johon on haluttu kiinnittää huomiota, joten opinnäytetyössä kiinnostus suuntautui tämänhetkiseen tilanteeseen käytännössä. Tulosten mukaan kestävän kehityksen mukaisia toimintatapoja ja käytäntöjä löytyi kaikkien haastateltavien työyksiköiden arjesta, mutta hajontaa oli selkeästi havaittavissa. Joissakin päiväkodeissa kestävään kehitykseen oli panostettu tietoisesti jo toimintaa suunniteltaessa ja kehitettäessä, ja se saattoi olla koko toiminnan punaisena lankana. Toisissa päiväkodeissa taas asioita ei ollut samalla tavalla mietitty ja suunniteltu kestävän kehityksen näkökulmasta, vaikka käytännön toteutuksesta siihen liittyviä asioita löytyikin. Sosiaalisesti kestävän kehityksen määrittely haastavaa Varhaiskasvatuksessa sosiaalisella kestävyydellä tavoitellaan päiväkotiyhteisön kokonaisvaltaista hyvinvointia, kaikkien tasavertaisuutta, turvallisuutta ja mahdollisuutta osallisuuteen (Salonen 2012: 12). Kasvattajille ekologisesti kestävän kehityksen määritteleminen ja siihen liittyvien päiväkodin toiminnan käytäntöjen nimeäminen oli melko helppoa, ja vähintäänkin jätteiden lajitteluun ja kierrätykseen liittyviä asioita oli kehitetty suunnitelmallisesti jokaisessa haastateltavien yksiköistä. Sosiaalisesti kestävän kehityksen osalta sekä käsitteen määrittelyssä että käytäntöjen erittelemisessä oli joillakin selvästi enemmän haasteita. Kaikkia käytössä olevia menetelmiä ei suoraan osattu liittää sosiaalisesti kestävään kehitykseen, vaikka ne lähemmän tarkastelun myötä osoittautuivatkin hyvin vahvasti siihen kuuluviksi. Monet tällaiset olivat jo pitkään käytössä olleita ja varhaiskasvatussuunnitelmastakin löytyviä asioita, niitä ei vain oltu käsitelty kestävän kehityksen termin näkökulmasta. Käytäntöjen muodostama kokonaisuus linkittyi vahvasti sekä sosiaaliseen kestävyyteen yleisesti, että Espoon varhaiskasvatussuunnitelman sosiaalisesti kestävän kehityksen keskeisiin asioihin (Espoon varhaiskasvatussuunnitelma 2013: 9). Sosiaalisesti kestävän kehityksen mukaisia käytäntöjä päiväkodin arjessa Päiväkodin arjessa harjoitellaan jatkuvasti sosiaalisia taitoja, toisten hyväksymistä ja kunnioittamista sekä yhdessä toimimista. Haastatteluihin osallistuneet kasvattajat kertoivat panostavansa ryhmäytymiseen, kaverisuhteiden muodostamiseen, kiusaamisen ehkäisyyn ja yhteishengen luomiseen lapsiryhmissään. Sitä kautta pyritään rakentamaan lapsille turvallinen ja hyväksyvä kasvuympäristö sekä vahvistamaan yhteisöllisyyttä. Käytännön menetelminä mainittiin esimerkiksi pienryhmätoiminta, vuorovaikutustaitoryhmät, leikkitaulut ja tunnekortit. Osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia korostetaan uudessa varhaiskasvatuslaissa, ja tulosten perusteella niiden merkitys oli tiedostettu päiväkodeissa. Lasten ja vanhempien osallisuutta mahdollistavia ja vahvistavia menetelmiä oli käytössä monipuolisesti. Leikkitaulu oli yksi väline myös tähän, sillä sen avulla lapsi voi itse jossain määrin vaikuttaa sekä leikin että leikkikavereiden valintaan. Toiminnan sisältöihin oli kysytty lasten mielipiteitä ja huomioitu heidän kiinnostuksen kohteitaan mahdollisuuksien mukaan. Yhdessä päiväkodissa toimi eri ryhmistä tulevien lasten muodostama ympäristöraati, jossa lapset saivat mahdollisuuden vaikuttaa ja jonka avulla rakennettiin ryhmärajat ylittävää yhteisöllisyyttä. Vanhempia pyrittiin ottamaan mukaan toimintaan kysymällä heidän mielipiteitään ja toiveitaan, järjestämällä yhteisiä tapahtumia sekä hyödyntämällä heidän osaamistaan lapsiryhmän toiminnassa. Pysyvien ihmissuhteiden merkitys Yhtenä tärkeänä asiana päiväkodin sosiaaliseen kestävyyteen liittyen kasvattajat nostivat esille pysyvien ihmissuhteiden merkityksen lasten arjessa. Niiden koettiin olevan tärkeitä sekä lasten turvallisuuden ja jatkuvuuden takaamisessa, että yhteistyössä vanhempien kanssa eli kasvatuskumppanuudessa. Päiväkodeissa pyrittiin varmistamaan mahdollisimman pysyviä ja turvallisia ihmissuhteita esimerkiksi omahoitajakäytännön avulla sekä siten, että päiväkodin eri ryhmien lapset ja aikuiset tutustuivat koko talon yhteistyön kautta toisiinsa. Henkilökunnan pysyvyyteen vaikuttamisen mahdollisuudet ovat kuitenkin rajalliset, ja työntekijöiden vaihtuvuus päiväkodissa voi olla melkoinen haaste myös sosiaalisesti kestävän kehityksen näkökulmasta. Varhaiskasvatus on merkittävässä roolissa tulevien vuosien yhteiskuntaa kehitettäessä, sillä se voi osaltaan olla luomassa kestävää kehitystä edistäviä arvoja ja asenteita. Siltä pohjalta lapsi oppii myös ymmärtämään, mikä on oikein ja mikä väärin. (Salonen 2012: 12.) Varhaislapsuudessa kehittyvät ihmisen perusarvot, asenteet, taidot, käyttäytyminen ja tavat, ja niillä on vaikutusta pitkälle eteenpäin, joten myös kestävän kehityksen opettamisen tulisi alkaa varhaisessa elämänvaiheessa. Varhaiskasvatus on ottanut kestävyyden haasteen vastaan yllättävän hitaasti siihen nähden, kuinka tärkeässä roolissa se kestävyysajattelun eteenpäin viemisessä on. (Salonen – Tast 2013: 71.) Varhaiskasvatuksen voidaankin jo itsessään katsoa olevan sosiaalisesti kestävää kehitystä. Se on varsin otollinen paikka työstää kestävän kehityksen mukaista kasvatusta, koska pienet lapset oppivat ja omaksuvat asioita luontevasti, ja kestävyysajattelussa juuri asenteilla ja ymmärryksellä on keskeinen merkitys. Sanna Nykänen, sosionomi (ylempi amk) Lähteet Cantell, Hannele (toim.) 2004. Ympäristökasvatuksen käsikirja. Porvoo: WS Bookwell Oy. Espoon Varhaiskasvatussuunnitelma 2013. http://www.espoo.fi/download/noname/%7BAFB7AE5E-7D21-4CF3-8F32-977B2885A83B%7D/42804. Linsiö, Leena – Nykänen, Sanna 2016. Kasvattajien näkemyksiä kestävästä kehityksestä päiväkodin arjessa. Opinnäytetyö. Sosionomi ylempi amk – tutkinto. Metropolia ammattikorkeakoulu. Salonen, Arto 2010. Kestävä kehitys globaalin ajan hyvinvointiyhteiskunnan haasteena. Väitöstutkimus. Tutkimuksia 318. Helsingin yliopisto. Salonen, Arto 2012. Sosiaalisen kestävyyden edistäminen on kestävän kehityksen ydinosaamista. Lastentarha 2012:1. 10–17. Salonen, Arto – Tast, Sylvia 2013. Finnish Early Childhood Educators and Sustainable Development. Journal of Sustainable Development 6 (2). 70 – 85. Varhaiskasvatuslaki 2015. Åhlberg, Mauri 1998. Kestävän kehityksen pedagogiikka ja yleisdidaktiikka. Kasvatustieteiden tiedekunnan selosteita. Joensuun yliopisto.

ASKELIA KESTÄVÄN KEHITYKSEN POLULLA – lapsuudesta alkaen

Elämä maapallolla on muutosten pyörteissä, kun väestö ja aineellinen kulutus kasvavat jatkuvasti. Maapallon resurssit eivät riitä tyydyttämään nykyistä kulutustasoamme. Meidän on kysyttävä itseltämme, miten voimme turvata nykyisille ja tuleville sukupolville mahdollisuudet hyvään elämään? Oikoreittiä ei ole, joten eläminen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti on välttämättömyys. Kestävän elämäntavan etsimisen yksi avainkysymys onkin, mitä on hyvä elämä, hyvinvointi ja mitä oikeasti tarvitsemme ollaksemme onnellisia? Kestävä kehitys - askeleet varhaiskasvatuksessa Miten kestävän kehityksen ja hyvinvoinnin toimintakulttuurin syntymistä voisi sitten edesauttaa? Vastaus on mahdollisimman varhain, jo ensiaskelista lähtien. Kasvatuksen on tavoiteltava sitä, että tulevaisuuden yhteiskunnassa on entistä enemmän ekologista ja sosiaalista hyvinvointia tavoittelevia kansalaisia. Kun kestävästä elämäntavasta tulee osa lapsen elämää, on se tulevaisuudessa osa aikuisen elämää. Tällöin on sanomattakin selvää, kuinka tärkeää kestävän elämäntavan omaksuminen olisi jo varhaislapsuudessa. Kestävä kehitys varhaiskasvatussuunnitelman lähtökohtana Varhaiskasvatuksen tavoitteena on hyvinvoiva lapsi. Hyvinvointi on myös kestävyysajattelun ydin. Hyvän elämän pohja luodaan siis jo varhaislapsuudessa. Espoon uuden karheassa varhaiskasvatussuunnitelmassa kestävä kehitys muodostaa suunnitelman ”punaisen langan”. Varhaiskasvatuksessa on lähdetty kulkemaan kestävämmän elämäntavan polulle. Varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteena on mm. varhaiskasvatuksen näkemyksen vahvistaminen kestävän kehityksen kasvatuksesta ja tuoda kasvatus kestävään kehitykseen varhaiskasvatuksen käytäntöjä ohjaavaksi periaatteeksi. Lastentarhaopettajana työskennellessäni olen pohtinut paljon kestävän kehityksen periaatteita ja sitä, miten sitä toteutetaan ja voisi toteuttaa varhaiskasvatuksessa. Kestävän kehityksen näkökulmien juurruttaminen varhaiskasvatukseen vaatii aikaa, keskeneräisyyden sietämistä ja halua oppia. On hyväksyttävä nykytilanteen tietämys ja silti rohkeasti kuljettava yhteistä tutkimusmatkaa kohti kestävämpää elämäntapaa. Kestävyysajattelu käytännössä Ensimmäinen ns. harhaluulo on, että varhaiskasvatuksen kestävä kehitys on jätteiden lajittelun tai veden säästämisen opastusta. Ympäristökasvatus ja luonnonvarojen säästäminen kuuluvat ekologiseen kestävyyteen, muodostaen yhden kestävään kehitykseen kuuluvan osa-alueen. Kestävä kehitys on käsitteenä monitahoinen, sisältäen myös sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden. Kokonaisvaltainen kestävyysajattelu edistää lapsen osallisuutta ja kasvattaa ympäristötietoiseksi ja vastuulliseksi aikuiseksi. Leikkien, liikkuen, tutkien ja taiteellisen ilmaisun ja kokemisen kautta muodostuu lapselle ymmärrys itsestään ja ympäröivästä maailmasta. Merkitysten synnyttämisen tärkeys Ihminen toimii sellaisten asioiden puolesta, jotka hän kokee merkityksellisiksi. Kestävään kehitykseen kasvattamisen oleellinen asia on arvojen ja merkitysten synnyttäminen. Jotta merkityksiä voisi syntyä, on toiminnan lähtökohtana oltava lasten osallisuus. Lasten on itse saatava suunnitella, kokeilla ja toteuttaa toimintaa, esimerkiksi toimintatuokiot, retket ja tapahtumat. Yhdessä havainnoiden ja pohtien sitä mitä on koettu, tunnettu ja nähty, alkaa muodostua ymmärrys. Kokemuksen kautta syventyvät myös omaksuminen ja oppiminen. Kestävyysajatteluun pätee vanha sanonta, ”ei kannettu vesi kaivossa pysy”. Hyvin tärkeä näkökulma on myös se, että osallisuuden kannattelu ja osallisuuteen kasvaminen ovat syrjäytymisen ennaltaehkäisyä. Osallisuus ilmenee muun muassa leikeissä sekä lasten keskinäisessä ja lapsen ja aikuisen välisissä vuorovaikutustilanteissa. Ajatus sosiaalisesta kestävyydestä Turvallisuus ja luottamus luovat perustan sille, että lapsi voi kasvaa vastuuseen. Toiset huomioonottaminen ja sosiaalisten taitojen harjoittaminen ovat yksi varhaiskasvatuksen tärkeimmistä tavoitteista. Yhdessä toimien myötätunto ja empatia kasvavat ja opitaan tekemään kompromisseja. Kasvattajien tehtävä on välittää arvomaailmaa, jossa jokainen on arvokas ja hyväksytty omana itsenään. Olemme erilaisia ja se on rikkaus! Se on perustana osallistavan yhteiskunnan rakentamisessa. Tämä ei ole vielä itsestään selvyys, varsinkaan meille aikuisille. Kiusaamisen ehkäisy lasten ja nuorten elämässä ovat yksi tämän ajan haasteellisimmista tehtävistä, mikä ilmenee varhaiskasvatuksesta lähtien. Kiusaamisen ehkäisyssä nollatoleranssin lisäksi osallisuus on (jälleen kerran) merkittävässä asemassa. Pienryhmätoiminta, lämpimät ja turvalliset ihmissuhteet kuuluvat osaksi sosiaalista kestävää kehitystä, kuten myös tasa-arvo- ja monikulttuurisuuskasvatus. Varhaiskasvatuksessa meillä kasvattajilla on vastuumme siitä, minkälaisiksi lasten asenteet ja toimintatavat voivat muodostua. Tämä vaihe lapsen elämässä on tuhannen taalan paikka vaikuttaa! Toivon pystyväni aikuisena ja kasvattajana antamaan seuraavat eväät lapselle varhaiskasvatuksen kestävän kehityksen alkupolulta: ”Olen osallinen”, itsetunnon lisääminen Kasvattaa kohtuullisuuteen, eettinen ajattelu Sosiaalisten taitojen kehittyminen, kaveruus sekä empatian kasvattaminen Ympäristön havainnointi ja kyky huomata muutoksia ”...kenenkään ei tarvitse odottaa toisia voidakseen omaksua oikean elämäntavan. Ihmiset yleensä epäröivät ensimmäisen askeleen ottamista, jos heistä tuntuu, ettei tavoitetta voi saavuttaa kokonaisuudessaan. Sellainen asenne on todellisuudessa este edistykselle.”  - Mohandas Gandhi Vilma Kavakko, sosionomi ylempi AMK-opiskelija ja lastentarhanopettaja Lähteet Arto Salonen 2013. Luentomateriaalit 2014. Espoon varhaiskasvatussuunnitelma 2013 Ympäristöministeriö. Kestävä kehitys 2014.