Avainsana: Hanna Yli-Ollila
Tuetaanko pienten lasten mielen hyvinvointia riittävästi?
Pienten lasten mielen hyvinvoinnin tukeminen tulisi nähdä yhteiskunnassamme tärkeänä ja sen pitäisi olla myös luonteva osa varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen arkea. Lasten mielen hyvinvointiin vaikuttaviin asioihin on puututtava ennaltaehkäisevästi ongelmien korjaamisen sijaan. Fun Friends -ohjelma on kansainvälisesti tutkittu menetelmä pienten lasten mielen hyvinvoinnin edistämiseen, ahdistuneisuuden ja masennuksen ennaltaehkäisemiseen. Ennaltaehkäiseminen on tärkeää THL tuo esiin käsitteen positiivinen mielenterveys eli mielen hyvinvointi, joka nähdään voimavarana ja olennaisena osana terveyttä sekä hyvinvointia. Käsitteellä pyritään siirtämään ajattelua pois sairaus- ja ongelmakeskeisyydestä kohti ajatusta, että mielenterveys on enemmän kuin mielenterveyshäiriöihin puuttuminen. (Mielenterveys 2020) Mielenterveysongelmien ennaltaehkäiseminen tulisi nähdä tärkeänä, ei pelkästään lasten tulevaisuuden vaan myös yhteiskuntaamme tulevaisuuden vuoksi. Ongelmiin puuttumisen sijaan tulisi lasten kasvuympäristöissä panostaa hyvinvoinnin ja pärjäävyyden vahvistamiseen ja tässä korostuu varhaiskasvatuksen rooli lapset kohtaavana kasvuympäristönä (Sipilä & Österbacka 2013: 29–31, 66). Kaikkien lasten mielen hyvinvoinnin tukeminen on tärkeää. Tarve korostuu perheissä, joissa elämänhallinta on heikkoa, on taloudellista niukkuutta, vanhemmilla mielenterveys- tai päihdeongelmia tai maahanmuuttajuuden mukanaan tuomia haasteita. Ennaltaehkäisevien interventioiden toteuttaminen on hyödyllistä asuinalueilla, joilla lasten ja perheiden syrjäytymisriski on suuri. Varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa lapset tavoitetaan hyvin. Helsinkiläisistä 3–6 -vuotiaista lapsista 91 prosenttia osallistuu varhaiskasvatukseen (Tilastotietoja Helsingistä, 2019, PDF). Osana varhaiskasvatuksen arkea tulee opettaa myös emotionaalista pärjäävyyttä, selviytymiskykyä ja sitä kautta mielen hyvinvointia. Tärkeää on opettaa ihan kaikille lapsille tunnetaitoja, vuorovaikutustaitoja, taitoa kohdata pettymyksiä, taitoa kääntää negatiiviset ajatukset positiivisiksi sekä taitoa rentoutua. Nämä kaikki edellä mainitut osa-alueet ovat Fun Friends -ohjelman sisältöjä, joita käsitellään, harjoitellaan ja opitaan pienryhmässä. Menetelmäksi Fun Friends -ohjelma Friends -ohjelman on kehittänyt australialainen psykologian professori Paula Barrett. Tavoitteena Friends -ohjelmassa on edistää mielen hyvinvointia sekä ennaltaehkäistä ahdistusta ja masennusta. Ohjelmasta on eri versiot eri ikäisille ja 4–8-vuotiaille suunnatun ohjelman nimi on Fun Friend. Materiaalina ohjelmassa on ryhmänohjaajan opas sekä perheen työkirja, jonka tarkoituksena on osallistaa perheitä sekä ohjata keskustelevaan kotikulttuuriin. Suomessa kouluttajaorganisaationa sekä materiaalien tuottajana toimii Aseman Lapset ry. Ohjelman taustalla on kognitiivinen käyttäytymisterapia sekä resilienssin teoria. Oppimiskäsityksinä ovat vertaisoppiminen sekä kokemuksellinen oppiminen. (Barret 2014: 11-14.) Itä- ja Koillis-Helsingin pilottihanke oli hyödyllinen ja toimiva Opinnäytetyössäni kartoitin Fun Friends -ohjelman Itä- ja Koillis-Helsingin pilottihankkeen kasvattajien (esiopettajat, alkuopettajat ja iltapäiväkerhonohjaajat) kokemuksia ohjelman käytettävyydestä sekä hyödyllisyydestä lasten mielen hyvinvoinnin tukemisen näkökulmasta. Lisäksi kartoitin esiopetusikäisten lasten vanhempien kokemuksia ohjelmaan kuuluvasta perheen työkirjasta. Tavoitteena oli työn avulla perustella ohjelman laajempaa käyttöönottamista esiopetuksessa itäisellä varhaiskasvatusalue kahdella. Kaikki kyselyyn osallistuneet kasvattajat suhtautuvat ohjelmaan positiivisesti. Esiopettajat kokevat ohjelman hyödylliseksi ja käyttökelpoiseksi välineeksi. Ohjelman sisällöt edistivät tavoiteltavia asioita eli tukevat lapsia tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehittymisessä, kannustavat myönteisiin ajatusmalleihin, vahvistavat lapsen minäkuvaa ja itsetuntoa sekä tarjoavat lapsille selviytymiskeinoja vastoinkäymisten ja pettymysten kohtaamiseen. Fun Friends -ohjelman käytettävyyttä lisää se, että ohjelma on selkeä kokonaisuus, siinä on hyvät materiaalit, ohjelma on helppokäyttöinen ja siihen on sisällytetty käsiteltäväksi innostavat ja tärkeät aihealueet. Ohjelma soveltuu kaikille lapsiryhmän lapsille. Ohjelman tuokioita on helppo toteuttaa lapsiryhmässä, koska osallistujia ei tarvitse rajata esimerkiksi lapsen tuen tarpeen, oireilun tai kielitaidon perusteella. Toki on tärkeää kiinnittää huomiota näihin seikkoihin pohdittaessa pienryhmän kokoa ja siihen osallistuvien aikuisten määrää. Ohjelman avulla luodaan myös maahanmuuttajataustaisille lapsille mahdollisuus oppia mielen hyvinvointiin liittyviä taitoja sekä tarjotaan heidän perheilleen väline lasten mielen hyvinvointiin liittyvien asioiden käsittelyyn. Pienryhmissä tehtävät Fun Friends -harjoitukset ovat hyvin toiminnallisia ja usein kuvilla tuettuja, joten kielitaidoton taikka heikon suomenkielentaidon omaava lapsikin kykenee niihin osallistumaan. Vanhemmat haluavat tukea lapsen mielen hyvinvointia Vanhemmat näkevät lapsen mielen hyvinvoinnin tukemisen tärkeänä ja ovat aktiivisia käyttämään perheen työkirjaa. Vanhemmat suhtautuvat positiivisesti työkirjaan. Sen tehtävien ohjeistukset koettiin selkeinä, tehtävät mielekkäinä ja aiheet tärkeinä. Tehtävien tekeminen yhdessä lapsen kanssa oli helppo toteuttaa ja ajankäyttöä ei koettu liian vaativaksi. Työkirjan tehtäviä lapsen kanssa kotona tekee äiti taikka vanhemmat yhdessä. Tuloksista ilmeni, että perheiden tasavertaisen osallistumisen mahdollistamiseksi tulisi perheen työkirjasta kuitenkin olla saatavilla eri kieliversioita. Toteutettaessa ohjelmaa on tärkeää pohtia millä eri keinoin informaatiota jaetaan vanhemmille heidän ymmärryksensä lisäämiseksi sekä pohtia eri keinoja, miten vanhempia sitoutetaan ja tuetaan ohjelman edetessä. Kasvattajilla oikeus ja vastuu valita menetelmiä Suomessa on otettu käyttöön muissa maissa kehitettyjä menetelmiä lasten ja nuorten mielenterveyden edistämiseen ja ongelmien ehkäisyyn sekä kehitetty omia menetelmiä. (Santalahti & Marttunen 2014: 192). Kasvattajilla on itsellään oikeus ja vastuu valita tai olla valitsematta käyttöönsä eri menetelmiä. Suomessa ei ole tahoa, joka vastaisi menetelmien koulutuksesta, ylläpidosta, laadunvarmistuksesta ja jatkokehittämisestä vaan menetelmiä valitessaan varhaiskasvatuksen työntekijät ovat pitkälti sen varassa, miten hyvin menetelmän kehittäjät tuovat menetelmäänsä esille ja työntekijöiden tietoisuuteen. (Anttila & Huurre & Malin & Santalahti 2016: 18, 34.) Kasvattajien oma suhtautuminen lasten mielen hyvinvoinnin tukemiseen on siis tärkeässä asemassa ja kasvattajille tulee tarjota hyviksi todennettuja menetelmiä työhönsä, interventioiden toteuttamiseen. Alueellisten erojen merkitys lasten mielen hyvinvoinnille Eri väestöalueilla on eroja mm. huono-osaisuuden näkökulmasta, joka tuo haasteita lasten mielen hyvinvoinnin tukemiseen sekä mielenterveyshäiriöiden ennaltaehkäisemiseen. Helsingissä huono-osaisuuden alueellinen eriytyminen on yhtä voimakasta kuin koko maassa ylipäänsä. Paikallisen huono-osaisuuden keskittyminen on lasten ja nuorten kannalta erityisen huolestuttavaa, sillä paikallisuus korostuu lasten ja nuorten elämässä enemmän kuin aikuisilla. (Bernelius & Vaattovaara 2013: 200–202, 207–208.) Perheen taloudelliset ongelmat sekä lasten myöhemmin ilmenevät hyvinvoinnin ja mielenterveyden ongelmat ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Toimeentulovaikeuksien ohella lasten ongelmien taustalla on usein vanhempien mielenterveysongelmia, perhesuhteiden muutokset, vanhempien vähäinen koulutus sekä matala sosioekonominen asema. (Paananen & Gissler 2014: 209–213.) On erittäin tärkeää, että huono-osaisuutta ilmentävillä asuinalueilla on resursseja ja osaamista toteuttaa ennaltaehkäiseviä interventioita. Näillä alueilla lasten mielen hyvinvoinnin tukemiseen tulee panostaa. Ennaltaehkäisevien interventioiden, kuten Fun Friends -ohjelman toteuttaminen on hyödyllistä, lapsen kasvua ja kehitystä sekä perheitä tukevaa. Fun Friends -ohjelma osaksi esiopetusta Esiopettajien kokemukset Fun Friends -ohjelmasta ovat erittäin myönteisiä. On ensiarvoisen tärkeää uusia menetelmiä käyttöönotettaessa, että ne ovat arjessa toimivia ja helppokäyttöisiä. Vanhempien osallistaminen on tärkeää ja tämä onkin yksi Fun Friends -ohjelman vahvuus. Lasten mielen hyvinvointia tuetaan yhteistyössä perheen kanssa. Kun ohjelma olisi laajemmin käytössä, vaikkapa koko varhaiskasvatusalueen esiopetuksessa, luotaisiin myös yhteneväisiä toimintakäytänteitä esiopetukseen. Fun Friends -ohjelman toteuttamisen puitteissa myös ammatillinen yhteistyö alueen esiopettajien välillä mahdollistuu. Ohjelman toteuttaminen voisi jatkua myös alueen perusopetuksessa ja näin lasten mielen hyvinvoinnin tukemiseen syntyisi jatkumo varhaiskasvatuksesta alkuopetukseen. Pienten lasten mielen hyvinvointiin panostaminen, mielenterveyden häiriöiden kehittymisen ennaltaehkäiseminen sekä lasten hyvinvoinnin ja pärjäävyyden kasvattaminen tulisi nostaa vahvemmin esiin yhteiskunnassamme. Se tulisi nähdä kannattavana ja tärkeänä asiana sekä huomioida entistä paremmin myös osana varhaiskasvatusta ja esiopetusta. Artikkeli pohjautuu sosiaalialan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyöhön: Yli-Ollila Hanna 2020. Lasten mielen hyvinvoinnin tukeminen: Fun Friends -ohjelman käyttö Esiopetuksessa. Kirjoittaja Hanna Yli-Ollila, sosionomi (ylempi AMK) Lähteet Anttila, Niina & Huurre, Taina & Malin, Maili & Santalahti, Päivi 2016. Mielenterveyden edistäminen varhaiskasvatuksesta toisen asteen koulutukseen. Katsaus menetelmiin ja kirjallisuuteen Suomessa. Työpaperi 3/2016. THL. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-613-1. Luettu 2.9.2020. Aseman lapset ry. Friends. Ohjelma, lasten, nuorten ja vanhempien mielen hyvinvoinnin tueksi. www.asemanlapset.fi/fi/toimintamuotomme/friends . Luettu 12.9.2019. Barret, Paula 2014. FUN FRIENDS – Ryhmänohjaajan opas 4–8-vuotiaiden kanssa työskentelyyn. Helsinki: Aseman Lapset ry. Bernelius, Venla & Vaattovaara, Mari 2013. Stadin skidien eriytyvät naapurustot. Teoksessa: Reivinen, Jukka & Vähäkylä, Leena (toim.): Ketä kiinnostaa? Lasten ja nuorten hyvinvointi ja syrjäytyminen 198–209. Tallinna: Gaudeamus Oy. Mielenterveys 2020. Positiivinen mielenterveys. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. https://thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyden-edistaminen/positiivinen-mielenterveys Luettu 7.10.2020. Paananen, Reija & Gissler, Mika 2014. Hyvinvointi ulottuu yli sukupolvien. Teoksessa Lammi-Taskula, Johanna & Karvonen, Sakari (toim.): Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Tampere: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 208–214. www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116712/THL_2014_21Teema.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Luettu 24.9.2019. Santalahti, Päivi & Marttunen, Mauri 2014. Lasten ja heidän vanhempiensa mielenterveys. Teoksessa Lammi-Taskula, Johanna & Karvonen, Sakari (toim.): Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Tampere: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 184–193. www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116712/THL_2014_21Teema.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Luettu 24.9.2019. Sipilä, Jorma & Österbacka, Eva 2013. Enemmän ongelmien ehkäisyä, vähemmän korjailua? Perheitä ja lapsia tukevien palvelujen tuloksellisuus ja kustannusvaikuttavuus. Valtiovarainministeriön julkaisuja 11/2013. Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy. https://jyu.finna.fi/Record/jykdok.1435917. Luettu 5.8.2020. Tilastotietoja Helsingistä 2019. Helsingin kaupunginkanslia, kaupunkitutkimus ja -tilastot. https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/19_06_14_HKI-taskutilasto2019_suomi_w.pdf . Luettu 25.9.2019.
Motivoiko lähikoulun piha liikkumaan?
Ihmiset liikkuva terveytensä kannalta liian vähän. Edes kaikki ohjatussa liikuntaharrastuksessa liikkuvat lapset eivät liiku riittävästi. Lapset haluavat liikkua kavereiden kanssa, mielellään palloillen, mutta he eivät koe koulujen pihoja hyviksi liikkumispaikoiksi. Helsinki on kirjannut yhdeksi toimenpiteeksi liikkumisohjelmaansa koulujen pihojen kehittämisen. Iso, parilla keinulla varustettu, asfaltoitu piha? Erilaisista pinnoista rakennettu, kenties luonnon elementtejä sisältävä, liikuntaan motivoivia välineitä ja pelikentän omaava paikka? Koulujen pihat ovat hyvin erinäköisiä eivätkä kaikki suinkaan kannusta liikkumaan. Lasten liikkuminen on vähäistä ja liikkumissuositukset useiden lasten kohdalla eivät täyty. Olisikin tärkeää, että lasten kotiympäristössä olisi liikkumiseen sopivia ja kannustavia paikkoja. Helsingin liikkumisohjelmassa todetaan, että ”vähäinen fyysinen aktiivisuus on merkittävä terveyttä, hyvinvointia ja fyysistä toimintakykyä vaarantava asia”. Terveytensä kannalta riittävästi liikkuu vain noin 10-40 prosenttia eri-ikäisistä. (Helsingin liikkumisohjelma n.d. https://helsinkiliikkuu.fi/liikkumisohjelma/.) Itse varhaiskasvatuksessa pitkään työskennelleenä olen huomannut, kuinka lasten fyysinen kunto ja jaksaminen on heikentynyt. Yhä useampi lapsi valittaa jo pienellä kävelymatkalla, ettei jaksa. Monikaan esikoululainen ei ole käynyt koskaan luistelemassa saatikka hiihtämässä. Jumpassa ihmetellään, kun tulee kuuma ja hiki. Lasten liikkumattomuudella ja liikkumista vieroksuvan elämäntavan omaksumisella on kauaskantoiset vaikutukset. Helsingin liikkumisohjelmassa todetaan, että arvioiden mukaan jo nykyisellään vähäinen liikkuminen aiheuttaa miljardiluokan yhteiskunnalliset kustannukset terveydenhuoltomenoina, sairauspoissaoloina ja työn tuottavuuden alenemana. (Helsingin liikkumisohjelma n.d.) Koulujen pihat liikkumiseen kannustaviksi Valtuutettu Johanna Nuortevan aloite koulujen pihojen kehittämisestä on hyväksytty Helsingin kaupunginvaltuustossa helmikuussa 2019 (Helsingin kaupunginvaltuuston päätösasiakirja https://dev.hel.fi/paatokset/asia/hel-2018-009103/). Hyvä ja yhteiskunnallisestikin merkityksellinen päätös ennaltaehkäisevyyden näkökulmasta katsottuna. THL on kysynyt vuonna 2018 kouluilta TEA-viisarilla (valtakunnallinen terveyden edistämisen aktiivisuuden mittari) onko koulun piha liikkumiseen innostava lähiliikuntapaikka, jota hyödynnetään myös koulupäivän ulkopuolella. Helsingissä 69 % kouluista vastasi kyllä, valtakunnallisesti 77 %. (Kaupungin valtuuston päätösasiakirja 13.2.2019.) Koulujen pihat ovat siellä missä lapsetkin, mutta usein iltaisin tyhjillään. Toisaalta niiden aktiivinen käyttö koulupäivän aikanakin on vähäistä, jos ne eivät ole liikkumiseen kannustavia. Lapsibarometrissä (2018) lapsilta kysyttiin, miten lapset haluaisivat liikkua ja neljännes nimesi palloilun. Kysyttäessä hyviä liikuntapaikkoja lapset mainitsivat parhaimmiksi pihan/lähialueen luonnon, hallin/sisätilan, leikkipuiston ja urheilukentän -koulun/päiväkodin pihat jäivät kärjestä. (Lapsibarometri 2018: 38 –42.) Mahtaako tämä johtua siitä, että koulujen pihat eivät ole lapsia innostavia, erilaiseen liikuntaan taikka lasten suosimaan palloiluun soveltuvia? Suositus on, että koulujen pihat tukevat ja mahdollistavat lasten ja nuorten omatoimista liikkumista (Lasten ja nuorten liikunta Suomessa tuloskortti 2016: 20). Lapset haluavat leikkiä ja pelata kavereiden kanssa Liikkumiseen kannustavat koulujen pihat voivat toimia iltaisin lapsien leikkipaikkoina sekä alueen lapsiperheitä kokoavina tapaamispaikkoina. Ajattelusta ”koulun piha on koulun piha” tulisi päästä eroon ja kyetä näkemään koulun piha iltaisin lähiyhteisön avoimena leikkipaikkana. Liikkumisella on myös tärkeä sosiaalinen merkitys. Tunne kuulua ryhmään tai kaverin kanssa yhdessä tekeminen on lapselle palkitsevaa. Lasten mielestä kavereiden kanssa on kivaa leikkiminen ja pelaaminen (Lapsibarometri 2018: 50). Lapset tunnistavat kavereiden merkityksellisyyden liikkumiselle, sillä 9–15 -vuotiasta 44 % kertoo liikkuvansa kaverin kanssa ja 33 % kokee kaverin kannustavan liikkumiseen (Lasten ja nuorten liikunta Suomessa tuloskortti 2016: 22). Asuinympäristössä tulisi siis olla luontevia liikkumiseen kokoavia paikkoja, jossa lapset voivat myös luoda uusia kaverisuhteita. Samalla tarjotaan mahdollisuus liikkumiseen myös niille, jotka eivät ole mukana missään ohjatussa toiminnassa. Leikkimiseen, liikkumiseen ja pelaamiseen soveltuva koulun piha tarjoaa lapsille ja nuorille paikan löytää kavereita, kenties niin monta, että saadaan joukkueet aikaan ja jalkapallopeli käyntiin! Kaupungin kärkihankkeena liikkumisohjelma Helsingin kaupunki on nostanut liikkumisen edistämisen yhdeksi kaupunkistrategiansa kärkihankkeista. Tavoitteena on, että kaupunkilaiset liikkuvat enemmän ja istuvat vähemmän sekä saada liikkumisesta helppo, sujuva ja houkutteleva arjen valinta. Koulujen pihojen kehittäminen on kirjattu yhdeksi liikkumisohjelman toimenpiteistä. Liikkumattomuus on elintapakysymys, ei liikunta-asia. Liikkumattomuuden vastainen taistelu edellyttää laaja-alaista, sektorirajat ylittävää otetta, matalan kynnyksen toimenpiteitä, uudenlaisia toimintamalleja. Liikkuminen tulee integroida läpäiseväksi ja pysyväksi osaksi kaupunkilaisten arkea. (https://helsinkiliikkuu.fi/liikkumisohjelma/.) Valtuutettu Nuortevan hyvinkin käytännönläheinen, helposti toteutettava ja kuitenkin varmasti paljon lasten ja nuorten liikkumista lisäävä asia on otettu hienosti vastaan ja kirjattu siis kaupungin liikkumissuunnitelmaan. Se, että kaikissa Helsingin kouluissa olisi tulevaisuudessa lapsia liikkumiseen kannustava ja motivoiva piha, olisi monin tavoin liikuttava asia. Kirjoittaja: Hanna Yli-Ollila, varhaiskasvatuksen erityisopettaja, sosiaalialan (ylempi AMK) opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet: Helsingin Kaupunginvaltuuston päätösasiakirja 3/13.2.2019. Valtuutettu Johanna Nuortevan aloite koulujen pihojen kehittämisestä. https://dev.hel.fi/paatokset/asia/hel-2018-009103/kvsto-2019-3/ Luettu 22.11.2019 Tuloskortti 2016. Lasten ja nuorten liikunta Suomessa. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 318. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus. https://www.likes.fi/tutkimus/tuloskortti/ Luettu 22.11.2019 Tuukkanen Terhi (toim.) Lapsibarometri 2018. Lasten kokemustiedon keräämisen metodologisia kysymyksiä. https://www.researchgate.net/publication/329164533_Lapsibarometri_2018_Lasten_kokemustiedon_keraamisen_metodologisia_kysymyksia Luettu 20.11.2019