Avainsana: Eija Raatikainen
Qualified Empathy: “from understanding to action”
Empathy can improve the quality of working life, because it is a powerful component in multiprofessional teamwork. This is one reason why the benefits of empathy need to be recognized more carefully during social studies. Empathy is too often taken for granted during studies (Grant, Kinman, & Alexander 2014). This is just one reason why the benefits of empathy need to be recognized and explored more carefully there is some evidence that empathy can improve the quality of working life (State of Workplace Empathy). Studies have shown (Bohns & Flynn 2021), that highly empathic individuals are more attuned to others' needs. In other words, “more empathic help-seekers may hold higher expectations that they would receive help if they were to ask for it relative to less empathic help-seekers”. This is an important point to remember, when we consider social workers as helping professionals. There is also research which shows that empathy does not work as a good basis for moral decisions (Bloom 2016) which means we do not need to be single-minded when considering empathy. However, empathy is a powerful component in multiprofessional teamwork, because by understanding other professionals' frameworks (which are different from your own) and empathizing with them, the whole team is able to be more collaborative in practice (Adamson, Loomis, and Cadell & Verweel 2018). Although the basics of empathy are learned during childhood[1] and youth[2]opportunities still arise for further development of these skills during adolescence (prosocial behaviors), as well as during working life in the professional context. Qualified Empathy requires practical steps Qualified Empathy is more than just empathy. According our study[3] (Raatikainen, Rauhala & Mäenpää 2021), students pointed out that they felt that the QE theoretical framework was beneficial and the concept of “accurate or qualified” empathy, was ‘easier’ to internalize as a tool for action. It helped them to create some distance from the “personal part of the empathy”. We designed the ‘Qualified Empathy’ approach to support students in gaining the skills needed for the professional context. The QE approach is a professional approach, which works to prevent professionals’ risk for burnout, to support awareness of the risk of developing inappropriately intense empathy in client relationships and to explore the meaning of empathy from a wider perspective. According to our definition of QE (Raatikainen, Rauhala & Mäenpää, 2017; Raatikainen, Rauhala & Mäenpää, 2021[4]), this broader viewpoint can be described as: “Qualified Empathy requires compassion for empathic action and it includes the ability for professional self-reflection, emotional skills and a healthy set of boundaries. Qualified Empathy encompasses the ability to tell the difference between sympathy and empathy, as it includes the capacity to use compassion to act in an empathic way in professional contexts (Raatikainen, Rauhala & Mäenpää, 2017). Additionally, the QE professional is someone who has empathic skills and compassion towards themselves, colleagues, clients and the environment. Qualified Empathy is more of a mindset or work orientation that is rooted in ethical thinking. An empathic social worker is able to be a mirror to others and adjusts his or her interactions without immersing into the other’s emotional world or context (Raatikainen, Rauhala & Mäenpää 2021). The results of the study[5] demonstrate the progress areas of the students’ developing Qualified Empathy skills. The development stages in the three progress areas are: From emotional reaction to emotional response From understanding to empathic acting From a client perspective to a more systematic approach. Reflective professionals Adopting a more reflective approach QE becomes more professional in nature. As part of QE, the emotional reaction includes the emotional response, from understanding to empathic acting (even just a smile), and from ‘client perspective’ to a more systematic approach, which sees and meets the world around us. Qualified empathy is a wider, more systematic approach towards our world and the opportunities for empathy which exist in it. As educators, we need to be more active in supporting future professionals in gaining the skills needed for their work in supporting clients living with demanding life situations, life conditions as well as wider more complex issues existing in our world today. Empathy needs action as well as boundaries. Understanding alone is not enough, and our emotional responses need to contribute to the sense that we, and our experiences, are each valuable to one another. Future Trends Currently, there is an ongoing discussion surrounding the place of AI in the social services sector. A recent article by Rosso (2021) in Psychology Today, ‘Can AI Machine Learning Enable Robot Empathy?’ discusses new research from the US. This is cutting edge research which is still out of reach in practice. Until we are able to determine if this type of AI is feasible in, we will continue to need empathic humans working as social and healthcare professionals who are equipped with Qualified Empathy skills. As we ride the waves of the developing technology while navigating the Fourth Industrial Revolution, the World Economic Forum (WEF, 2018) point out that the will need soft skills as much as it will need technological expertise for the journey. In line with this Vossen and Valkenburg’s (2016) study found that social media use related to an increase in adolescents’ cognitive and affective empathy over time. Specifically, adolescents’ social media use improved informants’' ability to understand (cognitive empathy) and share the feelings with peers (affective empathy). Empathy needs to be practiced by professionals as well as individuals in order to achieve a more harmonious and coherent future for us all. [1] Empathy skills are generally learned in early childhood. One such programme focusing on this age group in a school setting is KiVa Koulu, which has reported positive effects on students’ affective empathy during the school years. According to Garandeau, Laninga-Wijnen & Salmivalli (2021), there is evidence that the effects of the KiVa programme did not depend on students’ popularity, bullying or gender or on the school type or classroom bullying norms. [2] “For boys, levels of prosocial behavior were stable until age 14, followed by an increase until age 17, and a slight decrease thereafter. For girls, prosocial behavior increased until age 16 years and then slightly decreased” (Van der Graaff, J., Carlo, G., Crocetti, E. et al. Prosocial Behavior in Adolescence: Gender Differences in Development and Links with Empathy. J Youth Adolescence 47, 1086–1099 (2018). https://doi.org/10.1007/s10964-017-0786-1). [3] The study was a case study, designed to explore the students’ experiences of their one semester-long educational intervention (EI) (n=20). The research question was “How did the students construct ‘Qualified Empathy (QE)’ as a dimension of their own professional expertise?” In our case, we followed a first year student group’s (n=20) development process in terms of empathy skills during the spring of 2018. The students were 18–30 years old. We collected data by using open questionnaires, learning diaries and written documentation related to the final internship (see table 1.). The intervention had four phases. In pre-assignment (1), students filled out open questionnaires prior to the Individual and Community Counselling (ICC) course [4] Raatikainen, E., Rauhala, L.A. and Mäenpää, S. (2021), "An educational intervention focused on teaching Qualified Empathy to social work students in Finland", Journal of Applied Research in Higher Education, Vol. ahead-of-print No. ahead-of-print. https://doi.org/10.1108/JARHE-11-2020-0404 [5] Raatikainen, E., Rauhala, L.A. and Mäenpää, S. (2021), "An educational intervention focused on teaching Qualified Empathy to social work students in Finland", Journal of Applied Research in Higher Education, Vol. ahead-of-print No. ahead-of-print. https://doi.org/10.1108/JARHE-11-2020-0404 Writers Eija Raatikainen, Principal lecturer, a project manager (PhD of Education & a licensed social worker) Leigh Anne Rauhala, Senior lecturer & (Master of Social Work) Seija Mäenpää, Senior lecturer (Master of Art) References Adamson K, Loomis C, Cadell S, Verweel LC. (2018), Interprofessional empathy: A four-stage model for a new understanding of teamwork. J Interprof Care. 2018 Nov;32(6):752-761. doi: 10.1080/13561820.2018.1511523. Epub 2018 Aug 30. PMID: 30160548. Bohns K.V. & Flynn F.J. (2021), Empathy and expectations of others' willingness to help, Personality and Individual Differences, Volume 168, https://doi.org/10.1016/j.paid.2020.110368. Bloom, P. (2016), Against Empathy: The Case for Rational Compassion. Ecco. p. 240. ISBN 9780062339348. Garandeau C.F., Laninga-Wijnen, L. & Salmivalli, C. (2021), Effects of the KiVa Anti-Bullying Program on Affective and Cognitive Empathy in Children and Adolescents, Journal of Clinical Child & Adolescent Psychology, DOI: 10.1080/15374416.2020.1846541 Grant L., Kinman G., & Alexander K. (2014), What's All this Talk About Emotion? Developing Emotional Intelligence in Social Work Students. Social Work Education 33(7). Raatikainen E., Rauhala, LA. & Mäenpää, S. (2021), An educational intervention focused on teaching Qualified Empathy to social work students in Finland. Journal of Applied Research in Higher Education. (in press). Raatikainen, E., Rauhala, L.A. & Mäenpää, S. (2020), Empathy -Is it too often taken for granted? https://blogit.metropolia.fi/uudistuva-sosiaalialan-osaaminen/2020/02/26/empathy-is-it-too-often-taken-for-granted/ Raatikainen, E. (2019), Ammatillista Empatiaa (QE) oppimassa. https://blogit.metropolia.fi/uudistuva-sosiaalialan-osaaminen/2019/04/24/ammatillista-empatiaa-qe-oppimassa/ Rauhala , L.A., Mäenpää, S. & Raatikainen, E. (2018), Qualified Empathy - the new superpower! Can using aesthetic methods help you flourish? Hiiltä ja timanttia : opettajat pedagogiikan rajapinnoilla, Metropolia ammattikorkeakoulu, 2018 Raatikainen, E. (2018), Empatian monet kasvot. Kirja-arvio. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, vuosikirja 2018. Suomen sosiaalipedagoginen seura. 117—120. Rauhala, L.A., Mäenpää, S. & Raatikainen, E. (2018), Qualified Empathy - the new superpower! Can using aesthetic methods help you flourish? Hiiltä ja timanttia : opettajat pedagogiikan rajapinnoilla, Metropolia ammattikorkeakoulu, 2018. https://blogit.metropolia.fi/hiilta-ja-timanttia/2018/08/21/qualified-empathy-the-new-superpower-can-using-aesthetic-methods-help-you-flourish/ Raatikainen, E., Rauhala, L. A., & Mäenpää, S. (2017), Qualified Empathy. A key element for an empowerment professional. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, 18, 113–21. Rosso, C. (2021), AI Machine Learning Enable Robot Empathy? https://www.psychologytoday.com/us/blog/the-future-brain/202101/can-ai-machine-learning-enable-robot-empathy Van der Graaff, J., Carlo, G., Crocetti, E. et al. (2018), Prosocial Behavior in Adolescence: Gender Differences in Development and Links with Empathy. J Youth Adolescence 47, 1086–1099 .https://doi.org/10.1007/s10964-017-0786-1). Vossen HGM, Valkenburg PM. Do social media foster or curtail adolescents’ empathy? A longitudinal study. Computers in Human Behavior. 2016;63:118–124. doi: 10.1016/j.chb.2016.05.040. WEF (2018), The Future of Jobs Report 2018. Geneva: World Economic Forum. Workplace state of Empathy - Executive Summary (2018), https://info.businessolver.com/hubfs/empathy-2018/businessolver-empathy-executive-summary.pdf?hsCtaTracking=7e237aa9-1d60-4cfb-b9a9-2b881143391a%7C0c012412-b9e0-488a-8f56-4c153450c4fa
Asiakkaan ainutlaatuinen arki
Kotihoidon asiakkaan arki asemoituu useimmiten pitkälti kotiin tai kodin läheisyyteen. Mitä koti fyysisenä tilana ja henkisenä paikkana hänelle edustaa? Millaisia merkityksiä siihen liittyy? Liittyykö siihen turvan ja levon tunne, vai haasteita ja yksinäisyyttä – vai kaikkea tätä? Nämä tunteet ja tunnelmat varmasti vaihtelevat kotihoidon asiakkailla päivästä toiseen – kuten meillä kaikilla. Kotiin[1] liittyy läheisesti arki, mutta myös juhla. Kotiin liittyy muistoja: iloja, mutta myös suruja[2]. Koti on ihmiselle osaltaan myös identiteetin jäsentämisen ja rakentamisen näyttämö. Kotihoidon[3] työntekijät menevät ihmisen kotiin, yksityiselle alueelle. Kodissa kohdataan arjessa – asiakkaan arjessa. Kodissa autetaan, tuetaan, edistetään, kannustetaan – toimitaan voimavarasuuntautuneesti. Jokainen kotihoidon työntekijä vie mukanaan kohtaamistilanteeseen omat käsityksensä, arvonsa, asenteensa ja ennakko-oletukset myös arjesta – siitä millainen on hyvä arki ja hyvä elämä. Laatusuositusten[4] mukaan: ”Hyvä elämänlaatu ei ole pelkästään hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä tahi eriasteista hoidon ja huolenpidon tarpeen arviointia ja siihen vastaamista. Kyse on laajasti hyvän elämän edistämisestä eli hyvän elämänlaadun, itsemääräämisoikeuden ja toimivan arjen turvaamisesta”. Arjen tavanomaisena haasteena voi olla myös yksinasuminen, jolloin asiakkaalla ei ole arjessa ketään läheistä ihmistä tai vain vähän muita ihmisiä. Yksin asuminen[5] muuttaa avun tarvetta, mutta myös avun saamisen mahdollisuuksia, kun esimerkiksi puoliso ei ole apuna ja tukena. Tutkimukset osoittavat, että nimenomaan sosiaalinen hyvinvointi, ihmissuhteet ja kuulumisen tunne edistävät terveyttä ja pitkää ikää[6]. Laatusuositusten mukaan hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi (2017) täytyisi iäkkäillä ihmisillä olla mahdollisuus elää omanlaistaan hyvää elämää omassa yhteisössään. Sosionomien koulutuksessa lähtökohtana on sosiaalipedagoginen lähestymistapa. Sen mukaan ihmisen subjektius ja elämänhallinta ovat työn keskeisiä tavoitteita. Tällöin pyritään ihmisen itseapuun ja siihen, että asiakasta autetaan saavuttamaan mahdollisimman onnistunut arki. Toisin sanoen, tällöin asiakasta autetaan hänen tavoitteissaan kohti hyvää arkea. (Hämäläinen 1996; Nivala & Ryynänen 2019). Yhtenä sosiaalialan työn päämääränä voidaankin pitää kansalaisten hyvinvoinnin (well being) lisäämistä[7]. Tarkasteltaessa arkea monialaisesti, sitä jäsennetään usein monitieteisestä näkökulmasta käsin. Tällöin, painotetaan alasta ja tiedeperustasta riippuen esimerkiksi ihmisen toimintakykyä, fyysistä ja psyykkistä terveyttä, osallisuuden kokemista, taloudellista turvaa tai hyvää arkea. Hyvissä handuissa himassa -hankkeessa[8] kehitetään kotihoitoon vaadittavaa monialaista osaamista. Hankkeen tuloksena sote-alan opiskelijoiden kyky toimia moniammatillisissa ja -alaisissa verkostoissa kehittyy. Tämä edellyttää sitä, että opiskelijat tutustuvat muihin oman alansa lähialoihin ja ammattilaisiin – millaista asioita asiakkaan hyvinvointi, terveys ja toimintakyky muodostuvat myös työparin näkökulmasta tarkasteltuna. Samalla he perehtyvät siihen, millaisia asioita muiden alan ammattilaiset pitävä tärkeänä asiakkaan arjessa. Opiskelijoiden ja moniammatillisessa työryhmässä toimivien ammattilaisten osaaminen, keskinäinen arvostus ja ymmärrys erilaisen osaamisen hyödyntämismahdollisuuksista kotona asuvien tukemisessa, vahvistuvat hankkeen myötä. Hankkeen monialaiseen harjoitteluun osallistuneet opiskelijat pohtivat asiakkaan arkea. Heille tärkeiksi asioiksi nousi esille seuraavia kysymyksiä liittyen asiakkaan arkeen: Mikä on asiakkaan tapa elää ja olla, miten voimme siihen saada kurkistuksen? Mikä mahdollistaa ja estää arjessa toimimista? Arjen, toimintakyvyn ja eletyn elämän tarkempi tarkastelu. Tarinan takana olevat merkitykset. Mistä asiakkaan arjessa ja kokemuksissa on kyse? Asiakkaaseen ja hänen arkeensa tutustuminen Elämänhistoriaan tutustuminen Mitä on asiakkaantahtinen prosessi? Millaisia voimavaroja asiakkailla on? Arjen ymmärtämisen lisäksi tarvitaan asiakasosaamista Kotiin vietävien palveluiden yhteydessä tarvitaan vahvaa sensitiivisyyttä, empatiaa, läsnäolon taitoa ja voimavaralähtöistä työotetta. Asiakkaan arjen ymmärtämisen lisäksi tavittaan asiakasosaamista. Taitoa lähestyä asiakasta hänen toiveistaan ja tarpeistaan käsin, ei ammattilaisen lähtökohdista. Asiakkaan tarpeista lähtevä osaamiseen voi ajatella kuuluvan kyky asennoitua asiakkaan elämäntilanteeseen avoimesti ja eettisesti. Esimerkiksi sosiaalialan koulutuksessa opiskelijoiden empatiataitojen [9] kehittymistä saatetaan kuitenkin joskus pitää itsestään selvänä asiana[10]. Yksilöllinen asiakaskohtaisen arjen tarve tunnistetaan työn lähtökohdaksi (merkityksellisyys, arvot, tarpeet, toiveet, odotukset). Asiakastyössä positiivinen ihmiskuva on sen perusedellytys. Asiakkaan arjen ymmärtämiseksi voidaan ajatella tarvittavan muun muassa seuraavia taitoja, kuten: palveluohjaus- ja palvelutarpeen arviointia vuorovaikutus-, kohtaamis- ja viestintäosaaminen kyky antaa ja vastaanottaa kehittävää ja rakentavaa palautetta omaisten ja läheisten tarpeiden huomioinen haavoittuvuuden osaamista.[11] Hyvissä Handuissa Himassa -hankkeessa kehitetään kotihoidon työntekijän osaamiskarttaa, johon myös edellä mainitut osaamiset liittyvät. Empatia on puolestaan kyky edistää ihmisten välistä kohtaamista ja vuoropuhelua, joten näin ajatellen se on tärkeää myös itse kehittämistyössä. Ammatillinen empatia ei ole vain asiakasta varten, vaan se on myös työkavereita ja koko työyhteisöä kohtaan osoitettua myötäelämisen kykyä ja kykyä jakaa tunteita[12]. Kaiken kaikkiaan tulevaisuuden sote alan osaamisen täyttää toimintaympäristön muutostarpeisiin vastaavaa osaamista tuottaen asiakaslähtöistä ja vaikuttavaa hoitoa ja palvelua[13] – jokaisen asiakkaan omannäköistä arkea tukien. Teksti on julkaistu myös Geroblogissa: Asiakkaan ainutlaatuinen arki Kirjoittaja: Eija Raatikainen, sosiaalialan yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Aerschot, L. V. 2018. Ikääntyneet ihmiset, koti ja hoivan tarpeet: sosiaalisia kysymyksiä, teknologisia vastauksia. Teoksessa, Ranta, J., Räsänen, J.-M. & Gunther, K. (toim.) Tutkiva sosiaalityö. Sosiaalityön kodit ja kodit sosiaalityössä. Sosiaalityön tutkimuksen seura 2018, 7–18. Ahosola, P. & Lumme-Sandt, K. 2019. Vanhustyön kehittämishankkeet vanhuspalvelujärjestelmän vastuita rakentamassa. Janus 27 (3), 229–243. Granfelt, R. 2018. Sosiaalityö kodin rakentamistyönä yhteiskunnan marginaaleissa. Teoksessa, Ranta, J., Räsänen, J.-M. & Gunther, K. (toim.) Tutkiva sosiaalityö. Sosiaalityön kodit ja kodit sosiaalityössä. Sosiaalityön tutkimuksen seura 2018, 61–72. Grant L., Kinman G. & Alexander K. 2014. What's All this Talk About Emotion? Developing Emotional Intelligence in Social Work Students, Social Work Education 33: 7, 874–889, DOI: 10.1080/02615479.2014.891012 Kangasniemi M., Hipp K., Häggman-Laitila A., Kallio H., Karki S., Kinnunen P., Pietilä A.-M., Saarnio R., Viinamäki L., Voutilainen A., Waldén, A. 2018. Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 39/2018. Kotihoito ja sosiaalihuollon laitos- ja asumispalvelut 2018. Saatavana osoitteessa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/138808/Tr41_19.pdf?sequence=5&isAllowed=y IFSW/ IASSW 2004. Ethics in Social Work, Statement of Principles. Saatavana osoitteessa: https://www.iassw-aiets.org/archive/ethics-in-social-work-statement-of-principles/ Nivala, E. & Ryynänen, S. 2019. Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Gaudeamus, Helsinki. LAATUSUOSITUS: Hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017–2019. Julkaisuja 2017:6. Saatavana osoitteessa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80132/06_2017_Laatusuositusjulkaisu_fi_kansilla.pdf?sequence=1&isAllowed=y Mikola, T. 2019. "Saattohoito on matka, matka potilaan kanssa, mutta myös matka omaan itseen": Saattohoito-osaaminen kotisairaalassa sairaanhoitajan kokemana”. Opinnäytetyö. Sosiaali- ja terveysalan ylempi AMK tutkinto-ohjelma. Raatikainen, E., Rauhala, L.A. & Mäenpää, S. 2017. Qualified Empathy – a key element for an empowerment professional. Teoksessa Hämäläinen, J. (toim.): Vuosikirja 2017. Sosiaalipedagoginen aikakausikirja, vuosikirja 2017, 113–122. Raatikainen, E., Rauhala, L.A. & Mäenpää, S. (2020). Empathy – Is it too often taken for granted? Saatavana osoitteessa: https://blogit.metropolia.fi/uudistuva-sosiaalialan-osaaminen/2020/02/26/empathy-is-it-too-often-taken-for-granted/ Raatikainen, E., Rahikka A., Saarnio, T. & Vepsä P. 2020. Ammattina sosionomi. Sanoma Pro. [1] Kodista puhuttaessa voidaan tarkastella myös kodittomuutta, jolloin se on ”enemmän kuin asunnon puute, yhdistäen huono emotionaalinen ja fyysinen hyvinvointi, sosiaalisten suhteiden, yksityisyyden ja turvallisuuden puute ja vähentynyt kontrolli omasta elämästä tulevaisuudesta” (Mayock ym. 2016, 129, Granfeltin 2018 mukaan). [2] Esimerkiksi saattohoitoa (Mikola, T. 2019). [3] Kotihoitoa ja laitos- ja asumispalveluja sai vuoden 2018 lopussa yhteensä noin 20 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/138808/Tr41_19.pdf?sequence=5&isAllowed=y [4] LAATUSUOSITUS hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017–2019. [5] Myös hankemaailmassa ilmenee tämä kahtiajako, sillä esimerkiksi Ahosola ja Lumme-Sandin mukaan (2019, 241) on merkittävää, ettei hankerahaa ole juurikaan kanavoitu ilman omaisten tukea eläville vanhoille ihmisille tai, jos on niin omaisettomille vanhuksille suunnattu hanketoiminta saattaa asemoida heidät helposti syrjäytymistä vastustaviin hankkeisiin, jolloin heidät pakotetaan asettumaan potentiaalisten syrjäytyneiden asemaan. [6] Aerschot, L.V. 2018. Ikääntyneet ihmiset, koti ja hoivan tarpeet: sosiaalisia kysymyksiä, teknologisia vastauksia. Teoksessa, Ranta, J., Räsänen, J.-M. & Gunther, K. (toim.) Tutkiva sosiaalityö. Sosiaalityön kodit ja kodit sosiaalityössä. Sosiaalityön tutkimuksen seura 2018. [7] IFSW/ IASSW 2004. Ethics in Social Work, Statement of Principles. [8] Hyvissä Handuissa Himassa -hanke: https://www.metropolia.fi/fi/tutkimus-kehitys-ja-innovaatiot/hankkeet/hyvissa-handuissa-himassa. Hyvissä Handuissa Himassa hankkeen tavoitteena on, että aikaisemmin mainittujen tavoitteiden lisäksi se, että Sote-alan opiskelijat kiinnostuvat kotihoidosta työpaikkana tai yritystoiminnasta kotona asumisen tukeen liittyen. Kehittämisellä vastataan hallituksen kärkihankkeeseen, jonka tavoitteena on kehittää ikäihmisten kotihoitoa. Hankkeen toteutuksesta vastaa Metropolia Ammattikorkeakoulu. Hankkeessa tehdään tiivistä yhteistyötä Helsingin kaupungin, Stadin ammattiopiston ja kotona asumista tukevien sidosryhmien sekä valtakunnallisen Harkat-hankkeen kanssa. [10] Grant, Kinman & Alexander (2014). [11] ks. blogi/ Kokkala 2020 (tulossa) [12] Raatikainen, Rauhala & Mäenpää (2017; 2020). [13]http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160883/39-2018-Optimoitu%20sote-osaaminen.pdf
Empathy – Is it too often taken for granted?
“I never thought of empathy as being a skill that can be taught or learned.” “I learned that empathy has a structure and it can be controlled. There is a model for empathy and it can be taught, learned, practiced and cultivated.” The starting point for learning empathy is crucially important. Quite often, Social Services students start their professional reflections by considering themselves as highly empathic persons. It is seen as self-evident because they have become social services students and have chosen a field related to Social Services. It concerns a “self-image” and the idea of being a ‘perfect, kind, and empathic professional’, without any mistakes or weaknesses. For example, according to Grant, Kinman and Alexander (2014), students’ empathy skills are often taken for granted and everyone expects that they will be able to demonstrate an awareness of their own emotional resilience and the impact of their actions when working with clients. Still, students are surprised to hear that empathy can be taught and learned or developed. This is what we call ‘Qualified Empathy’ (QE). “I did not know that empathy can be trained and was listed as a skill. After reading the article and discussed in class, I came to realize how important it is to understand this topic to be able to do the practice in the future. I do believe now that qualified empathy does exist and can be trained.” Qualified Empathy in interaction We have previously (Raatikainen & Rauhala & Mäenpää 2017) defined a QE professional as a practitioner with the ability to frame any client interaction using accurate or targeted empathy. This empathy is not only for the clients, but also for the professionals themselves and the environments surrounding the interactions, in other words, our understanding of the QE professional is someone who has empathic skills and compassion towards themselves, colleagues, clients and the environment. Qualified empathy needs compassion for empathic action. Qualified empathy includes the ability for professional self-reflection, emotional management skills and a healthy set of boundaries. It contains the ability to tell the difference between sympathy and empathy. It includes the ability to use compassion so that we act in an empathic way. Qualified Empathy is the ability to reflectively and emotionally separate oneself from another and to understand the context; then in an intentional process focus on understanding the other persons’ viewpoint both cognitively and emotionally (Raatikainen et al. 2017) (Raatikainen & Rauhala & Mäenpää 2017). Qualified empathy is more than “just” empathy – it is a professional way of thinking, acting, and responding in order to support change. The empathic professional can be described using over 50 adjectives In our results[1], students2 (n=20) used many adjectives describing what an empathically abled person is or should be. According the data, over 50 adjectives were listed. Most of the adjectives were positive, which is not surprising. The most important ability of the empathic person was that they understood the speaker. Students’ also identified adjectives like; sensitive, intuitive, caring, good listener, empowering, calm, kind, human, openness, reflective, perfect, flexible and non-judgmental; as necessary characteristics of empathic professionals. The most commonly mentioned adjectives were also kind, caring, sensitive and a good listener. According our previous study (Raatikainen & Rauhala & Mäenpää 2017), we found that the “qualified empathic person” also has the ability to recognize the dark side of empathy, not just to see the “lighter side” of empathy. Our data showed that this was something the students had not yet recognized, prior to the intervention[2]. Qualified empathy also requires that the professional knows his/her own shadows and accepts them as a part of their humanity. “For me key words are ability to play different roles, openness, understanding, sensitivity, reflection, involvement, respect, self-awareness, perspective, purpose, decoding, warmth, compassion, imagination, flexibility, subjectivity.” The overall list for the “empathically abled person” was long, and it is not realistic for practitioners to embody all of the descriptors. Development of oneself as an empathically abled person and the skills attached is a process. We all agreed that this is a demanding list for any professional. The main point is that there is a willingness to count empathy as a part of the client-professional relationship. As part of our research project, we also asked students, what they would do differently in the future (because of their new way of thinking about empathy, as a Qualified Empathy skill). Students shared the following answers: “I also wanted to separate of pity (feeling sorry for someone) and sympathy (feeling for somebody) from empathy” “I feel like empathy is such a big learning curve there is so much more to know, and I have only scratched the surface”. “In learning of the difference between empathy and sympathy, this was a huge realization for me and a game changer in terms of consciousness towards the words that I use and the way that I will attempt to speak to others in the future” “In the future, I will remember not just to pay attention to what my client is feeling and what their emotions are, but also listen to myself and be aware of my own emotions and reflect on those” Qualified Empathy teaching interventions need to continue The aim of our teaching intervention[3] was to help students internalize the deeper skills of empathy or ‘qualified empathy’. Social Services students initially felt they were already empathic before the intervention, but still they evaluated that they had learned and understood (after the intervention) more about qualified empathy in practice. Qualified Empathy should be considered as running through the curriculum and represented in many courses. According Schumann, Zaki and Dweck (2014) people's mindsets powerfully affect whether they exert effort to empathize when it is needed most. Furthermore, according our findings there is strong evidence that it needs to be taught using different kinds of teaching methods, and - what is most important - is that we talk about it (empathy) actively during the studies, not just assume it exists or as Grant, Kinman and Alexander (2014) put it - ‘taken for granted’. [1] Study has been done by using a mixed-methods approach to evaluate the outcomes of qualitative data. Data based on a course intervention (that aimed to enhance students’ empathy skills) during spring 2017. We collected data using open questionnaires, learning diaries, final internship tasks (written documentation) during a one semester in spring 2019. [2] The participants were first-year undergraduate social work students taking part in Individual and Community counselling (ICC) and Supporting Everyday Lives (SDL) courses during one semester (20 ETCS). [3] We explored ways of teaching empathy using aesthetic methods as discussed with Austring and Sørensen (2009) Eija Raatikainen & Leigh Anne Rauhala & Seija Mäenpää Kirjoittajat työskentelevät Metropolia Ammattikorkeakoulussa sosiaalialan tutkinto-ohjelmassa. Literature: Austring, B. D. & Sørensen, M. (2006) Æstetik og læring – en grundbog om æstetiske læreprocesser (Aesthetics and learning – a textbook on aesthetic learning processes). Copenhagen, Denmark: Hans Reitzels Forlag, 83–101. Austring, B. & Sørensen, M. (2011) A Scandinavian View on the Aesthetics as a Learning Media. Journal of Modern Education Review. February 2012, Volume 2, No.2, p.90-101. 4, 7-8. Grant, L., Kinman, G. & Alexander, K. (2014) What's All this Talk About Emotion? Developing Emotional Intelligence in Social Work Students, Social Work Education, 33:7, 874-889, DOI: 10.1080/02615479.2014.891012 Raatikainen, E., Rauhala, L.A. & Mäenpää, S. (2017). Qualified Empathy - a key element for an empowerment professional. Sosiaalipedagoginen aikakausikirja, vuosikirja 2017, 113-122. Schumann, K, Zaki, J., Dweck, C.S. (2014) Addressing the empathy deficit: beliefs about the malleability of empathy predict effortful responses when empathy is challenging. Journal of personality and social psychology, 107(3), p.475.
Suunta elämään löytyy tulevaisuutta hahmottamalla
Tutkimusten mukaan huono-osaisuuden ennaltaehkäisyllä ja nuoruusiän interventioilla on tärkeä rooli sosiaalisesti, inhimillisesti ja taloudellisesti katsottuna. Esimerkiksi alueellisesti kasautuneella huono-osaisuudella voi olla kielteisiä seurauksia monessa sukupolvessa asti. Sosiaalisesti kestävän Suomen 2020 raportin mukaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta tulee yhteiskunnassa lisätä. Yhdeksi ratkaisuksi haasteeseen ehdotetaan yksilöllisten polkujen vahvistamista työttömyydestä työelämään. Varsinkin nuorten työttömyyttä on ehkäistävä, sillä juuri nuorten riski jäädä pysyvästi työttömäksi on suurempi kuin muilla ikäryhmillä. Syrjäytymistä edistävät riskitekijät voivat liittyä vamman, sairauden, päihteiden käytön, mielenterveysongelmien tai pitkäaikaistyöttömyyden aiheuttamaan toimintakyvyn heikkenemiseen. Jos nuori putoaa työmarkkinoilta ja nuoren työttömyys pitkittyy, hänen riskinsä syrjäytyä kasvaa (Sosiaalihuoltolain soveltamisopas 2017). Nuorten syrjäytymisen merkittävin syy nuorten itsensä mukaan on ystävien puute (Myllyniemi 2019). Nuoret tarvitsevat monenlaista toimintaa, tukea ja ohjausta osallisuuden, toimijuuden ja yhteisöllisyyden kokemuksen vahvistamiseksi. Itsensä, toiveiden ja mahdollisuuksien löytäminen voi avata monia mahdollisuuksia elämässä. Metropolian Motiivi-hankkeessa kehitetään toimintamalleja, joiden avulla voidaan tukea työttömiä ja työelämän ulkopuolella olevia 16–29-vuotiaita nuoria tunnistamaan ammatillisen kasvunsa edistäjiä ja esteitä sekä suuntaamaan toimintansa kohti realistisia, ammatillisia tavoitteita. Nuori tarvitsee oikea-aikaisia ja lähellä olevia palveluita Suomen hallitusohjelman yhtenä keskeisenä tavoitteena on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja sekä parantaa palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta. Tällöin toiminnassa painotetaan perustason palveluiden ja ennaltaehkäisevän toiminnan merkitystä. Työllistämisen edistäminen vaatii monien eri palvelujen yhteensovittamista. Palveluiden yhteensovittaminen on kuitenkin Saikun (2018) mukaan usein valitettavan epäselvää. Usein odotetaan, että yksilö itse ottaa enemmän vastuuta hyvinvoinnistaan ja työllistymisestään. Esimerkiksi nuorten kohdalla vastuunotto voi olla ongelmallista: haasteellisessa elämäntilanteessa olevilta nuorilta ei voi edellyttää joustavaa itseohjautuvuutta ja laaja-alaisia taitoja. Nuoruuteen kuuluu, että nuori vasta rakentaa identiteettiään ja etsii itseään. Nuori saattaa tarvita turvallisen aikuisen tukea ja ohjausta sekä apua tulevaisuuden mahdollisuuksien hahmottamiseen (Raatikainen 2018). Nuoren energian ei pitäisi mennä palveluiden etsimiseen, sillä esimerkiksi NEET-nuoriin liittyvissä tutkimuksissa (Gretschel & Myllyniemi 2017) on tullut esille nuorten turvattomuuden tunne tulevaisuutta kohtaan. Kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia nuoruus elämänvaiheena voi haastaa huomattavan paljon. Nuoret tarvitsevat ohjausta, tukea ja uskoa tulevaan sekä apua omien vahvuuksiensa ja mahdollisuuksiensa löytämiseen. Tulevaisuustyöskentelyä yli palvelurajojen Tulevaisuussuuntautunut ohjaus on ohjausta tai tavoitteellisesta toimintaa, jolla pyritään päämäärätietoisesti kohti uutta. Tulevaisuusohjaus tarkoittaa tulevaisuusajattelun ja kokonaisvaltaisen (opinto-ja/tai ura)ohjauksen yhdistämistä sekä moninaisten ohjauksen työkalujen ja menetelmien käyttöä. Tulevaisuusohjauksessa sovelletaan tulevaisuudentutkimuksen sekä ryhmä- ja yksilöohjauksen lähestymistapoja ja menetelmiä. Tulevaisuusohjauksessa nuorta tuetaan omannäköisen tulevaisuuden löytämisessä ja sen rakentamisessa. Nuori hahmottaa ja rakentaa tulevaisuuttaan aikaisempien kokemustensa avulla. Kokemansa pohjalta hän yrittää sopeutua tulevaan ja toimii itse toivomansa tulevaisuuden luomiseksi (Rubin & Kaivo-Oja 1999). Tulevaisuussuuntauneen ajattelun etuna on, että sen avulla suunnataan tulevaan, ei menneeseen. Voima löytyy sanoista ja kielestä – mitä ja miten puhun tulevasta. Miten rakennetaan tulevaa ajatuksissa, asenteissa ja uskomuksissa – kohtaamisissa nuoren kanssa? Kieli muokkaa ajatuksia ja ajatukset muokkaavat tapaa puhua myös tulevaisuudesta. Usko ja luottamus tulevaisuuteen ja omiin mahdollisuuksiin oman elämän hallitsijana - toimijana ja osallisena – voi avata uusia mahdollisuuksia tulevaan. Nuoren on tärkeää saada kokemus arvostavasta kohtaamisesta ja positiivisesta tulevaisuusohjauksesta ja –puheesta (Toiviainen 2019). Kirjoittaja: Eija Raatikainen, KT, yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet: Gretschel, A. & Myllyniemi S. 2017. Työtä, koulutus- tai harjoittelupaikkaa ilman olevien nuorten käsityksiä tulevaisuudesta, demokratiasta ja julkisista palveluista. Nuorisobarometrin erillisnäyte, aineistonkeruu. Luettu 11.9.2019. Hämäläinen A., Ipatti A., Raatikainen E. (Eds.)., (2019). Nuorten tulevaisuusohjaus - monta tietä tulevaan. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja., Metropolia Ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/handle/10024/228055 Myllyniemi, S. 2019. Luento ”Näe Nuori 2025 seminaarissa” 24.9.2019. https://www.metropolia.fi/ajankohtaista/uutiset/?tx_ttnews%5Btt_news%5D=6708&cHash=4d0ff3ee92fcdfb18fa264f35f39c707 Raatikainen, E. 2018a. Nuoren identiteetin rakentaminen kohtaamisessa. Teoksessa Rautiola, T. & Ala-Nikkola, E. (toim.) Kohtaa nuori – Kompassi suuntaa hakevan nuoren kohtaamiseen. http://kohtaanuori.metropolia.fi/ Rubin, A. & Kaivo-Oja, J. 1999. Towards a futures-oriented sociology. Journal International Review of Sociology. Revue Internationale de Sociologie. Volume 9, 1999 - Issue 3. Osoitteessa https://www. tandfonline.com/doi/abs/10.1080/03906701.1999.9971322?journalCode=cirs20. Luettu 11.9.2019. Saikku, P. 2018. Hallinnan rajoilla : Monialainen koordinaatio vaikeasti työllistyvien työllistymisen edistämisessä. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/233917 Sosiaalihuoltolain soveltamisopas. Sosiaali- ja terveysministeriö. Julkaisuja 2017:5. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80391/05_17_Sosiaalihuoltolain%20soveltamisopas.pdf?sequence=1&isAllowed=y Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia. Sosiaali- ja terveysministeriö. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/73418/URN%3aNBN%3afi-fe201504223250.pdf?sequence=1&isAllowed=y Toiviainen, S.2019. Suhteisia elämänpolkuja – yksilöiden elämänhallintaa? Koulutuksen ja työn marginaalissa olevien nuorten toimijuus ja ohjaus. Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 217.
Digitalisaatio asettaa uusia vaatimuksia sosiaalialalle
Digitalisaatio on yhä enemmän läsnä tulevaisuuden monimutkaisessa, verkostomaisessa ja muuttuvassa ympäristössä. Kesäkuussa sosiaalityön kansainvälisessä kesäkoulussa Sveitsissä keskusteltiin sosiaali- ja terveysalan digitalisaatiosta. Mihin digitaalisuus meitä haastaa? Sosiaalialan työ on siirtynyt digitaaliseen aikaan. Suomessa tästä kertoo esimerkiksi Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan digitalisaation visio vuoteen 2025, mutta myös muut maat painivat digitalisaation tuomien haasteiden kanssa. Tämä kävi ilmi kansainvälisessä Basel Master Summer Schoolissa Sveitsissä kesäkuussa. Digitalisaatio luo sosiaalityölle esimerkiksi eettisiä haasteita, mutta myös mahdollisuuksia tavoittaa entistä laajempi asiakaskunta. Digitalisaation haasteita ja mahdollisuuksia asiakastyössä Sveitsiläinen Jeanette Brodbeck toi luennollaan esiin, että asiakastyötä tehdään esimerkiksi verkko-ohjauksena tai videoyhteyttä ja chat-palvelua hyödyntäen. Digitalisaation käyttäminen asiakastyössä edellyttää yhteisten pelisääntöjen sopimista kenties vielä vahvemmin kuin monessa muussa kanssakäymisessä (Moser 2013). Esimerkiksi asiakkaan oletus siitä, milloin ja miten hän voi ottaa yhteyttä työntekijään, saattaa muuttua. Kesäkoulun keskusteluissa korostuivat eettiset haasteet. Digitaalisten sovellusten tulisi sulautua asiakastyön käytäntöihin ihmislähtöisesti ja asiakkaan tarpeita vastaavasti (Kairala 2017). Olivier Steinerin luennolla keskusteltiin siitä, että sovellusten käyttäminen edellyttää perehtymistä ja sitä, että sovellukset otetaan käyttöön yhteistyössä työntekijän ja asiakkaan kanssa. Lisäksi sovellusten käyttö edellyttää luottamusta, minkä vuoksi sovellusten käyttö voi olla vaativaa silloin, kun asiakkaan ja työntekijän suhde on uusi. On tärkeä muistaa, että chat-, Skype- tai sähköpostiviestintä ei kaikissa tilanteissa korvaa kasvokkaista kohtaamista. Digitaaliset sovellukset eivät sovi esimerkiksi kompleksisiin tilanteisiin, jotka edellyttävät uusia neuvoteltavia ratkaisuja eri osapuolten välillä. (Moser 2019.) Ihmisillä on erilaisia valmiuksia ja mahdollisuuksia käyttää digitaalisia palveluita (Robinson L. ym. 2015). Asiakastyön digitaalisten sovellusten kehittämisessä on välttämätöntä huomioida huono-osaisimpien käyttäjien tilanne ja se, miten realistista tai mahdollista digitaalisten palveluiden käyttö on asiakkaalle. Esimerkiksi kaikilla vanhuksilla Suomessakaan ei ole älykännykkää saati tietokonetta. Digitaalisuus työympäristön näkökulmasta Oli kiinnostavaa huomata, että monissa maissa painitaan samojen ongelmien kanssa: miten työntekijöitä tuetaan digitaitojen oppimisessa? Digitalisaatio ja erilaisten sovellusten omaksuminen ja hyödyntäminen edellyttävät työntekijän näkökulmasta aikaa ja organisaation tukea. Digitalisaatio voi antaa mahdollisuuden tehdä töitä eri paikoissa ja eri tiloissa, mutta samalla digitalisaatio muuttaa työn luonnetta. Myös väärinymmärrysten mahdollisuus voi kasvaa, jos käytössä ei ole nonverbaalia viestintää. Ihmiset tulkitsevat viestejä aina omista kulttuurisista ja historiallisista lähtökohdistaan käsin. Digitaalisten sovellusten avulla asioihin voidaan kuitenkin reagoida nopeasti, mikä voi purkaa pitkiä jonoja ja luoda asiakkaalle arvostuksen ja välittämisen tunteen. Digitaalisiin palveluihin ja työtapoihin siirryttäessä olisi hyvä sopia yhteisistä säännöistä ja keskustella digitaaliseen työskentelyyn liittyvistä normeista ja uskomuksista. Aikatauluista sopiminen lisää autonomiaa virtuaalisissa suhteissa. Autonomia puolestaan tukee luovuutta, työtyytyväisyyttä ja työn imua. Jokaisessa yhteisössä, jossa digitaalisuus on läsnä, on hyvä keskustella, suunnitella ja sopia toimintavavoista. (Moser 2013) Parhaimmillaan digitaalisten sovellusten hyödyntäminen sosiaalialan asiakastyössä voi tukea asiakkaan digitaitojen kehittymistä osana muuta arkea ja elämänhallintaa sekä mahdollistaa aikaan ja paikkaan kiinnittymättömän kohtaamisen. Kesäkoulussa oli kiinnostavaa huomata, miten samanlaisten asioiden kanssa eri maista tulevat sosiaalialan ammattilaiset painivat. Monet toivat esiin sen, miten tärkeää on organisaation tuki, riittävien digitaitojen hankkiminen sekä sovellusten hyödyntäminen muun asiakastyön rinnalla. Monissa tilanteissa kasvokkaisia kohtaamisia ei voi korvata. Kirjoittajat: Eija Raatikainen, KT, Yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu Katriina Rantala-Nenonen, YTM, lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet: Brodbeck, J. 2019. Internet interventions for improving health and well-being. Pääluento Sosiaalialan kesäkoulussa 5.6.2019, Basel Master Summer School. Dufva, M., Halonen, M., Kari, M., Koivisto, T., Koivisto, R. ja Myllyoja, K. 2017. Kohti jaettua ymmärrystä työn tulevaisuudesta. Valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 33/2017. Helsinki: Valtioneuvosto. Kairala M., 2017. Alkusanat. Teoksessa Kivistö, M. & Päykkönen, K. (toim.) 2017. Sosiaalityö digitalisaatiossa. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja C. Rovaniemi: Lapin yliopisto. 7 - 11. Karin, K.S. Moser. 2019. How digital media change our interaction with others. Pääluento Sosiaalialan kesäkoulussa 4.6.2019, Basel Master Summer School. Moser, K. S. 2013. Only a click away? – What makes virtual meetings, emails and outsourcing successful. Management Articles of the Year 2013. 25 - 30. Kivistö, M. 2018. Sosiaalityö digitalisaatiossa ja eettisyyden vaade. Teoksessa Kivistö, M. & Päykkönen, K. (toim.) 2018. Sosiaalityö digitaalisaatiossa. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja C. Rovaniemi: Lapin yliopisto. 21 - 42. Kivistö, M. & Päykkönen, K. (toim.) 2018. Sosiaalityö digitaalisaatiossa. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja C. Työpapereita 58. Ritvanen, J. 2018. Voiko sosiaalityötä tehdä verkossa? – Verkkososiaalityön käsitteen määrittelyä teoksessa Kivistö, M. & Päykkönen, K. (toim.) 2018. Sosiaalityö digitaalisaatiossa. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja C. Työpapereita 58, 73- 86. Robinson, L., Cotten S. H., Ono H., Quan-Haase, A., Mesh, G., Chen, W., Schulz, J., Hale, T.M. & Stern, M. J. 2015. Digital inequalities and why they matter. Information, Communication & Society, 2015 Vol. 18, No. 5. 569–582. Steiner 0. 2019. Digital Transformation Challenges and Opportunities. Social Work between the Convergence and Divergence of Mediatization. Keynote lecture in Basel Master Summer School (3.6.2019)
Ammatillista Empatiaa (QE) oppimassa
Opiskelija Sari Rekilä toi blogitekstissään (11.4.2019) Empatia osana ammatillista kasvua sosiaalialalla osuvasti esille sen, että empatiaa ei opita vain luennoilla, vaan oman kokemuksen kautta, kokemuksellista oppimista hyödyntäen. Hän oli löytänyt kirjallisuuskatsauksessaan monia erilaisia kokemuksellisen oppimisen keinoja empatiataidon kehittämiseksi. Rekilä käsitteli kirjoituksessaan muun muassa Mindfullnessia, fiktiivisten kertomusten lukemisen merkitystä ja Tunnepäiväkirjan pitämistä. Hän toi myös esille reflektion tärkeyden empatian oppimisessa. Rekilän havainnot ovat tärkeitä ja ajankohtaisia — eivät vain sosiaalialalla, vaan myös laajasti ajateltuna monilla aloilla. Näin on esimerkiksi siksi, että empatiataitoja kehittämällä voi luoda myötätunnon täyteisiä yhteyksiä itseä ympäröivään maailmaan. Empatia on avain myös yhteisön sisäiseen turvallisuuteen ja sen ylläpitoon. Empatiassa olennaista on hetkittäin samaistuminen toisen asemaan niin, että säilyttää kuitenkin oman erillisyytensä (ja siihen liittyvät tunteet) ja hallitsee tunteensa. Empatian merkitys on huomattu myös tekoälykeskustelussa, jossa on havaittu, että tekoälyn kehittymisen myötä syntyy myös tarvetta uusille taito- ja osaamisyhdistelmille (Koski 2018). Tällöin koulutussisältöihin ehdotetaan huomioitavaksi sosiaalisen älykkyyden kehittämistarve ja muut tekoälyä täydentävät taidot (Koski 2018). Myös Linturin ja Kuusen (2018, 400) luettelemien megatrendien mukaan (kohta: arvomaailman kehitys & maailman kokeminen) monikulttuurisuus, elämyksellisyys, uskonnollisen kollektivismin ja yksilöllisyyden ristiriidan lisääntyminen, ympäristötietoisuuden kasvaminen ja voimistuvat teknologiapelot (Linturi & Kuusi 2018, 400), voivat osaltaan tasapainottua entistä empaattisemmalla kohtaamisella ja toisen ihmisen näkökulman ymmärtämisellä. Empatian kehittyminen lähtee liikkeelle siitä oivalluksesta, että empatiaa voi oppia Empatiaa voidaan oppia ja opettaa (Raatikainen, Rauhala ja Mäenpää 2017; Raatikainen 2018) ja se voidaan ottaa huomioon opetussuunnitelmissa[1]. On havaittu, että jo pelkästään empatian kehittämisen mahdollisena pitäminen lisää empatiaa. Empatian kehittyminen lähtee liikkeelle siitä oivalluksesta, että empatiaa voi kehittää (Aaltola & Ketola 2018). Empatian kehittyminen ammatilliselle tasolle edellyttää kuitenkin harjoittelua (ja reflektiota), vaikkakin elämänkokemus voi antaa tietyt perusvalmiudet empatian käyttöön (Hepworth & Larsen 1990). Ammatillinen empatia (Qualified Empathy) on empatiaa, jossa empaattinen kohtaaminen ei pysähdy vain asiakkaaseen tai potilaaseen, vaan se on laajasti empaattista yhteisöä rakentavaa. Siinä huomioidaan myös kollegat ja esimiehet kohtaavassa läsnäolossa. Ammatillisessa empatiassa tietoisella ja jatkuvalla reflektiolla on suuri merkitys — ammatillisesti empaattisesti suhtautuva kehittyy empaattisessa reflektiossa itseohjautuvaksi, kuitenkin säilyttäen rajat ja kyvyn eritellä omia tunteitaan (Raatikainen, Rauhala & Mäenpää 2017). Empatia voi edistää myös työelämän laatua (State of Workplace Empathy). Ammatillista empatiaa rakentamassa Sosiaalialan tutkinnossa empatiaa on opetettu ja opetetaan yhdistäen taidelähtöisyyttä (ks. mm. Austring & Sorensen 2011), teoriaopintoja ja työharjoittelua. Alustavien tulosten mukaan opiskelijat ovat kokeneet monipuolisen ja monimenetelmällisen empatian käsittelyn tärkeänä asiana. Empatian äärelle pysähtyminen osana opintoja on koettu herättelevänä ja itsereflektiota vahvistavana asiana[2]. Empatian itsestään selvänä pidettävä luonne on kyseenalaistettu, ja empatian opiskelu ja oppiminen on koettu merkityksellisenä. Ammatillista empatiaa (QE) osana ammatti-identiteettiä on rakennettu moninaisia lähestymistapoja ja oppimisympäristöjä hyödyntäen. “After our lectures I feel that my idea of empathy is more compete. Term used in class – qualitative empathy - is good description of most effective and needed version of empathy.” “Before this course and reading some of the articles about empathy, I had the assumption that empathy is mostly something that we have innate to us and it cannot really be changed. However, empathy is something that can actually be worked on, and people can learn and develop it.” “I now have some knowledge on the methods that I can use to improve my empathy skills “ Opiskelijoiden havainnot puoltavat ajatusta siitä, että empatiaa (Ammatillista empatiaa, QE) voidaan opettaa ja oppia. Ennen kaikkea viesti opiskelijoilta on, että ammatillisen empatian opetusta tarvitaan entistä enemmän ja systemaattisemmin koko opintojen aikana, jotta se juurtuu osaksi ammatillista identiteettiä ja antaa vahvuutta vastuullisissa ja haasteellisissa tilanteissa. Reflektio on avain oman käyttöteorian jäsentämiseen. Reflektointi tukee yksilön persoonallista kasvua — ihminen oppii vahvuuksistaan, heikkouksistaan sekä tavoistaan reagoida ja toimia (Nivala & Ryynänen 2019). Ammatillisesti empaattisesti toimiessa tarvitaan näitä taitoja. Kirjoittaja: Eija Raatikainen Lähteet: Aaltola, E. & Ketola, S. 2017. Empatia – Myötäelämisen tiede. Into. Austring B.D. & Sorensen, C.M. 2011. A Scandinavian View on the Aesthetics as a Learning Media. Journal of Modern Education Review (2) 2. 90—101. Hepworth, D. H. & Larsen, J. A. 1990. Direct Social Work Practice: Theory and Skills. Belmont, CA: Wadsworth. Koski, O. 2018. Tekoäly ja muuttuva työ. Työpoliittinen aikakauskirja Finnish Labour Review. Ministry of Economic Affaitrs and Employment. 1/2018. Työ- ja elinkeinoministeriö. 61. Vol. 11—21. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160692/TEM%20tyopoliittinen%20aikakauskirja%201_2018.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Luettu 14.3.2019. Linturi, R. & Kuusi, O. 2018. Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018–2037. Yhteiskunnan toimintamallit uudistava radikaali teknologia. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2018. https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/julkaisut/Documents/tuvj_1+2018.pdf Nivala, E. & Ryynänen, S. 2019. Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Gaudeamus. Tallinna. Raatikainen, E., Rauhala, L. A., & Mäenpää, S. 2017. Qualified Empathy. A key element for an empowerment professional. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, 18. 113—21. Raatikainen, E. 2018. Empatian monet kasvot. Kirja-arvio. Sosiaalipedagoginen aikakausikirja, vuosikirja 2018. Suomen sosiaalipedagoginen seura. 117—120. Työelämä 2020 -hanke. Työelämän kehittämisstrategia vuoteen 2020. Työ- ja elinkeinoministeriö. Luettu osoitteesta: http://www.tyoelama2020.fi/files/35/tyoelaman_kehittamisstrategia_final.pdf. Workplace state of Empathy - Executive Summary. https://info.businessolver.com/hubfs/empathy-2018/businessolver-empathy-executive-summary.pdf?hsCtaTracking=7e237aa9-1d60-4cfb-b9a9-2b881143391a%7C0c012412-b9e0-488a-8f56-4c153450c4fa [1] Ks. Lue lisää mm. Journal of Social Work Education [2] Alustavia tuloksia esiteltiin Sosiaalipedagogiikan päivien yhteydessä esikonferenssissa Tieteiden talolla 27.3.2019 (Raatikainen, Rauhala ja Mäenpää) Sosiaalipedagogiikan päivien esiseminaari oli teemalla Kasvatus yhteiskunnassa – yhteiskunta kasvatuksessa / Education in Society – Society in Education. Aineistonäytteet on kerätty DPSS tutkinnosta.
Tunteet (sosiaalialan) työssä
”Analysoin omia tunteitani myöhemmin ja mietin paljon, että ylireagoinko, mutta omasta mielestäni en.” (32) Näin kuvaa eräs ammattikorkeakouluopiskelija kysyttäessä hänelle merkityksellisistä tunteista opintojen aikana. Kuvaus liittyy Tutu-tutkimukseen, jossa tutkittiin kolmen ammattikorkeakoulun opiskelijoiden merkityksellisiä tunteita opintojen aikana. Opiskelijat olivat monilta eri aloilta, sosiaalialan opiskelijoiden lisäksi mukana oli esimerkiksi liiketalouden opiskelijoita. Sosiaalialan työ kuormittaa Sosiaalialalla toimiessa tarvitaan vahvoja tunnetaitoja: taitoja tunnistaa omat ja toisten tunteet, hallita ne ja toimia rakentavasti. Tunteiden hallintaa tarvitaan myös työssäjaksamiseen. Sosiaalityöhön on todettu liittyvän merkittäviä kuormitustekijöitä, jotka liittyvät usein työolosuhteisiin, työn sisältöön, työjärjestelyihin ja työssä tapahtuvaan vuorovaikutukseen. Vuorovaikutus kuormittaa. Suomalaisia sosiaalityöntekijöitä kuormittavat erityisesti kiireinen työtahti, suuret asiakasmäärät, työyhteisön ongelmat ja rooliristiriidat työssä. Eräs erityinen kuormitustekijä on muun muassa asiakkaiden tunteiden vastaanottaminen ja käsitteleminen. (Salo ym. 2016). Emotionaalinen kompetenssi - tunteiden tulkki Toisen ihmisen tunteiden vastaanottamisessa ja käsittelemisessä tarvitaan emotionaalista kompetenssia. Se tarkoittaa ihmisen kykyä tunnistaa, ymmärtää, ilmaista ja säädellä tunteitaan. Se pitää sisällään sen, miten ihminen reagoi muiden tunteisiin. Se tarkoittaa myös sitä, että ihminen on vastuussa omista tunteistaan ja niiden vaikutuksesta vuorovaikutukseen ja omaan toimintaan. Emotionaalinen kompetenssin lähikäsitteitä ovat Emotional Intelligence (EQ) ja Social Emotional Learning (SEL). EQ eli tunneäly koostuu Golemanin (1995; 1999) mukaan tunteiden tiedostamisesta, ilmaisemisesta, emootionaalisen ja kognitiivisen yhteydestä sekä tunteiden säätelystä ja hallinnasta. Emotionaaliseen kompetenssiin voidaan liittää myös emotionaalinen minäpystyvyys (self-efficacy), joka tarkoittaa ihmisen uskoa siihen, että hän pystyy toimimaan hänelle merkityksellisissä tunnetilanteissa, jolloin hän näkee itsensä tuntevana ja kokonaisvaltaisena yksilönä sekä hyväksyy tunnekokemuksensa. (Saarni 1999.) Sosiaalialalla vahva emotionaalinen kompetenssi on erityisen tärkeää työssäjaksamisen, mutta myös laadukkaan asiakastyön takaamiseksi. Tärkeää se on myös muilla aloilla, sillä työssä koetut ja ilmaistut tunteet vaikuttavat työntekijöiden motivaatioon, ajatteluun, päätöksiin ja yhteistyökykyyn laajemminkin. Lisäksi on löydetty näyttöä siitä, että spontaaneilla positiivisilla ajatuksilla on yhteys myös motivaatioon (Rice & Fredrickson 2017). Erityisesti sosiaalialan työntekijöiden tulisi käyttää aktiivisia tunteisiin keskittyviä coping metodeja ja tukea kollegoilta ehkäistäkseen emotionaalista uupumista (McFadden, Campbell & Taylor 2015). Ilman omien tunteiden tunnistamista ja niiden hallintaa emme myöskään hallitse sitä, millaista emotionaalista jalanjälkeä (Levine 2015) jätämme jälkeemme. Aina se ei välttämättä ole kovinkaan positiivinen jälki! Tutkimus korkeakouluopiskelijoiden merkityksellisistä tunteista opintojen aikana ilmestyy verkkojulkaisuna ”Tuhannet tunteet”. Isacsson, A., Raatikainen, E. & Ekström, M. (2019) https://julkaisut.haaga-helia.fi/tunne-julkaisu-opiskelijoiden-tunnekokemukset-korkeakoulussa/ Kirjoittaja: Eija Raatikainen, KT, lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet: Goleman, D. 1995. Emotional Intelligence: why it can matter more than IQ? New York: Bantam Books. Goleman, D. & Chernis 2001. The emotionally intelligent workplace. How to Select for, Measure, and Improve Emotional Intelligence in Individuals, Groups, and Organizations. Cary Cherniss Daniel Goleman Editors. Jossey Bass: San Fransisco. Levine, S., 2015. Our emotional footprint. Ordinary people and their extraordinary lives. IUniverse. McFadden, P., Campbell, A. & Taylor, B.2015. Resilience and Burnout in child Protection Social Work: Individual and Organisational themes from a Systematic Litereture Review. British Journal of Social Work, 45. 1546 - 1563. Rice, E. L. & Fredrickson, B. 2017. Do positive spontaneous thoughts function as incentive salience? Emotion. 17 (5). 840 - 855. Saarni, C. 1999. A Skill-Based Model of Emotional Competence: A Developmental Perspective. https://files.eric.ed.gov/fulltext/ED430678.pdf Salo & Rantonen & Aalto & Oksanen & Vahtera & Junnonen & Baldschun & Väisänen & Mönkkönen & Hämäläinen 2016. Sosiaalityöntekijöiden hyvinvointi. Sosiaalityön kuormittavuus, voimavaratekijät ja sosiaalityöntekijöiden mielenterveys. Helsinki: Työterveyslaitos. Salovey, P & Mayer, J. 1990 Emotional intelligence. SAGE Journals 9. http://journals.sagepub.com/doi/abs/10.2190/DUGG-P24E-52WK-6CDG
Qualified Empathy in Social Pedagogical work at Metropolia
The “Qualified Empathy” project concludes this autumn. During the two year project (2015-2017) the project group focused on topics like "How to teach and learn Empathy in different contexts and method used and developed?” We conclude that there are many different approaches and new ideas for further teaching practices of “Empathy”. Several examples from the project are as follows: Norway Highlighting ethical and moral awareness for more appropriate practice in the future Challenging the conventionally human-centered perspective of empathy If you are interested in more information in this area, the articles will be published by the Norwegian team,in Applied Theatre Research and/or RIDE Research in Drama Education: Journal of Applied theatre. Denmark Presentation of findings from a research project focused on how artists in residence, in cooperation with children, social workers and teachers can promote creativity and empathy. Participation in the KULT-project working with 36 kindergartens and almost 900 children all over Denmark which aims to equip social workers to use artists, museums, theatres more often in their daily work with 1-6 year old children to help them develop empathy among other skills. Finland Published review paper “Qualified Empathy – a key element for an empowerment professional” during end of the 2017 in the Finnish Social Pedagogical Society Annual Publication. Presentation of findings at Edinburgh Conference in November 2017 Invitation to present at the Social Pedagogy Conference in Puebla, Mexico in February 2018. Our findings were presented at the U!REKA Conference in November 2017 in Edinburgh, Scotland. Coference-paper (see page 9.). Coference-esitykset. Although the funding is no longer available, we will continue with the topic. In the end, the project has been successful in finding new perspectives for teaching and learning one of the most important skills in Social Pedagogical work, empathy. Katso myös: Ammatillinen empatia sosiaalialan opinnoissa - blogi 15.3.2017. Eija Raatikainen, Leigh Anne Rauhala and Seija Mäenpää, lecturers
Sosiaalialan (ylempi AMK) opiskelija on transversaalisten taitojensa vastuullinen kehittäjä
Suomalaisilla työpaikolla muutostahti on nopea. Työntekijältä vaaditaan kykyä muutosten hallintaan, jolloin onnistuneet muutokset työpaikoilla tukevat työntekijöiden työhyvinvointia. Kahden edellisen vuoden aikana noin 60 % julkisen sektorin organisaatioista on toteuttanut organisaatiomuutoksen. Muutokset ovat vaikuttaneet kielteisimmin julkisella sektorilla. (Pasu,Hasu & Pahkin 2016.) Tulevaisuuden työelämätaidot 2020 raportissa luetellaan tulevaisuuden taidoiksi monialaisuus, sosiaalinen älykkyys, luova ajattelu, kulttuurien välinen osaaminen ja virtuaalinen yhteistyö. (Tulevaisuuden työelämätaidot, 2016). Myös empatia ja kyky ihmisten arkisten ongelmien ratkaisuun saattavat Megatrendien (2016) mukaan olla keskeisiä tulevaisuuden innovaatioiden kohteita. Transversaalisia taitoja tutkimuksessamme (OTTO -hanke) yhtenä keskeisenä kiinnostuksen kohteena olivat kysymykset siitä miten transversaaliset taidot kehittyvät ammattikorkeakouluopintojen aikana ja miten niitä voidaan arvioida (ks. alla Isacsson 2017; Raatikainen 2017). Transversaaliset taidot ovat kaikille aloille yhteisiä taitoja; luonteen taidot, ajattelun taidot sekä tunne, yhteistyö ja vuorovaikutustaidot. (Euroopan komissio 2012; 2013, Euroopan Unioni 2016). Näitä taitoja tarvitaan muuttuvassa työympäristössä, oman ammattitaidon ylläpitämisessä ja edelleen kehittämisessä sekä työssä menestymisessä. Tässä tekstissä tuon esille sen mikä on merkitys arvioinnilla ja palautteella on opintojen aikaisten transversaalisten taitojen kehittymisessä. Tutkittaessa sosiaalialan (ylempi AMK tai YAMK) opiskelijoiden transversaalisia taitoja ja arvioinnin merkitystä taitojen kehittymisessä, toivat tutkimukseen osallistuneet opiskelijat (n=10) vastauksissaan esille arvioinnin ja palautteen monipuolisuuden merkityksen. Heidän mukaansa on tärkeää, että transversaalisia taitoja sanoitetaan säännöllisesti opintojen eri vaiheissa. Taidoista puhuminen ja niihin kohdistuva monimuotoinen eri tahoilta tuleva arviointi ja palaute edistävät kaikista parhaiten transversaalisten taitojen tunnistamista. Osa vastaajista koki, että transversaalisten taitojen arviointia oli opintojen aikana tehty yllättävän vähän, joidenkin mielestä arviointia oli riittävästi. Tämä voi osaltaan kuvastaa sitä, että arvioinnin ja palautteen erilaisia muotoja ei ole aina helppo tunnistaa. Keskeinen tutkimustulos oli myös se, että YAMK-opiskelijat kaipasivat opettajilta saadun palautteen lisäksi vertaisarviointia sekä työpaikalla tapahtuvaa esimieheltä saatavaa palautetta. Mielestäni esimies/johtajuus-tasolle olisi hyvä kehittää mittareita, jolla tämän tyyppisiä taitoja voisi arvioida. Itsearvioinnilla töissä esimiehen ja työyhteisön kanssa yhdessä. Yhteistyökumppanit lienevät myös pätevä taho arvioimaan tätä. Vertaisryhmää hyödyntämällä voidaan myös arvioida oppimista ja sen strategioita. Vastausten perustella voidaan ajatella, että sosiaalialan YAMK-opiskelijoiden opintojen aikaisten transversaalisten taitojen kehittymisessä olisi tavoiteltavaa entistä monipuolisempi näihin taitoihin keskittyvä arviointi ja palautteenanto. Opettajien antama tuki taitojen sanoittamisessa osana opetusta on tärkeää, mutta sen ohella myös opiskelijoiden vertaispalautetta tulisi hyödyntää entistä laajemmin. Myös esimiesten antama tuki ja palaute edistäisi transversaalisten taitojen tunnistamista työelämäkontekstissa. Erityisesti tätä YAMK-opiskelijat tuntuivat kaipaavan. Myös vertaisilta saatu palaute asettaa alttiiksi kyvyn ottaa palautetta vastaan, mutta myös edistää palautteenantotaitoa. Palautteenanto ja palautteen vastaanotto taito ovat tärkeitä elinikäisen oppimisen ja työelämätaitoja. Opiskelijan transversaalisten taitojen arvioinnin ja palautteen osa-alueet: itsearviointi vertaispalaute opettajan antama palaute esimiesten antama palaute Opiskelijoiden transversaalisten taitojen kehittymisessä tulisi huomioida kokonaisvaltaisemmin arvioinnin ja palautteen merkitys opiskelijan moninaisissa arki -ja työelämäkonteksteissa. Opiskelijaa tulisi ohjata ja tukea kehittämään itsearviointitaitoja, jossa hän on transversaalisten taitojensa sisäinen ohjaaja siten, että hän itseohjautuvasti ohjaa omaa arviointi- ja palauteprosessiaan koko opintojen ajan. Tällöin hän kerää palautetta esimieheltään, vertaisiltaan ja opettajilta. Itsearviointikäytäntöjen harjoitteleminen opettaa opiskelijalle itsetuntemusta, sopeutumiskykyä ja joustavuutta (McDonald 2010: 127). Arvioinnin keskiön tulisi transversaalisten taitojen kehittymisessä olla opiskelijalla itsellään. Arviointi- ja palauteprosessiin voitaisiin kehittää yhtenäisiä kriteerejä tai suunnitelma, jolloin ne voisivat olla sovellettavissa arvioinnin ja palautteen kaikille yhteistyötahoille. Toisaalta palautteenanto voisi olla hyvinkin vapaamuotoista. Tavoitteena olisi arvioinnin / palautteen ohjaava luonne, jolloin opiskelija olisi itse omien transversaalisten taitojen muutosagentti. Itsearviointia varten pitäisi uskaltaa olla rohkeasti avoin ja rehellinen itsensä kanssa. Parhaimmillaan itsearviointi tarjoaa opiskelijalle tietoa hänen vahvuuksistaan ja kehittämiskohteistaan (Boud & Falchikov 1989). Mielenkiintoiseksi taitojen kehittymisen kannalta tekisi vielä se, jos opiskelija uskaltautuisi haastamaan oman vapaa-ajan ja harrastukset transversaalisten taitojensa tutkimiseksi. Eija Raatikainen, KT, lehtori, sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalue, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Boud, D. & Falchikov, N. 1989. Quantitative studies of students’ self-assessment in higher education: a critical analysis of findings. Higher Education 18, 529–549. Isacsson, A. 2017. avaintaidoista transversaaleihin taitoihin -mistä on kyse? https://esignals.haaga-helia.fi/2017/03/16/avaintaidoista-transversaaleihin-taitoihin-mista-on-kyse/16.3.2017. Isacsson, A. 2017. Korkeakoulusta taidot ja hyveet tulevaisuudessa menestymiseen. https://esignals.haaga-helia.fi/2017/03/30/korkeakoulusta-taidot-ja-hyveet-tulevaisuudessa-menestymiseen/ Isacsson, A., Raatikainen, E. & Ekström, M. Transversal skills and emotional intelligence in higher professional education. Nordic Journal of Vocational Education and Training (in process). McDonald, B. 2010. Improving learning through meta-assessment. Active Learning in Higher Education 11(2), 119–129. Puttonen, S., Hasu, M. & Pahkin, K. 2016. Työhyvinvointi paremmaksi Keinoja työhyvinvoinnin ja työterveyden kehittämiseksi suomalaisilla työpaikoilla. Työterveylaitos. Helsinki. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130787/Ty%C3%B6hyvinvointi%20paremmaksi.pdf?sequence=1 Raatikainen, E. Työelämä muuttuu, SOTE -uudistus etenee. Mitä se vaatii sosiaali- ja terveysalan tulevaisuuden osaajalta? https://blogit.metropolia.fi/uudistuva-sosiaalialan-osaaminen/2017/05/30/tyoelama-muuttuu-sote-uudistus-etenee-mita-se-vaatii-sosiaali-ja-terveysalan-tulevaisuuden-osaajalta/
Työelämä muuttuu, SOTE -uudistus etenee. Mitä se vaatii sosiaali- ja terveysalan tulevaisuuden osaajalta?
Suomalaiset ajattelevat, että tulevaisuudessa työntekijöiltä vaaditaan halua oppia uutta, kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin ja yhteistyön hyödyntämistä. Tällöin työntekijältä vaadittavat kolme tärkeinä asiaa ovat Suomen Työn liiton (2017) teettämän tutkimuksen mukaan: 1. halu ja valmius oppia uutta, 2. kyky sopeutua uusiin tilanteisiin ja 3. yhteistyön hyödyntäminen. Myös motivaatiolla, erilaisten taitojen yhdistämisestä syntyvällä moniosaamisella sekä yhteistyökyvyillä tulee olemaan keskeinen merkitys tulevaisuuden työelämässä (Sitran Megatrendit 2013). Edellisten lisäksi Opetus ja kulttuuriministeriön tulevaisuuskatsauksen mukaan (2014) aiempaa tärkeämpinä tulevaisuuden työntekijän taitoina tulevat olemaan tiedon hankinta- ja hallintataidot, kriittinen ajattelu, luova ongelmanratkaisu, sekä tunne-, yhteistyö- ja kommunikaatiotaidot. Olemme kevään 2017 aikana OTTO -hankkeessa pysähtyneet pohtimaan tulevaisuuden osaamista. Olemme tutkineet sitä millaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan, kuinka sitä voidaan parhaiten edistää ja miten tunnistettua tulevaisuuden osaamista ja sen muutosta voidaan arvioida. OTTO -hanke on toteutettu Metropolia AMK lisäksi yhdessä Haaga-Helia AMK:n ja Laurea AMK:n kanssa. Kolmen ammattikorkeakoulun ja niiden eri koulutusalojen opiskelijoiden lisäksi mukana on ollut myös kansainvälisiä opiskelijoita. Opiskelijat ovat olleet YAMK opiskelijoita, opettajaksi opiskelevia kuin myös liiketalouden opiskelijoita. Tutkimuksen keskiössä ovat olleet eri alojen yhteiset tarpeet ja taidot eli transversaaliset taidot. Transversaaliset taidot voidaan määritellä seuraavasti: Luonteen taidot (motivaatio, itsesäätely, sinnikkyys, uteliaisuus, toiveikkuus, luovuus, innokkuus ja periksiantamattomuus) Ajattelun taidot (kriittinen ajattelu, analyyttinen ajattelu, oppiminen, aloitteiden tekeminen, systeemiajattelu, tiedonhankinta ja tiedonhallinta ja luova ongelmanratkaisukyky) Tunne, yhteistyö ja vuorovaikutustaidot (Euroopan komissio 2012; 2013,Euroopan Unioni 2016). Olemme keränneet aineistoa kolmesta eri ammattikorkeakoulusta ja eri aloilta liittyen tranversaaleihin taitoihin. Tässä tekstissä esittelen lyhyesti joitakin Metropolia ammattikorkeakoulussa, sosionomi YAMK tutkinnon tuloksia. Työn luonne, työyhteisö ja vaativa asiakastyö ovat mahdollistaneet transversaalisten taitojen kehittymisen Sosionomi (YAMK) opiskelijat kokivat, että heillä oli jo ennestään melko vahvat transversaaliset taidot. Tätä he perustelivat sillä, että ilman niitä he tuskin olisivat pystyneet vaativaan sosiaalialan työhön. Sen sijaan he eivät aina olleet taidoistaan kovin tietoisia. Taidot ovat vahvistuneet pitkän työkokemuksen myötä ja hyvin monenlaisissa työyhteisöissä työskennellessäni. Taidot ovat erityisesti kehittyneet oman innokkaan ja haasteita pelkäämättömän asenteen johdosta. Työn lähtökohta on, että on motivoitunut ja itseohjautuvat, että sä pystyt tekemään sen duunin. Asiakastyöskentelyssä korostuu tunnetaitojen merkitys. Ryhmähaastattelussa pohdittiin transversaalisten taitojen näkyvyyttä työelämässä: Työnantajan kautta… työhyvinvoinnin kautta… työnantajan koulutusten kautta… on tullut esille ja kehityskeskusteluissa on tullut esille, mutta se ei tule osaksi arkea. Joskus transversaalisten taitojen tunnistamisen esteet oli helpompi hahmottaa kuin niiden oppimista edistävät tekijät. Ehkä tässä hetkessä tunnistan paremmin niitä seikkoja, jotka jumittavat kyseisten taitojen kehittymistä. Niitä ovat kiire, stressi, liian paljon monelta suunnalta kohdistuvia paineita ja odotuksia, elämän kriisit ja ylipäätään mieltä kuormittavat asiat. Opiskelijat toivat esille ehdotuksia siitä miten transversaalisia taitojen kehittymistä voisi entistä enemmän tukea. Vertaiset ovat tärkeitä. Kun oppii oivaltamaan itsestään, niin tulee ehkä tietoisemmaksi niistä taidoista. Vertaisilta saatu palaute ja oppiminen ja oivaltaminen on ollut iso juttu. Pitäisi koko ajan pitää esillä. Tehdään näkyväksi asiantuntitijaprosessia. Koko ajan esille se opiskelijan osaaminen ja sen hyödyntäminen. Kun on 10v. samassa työssä, niin se pitäisi tehdä jopa itsellekin näkyväksi. Tulee rakentaa opintojen sisälle työelämäkäyntöihin. Opiskelijat korostivat palautteenannon merkitystä transversaalisten taitojen kehittymisessä. Heidän mukaansa opettajalla on vastuu palautteen annosta ja itse palautteella on tärkeä rooli transversaalisten taitojen kehittymisessä. Toisaalta myös työnantajalta ja esimieheltä toivottiin palautetta ja asiasta keskustelemista. Itsetuntemus on avain transversaalisten taitojen kehittymisessä. Transversaalisia taitoja tulee tunnistaa oman ammatillisen kehittymisen varmistamiseksi Transversaaliset taidot, niiden tunnistaminen ja niiden esillä pitäminen koettiin tutkimuksen mukaan erittäin tärkeänä oman ammatillisen kehittymisen ja sen syvenemisen näkökulmasta. Opiskelijat kokivat, että liian usein ammatillinen kehittyminen jää opiskelijalle itselleen, kuin esimerkiksi työnantajalle ja esimiehelle, jotka voisivat parhaimmillaan kuitenkin tukea tuossa prosessissa. Myös opettajilla ja vertaisilla olisi paljon annettavaa. Heidän kanssaan oma ammatillinen osaaminen jäsentyisi paremmin ja myös työuraan liittyvät kysymykset voisivat saada monipuolisempia vastauksia. Opiskelijoiden mukaan moninaisten keskustelujen ansiosta kehittyvä itsetuntemus edistää myös työssä- ja opiskelussa jaksamista. Liian tukkoisena ei mieli työstä asioita samaan tahtiin kuin hyvässä tekemisen flowssa. Toisaalta kaikkia elämän asioita ei voi organisoida ja hallita, ne täytyy myös hyväksyä ja antaa niille tarvittava tila. Tämä erityisesti korostaa oppimisessa hyvinvoinnin merkitystä. Ammattilaisen vahvat transversaaliset taidot ehkäisevät työssä tylsistymistä Transversaalisissa taidoissa harjaantuneen ammattilaisen työskentelylle on ominaista innostuminen, uuden oppiminen ja verkostoituminen. Näiden taitojen avulla hän kykenee olemaan luova erilaisissa konteksteissa, työyhteisöissä ja muuttuvissa rooleissa ja tilanteissa. Hän tunnistaa tunteensa ja kykenee työskentelemään niiden kanssa rakentavasti. Hyvät itsesäätelytaidot luovat vahvan pohjan myös sosiaali- ja terveysalan vaativaan työhön muuttuvassa SOTE -ympäristössä. Työstään innostunut ja tasapainoinen työntekijä jaksaa ja viihtyy työssään paremmin. Sen sijaan tylsistymisen kokemukset lisäävät työn kuormittavuutta, sillä työssä tylsistymisellä oli yhteys stressioireisiin. Työntekijöiden tylsistymisen ehkäisyyn kannattaa panostaa, sillä työntekijöiden työhyvinvoinnilla ja motivaatiolla on yhteys työn tuottavuuteen. Työhyvinvoinnilla on vaikutusta myös työurien pituuteen. (Harju, Hakanen & Schaufeli, 2014.) Herääkin kysymys siitä, mitä jos transversaalisten taitojen kehittymisen tukeminen onkin yksi keskeisimmistä vastauksista siihen, miten hyvin työntekijät selviävät myllertävästä SOTE -uudistuksesta? Eija Raatikainen, KT, lehtori, sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalue, OTTO-hanke Lähteet Euroopan komissio. 2013. Communication from the Commission to the European Parliament, the Council, the European Economic and Social Committee and the Committee of the Regions. Entrepreneurship 2020 action plan. Reigniting the entrepreneurial spirit in Europe. Luettavissa: Euroopan komissio. 2012a. Entrepreneurship education at school in Europe: National strategies, curricula and learning outcomes. Luettavissa: Euroopan komissio. 2012c. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle. Koulutuksen uudelleenajattelu: sosioekonomisten vaikutusten parantaminen investoimalla taitoihin. Harju, L., Hakanen, J.J., Schaufeli, W.B.2014. Job Boredom and Its Correlates in 87 Finnish Organizations. Journal of Occupational & Environmental Medicine: September 2014 - Volume 56 - Issue 9 - p 911–918 Suomalaisen työn Liitto. 2017. Tutkimus: Tältä näyttää suomalaisten mielestä tulevaisuuden työelämä. Luettavissa: Osaamisella ja luovuudella hyvinvointia. Opetus ja kulttuuriministeriön tulevaisuuskatsaus, 2014. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2014:18. Luettavissa: Täältä voit lukea lisää OTTO-Transversaalien Taitojen Opettaminen ja Oppiminen hankkeesta: Avaintaidoista transversaaleihin taitoihin -mistä on kysymys? Luettavissa:
Katriina Rantala-Nenonen
päätoimittaja
Lehtori, YTM
katriina.rantala-nenonen@metropolia.fi
p. 040 641 8303
Hilla Niemi
koulutussuunnittelija
hilla.niemi@metropolia.fi
p. 050 567 8049
Eveliina Korpela
Lehtori:suomen kieli ja viestintä, FT
eveliina.korpela@metropolia.fi
p. 040 641 8336
Toimituskunta toimittaa blogin sisällöt ennen niiden julkaisua. Uudistuva sosiaalialan osaaminen –blogin toimituskunta on aloittanut työnsä 15.6.2018.
Ammatillinen koulutus asiakaslähtöisyys Asiakkaan oikeudet Ehkäisevä lastensuojelu Eija Raatikainen empatia Etiikka Henkilökohtainen budjetointi hyvinvointi Hyvinvointipolitiikka ikäihmiset Kasvatus Kehitysvammaisten palvelut Kelpoisuusehdot Kotihoito Koulu Lapsiperheiden palvelut Lastensuojelu Maahanmuuttaja Metropolia ammattikorkeakoulu Moniammatillinen yhteistyö nuoret Nuorten hyvinvointi Opinnäytetyöt Osaaminen Osallisuus Perhepolitiikka Päivähoito Sirkka Rousu Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen sosiaaliala sosionomi Sosionomi ylempi AMk-tutkinto Sote-uudistus Syrjäytyminen Työhyvinvointi Työllisyys Työttömyys Vaikuttavuus valinnanvapaus Vanhemmuus Varhaiskasvatus vuorovaikutus Yhdenvertaisuus Ylempi amk-tutkinto