Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Palvelujen hankkijalla hankalaa: Vantaalla sosiaali- ja terveydenhuollon palveluhankintojen käsikirja opastaa

3.4.2015

Kyllä oli ennen vanhaan julkisia hankintoja tekevällä helppoa. Ostettiin vain sieltä, mistä tarkoitukseen paras tavara tai palvelu sopivaan hintaan saatiin. Toista on nyt – satunnaisenkin hankkijan on tunnettava kilpailuttamisen kuviot. On otettava huomioon prinsiippejä EU:ta myöten. On muistettava olla syrjimätön ja avoin, on pidettävä huolta yhdenvertaisuudesta ja suhteellisuudesta, on valvottava laatua ja suoritteita. Tasapuolisuuden nimissä on torjuttava lobbailijat, kauppurit ja markkinamiehet. Hankintaosaamisen jakaminen Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluhankintojen valmistelun ja niistä päättämisen tuskaa helpottamaan on Vantaalla laadittu Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluhankintojen strateginen käsikirja. Käsikirja ottaa huomioon julkisia hankintoja koskevien yleisten periaatteiden ja asiakaslähtöisyyden lisäksi eettisiä periaatteita. Hankinnan asiantuntijat ovat lyöneet viisaat päänsä yhteen ja saaneet aikaiseksi käsikirjan, josta on varmasti hyötyä myös satunnaisesti hankintoja tekevälle. Käsikirja on hyvin jäsennelty ja helppolukuinen. Se helpottaa hankintojen tekemistä myös niiden sosiaali- ja terveyspalveluja hankkivien osalta, joilla ei ole vankkaa talous- ja markkinointiosaamista. Ohjeita ja esimerkkejä seuraamalla syntyy parhaimmillaan kustannustehokasta, asiakaslähtöistä ja rehtiä hankkimista. Eettiset ja sosiaaliset kriteerit hankinnoissa Miten kunnassa voidaan edistää kestävää kehitystä? Voidaanko kulutusta vähentää ja kohdentaa hankintoja paremmin? Toisin sanoen ostaa vain se, mitä oikeasti tarvitaan. Asenne ratkaisee paljon. Haluan uskoa, että yksittäinenkin hankintoja tekevä voi vaikuttaa kokonaiskulutuksen vähentämiseen. Henkilöstön ympäristöasenteella on suuri merkitys. Niin kuin kotitalouksissa, voidaan myös työpaikoilla soveltaa kulutuspolitiikkaa, jonka mukaan yhden tavaran tullessa taloon toinen lähtee. Silloin on pakko miettiä tarvitaanko uutta tavaraa oikeasti. Ekologisuuden on oltava lähtökohtana kaikissa hankinnoissa. Tähän löytyy vantaalaisesta käsikirjasta hyviä perusteluja ja vinkkejä. Toinen erityisen ilahduttava luku käsikirjassa kertoo sosiaalisista kriteereistä. Hankinnoilla on väkisinkin sekä välittömiä että välillisiä sosiaalisia vaikutuksia. Yhteiskuntavastuunsa kantava firma ei voi näitä sivuuttaa. Niillä on myös merkittävä yhteys firman brändiin ja asiakkaiden mielikuviin yrityksestä. Ostajat ja myyjät kumppaneina Julkisista hankinnoista säätäminen ja kilpailuttaminen ovat varmasti luoneet selkärankaa hankkimiseen ja tarjoamiseen. Muinaishistoriaa on se aika, jolloin hankintoja edistettiin salamyhkäisissä, savuisissa kabineteissa. Aika ajoin joitakin dinosauruksia nousee otsikoihin, mutta pääsääntöisesti hankkimisesta on tullut rehtiä ja avointa. Kaikilla on mahdollisuus tarjota. Uudenlainen ajattelu kehittää myös hankinnan osapuolten mahdollisuuksia kumppanuuteen ja sitä kautta entistä tehokkaampaan asiakaslähtöisyyteen. Juuri palvelujen loppukäyttäjien tarpeiden pitääkin ohjata hankintoja. Verkostoitumalla palveluntuottajien kanssa julkinen hankkija löytää asiakkaalle parhaat ratkaisut. Tuli sotesta ajan kanssa sitä taikka tätä on oma kotikuntani ja työnantajani ilahduttavasti panostanut hankintaproblematiikan pohdintaan ja hankintojen vaikutusten arviointiin. Asiakas edellä. Tiina Snellman, ylempi AMK-opiskelija Lisätietoja Laki julkisista hankinnoista, https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070348 Vantaan kaupunki, 19.1.2015 sosiaali- ja terveyslautakunta: tästä linkistä pääset valitsemaan ao.toimielimen ja päätöspäivän ja sitten ko.päivämäärän pöytäkirjasta ko.päätöksen ja sen liitteenä olevan käsikirjan.

Lue lisää

Lapsen kohtaamiseen on oltava aikaa lastensuojelussa

24.3.2015

Sosiaalialan bloggaajat

Syksyllä 2014 Vantaan lastensuojelun surullista tilaa pyöriteltiin mediassa useaan otteeseen. Tämä poiki Vantaan kaupunginhallitukselta selvityspyynnön jonka tarkoituksena oli kuvata lastensuojelun tulosyksikön nykytilannetta Vantaalla sekä henkilöstön näkemyksiä Vantaan lastensuojelutyöstä suhteessa Lastensuojelun laatusuosituksiin (2014). Lastensuojelun sosiaalityöntekijät kertoivat selvityksessä muun muassa sen, että työn laaja-alaisuus ja suuret asiakasmäärät työllistävät työntekijöitä niin, ettei lakisääteinen lapsen osallisuuden toteuttaminen (esimerkiksi lastensuojelulain 29§) ole nykyisellään mahdollista. Työntekijät toivat esille, että lapsia ei ehdi tavata tarpeeksi ja lain edellyttämällä tavalla tai lasta ei ehditä tavata välttämättä lainkaan. Selvityksessä mainostettiin, että nyt on käytetty aivan uudenlaista lähestymistapaa, eli lastensuojelua tarkasteltiin laadun näkökulmasta perinteisen lain toteutumisen tai talouden näkökulman sijaan. Tämä on toki hienoa, mutta ehkä selvitystä olisi kuitenkin pitänyt lähestyä talouden näkökulmasta, sillä Vantaa ei ole ainakaan heti lisäämässä yhtään uutta työntekijää lastensuojeluun, joskin harkitaan voitaisiinko sosiaalityöntekijöiden palkkoja nostaa. Surullisen hupaisaa oli mielestäni myös se, että samoihin aikoihin Vantaa kaupunki mainosti siirtyvänsä kärkeen suurten kaupunkien tieto- ja viestintätekniikan laitekannassa; Vantaan peruskouluihin, lukioihin ja päiväkoteihin ostettiin yli 16 000 tablettia. Samoin Vantaan kaupunki järjesti uutuuttaan hohtavissa kokoustiloissa tabletin käyttämiseen liittyvää koulutusta opetushenkilökunnalle ja kaikille Vantaan kaupungilla työskenteleville lastentarhanopettajille. Rahan ja resurssien kohdentamisesta puhuttaessa on myös vaikea käsittää, miksei ymmärretä millaiset säästöt voidaan saada aikaan varhaisella puuttumisella ja ennaltaehkäisevällä työllä. Jos elämänhallintaa ei tueta silloin, kun se alkaa horjumaan, joudutaan myöhemmin korvaamaan vieläkin isompia vahinkoja. Tarpeetonta inhimillistä kärsimystä tulee välttää tarjoamalla palveluja, ennen kuin romahdus tapahtuu. (Hakulinen-Viitanen ym. 2014; Aaltio 2013; Gissler ym. 2012.) Sami Isoniemi vaasalainen rikosylikonstaapeli ja asiantuntija lastensuojeluun keskittyvässä Pesäpuu ry:ssä kiersi koulukoteja, kun eräs nuori tiedusteli häneltä, että tiedätkö Sami mitä tämä touhu maksaa. Sami myönsi tietävänsä, että yhden lapsen koulukotipaikka maksa yli 100 000 vuodessa. Samille kysymyksen esittänyt nuori sanoi, että jos summa olisi pistetty joskus perheen tukemiseen, ei nyt oltaisi tässä pisteessä. Sen puolesta Sami nyt kampanjoi. (Lehto 2014.) Mikäli rahaa ei kuitenkaan tipu, korostaisin vielä aikaisempaa enemmän tiiviimmän ja sektorirajat ylittävän yhteistyön merkitystä. Yllättäen, myös palvelujärjestelmän hajanaisuus, joka näyttäytyi lastensuojelun asiakkaiden pompotteluna palvelusta toiseen, nousi esille lastensuojelun selvityksestä. Selvityksessä sosiaalityöntekijät kertoivat, etteivät aina tienneet mitä toimijoita asiakkaan ympärillä on ja kenen on vastuu. Helsingin Sanomien haastattelemat työntekijät kutsuivat tätä osuvasti rakenteelliseksi välinpitämättömyydeksi. Olen törmännyt olemattomaan yhteistyöhön läpi opiskelujeni ja näen asian vahvasti kokonaisvaltaisena ongelmana sosiaalialalla. Palvelujärjestelmämme on rakentunut siten, ettei kokonaiselle ihmiselle ole tilaa. Vahva sektorijakoisuus sekä riittämätön yhteistyö eri toimijoiden kesken tuhlaavat jo ennestään niukkoja resursseja. (Halme & Perälä 2014; Aaltio 2014; Haukka-Wecklin & Metteri 2012; Kestilä, Mäkelä, Perälä & Salmi 2012.) Selvitykseen perehtyminen herätti minussa ristiriitaisia tunteita. Oli surullista ja toisaalta hämmentävää lukea, että sosiaalityöntekijät niin selvityksen kuin Helsingin Sanomien haastatteluidenkin perustella tiesivät miten laadukasta lastensuojelutyötä teoriassa tehdään, mutta käytännössä heillä ei ollut tähän mahdollisuutta. Näin opiskelijan näkökulmasta huomaan, että pelko tulevasta hiipi minuunkin. Tuleeko minusta taas yksi sosiaalialan ammattilainen joka on varustettu uusimmalla ja monipuolisella tiedolla siitä, miten tätä työtä pitäisi tehdä, mutta pian huomaan taistelevani tuulimyllyjä vastaan kuin Don Quijote ja vähitellen uuvun työtaakan alle, tai mikä pahinta, en ehdi enää välittää. Heinon ym. 2012 tavoin, toivoisin, että lastensuojelu nähdään näkökulmana kaikessa lasten kanssa tehtävässä työssä, ei vain lastensuojeluinterventiona. Lapsen edun toteutuminen lapsen koko toimintaympäristössä on lapsen kannalta hyvinvointia ja turvallisuutta lisäävä tekijä. Lapsen kannalta on tärkeää, että ymmärrämme hänen kasvuaan ja kehitystään kannattelevat asiat ja voimme asiantuntijuudellamme tukea niitä, jotta lapsen hyvä toteutuu kokonaisvaltaisesti (emt.). Heikkojen signaalien huomiotta jättäminen voi olla alku syrjäytymisen kierteelle, johon puuttuminen on myöhemmässä elämänvaiheessa vaikeampaa. Tällöin käytettävät toimenpiteet ovat sekä kalliimpia, että niiden vaikuttavuus on huonompi. Kun palveluja kehitetään, tulisi erityistä huomiota kiinnittää perheisiin, jotka käyttävät useita eri palveluita ja joilla on toimeentuloon sekä lapseen tai vanhemmuuteen liittyviä huolia tai jotka kokevat avun saamisen vaikeaksi. (Halme, Kanste & Perälä 2013.) Tämä edellyttää mielestäni sitä, että työntekijä pystyy käyttämään aikaansa asiakkaan kohtaamiseen ja tekemään moniammatillista sektorirajat ylittävää verkostotyötä. Yhteistyön tiivistyminen ja konkretisoituminen vapauttaisi myös työntekijöiden voimavaroja ja resursseja. Toivoisin todella, että hallitus näkisi ennaltaehkäisevän työn arvon ja ymmärtäisi, että lapsiin ja perheisiin kannattaa panostaa. Myöntämällä lisää rahaa ja voimavaroja erityisesti lasten, perheiden ja nuorten kanssa tehtävään ennaltaehkäisevään työhön, saadaan tulevaisuudessa aikaan valtavia säästöjä, onhan tiedostettu tosiasia, että korjaava työ maksaa enemmän kuin ennaltaehkäisevä. Leyla Uzun, sosionomi ylempi AMK-opiskelija Lähteet Aalto, M. & Salomaa, M. 23.1.2015. Vantaan lastensuojeluun ei tipu lisää työntekijöitä. Helsingin Sanomat. http://www.hs.fi/kaupunki/a1421987636592. Viitattu 8.3.2015. Lehto, E. 5.6.2014. Kotona opetettiin nelivuotiaalle: Kun poliisit ajavat pihaan, juokse karuun. Helsingin Sanomat. http://www.hs.fi/elama/a1401857785135. Viitattu 8.3.205. Aalto, M. 4.11.2014. Lastensuojelu on kriisissä: ”On ajan kysymys, milloin taas joku lapsi kuolee.” Helsingin Sanomat. http://www.hs.fi/kaupunki/a1414997221316. Viitattu 8.3.2015. Aaltio, E. 2013. Hyvinvoinnin uusi järjestys. Helsinki:Gaudeamus. Gissler, M., Merikukka, M., Paananen, R., Ristikari, T. & Rämö, A. Lasten ja nuorten hyvinvointi. Kansallinen syntymäkohortti 1987 –tutkimusaineiston valossa. Raportti 52/2012. Helsinki: Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. Hakulinen-Viitanen, T., Kaikkonen, R., Laatikainen, T., Murto, J., Mäki, P., Pentala, O. 2014. Suomalaisten lasten ja lapsiperheiden terveys ja toimintakyky. Teoksessa S. Karvonen & J. Lammi-Taskula (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinninlaitos, 150-168. Halme, N. , Kanste, O. ja Perälä, M.-L. 2013. Johtaminen, palvelut ja lapsiperheiden hyvinvointi. Teoksessa J. Reivinen & K. Vähäkylä (toim.) Ketä kiinnostaa? Lasten ja nuorten hyvinvointi ja syrjäytyminen. Helsinki: Gaudeamus,121-134. Halme, N. & Perälä, M.-L. 2014. Lapsiperheiden huolet ja avunsaanti. Teoksessa S. Karvonen & J. Lammi-Taskula (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinninlaitos, 216-226. Heino, L., Melamies, N., Miller, H. & Pärnä, K. 2012. Lapsi kuntoutujana – haaste aikuisille. Teoksessa V. Karjalainen & I. Vilkkumaa (toim.) Kuntoutus kanssamme. Ihmisen toimijuuden tukeminen. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, 103-123. Haukka-Wackling, T. & Metteri, A. Sosiaalinen tuki kuntoutuksen ytimessä. Teoksessa V. Karjalainen & I. Vilkkumaa (toim.) Kuntoutus kanssamme. Ihmisen toimijuuden tukeminen. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, 53-70. Kestilä, L., Mäkelä, J. Perälä, M.-L., Salmi, M. Lapsi kasvaa kunnassa- miten kunta voi tukea lasten hyvinvointia ja vähentää syrjäytymisen riskejä. Päätöksen tueksi 1/2012. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Selvitys lastensuojelun tulosyksikön tilanteesta Vantaan kaupunginhallitukselle 2.3.2015

Lue lisää

Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki hyväksyttiin eduskunnassa 12.3.2015: ammatin harjoittamiseksi haetaan laillistamista 1.1.2016 lähtien.

14.3.2015

Sosiaalialan bloggaajat

Sosiaalialan AMK-verkosto yritti vaikuttaa lain sisältöön erityisesti ylempi AMK-tutkinnon osalta. Eduskunta hyväksyi to 12.3.2015 ammattihenkilölain sote-valiokunnan esittämillä muutamilla muutoksilla. Valiokunnan mietinnössä ei edes kommentoitu kuultujen asiantuntijoiden (myös AMK-verkosto) esittämiä näkökantoja (linkki lain eduskuntakäsittelyyn). Esitimme lain 7 pykälän muotoilua, jonka mukaan sosiaalityöntekijän tehtävissä voisi toimia sosiaalityöhön suuntaavan ylemmän korkeakoulututkinnon yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa suorittanut. Tämä olisi antanut pätevyyden niille, jotka jo nyt toimivat muodollisesti "epäpätevinä" sosiaalityöntekijöinä määräaikaisesti, korkeintaan vuosi kerrallaan ja alhaisemmalla palkalla. Tämä olisi myös helpottanut sosiaalityön työvoimapulaa: sosiaalityöntekijöiden tarve tulee entisestään kasvamaan uuden sosiaalihuoltolain johdosta. Ammattihenkilölakiesityksen valmistelussa on katsottu vain peräpeiliin ja laki rakentuu yli 10 vuotta vanhan sosiaalihuollon kelpoisuuslain pohjalle täydellisesti unohtaen, että tässä välissä on ammattikorkeakouluissa vuodesta 2005 lähtien koulutettu satoja sosiaalityöhön suuntautuneita ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita, jotka varmasti ovat osaavia ja päteviä toimiakseen myös sosiaalityöntekijän tehtävissä - toki he sijoittuvat hyvin ylempää korkeakoulututkintoa edellyttäviin erilaisiin tehtäviin kuntien, järjestöjen, valtion ym. organisaatioihin. Katso tästä linkistä tutkinnon osaamisen ja työmarkkina-aseman kuvaus "Sosionomi ylempi AMK-maisteritason tutkinto. Käytännöllistä viisautta ja ammatillista sosiaalityön asiantuntijuutta". Sosionomi (ylempi AMK) tutkinto tuottaa pätevyyden virkaan tai toimeen, jossa edellytetään ylempää korkeakoulututkintoa. Työnantajat määrittävät millaista osaamista eri työtehtävissä tarvitaan ja millaisella koulutuksella työtehtävää voi hoitaa. Työantajat ovat olleet kannattamassa ehdotusta saada sosiaalityöntekijän kelpoisuus myös sosiaalityöhön suuntautuneille sosionomi ylempi AMK-tutkinnon suorittaneille. Hienoa tietenkin on, että sosiaalihuollon keskeiset ammatit (sosiaalityöntekijä ja sosionomi) ovat nyt laillistettuja ammatteja. Tutkinnon suorittaneen tulee hakea Valvira:lta laillistamista, jotta voi toimia laillistamista edellyttävissä työtehtävissä. Työnantaja voi tarkistaa henkilön oikeuden toimia ko.työtehtävässä rekrytoidessaan henkilöstöä. Laki tulee voimaan 1.1.2016. Tulevaisuudessa tultaneen terveydenhuollon ja sosiaalihuollon erilliset ammattihenkilölait yhdistämään. Tässä valmistelussa pitäisi tehdä kunnollinen arvio mm. sosiaalityön tehtävissä vaadittavasta osaamisesta ja siitä millaisella ylemmän korkeakoulututkinnon koulutuksella Suomessa tuotetaan tämä osaaminen. Tällainen arviointi olisi pitänyt olla jo nyt hyväksytyn lain valmistelussa. Arviointiprosessi tulisi tehdä OKMn ja STMn sekä korkeakoulujen ja työelämän yhteistyönä. Lue tästä lausuntomme eduskuntakuulemisessa 13.2.2015. Lue myös 14.2.2015 blogikirjoitukseni, jonka osoitin kansanedustajille. Laissa on monia sisäisiä ristiriitaisuuksia, joiden kanssa nyt työelämä joutuu elämään. Koulutamme sosiaalityön rautaisia ammattilaisia ammattikorkeakouluissa! Sirkka Rousu, yliopettaja

Lue lisää

Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset