Päätöksenteon vaikeus on ympäristöuhka
Ympäristövaikutusten kannalta on parempi mitä suurempi osa ravinnostamme on kasveista peräisin, joten ympäristön kannalta on merkitystä sillä millaista ruokaa meidän päiväkodeissa ja kouluissa tarjotaan Seurasin hämmentyneenä Helsingin kaupunginvaltuuston keskustelua 25.5.2016 kokeilusta, jossa vegaaniruokavalion tulisi mahdolliseksi valita kahdessakymmenessä Helsingin päiväkodissa. Tämän keskustelun taustalla oli 27.8.14 Leo Straniuksen tekemä valtuustoaloite vegaaniruuan saamiseksi kaupungin päiväkodeissa. Melkein kaksi vuotta asia on kiertänyt varhaiskasvatuslautakunnan, kaupungin hallituksen ja kaupunginvaltuuston välillä ja lopulta siis päädyttiin kokeiluun. Päättäjiä ei voi ainakaan haukkua hätiköinnistä, mutta asian vaikeutta ei voi olla ihmettelemättä. Varhaiskasvatuslautakunnan lausunto, jonka varhaiskasvatusjohtaja Satu Järvenkallas esitteli 5.4.16 varhaiskasvatuslautakunnassa, ei tukenut vegaanisen ruokavalion valinnan mahdollisuutta päiväkodeissa. Lausunnossa perusteltiin kantaa erityisesti lisäkustannuksien takia. Kustannuksista oli pyydetty selvitystä ja lausunnossa todettiin vegaaniruokavaliota noudattavan lapsen osalta olevan 4,40 euroa päivältä kalliimpi muihin ruokavalioihin verrattuna. Arvio perustui 125 lapsen määrään. Itsestäni luvut tuntuivat aika epärealistisilta, kun huomioidaan, että monet lapset saavat jo nyt vegaaniruokaa päiväkodissa. Jos lakto-ovo vegetariaaninen, sianlihaton, munaton, maidoton ja laktoositon ruokavaliot korvattaisiin vegaanisella ruokavaliolla, olisi tietysti myös syöjien määrä huomattavasti suurempi kuin arvioon laskettu 125 lasta. Tietysti kustannukset ovat aina suhteessa määrään. Rahasta on helppo keskustella ja monet tietysti vastustavat kulujen lisäämistä. Niin myös valtuustossa käytetyissä puheenvuoroissa raha nousi esille, mutta niin nousi myös tasa-arvo ja terveys. Itselleni tässä asiassa on tärkeää millaisia ympäristövaikutuksia meidän ruokavaliovalinnoilla on ja olinkin tyytyväinen, kun myös valtuustossa nostettiin tämä asia esille. Tosin vegaaniruokavalion vastustajat eivät nostaneet ympäristövaikutuksia tai meidän kaikkien yhteistä vastuuta ympäristöstämme millään tavalla esille. Jos meillä verotettaisiin ruokaa sen ympäristövaikutusten perusteella, huomioiden kasvatuksen, tuotannon, kuljettamisen, jakelun ja pakkaamisen, niin uskoisin vegaanisen ruokavalion tulevan edullisemmaksi kuin maitoa tai lihaa sisältävän ruokavalion. Varhaiskasvatukseen kuuluu myös kestävä kehitys aivan kuten perusopetukseenkin. Ruokatuotanto on liikenteen ja asumisen ohella yksi merkittävä ilmastoon vaikuttava tekijä, joten tämä pitäisi ottaa huomioon päiväkotien ja koulujen ruokailujen suunnittelussa ja toteutuksessa. Ruuan raaka-aine valinnoilla voidaan vaikuttaa suoraan hiili- ja vesijalanjälkeen samalla myös terveyteen. Helsingin kaupungilla on omat ilmastotavoitteet, joten luulisi päätöksen teon eri hallinnonalueilla ottavan ilmaston ja ympäristön huomioon. Vegaaniruoka ei automaattisesti ole ilmastoystävällinen vaan siinäkin pitää kiinnittää huomiota miten ja missä ruoka tuotetaan. Ruuan tuottamiseen liittyy myös muita kuin ympäristöön liittyviä eettisiä näkökulmia, jotka on hyvä pitää mielessä. Tuntuu turhauttavalta, että kokeillaan asiaa, jonka pitäisi olla lähtökohtaisesti ihan toisin päin. Kasvisruuan pitäisi olla pääasiallinen ruoka niin päiväkodeissa, kouluissa, työpaikoilla kuin kodeissakin, jos halutaan pienentää ruuan ympäristövaikutuksia. Kokeilu on kuitenkin askel oikeaan suuntaan ja eikä ainakaan Tampereen talous ole kaatunut siihen, että vegaaniruokaa on tarjolla päiväkodeissa. Hyvä asia tässä valtuuston keskustelussa oli valtuutettu Rissasen ponsi kasviruokapäivän järjestämisestä myös päiväkodeissa. Ponsi sai kannatusta, joten helsinkiläisten koulujen lisäksi kasviruokapäivä tulee ehkä tulevaisuudessa myös päiväkoteihin. Yhdellä päivällä viikossa on merkitystä, mutta useampi olisi parempi. Toivottavasti nyt päiväkodissa aterioivat lapset eivät elä aikuisuuttaan maailmassa, jossa elämän edellytykset ole kaventuneet oleellisesti meidän päättämättömyytemme ja vastuun pakoilun takia. Miten voimme kasvattaa lapsemme vastuullisuuteen, jos emme itse toimi vastuullisesti. Ympäristötalkoot ovat todellakin talkoot, jossa meitä jokaista tarvitaan ja johon meidän pienet arkiset ratkaisut vaikuttavat. Meidän on kyettävä tekemään päätöksiä ympäristö huomioon ottaen ja toivoa, että päätöksemme ovat riittäviä vaikutuksiltaan. Saila Lehtonen, sosionomi ylempi AMK-opiskelija Lisää tietoa ja lähteet WWF ruokaopas verkossa Aamulehden artikkeli vegaaniruuan kalleudesta verkossa Stadinilmasto verkossa Ylen artikkeli kasvissyönnistä verkossa Ilmasto-opas: ilmastomyönteinen ruoka verkossa Ruokatuotteiden ympäristö vaikutusten eroja verkossa Helsingin Sanomien artikkeli: kodin ilmastovaikutuksia voi pienentää vaikka syömällä verkossa Helsingin kaupunki kaupunginvaltuuston päätöstiedote nro 10 verkossa Kaupunginvaltuuston kokous video 10/25.5.16 verkossa
Sosiaalityön työvoimapulaa voidaan helpottaa: Rousu vastaa käytyyn keskusteluun
Tämä mielipideartikkeli on julkaistu Helsingin Sanomissa 17.7.2016. Lehdessä on keskusteltu jälleen sosiaalityön työvoimapulasta ja tilanteesta muutoinkin. Sosionomi ylemmän AMK-tutkinnon suorittaneet tulisi katsoa päteviksi sosiaalityöhön Kuntien sosiaalityön kriisi on ollut totta ainakin parikymmentä vuotta. Parannuksia asiakastyön määrään, johtamiseen ja palkkaukseen tarvitaan edelleen. Sosiaalityön työvoimapula helpottuisi, jos sosionomin ylemmän amk-tutkinnon suorittaneet katsottaisiin päteviksi sosiaalityöhön. Ammattikorkeakoulusta valmistuneilla on takanaan vähintään kahdeksan vuoden sosiaalityöhön suuntaava opintopolku ja vankka sosiaalialan työkokemus jo valmistuessaan: Sirppa Kinoksen valtakunnallisen kyselyn (2015) mukaan heillä on keskimäärin yli seitsemän vuoden asiakastyön työkokemus jo ennen maisteritason amk-opintojen aloittamista. Tutkinto on koulutusjärjestelmässämme sosiaalialan maisteritason tutkinto eikä siten madalla sosiaalityön koulutusvaatimuksia. Sosiaalityössä tarvitaan sekä yliopistoista että ammattikorkeakouluista valmistuneiden osaamista. Ammattihenkilölakiin vuonna 2016 kirjattu pätevyys perustuu vanhaan kelpoisuusvaatimukseen, jolloin ylempää amk-tutkintoa ei vielä ollut. Lakia tulisi tältä osin muuttaa. Sirkka Rousu yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu Tässä linkki HS artikkeliin
Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmaan tarvitaan myös vauvaperheiden näkökulmaa
Yksi hallituksen kärkihankkeista on lapsi ja perhepalveluiden muutosohjelma. Ohjelman sisältö julkaistiin 11.1.2016. Sisällössä on valtavan paljon hyvää, jolla hallitus pyrkii parantamaan ja kehittämään lapsiperheiden oloja Suomessa. Koska teen töitä lastensuojelussa vauvaperheiden parissa, tarkastelen ohjelman tavoitteita erityisesti tästä näkökulmasta. Muutosohjelmassa esitetään ja kehitetään malleja, joita on tarkoitus tulevien vuosien aikana kehittää tukemaan suomalaisia lapsiperheitä. Tarkoituksena koko muutosohjelmalla on saada lapset ja nuoret voimaan paremmin ja tasa-arvoistaa suomalaisia lapsiperheitä. Periaatteet, jotka ohjaavat muutosohjelmaa ovat lapsen oikeudet ja etu, voimavarojen vahvistaminen, perhe- ja lapsilähtöisyys sekä perheiden monimuotoisuus. Sosiaalialan ammattilaisen näkökulmasta on hienoa, että hallitus on ottanut kärkihankkeekseen lapsiperheiden palvelujen parantamisen. Muutosohjelmalla pyritään luomaan uusia palveluja lapsiperheille ja painottamaan työtä ennaltaehkäisevään työhön. Ennaltaehkäisevä työ on juuri sitä työtä, mihin tulisi panostaa. Ohjelmalla pyritään luomaan sektorirajojen ylittäviä palveluja sekä yhdistää enemmän kuntien, järjestöjen, seurakuntien ja yksityisen sektorin palveluja. Ohjelmassa puhutaan paljon vanhemmuuden tukemisesta ja vuorovaikutuksen tukemisesta ja vahvistamisesta. Pienten lasten hyvinvointi lähtee juuri sitä, hyvinvoivasta ja sensitiivisestä vanhemmasta, joka vastaa pienen lapsen tarpeisiin tarkoituksenmukaisella tavalla. Vauvaperhetyön kehittäminen tärkeää Olisin kuitenkin toivonut näkeväni ohjelmassa enemmän mahdollisuuksia kehittää vauvaperhetyötä. Nyt vauvat ja raskaana olevat äidit jätetään lähes mainitsematta, kun painopiste on varhaislapsuudessa ja alle kouluikäisissä. Vuorovaikutuksen tukemisen tulee käynnistyä jo raskausaikana. Neuvoloissa tehdään hyvää työtä raskaana olevien äitien hyväksi, mutta se ei aina kaikkien äitien kohdalla riitä. Lapsen ensimmäinen ikävuosi on merkittävä tämän tulevaisuuden kannalta. Pienillä interventioilla pystytään vaikuttamaan suuresti vauvan ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen, ettei jo raskausaikana alkaneet mahdolliset vuorovaikutuksen häiriöt muutu vakaviksi häiriöiksi ensimmäisten kuukausien aikana. Raskaana olevien ja pienten vauvojen kanssa työskentely on varhaisinta ennaltaehkäisevää työtä, mitä voi tehdä. Muutosohjelmalla halutaan myös vaikuttaa meihin ammattilaisiin ja meidän tapoihin kohdata asiakkaat ja lisätä koulutusta. Ohjelmassa pyritään ”vahvistamaan täydennyskoulutuksella ammattilaisten taitoja lasten, nuorten ja vanhempien kohtaamiseen”. Tämä on tärkeä kehityskohde. Maailmassa ja perheiden tilanteissa tapahtuu parhaillaan suuria muutoksia, ja ammattilaisten pitää pysyä muutoksessa mukana. Neuvoloihin ja varhaiskasvatukseen olisi hyvä saada tietoa ja ymmärrystä varhaisen vuorovaikutuksen häiriöistä, miten ne lapsella näkyvät ja miten niitä voidaan hoitaa ja minkälaisesta kohtaamisesta lapsi hyötyy. Onkin toivottavaa, että ammattilaiset saisivat säännöllisesti osallistua koulutuksiin ja sovitun määrän kuukaudessa / vuodessa olisi mahdollisuus käyttää työaikaa kouluttautumiseen. Toivottavasti muutosohjelman myötä mahdollistuu useammin myös omaehtoinen kouluttautuminen, eikä pelkästään työnantajan osoittama koulutus. Lasten ja perheiden palvelujen muutosohjelmaa on valmisteltu ja sitä toteutetaan avoimesti ja vuorovaikutuksessa sidosryhmien, alan toimijoiden, lasten, nuorten ja heidän perheidensä kanssa. Jokaisen panos ohjelman toimeenpanossa on tärkeää. Kun on kyse näin suurista muutostavoitteista, olisi ensiarvoisen tärkeää ottaa juuri ne mukaan suunnittelemaan palveluja, jotka niitä käyttävät ja jotka niitä palveluja tuottavat. Toivottavasti tämä osio tässä ohjelmassa toteutuu, jotta muutoksesta oikeasti saadaan kaikkia hyödyttävä ja varmasti toimiva. Hallituksella olisi nyt hyvä aika näyttää kyntensä, mitä he esimerkiksi meidän sosiaalialalla työskentelevien hyväksi tekevät, samoin kuin meidän lapsiperheille. Tähän mennessä hallituksen toimet eivät ole kovinkaan lapsi- ja lapsiperheystävällisiltä vaikuttaneet, mutta vielä on aikaa muuttaa suunta ja tämä muutosohjelma toimii hyvänä alkuna siinä. Anna Nupponen, sosionomi ylempi AMK -opiskelija Lisätietoa muutosohjelmasta STM / LAPE- lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma