Uudistuva sosiaalialan osaaminen

Sosiaalialan AMK- ja YAMK-tutkinnon opiskelijoiden yhteisblogi Tilaa RSS-syöte

Päiväkeskustoiminta iäkkäiden elämänlaatua tukemassa
17.2.2017
Sosiaalialan bloggaajat

Miten tukea ikääntyneiden kotona asumista ja elämänlaatua? Nykyinen vanhuspalvelulaki edellyttää kunnilta ikääntyneiden kotona asumisen tukemista, joka puolestaan edellyttää sitä tukevien palveluiden järjestämistä (Vanhuspalvelulaki – pykälista toiminnaksi 2013). Päiväkeskustoiminnan tarkoituksena on tukea ikäihmisten kotona asumista ja parhaimmillaan se siirtää ikääntyneen palvelu- ja laitoshoidon tarvetta myöhäisemmäksi. Tukemalla yhteisöllisyyttä ja sosiaalista kanssakäymistä vähennetään yksinäisyyttä ja ehkäistään siten toimintakyvyn heikentymistä (Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelma 2013). Ikääntyminen tuo tullessaan vähitellen elämänmuutoksia: eläkkeelle jääminen, fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen tai leskeytyminen. Muutokset voivat vaikuttaa ikäihmisen elämänlaatuun merkittävästi ja elämänpiiri voi kaventua. Erityisesti sosiaaliset suhteet usein vähenevät, kun toimintakyky heikentyy. Yksinäisyydestä kärsii moni. Ikääntyneiden yksinäisyyden lievittämiseksi tarvitaankin lisää sosiaalisia palveluita, joilla ehkäistään yksinäisyyttä ja masennusta. On osoitettu, että ryhmätoiminnalla voidaan ehkäistä yksinäisyyden haitallisia seurauksia. (Punnonen 2013: 163.) Päiväkeskustoiminnan roolin tutkiminen Opinnäytetyössä ”Päiväkeskustoiminta ikääntyneiden elämänlaadun edistäjänä” tutkitaan kolmen päiväkeskuksen asiakkaiden kokemuksia päiväkeskustoiminnan vaikuttavuudesta. Aihe on ajankohtainen ja yhteiskunnallisesti merkittävä, sillä laitoshoitoa vähennetään koko ajan ja ikääntyvä väestö asuu entistä pidempään kotona. Sen vuoksi tarvitaan tutkimustietoa siitä, millä keinoilla ja palveluilla ikääntyneiden kotona asumista voidaan tukea parhaiten niin, että heidän elämänlaatunsa säilyy hyvänä loppuelämänkin ajan. Opinnäytetyössä tarkasteltiin, millainen päiväkeskustoiminnan vaikuttavuus on asiakkaiden elämänlaatuun, mikä on sen merkitys heidän toimintakyvylleen ja mitä kehitettävää toiminnassa on.  Tutkimusaineisto kerättiin kysymyslomakkeilla, joihin asiakkaat vastasivat itsenäisesti tai avustettuna. Kysymykset käsittelivät päiväkeskustoiminnan sisältöä ja asiakkaiden kokemuksia sen vaikutuksista omaan fyysiseen ja psyykkisen hyvinvointiin. Päiväkeskukset tarjosivat erilaisia palveluita: ateriat, sauna- ja liikuntapalveluita sekä virikeohjelmaa, jonka sisältö vaihteli. Asiakkailta kysyttiin muun muassa, kokevatko he päiväkeskustoiminnan parantavan elämänlaatuaan, tukevatko liikuntapalvelut heidän fyysistä toimintakykyään, ovatko he saaneet uusia ystäviä ja kokevatko he mielialansa virkeämmäksi päiväkeskuspäivän jälkeen. Miten päiväkeskustoiminta tukee elämänlaatua? Elämän mielekkääksi kokeminen lisää elämänlaatua, joka on yksilöllinen kokemus. Elämänlaatu voidaankin määritellä kokonaisuudeksi, johon kuuluvat fyysinen terveys, psyykkinen hyvinvointi, itsenäisyys, sosiaaliset suhteet ja ympäristö (Cahill – Diaz 2010). Opinnäytetutkielman tulokset osoittivat päiväkeskustoiminnan parantavan asiakkaiden elämänlaatua: tulosten mukaan yksinäisyys oli vähentynyt, liikuntapalvelut tukivat fyysisen toimintakyvyn säilymistä ja asiakkaat kokivat mielialansa virkeämmäksi päiväkeskuspäivän jälkeen. Päiväkeskustoiminta edistää ikääntyneiden elämänlaatua niin psyykkisesti, fyysisesti kuin sosiaalisesti. Päiväkeskus tarjoaa säännöllisen kokoontumisen viikoittain tutussa ryhmässä, joka tukee sosiaalista kanssakäymistä ja mahdollistaa uusien ystävien saamisen. Säännöllisellä liikunnallisella harjoittelulla tuetaan asiakkaiden kotona asumista: fyysisen toimintakyvyn säilyminen on edellytys kotona asumiselle. Päiväkeskustoiminta tulevaisuudessa - vaikuttavuuden mittareita ja säännöllistä seurantaa Päiväkeskustoiminnan vaikuttavuuden arvioimiseksi tulee kehittää mittareita, joiden avulla pystytään todentamaan toiminnan myönteiset ja kauaskantoiset vaikutukset. Tulevaisuudessa toimintaa tullaan tarvitsemaan entistä enemmän, kun muistisairaiden määrä nousee. Käypä hoito-suosituksessa todetaan muistisairauksien olevan kansantauti, joka edellyttää palvelujärjestelmältä uusia toimintamalleja (Aavaluoma 2015: 24).  Päiväkeskustoiminnassa tarvitaan jo nyt omia ryhmiä muistisairaille asiakkaille, ja tulevaisuudessa tarve tulee kasvamaan. Kun toimintaa kehitetään asiakaslähtöisesti ja vaikuttavuuden arvioimiseksi saadaan käyttöön mittareita, päiväkeskustoiminnalla on kaikki mahdollisuudet osoittaa merkittävyytensä ikääntyneiden elämänlaadun edistäjänä ja palvelumuotona, jonka avulla iäkkäiden kotona asuminen sujuu entistä paremmin. Kaisu Kohola, geronomi (ylempi AMK) Artikkeli perustuu opinnäytetyöhöni ”Päiväkeskustoiminta ikääntyneiden elämänlaadun edistäjänä” 2017. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan ylempi AMK-tutkinto-ohjelma. Lähteet Aavaluoma, Sanna 2015. Muistisairaan psykoterapeuttinen hoito ja hoiva. Helsinki: Suomen Psykologinen insitituutti. Cahill, Suzanne – Diaz, Ana 2010. Quality of Life The Priorities of Older People with a Cognitive Impairment.  Dementia Services Information and Development Centre. Verkkojulkaisu. Ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelma vuosille 2013-2017. Valtioneuvoston periaa-tepäätös 18.4.2014. Verkkodokumentti.  Punnonen, Reijo 2012. Vuosia elämään – hyvinvointiin ja elinikään vaikuttavia tekijöitä. Juva: Bookwell Oy. Vanhuspalvelulaki – pykälistä toiminnaksi: Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 980/2012. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos – Sosiaali- ja terveysministeriö.  Verkkodokumentti.  

Lue lisää

Numeroa isommat saappaat – opinnollistamista kesäaikaan Roihu 2016 -leirillä !
1.2.2017
Sosiaalialan bloggaajat

Kuinka 17 000 osallistujaa majoitetaan keskelle metsää muutaman viikon ajaksi? Miten järjestetään peseytyminen, ruuanlaitto, tapaturmien hoito ja mielekäs tekeminen 2-22 -vuotiaille osallistujille? Näihin ratkaisuja haettiin Suomen Partiolaisten Roihu 2016-leirillä. Leiri järjestettiin Evon leirintä-alueella Hämeenlinnassa, jossa 17 000 osallistujalle rakennettiin pienoiskaupunki ravintoloineen, yöpymismahdollisuuksineen, hygieniapisteineen, apteekkeineen, sairaaloineen sekä ravintoloineen. Leiri mahdollisti useille eri alojen ja eri koulutusasteiden opiskelijoille vertaansa vailla olevan intensiivisen oppimisympäristön. Leiri oli monialainen ja edustettuina olivat esimerkiksi muotoilu, arkkitehtuuri, logistiikka, hotelli- ja ravintola-ala, metsäala, rakennusala, terveysala, kasvatusala, sosiaaliala ja liiketalous, media-ala ja tapahtumatuotanto. Opiskelijoita oli muun muassa Oulun yliopistosta, Metropolia AMK:sta, Aalto yliopistosta, Helsingin yliopistosta ja monelta toiselta asteelta. Leiri toimi muun muassa näyttöpaikkana monelle toisen asteen opiskelijalle. Leiri toimi siis opiskelijoille monimuotoisena oppimisympäristönä ja oman osaamisen kehittymisen näyttämönä. Toiminnan tuloksena opinnollistettiin tehtyä vapaaehtoistyötä. Opintopisteet vaihtelivat 5 op.– 20 op. Opiskelijoilla oli mahdollisuus jo tapahtumaan valmistautuessa (useita kuukausia etukäteen), ja vielä tapahtuman jälkeen, oppia laajasti monia oman alan sisällöllisiä taitoja, mutta lisäksi myös yleisiä geneerisiä työelämässä vaadittavia taitoja. Opinnollistaminen Roihahtaa seminaarissa (25.1.2017) kuultiin opiskelijoiden kokemuksia omien opintojen ja Suurleirillä tapahtuneen vapaaehtoistoiminnan yhdistämisestä osaksi opintojaan. Esimerkiksi Tiina Varhee Metropoliasta kuvailee omaa opinnollistamisprosessiaan seuraavasti: Olen digitaalisen viestinnän opiskelija ja sain opinnollistettua 15 op. Vapaavalintaisiin opintoihin. Toimin leirillä some-mestarina, jonka tehtäviin kuuluivat mm. blogin pitäminen, osallistujailmoittautumis -kampanjan suunnittelu ja toteutus, viestintästrategian laadintaa sekä lähes päivittäistä asiakaspalvelua verkossa, osallistujien kysymyksiin vastaten Opinnollistaminen tapahtui etukäteen viestinnän koulutusohjelmaan kuuluvien tuotantokokousten kautta, ja jo ennen leiriä oli 5 opintopistettä merkitty suoritettavaksi. Keskeisenä työvälineinä toimivat Microsoftin O365-alusta, projektinhallintatyökaluna Trello, monien some-kanavien syvällisempi käyttö (esim. Facebook-mainosten luonti) ja analytiikkatyökaluja, kuten Flockler ja Meltwater. Roihu-projektista jäikin oppimiskokemuksien lisäksi paljon uusia verkostoja, joita voi hyödyntää ammatillisessakin mielessä, ja tietty uusia kavereita, JP Humanistisesta korkeakoulusta Jyväskylästä puolestaan kuvaili opinnollistamistaan seuraavasti: Vastasin leirin yhteisistä ohjelmista, johon osallistuivat kerralla kaikki leiriläiset. Yhteisohjelmia leirin aikana oli yhteensä neljä. Lisäksi yhteisohjelmien organisaatio vastasi leirin tapahtumatekniikasta, musiikillisesta tuotannosta ja tarinasta. Johtamani organisaatio oli yli 200-henkinen, joista suurin osa toimi tehtävissään vapaaehtoisesti.. Valtaosan pesti kesti yli vuoden. Pestini Roihun vastaavana yhteisohjelmapäällikkönä opinnollistettiin yhteensä 20 opintopisteellä, johon lukeutui muun muassa syventävä harjoittelu painottuen liiketaloudelliseen osaamiseen. Vastaavana tuottajana minun vastuulleni kuului oman organisaation talous ja tuotannon budjetointi, jota pääosin tehtävissäni hoidin. Yhteisohjelmien budjetti oli reilut 200 000€ ja budjetointi toteutettiin kolmessa vaiheessa (budjettikierros). Opinnollistamisprosessin lopuksi esittelin projektin koulussa vastuulehtorille ja muille opiskelijoille ja pureuduin tarkemmin aiheeseen talous ja talousjohtaminen. Opin projektin aikana muun muassa tapahtumabudjetin tekemistä, taloudellisten riskien kartoittamista ja niihin varautumista sekä reaaliaikaista taloudenseurantaa isossa tapahtumaorganisaatiossa. Opiskelijat pääsivät tekemään oman alansa töitä laajalla skaalalla. Suurleiri informaalina oppimisympäristönä ja kesäaikaan toteutettuna mahdollisti opiskelijoiden joustavan opintojen etenemisen opinnollistamisen ansiosta. Rouhulla vapaaehtoistoiminnasta oppiminen ja sen opinnollistaminen tarjosi monenlaisia hyötyjä sen kaikille osapuolille. Roihu on mitä oivallisin esimerkki monimuotoisesta ja intensiivisestä oppimisympärisöistä ja mahdollisuuksista opinnollistaa. Vastaavanlaisia uusia avauksia tarvitaan lisää! Eija Raatikainen, lehtori, sosiaalinen hyvinvointi-osaamisalue Pääset tästä Opinnollistaminen roihahtaa -tilaisuuden materiaaleihin, sieltä löydät myös oivallisen partiolaisten videon. Lue lisää RoihuAkatemiasta - tässä linkki.

Lue lisää

Erityistä tukea tarvitsevan äidin imetys: Miten tukea imetystä sosiaalialan vauvaperhetyössä?
27.1.2017
Sosiaalialan bloggaajat

”Kun sulla on nyt elämässä muutakin, niin älä murehdi sitä imetystä, kun se voi olla niin stressaavaa”. Edellä oleva lause saattaa olla monelle äidille tuttu, joka on asiakkaana jossakin sosiaalialan vauvaperheiden palvelujen parissa. Sosiaalialalla ei välttämättä olla totuttu ottamaan kantaa imetykseen tai imetyksen tukemiseen, sillä se on nähty enemmän terveydenhoitoalan tehtävänä. Voisiko imetysasenteita saada muutettua sosiaalialalla toimivien parissa? Olisiko tietoa, miten tukea erilaisista lähtökohdista käsin imetystä? Kaikilla äideillä tulisi olla mahdollisuus oman näköiseen ja itseään tyydyttävään imetykseen omasta taustasta tai elämäntilanteesta huolimatta. Jokaisella äidillä tulisi olla myös mahdollisuus imettää, tai olla imettämättä, ja tehdä asiasta päätös itse eikä jonkun toisen ohjaamana. Tänä syksynä Imetys ilman stressiä –hanke on julkaissut imetysmateriaalin, joka on suunnattu sosiaalialalla työskenteleville vauvaperhetyöntekijöille. Lähdin kirjoittamaan materiaalia osana sosiaalialan YAMK-opinnäytetyötäni. Yhteistyötä prosessin aikana on tehty Helsingin kaupungin Rastilan perhekuntoutuksen vuorovaikutustiimin sekä Helsingin ensikodin henkilökunnan kanssa. Vauvaperheiden parissa työskentelevät toivoivat hankkeen alussa tietoa imetyksen tukemisesta erityisryhmien parissa, esimerkiksi miten tukea erilaisista mielenterveysongelmista kärsivää äitiä imetykseen, miten päihteet ja erilaiset lääkkeet vaikuttavat imetykseen ja miten ylipäänsä tukea ja motivoida imetykseen, kun elämäntilanteessa saattaa olla paljon muutakin stressaavaa. Materiaalin tarkoituksena ei ole antaa tyhjentäviä vastauksia kaikkiin imetykseen liittyviin pulmiin. Tarkoituksena on ollut kirjoittaa juuri sosiaalialan ammattilaisille suunnattu materiaali, jossa huomioidaan heidän asiakaskuntansa erilaiset haasteet ja tarpeet. Tavoitteena on ollut myös normalisoida imetystä ja tuoda esille imetyksen luonnollisuus ja sen antamat mahdolliset voimavarat äideille. Erilaisten elämäntilanteiden vaikutus imetykseen Imetys ei tunnu jokaisen äidin mielestä luonnolliselta tai omien taustojen vuoksi se saattaa tuntua jopa vastenmieliseltä ja inhottavalta. Äidin tunteita imetystä kohtaan voi kuitenkin pohtia yhdessä äidin kanssa ja miettiä, mistä sellaiset tunteet voivat johtua. Tunteiden normalisointi voi auttaa joitakin äitejä ymmärtämään omia ajatuksiaan. Jo raskausaikana tehty imetysohjaus ja mielikuvien käyttäminen voivat saada äidin kokeilemaan imetystä. Toisilla äideillä päivä kerrallaan –ajattelu voi auttaa pääsemään imetystaipaleella eteenpäin. Työntekijällä ei tarvitse olla valmiita vastauksia kaikkeen, hän voi olla vain aidosti kiinnostunut ja yhdessä äidin kanssa pohtia, mikä merkitys imetyksellä voisi juuri hänen ja hänen vauvansa kohdalla olla. Äidin ja vauvan vilpitön kehuminen hienosta imetystaipaleesta voi jollekin äidille asia, joka saa jatkamaan imetystä suunniteltua pidempään ja mahdollisista vaikeuksista huolimatta. Miksi sosiaalialalla pitäisi osata tukea imetystä? Jo imetyksen edistämisen ohjelma 2009-2012 on asettanut tavoitteeksi, että yksiköissä, joissa kohdataan imettäviä äitejä, tulisi olla suunnitelma imetyksen edistämiseksi. Sosiaalialan vauvaperhetyössä tavataan yleensä asiakkaita useita kertoja viikossa, tai asutaan kuntoutusta antavassa yksikössä, jolloin imetyksen tukeminen voisi olla luonnollinen osa työskentelyä. Äidit saisivat näin oikea-aikaista imetystukea ja mahdollisesti tukea päästä edessä olevan ongelman yli, eikä tarvitsisi odottaa seuraavaa neuvolakäyntiä. Seuraava neuvolakäynti kun voi olla viikkojenkin päässä ja silloin on voitu jo siirtyä pulloruokintaan ja imetys päättyä, kun ei ole löydetty ratkaisua ongelmiin. Materiaalissa on kerrottu tyypillisiä imetyksen haasteita ja mahdollisia ratkaisuja niihin, jotta imetys voisi jatkua, jos äiti näin haluaa. Vaikka tämä materiaali onkin suunnattu ensisijaisesti sosiaalialalla toimiville ammattilaisille, en näe syytä mikseivät terveydenhoitajat tai kätilöt voisi hyötyä tästä materiaalista. Neuvolassa, synnytyssairaaloissa ja äitiyspoliklinikoilla tavataan melkein kaikki odottavat äidit, joten tämän materiaalin sisällöstä voi olla hyötyä myös heille, jotka harvemmin tapaavat äitejä, joilla on erityistä tuen tarvetta. Materiaalin löydät sekä suomeksi että ruotsiksi Ensi- ja turvakotienliiton sivuilta. Anna Nupponen, sosionomi (ylempi AMK) Lisätietoa Materiaali suomeksi. Materiaali ruotsiksi.  Nupponen Anna 2016. Imetys vauvaperhetyössä : opas sosiaalialalla toimiville vauvaperhetyöntekijöille. Sosiaalialan ylempi AMK -opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Julkaisu saatava netistä.

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset