Uudistuva sosiaalialan osaaminen

”Mörkö” nimeltään Sote-uudistus

26.9.2017

Sipilän hallitus antoi maaliskuussa 2017 esityksen, jonka mukaan Suomeen muodostetaan 18 maakuntaa, joissa vaaleilla valittava maakuntavaltuusto käyttää päätäntävaltaa. Maakunnille siirrettäviä keskeisiä tehtäviä ovat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sekä pelastustoimi, pääosa ELY-keskuksen tehtävistä sekä TE-tehtävät. Uudistuksessa valmistellaan erikseen asiakkaan valinnanvapautta koskeva lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on, että asiakas voi valita valinnanvapauden piiriin kuuluvissa palveluissa joko maakunnan yhtiön, yksityisen tai järjestön palvelun välillä. Uudistuksen tavoitteena on alentaa sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia niin, että vuoteen 2030 mennessä ne olisivat 3 miljardia euroa vähemmän kuin ennen uudistusta. Tavoitteena on myös kaventaa terveyseroja ja parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta. (www.alueuudistus.fi.) Huolta ja tarpeita uudistukselle Kuvailisin itseäni kehittämismyönteiseksi ja uudistuksille avoimeksi. Silti aiheena sote-uudistus on lähinnä aiheuttanut pakokammoa ja aistin negatiiviset odotukset sekä arjen ympyröissä että työilmapiirissä tulevaa suurta uudistusta kohtaan. Lähdin miettimään, kuinka paljon negatiivisuus todellisuudessa lähtee omista odotuksista ja mietteistä. Pyrin etsimään kevään ja kesän keskusteluista positiivista näkökulmaa uudistukselle. Huoli ei kuitenkaan täysin häipynyt, mutta tarve uudistukselle on nähtävissä kaikissa keskusteluissa. Sosiaalialan koulutuksen uudistamisen tarpeista YTM Sanna Lähteinen sekä YTM Niina Pietilä kirjoittivat huhtikuussa 2017 Sosiaalinen tekijä-blogissa sote-alan koulutuksen uudistamisesta. Tekeillä oleva uudistus edellyttää sekä tulevien ammattilaisten että alalle jo valmistuneiden osaamisen uudistamista. Lähteisen ja Pietilän mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön tiedotteen perusteella, on koulutuskeskusteluissa sama ongelma kuin koko sote-uudistuksessa eli terveydenhuolto menee edelle ja sosiaalihuolto on unohdettu lähes kokonaan. Alan koulutuksen kehittämisen painopisteiksi on nostettu ohjaus, neuvonta ja kustannustietoisuus, joiden tavoite on varmistaa asiakkaiden mahdollisimman varhainen ohjautuminen tarvittavien palveluiden piiriin. Lähteinen ja Pietilä korostavat, että sosiaalihuollon työ ei voi kutistua ohjaukseen ja neuvontaan vaan asiantunteva ja laadukas palvelutarpeen arviointi on sote-alan työn keskeisin osa. He pohtivat blogissaan ymmärretäänkö sosiaalialan ammattilaisten tehtävät ja sosiaalisen hyvinvoinnin merkitys esimerkiksi kansanterveydelle sote-uudistuksessa. (Lähteinen - Pietilä 2017.) Asiakkaan valinnanvapaus esimerkiksi lastensuojelussa puhuttaa Lastensuojelun keskusliiton kuntajäsenet ottivat kantaa sote-uudistuksessa asiakkaan valinnanvapauteen ja sen tuomiin haasteisiin. Heidän mukaansa valinnanvapauteen liittyy riskejä erityisesti lastensuojelussa. Vaikka hallituksen esityksessä lapsivaikutuksen arvioinnista nähtiin, että valinnanvapaus lastensuojelussa saattaa heikentää lapsen edun toteutumista, ei lastensuojelua ole rajattu lain ulkopuolelle - huolestuttava arviointi. Valinnanvapaus lastensuojelussa voi hajauttaa perheiden palveluja ja siten uhata integraation toteutumista. Lastensuojelussa jatkuvuus on tärkeää ja mahdollisuus vaihtaa toimipistettä uhkaa jatkuvuutta. Vielä on epäselvää missä määrin sijaishuoltopaikan valinta tulee olemaan valinnanvapauden piirissä. Valinnanvapausmallissa haasteena tulee olemaan perheet, joilla on moninaisia palvelutarpeita useilta eri tuottajilta, mutta joilla ei ole voimavaroja tai kykyä tehdä päätöksiä. Lastensuojelun keskusliitto näkee tärkeänä uudistuksen onnistumiselle, että sote-keskuksilla on riittävästi osaamista perheiden tukemiseen, arviointiin ja ohjaamiseen. (Alanen – Hanhinen - Hyvärinen 2017.) Uudistuksen vaihestaminen oli perusteltua Sosiaalityön yliopiston lehtori Harry Lunabba sanoo Image-lehdelle antamassaan haastattelussa, että hallituksen olisi pitänyt keskittyä uudistamaan ensin terveydenhuolto. Lunabban mielestä sote-uudistuksella ja sote-keskuksilla halutaan antaa kuva palveluiden kokonaisvaltaisuudesta, mutta todellisuudessa ministerit ja keskuksia havittelevat yritykset eivät ole osoittaneet kiinnostusta sosiaalipuoleen. ”Koska sotekeskuksiin jää vain neuvonta ja ohjaus, sosiaalityö siirtyy peruspalveluista maakuntien erikoispalveluihin. Ero kansalaisen elinympäristön ja sosiaalityön välillä kasvaa, ja siitä tulee enemmän korjaavaa työtä” sanoo Lunabba. (Onninen 2017) Huoli lastensuojelun palveluista ja perheiden eriarvoistumisesta entisestään näin ollen kasvaa. Tarvitaan osaavaa henkilöstöä maakuntiin, jotta lastensuojelullisia ongelmia osataan katsoa ja palvelutarpeen arvioinnit ovat asianmukaisia ja perheitä tukevia. Sosiaalialan asiantuntijat ja ammattilaiset ovat kritisoineet pitkin kulunutta kevättä ja kesää sote-uudistusta ja sosiaalialan väheksyntää. Sirkka Rousu kirjoitti Lastensuojelija -blogissaan 30.6.2017 lastensuojelun kulttuurista muutosta koskevasta kirja-artikkelistaan. Rousu käsitteli artikkelissaan erityisesti lastensuojelun kehittymistä ja kehittämistä vuodesta 1983 lähtien. Rousun mukaan lastensuojelusta löytyy yhteiskunnallisia ja yksilön haasteita ja ongelmia, joihin ei saadakaan lopullisia ratkaisuja, mutta esimerkiksi työolosuhteisiin voidaan vastata rahalla. Rousun tekstistä tulee esiin, että lastensuojelu on ja on aina ollut marginaalissa, kun kohdennetaan budjettia. Esitykset sote-uudistuksesta ja valinvapauslaista ovat lastensuojelun asiakkaan näkökulmasta vain pirstaloinut palveluverkostoa entisestään. (Rousu 2017.) Suomesta löytyy valtava määrä osaamista, erityistä asiantuntijuutta sosiaalialaa ja ymmärrystä lastensuojelua kohtaan. Ihmetyttää miten tällainen tieto ja taito jätetään hyödyntämättä sote-uudistusta tehtäessä. Tulevaisuuden näkökulmista ei ole vaikeaa löytää tietoa ja päättäjillä olisi kaikki työvälineet käytettävissä, jos vain tahtoa löytyisi. Lastensuojelutyö on kuormittunut Lastensuojelu on yleisesti nähty haastavana, heikosti resursoituna, henkisesti kuormittavana, työntekijän laaja-alaista yhteiskunnan ja yksilön ymmärrystä edellyttävänä alana. Laki ja ammattietiikka sekä ihmisen omat kokemukset ja ajatukset ohjaavat lastensuojelun työntekijää. Lastensuojelu on noussut isoksi puheenaiheeksi ja kritisoinnin kohteeksi mediassa. Resurssipula ja riittämättömät voimavarat tunnistetaan ja niistä halutaan pitää ääntä. Freestyle-päihdekasvatuskampanjan julkaisussa otettiin kantaa resursointi ongelmiin ja sosiaalityön riittämättömien resurssien vaikutukseen koko lastensuojelun kentällä. Lastensuojelun organisaation kuuluisi olla perheitä tukemassa, mutta aiheuttaa pahimmillaan lisäkuormaa perheelle. Sosiaalityön yhtenä haasteena nähtiin myös sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus. Vaihtuvuuden syynä on pidetty työnkuormittavuutta, jonka yksi syy on suuret asiakasmäärät. Näin ollen työntekijän vaihtuvuus kuormittaa taas asiakasta. Lapsen edun tavoittelu on ensisijainen tavoite, mikä ei saisi kärsiä riittämättömistä resursseista tai byrokratian hankaluudesta. (Remahl 2017, 12-15) Helsingin sote uudistuu valtakunnallisen muutoksen kynnyksellä Toukokuun 2017 Helsingin kaupungin henkilöstölehdessä käsiteltiin kaupungin uudistuksia sote-uudistuksen kynnyksellä. Sosiaalivirasto ja terveysvirasto yhdistettiin muutama vuosi sitten, jolloin Soten hallinto koki suuret muutokset Helsingissä. Helsingissä sosiaali- ja terveystoimiala on lähtenyt uudistamaan jo ennen valtakunnallisia maakunta- ja sote-uudistuksia. Palvelujen uudistamisessa ollaan jo pitkällä ja ensimmäinen perhekeskus avattiin Itäkeskukseen kesäkuussa. Uusia toimintamalleja on alettu kokeilla ja pilotoida. (Kasurinen 2017, 11) Kalasatamaan nousee ensi vuonna uusi terveys- ja hyvinvointikeskus, josta myös Helsingin Sanomat kirjoitti kesäkuussa 2017. Artikkelissa Helsingin pormestari Jan Vapaavuori kertoo Helsingin toteuttaneen omaa sote-uudistustaan vuodesta 2014, jonka mukaan kaupunki keskittää sosiaali- ja terveyspalvelut isoihin yksiköihin samojen kattojen alle. Vapaavuoren mukaan nyt on eletty pitkään epävarmassa ja haastavassa tilanteessa, koska ei tiedetä mitä ja milloin sote-uudistuksen suhteen tapahtuu. Tästä huolimatta Helsinki toteuttaa toistaiseksi tehtyä suunnitelmaansa. Vapaavuoren mukaan aikataulu tulee olemaan suurin ongelma. Suuri huolenaihe on, miten näin mittava hanke saadaan vietyä hallitusti läpi. (Varmavuori 2017.) Kaupungin tasolla sosiaalialalla ja lastensuojelussa ylhäältä organisaatiosta valuvat ja nopeat päätökset ja muutokset ovat tuoneet osansa työn kuormittavuuteen. Se kuinka sote-uudistus tulee vielä muuttamaan jo tekeillä olevaa Helsingin organisaatiouudistusta, on suuri kysymysmerkki. Tuleva uudistus tulee vaatimaan kunnilta ja kuntayhtymiltä paljon, jotta muutokset saadaan toteutettua asiakkaiden ja sote-alan ammattilaisten näkökulmasta mahdollisimman hyvin. Sote-muutos vaatii tahtoa ja uusia ajatuksia Jos sote-uudistuksen onnistuminen vaatii päättäjiltä tahtoa ja uutta tapaa ajatella, vaatii uudistus sitä myös meiltä, sosiaalialan ammattilaisilta ja asiantuntijoilta. Muutokset asenteissa ja toimintakulttuureissa tulee lähteä jo esimiestasolta, mutta meidän jokaisen täytyy nähdä muutoksen tarve itsessämme. Parhaimmillaan sote-uudistuksella pystytään kohdistamaan asianmukaiset palvelut oikea-aikaisesti asiakkaalle. Sitran 2015 julkaisemassa Nuoren tilannekuva -hankkeen loppujulkaisussa pyrittiin avaamaan uusia ratkaisuja syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten auttamiseksi. Vastuu lasten ja nuorten hyvinvoinnista tulisi olla kaikilla; vanhemmilla sekä terveydenhuollon ja sosiaalitoimen, koulutuksen ja muiden toimialojen ammattilaisilla. Selvityksessä korostetaan jälleen ennaltaehkäisevän työn merkitystä sen sijaan, että keskitytään korjaamaan kasautuneita ongelmia. Varhainen tuki on tutkitusti taloudellisesti kannattavaa ja lasten ja nuorten hyvinvointia edistävää. (Ervamaa – Haahkola – Illi – Markkola – Suomalainen – Tukiainen 2015) Lapsuudessa rakentuu hyvinvoinnin ja terveyden perusta. Tämän takia painopisteen tulisi olla lapsissa, nuorissa ja perhepalveluissa. Hallitus on luvannut antaa valinnanvapauslakiesityksensä loka/marraskuun vaihteessa. Katja Laxström, sosionomi (ylempi AMK) opiskelija Lähteet: Alanen, Olli. Hanhinen, Sari. Hyvärinen, Olli 2017. Lehdistötiedote. Sote-uudistuksen valinvapausmalli voi heikentää lapsen edun toteutumista. Lastensuojelun keskusliitto. Ervamaa, Suvi. Haahkola, Kimmo. Illi, Marja. Markkola, Antti. Suomalainen, Kirsi, Tukiainen, Henna 2015. Lasten ja nuorten palvelut 2020: Jotta yksikään lapsi tai nuori ei tipahda turvaverkon läpi. Sitra. Kasurinen, Maija-Liisa 2017. Kaupunkilaiset mukaan kaupungin kehittämiseen. Sosiaali- ja terveystoimiala valmistautuu seuraavaan uudistukseen. Helsingin henki, Helsingin kaupungin henkilöstölehti 2/2017. Lunabba, Oskari 2017. Sosiaalipuoli unohtui sote-uudistuksesta. Image 22.6.2017. Lähteinen, Sanna. Pietilä, Niina 2017. Huhuu missä sosiaaliala. Sosiaalinen tekijä -blogi 8.4.2017. Remahl, Marko 2017. WANTED: kiireetön sosiaalityöntekijä. Freestyle-päihdekasvatuskampanjan julkaisu 3/17. Rousu, Sirkka 2017. Sote-malli uusiksi - tämä on myös lastensuojelun kannalta hyvä asia. Tahto tehdä toisin -kirjan artikkelista. Lastensuojelija-blogi. 30.6.2017. Sote- ja maakuntauudistus. www.alueuudistus.fi Varmavuori, Marjaana 2017. Vielä ei tiedetä, ketä Kalasataman terveys- ja hyvinvointikeskuksessa lopulta hoidetaan – Helsinki odottaa tietoa soten kohtalosta kuin kuuta nousevaa. Helsingin Sanomat 28.6.2017.

Lue lisää

Varhaiskasvatus on varhaisen tuen palvelu, jonka rajaaminen asettaa perheet eriarvoiseen asemaan

28.8.2017

Sosiaalialan bloggaajat

Elokuussa 2016 astui voimaan varhaiskasvatuslain muutos. Muutoksen myötä laki rajasi subjektiivisen oikeuden varhaiskasvatukseen 20 tuntiin viikossa. Osa kunnista rajasi päivähoito-oikeuden. Tänä syksynä otettiin käyttöön uudet varhaiskasvatussuunnitelmat, joiden tavoitteena on varmistaa laadukas ja tasalaatuinen varhaiskasvatus lapsen asuinpaikasta riippumatta. Laadukas varhaiskasvatus tukee koulutuksellista tasa-arvoa ja ehkäisee eriarvoistumista. Vuosi sitten elokuussa tuli voimaan varhaiskasvatuslain muutos. Lapsella on ollut lakiuudistuksen myötä edelleen oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen, mikäli vanhemmat tai muut huoltajat työskentelevät kokoaikaisesti, opiskelevat päätoimisesti, toimivat yrittäjinä tai ovat työssä. Lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen myös yli 20 tuntia viikossa vanhemman osa-aikaisen tai väliaikaisen työssä käynnin, työllistymistä edistävään palveluun osallistumisen, kuntoutuksen tai muun vastaavan syyn vuoksi. Lisäksi varhaiskasvatus on järjestettävä kokopäiväisenä, mikäli se on tarpeen lapsen kehityksen, tuen tarpeen tai perheen olosuhteiden kannalta, tai on muutoin lapsen edun mukaista. Perheiden tulee tarpeidensa mukaan hakea laajempaa oikeutta hoitoon ja tehdä työssäkäynnistä, opiskeluista tai työttömyydestä selvityksiä kunnalle, mikä lisää byrokratiaa. Lapsen vanhempien tai muiden huoltajien on kunnan päättämin määräajoin esitettävä selvitys oikeudesta laajempaan varhaiskasvatusoikeuteen. Osa kunnista on rajannut päivähoito-oikeutta lain perusteella, osa ei. Päivähoito-oikeuden rajaaminen ei tue tasa-arvoa Olen huolissani, sillä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen joissakin kunnissa on asettanut perheet eriarvoiseen asemaan asuinpaikkakunnan perusteella. Uudet varhaiskasvatussuunnitelmat on otettu käyttöön 1.8.2017 alkaen. Varhaiskasvatuksen tavoitteena on muun muassa edistää lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia vanhemman kanssa yhdessä toimien sekä tukea vanhempaa kasvatustyössä. Varhaiskasvatuksessa tuetaan oppimisen edellytyksiä ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista. Tavoitteena on myös kehittää vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja vertaistensa kanssa. On ristiriitaista pohtia yhtenäistä varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja koulun jatkuvaa oppimisen polkua, kun osalta lapsista rajataan mahdollisuuksia osallistua varhaiskasvatukseen. Laki varhaiskasvatuksen rajaamisesta on myös tasa-arvokysymys. Varhaiskasvatuksessa työskentelee suurimmalta osin naisia, osa äitejä. Muutokset oikeudesta päivähoitoon vähentävät sitä kautta myös työpaikkojen määrää varhaiskasvatuksessa. Osa-aikatyö lisääntyy naisvaltaisella matalapalkkaisella alalla, mikä vaikuttaa erityisesti naisten ansiotasoon. Ennaltaehkäiseminen ja varhainen tuki Laadukkaan varhaiskasvatuksen toteutuminen edellyttää aikaa monipuolisen varhaiskasvatustoiminnan toteuttamiselle. Laadukkaan varhaiskasvatuksen edellytyksenä on myös, että kasvattajilla on aikaa havainnoida ja seurata lasten taitojen kehittymistä sekä ohjata ja tukea heitä riittävän varhain. Ennaltaehkäisevän lastensuojelun avulla edistetään lasten ja nuorten hyvinvointia seuraamalla ja kehittämällä kasvuolosuhteita. Kaikki jotka työskentelevät lasten ja perheiden kanssa, ovat vastuussa heidän hyvinvoinnistaan ja tuen tarpeiden varhaisesta tunnistamisesta. Varhaisen tuen merkitystä korostetaan syrjäytymisen ennaltaehkäisyssä. Varhaiskasvatuslaki rajaa varhaiskasvatuksen ulkopuolelle lapsia ja perheitä, jotka saattaisivat hyötyä palvelusta. Kokopäivähoitopaikan hakeminen voi leimata vanhempaa, ja kynnys hakemiseen kasvaa. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen aliarvioi vanhemman omaa kykyä arvioida omaa jaksamistaan ja lapsen hoidon tarvetta. Perheiden yksilölliset tarpeet palveluntarjonnan lähtökohdaksi On hyvä, että perheille tarjotaan erilaisia mahdollisuuksia järjestää lapsen hoitoa. Jokainen asiakas voi löytää oman perheen tarpeille sopivimman hoitomuodon kotihoidon, perhepäivähoidon, päiväkotihoidon ja erilaisten kerhotoimintapalveluiden väliltä. Hyvällä palveluohjauksella löydetään perheen tarpeita eniten tukeva vaihtoehto. On hyvä pohtia kriittisesti varhaiskasvatuksen ja kotihoidon vaihtoehtoja esimerkiksi tilanteessa, jossa vanhempi hoitaa toista lasta kotona. Varhaiskasvattajan kanssa voi pohtia lapsi- ja perhekohtaisesti esimerkiksi sisarussuhteen muodostumisen merkitystä varhaislapsuudessa tai eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten kielen omaksumiseen tarvittavan ympäristön merkitystä. Lähtökohtaisesti kaikilla lapsilla pitäisi olla samat oikeudet varhaiskasvatukseen ilman ulkoisten tekijöiden vaikutusta. Laadukas varhaiskasvatus tukee koulutuksellista tasa-arvoa ja ehkäisee eriarvoistumista. Jelena Hurskainen, sosionomi YAMK-opiskelija Lisää tietoa aiheesta: Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet Varhaiskasvatuksen lainsäädäntö

Lue lisää

Espoo yhteisöllisen asumisen edelläkävijäksi?

28.7.2017

Sosiaalialan bloggaajat

Vanhusten ja nuorten yhteisasumiskokeilu alkoi Helsingissä vuonna 2016. Myös Espoossa tehtiin aloite yhteisasumiskokeilusta. Yhteisöllisen asumisen näkökulma tulisi ottaa rohkeasti huomioon asumisen suunnittelussa. Ensimmäinen vanhusten ja nuorten yhteisasumiskokeilu alkoi Helsingissä palvelutalo Rudolfissa vuoden 2016 alussa yhteistyössä sosiaali- ja terveysviraston kanssa. Kokeilussa muutama nuori sai vuokrata asunnon palvelutalosta. Nuoret saavat vuokranalennusta, ja asumiseen kuuluu viikoittain muutamia tunteja seurustelua tai muuta toimintaa vanhusten kanssa. Nuorten asuminen Rudolfissa jatkuu vuonna 2017. Myös Espoossa tehtiin valtuustoaloite nuorten ja ikäihmisten yhteisasumisesta. Valtuustoaloitteesta käytiin keskustelua sosiaali- ja terveyslautakunnassa, kaupunginhallituksessa sekä valtuustossa. Kun aloitteen käsittelyä oltiin lykätty kerta toisensa jälkeen lähes vuoden verran, päätettiin asia loppuun käsitellyksi. Sosiaali- ja terveyslautakunnassa käydyssä keskustelussa pohdittiin nuorten asunnottomuutta Espoossa ja sen vähentämiseen kohdennettuja toimenpiteitä, sekä ikäihmisten yksinäisyyttä ja sen vähentämiseksi tarjolla olevia keinoja. Mietinnässä tultiin siihen tulokseen, että jäädään seuraamaan Helsingin kokeilua ja arvioidaan yhteistoiminnan tavoitetta. Lopputuloksena siis oli, että tavoitetta tulee kirkastaa. Yksinäisyys hyvinvoinnin vähentäjänä Vuonna 2014 perustettiin Juho Saaren johdolla yksinäisyysverkosto, johon yksinäisyydestä kiinnostuneiden tutkijoiden ja kolmannen sektorin toimijoiden oli mahdollista liittyä. Tutkimuksissa on todettu yksinäisyyden vähentävän merkittävästi suomalaisten koettua hyvinvointia ja olevan yhteydessä heikentyneeseen toimintakykyyn, terveyteen ja erilaisiin elämänkolhuihin. Kuitenkin vasta vähän tiedetään siitä mitä yksinäisyyden vähentämiseksi voidaan tehdä. Yksinäisyyden lievittämisessä on tällä hetkellä keskitytty lähinnä tarjoamaan erilaisia kerhoja sosiaalisten kontaktien lisäämiseksi. Kaikki eivät kuitenkaan viihdy järjestetyssä toiminnassa tai heillä ei ole mahdollisuuksia osallistua sellaiseen. Yhteiskunnan asenteiden merkitys yksinäisyyteen on aikaisemmin lähes kokonaan ohitettu. Kuitenkin ihmisen yksinäisyyttä voi lievittää hänen kokemuksensa siitä, että hän on arvostettu yhteiskunnan jäsen. Myös Elisa Tiilikainen on väitöstutkimuksessaan tullut tulokseen, että ikäihmisten yksinäisyyttä voitaisiin vähentää vaikuttamalla yhteiskunnallisiin tekijöihin. Hänen mukaansa yksinäisyys ei ole vain mukavan seuran kaipuuta, vaan myös uuvuttava kokemus yhteiskunnallisesta osattomuudesta ja oman elämän merkityksettömyydestä. Tutkimukseen osallistuneet ovat haikailleet aikaa, jolloin naapureiden kanssa vietettiin aikaa ja koettiin yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kaupungin asutuskeskuksissa elämäntapa on yksityisempää ja kyläilykulttuurissa on tapahtunut muutoksia. Eriytyneisyys ja tunne ajautumisesta yhteiskunnan laidalle muodostuivat muun muassa siitä, ettei naapurustossa tervehditty. Tiilikainen toteaakin toivovansa katseen yksinäisyydestä puhuttaessa kääntyvän yksilöstä arjen infrastruktuuriin ja osallisuuden mahdollisuuksiin. Kohti yhteisöllisyyttä Viime aikoina yksinäisyyden lisäksi on puhuttu paljon myös yhteisöllisyydestä. Esimerkiksi ASUVA-hanke selvitti ikäihmisten yhteisöllisyyttä edistäviä asumisen malleja, yhteisöllisyyden yhteyksiä asukkaiden koettuun hyvinvointiin ja osallistumismahdollisuuksiin yhteisössä sekä sitä, vastaavatko mallit asukkaiden avun ja palveluiden tarpeeseen. Ikäihmisten ja nuorten lisäksi myös lapsiperheitä kiinnostaa yhteisöllinen asuminen. Erilaisia yhteisöllisiä ratkaisuja, kuten kylätaloja, on jo suunniteltu uusille asuinalueille Espoossakin. Nyt vaadittaisiin päättäjiltä rohkeutta ottaa askel eteenpäin. Tutkimustulosten perusteella pelkkä järjestetty toiminta ei ehkäise yksinäisyyttä tehokkaasti, vaan tulisi luoda yhteiskunnallisia rakenteita, jotka mahdollistavat kaikille ihmisille mahdollisuuden kokea osallisuutta ja kuulua yhteisöön. Espoossa tulisikin nyt ryhtyä miettimään, miten edistää yhteisöllisyyttä esimerkiksi luomalla mahdollisuuksia yhteisasumiseen. Tämä näkökulma tulee ottaa huomioon sekä uutta asuntokantaa suunnitellessa, että vanhaa avarakatseisesti hyödynnettäessä. Uskon, että edullisemman asumisen lisäksi vetovoimainen tekijä yhteisasumisessa olisi juuri yhteisöllisyys. Arvokkaat kohtaamiset sukupolvien välillä toisivat merkityksellisyyttä elämään ja osallisuuden kokemuksia puolin ja toisin. Yhteisöllinen auttaminen voisi lisääntyneen hyvinvoinnin lisäksi tuoda suuren säästön sosiaali- ja terveysmenoihin sekä turvallisuutta vaihtoehtona nykyiselle leikkauspolitiikalle. Vanhusten määrä tulee Espoossakin lisääntymään. Espoossa tarvitaan nyt vahvaa tahtoa ja edistyksellistä ajattelua katselun ja odottelun sijaan. Tiina Tuomela, sosionomi YAMK -opiskelija Lisää tietoa aiheesta: ASUVA - Asumisen uudet vaihtoehdot ja hyvä vanhuus 2017. Valtioneuvoston tutkimus- ja kehittämistoiminta. Espoon kaupunki. Valtuuston pöytäkirja 12.12.2016 Oman muotoinen koti 2017. Nuorisoasiainkeskus. Helsingin kaupunki. SYYS - Yksinäisyydestä yhdessä 2017. University of Eastern Finland. Tiilikainen, Elisa 2016. Yksinäisyys ja elämänkulku. Laadullinen seurantatutkimus ikääntyvien yksinäisyydestä. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, sosiaalitieteiden laitos. Helsinki: Unigrafia. Uotila, Hanna 2011. Vanhuus ja yksinäisyys Tutkimus iäkkäiden ihmisten yksinäisyyskokemuksista, niiden merkityksistä ja tulkinnoista. Väitöskirja. Tampereen yliopisto, terveystieteiden yksikkö. Tampere: Tampere University Press.

Lue lisää

Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset